Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Tämä vuosi oli Jeesukselle ensimmäinen vuosi, jolloin hänen ei tarvinnut kantaa niin paljon vastuuta perheestään. Kodin johtaminen sujui Jaakobilta varsin hyvin, kun Jeesus antoi hänelle neuvoja ja rahallista apua.
Tämän vuoden pääsiäisen jälkeisellä viikolla Nasaretiin saapui muuan Aleksandriasta lähtenyt nuori mies järjestämään Jeesuksen ja erään aleksandrianjuutalaisten ryhmän tapaamista, joka pidettäisiin myöhemmin samana vuonna jossakin Palestiinan rannikolla. Sanottu neuvonpito sovittiin järjestettäväksi kesäkuun keskivaiheilla, ja Jeesus meni Kesareaan tapaamaan viittä eturivin aleksandrianjuutalaista, jotka pyysivät hartaasti häntä asettumaan uskonnonopettajaksi heidän kaupunkiinsa tarjoten houkuttimeksi ensi alkuun hashenin apulaisen virkaa pääsynagogassaan.
Komitean edusmiehet selittivät Jeesukselle, että Aleksandriasta oli tuleva juutalaisen kulttuurin pääpaikka koko maailmaa ajatellen ja että juutalaisuuden hellenistinen suuntaus oli itse asiassa jättänyt babylonialaisen koulukunnan jo kauas taakseen. He muistuttivat Jeesusta siitä, että Jerusalemista ja kaikkialta Palestiinasta kuului pahaenteistä kapinan melskettä, ja vakuuttivat hänelle, että jokainen Palestiinan juutalaisten kapina olisi samaa kuin kansallinen itsemurha, sillä Rooman rautanyrkki musertaisi kapinan kolmessa kuukaudessa ja Jerusalem tuhottaisiin ja temppeli hävitettäisiin maan tasalle niin, ettei kiveä jäisi kiven päälle.
Jeesus kuunteli kaiken, mitä heillä oli sanottavaa ja kiitti heitä luottamuksesta ja torjuessaan heidän ehdotuksensa Aleksandriaan-lähdöstä Jeesuksen vastaukseen sisältynyt sanoma kuului: ”Hetkeni ei ole vielä tullut.” He olivat äimistyksissään hänen näennäisestä välinpitämättömyydestään sitä kunnianosoitusta kohtaan, jonka he olivat koettaneet hänelle ojentaa. Ennen Jeesukselle lausumiaan hyvästejä he lahjoittivat hänelle rahakukkaron osoitukseksi arvonannosta, jota hän aleksandrialaisten ystäviensä keskuudessa nautti, ja korvaukseksi ajanhukasta ja kuluista, jotka olivat aiheutuneet hänen tulostaan Kesareaan neuvottelemaan heidän kanssaan. Mutta myöskään tätä rahalahjaa hän ei suostunut ottamaan vastaan, vaan sanoi: ”Joosefin huone ei ole koskaan ottanut vastaan almuja, emmekä voi syödä muitten leipää niin kauan kuin minulla on vahvat käsivarret ja niin kauan kuin veljeni kykenevät työhön.”
Hänen egyptiläiset ystävänsä astuivat laivaan ja purjehtivat kotiin, ja kun he myöhempinä vuosina kuulivat huhuttavan kapernaumilaisesta veneenveistäjästä, joka sai Palestiinassa aikaan niin paljon kuohuntaa, vain muutama heistä aavisti, että tuo veneenrakentaja oli aikuiseksi varttunut Betlehemin lapsi ja se sama oudosti käyttäytynyt galilealainen, joka oli kursailematta kieltäytynyt kutsusta tulla suureksi opettajaksi Aleksandriaan.
