Urantiakirja.fi

Ladataan…

Urantiakirja.fi

Rekisteröidy
Siirry lukutekstiin

Luku 165 Perean-lähetysretki alkaa

2. Saarna hyvästä paimenesta

Yli kolmensadan jerusalemilaisen seurue, johon kuului fariseusten lisäksi myös muita, kulki Jeesuksen perässä kohti pohjoista ja Pellaa, kun hän temppelin vihkimisen muistojuhlan päätyttyä kiiruhti pois juutalaisten johtomiesten valtapiiristä; ja juuri näiden juutalaisopettajien ja -johtajien läsnä ollessa ja kahdentoista apostolin kuullen Jeesus esitti saarnan aiheesta ”Hyvä paimen”. Puoli tuntia jatkuneen epämuodollisen keskustelun jälkeen Jeesus, joka puhui noin sadan ihmisen ryhmälle, sanoi:
”Tänä iltana minulla on teille paljon sanottavaa, ja koska moni teistä on opetuslapsiani ja koska jotkut teistä ovat katkeria vihamiehiäni, esitän opetukseni vertauksena, jotta jokainen teistä voi ottaa siitä omakseen sen, mikä löytää sijan itse kunkin sydämessä.
”Tänä iltana tässä edessäni on ihmisiä, jotka olisivat valmiit kuolemaan puolestani ja tämän valtakunnan evankeliumin puolesta, ja tulevina vuosina muutamat heistä sillä tavoin itsensä myös uhraavat. Ja täällä teidän joukossanne on myös muutamia perinteellisyyden orjia, jotka ovat kulkeneet perässäni aina Jerusalemista saakka ja jotka yhdessä pimeyteen ja harhaan joutuneiden johtajienne kanssa koettavat tappaa Ihmisen Pojan. Elämä, jota nyt lihallisessa hahmossa elän, on esittävä tuomionsa teistä kumpaisistakin, sekä oikeista paimenista että vääristä paimenista. Jos väärä paimen olisi sokea, hänessä ei olisi syntiä, mutta te väitätte näkevänne; sanotte olevanne Israelin opettajia, siksi synnin taakka pysyy päällänne.
”Oikea paimen kokoaa vaaran uhatessa katraansa yöksi karsinaan. Ja aamun valjettua hän menee sisälle tarhaan veräjästä, ja kun hän kutsuu, lampaat tuntevat hänen äänensä. Jokainen paimen, joka menee sisälle lammastarhaan muualta kuin veräjästä, on varas ja ryöväri. Oikea paimen astuu sisälle tarhaan, vasta kun veräjänvartija on avannut hänelle oven, ja koska hänen lampaansa tuntevat hänen äänensä, ne tulevat hänen käskystään ulos tarhasta; ja kun hänen omansa on tällä tavoin saatu ulos tarhasta, oikea paimen astuu niiden edellä; hän näyttää tietä, ja lampaat seuraavat häntä. Hänen lampaansa seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä; ne eivät seuraa vierasta. Ne pakenevat vieraan edestä, sillä ne eivät tunne hänen ääntään. Tämä väenpaljous, joka on tänne ympärillemme kokoontunut, on kuin katras ilman paimenta, mutta kun puhumme heille, he tuntevat paimenen äänen, ja he seuraavat meidän jäljessämme; ainakin niin tekevät ne, jotka isoavat totuutta ja janoavat vanhurskautta. Jotkut teistä eivät ole minun tarhastani; ette tunne ääntäni ettekä seuraa minua. Ja koska olette vääriä paimenia, lampaat eivät tunne ääntänne eivätkä ne seuraa teitä.”
Ja kun Jeesus oli esittänyt tämän vertauksen, kukaan ei esittänyt hänelle yhtään kysymystä. Hetken kuluttua hän jatkoi puhettaan ja ryhtyi erittelemään vertausta:
”Te, jotka tahtoisitte olla Isäni katraiden apupaimenia, teidän täytyy paitsi olla kelvollisia johtajia myös ruokkia katrasta hyvällä ravinnolla; ette ole oikeita paimenia, ellette johda katraitanne viheriöiville laitumille ja tyynien vesien äärelle.
