Urantiakirja.fi

Ladataan…

Urantiakirja.fi

Rekisteröidy
Siirry lukutekstiin

Luku 163 Seitsemänkymmenen opettajan virkaanasettajaiset Magadanissa

6. Seitsemänkymmenen paluu

Perjantaina, joulukuun 30. päivänä, kun Jeesus oli Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa poissa lähistön kukkuloilla, seitsemänkymmentä sanansaattajaa alkoivat lukuisten uskovien mukana palailla pareittain Pellan tukikohtaan. Kaikki seitsemänkymmentä olivat koolla opetuspaikalla viiden aikaan, kun Jeesus palasi leirille. Ilta-ateriointi siirtyi yli tunnilla, kun nämä valtakunnan evankeliumin innokkaat julistajat kertoivat kokemuksiaan. Daavidin viestinviejät olivat kuluneiden viikkojen aikana välittäneet apostoleille valtaosan näistä uutisista, mutta oli tavattoman innostavaa kuulla näiden vastikään vihittyjen evankeliuminopettajien itsensä kertomana, miten heidän sanomansa oli isoavien juutalaisten ja ei-juutalaisten taholta vastaanotettu. Lopultakin Jeesus sai nähdä, miten ihmiset lähtivät levittämään ilosanomaa ilman, että hän itse oli läsnä. Mestari tiesi nyt, että hän voisi poistua tästä maailmasta sen haittaamatta vakavalla tavalla valtakunnan etenemistä.
Kun nämä seitsemänkymmentä opettajaa kertoivat, miten ”jopa perkeleetkin olivat” heille ”alamaisia”, he tarkoittivat niitä ihmeenomaisia paranemisia, joita he olivat onnistuneet saamaan aikaan tapauksissa, joissa oli ollut kysymys hermostollisen häiriön uhreista. Muutama sellainenkin tapaus tosin oli ollut, että nämä hoivaajat olivat todellakin vapauttaneet hoivattavansa hengen vallasta, ja näihin tapauksiin viitaten Jeesus sanoi: ”Mitään kummallista ei ole siinä, että nämä niskuroivat vähäisemmät henget sattuivat olemaan teille alamaisia, kun otetaan huomioon, että näin Saatanan putoavan taivaasta niin kuin salama. Mutta älkää siitä niin kovasti iloitko, sillä sanon teille, että heti kun palaan Isäni tykö, me lähetämme kumpikin henkemme, joka asettuu ihmismieliin niin, etteivät nämä muutamat eksyneet henget enää voi tunkeutua epäonnisten kuolevaisten mieleen. Riemuitsen kanssanne siitä, että teillä on kyky vaikuttaa ihmisiin, mutta älkää tämän kokemuksen vuoksi tunteko nousseenne onnen kukkuloille vaan riemuitkaa mieluumminkin siitä, että nimenne on kirjoitettu taivaan kirjoihin ja että teidän on tällä tavoin määrä edetä hengellisen voittokulun päättymättömällä elämänuralla.”
Ja juuri tuona hetkenä, vähän ennen kuin ryhdyttiin ilta-aterialle, Jeesus koki yhden niistä tunnekylläisen haltioitumisen hetkistä, jollaisia hänen seuraajansa olivat silloin tällöin olleet todistamassa. Hän sanoi: ”Kiitän sinua, Isäni, taivaan ja maan Herra, siitä, että vaikka tämä ihmeellinen evankeliumi kätkettiin viisailta ja omahyväisiltä, henki on paljastanut nämä hengelliset ihanuudet näille valtakunnan lapsille. Niin, Isäni, tämän tekeminen on täytynyt sinun silmissäsi olla mieluisaa, ja riemuitsen tietäessäni, että hyvä sanoma on leviävä kaikkeen maailmaan, senkin jälkeen kun olen palannut tykösi ja työhön, jonka olet suoritettavakseni antanut. Olen suunnattoman liikuttunut ymmärtäessäni, että tulet kohta antamaan kaiken vallan minun käsiini, että vain sinä todellisuudessa tiedät, kuka minä olen, ja että vain minä todellisuudessa tunnen sinut samoin kuin tuntevat ne, joille olen sinut paljastanut. Ja kun olen päättänyt tämän lihallisessa hahmossa oleville veljilleni tekemäni ilmoituksen, sen jälkeen tulen jatkamaan ilmoitusta luoduillesi korkeuksissa.”
Nämä sanat Isälle lausuttuaan Jeesus kääntyi sivulle puhuakseen apostoleilleen ja hoivaajilleen: ”Siunatut ovat silmät, jotka tämän kaiken näkevät, ja korvat, jotka tämän kaiken kuulevat. Sanonpa teille, että monet profeetat ja monet menneiden aikojen suurmiehet ovat halunneet nähdä, mitä te nyt näette, mutta heille ei sitä suotu. Ja kun monet vielä tulossa olevat valon lasten sukupolvet kuulevat näistä tapahtumista, ne tulevat kadehtimaan teitä, jotka olette ne kuulleet ja ne nähneet.”
Sitten hän sanansa kaikille opetuslapsille osoittaen sanoi: ”Olette kuulleet, kuinka monet kaupungit ja kylät ovat ottaneet vastaan valtakunnan ilosanoman, ja miten sekä juutalaiset että pakanat ovat ottaneet vastaan hoivaajani ja opettajani. Ja siunattuja tosiaan ovat nämä yhdyskunnat, jotka ovat päättäneet uskoa valtakunnan evankeliumiin. Mutta voi teitä, te Horasinin, Betsaida-Juliaan ja Kapernaumin asukkaat, jotka torjutte valon, voi teitä noiden kaupunkien asukkaat, jotka otitte nämä viestintuojat huonosti vastaan. Sanonpa, että jos noilla paikkakunnilla tehdyt voimalliset teot olisi tehty Tyyrossa ja Siidonissa, näiden niin kutsuttujen pakanakaupunkien asukkaat olisivat jo kauan sitten katuneet säkkiin pukeutuen ja tuhkaa päänsä päälle ripotellen. Tyyrolla ja Siidonilla tulee tuomion päivänä toden totta olemaan siedettävämpää.”