Jeesus palasi Nasaretiin. Käsillä olevan vuoden loppupuoli oli hänen koko elämänuransa tapahtumaköyhin puolivuotisjakso. Hän nautti tästä tavanomaiseen toimintaohjelmaansa ilmestyneestä väliaikaisesta hengähdystauosta, se kun muutoin oli täynnä ongelmien ratkomista ja vaikeuksien voittamista. Hän piti paljon yhteyttä taivaassa olevaan Isäänsä ja edistyi suunnattomasti ihmismielensä hallitsemisessa.
Mutta ihmisten asiat eivät suju ajallisuuden ja avaruuden maailmoissa kauan mutkattomasti. Joulukuussa Jaakob kävi Jeesuksen kanssa kahdenkeskisen keskustelun ja selitti, että hän oli hyvin rakastunut Estaan, nuoreen nasaretilaisnaiseen, ja että he halusivat mennä kohdakkoin naimisiin, mikäli sellainen kävisi päinsä. Jaakob korosti sitä tosiasiaa, että Joosef olisi pian kahdeksantoistavuotias ja että tälle olisi hyväksi sellainen kokemus, että hän saa tilaisuuden toimia perheen väliaikaisena päämiehenä. Jeesus suostui siihen, että Jaakob avioituisi kahden vuoden kuluttua, kunhan hän tänä väliaikana asianmukaisesti valmentaisi Joosefia ottamaan vastuulleen kodin johtamisen.
Ja nyt alkoi tapahtua – avioitumishankkeita oli vireillä muitakin. Se, että Jaakobin onnistui saada Jeesukselta suostumus avioliitolleen, rohkaisi Mirjamia kääntymään isä-veljensä puoleen omine suunnitelmineen. Jaakob, se nuorempi kivenhakkaaja, joka kerran oli toiminut itse itsensä nimittäneenä Jeesuksen esitaistelijana ja joka nyt oli Jaakobin ja Joosefin liikekumppani, oli jo kauan tavoitellut Mirjamin kättä. Kun Mirjam sitten oli esittänyt suunnitelmansa Jeesukselle, Jeesus määräsi, että Jaakobin olisi itsensä tultava hänen luokseen pyytämään virallisesti Mirjamia vaimokseen, ja lupasi antaa avioliitolle siunauksensa niin pian kuin Mirjamista tuntuisi, että Martta oli pätevä ottamaan kantaakseen vanhimman tyttären velvollisuudet.
Kotona ollessaan Jeesus opetti edelleenkin iltakoulussa kolmasti viikossa, luki usein pyhät kirjoitukset synagogassa sapattina, seurusteli äitinsä kanssa, opetti lapsia ja käyttäytyi ylipäätään niin kuin arvollinen ja kunnioitettu Israelin yhteisöön kuuluva nasaretilainen käyttäytyi.
This was Jesus’ first year of comparative freedom from family responsibility. James was very successful in managing the home with Jesus’ help in counsel and finances.
The week following the Passover of this year a young man from Alexandria came down to Nazareth to arrange for a meeting, later in the year, between Jesus and a group of Alexandrian Jews at some point on the Palestinian coast. This conference was set for the middle of June, and Jesus went over to Caesarea to meet with five prominent Jews of Alexandria, who besought him to establish himself in their city as a religious teacher, offering as an inducement to begin with, the position of assistant to the chazan in their chief synagogue.
The spokesmen for this committee explained to Jesus that Alexandria was destined to become the headquarters of Jewish culture for the entire world; that the Hellenistic trend of Jewish affairs had virtually outdistanced the Babylonian school of thought. They reminded Jesus of the ominous rumblings of rebellion in Jerusalem and throughout Palestine and assured him that any uprising of the Palestinian Jews would be equivalent to national suicide, that the iron hand of Rome would crush the rebellion in three months, and that Jerusalem would be destroyed and the temple demolished, that not one stone would be left upon another.
Jesus listened to all they had to say, thanked them for their confidence, and, in declining to go to Alexandria, in substance said, “My hour has not yet come.” They were nonplused by his apparent indifference to the honor they had sought to confer upon him. Before taking leave of Jesus, they presented him with a purse in token of the esteem of his Alexandrian friends and in compensation for the time and expense of coming over to Caesarea to confer with them. But he likewise refused the money, saying: “The house of Joseph has never received alms, and we cannot eat another’s bread as long as I have strong arms and my brothers can labor.”