”Ja nyt, jotteivät jotkut teistä käsittäisi tätä vertausta liian vaivattomasti, teen tiettäväksi, että olen sekä veräjä Isän lammastarhaan että samalla Isäni katraiden oikea paimen. Jokainen paimen, joka koettaa astua sisälle tarhaan ilman minua, tulee epäonnistumaan, eivätkä lampaat kuule hänen ääntään. Minä olen tuo veräjä – yhdessä niiden kanssa, jotka kanssani palvelevat. Jokainen sielu, joka astuu ikuiselle tielle niillä keinoin, jotka olen luonut ja säätänyt, tulee olemaan pelastettu, ja hän kykenee jatkamaan matkaansa kunnes saavuttaa Paratiisin ikuiset laidunniityt.
”Mutta olen myös se oikea paimen, joka on valmis vaikka antamaan henkensä lampaiden edestä. Varas murtautuu sisälle tarhaan vain varastaakseen ja tappaakseen ja hävittääkseen. Mutta minä olen tullut, jotta teillä kaikilla olisi elämä ja jotta teillä olisi sitä yhä yltäkylläisemmin. Joka on palkollinen, juoksee vaaran hetkellä pakoon ja antaa lampaiden joutua hajalle ja perikatoon. Mutta oikea paimen ei juokse pakoon, kun susi tulee, vaan hän suojelee katrastaan ja, jos on tarpeen, hän antaa henkensä lampaidensa edestä. Totisesti, totisesti minä sanon teille, ystävät ja vihamiehet: Minä olen se oikea paimen; minä tunnen omani, ja omani tuntevat minut. Vaaran edessä minä en pakene. Vien päätökseen tämän palveluksen, jolla täytän Isäni tahdon, enkä hylkää katrasta, jonka Isä on hoitooni uskonut.
”Mutta minulla on monia muitakin lampaita, eivätkä ne ole tästä tarhasta, eivätkä nämä sanat ole totta vain tämän maailman osalta. Myös nämä toiset lampaat kuulevat ja tuntevat ääneni, ja olen luvannut Isälle, että ne kaikki tuodaan samaan tarhaan, samaan Jumalan poikien veljesyhteisöön. Ja silloin te kaikki tunnette saman paimenen, oikean paimenen, äänen ja tunnustatte Jumalan olevan isänne.
”Ja niin tulette tietämään, miksi Isä rakastaa minua ja on antanut kaikki katraansa tällä alueella minun hoiviini; siihen on syynä se, että Isä tietää, etten epäröi pitäessäni huolta lammastarhasta; etten hylkää lampaitani ja etten, jos niin vaaditaan, emmi antaa henkeäni hänen moninaisia katraitaan palvellessani. Mutta ottakaa huomioon, että jos uhraan elämäni, otan sen taas haltuuni. Ei kukaan ihminen eikä mikään muukaan luotu voi riistää minulta elämääni. Minulla on oikeus ja valta uhrata elämäni ja minulla on sama valta ja oikeus ottaa se taas haltuuni. Ette kykene tätä ymmärtämään, mutta sellaisen vallan sain Isältäni, jo ennen kuin tätä maailmaa oli.”
Nämä sanat kuultuaan hänen apostolinsa olivat ymmällään, hänen opetuslapsensa olivat ällistyksissään, kun taas Jerusalemista ja maan eri puolilta tulleet fariseukset poistuivat yöhön sanoen: ”Joko hän on hullu tai sitten hänessä on perkele.” Mutta jopa muutamat jerusalemilaisopettajista sanoivat: ”Hän puhuu niin kuin puhuu se, jolla on valta; sitä paitsi onko muka joku joskus nähnyt sellaisen, jossa on perkele, avaavan sokeana syntyneen silmät ja tekevän kaikkia näitä ihmeellisyyksiä, joita tämä mies on tehnyt?”
Seuraavana aamuna noin puolet näistä juutalaisopettajista ilmoitti uskovansa Jeesukseen, ja toinen puoli palasi tyrmistyneenä Jerusalemiin ja meni kotiinsa.
