Urantiakirja.fi

Ladataan…

Urantiakirja.fi

Rekisteröidy
Siirry lukutekstiin

Luku 150 Kolmas saarnamatka

8. Sapattipalvelus

Tuona sapattina oli kaunis sää, ja kaikki nasaretilaiset – niin ystävät kuin vihollisetkin – ilmestyivät kuuntelemaan, kun tämä heidän kaupunkinsa entinen asukas puhuisi synagogassa. Useat apostoliseurueen jäsenet joutuivat jäämään synagogan ulkopuolelle, sillä tila ei riittänyt kaikille, jotka olivat tulleet häntä kuulemaan. Nuorena miehenä Jeesus oli monet kerrat puhunut tässä palvontapaikassa, ja kun synagogan esimies tuona aamuna ojensi Jeesukselle sen pyhien kirjoitusten kirjakäärön, josta tämä lukisi päivän tekstin, kukaan läsnäolevista ei tuntunut muistavan, että tämä oli sama käsikirjoitus, jonka hän oli tuolle synagogalle lahjoittanut.
Tuon päivän palvelukset toimitettiin täsmälleen samalla tavalla kuin ne oli toimitettu Jeesuksen niihin pikkupoikana osallistuessa. Hän nousi puhujakorokkeelle synagogan esimiehen seurassa, ja palvelus aloitettiin lausumalla ääneen kaksi rukousta: ”Siunattu on Herra, maailman Kuningas, joka muovaelee valkeuden ja luo pimeyden; joka tekee rauhan ja joka luo kaiken; joka armossaan antaa valon maailmaan ja niille, jotka siellä asuvat, ja joka hyvyydessään päivästä päivään ja joka päivä uudistaa ne, jotka hän on luonut. Siunattu on Herra, meidän Jumalamme, kättensä töitten suurenmoisuuden ja valoa antavien valkeuksiensa tähden, jotka hän on tehnyt ylistyksekseen. Sela. Siunattu on Herra, meidän Jumalamme, joka on muovaellut valkeudet.”
Hetken tauon jälkeen he esittivät toisen rukouksen: ”Suurella rakkaudella on Herra, meidän Jumalamme, meitä rakastanut ja paljolla ja ylitsevuotavalla säälillä on hän, Isämme ja Kuninkaamme, meitä säälinyt isiemme tähden, jotka luottivat häneen. Sinä opetit heille elämän lakisäädökset; ole meille armollinen ja opeta meitä. Valaise meidän silmämme, niin että ymmärtäisimme lain; pane sydämemme pitämään kiinni käskyistäsi; yhdistä sydämemme rakastamaan ja pelkäämään nimeäsi, eikä meitä silloin saateta häpeään niin kauan kuin maailma pysyy. Sillä sinä olet Jumala, joka valmistaa pelastuksen, ja meidät sinä olet kaikkien kansakuntien ja kielikuntien joukosta valinnut ja totuudessa olet sinä meidät tuonut lähelle suurta nimeäsi – sela –, jotta me saattaisimme rakkaudessa ylistää sinun ykseyttäsi. Siunattu on Herra, joka rakkaudessaan valitsi kansansa Israelin.”
Sitten seurakunta lausui sheeman, juutalaisen uskontunnustuksen. Tässä rituaalissa oli kysymys lukuisten lainkohtien toistamisesta, ja se oli osoitus siitä, että palvojat ottivat kantaakseen taivaan valtakunnan ikeen kuin myös käskyjen ikeen, niin kuin niitä sovellettiin päivän ja yön tapahtumiin.
Ja sitten seurasi kolmas rukous: ”Totisesti sinä olet Jahve, meidän Jumalamme ja meidän isiemme Jumala; Kuninkaamme ja isiemme Kuningas; Pelastajamme ja isiemme Pelastaja; Luojamme ja pelastuksemme kallio; apumme ja vapahtajamme. Sinun nimesi on iankaikkisuudesta, eikä ole muuta Jumalaa kuin sinä. Vapahdetut lauloivat merenrannalla uuden laulun sinun nimellesi; yhdessä he kaikki ylistivät sinua ja tunnustivat sinut Kuninkaaksi ja sanoivat: Jahve on hallitseva niin kauan kuin maailma pysyy. Siunattu on Herra, joka pelastaa Israelin.”
Tämän jälkeen synagogan esimies asettui paikalleen arkin eli pyhät kirjoitukset sisältävän kirstun eteen ja alkoi lukea ääneen yhdeksäätoista ylistysrukousta eli siunausta. Mutta tämänkertaisessa tilanteessa palvelusta haluttiin lyhentää, jotta arvovieraalle jäisi enemmän aikaa omaa puhettaan varten. Niinpä siunauksista esitettiin vain ensimmäinen ja viimeinen. Ensimmäinen kuului: ”Siunattu on Herra, meidän Jumalamme, ja meidän isiemme Jumala, Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala; suuri, mahtava ja kauhistuttava Jumala, joka osoittaa armoa ja laupeutta, joka luo kaikki olevaiset, joka muistaa isille antamansa armolliset lupaukset ja joka rakkaudessaan tuo pelastajan heidän lastenlapsilleen oman nimensä tähden. Oi Kuningas, auttaja, pelastaja ja kilpemme! Siunattu olet sinä, oi Jahve, Abrahamin kilpi.”
Sitten seurasi viimeinen siunaus: ”Oi, tuo kansallesi Israelille ikiajoiksi suurenmoinen rauha, sillä sinä olet Kuningas ja kaiken rauhan Herra. Ja sinun silmissäsi on hyvä siunata rauhalla Israelia kaikkina aikoina ja joka hetki. Siunattu olet sinä, Jahve, joka siunaa rauhalla kansaansa Israelia.” Seurakunta ei katsonut esimiestä tämän lausuessa siunaukset. Siunaustenluvun jälkeen hän esitti tilanteeseen sopivan epämuodollisen rukouksen, ja kun hän sai sen päätökseen, koko seurakunta lausui yhdessä aamenen.
Sitten hashen meni arkille ja otti sieltä esille käärön, jonka hän ojensi Jeesukselle, jotta tämä lukisi siitä kirjoitusten tekstikohdan. Tapana oli, että seitsemän eri henkilöä kutsuttiin lukemaan vähintään kolme lain säettä, mutta tällä kertaa tästä tavasta luovuttiin, jotta vieras saisi lukea itse valitsemansa tekstikohdan. Jeesus tarttui kääröön, nousi seisomaan ja alkoi lukea viidennestä Mooseksen kirjasta: ”Sillä tätä käskyä, jonka minä tänä päivänä sinulle annan, ei ole sinulta kätketty, eikä se ole kaukana. Se ei ole taivaassa, jotta sinä sanoisit: Kuka nousisi meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme? Se ei myöskään ole meren takana, jotta sinä sanoisit: Kuka menisi meidän puolestamme meren taakse noutamaan tämän käskyn meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme? Ei, vaan elämän sana on sinua aivan lähellä, siellä missä sinäkin olet, ja sinun sydämessäsi, niin että sinä sen tuntisit ja täyttäisit.”