His friends from Egypt set sail for home, and in subsequent years, when they heard rumors of the Capernaum boatbuilder who was creating such a commotion in Palestine, few of them surmised that he was the babe of Bethlehem grown up and the same strange-acting Galilean who had so unceremoniously declined the invitation to become a great teacher in Alexandria.
Jesus returned to Nazareth. The remainder of this year was the most uneventful six months of his whole career. He enjoyed this temporary respite from the usual program of problems to solve and difficulties to surmount. He communed much with his Father in heaven and made tremendous progress in the mastery of his human mind.
But human affairs on the worlds of time and space do not run smoothly for long. In December James had a private talk with Jesus, explaining that he was much in love with Esta, a young woman of Nazareth, and that they would sometime like to be married if it could be arranged. He called attention to the fact that Joseph would soon be eighteen years old, and that it would be a good experience for him to have a chance to serve as the acting head of the family. Jesus gave consent for James’s marriage two years later, provided he had, during the intervening time, properly trained Joseph to assume direction of the home.
And now things began to happen—marriage was in the air. James’s success in gaining Jesus’ assent to his marriage emboldened Miriam to approach her brother-father with her plans. Jacob, the younger stone mason, onetime self-appointed champion of Jesus, now business associate of James and Joseph, had long sought to gain Miriam’s hand in marriage. After Miriam had laid her plans before Jesus, he directed that Jacob should come to him making formal request for her and promised his blessing for the marriage just as soon as she felt that Martha was competent to assume her duties as eldest daughter.
When at home, he continued to teach the evening school three times a week, read the Scriptures often in the synagogue on the Sabbath, visited with his mother, taught the children, and in general conducted himself as a worthy and respected citizen of Nazareth in the commonwealth of Israel.
SuomiEnglish
Tämä vuosi oli Jeesukselle ensimmäinen vuosi, jolloin hänen ei tarvinnut kantaa niin paljon vastuuta perheestään. Kodin johtaminen sujui Jaakobilta varsin hyvin, kun Jeesus antoi hänelle neuvoja ja rahallista apua.
This was Jesus’ first year of comparative freedom from family responsibility. James was very successful in managing the home with Jesus’ help in counsel and finances.
Tämän vuoden pääsiäisen jälkeisellä viikolla Nasaretiin saapui muuan Aleksandriasta lähtenyt nuori mies järjestämään Jeesuksen ja erään aleksandrianjuutalaisten ryhmän tapaamista, joka pidettäisiin myöhemmin samana vuonna jossakin Palestiinan rannikolla. Sanottu neuvonpito sovittiin järjestettäväksi kesäkuun keskivaiheilla, ja Jeesus meni Kesareaan tapaamaan viittä eturivin aleksandrianjuutalaista, jotka pyysivät hartaasti häntä asettumaan uskonnonopettajaksi heidän kaupunkiinsa tarjoten houkuttimeksi ensi alkuun hashenin apulaisen virkaa pääsynagogassaan.
The week following the Passover of this year a young man from Alexandria came down to Nazareth to arrange for a meeting, later in the year, between Jesus and a group of Alexandrian Jews at some point on the Palestinian coast. This conference was set for the middle of June, and Jesus went over to Caesarea to meet with five prominent Jews of Alexandria, who besought him to establish himself in their city as a religious teacher, offering as an inducement to begin with, the position of assistant to the chazan in their chief synagogue.