Koska seuraava päivä oli sapatti, Jeesus irrottautui seitsemänkymmenen sanansaattajan kanssa muitten seurasta ja sanoi heille: ”Toden totta iloitsin kanssanne, kun palasitte ja toitte tullessanne hyvät uutiset siitä, että niin monet Galilean, Samarian ja Juudean eri puolilla olevat ihmiset olivat ottaneet vastaan valtakunnan evankeliumin. Mutta miksi olitte niin hämmästyneen hilpeitä? Ettekö odottaneet, että sanomanne toisi esille voimallisuutensa, kun se esitettäisiin? Lähdittekö matkaan eväänänne niin vähäinen luottamus tähän evankeliumiin, että tulette takaisin sen voimallisuudesta yllättyneinä? Ja vaikka en haluaisikaan tukahduttaa riemullista mielialaanne, tahtoisin nyt varoittaa teitä ankarasti ylpeyden kavaluuksista, hengellisestä ylpeydestä. Jos kykenisitte ymmärtämään, miksi Lucifer, syntisistä syntisin, kukistui, te juhlallisesti kavahtaisitte kaikenmuotoista hengellistä ylpeyttä.
”Olette ryhtyneet tähän suurenmoiseen työhön, jonka tarkoituksena on opettaa kuolevaiselle ihmiselle, että hän on Jumalan poika. Olen osoittanut teille tien; menkää ja tehkää velvollisuutenne, älkääkä uupuko hyvää tehdessänne. Teille ja kaikille, jotka kautta aikojen seuraavat jälkiänne, tahdon sanoa: Seison aina lähellä, ja kutsuni kuuluu ja tulee aina kuulumaan: Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin annan teille levon. Ottakaa kantaaksenne minun ikeeni ja oppikaa minusta, sillä olen tosi ja uskollinen, ja löydätte hengellisen levon sielullenne.”
Ja he havaitsivat Mestarin sanojen olevan totta pannessaan hänen lupauksensa koetteille. Ja sen päivän jälkeen lukemattomat tuhannet ovat hekin näiden lupausten paikkansapitävyyttä koetelleet ja kokeilleet.
On Friday, December 30, while Jesus was away in the near-by hills with Peter, James, and John, the seventy messengers were arriving by couples, accompanied by numerous believers, at the Pella headquarters. All seventy were assembled at the teaching site about five o’clock when Jesus returned to the camp. The evening meal was delayed for more than an hour while these enthusiasts for the gospel of the kingdom related their experiences. David’s messengers had brought much of this news to the apostles during previous weeks, but it was truly inspiring to hear these newly ordained teachers of the gospel personally tell how their message had been received by hungry Jews and gentiles. At last Jesus was able to see men going out to spread the good news without his personal presence. The Master now knew that he could leave this world without seriously hindering the progress of the kingdom.
When the seventy related how “even the devils were subject” to them, they referred to the wonderful cures they had wrought in the cases of victims of nervous disorders. Nevertheless, there had been a few cases of real spirit possession relieved by these ministers, and referring to these, Jesus said: “It is not strange that these disobedient minor spirits should be subject to you, seeing that I beheld Satan falling as lightning from heaven. But rejoice not so much over this, for I declare to you that, as soon as I return to my Father, we will send forth our spirits into the very minds of men so that no more can these few lost spirits enter the minds of unfortunate mortals. I rejoice with you that you have power with men, but be not lifted up because of this experience but the rather rejoice that your names are written on the rolls of heaven, and that you are thus to go forward in an endless career of spiritual conquest.”
And it was at this time, just before partaking of the evening meal, that Jesus experienced one of those rare moments of emotional ecstasy which his followers had occasionally witnessed. He said: “I thank you, my Father, Lord of heaven and earth, that, while this wonderful gospel was hidden from the wise and self-righteous, the spirit has revealed these spiritual glories to these children of the kingdom. Yes, my Father, it must have been pleasing in your sight to do this, and I rejoice to know that the good news will spread to all the world even after I shall have returned to you and the work which you have given me to perform. I am mightily moved as I realize you are about to deliver all authority into my hands, that only you really know who I am, and that only I really know you, and those to whom I have revealed you. And when I have finished this revelation to my brethren in the flesh, I will continue the revelation to your creatures on high.”