A company of over three hundred Jerusalemites, Pharisees and others, followed Jesus north to Pella when he hastened away from the jurisdiction of the Jewish rulers at the ending of the feast of the dedication; and it was in the presence of these Jewish teachers and leaders, as well as in the hearing of the twelve apostles, that Jesus preached the sermon on the “Good Shepherd.” After half an hour of informal discussion, speaking to a group of about one hundred, Jesus said:
“On this night I have much to tell you, and since many of you are my disciples and some of you my bitter enemies, I will present my teaching in a parable, so that you may each take for yourself that which finds a reception in your heart.
“Tonight, here before me are men who would be willing to die for me and for this gospel of the kingdom, and some of them will so offer themselves in the years to come; and here also are some of you, slaves of tradition, who have followed me down from Jerusalem, and who, with your darkened and deluded leaders, seek to kill the Son of Man. The life which I now live in the flesh shall judge both of you, the true shepherds and the false shepherds. If the false shepherd were blind, he would have no sin, but you claim that you see; you profess to be teachers in Israel; therefore does your sin remain upon you.
“The true shepherd gathers his flock into the fold for the night in times of danger. And when the morning has come, he enters into the fold by the door, and when he calls, the sheep know his voice. Every shepherd who gains entrance to the sheepfold by any other means than by the door is a thief and a robber. The true shepherd enters the fold after the porter has opened the door for him, and his sheep, knowing his voice, come out at his word; and when they that are his are thus brought forth, the true shepherd goes before them; he leads the way and the sheep follow him. His sheep follow him because they know his voice; they will not follow a stranger. They will flee from the stranger because they know not his voice. This multitude which is gathered about us here are like sheep without a shepherd, but when we speak to them, they know the shepherd’s voice, and they follow after us; at least, those who hunger for truth and thirst for righteousness do. Some of you are not of my fold; you know not my voice, and you do not follow me. And because you are false shepherds, the sheep know not your voice and will not follow you.”
And when Jesus had spoken this parable, no one asked him a question. After a time he began again to speak and went on to discuss the parable:
“You who would be the undershepherds of my Father’s flocks must not only be worthy leaders, but you must also feed the flock with good food; you are not true shepherds unless you lead your flocks into green pastures and beside still waters.
“And now, lest some of you too easily comprehend this parable, I will declare that I am both the door to the Father’s sheepfold and at the same time the true shepherd of my Father’s flocks. Every shepherd who seeks to enter the fold without me shall fail, and the sheep will not hear his voice. I, with those who minister with me, am the door. Every soul who enters upon the eternal way by the means I have created and ordained shall be saved and will be able to go on to the attainment of the eternal pastures of Paradise.
“But I also am the true shepherd who is willing even to lay down his life for the sheep. The thief breaks into the fold only to steal, and to kill, and to destroy; but I have come that you all may have life and have it more abundantly. He who is a hireling, when danger arises, will flee and allow the sheep to be scattered and destroyed; but the true shepherd will not flee when the wolf comes; he will protect his flock and, if necessary, lay down his life for his sheep. Verily, verily, I say to you, friends and enemies, I am the true shepherd; I know my own and my own know me. I will not flee in the face of danger. I will finish this service of the completion of my Father’s will, and I will not forsake the flock which the Father has intrusted to my keeping.
“But I have many other sheep not of this fold, and these words are true not only of this world. These other sheep also hear and know my voice, and I have promised the Father that they shall all be brought into one fold, one brotherhood of the sons of God. And then shall you all know the voice of one shepherd, the true shepherd, and shall all acknowledge the fatherhood of God.
“And so shall you know why the Father loves me and has put all of his flocks in this domain in my hands for keeping; it is because the Father knows that I will not falter in the safeguarding of the sheepfold, that I will not desert my sheep, and that, if it shall be required, I will not hesitate to lay down my life in the service of his manifold flocks. But, mind you, if I lay down my life, I will take it up again. No man nor any other creature can take away my life. I have the right and the power to lay down my life, and I have the same power and right to take it up again. You cannot understand this, but I received such authority from my Father even before this world was.”
