Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Niihin aikoihin, jolloin Johannes matkallaan Jordanin vartta ylöspäin vuoden 25 jKr. joulukuussa saapui Pellan lähistölle, hänen maineensa oli kiirinyt kaikkialle Palestiinaan, ja hänen toiminnastaan oli tullut kaikissa Galileanjärveä ympäröivissä kaupungeissa tärkein keskustelunaihe. Jeesus oli puhunut Johanneksen sanomasta myönteiseen sävyyn, ja se oli saanut monet kapernaumilaiset liittymään Johanneksen katumus- ja kastekulttiin. Sebedeuksen kalastajapojat Jaakob ja Johannes olivat joulukuussa, kohta sen jälkeen kun Johannes oli asettunut saarnapaikalleen Pellan lähelle, menneet joelle ja tarjoutuneet kastettaviksi. He kävivät tapaamassa Johannesta kerran viikossa, ja takaisin tullessaan he toivat Jeesukselle tuoreet, ensikäden tiedot evankelistan työskentelystä.
Jeesuksen veljet Jaakob ja Juuda olivat keskustelleet siitä, että he menisivät Johanneksen luo kastettaviksi; ja nyt kun Juuda oli tullut Kapernaumiin sapatin jumalanpalvelukseen, sekä hän että Jaakob päättivät Jeesuksen synagogassa pitämän luennon kuunneltuaan pyytää hänen neuvoaan heidän aikomuksistaan. Tämä tapahtui lauantai-iltana, tammikuun 12. päivänä vuonna 26 jKr. Jeesus pyysi heitä lykkäämään keskustelun asiasta seuraavaksi päiväksi, jolloin hän antaisi heille vastauksensa. Sinä yönä Jeesus nukkui varsin vähän, sillä hän oli läheisessä yhteydessä Isään taivaassa. Hän oli sopinut nauttivansa keskipäivän aterian veljiensä kanssa ja antavansa heille tässä yhteydessä neuvonsa Johanneksen suorittaman kasteen suhteen. Tuona sunnuntaiaamuna Jeesus oli kuten tavallista työskentelemässä veneveistämöllä. Jaakob ja Juuda olivat saapuneet ateriatarpeet mukanaan ja olivat odottamassa häntä puutavarahuoneessa, sillä ei ollut vielä keskipäivätauon aika, ja he tiesivät Jeesuksen olevan sellaisten asioiden suhteen hyvin täsmällinen.
Hetkeä ennen keskipäivän lepotaukoa Jeesus laski työkalut kädestään, riisui työesiliinansa ja ilmoitti samassa huoneessa kanssaan oleville kolmelle työmiehelle yksinkertaisesti vain: ”Hetkeni on tullut.” Hän meni ulos veljiensä Jaakobin ja Juudan luo ja sanoi uudelleen: ”Hetkeni on tullut – menkäämme Johanneksen luo.” Ja he lähtivät välittömästi Pellaan ja söivät lounaansa matkaa taittaessaan. Tämä tapahtui sunnuntaina, tammikuun 13. päivänä. He viettivät yön Jordaninlaaksossa ja saapuivat Johanneksen kastepaikalle puoliltapäivin seuraavana päivänä.
Johannes oli juuri aloittanut tuon päivän tarjokkaiden kastamisen. Jonossa seisoi kymmenittäin katuvia vuoroaan odottamassa, kun Jeesus kaksine veljineen otti paikkansa tässä hartaiden miesten ja naisten jonossa, miesten ja naisten, jotka olivat alkaneet uskoa Johanneksen julistukseen tulevasta valtakunnasta. Johannes oli kysellyt Sebedeuksen pojilta tietoja Jeesuksesta. Hän oli saanut tietää, mitä Jeesus oli sanonut hänen saarnaamisestaan, ja päivä päivän perään hän odotti näkevänsä, että Jeesus saapuisi näyttämölle, mutta hän ei osannut odottaa tapaavansa Jeesusta kastetta odottavien ehdokkaiden jonosta.