When Jesus had thus spoken to the Father, he turned aside to speak to his apostles and ministers: “Blessed are the eyes which see and the ears which hear these things. Let me say to you that many prophets and many of the great men of the past ages have desired to behold what you now see, but it was not granted them. And many generations of the children of light yet to come will, when they hear of these things, envy you who have heard and seen them.”
Then, speaking to all the disciples, he said: “You have heard how many cities and villages have received the good news of the kingdom, and how my ministers and teachers have been received by both the Jew and the gentile. And blessed indeed are these communities which have elected to believe the gospel of the kingdom. But woe upon the light-rejecting inhabitants of Chorazin, Bethsaida-Julias, and Capernaum, the cities which did not well receive these messengers. I declare that, if the mighty works done in these places had been done in Tyre and Sidon, the people of these so-called heathen cities would have long since repented in sackcloth and ashes. It shall indeed be more tolerable for Tyre and Sidon in the day of judgment.”
The next day being the Sabbath, Jesus went apart with the seventy and said to them: “I did indeed rejoice with you when you came back bearing the good tidings of the reception of the gospel of the kingdom by so many people scattered throughout Galilee, Samaria, and Judea. But why were you so surprisingly elated? Did you not expect that your message would manifest power in its delivery? Did you go forth with so little faith in this gospel that you come back in surprise at its effectiveness? And now, while I would not quench your spirit of rejoicing, I would sternly warn you against the subtleties of pride, spiritual pride. If you could understand the downfall of Lucifer, the iniquitous one, you would solemnly shun all forms of spiritual pride.
“You have entered upon this great work of teaching mortal man that he is a son of God. I have shown you the way; go forth to do your duty and be not weary in well doing. To you and to all who shall follow in your steps down through the ages, let me say: I always stand near, and my invitation-call is, and ever shall be, Come to me all you who labor and are heavy laden, and I will give you rest. Take my yoke upon you and learn of me, for I am true and loyal, and you shall find spiritual rest for your souls.”
And they found the Master’s words to be true when they put his promises to the test. And since that day countless thousands also have tested and proved the surety of these same promises.
SuomiEnglish
Perjantaina, joulukuun 30. päivänä, kun Jeesus oli Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa poissa lähistön kukkuloilla, seitsemänkymmentä sanansaattajaa alkoivat lukuisten uskovien mukana palailla pareittain Pellan tukikohtaan. Kaikki seitsemänkymmentä olivat koolla opetuspaikalla viiden aikaan, kun Jeesus palasi leirille. Ilta-ateriointi siirtyi yli tunnilla, kun nämä valtakunnan evankeliumin innokkaat julistajat kertoivat kokemuksiaan. Daavidin viestinviejät olivat kuluneiden viikkojen aikana välittäneet apostoleille valtaosan näistä uutisista, mutta oli tavattoman innostavaa kuulla näiden vastikään vihittyjen evankeliuminopettajien itsensä kertomana, miten heidän sanomansa oli isoavien juutalaisten ja ei-juutalaisten taholta vastaanotettu. Lopultakin Jeesus sai nähdä, miten ihmiset lähtivät levittämään ilosanomaa ilman, että hän itse oli läsnä. Mestari tiesi nyt, että hän voisi poistua tästä maailmasta sen haittaamatta vakavalla tavalla valtakunnan etenemistä.
On Friday, December 30, while Jesus was away in the near-by hills with Peter, James, and John, the seventy messengers were arriving by couples, accompanied by numerous believers, at the Pella headquarters. All seventy were assembled at the teaching site about five o’clock when Jesus returned to the camp. The evening meal was delayed for more than an hour while these enthusiasts for the gospel of the kingdom related their experiences. David’s messengers had brought much of this news to the apostles during previous weeks, but it was truly inspiring to hear these newly ordained teachers of the gospel personally tell how their message had been received by hungry Jews and gentiles. At last Jesus was able to see men going out to spread the good news without his personal presence. The Master now knew that he could leave this world without seriously hindering the progress of the kingdom.