When they heard these words, his apostles were confused, his disciples were amazed, while the Pharisees from Jerusalem and around about went out into the night, saying, “He is either mad or has a devil.” But even some of the Jerusalem teachers said: “He speaks like one having authority; besides, who ever saw one having a devil open the eyes of a man born blind and do all of the wonderful things which this man has done?”
On the morrow about half of these Jewish teachers professed belief in Jesus, and the other half in dismay returned to Jerusalem and their homes.
SuomiEnglish
Yli kolmensadan jerusalemilaisen seurue, johon kuului fariseusten lisäksi myös muita, kulki Jeesuksen perässä kohti pohjoista ja Pellaa, kun hän temppelin vihkimisen muistojuhlan päätyttyä kiiruhti pois juutalaisten johtomiesten valtapiiristä; ja juuri näiden juutalaisopettajien ja -johtajien läsnä ollessa ja kahdentoista apostolin kuullen Jeesus esitti saarnan aiheesta ”Hyvä paimen”. Puoli tuntia jatkuneen epämuodollisen keskustelun jälkeen Jeesus, joka puhui noin sadan ihmisen ryhmälle, sanoi:
A company of over three hundred Jerusalemites, Pharisees and others, followed Jesus north to Pella when he hastened away from the jurisdiction of the Jewish rulers at the ending of the feast of the dedication; and it was in the presence of these Jewish teachers and leaders, as well as in the hearing of the twelve apostles, that Jesus preached the sermon on the “Good Shepherd.” After half an hour of informal discussion, speaking to a group of about one hundred, Jesus said:
”Tänä iltana minulla on teille paljon sanottavaa, ja koska moni teistä on opetuslapsiani ja koska jotkut teistä ovat katkeria vihamiehiäni, esitän opetukseni vertauksena, jotta jokainen teistä voi ottaa siitä omakseen sen, mikä löytää sijan itse kunkin sydämessä.
“On this night I have much to tell you, and since many of you are my disciples and some of you my bitter enemies, I will present my teaching in a parable, so that you may each take for yourself that which finds a reception in your heart.
”Tänä iltana tässä edessäni on ihmisiä, jotka olisivat valmiit kuolemaan puolestani ja tämän valtakunnan evankeliumin puolesta, ja tulevina vuosina muutamat heistä sillä tavoin itsensä myös uhraavat. Ja täällä teidän joukossanne on myös muutamia perinteellisyyden orjia, jotka ovat kulkeneet perässäni aina Jerusalemista saakka ja jotka yhdessä pimeyteen ja harhaan joutuneiden johtajienne kanssa koettavat tappaa Ihmisen Pojan. Elämä, jota nyt lihallisessa hahmossa elän, on esittävä tuomionsa teistä kumpaisistakin, sekä oikeista paimenista että vääristä paimenista. Jos väärä paimen olisi sokea, hänessä ei olisi syntiä, mutta te väitätte näkevänne; sanotte olevanne Israelin opettajia, siksi synnin taakka pysyy päällänne.
“Tonight, here before me are men who would be willing to die for me and for this gospel of the kingdom, and some of them will so offer themselves in the years to come; and here also are some of you, slaves of tradition, who have followed me down from Jerusalem, and who, with your darkened and deluded leaders, seek to kill the Son of Man. The life which I now live in the flesh shall judge both of you, the true shepherds and the false shepherds. If the false shepherd were blind, he would have no sin, but you claim that you see; you profess to be teachers in Israel; therefore does your sin remain upon you.
”Oikea paimen kokoaa vaaran uhatessa katraansa yöksi karsinaan. Ja aamun valjettua hän menee sisälle tarhaan veräjästä, ja kun hän kutsuu, lampaat tuntevat hänen äänensä. Jokainen paimen, joka menee sisälle lammastarhaan muualta kuin veräjästä, on varas ja ryöväri. Oikea paimen astuu sisälle tarhaan, vasta kun veräjänvartija on avannut hänelle oven, ja koska hänen lampaansa tuntevat hänen äänensä, ne tulevat hänen käskystään ulos tarhasta; ja kun hänen omansa on tällä tavoin saatu ulos tarhasta, oikea paimen astuu niiden edellä; hän näyttää tietä, ja lampaat seuraavat häntä. Hänen lampaansa seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä; ne eivät seuraa vierasta. Ne pakenevat vieraan edestä, sillä ne eivät tunne hänen ääntään. Tämä väenpaljous, joka on tänne ympärillemme kokoontunut, on kuin katras ilman paimenta, mutta kun puhumme heille, he tuntevat paimenen äänen, ja he seuraavat meidän jäljessämme; ainakin niin tekevät ne, jotka isoavat totuutta ja janoavat vanhurskautta. Jotkut teistä eivät ole minun tarhastani; ette tunne ääntäni ettekä seuraa minua. Ja koska olette vääriä paimenia, lampaat eivät tunne ääntänne eivätkä ne seuraa teitä.”