Kun Johanneksen mielessä olivat vain sellaiset asiat kuin, miten hän turhia viivyttelemättä selviytyisi paikalla olevan suuren käännynnäismäärän kastamisesta, hän ei kohottanut katsettaan niin, että olisi nähnyt Jeesuksen, ennen kuin Ihmisen Poika seisoi suoraan hänen edessään. Kun Johannes tunnisti Jeesuksen, seremoniat keskeytettiin hetkeksi hänen tervehtiäkseen lihallista serkkuaan ja kysyäkseen: ”Mutta miksi tulet tänne veteen minua tervehtimään?” Ja Jeesus vastasi: ”Jotta sinä minut kastaisit.” Johannes virkkoi puolestaan: ”Mutta minähän tarvitsen kasteen sinulta. Miksi sinä tulet minun luokseni?” Ja Jeesus kuiskasi Johannekselle: ”Suvaitse nyt minua, sillä on sopivaa, että annamme tämän esimerkin veljilleni, jotka seisovat tässä kanssani, ja että ihmiset saavat tietää hetkeni tulleen.”
Jeesuksen äänessä kaikui lopullisuuden ja arvovallan sointi. Johannes vapisi liikutuksesta valmistautuessaan kastamaan Jeesus Nasaretilaisen Jordanvirrassa keskipäivän aikaan maanantaina tammikuun 14. päivänä vuonna 26 jKr. Niin Johannes sitten kastoi Jeesuksen ja kaksi tämän veljeä: Jaakobin ja Juudan. Ja kun Johannes oli nämä kolme kastanut, hän lähetti muut sen päivän kastettavat pois ilmoittaen jatkavansa kastamista seuraavana päivänä puolilta päivin. Ihmisten vielä tehdessä lähtöä nämä neljä miestä, jotka yhä seisoivat vedessä, kuulivat oudon äänen, ja kohta ilmaantui aivan Jeesuksen pään yläpuolelle hetkeksi näky, ja he kuulivat äänen sanovan: ”Tämä on rakastettu Poikani, joka on minulle suuresti mieleen.” Jeesuksen kasvoilla tapahtui suuri muutos; sanaakaan sanomatta hän nousi vedestä ja poistui heidän luotaan ja suuntasi kulkunsa kohti idässä siintäviä kukkuloita. Eikä yksikään ihminen nähnyt Jeesusta neljäänkymmeneen päivään.
Johannes seurasi Jeesusta niin pitkälle, että ehti kertoa tälle tarinan Gabrielin vierailusta hänen äitinsä luona, ennen kuin heistä kumpikaan oli syntynyt, siten kuin hän tämän tarinan niin monet kerrat oli kuullut äitinsä huulilta. Hän antoi Jeesuksen mennä tietään, sen jälkeen kun oli sanonut: ”Nyt tiedän varmaksi, että olet Vapahtaja.” Mutta Jeesus ei vastannut hänelle mitään.
By December of a.d. 25, when John reached the neighborhood of Pella in his journey up the Jordan, his fame had extended throughout all Palestine, and his work had become the chief topic of conversation in all the towns about the lake of Galilee. Jesus had spoken favorably of John’s message, and this had caused many from Capernaum to join John’s cult of repentance and baptism. James and John the fishermen sons of Zebedee had gone down in December, soon after John took up his preaching position near Pella, and had offered themselves for baptism. They went to see John once a week and brought back to Jesus fresh, firsthand reports of the evangelist’s work.
Jesus’ brothers James and Jude had talked about going down to John for baptism; and now that Jude had come over to Capernaum for the Sabbath services, both he and James, after listening to Jesus’ discourse in the synagogue, decided to take counsel with him concerning their plans. This was on Saturday night, January 12, a.d. 26. Jesus requested that they postpone the discussion until the following day, when he would give them his answer. He slept very little that night, being in close communion with the Father in heaven. He had arranged to have noontime lunch with his brothers and to advise them concerning baptism by John. That Sunday morning Jesus was working as usual in the boatshop. James and Jude had arrived with the lunch and were waiting in the lumber room for him, as it was not yet time for the midday recess, and they knew that Jesus was very regular about such matters.
Just before the noon rest, Jesus laid down his tools, removed his work apron, and merely announced to the three workmen in the room with him, “My hour has come.” He went out to his brothers James and Jude, repeating, “My hour has come—let us go to John.” And they started immediately for Pella, eating their lunch as they journeyed. This was on Sunday, January 13. They tarried for the night in the Jordan valley and arrived on the scene of John’s baptizing about noon of the next day.