Kun nämä seitsemänkymmentä opettajaa kertoivat, miten ”jopa perkeleetkin olivat” heille ”alamaisia”, he tarkoittivat niitä ihmeenomaisia paranemisia, joita he olivat onnistuneet saamaan aikaan tapauksissa, joissa oli ollut kysymys hermostollisen häiriön uhreista. Muutama sellainenkin tapaus tosin oli ollut, että nämä hoivaajat olivat todellakin vapauttaneet hoivattavansa hengen vallasta, ja näihin tapauksiin viitaten Jeesus sanoi: ”Mitään kummallista ei ole siinä, että nämä niskuroivat vähäisemmät henget sattuivat olemaan teille alamaisia, kun otetaan huomioon, että näin Saatanan putoavan taivaasta niin kuin salama. Mutta älkää siitä niin kovasti iloitko, sillä sanon teille, että heti kun palaan Isäni tykö, me lähetämme kumpikin henkemme, joka asettuu ihmismieliin niin, etteivät nämä muutamat eksyneet henget enää voi tunkeutua epäonnisten kuolevaisten mieleen. Riemuitsen kanssanne siitä, että teillä on kyky vaikuttaa ihmisiin, mutta älkää tämän kokemuksen vuoksi tunteko nousseenne onnen kukkuloille vaan riemuitkaa mieluumminkin siitä, että nimenne on kirjoitettu taivaan kirjoihin ja että teidän on tällä tavoin määrä edetä hengellisen voittokulun päättymättömällä elämänuralla.”
When the seventy related how “even the devils were subject” to them, they referred to the wonderful cures they had wrought in the cases of victims of nervous disorders. Nevertheless, there had been a few cases of real spirit possession relieved by these ministers, and referring to these, Jesus said: “It is not strange that these disobedient minor spirits should be subject to you, seeing that I beheld Satan falling as lightning from heaven. But rejoice not so much over this, for I declare to you that, as soon as I return to my Father, we will send forth our spirits into the very minds of men so that no more can these few lost spirits enter the minds of unfortunate mortals. I rejoice with you that you have power with men, but be not lifted up because of this experience but the rather rejoice that your names are written on the rolls of heaven, and that you are thus to go forward in an endless career of spiritual conquest.”
Ja juuri tuona hetkenä, vähän ennen kuin ryhdyttiin ilta-aterialle, Jeesus koki yhden niistä tunnekylläisen haltioitumisen hetkistä, jollaisia hänen seuraajansa olivat silloin tällöin olleet todistamassa. Hän sanoi: ”Kiitän sinua, Isäni, taivaan ja maan Herra, siitä, että vaikka tämä ihmeellinen evankeliumi kätkettiin viisailta ja omahyväisiltä, henki on paljastanut nämä hengelliset ihanuudet näille valtakunnan lapsille. Niin, Isäni, tämän tekeminen on täytynyt sinun silmissäsi olla mieluisaa, ja riemuitsen tietäessäni, että hyvä sanoma on leviävä kaikkeen maailmaan, senkin jälkeen kun olen palannut tykösi ja työhön, jonka olet suoritettavakseni antanut. Olen suunnattoman liikuttunut ymmärtäessäni, että tulet kohta antamaan kaiken vallan minun käsiini, että vain sinä todellisuudessa tiedät, kuka minä olen, ja että vain minä todellisuudessa tunnen sinut samoin kuin tuntevat ne, joille olen sinut paljastanut. Ja kun olen päättänyt tämän lihallisessa hahmossa oleville veljilleni tekemäni ilmoituksen, sen jälkeen tulen jatkamaan ilmoitusta luoduillesi korkeuksissa.”
And it was at this time, just before partaking of the evening meal, that Jesus experienced one of those rare moments of emotional ecstasy which his followers had occasionally witnessed. He said: “I thank you, my Father, Lord of heaven and earth, that, while this wonderful gospel was hidden from the wise and self-righteous, the spirit has revealed these spiritual glories to these children of the kingdom. Yes, my Father, it must have been pleasing in your sight to do this, and I rejoice to know that the good news will spread to all the world even after I shall have returned to you and the work which you have given me to perform. I am mightily moved as I realize you are about to deliver all authority into my hands, that only you really know who I am, and that only I really know you, and those to whom I have revealed you. And when I have finished this revelation to my brethren in the flesh, I will continue the revelation to your creatures on high.”
Nämä sanat Isälle lausuttuaan Jeesus kääntyi sivulle puhuakseen apostoleilleen ja hoivaajilleen: ”Siunatut ovat silmät, jotka tämän kaiken näkevät, ja korvat, jotka tämän kaiken kuulevat. Sanonpa teille, että monet profeetat ja monet menneiden aikojen suurmiehet ovat halunneet nähdä, mitä te nyt näette, mutta heille ei sitä suotu. Ja kun monet vielä tulossa olevat valon lasten sukupolvet kuulevat näistä tapahtumista, ne tulevat kadehtimaan teitä, jotka olette ne kuulleet ja ne nähneet.”
When Jesus had thus spoken to the Father, he turned aside to speak to his apostles and ministers: “Blessed are the eyes which see and the ears which hear these things. Let me say to you that many prophets and many of the great men of the past ages have desired to behold what you now see, but it was not granted them. And many generations of the children of light yet to come will, when they hear of these things, envy you who have heard and seen them.”