Ja kun hän oli lukenut lain tekstikohdan loppuun, hän siirtyi Jesajan kirjaan ja ryhtyi lukemaan: ”Herran henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa köyhille. Hän on lähettänyt minut julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näön saamista, päästämään pahoinpidellyt vapauteen ja julistamaan Herran otollista vuotta.”
Jeesus sulki kirjan, ja ojennettuaan sen takaisin synagogan esimiehelle hän istuutui ja ryhtyi pitämään puhetta kansalle. Hän aloitti sanomalla: ”Tänään ovat nämä kirjoitusten kohdat täytetyt.” Ja sitten Jeesus puhui lähes viidentoista minuutin ajan aiheesta ”Jumalan pojat ja tyttäret”. Monia tämä puhe miellytti, ja he ihmettelivät ja ihailivat hänen rakastettavuuttaan ja viisauttaan.
Synagogassa oli tapana, että puhuja jäi virallisen palveluksen päätyttyä vielä paikalle, jotta mahdolliset kiinnostuneet voisivat esittää hänelle kysymyksiä. Niinpä Jeesus tuona sapattiaamuna astui alas kansanjoukon keskuuteen, joka työntyi eteenpäin esittämään kysymyksiä. Tämän ryhmän mukana tuli monia levottomia yksilöitä, joiden mieli oli taipuvainen pahantekoon, samalla kun tämän väkijoukon laitamilla kiertelivät ne alhaiset miehet, jotka oli palkattu aiheuttamaan Jeesukselle ikävyyksiä. Monet ulkopuolelle jääneistä opetuslapsista ja evankelistoista työntyivät nyt sisälle synagogaan, ja he huomasivat heti, että tulossa oli rettelö. He koettivat johdattaa Mestarin pois, mutta hän ei suostunut lähtemään heidän mukaansa.
This Sabbath was a beautiful day, and all Nazareth, friends and foes, turned out to hear this former citizen of their town discourse in the synagogue. Many of the apostolic retinue had to remain without the synagogue; there was not room for all who had come to hear him. As a young man Jesus had often spoken in this place of worship, and this morning, when the ruler of the synagogue handed him the roll of sacred writings from which to read the Scripture lesson, none present seemed to recall that this was the very manuscript which he had presented to this synagogue.
The services on this day were conducted just as when Jesus had attended them as a boy. He ascended the speaking platform with the ruler of the synagogue, and the service was begun by the recital of two prayers: “Blessed is the Lord, King of the world, who forms the light and creates the darkness, who makes peace and creates everything; who, in mercy, gives light to the earth and to those who dwell upon it and in goodness, day by day and every day, renews the works of creation. Blessed is the Lord our God for the glory of his handiworks and for the light-giving lights which he has made for his praise. Selah. Blessed is the Lord our God, who has formed the lights.”
After a moment’s pause they again prayed: “With great love has the Lord our God loved us, and with much overflowing pity has he pitied us, our Father and our King, for the sake of our fathers who trusted in him. You taught them the statutes of life; have mercy upon us and teach us. Enlighten our eyes in the law; cause our hearts to cleave to your commandments; unite our hearts to love and fear your name, and we shall not be put to shame, world without end. For you are a God who prepares salvation, and us have you chosen from among all nations and tongues, and in truth have you brought us near your great name—selah—that we may lovingly praise your unity. Blessed is the Lord, who in love chose his people Israel.”
The congregation then recited the Shema, the Jewish creed of faith. This ritual consisted in repeating numerous passages from the law and indicated that the worshipers took upon themselves the yoke of the kingdom of heaven, also the yoke of the commandments as applied to the day and the night.
And then followed the third prayer: “True it is that you are Yahweh, our God and the God of our fathers; our King and the King of our fathers; our Savior and the Savior of our fathers; our Creator and the rock of our salvation; our help and our deliverer. Your name is from everlasting, and there is no God beside you. A new song did they that were delivered sing to your name by the seashore; together did all praise and own you King and say, Yahweh shall reign, world without end. Blessed is the Lord who saves Israel.”
The ruler of the synagogue then took his place before the ark, or chest, containing the sacred writings and began the recitation of the nineteen prayer eulogies, or benedictions. But on this occasion it was desirable to shorten the service in order that the distinguished guest might have more time for his discourse; accordingly, only the first and last of the benedictions were recited. The first was: “Blessed is the Lord our God, and the God of our fathers, the God of Abraham, and the God of Isaac, and the God of Jacob; the great, the mighty, and the terrible God, who shows mercy and kindness, who creates all things, who remembers the gracious promises to the fathers and brings a savior to their children’s children for his own name’s sake, in love. O King, helper, savior, and shield! Blessed are you, O Yahweh, the shield of Abraham.”
