Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Makiventa lahjoittautui Urantian ihmisroduille 1 973 vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Hänen saapumisensa ei herättänyt huomiota; yksikään ihmissilmäpari ei ollut todistamassa hänen aineellistumistaan. Kuolevainen ihminen tarkasteli häntä ensi kerran sinä muistettavana päivänä, kun hän astui sumerilaista sukujuurta olevan kaldealaisen karjankasvattajan Amdonin telttaan. Ja julistus siitä, millä asioilla hän liikkui, sisältyi hänen tälle paimenelle esittämäänsä koruttomaan toteamukseen: ”Olen Melkisedek, El Eljonin, Kaikkein Korkeimman, ainoan Jumalan, pappi.”
Kun paimentolainen oli tointunut hämmästyksestään, ja kun hän oli esittänyt tälle muukalaiselle kysymyksen kysymyksen perään, vasta sitten hän pyysi Melkisedekiä illastamaan kanssaan, ja tämä oli Makiventan pitkän universumielämänuran varrella ensimmäinen kerta, kun hän nautti aineellista ruokaa, ravintoa, joka oli ylläpitävä häntä koko hänen aineellisen olennon hahmossa viettämänsä yhdeksänkymmentäneljävuotisen elämänsä ajan.
Ja sinä iltana, kun he keskustelivat ulkona tähtien alla, Melkisedek aloitti lähetystehtävänsä – johon kuului sen totuuden ilmoittaminen, että Jumala on todellinen – sillä, että hän laajassa kaaressa kättään heilauttaen kääntyi Amdonin puoleen sanoen: ”El Eljon, Kaikkein Korkein, on taivaankannen tähtien jumalallinen luoja ja myös sen maan luoja, jonka pinnalla me elämme, ja hän on myös taivaan ylin Jumala.”
Melkisedek oli muutamassa vuodessa kerännyt ympärilleen ryhmän oppilaita, opetuslapsia ja uskovia, joista muodostui myöhemmän Saalemin yhdyskunnan ydinjoukko. Pian hänet tunnettiin koko Palestiinan alueella El Eljonin, Kaikkein Korkeimman, pappina ja Saalemin viisaana. Muutamien ympäristössä elävien heimojen keskuudessa hänestä puhuttiin usein Saalemin sheikkinä tai kuninkaana. Saalem itse oli se paikkakunta, josta Melkisedekin katoamisen jälkeen tuli sittemmin Jerusalemiksi kutsuttu Jebusin kaupunki.
Ulkomuodoltaan Melkisedek muistutti tuonaikaisia rodullisesti sekoittuneita nodilaisia ja sumerilaisia. Hän oli pituudeltaan noin satakahdeksankymmentä senttimetriä, ja hänen olemuksensa oli käskevä. Hän puhui kaldeaa ja puolta tusinaa muita kieliä. Hän pukeutui kutakuinkin niin kuin kanaanilaispapit, paitsi että hän kantoi rinnallaan kolmen samankeskisen ympyränkehän muodostamaa tunnusmerkkiä, satanialaista Paratiisin-Kolminaisuuden symbolia. Hänen hoivatyönsä kuluessa hänen seuraajansa alkoivat pitää tätä kolmen samankeskisen kehän muodostamaa tunnusmerkkiä niin pyhänä, etteivät he tohtineet sitä koskaan käyttää, ja muutaman sukupolven kuluttua se nopeasti unohtui.
Vaikka Makiventa eli tämän maailman ihmisten tavoin, hän ei mennyt koskaan naimisiin, eikä hän olisi myöskään voinut jättää maan päälle jälkeläisiä. Jos kohta hänen fyysinen ruumiinsa muistuttikin miehen ruumista, se kuului todellisuudessa samaan luokkaan, johon kuuluivat Prinssi Caligastian esikunnan sadan aineellistetun jäsenen käyttämät ja erikseen kokoonpannut kehot paitsi, ettei siinä ollut minkään ihmisrodun elämänplasmaa. Urantialla ei myöskään ollut käytettävissä elämänpuuta. Jos Makiventa olisi jäänyt maan päälle pidemmäksi aikaa, hänen fyysinen mekanisminsa olisi vähitellen rapistunut. Niinpä hän vei lahjoittautumistehtävänsä päätökseen yhdeksässäkymmenessäneljässä vuodessa, kauan ennen kuin hänen aineellinen ruumiinsa oli alkanut rappeutua.