Sitten hän sanansa kaikille opetuslapsille osoittaen sanoi: ”Olette kuulleet, kuinka monet kaupungit ja kylät ovat ottaneet vastaan valtakunnan ilosanoman, ja miten sekä juutalaiset että pakanat ovat ottaneet vastaan hoivaajani ja opettajani. Ja siunattuja tosiaan ovat nämä yhdyskunnat, jotka ovat päättäneet uskoa valtakunnan evankeliumiin. Mutta voi teitä, te Horasinin, Betsaida-Juliaan ja Kapernaumin asukkaat, jotka torjutte valon, voi teitä noiden kaupunkien asukkaat, jotka otitte nämä viestintuojat huonosti vastaan. Sanonpa, että jos noilla paikkakunnilla tehdyt voimalliset teot olisi tehty Tyyrossa ja Siidonissa, näiden niin kutsuttujen pakanakaupunkien asukkaat olisivat jo kauan sitten katuneet säkkiin pukeutuen ja tuhkaa päänsä päälle ripotellen. Tyyrolla ja Siidonilla tulee tuomion päivänä toden totta olemaan siedettävämpää.”
Then, speaking to all the disciples, he said: “You have heard how many cities and villages have received the good news of the kingdom, and how my ministers and teachers have been received by both the Jew and the gentile. And blessed indeed are these communities which have elected to believe the gospel of the kingdom. But woe upon the light-rejecting inhabitants of Chorazin, Bethsaida-Julias, and Capernaum, the cities which did not well receive these messengers. I declare that, if the mighty works done in these places had been done in Tyre and Sidon, the people of these so-called heathen cities would have long since repented in sackcloth and ashes. It shall indeed be more tolerable for Tyre and Sidon in the day of judgment.”
Koska seuraava päivä oli sapatti, Jeesus irrottautui seitsemänkymmenen sanansaattajan kanssa muitten seurasta ja sanoi heille: ”Toden totta iloitsin kanssanne, kun palasitte ja toitte tullessanne hyvät uutiset siitä, että niin monet Galilean, Samarian ja Juudean eri puolilla olevat ihmiset olivat ottaneet vastaan valtakunnan evankeliumin. Mutta miksi olitte niin hämmästyneen hilpeitä? Ettekö odottaneet, että sanomanne toisi esille voimallisuutensa, kun se esitettäisiin? Lähdittekö matkaan eväänänne niin vähäinen luottamus tähän evankeliumiin, että tulette takaisin sen voimallisuudesta yllättyneinä? Ja vaikka en haluaisikaan tukahduttaa riemullista mielialaanne, tahtoisin nyt varoittaa teitä ankarasti ylpeyden kavaluuksista, hengellisestä ylpeydestä. Jos kykenisitte ymmärtämään, miksi Lucifer, syntisistä syntisin, kukistui, te juhlallisesti kavahtaisitte kaikenmuotoista hengellistä ylpeyttä.
The next day being the Sabbath, Jesus went apart with the seventy and said to them: “I did indeed rejoice with you when you came back bearing the good tidings of the reception of the gospel of the kingdom by so many people scattered throughout Galilee, Samaria, and Judea. But why were you so surprisingly elated? Did you not expect that your message would manifest power in its delivery? Did you go forth with so little faith in this gospel that you come back in surprise at its effectiveness? And now, while I would not quench your spirit of rejoicing, I would sternly warn you against the subtleties of pride, spiritual pride. If you could understand the downfall of Lucifer, the iniquitous one, you would solemnly shun all forms of spiritual pride.
”Olette ryhtyneet tähän suurenmoiseen työhön, jonka tarkoituksena on opettaa kuolevaiselle ihmiselle, että hän on Jumalan poika. Olen osoittanut teille tien; menkää ja tehkää velvollisuutenne, älkääkä uupuko hyvää tehdessänne. Teille ja kaikille, jotka kautta aikojen seuraavat jälkiänne, tahdon sanoa: Seison aina lähellä, ja kutsuni kuuluu ja tulee aina kuulumaan: Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin annan teille levon. Ottakaa kantaaksenne minun ikeeni ja oppikaa minusta, sillä olen tosi ja uskollinen, ja löydätte hengellisen levon sielullenne.”
“You have entered upon this great work of teaching mortal man that he is a son of God. I have shown you the way; go forth to do your duty and be not weary in well doing. To you and to all who shall follow in your steps down through the ages, let me say: I always stand near, and my invitation-call is, and ever shall be, Come to me all you who labor and are heavy laden, and I will give you rest. Take my yoke upon you and learn of me, for I am true and loyal, and you shall find spiritual rest for your souls.”
Ja he havaitsivat Mestarin sanojen olevan totta pannessaan hänen lupauksensa koetteille. Ja sen päivän jälkeen lukemattomat tuhannet ovat hekin näiden lupausten paikkansapitävyyttä koetelleet ja kokeilleet.
And they found the Master’s words to be true when they put his promises to the test. And since that day countless thousands also have tested and proved the surety of these same promises.