Then followed the last benediction: “O bestow on your people Israel great peace forever, for you are King and the Lord of all peace. And it is good in your eyes to bless Israel at all times and at every hour with peace. Blessed are you, Yahweh, who blesses his people Israel with peace.” The congregation looked not at the ruler as he recited the benedictions. Following the benedictions he offered an informal prayer suitable for the occasion, and when this was concluded, all the congregation joined in saying amen.
Then the chazan went over to the ark and brought out a roll, which he presented to Jesus that he might read the Scripture lesson. It was customary to call upon seven persons to read not less than three verses of the law, but this practice was waived on this occasion that the visitor might read the lesson of his own selection. Jesus, taking the roll, stood up and began to read from Deuteronomy: “For this commandment which I give you this day is not hidden from you, neither is it far off. It is not in heaven, that you should say, who shall go up for us to heaven and bring it down to us that we may hear and do it? Neither is it beyond the sea, that you should say, who will go over the sea for us to bring the commandment to us that we may hear and do it? No, the word of life is very near to you, even in your presence and in your heart, that you may know and obey it.”
And when he had ceased reading from the law, he turned to Isaiah and began to read: “The spirit of the Lord is upon me because he has anointed me to preach good tidings to the poor. He has sent me to proclaim release to the captives and the recovering of sight to the blind, to set at liberty those who are bruised and to proclaim the acceptable year of the Lord.”
Jesus closed the book and, after handing it back to the ruler of the synagogue, sat down and began to discourse to the people. He began by saying: “Today are these Scriptures fulfilled.” And then Jesus spoke for almost fifteen minutes on “The Sons and Daughters of God.” Many of the people were pleased with the discourse, and they marveled at his graciousness and wisdom.
It was customary in the synagogue, after the conclusion of the formal service, for the speaker to remain so that those who might be interested could ask him questions. Accordingly, on this Sabbath morning Jesus stepped down into the crowd which pressed forward to ask questions. In this group were many turbulent individuals whose minds were bent on mischief, while about the fringe of this crowd there circulated those debased men who had been hired to make trouble for Jesus. Many of the disciples and evangelists who had remained without now pressed into the synagogue and were not slow to recognize that trouble was brewing. They sought to lead the Master away, but he would not go with them.
SuomiEnglish
Tuona sapattina oli kaunis sää, ja kaikki nasaretilaiset – niin ystävät kuin vihollisetkin – ilmestyivät kuuntelemaan, kun tämä heidän kaupunkinsa entinen asukas puhuisi synagogassa. Useat apostoliseurueen jäsenet joutuivat jäämään synagogan ulkopuolelle, sillä tila ei riittänyt kaikille, jotka olivat tulleet häntä kuulemaan. Nuorena miehenä Jeesus oli monet kerrat puhunut tässä palvontapaikassa, ja kun synagogan esimies tuona aamuna ojensi Jeesukselle sen pyhien kirjoitusten kirjakäärön, josta tämä lukisi päivän tekstin, kukaan läsnäolevista ei tuntunut muistavan, että tämä oli sama käsikirjoitus, jonka hän oli tuolle synagogalle lahjoittanut.
This Sabbath was a beautiful day, and all Nazareth, friends and foes, turned out to hear this former citizen of their town discourse in the synagogue. Many of the apostolic retinue had to remain without the synagogue; there was not room for all who had come to hear him. As a young man Jesus had often spoken in this place of worship, and this morning, when the ruler of the synagogue handed him the roll of sacred writings from which to read the Scripture lesson, none present seemed to recall that this was the very manuscript which he had presented to this synagogue.
Tuon päivän palvelukset toimitettiin täsmälleen samalla tavalla kuin ne oli toimitettu Jeesuksen niihin pikkupoikana osallistuessa. Hän nousi puhujakorokkeelle synagogan esimiehen seurassa, ja palvelus aloitettiin lausumalla ääneen kaksi rukousta: ”Siunattu on Herra, maailman Kuningas, joka muovaelee valkeuden ja luo pimeyden; joka tekee rauhan ja joka luo kaiken; joka armossaan antaa valon maailmaan ja niille, jotka siellä asuvat, ja joka hyvyydessään päivästä päivään ja joka päivä uudistaa ne, jotka hän on luonut. Siunattu on Herra, meidän Jumalamme, kättensä töitten suurenmoisuuden ja valoa antavien valkeuksiensa tähden, jotka hän on tehnyt ylistyksekseen. Sela. Siunattu on Herra, meidän Jumalamme, joka on muovaellut valkeudet.”
The services on this day were conducted just as when Jesus had attended them as a boy. He ascended the speaking platform with the ruler of the synagogue, and the service was begun by the recital of two prayers: “Blessed is the Lord, King of the world, who forms the light and creates the darkness, who makes peace and creates everything; who, in mercy, gives light to the earth and to those who dwell upon it and in goodness, day by day and every day, renews the works of creation. Blessed is the Lord our God for the glory of his handiworks and for the light-giving lights which he has made for his praise. Selah. Blessed is the Lord our God, who has formed the lights.”