Tämä ruumiillistunut Melkisedek sai Ajatuksensuuntaajan, joka asui hänen superihmisen persoonallisuudessaan ajallisuuteen kuuluvana opastajana ja lihallisuuteen kuuluvana neuvonantajana ja joka tällä tavoin saavutti sellaista kokemusta ja sellaista käytännön perehtymistä Urantian ongelmiin ja siihen menetelmään, jolla Ajatuksensuuntaaja toimii ruumiillistuneessa Pojassa, että se teki tälle Isän hengelle mahdolliseksi toimia niin uljaasti Mikaelin, myöhemmin ilmaantuneen Jumalan Pojan, ihmismielessä, kun tämä kuolevaisen ihmisen lihallisessa hahmossa ilmestyi maan päälle. Ja kysymyksessä on se ainoa Ajatuksensuuntaaja, joka Urantialla on koskaan toiminut kahden eri persoonan mielessä, mutta kumpikin mieli oli sekä jumalallinen että inhimillinen.
Lihaksi inkarnoituneena ollessaan Makiventalla oli täysimittaiset yhteydet yhteentoista työtoveriinsa planeetan holhoojakunnassa, mutta muihin taivaallisten olentojen luokkiin hän ei kyennyt olemaan yhteydessä. Melkisedek-pesänhoitajia lukuun ottamatta hänellä ei ollut yhtään sen enempää yhteydenpitomahdollisuuksia ihmisen yläpuolella oleviin älyllisiin olentoihin kuin ihmiselläkään.
It was 1,973 years before the birth of Jesus that Machiventa was bestowed upon the human races of Urantia. His coming was unspectacular; his materialization was not witnessed by human eyes. He was first observed by mortal man on that eventful day when he entered the tent of Amdon, a Chaldean herder of Sumerian extraction. And the proclamation of his mission was embodied in the simple statement which he made to this shepherd, “I am Melchizedek, priest of El Elyon, the Most High, the one and only God.”
When the herder had recovered from his astonishment, and after he had plied this stranger with many questions, he asked Melchizedek to sup with him, and this was the first time in his long universe career that Machiventa had partaken of material food, the nourishment which was to sustain him throughout his ninety-four years of life as a material being.
And that night, as they talked out under the stars, Melchizedek began his mission of the revelation of the truth of the reality of God when, with a sweep of his arm, he turned to Amdon, saying, “El Elyon, the Most High, is the divine creator of the stars of the firmament and even of this very earth on which we live, and he is also the supreme God of heaven.”
Within a few years Melchizedek had gathered around himself a group of pupils, disciples, and believers who formed the nucleus of the later community of Salem. He was soon known throughout Palestine as the priest of El Elyon, the Most High, and as the sage of Salem. Among some of the surrounding tribes he was often referred to as the sheik, or king, of Salem. Salem was the site which after the disappearance of Melchizedek became the city of Jebus, subsequently being called Jerusalem.
In personal appearance, Melchizedek resembled the then blended Nodite and Sumerian peoples, being almost six feet in height and possessing a commanding presence. He spoke Chaldean and a half dozen other languages. He dressed much as did the Canaanite priests except that on his breast he wore an emblem of three concentric circles, the Satania symbol of the Paradise Trinity. In the course of his ministry this insignia of three concentric circles became regarded as so sacred by his followers that they never dared to use it, and it was soon forgotten with the passing of a few generations.
Though Machiventa lived after the manner of the men of the realm, he never married, nor could he have left offspring on earth. His physical body, while resembling that of the human male, was in reality on the order of those especially constructed bodies used by the one hundred materialized members of Prince Caligastia’s staff except that it did not carry the life plasm of any human race. Nor was there available on Urantia the tree of life. Had Machiventa remained for any long period on earth, his physical mechanism would have gradually deteriorated; as it was, he terminated his bestowal mission in ninety-four years long before his material body had begun to disintegrate.
This incarnated Melchizedek received a Thought Adjuster, who indwelt his superhuman personality as the monitor of time and the mentor of the flesh, thus gaining that experience and practical introduction to Urantian problems and to the technique of indwelling an incarnated Son which enabled this spirit of the Father to function so valiantly in the human mind of the later Son of God, Michael, when he appeared on earth in the likeness of mortal flesh. And this is the only Thought Adjuster who ever functioned in two minds on Urantia, but both minds were divine as well as human.
During the incarnation in the flesh, Machiventa was in full contact with his eleven fellows of the corps of planetary custodians, but he could not communicate with other orders of celestial personalities. Aside from the Melchizedek receivers, he had no more contact with superhuman intelligences than a human being.