Urantia-kirja

Sisällysluettelo

← Kaikki luvut ja kirjahaku
EsipuheAvaa koko luku
Luku 1 Universaalinen IsäAvaa koko luku
Luku 2 Jumalan olemusAvaa koko luku
Luku 3 Jumalan attribuutitAvaa koko luku
Luku 4 Jumalan suhde maailmankaikkeuteenAvaa koko luku
Luku 5 Jumalan suhde yksilöönAvaa koko luku
Luku 6 Iankaikkinen PoikaAvaa koko luku
Luku 7 Iankaikkisen Pojan suhde maailmankaikkeuteenAvaa koko luku
Luku 8 Ääretön HenkiAvaa koko luku
Luku 9 Äärettömän Hengen suhde maailmankaikkeuteenAvaa koko luku
Luku 10 Paratiisin-KolminaisuusAvaa koko luku
Luku 11 Ikuinen Paratiisin SaariAvaa koko luku
Luku 12 Universumien universumiAvaa koko luku
Luku 13 Paratiisin pyhät sfääritAvaa koko luku
Luku 14 Keskus- ja jumalallinen universumiAvaa koko luku
Luku 15 Seitsemän superuniversumiaAvaa koko luku
Luku 16 Seitsemän ValtiashenkeäAvaa koko luku
Luku 17 Korkeimpien Henkien seitsemän ryhmääAvaa koko luku
Luku 18 Korkeimmat KolminaisuuspersoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 19 Rinnasteiset kolminaisuusperäiset olennotAvaa koko luku
Luku 20 Jumalan Paratiisin-PojatAvaa koko luku
Luku 21 Paratiisin Luoja-PojatAvaa koko luku
Luku 22 Kolminaistetut Jumalan PojatAvaa koko luku
Luku 23 Yksinäiset SanansaattajatAvaa koko luku
Luku 24 Äärettömän Hengen korkeammat persoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 25 Avaruuden SanansaattajajoukotAvaa koko luku
Luku 26 Keskusuniversumin hoivaavat hengetAvaa koko luku
Luku 27 Ensi asteen supernafien toimintaAvaa koko luku
Luku 28 Superuniversumien hoivaavat hengetAvaa koko luku
Luku 29 Universumivoiman ohjaajatAvaa koko luku
Luku 30 Suuruniversumin persoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 31 Lopullisuuden SaavuttajakuntaAvaa koko luku
Luku 32 Paikallisuniversumien kehitysAvaa koko luku
Luku 33 Paikallisuniversumin hallintoAvaa koko luku
Luku 34 Paikallisuniversumin Äiti-HenkiAvaa koko luku
Luku 35 Jumalan paikallisuniversumipojatAvaa koko luku
Luku 36 ElämänkantajatAvaa koko luku
Luku 37 Paikallisuniversumin persoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 38 Paikallisuniversumin hoivaavat hengetAvaa koko luku
Luku 39 Serafien armeijakunnatAvaa koko luku
Luku 40 Ylösnousemukselliset Jumalan pojatAvaa koko luku
Luku 41 Paikallisuniversumin fyysiset aspektitAvaa koko luku
Luku 42 Energia – mieli ja aineAvaa koko luku
Luku 43 KonstellaatiotAvaa koko luku
Luku 44 Taivaalliset taidetyöntekijätAvaa koko luku
Luku 45 Paikallisjärjestelmän hallintoAvaa koko luku
Luku 46 Paikallisjärjestelmän päämajaAvaa koko luku
Luku 47 Seitsemän mansiomaailmaaAvaa koko luku
Luku 48 MorontiaelämäAvaa koko luku
Luku 49 Asutut maailmatAvaa koko luku
Luku 50 PlaneettaprinssitAvaa koko luku
Luku 51 Planetaariset AatamitAvaa koko luku
Luku 52 Planetaariset kuolevaisten aikakaudetAvaa koko luku
Luku 53 Luciferin kapinaAvaa koko luku
Luku 54 Luciferin kapinaan liittyvät ongelmatAvaa koko luku
Luku 55 Valon ja elämän sfääritAvaa koko luku
Luku 56 Universaalinen ykseysAvaa koko luku
Luku 57 Urantian alkuperäAvaa koko luku
Luku 58 Elämän juurruttaminen UrantialleAvaa koko luku
Luku 59 Elämän merellisen muodon aikakausi UrantiallaAvaa koko luku
Luku 60 Urantia maaeliöstön varhaiskaudellaAvaa koko luku
Luku 61 Nisäkkäiden aikakausi UrantiallaAvaa koko luku
Luku 62 Alkuihmisen kantarodutAvaa koko luku
Luku 63 Ensimmäinen ihmisperheAvaa koko luku
Luku 64 Evolutionaariset värilliset rodutAvaa koko luku
Luku 65 Evoluution valvontaAvaa koko luku