Komitean edusmiehet selittivät Jeesukselle, että Aleksandriasta oli tuleva juutalaisen kulttuurin pääpaikka koko maailmaa ajatellen ja että juutalaisuuden hellenistinen suuntaus oli itse asiassa jättänyt babylonialaisen koulukunnan jo kauas taakseen. He muistuttivat Jeesusta siitä, että Jerusalemista ja kaikkialta Palestiinasta kuului pahaenteistä kapinan melskettä, ja vakuuttivat hänelle, että jokainen Palestiinan juutalaisten kapina olisi samaa kuin kansallinen itsemurha, sillä Rooman rautanyrkki musertaisi kapinan kolmessa kuukaudessa ja Jerusalem tuhottaisiin ja temppeli hävitettäisiin maan tasalle niin, ettei kiveä jäisi kiven päälle.
The spokesmen for this committee explained to Jesus that Alexandria was destined to become the headquarters of Jewish culture for the entire world; that the Hellenistic trend of Jewish affairs had virtually outdistanced the Babylonian school of thought. They reminded Jesus of the ominous rumblings of rebellion in Jerusalem and throughout Palestine and assured him that any uprising of the Palestinian Jews would be equivalent to national suicide, that the iron hand of Rome would crush the rebellion in three months, and that Jerusalem would be destroyed and the temple demolished, that not one stone would be left upon another.
Jeesus kuunteli kaiken, mitä heillä oli sanottavaa ja kiitti heitä luottamuksesta ja torjuessaan heidän ehdotuksensa Aleksandriaan-lähdöstä Jeesuksen vastaukseen sisältynyt sanoma kuului: ”Hetkeni ei ole vielä tullut.” He olivat äimistyksissään hänen näennäisestä välinpitämättömyydestään sitä kunnianosoitusta kohtaan, jonka he olivat koettaneet hänelle ojentaa. Ennen Jeesukselle lausumiaan hyvästejä he lahjoittivat hänelle rahakukkaron osoitukseksi arvonannosta, jota hän aleksandrialaisten ystäviensä keskuudessa nautti, ja korvaukseksi ajanhukasta ja kuluista, jotka olivat aiheutuneet hänen tulostaan Kesareaan neuvottelemaan heidän kanssaan. Mutta myöskään tätä rahalahjaa hän ei suostunut ottamaan vastaan, vaan sanoi: ”Joosefin huone ei ole koskaan ottanut vastaan almuja, emmekä voi syödä muitten leipää niin kauan kuin minulla on vahvat käsivarret ja niin kauan kuin veljeni kykenevät työhön.”
Jesus listened to all they had to say, thanked them for their confidence, and, in declining to go to Alexandria, in substance said, “My hour has not yet come.” They were nonplused by his apparent indifference to the honor they had sought to confer upon him. Before taking leave of Jesus, they presented him with a purse in token of the esteem of his Alexandrian friends and in compensation for the time and expense of coming over to Caesarea to confer with them. But he likewise refused the money, saying: “The house of Joseph has never received alms, and we cannot eat another’s bread as long as I have strong arms and my brothers can labor.”
Hänen egyptiläiset ystävänsä astuivat laivaan ja purjehtivat kotiin, ja kun he myöhempinä vuosina kuulivat huhuttavan kapernaumilaisesta veneenveistäjästä, joka sai Palestiinassa aikaan niin paljon kuohuntaa, vain muutama heistä aavisti, että tuo veneenrakentaja oli aikuiseksi varttunut Betlehemin lapsi ja se sama oudosti käyttäytynyt galilealainen, joka oli kursailematta kieltäytynyt kutsusta tulla suureksi opettajaksi Aleksandriaan.
His friends from Egypt set sail for home, and in subsequent years, when they heard rumors of the Capernaum boatbuilder who was creating such a commotion in Palestine, few of them surmised that he was the babe of Bethlehem grown up and the same strange-acting Galilean who had so unceremoniously declined the invitation to become a great teacher in Alexandria.
Jeesus palasi Nasaretiin. Käsillä olevan vuoden loppupuoli oli hänen koko elämänuransa tapahtumaköyhin puolivuotisjakso. Hän nautti tästä tavanomaiseen toimintaohjelmaansa ilmestyneestä väliaikaisesta hengähdystauosta, se kun muutoin oli täynnä ongelmien ratkomista ja vaikeuksien voittamista. Hän piti paljon yhteyttä taivaassa olevaan Isäänsä ja edistyi suunnattomasti ihmismielensä hallitsemisessa.