John had just begun baptizing the candidates for the day. Scores of repentants were standing in line awaiting their turn when Jesus and his two brothers took up their positions in this line of earnest men and women who had become believers in John’s preaching of the coming kingdom. John had been inquiring about Jesus of Zebedee’s sons. He had heard of Jesus’ remarks concerning his preaching, and he was day by day expecting to see him arrive on the scene, but he had not expected to greet him in the line of baptismal candidates.
Being engrossed with the details of rapidly baptizing such a large number of converts, John did not look up to see Jesus until the Son of Man stood in his immediate presence. When John recognized Jesus, the ceremonies were halted for a moment while he greeted his cousin in the flesh and asked, “But why do you come down into the water to greet me?” And Jesus answered, “To be subject to your baptism.” John replied: “But I have need to be baptized by you. Why do you come to me?” And Jesus whispered to John: “Bear with me now, for it becomes us to set this example for my brothers standing here with me, and that the people may know that my hour has come.”
There was a tone of finality and authority in Jesus’ voice. John was atremble with emotion as he made ready to baptize Jesus of Nazareth in the Jordan at noon on Monday, January 14, a.d. 26. Thus did John baptize Jesus and his two brothers James and Jude. And when John had baptized these three, he dismissed the others for the day, announcing that he would resume baptisms at noon the next day. As the people were departing, the four men still standing in the water heard a strange sound, and presently there appeared for a moment an apparition immediately over the head of Jesus, and they heard a voice saying, “This is my beloved Son in whom I am well pleased.” A great change came over the countenance of Jesus, and coming up out of the water in silence he took leave of them, going toward the hills to the east. And no man saw Jesus again for forty days.
John followed Jesus a sufficient distance to tell him the story of Gabriel’s visit to his mother ere either had been born, as he had heard it so many times from his mother’s lips. He allowed Jesus to continue on his way after he had said, “Now I know of a certainty that you are the Deliverer.” But Jesus made no reply.
SuomiEnglish
Niihin aikoihin, jolloin Johannes matkallaan Jordanin vartta ylöspäin vuoden 25 jKr. joulukuussa saapui Pellan lähistölle, hänen maineensa oli kiirinyt kaikkialle Palestiinaan, ja hänen toiminnastaan oli tullut kaikissa Galileanjärveä ympäröivissä kaupungeissa tärkein keskustelunaihe. Jeesus oli puhunut Johanneksen sanomasta myönteiseen sävyyn, ja se oli saanut monet kapernaumilaiset liittymään Johanneksen katumus- ja kastekulttiin. Sebedeuksen kalastajapojat Jaakob ja Johannes olivat joulukuussa, kohta sen jälkeen kun Johannes oli asettunut saarnapaikalleen Pellan lähelle, menneet joelle ja tarjoutuneet kastettaviksi. He kävivät tapaamassa Johannesta kerran viikossa, ja takaisin tullessaan he toivat Jeesukselle tuoreet, ensikäden tiedot evankelistan työskentelystä.
By December of a.d. 25, when John reached the neighborhood of Pella in his journey up the Jordan, his fame had extended throughout all Palestine, and his work had become the chief topic of conversation in all the towns about the lake of Galilee. Jesus had spoken favorably of John’s message, and this had caused many from Capernaum to join John’s cult of repentance and baptism. James and John the fishermen sons of Zebedee had gone down in December, soon after John took up his preaching position near Pella, and had offered themselves for baptism. They went to see John once a week and brought back to Jesus fresh, firsthand reports of the evangelist’s work.