Luku 66 Urantian PlaneettaprinssiAvaa koko luku
Luku 67 Planeetan kapinaAvaa koko luku
Luku 68 Sivilisaation sarastusAvaa koko luku
Luku 69 Ihmisen perusinstituutiotAvaa koko luku
Luku 70 Ihmisperäisen hallitusjärjestelmän kehitysAvaa koko luku
Luku 71 Valtion kehittyminenAvaa koko luku
Luku 72 Erään naapuriplaneetan hallitusjärjestelmäAvaa koko luku
Luku 73 Eedenin PuutarhaAvaa koko luku
Luku 74 Aatami ja EevaAvaa koko luku
Luku 75 Aatami ja Eeva rikkovat sopimuksensaAvaa koko luku
Luku 76 Toinen PuutarhaAvaa koko luku
Luku 77 KeskiväliolennotAvaa koko luku
Luku 78 Violetti rotu Aatamin aikojen jälkeenAvaa koko luku
Luku 79 Andiittien leviäminen itämaihinAvaa koko luku
Luku 80 Andiittien leviäminen länsimaihinAvaa koko luku
Luku 81 Nykysivilisaation kehittyminenAvaa koko luku
Luku 82 Avioliiton kehitysAvaa koko luku
Luku 83 AvioliittoinstituutioAvaa koko luku
Luku 84 Avioliitto ja perhe-elämäAvaa koko luku
Luku 85 Palvonnan alkujuuretAvaa koko luku
Luku 86 Uskonnon varhaiskehitysAvaa koko luku
Luku 87 AavekultitAvaa koko luku
Luku 88 Fetissit, taikakalut ja magiaAvaa koko luku
Luku 89 Synti, uhri ja sovitusAvaa koko luku
Luku 90 Shamanismi – poppamiehet ja papitAvaa koko luku
Luku 91 Rukoilun kehityshistoriaAvaa koko luku
Luku 92 Uskonnon myöhempi kehitysAvaa koko luku
Luku 93 Makiventa MelkisedekAvaa koko luku
Luku 94 Melkisedekin opetusten vaikutus itämaillaAvaa koko luku
Luku 95 Melkisedekin opetusten vaikutus LevantissaAvaa koko luku
Luku 96 Jahve – heprealaisten JumalaAvaa koko luku
Luku 97 Jumalakäsityksen kehitys heprealaisten keskuudessaAvaa koko luku
Luku 98 Melkisedekin opetusten vaikutus länsimaissaAvaa koko luku
Luku 99 Uskontoon liittyvät yhteiskunnalliset kysymyksetAvaa koko luku
Luku 100 Uskonto ihmisen kokemuksessaAvaa koko luku
Luku 101 Uskonnon todellinen luonneAvaa koko luku
Luku 102 Uskonnollisen uskon perustuksetAvaa koko luku
Luku 103 Uskonnollisen kokemuksen reaalisuusAvaa koko luku
Luku 104 Kolminaisuuskäsityksen kasvuAvaa koko luku
Luku 105 Jumaluus ja todellisuusAvaa koko luku
Luku 106 Universumin todellisuustasotAvaa koko luku
Luku 107 Ajatuksensuuntaajien alkuperä ja olemusAvaa koko luku
Luku 108 Ajatuksensuuntaajien tehtävä ja toimintaAvaa koko luku
Luku 109 Suuntaajien suhde universumin luotuihinAvaa koko luku
Luku 110 Suuntaajien suhde yksittäisiin kuolevaisiinAvaa koko luku
Luku 111 Suuntaaja ja sieluAvaa koko luku
Luku 112 Persoonallisuuden eloonjääminenAvaa koko luku
Luku 113 KohtalonsuojelijaserafitAvaa koko luku
Luku 114 Serafien planetaarinen hallitusAvaa koko luku
Luku 115 Korkein OlentoAvaa koko luku
Luku 116 Kaikkivaltias KorkeinAvaa koko luku
Luku 117 Korkein JumalaAvaa koko luku
Luku 118 Korkein ja Perimmäinen – ajallisuus ja avaruusAvaa koko luku
Luku 119 Kristus Mikaelin lahjoittautumisetAvaa koko luku
Luku 120 Mikaelin lahjoittautuminen UrantiallaAvaa koko luku
Luku 121 Mikaelin lahjoittautumisen aikaiset olotAvaa koko luku
Luku 122 Jeesuksen syntymä ja vauvaikäAvaa koko luku
Luku 123 Jeesuksen varhaislapsuusAvaa koko luku
Luku 124 Jeesuksen myöhempi lapsuusikäAvaa koko luku
Luku 125 Jeesus JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 126 Kaksi ratkaisevan tärkeää vuottaAvaa koko luku
Luku 127 NuoruusvuodetAvaa koko luku
Luku 128 Jeesuksen varhaismiehuusAvaa koko luku
Luku 129 Jeesuksen aikuisiän loppupuoliAvaa koko luku
Luku 130 Matkalla RoomaanAvaa koko luku
Luku 131 Maailman uskonnotAvaa koko luku
Luku 132 Roomassa vietetty aikaAvaa koko luku