“The true shepherd gathers his flock into the fold for the night in times of danger. And when the morning has come, he enters into the fold by the door, and when he calls, the sheep know his voice. Every shepherd who gains entrance to the sheepfold by any other means than by the door is a thief and a robber. The true shepherd enters the fold after the porter has opened the door for him, and his sheep, knowing his voice, come out at his word; and when they that are his are thus brought forth, the true shepherd goes before them; he leads the way and the sheep follow him. His sheep follow him because they know his voice; they will not follow a stranger. They will flee from the stranger because they know not his voice. This multitude which is gathered about us here are like sheep without a shepherd, but when we speak to them, they know the shepherd’s voice, and they follow after us; at least, those who hunger for truth and thirst for righteousness do. Some of you are not of my fold; you know not my voice, and you do not follow me. And because you are false shepherds, the sheep know not your voice and will not follow you.”
Ja kun Jeesus oli esittänyt tämän vertauksen, kukaan ei esittänyt hänelle yhtään kysymystä. Hetken kuluttua hän jatkoi puhettaan ja ryhtyi erittelemään vertausta:
And when Jesus had spoken this parable, no one asked him a question. After a time he began again to speak and went on to discuss the parable:
”Te, jotka tahtoisitte olla Isäni katraiden apupaimenia, teidän täytyy paitsi olla kelvollisia johtajia myös ruokkia katrasta hyvällä ravinnolla; ette ole oikeita paimenia, ellette johda katraitanne viheriöiville laitumille ja tyynien vesien äärelle.
“You who would be the undershepherds of my Father’s flocks must not only be worthy leaders, but you must also feed the flock with good food; you are not true shepherds unless you lead your flocks into green pastures and beside still waters.
”Ja nyt, jotteivät jotkut teistä käsittäisi tätä vertausta liian vaivattomasti, teen tiettäväksi, että olen sekä veräjä Isän lammastarhaan että samalla Isäni katraiden oikea paimen. Jokainen paimen, joka koettaa astua sisälle tarhaan ilman minua, tulee epäonnistumaan, eivätkä lampaat kuule hänen ääntään. Minä olen tuo veräjä – yhdessä niiden kanssa, jotka kanssani palvelevat. Jokainen sielu, joka astuu ikuiselle tielle niillä keinoin, jotka olen luonut ja säätänyt, tulee olemaan pelastettu, ja hän kykenee jatkamaan matkaansa kunnes saavuttaa Paratiisin ikuiset laidunniityt.
“And now, lest some of you too easily comprehend this parable, I will declare that I am both the door to the Father’s sheepfold and at the same time the true shepherd of my Father’s flocks. Every shepherd who seeks to enter the fold without me shall fail, and the sheep will not hear his voice. I, with those who minister with me, am the door. Every soul who enters upon the eternal way by the means I have created and ordained shall be saved and will be able to go on to the attainment of the eternal pastures of Paradise.
”Mutta olen myös se oikea paimen, joka on valmis vaikka antamaan henkensä lampaiden edestä. Varas murtautuu sisälle tarhaan vain varastaakseen ja tappaakseen ja hävittääkseen. Mutta minä olen tullut, jotta teillä kaikilla olisi elämä ja jotta teillä olisi sitä yhä yltäkylläisemmin. Joka on palkollinen, juoksee vaaran hetkellä pakoon ja antaa lampaiden joutua hajalle ja perikatoon. Mutta oikea paimen ei juokse pakoon, kun susi tulee, vaan hän suojelee katrastaan ja, jos on tarpeen, hän antaa henkensä lampaidensa edestä. Totisesti, totisesti minä sanon teille, ystävät ja vihamiehet: Minä olen se oikea paimen; minä tunnen omani, ja omani tuntevat minut. Vaaran edessä minä en pakene. Vien päätökseen tämän palveluksen, jolla täytän Isäni tahdon, enkä hylkää katrasta, jonka Isä on hoitooni uskonut.