Jeesuksen veljet Jaakob ja Juuda olivat keskustelleet siitä, että he menisivät Johanneksen luo kastettaviksi; ja nyt kun Juuda oli tullut Kapernaumiin sapatin jumalanpalvelukseen, sekä hän että Jaakob päättivät Jeesuksen synagogassa pitämän luennon kuunneltuaan pyytää hänen neuvoaan heidän aikomuksistaan. Tämä tapahtui lauantai-iltana, tammikuun 12. päivänä vuonna 26 jKr. Jeesus pyysi heitä lykkäämään keskustelun asiasta seuraavaksi päiväksi, jolloin hän antaisi heille vastauksensa. Sinä yönä Jeesus nukkui varsin vähän, sillä hän oli läheisessä yhteydessä Isään taivaassa. Hän oli sopinut nauttivansa keskipäivän aterian veljiensä kanssa ja antavansa heille tässä yhteydessä neuvonsa Johanneksen suorittaman kasteen suhteen. Tuona sunnuntaiaamuna Jeesus oli kuten tavallista työskentelemässä veneveistämöllä. Jaakob ja Juuda olivat saapuneet ateriatarpeet mukanaan ja olivat odottamassa häntä puutavarahuoneessa, sillä ei ollut vielä keskipäivätauon aika, ja he tiesivät Jeesuksen olevan sellaisten asioiden suhteen hyvin täsmällinen.
Jesus’ brothers James and Jude had talked about going down to John for baptism; and now that Jude had come over to Capernaum for the Sabbath services, both he and James, after listening to Jesus’ discourse in the synagogue, decided to take counsel with him concerning their plans. This was on Saturday night, January 12, a.d. 26. Jesus requested that they postpone the discussion until the following day, when he would give them his answer. He slept very little that night, being in close communion with the Father in heaven. He had arranged to have noontime lunch with his brothers and to advise them concerning baptism by John. That Sunday morning Jesus was working as usual in the boatshop. James and Jude had arrived with the lunch and were waiting in the lumber room for him, as it was not yet time for the midday recess, and they knew that Jesus was very regular about such matters.
Hetkeä ennen keskipäivän lepotaukoa Jeesus laski työkalut kädestään, riisui työesiliinansa ja ilmoitti samassa huoneessa kanssaan oleville kolmelle työmiehelle yksinkertaisesti vain: ”Hetkeni on tullut.” Hän meni ulos veljiensä Jaakobin ja Juudan luo ja sanoi uudelleen: ”Hetkeni on tullut – menkäämme Johanneksen luo.” Ja he lähtivät välittömästi Pellaan ja söivät lounaansa matkaa taittaessaan. Tämä tapahtui sunnuntaina, tammikuun 13. päivänä. He viettivät yön Jordaninlaaksossa ja saapuivat Johanneksen kastepaikalle puoliltapäivin seuraavana päivänä.
Just before the noon rest, Jesus laid down his tools, removed his work apron, and merely announced to the three workmen in the room with him, “My hour has come.” He went out to his brothers James and Jude, repeating, “My hour has come—let us go to John.” And they started immediately for Pella, eating their lunch as they journeyed. This was on Sunday, January 13. They tarried for the night in the Jordan valley and arrived on the scene of John’s baptizing about noon of the next day.
Johannes oli juuri aloittanut tuon päivän tarjokkaiden kastamisen. Jonossa seisoi kymmenittäin katuvia vuoroaan odottamassa, kun Jeesus kaksine veljineen otti paikkansa tässä hartaiden miesten ja naisten jonossa, miesten ja naisten, jotka olivat alkaneet uskoa Johanneksen julistukseen tulevasta valtakunnasta. Johannes oli kysellyt Sebedeuksen pojilta tietoja Jeesuksesta. Hän oli saanut tietää, mitä Jeesus oli sanonut hänen saarnaamisestaan, ja päivä päivän perään hän odotti näkevänsä, että Jeesus saapuisi näyttämölle, mutta hän ei osannut odottaa tapaavansa Jeesusta kastetta odottavien ehdokkaiden jonosta.
John had just begun baptizing the candidates for the day. Scores of repentants were standing in line awaiting their turn when Jesus and his two brothers took up their positions in this line of earnest men and women who had become believers in John’s preaching of the coming kingdom. John had been inquiring about Jesus of Zebedee’s sons. He had heard of Jesus’ remarks concerning his preaching, and he was day by day expecting to see him arrive on the scene, but he had not expected to greet him in the line of baptismal candidates.