Jesus returned to Nazareth. The remainder of this year was the most uneventful six months of his whole career. He enjoyed this temporary respite from the usual program of problems to solve and difficulties to surmount. He communed much with his Father in heaven and made tremendous progress in the mastery of his human mind.
Mutta ihmisten asiat eivät suju ajallisuuden ja avaruuden maailmoissa kauan mutkattomasti. Joulukuussa Jaakob kävi Jeesuksen kanssa kahdenkeskisen keskustelun ja selitti, että hän oli hyvin rakastunut Estaan, nuoreen nasaretilaisnaiseen, ja että he halusivat mennä kohdakkoin naimisiin, mikäli sellainen kävisi päinsä. Jaakob korosti sitä tosiasiaa, että Joosef olisi pian kahdeksantoistavuotias ja että tälle olisi hyväksi sellainen kokemus, että hän saa tilaisuuden toimia perheen väliaikaisena päämiehenä. Jeesus suostui siihen, että Jaakob avioituisi kahden vuoden kuluttua, kunhan hän tänä väliaikana asianmukaisesti valmentaisi Joosefia ottamaan vastuulleen kodin johtamisen.
But human affairs on the worlds of time and space do not run smoothly for long. In December James had a private talk with Jesus, explaining that he was much in love with Esta, a young woman of Nazareth, and that they would sometime like to be married if it could be arranged. He called attention to the fact that Joseph would soon be eighteen years old, and that it would be a good experience for him to have a chance to serve as the acting head of the family. Jesus gave consent for James’s marriage two years later, provided he had, during the intervening time, properly trained Joseph to assume direction of the home.
Ja nyt alkoi tapahtua – avioitumishankkeita oli vireillä muitakin. Se, että Jaakobin onnistui saada Jeesukselta suostumus avioliitolleen, rohkaisi Mirjamia kääntymään isä-veljensä puoleen omine suunnitelmineen. Jaakob, se nuorempi kivenhakkaaja, joka kerran oli toiminut itse itsensä nimittäneenä Jeesuksen esitaistelijana ja joka nyt oli Jaakobin ja Joosefin liikekumppani, oli jo kauan tavoitellut Mirjamin kättä. Kun Mirjam sitten oli esittänyt suunnitelmansa Jeesukselle, Jeesus määräsi, että Jaakobin olisi itsensä tultava hänen luokseen pyytämään virallisesti Mirjamia vaimokseen, ja lupasi antaa avioliitolle siunauksensa niin pian kuin Mirjamista tuntuisi, että Martta oli pätevä ottamaan kantaakseen vanhimman tyttären velvollisuudet.
And now things began to happen—marriage was in the air. James’s success in gaining Jesus’ assent to his marriage emboldened Miriam to approach her brother-father with her plans. Jacob, the younger stone mason, onetime self-appointed champion of Jesus, now business associate of James and Joseph, had long sought to gain Miriam’s hand in marriage. After Miriam had laid her plans before Jesus, he directed that Jacob should come to him making formal request for her and promised his blessing for the marriage just as soon as she felt that Martha was competent to assume her duties as eldest daughter.
Kotona ollessaan Jeesus opetti edelleenkin iltakoulussa kolmasti viikossa, luki usein pyhät kirjoitukset synagogassa sapattina, seurusteli äitinsä kanssa, opetti lapsia ja käyttäytyi ylipäätään niin kuin arvollinen ja kunnioitettu Israelin yhteisöön kuuluva nasaretilainen käyttäytyi.
When at home, he continued to teach the evening school three times a week, read the Scriptures often in the synagogue on the Sabbath, visited with his mother, taught the children, and in general conducted himself as a worthy and respected citizen of Nazareth in the commonwealth of Israel.