Hetken tauon jälkeen he esittivät toisen rukouksen: ”Suurella rakkaudella on Herra, meidän Jumalamme, meitä rakastanut ja paljolla ja ylitsevuotavalla säälillä on hän, Isämme ja Kuninkaamme, meitä säälinyt isiemme tähden, jotka luottivat häneen. Sinä opetit heille elämän lakisäädökset; ole meille armollinen ja opeta meitä. Valaise meidän silmämme, niin että ymmärtäisimme lain; pane sydämemme pitämään kiinni käskyistäsi; yhdistä sydämemme rakastamaan ja pelkäämään nimeäsi, eikä meitä silloin saateta häpeään niin kauan kuin maailma pysyy. Sillä sinä olet Jumala, joka valmistaa pelastuksen, ja meidät sinä olet kaikkien kansakuntien ja kielikuntien joukosta valinnut ja totuudessa olet sinä meidät tuonut lähelle suurta nimeäsi – sela –, jotta me saattaisimme rakkaudessa ylistää sinun ykseyttäsi. Siunattu on Herra, joka rakkaudessaan valitsi kansansa Israelin.”
After a moment’s pause they again prayed: “With great love has the Lord our God loved us, and with much overflowing pity has he pitied us, our Father and our King, for the sake of our fathers who trusted in him. You taught them the statutes of life; have mercy upon us and teach us. Enlighten our eyes in the law; cause our hearts to cleave to your commandments; unite our hearts to love and fear your name, and we shall not be put to shame, world without end. For you are a God who prepares salvation, and us have you chosen from among all nations and tongues, and in truth have you brought us near your great name—selah—that we may lovingly praise your unity. Blessed is the Lord, who in love chose his people Israel.”
Sitten seurakunta lausui sheeman, juutalaisen uskontunnustuksen. Tässä rituaalissa oli kysymys lukuisten lainkohtien toistamisesta, ja se oli osoitus siitä, että palvojat ottivat kantaakseen taivaan valtakunnan ikeen kuin myös käskyjen ikeen, niin kuin niitä sovellettiin päivän ja yön tapahtumiin.
The congregation then recited the Shema, the Jewish creed of faith. This ritual consisted in repeating numerous passages from the law and indicated that the worshipers took upon themselves the yoke of the kingdom of heaven, also the yoke of the commandments as applied to the day and the night.
Ja sitten seurasi kolmas rukous: ”Totisesti sinä olet Jahve, meidän Jumalamme ja meidän isiemme Jumala; Kuninkaamme ja isiemme Kuningas; Pelastajamme ja isiemme Pelastaja; Luojamme ja pelastuksemme kallio; apumme ja vapahtajamme. Sinun nimesi on iankaikkisuudesta, eikä ole muuta Jumalaa kuin sinä. Vapahdetut lauloivat merenrannalla uuden laulun sinun nimellesi; yhdessä he kaikki ylistivät sinua ja tunnustivat sinut Kuninkaaksi ja sanoivat: Jahve on hallitseva niin kauan kuin maailma pysyy. Siunattu on Herra, joka pelastaa Israelin.”
And then followed the third prayer: “True it is that you are Yahweh, our God and the God of our fathers; our King and the King of our fathers; our Savior and the Savior of our fathers; our Creator and the rock of our salvation; our help and our deliverer. Your name is from everlasting, and there is no God beside you. A new song did they that were delivered sing to your name by the seashore; together did all praise and own you King and say, Yahweh shall reign, world without end. Blessed is the Lord who saves Israel.”
Tämän jälkeen synagogan esimies asettui paikalleen arkin eli pyhät kirjoitukset sisältävän kirstun eteen ja alkoi lukea ääneen yhdeksäätoista ylistysrukousta eli siunausta. Mutta tämänkertaisessa tilanteessa palvelusta haluttiin lyhentää, jotta arvovieraalle jäisi enemmän aikaa omaa puhettaan varten. Niinpä siunauksista esitettiin vain ensimmäinen ja viimeinen. Ensimmäinen kuului: ”Siunattu on Herra, meidän Jumalamme, ja meidän isiemme Jumala, Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala; suuri, mahtava ja kauhistuttava Jumala, joka osoittaa armoa ja laupeutta, joka luo kaikki olevaiset, joka muistaa isille antamansa armolliset lupaukset ja joka rakkaudessaan tuo pelastajan heidän lastenlapsilleen oman nimensä tähden. Oi Kuningas, auttaja, pelastaja ja kilpemme! Siunattu olet sinä, oi Jahve, Abrahamin kilpi.”
The ruler of the synagogue then took his place before the ark, or chest, containing the sacred writings and began the recitation of the nineteen prayer eulogies, or benedictions. But on this occasion it was desirable to shorten the service in order that the distinguished guest might have more time for his discourse; accordingly, only the first and last of the benedictions were recited. The first was: “Blessed is the Lord our God, and the God of our fathers, the God of Abraham, and the God of Isaac, and the God of Jacob; the great, the mighty, and the terrible God, who shows mercy and kindness, who creates all things, who remembers the gracious promises to the fathers and brings a savior to their children’s children for his own name’s sake, in love. O King, helper, savior, and shield! Blessed are you, O Yahweh, the shield of Abraham.”
Sitten seurasi viimeinen siunaus: ”Oi, tuo kansallesi Israelille ikiajoiksi suurenmoinen rauha, sillä sinä olet Kuningas ja kaiken rauhan Herra. Ja sinun silmissäsi on hyvä siunata rauhalla Israelia kaikkina aikoina ja joka hetki. Siunattu olet sinä, Jahve, joka siunaa rauhalla kansaansa Israelia.” Seurakunta ei katsonut esimiestä tämän lausuessa siunaukset. Siunaustenluvun jälkeen hän esitti tilanteeseen sopivan epämuodollisen rukouksen, ja kun hän sai sen päätökseen, koko seurakunta lausui yhdessä aamenen.