Luku 133 Paluu RoomastaAvaa koko luku
Luku 134 Siirtymäkauden vuodetAvaa koko luku
Luku 135 Johannes KastajaAvaa koko luku
Luku 136 Kaste ja ne neljäkymmentä päivääAvaa koko luku
Luku 137 Odottelua GalileassaAvaa koko luku
Luku 138 Valtakunnan sanansaattajain kouluttaminenAvaa koko luku
Luku 139 Kaksitoista apostoliaAvaa koko luku
Luku 140 Kahdentoista apostolin virkaanasettaminenAvaa koko luku
Luku 141 Julkisen toiminnan alkuAvaa koko luku
Luku 142 Pääsiäinen JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 143 Matka Samarian halkiAvaa koko luku
Luku 144 Gilboalla ja DekapoliissaAvaa koko luku
Luku 145 Neljä vaiheikasta päivää KapernaumissaAvaa koko luku
Luku 146 Ensimmäinen Galilean-saarnamatkaAvaa koko luku
Luku 147 Pistäytyminen JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 148 Evankelistojen koulutusta BetsaidassaAvaa koko luku
Luku 149 Toinen saarnamatkaAvaa koko luku
Luku 150 Kolmas saarnamatkaAvaa koko luku
Luku 151 Odottelua ja opetusta järvenrannallaAvaa koko luku
Luku 152 Kapernaumin kriisiin johtaneet tapahtumatAvaa koko luku
Luku 153 Kapernaumin kriisiAvaa koko luku
Luku 154 Viimeiset Kapernaumissa vietetyt päivätAvaa koko luku
Luku 155 Pakomatka Pohjois-Galilean halkiAvaa koko luku
Luku 156 Oleskelu Tyyrossa ja SiidonissaAvaa koko luku
Luku 157 Filippuksen KesareassaAvaa koko luku
Luku 158 KirkastusvuoriAvaa koko luku
Luku 159 Kiertomatka DekapoliissaAvaa koko luku
Luku 160 Rodan AleksandrialainenAvaa koko luku
Luku 161 Jatkokeskustelut Rodanin kanssaAvaa koko luku
Luku 162 LehtimajanjuhlaAvaa koko luku
Luku 163 Seitsemänkymmenen opettajan virkaanasettajaiset MagadanissaNykyinen lukuAvaa koko luku
Luku 164 Temppelin vihkimisen muistojuhlaAvaa koko luku
Luku 165 Perean-lähetysretki alkaaAvaa koko luku
Luku 166 Viimeinen käynti Pohjois-PereassaAvaa koko luku
Luku 167 Käynti FiladelfiassaAvaa koko luku
Luku 168 Lasaruksen kuolleistaherättäminenAvaa koko luku
Luku 169 Viimeinen opetuskerta PellassaAvaa koko luku
Luku 170 Taivaan valtakuntaAvaa koko luku
Luku 171 Matkalla JerusalemiinAvaa koko luku
Luku 172 Jerusalemiin-menoAvaa koko luku
Luku 173 Maanantai JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 174 Tiistaiaamu temppelissäAvaa koko luku
Luku 175 Viimeinen temppelipuheAvaa koko luku
Luku 176 Tiistai-ilta ÖljymäelläAvaa koko luku
Luku 177 Keskiviikko – lepopäiväAvaa koko luku
Luku 178 Viimeinen leirillä vietetty päiväAvaa koko luku
Luku 179 Viimeinen ehtoollinenAvaa koko luku
Luku 180 JäähyväispuheAvaa koko luku
Luku 181 Viimeiset kehotukset ja varoituksetAvaa koko luku
Luku 182 GetsemanessaAvaa koko luku
Luku 183 Jeesus kavalletaan ja pidätetäänAvaa koko luku
Luku 184 Sanhedrinin oikeusistuimen edessäAvaa koko luku
Luku 185 Oikeuskäsittely Pilatuksen edessäAvaa koko luku
Luku 186 Hetkeä ennen ristiinnaulitsemistaAvaa koko luku
Luku 187 RistiinnaulitseminenAvaa koko luku
Luku 188 Haudassaolon aikaAvaa koko luku
Luku 189 KuolleistanousuAvaa koko luku
Luku 190 Jeesuksen morontiailmestymisetAvaa koko luku
Luku 191 Ilmestymiset apostoleille ja muille johtohenkilöilleAvaa koko luku
Luku 192 Ilmestymiset GalileassaAvaa koko luku
Luku 193 Viimeiset ilmestymiset ja taivaaseenastuminenAvaa koko luku
Luku 194 Totuuden Hengen lahjoittaminenAvaa koko luku
Luku 195 Helluntain jälkeenAvaa koko luku
Luku 196 Jeesuksen uskoAvaa koko luku

Pikaluku

Avaa luku →

Jaa jae

Urantia-kirjan

Sanasto

Urantia-kirjan

Ehdota sanaa

-
1.00×

Luo uusi keskustelu

×