“But I also am the true shepherd who is willing even to lay down his life for the sheep. The thief breaks into the fold only to steal, and to kill, and to destroy; but I have come that you all may have life and have it more abundantly. He who is a hireling, when danger arises, will flee and allow the sheep to be scattered and destroyed; but the true shepherd will not flee when the wolf comes; he will protect his flock and, if necessary, lay down his life for his sheep. Verily, verily, I say to you, friends and enemies, I am the true shepherd; I know my own and my own know me. I will not flee in the face of danger. I will finish this service of the completion of my Father’s will, and I will not forsake the flock which the Father has intrusted to my keeping.
”Mutta minulla on monia muitakin lampaita, eivätkä ne ole tästä tarhasta, eivätkä nämä sanat ole totta vain tämän maailman osalta. Myös nämä toiset lampaat kuulevat ja tuntevat ääneni, ja olen luvannut Isälle, että ne kaikki tuodaan samaan tarhaan, samaan Jumalan poikien veljesyhteisöön. Ja silloin te kaikki tunnette saman paimenen, oikean paimenen, äänen ja tunnustatte Jumalan olevan isänne.
“But I have many other sheep not of this fold, and these words are true not only of this world. These other sheep also hear and know my voice, and I have promised the Father that they shall all be brought into one fold, one brotherhood of the sons of God. And then shall you all know the voice of one shepherd, the true shepherd, and shall all acknowledge the fatherhood of God.
”Ja niin tulette tietämään, miksi Isä rakastaa minua ja on antanut kaikki katraansa tällä alueella minun hoiviini; siihen on syynä se, että Isä tietää, etten epäröi pitäessäni huolta lammastarhasta; etten hylkää lampaitani ja etten, jos niin vaaditaan, emmi antaa henkeäni hänen moninaisia katraitaan palvellessani. Mutta ottakaa huomioon, että jos uhraan elämäni, otan sen taas haltuuni. Ei kukaan ihminen eikä mikään muukaan luotu voi riistää minulta elämääni. Minulla on oikeus ja valta uhrata elämäni ja minulla on sama valta ja oikeus ottaa se taas haltuuni. Ette kykene tätä ymmärtämään, mutta sellaisen vallan sain Isältäni, jo ennen kuin tätä maailmaa oli.”
“And so shall you know why the Father loves me and has put all of his flocks in this domain in my hands for keeping; it is because the Father knows that I will not falter in the safeguarding of the sheepfold, that I will not desert my sheep, and that, if it shall be required, I will not hesitate to lay down my life in the service of his manifold flocks. But, mind you, if I lay down my life, I will take it up again. No man nor any other creature can take away my life. I have the right and the power to lay down my life, and I have the same power and right to take it up again. You cannot understand this, but I received such authority from my Father even before this world was.”
Nämä sanat kuultuaan hänen apostolinsa olivat ymmällään, hänen opetuslapsensa olivat ällistyksissään, kun taas Jerusalemista ja maan eri puolilta tulleet fariseukset poistuivat yöhön sanoen: ”Joko hän on hullu tai sitten hänessä on perkele.” Mutta jopa muutamat jerusalemilaisopettajista sanoivat: ”Hän puhuu niin kuin puhuu se, jolla on valta; sitä paitsi onko muka joku joskus nähnyt sellaisen, jossa on perkele, avaavan sokeana syntyneen silmät ja tekevän kaikkia näitä ihmeellisyyksiä, joita tämä mies on tehnyt?”
When they heard these words, his apostles were confused, his disciples were amazed, while the Pharisees from Jerusalem and around about went out into the night, saying, “He is either mad or has a devil.” But even some of the Jerusalem teachers said: “He speaks like one having authority; besides, who ever saw one having a devil open the eyes of a man born blind and do all of the wonderful things which this man has done?”