Then followed the last benediction: “O bestow on your people Israel great peace forever, for you are King and the Lord of all peace. And it is good in your eyes to bless Israel at all times and at every hour with peace. Blessed are you, Yahweh, who blesses his people Israel with peace.” The congregation looked not at the ruler as he recited the benedictions. Following the benedictions he offered an informal prayer suitable for the occasion, and when this was concluded, all the congregation joined in saying amen.
Sitten hashen meni arkille ja otti sieltä esille käärön, jonka hän ojensi Jeesukselle, jotta tämä lukisi siitä kirjoitusten tekstikohdan. Tapana oli, että seitsemän eri henkilöä kutsuttiin lukemaan vähintään kolme lain säettä, mutta tällä kertaa tästä tavasta luovuttiin, jotta vieras saisi lukea itse valitsemansa tekstikohdan. Jeesus tarttui kääröön, nousi seisomaan ja alkoi lukea viidennestä Mooseksen kirjasta: ”Sillä tätä käskyä, jonka minä tänä päivänä sinulle annan, ei ole sinulta kätketty, eikä se ole kaukana. Se ei ole taivaassa, jotta sinä sanoisit: Kuka nousisi meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme? Se ei myöskään ole meren takana, jotta sinä sanoisit: Kuka menisi meidän puolestamme meren taakse noutamaan tämän käskyn meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme? Ei, vaan elämän sana on sinua aivan lähellä, siellä missä sinäkin olet, ja sinun sydämessäsi, niin että sinä sen tuntisit ja täyttäisit.”
Then the chazan went over to the ark and brought out a roll, which he presented to Jesus that he might read the Scripture lesson. It was customary to call upon seven persons to read not less than three verses of the law, but this practice was waived on this occasion that the visitor might read the lesson of his own selection. Jesus, taking the roll, stood up and began to read from Deuteronomy: “For this commandment which I give you this day is not hidden from you, neither is it far off. It is not in heaven, that you should say, who shall go up for us to heaven and bring it down to us that we may hear and do it? Neither is it beyond the sea, that you should say, who will go over the sea for us to bring the commandment to us that we may hear and do it? No, the word of life is very near to you, even in your presence and in your heart, that you may know and obey it.”
Ja kun hän oli lukenut lain tekstikohdan loppuun, hän siirtyi Jesajan kirjaan ja ryhtyi lukemaan: ”Herran henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa köyhille. Hän on lähettänyt minut julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näön saamista, päästämään pahoinpidellyt vapauteen ja julistamaan Herran otollista vuotta.”
And when he had ceased reading from the law, he turned to Isaiah and began to read: “The spirit of the Lord is upon me because he has anointed me to preach good tidings to the poor. He has sent me to proclaim release to the captives and the recovering of sight to the blind, to set at liberty those who are bruised and to proclaim the acceptable year of the Lord.”
Jeesus sulki kirjan, ja ojennettuaan sen takaisin synagogan esimiehelle hän istuutui ja ryhtyi pitämään puhetta kansalle. Hän aloitti sanomalla: ”Tänään ovat nämä kirjoitusten kohdat täytetyt.” Ja sitten Jeesus puhui lähes viidentoista minuutin ajan aiheesta ”Jumalan pojat ja tyttäret”. Monia tämä puhe miellytti, ja he ihmettelivät ja ihailivat hänen rakastettavuuttaan ja viisauttaan.
Jesus closed the book and, after handing it back to the ruler of the synagogue, sat down and began to discourse to the people. He began by saying: “Today are these Scriptures fulfilled.” And then Jesus spoke for almost fifteen minutes on “The Sons and Daughters of God.” Many of the people were pleased with the discourse, and they marveled at his graciousness and wisdom.
Synagogassa oli tapana, että puhuja jäi virallisen palveluksen päätyttyä vielä paikalle, jotta mahdolliset kiinnostuneet voisivat esittää hänelle kysymyksiä. Niinpä Jeesus tuona sapattiaamuna astui alas kansanjoukon keskuuteen, joka työntyi eteenpäin esittämään kysymyksiä. Tämän ryhmän mukana tuli monia levottomia yksilöitä, joiden mieli oli taipuvainen pahantekoon, samalla kun tämän väkijoukon laitamilla kiertelivät ne alhaiset miehet, jotka oli palkattu aiheuttamaan Jeesukselle ikävyyksiä. Monet ulkopuolelle jääneistä opetuslapsista ja evankelistoista työntyivät nyt sisälle synagogaan, ja he huomasivat heti, että tulossa oli rettelö. He koettivat johdattaa Mestarin pois, mutta hän ei suostunut lähtemään heidän mukaansa.
It was customary in the synagogue, after the conclusion of the formal service, for the speaker to remain so that those who might be interested could ask him questions. Accordingly, on this Sabbath morning Jesus stepped down into the crowd which pressed forward to ask questions. In this group were many turbulent individuals whose minds were bent on mischief, while about the fringe of this crowd there circulated those debased men who had been hired to make trouble for Jesus. Many of the disciples and evangelists who had remained without now pressed into the synagogue and were not slow to recognize that trouble was brewing. They sought to lead the Master away, but he would not go with them.