Kun Johanneksen mielessä olivat vain sellaiset asiat kuin, miten hän turhia viivyttelemättä selviytyisi paikalla olevan suuren käännynnäismäärän kastamisesta, hän ei kohottanut katsettaan niin, että olisi nähnyt Jeesuksen, ennen kuin Ihmisen Poika seisoi suoraan hänen edessään. Kun Johannes tunnisti Jeesuksen, seremoniat keskeytettiin hetkeksi hänen tervehtiäkseen lihallista serkkuaan ja kysyäkseen: ”Mutta miksi tulet tänne veteen minua tervehtimään?” Ja Jeesus vastasi: ”Jotta sinä minut kastaisit.” Johannes virkkoi puolestaan: ”Mutta minähän tarvitsen kasteen sinulta. Miksi sinä tulet minun luokseni?” Ja Jeesus kuiskasi Johannekselle: ”Suvaitse nyt minua, sillä on sopivaa, että annamme tämän esimerkin veljilleni, jotka seisovat tässä kanssani, ja että ihmiset saavat tietää hetkeni tulleen.”
Being engrossed with the details of rapidly baptizing such a large number of converts, John did not look up to see Jesus until the Son of Man stood in his immediate presence. When John recognized Jesus, the ceremonies were halted for a moment while he greeted his cousin in the flesh and asked, “But why do you come down into the water to greet me?” And Jesus answered, “To be subject to your baptism.” John replied: “But I have need to be baptized by you. Why do you come to me?” And Jesus whispered to John: “Bear with me now, for it becomes us to set this example for my brothers standing here with me, and that the people may know that my hour has come.”
Jeesuksen äänessä kaikui lopullisuuden ja arvovallan sointi. Johannes vapisi liikutuksesta valmistautuessaan kastamaan Jeesus Nasaretilaisen Jordanvirrassa keskipäivän aikaan maanantaina tammikuun 14. päivänä vuonna 26 jKr. Niin Johannes sitten kastoi Jeesuksen ja kaksi tämän veljeä: Jaakobin ja Juudan. Ja kun Johannes oli nämä kolme kastanut, hän lähetti muut sen päivän kastettavat pois ilmoittaen jatkavansa kastamista seuraavana päivänä puolilta päivin. Ihmisten vielä tehdessä lähtöä nämä neljä miestä, jotka yhä seisoivat vedessä, kuulivat oudon äänen, ja kohta ilmaantui aivan Jeesuksen pään yläpuolelle hetkeksi näky, ja he kuulivat äänen sanovan: ”Tämä on rakastettu Poikani, joka on minulle suuresti mieleen.” Jeesuksen kasvoilla tapahtui suuri muutos; sanaakaan sanomatta hän nousi vedestä ja poistui heidän luotaan ja suuntasi kulkunsa kohti idässä siintäviä kukkuloita. Eikä yksikään ihminen nähnyt Jeesusta neljäänkymmeneen päivään.
There was a tone of finality and authority in Jesus’ voice. John was atremble with emotion as he made ready to baptize Jesus of Nazareth in the Jordan at noon on Monday, January 14, a.d. 26. Thus did John baptize Jesus and his two brothers James and Jude. And when John had baptized these three, he dismissed the others for the day, announcing that he would resume baptisms at noon the next day. As the people were departing, the four men still standing in the water heard a strange sound, and presently there appeared for a moment an apparition immediately over the head of Jesus, and they heard a voice saying, “This is my beloved Son in whom I am well pleased.” A great change came over the countenance of Jesus, and coming up out of the water in silence he took leave of them, going toward the hills to the east. And no man saw Jesus again for forty days.
Johannes seurasi Jeesusta niin pitkälle, että ehti kertoa tälle tarinan Gabrielin vierailusta hänen äitinsä luona, ennen kuin heistä kumpikaan oli syntynyt, siten kuin hän tämän tarinan niin monet kerrat oli kuullut äitinsä huulilta. Hän antoi Jeesuksen mennä tietään, sen jälkeen kun oli sanonut: ”Nyt tiedän varmaksi, että olet Vapahtaja.” Mutta Jeesus ei vastannut hänelle mitään.
John followed Jesus a sufficient distance to tell him the story of Gabriel’s visit to his mother ere either had been born, as he had heard it so many times from his mother’s lips. He allowed Jesus to continue on his way after he had said, “Now I know of a certainty that you are the Deliverer.” But Jesus made no reply.