SuomiEnglish
Makiventa lahjoittautui Urantian ihmisroduille 1 973 vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Hänen saapumisensa ei herättänyt huomiota; yksikään ihmissilmäpari ei ollut todistamassa hänen aineellistumistaan. Kuolevainen ihminen tarkasteli häntä ensi kerran sinä muistettavana päivänä, kun hän astui sumerilaista sukujuurta olevan kaldealaisen karjankasvattajan Amdonin telttaan. Ja julistus siitä, millä asioilla hän liikkui, sisältyi hänen tälle paimenelle esittämäänsä koruttomaan toteamukseen: ”Olen Melkisedek, El Eljonin, Kaikkein Korkeimman, ainoan Jumalan, pappi.”
It was 1,973 years before the birth of Jesus that Machiventa was bestowed upon the human races of Urantia. His coming was unspectacular; his materialization was not witnessed by human eyes. He was first observed by mortal man on that eventful day when he entered the tent of Amdon, a Chaldean herder of Sumerian extraction. And the proclamation of his mission was embodied in the simple statement which he made to this shepherd, “I am Melchizedek, priest of El Elyon, the Most High, the one and only God.”
Kun paimentolainen oli tointunut hämmästyksestään, ja kun hän oli esittänyt tälle muukalaiselle kysymyksen kysymyksen perään, vasta sitten hän pyysi Melkisedekiä illastamaan kanssaan, ja tämä oli Makiventan pitkän universumielämänuran varrella ensimmäinen kerta, kun hän nautti aineellista ruokaa, ravintoa, joka oli ylläpitävä häntä koko hänen aineellisen olennon hahmossa viettämänsä yhdeksänkymmentäneljävuotisen elämänsä ajan.
When the herder had recovered from his astonishment, and after he had plied this stranger with many questions, he asked Melchizedek to sup with him, and this was the first time in his long universe career that Machiventa had partaken of material food, the nourishment which was to sustain him throughout his ninety-four years of life as a material being.
Ja sinä iltana, kun he keskustelivat ulkona tähtien alla, Melkisedek aloitti lähetystehtävänsä – johon kuului sen totuuden ilmoittaminen, että Jumala on todellinen – sillä, että hän laajassa kaaressa kättään heilauttaen kääntyi Amdonin puoleen sanoen: ”El Eljon, Kaikkein Korkein, on taivaankannen tähtien jumalallinen luoja ja myös sen maan luoja, jonka pinnalla me elämme, ja hän on myös taivaan ylin Jumala.”
And that night, as they talked out under the stars, Melchizedek began his mission of the revelation of the truth of the reality of God when, with a sweep of his arm, he turned to Amdon, saying, “El Elyon, the Most High, is the divine creator of the stars of the firmament and even of this very earth on which we live, and he is also the supreme God of heaven.”
Melkisedek oli muutamassa vuodessa kerännyt ympärilleen ryhmän oppilaita, opetuslapsia ja uskovia, joista muodostui myöhemmän Saalemin yhdyskunnan ydinjoukko. Pian hänet tunnettiin koko Palestiinan alueella El Eljonin, Kaikkein Korkeimman, pappina ja Saalemin viisaana. Muutamien ympäristössä elävien heimojen keskuudessa hänestä puhuttiin usein Saalemin sheikkinä tai kuninkaana. Saalem itse oli se paikkakunta, josta Melkisedekin katoamisen jälkeen tuli sittemmin Jerusalemiksi kutsuttu Jebusin kaupunki.
Within a few years Melchizedek had gathered around himself a group of pupils, disciples, and believers who formed the nucleus of the later community of Salem. He was soon known throughout Palestine as the priest of El Elyon, the Most High, and as the sage of Salem. Among some of the surrounding tribes he was often referred to as the sheik, or king, of Salem. Salem was the site which after the disappearance of Melchizedek became the city of Jebus, subsequently being called Jerusalem.
Ulkomuodoltaan Melkisedek muistutti tuonaikaisia rodullisesti sekoittuneita nodilaisia ja sumerilaisia. Hän oli pituudeltaan noin satakahdeksankymmentä senttimetriä, ja hänen olemuksensa oli käskevä. Hän puhui kaldeaa ja puolta tusinaa muita kieliä. Hän pukeutui kutakuinkin niin kuin kanaanilaispapit, paitsi että hän kantoi rinnallaan kolmen samankeskisen ympyränkehän muodostamaa tunnusmerkkiä, satanialaista Paratiisin-Kolminaisuuden symbolia. Hänen hoivatyönsä kuluessa hänen seuraajansa alkoivat pitää tätä kolmen samankeskisen kehän muodostamaa tunnusmerkkiä niin pyhänä, etteivät he tohtineet sitä koskaan käyttää, ja muutaman sukupolven kuluttua se nopeasti unohtui.