Urantia-kirja

Sisällysluettelo

← Kaikki luvut ja kirjahaku
EsipuheAvaa koko luku
Luku 1 Universaalinen IsäAvaa koko luku
Luku 2 Jumalan olemusAvaa koko luku
Luku 3 Jumalan attribuutitAvaa koko luku
Luku 4 Jumalan suhde maailmankaikkeuteenAvaa koko luku
Luku 5 Jumalan suhde yksilöönAvaa koko luku
Luku 6 Iankaikkinen PoikaAvaa koko luku
Luku 7 Iankaikkisen Pojan suhde maailmankaikkeuteenAvaa koko luku
Luku 8 Ääretön HenkiAvaa koko luku
Luku 9 Äärettömän Hengen suhde maailmankaikkeuteenAvaa koko luku
Luku 10 Paratiisin-KolminaisuusAvaa koko luku
Luku 11 Ikuinen Paratiisin SaariAvaa koko luku
Luku 12 Universumien universumiAvaa koko luku
Luku 13 Paratiisin pyhät sfääritAvaa koko luku
Luku 14 Keskus- ja jumalallinen universumiAvaa koko luku
Luku 15 Seitsemän superuniversumiaAvaa koko luku
Luku 16 Seitsemän ValtiashenkeäAvaa koko luku
Luku 17 Korkeimpien Henkien seitsemän ryhmääAvaa koko luku
Luku 18 Korkeimmat KolminaisuuspersoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 19 Rinnasteiset kolminaisuusperäiset olennotAvaa koko luku
Luku 20 Jumalan Paratiisin-PojatAvaa koko luku
Luku 21 Paratiisin Luoja-PojatAvaa koko luku
Luku 22 Kolminaistetut Jumalan PojatAvaa koko luku
Luku 23 Yksinäiset SanansaattajatAvaa koko luku
Luku 24 Äärettömän Hengen korkeammat persoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 25 Avaruuden SanansaattajajoukotAvaa koko luku
Luku 26 Keskusuniversumin hoivaavat hengetAvaa koko luku
Luku 27 Ensi asteen supernafien toimintaAvaa koko luku
Luku 28 Superuniversumien hoivaavat hengetAvaa koko luku
Luku 29 Universumivoiman ohjaajatAvaa koko luku
Luku 30 Suuruniversumin persoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 31 Lopullisuuden SaavuttajakuntaAvaa koko luku
Luku 32 Paikallisuniversumien kehitysAvaa koko luku
Luku 33 Paikallisuniversumin hallintoAvaa koko luku
Luku 34 Paikallisuniversumin Äiti-HenkiAvaa koko luku
Luku 35 Jumalan paikallisuniversumipojatAvaa koko luku
Luku 36 ElämänkantajatAvaa koko luku
Luku 37 Paikallisuniversumin persoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 38 Paikallisuniversumin hoivaavat hengetAvaa koko luku
Luku 39 Serafien armeijakunnatAvaa koko luku
Luku 40 Ylösnousemukselliset Jumalan pojatAvaa koko luku
Luku 41 Paikallisuniversumin fyysiset aspektitAvaa koko luku
Luku 42 Energia – mieli ja aineAvaa koko luku
Luku 43 KonstellaatiotAvaa koko luku
Luku 44 Taivaalliset taidetyöntekijätAvaa koko luku
Luku 45 Paikallisjärjestelmän hallintoAvaa koko luku
Luku 46 Paikallisjärjestelmän päämajaAvaa koko luku
Luku 47 Seitsemän mansiomaailmaaAvaa koko luku
Luku 48 MorontiaelämäAvaa koko luku
Luku 49 Asutut maailmatAvaa koko luku
Luku 50 PlaneettaprinssitAvaa koko luku
Luku 51 Planetaariset AatamitAvaa koko luku
Luku 52 Planetaariset kuolevaisten aikakaudetAvaa koko luku
Luku 53 Luciferin kapinaAvaa koko luku
Luku 54 Luciferin kapinaan liittyvät ongelmatAvaa koko luku
Luku 55 Valon ja elämän sfääritAvaa koko luku
Luku 56 Universaalinen ykseysAvaa koko luku
Luku 57 Urantian alkuperäAvaa koko luku
Luku 58 Elämän juurruttaminen UrantialleAvaa koko luku
Luku 59 Elämän merellisen muodon aikakausi UrantiallaAvaa koko luku
Luku 60 Urantia maaeliöstön varhaiskaudellaAvaa koko luku
Luku 61 Nisäkkäiden aikakausi UrantiallaAvaa koko luku
Luku 62 Alkuihmisen kantarodutAvaa koko luku
Luku 63 Ensimmäinen ihmisperheAvaa koko luku
Luku 64 Evolutionaariset värilliset rodutAvaa koko luku
Luku 65 Evoluution valvontaAvaa koko luku
Luku 66 Urantian PlaneettaprinssiAvaa koko luku
Luku 67 Planeetan kapinaAvaa koko luku
Luku 68 Sivilisaation sarastusAvaa koko luku
Luku 69 Ihmisen perusinstituutiotAvaa koko luku
Luku 70 Ihmisperäisen hallitusjärjestelmän kehitysAvaa koko luku
Luku 71 Valtion kehittyminenAvaa koko luku
Luku 72 Erään naapuriplaneetan hallitusjärjestelmäAvaa koko luku
Luku 73 Eedenin PuutarhaAvaa koko luku
Luku 74 Aatami ja EevaAvaa koko luku
Luku 75 Aatami ja Eeva rikkovat sopimuksensaAvaa koko luku
Luku 76 Toinen PuutarhaAvaa koko luku
Luku 77 KeskiväliolennotAvaa koko luku
Luku 78 Violetti rotu Aatamin aikojen jälkeenAvaa koko luku
Luku 79 Andiittien leviäminen itämaihinAvaa koko luku
Luku 80 Andiittien leviäminen länsimaihinAvaa koko luku
Luku 81 Nykysivilisaation kehittyminenAvaa koko luku
Luku 82 Avioliiton kehitysAvaa koko luku
Luku 83 AvioliittoinstituutioAvaa koko luku
Luku 84 Avioliitto ja perhe-elämäAvaa koko luku
Luku 85 Palvonnan alkujuuretAvaa koko luku
Luku 86 Uskonnon varhaiskehitysAvaa koko luku
Luku 87 AavekultitAvaa koko luku
Luku 88 Fetissit, taikakalut ja magiaAvaa koko luku
Luku 89 Synti, uhri ja sovitusAvaa koko luku
Luku 90 Shamanismi – poppamiehet ja papitAvaa koko luku
Luku 91 Rukoilun kehityshistoriaAvaa koko luku
Luku 92 Uskonnon myöhempi kehitysAvaa koko luku
Luku 93 Makiventa MelkisedekAvaa koko luku
Luku 94 Melkisedekin opetusten vaikutus itämaillaAvaa koko luku
Luku 95 Melkisedekin opetusten vaikutus LevantissaAvaa koko luku
Luku 96 Jahve – heprealaisten JumalaAvaa koko luku
Luku 97 Jumalakäsityksen kehitys heprealaisten keskuudessaAvaa koko luku
Luku 98 Melkisedekin opetusten vaikutus länsimaissaAvaa koko luku
Luku 99 Uskontoon liittyvät yhteiskunnalliset kysymyksetAvaa koko luku
Luku 100 Uskonto ihmisen kokemuksessaAvaa koko luku
Luku 101 Uskonnon todellinen luonneAvaa koko luku
Luku 102 Uskonnollisen uskon perustuksetAvaa koko luku
Luku 103 Uskonnollisen kokemuksen reaalisuusAvaa koko luku
Luku 104 Kolminaisuuskäsityksen kasvuAvaa koko luku
Luku 105 Jumaluus ja todellisuusAvaa koko luku
Luku 106 Universumin todellisuustasotAvaa koko luku
Luku 107 Ajatuksensuuntaajien alkuperä ja olemusAvaa koko luku
Luku 108 Ajatuksensuuntaajien tehtävä ja toimintaAvaa koko luku
Luku 109 Suuntaajien suhde universumin luotuihinAvaa koko luku
Luku 110 Suuntaajien suhde yksittäisiin kuolevaisiinAvaa koko luku
Luku 111 Suuntaaja ja sieluAvaa koko luku
Luku 112 Persoonallisuuden eloonjääminenAvaa koko luku
Luku 113 KohtalonsuojelijaserafitAvaa koko luku
Luku 114 Serafien planetaarinen hallitusAvaa koko luku
Luku 115 Korkein OlentoAvaa koko luku
Luku 116 Kaikkivaltias KorkeinAvaa koko luku
Luku 117 Korkein JumalaAvaa koko luku
Luku 118 Korkein ja Perimmäinen – ajallisuus ja avaruusAvaa koko luku
Luku 119 Kristus Mikaelin lahjoittautumisetAvaa koko luku
Luku 120 Mikaelin lahjoittautuminen UrantiallaAvaa koko luku
Luku 121 Mikaelin lahjoittautumisen aikaiset olotAvaa koko luku
Luku 122 Jeesuksen syntymä ja vauvaikäAvaa koko luku
Luku 123 Jeesuksen varhaislapsuusAvaa koko luku
Luku 124 Jeesuksen myöhempi lapsuusikäAvaa koko luku
Luku 125 Jeesus JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 126 Kaksi ratkaisevan tärkeää vuottaAvaa koko luku
Luku 127 NuoruusvuodetAvaa koko luku
Luku 128 Jeesuksen varhaismiehuusAvaa koko luku
Luku 129 Jeesuksen aikuisiän loppupuoliAvaa koko luku
Luku 130 Matkalla RoomaanAvaa koko luku
Luku 131 Maailman uskonnotAvaa koko luku
Luku 132 Roomassa vietetty aikaAvaa koko luku