In personal appearance, Melchizedek resembled the then blended Nodite and Sumerian peoples, being almost six feet in height and possessing a commanding presence. He spoke Chaldean and a half dozen other languages. He dressed much as did the Canaanite priests except that on his breast he wore an emblem of three concentric circles, the Satania symbol of the Paradise Trinity. In the course of his ministry this insignia of three concentric circles became regarded as so sacred by his followers that they never dared to use it, and it was soon forgotten with the passing of a few generations.
Vaikka Makiventa eli tämän maailman ihmisten tavoin, hän ei mennyt koskaan naimisiin, eikä hän olisi myöskään voinut jättää maan päälle jälkeläisiä. Jos kohta hänen fyysinen ruumiinsa muistuttikin miehen ruumista, se kuului todellisuudessa samaan luokkaan, johon kuuluivat Prinssi Caligastian esikunnan sadan aineellistetun jäsenen käyttämät ja erikseen kokoonpannut kehot paitsi, ettei siinä ollut minkään ihmisrodun elämänplasmaa. Urantialla ei myöskään ollut käytettävissä elämänpuuta. Jos Makiventa olisi jäänyt maan päälle pidemmäksi aikaa, hänen fyysinen mekanisminsa olisi vähitellen rapistunut. Niinpä hän vei lahjoittautumistehtävänsä päätökseen yhdeksässäkymmenessäneljässä vuodessa, kauan ennen kuin hänen aineellinen ruumiinsa oli alkanut rappeutua.
Though Machiventa lived after the manner of the men of the realm, he never married, nor could he have left offspring on earth. His physical body, while resembling that of the human male, was in reality on the order of those especially constructed bodies used by the one hundred materialized members of Prince Caligastia’s staff except that it did not carry the life plasm of any human race. Nor was there available on Urantia the tree of life. Had Machiventa remained for any long period on earth, his physical mechanism would have gradually deteriorated; as it was, he terminated his bestowal mission in ninety-four years long before his material body had begun to disintegrate.
Tämä ruumiillistunut Melkisedek sai Ajatuksensuuntaajan, joka asui hänen superihmisen persoonallisuudessaan ajallisuuteen kuuluvana opastajana ja lihallisuuteen kuuluvana neuvonantajana ja joka tällä tavoin saavutti sellaista kokemusta ja sellaista käytännön perehtymistä Urantian ongelmiin ja siihen menetelmään, jolla Ajatuksensuuntaaja toimii ruumiillistuneessa Pojassa, että se teki tälle Isän hengelle mahdolliseksi toimia niin uljaasti Mikaelin, myöhemmin ilmaantuneen Jumalan Pojan, ihmismielessä, kun tämä kuolevaisen ihmisen lihallisessa hahmossa ilmestyi maan päälle. Ja kysymyksessä on se ainoa Ajatuksensuuntaaja, joka Urantialla on koskaan toiminut kahden eri persoonan mielessä, mutta kumpikin mieli oli sekä jumalallinen että inhimillinen.
This incarnated Melchizedek received a Thought Adjuster, who indwelt his superhuman personality as the monitor of time and the mentor of the flesh, thus gaining that experience and practical introduction to Urantian problems and to the technique of indwelling an incarnated Son which enabled this spirit of the Father to function so valiantly in the human mind of the later Son of God, Michael, when he appeared on earth in the likeness of mortal flesh. And this is the only Thought Adjuster who ever functioned in two minds on Urantia, but both minds were divine as well as human.
Lihaksi inkarnoituneena ollessaan Makiventalla oli täysimittaiset yhteydet yhteentoista työtoveriinsa planeetan holhoojakunnassa, mutta muihin taivaallisten olentojen luokkiin hän ei kyennyt olemaan yhteydessä. Melkisedek-pesänhoitajia lukuun ottamatta hänellä ei ollut yhtään sen enempää yhteydenpitomahdollisuuksia ihmisen yläpuolella oleviin älyllisiin olentoihin kuin ihmiselläkään.
During the incarnation in the flesh, Machiventa was in full contact with his eleven fellows of the corps of planetary custodians, but he could not communicate with other orders of celestial personalities. Aside from the Melchizedek receivers, he had no more contact with superhuman intelligences than a human being.