Luku 133 Paluu RoomastaAvaa koko luku
Luku 134 Siirtymäkauden vuodetAvaa koko luku
Luku 135 Johannes KastajaAvaa koko luku
Luku 136 Kaste ja ne neljäkymmentä päivääAvaa koko luku
Luku 137 Odottelua GalileassaAvaa koko luku
Luku 138 Valtakunnan sanansaattajain kouluttaminenAvaa koko luku
Luku 139 Kaksitoista apostoliaAvaa koko luku
Luku 140 Kahdentoista apostolin virkaanasettaminenAvaa koko luku
Luku 141 Julkisen toiminnan alkuAvaa koko luku
Luku 142 Pääsiäinen JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 143 Matka Samarian halkiAvaa koko luku
Luku 144 Gilboalla ja DekapoliissaAvaa koko luku
Luku 145 Neljä vaiheikasta päivää KapernaumissaAvaa koko luku
Luku 146 Ensimmäinen Galilean-saarnamatkaAvaa koko luku
Luku 147 Pistäytyminen JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 148 Evankelistojen koulutusta BetsaidassaAvaa koko luku
Luku 149 Toinen saarnamatkaAvaa koko luku
Luku 150 Kolmas saarnamatkaNykyinen lukuAvaa koko luku
Luku 151 Odottelua ja opetusta järvenrannallaAvaa koko luku
Luku 152 Kapernaumin kriisiin johtaneet tapahtumatAvaa koko luku
Luku 153 Kapernaumin kriisiAvaa koko luku
Luku 154 Viimeiset Kapernaumissa vietetyt päivätAvaa koko luku
Luku 155 Pakomatka Pohjois-Galilean halkiAvaa koko luku
Luku 156 Oleskelu Tyyrossa ja SiidonissaAvaa koko luku
Luku 157 Filippuksen KesareassaAvaa koko luku
Luku 158 KirkastusvuoriAvaa koko luku
Luku 159 Kiertomatka DekapoliissaAvaa koko luku
Luku 160 Rodan AleksandrialainenAvaa koko luku
Luku 161 Jatkokeskustelut Rodanin kanssaAvaa koko luku
Luku 162 LehtimajanjuhlaAvaa koko luku
Luku 163 Seitsemänkymmenen opettajan virkaanasettajaiset MagadanissaAvaa koko luku
Luku 164 Temppelin vihkimisen muistojuhlaAvaa koko luku
Luku 165 Perean-lähetysretki alkaaAvaa koko luku
Luku 166 Viimeinen käynti Pohjois-PereassaAvaa koko luku
Luku 167 Käynti FiladelfiassaAvaa koko luku
Luku 168 Lasaruksen kuolleistaherättäminenAvaa koko luku
Luku 169 Viimeinen opetuskerta PellassaAvaa koko luku
Luku 170 Taivaan valtakuntaAvaa koko luku
Luku 171 Matkalla JerusalemiinAvaa koko luku
Luku 172 Jerusalemiin-menoAvaa koko luku
Luku 173 Maanantai JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 174 Tiistaiaamu temppelissäAvaa koko luku
Luku 175 Viimeinen temppelipuheAvaa koko luku
Luku 176 Tiistai-ilta ÖljymäelläAvaa koko luku
Luku 177 Keskiviikko – lepopäiväAvaa koko luku
Luku 178 Viimeinen leirillä vietetty päiväAvaa koko luku
Luku 179 Viimeinen ehtoollinenAvaa koko luku
Luku 180 JäähyväispuheAvaa koko luku
Luku 181 Viimeiset kehotukset ja varoituksetAvaa koko luku
Luku 182 GetsemanessaAvaa koko luku
Luku 183 Jeesus kavalletaan ja pidätetäänAvaa koko luku
Luku 184 Sanhedrinin oikeusistuimen edessäAvaa koko luku
Luku 185 Oikeuskäsittely Pilatuksen edessäAvaa koko luku
Luku 186 Hetkeä ennen ristiinnaulitsemistaAvaa koko luku
Luku 187 RistiinnaulitseminenAvaa koko luku
Luku 188 Haudassaolon aikaAvaa koko luku
Luku 189 KuolleistanousuAvaa koko luku
Luku 190 Jeesuksen morontiailmestymisetAvaa koko luku
Luku 191 Ilmestymiset apostoleille ja muille johtohenkilöilleAvaa koko luku
Luku 192 Ilmestymiset GalileassaAvaa koko luku
Luku 193 Viimeiset ilmestymiset ja taivaaseenastuminenAvaa koko luku
Luku 194 Totuuden Hengen lahjoittaminenAvaa koko luku
Luku 195 Helluntain jälkeenAvaa koko luku
Luku 196 Jeesuksen uskoAvaa koko luku

Pikaluku

Avaa luku →

Jaa jae

Urantia-kirjan

Sanasto

Urantia-kirjan

Ehdota sanaa

-
1.00×

Luo uusi keskustelu

×