Seuraavana aamuna noin puolet näistä juutalaisopettajista ilmoitti uskovansa Jeesukseen, ja toinen puoli palasi tyrmistyneenä Jerusalemiin ja meni kotiinsa.
On the morrow about half of these Jewish teachers professed belief in Jesus, and the other half in dismay returned to Jerusalem and their homes.

Urantia-kirja

Sisällysluettelo

← Kaikki luvut ja kirjahaku
EsipuheAvaa koko luku
Luku 1 Universaalinen IsäAvaa koko luku
Luku 2 Jumalan olemusAvaa koko luku
Luku 3 Jumalan attribuutitAvaa koko luku
Luku 4 Jumalan suhde maailmankaikkeuteenAvaa koko luku
Luku 5 Jumalan suhde yksilöönAvaa koko luku
Luku 6 Iankaikkinen PoikaAvaa koko luku
Luku 7 Iankaikkisen Pojan suhde maailmankaikkeuteenAvaa koko luku
Luku 8 Ääretön HenkiAvaa koko luku
Luku 9 Äärettömän Hengen suhde maailmankaikkeuteenAvaa koko luku
Luku 10 Paratiisin-KolminaisuusAvaa koko luku
Luku 11 Ikuinen Paratiisin SaariAvaa koko luku
Luku 12 Universumien universumiAvaa koko luku
Luku 13 Paratiisin pyhät sfääritAvaa koko luku
Luku 14 Keskus- ja jumalallinen universumiAvaa koko luku
Luku 15 Seitsemän superuniversumiaAvaa koko luku
Luku 16 Seitsemän ValtiashenkeäAvaa koko luku
Luku 17 Korkeimpien Henkien seitsemän ryhmääAvaa koko luku
Luku 18 Korkeimmat KolminaisuuspersoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 19 Rinnasteiset kolminaisuusperäiset olennotAvaa koko luku
Luku 20 Jumalan Paratiisin-PojatAvaa koko luku
Luku 21 Paratiisin Luoja-PojatAvaa koko luku
Luku 22 Kolminaistetut Jumalan PojatAvaa koko luku
Luku 23 Yksinäiset SanansaattajatAvaa koko luku
Luku 24 Äärettömän Hengen korkeammat persoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 25 Avaruuden SanansaattajajoukotAvaa koko luku
Luku 26 Keskusuniversumin hoivaavat hengetAvaa koko luku
Luku 27 Ensi asteen supernafien toimintaAvaa koko luku
Luku 28 Superuniversumien hoivaavat hengetAvaa koko luku
Luku 29 Universumivoiman ohjaajatAvaa koko luku
Luku 30 Suuruniversumin persoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 31 Lopullisuuden SaavuttajakuntaAvaa koko luku
Luku 32 Paikallisuniversumien kehitysAvaa koko luku
Luku 33 Paikallisuniversumin hallintoAvaa koko luku
Luku 34 Paikallisuniversumin Äiti-HenkiAvaa koko luku
Luku 35 Jumalan paikallisuniversumipojatAvaa koko luku
Luku 36 ElämänkantajatAvaa koko luku
Luku 37 Paikallisuniversumin persoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 38 Paikallisuniversumin hoivaavat hengetAvaa koko luku
Luku 39 Serafien armeijakunnatAvaa koko luku
Luku 40 Ylösnousemukselliset Jumalan pojatAvaa koko luku
Luku 41 Paikallisuniversumin fyysiset aspektitAvaa koko luku
Luku 42 Energia – mieli ja aineAvaa koko luku
Luku 43 KonstellaatiotAvaa koko luku
Luku 44 Taivaalliset taidetyöntekijätAvaa koko luku
Luku 45 Paikallisjärjestelmän hallintoAvaa koko luku
Luku 46 Paikallisjärjestelmän päämajaAvaa koko luku
Luku 47 Seitsemän mansiomaailmaaAvaa koko luku
Luku 48 MorontiaelämäAvaa koko luku
Luku 49 Asutut maailmatAvaa koko luku
Luku 50 PlaneettaprinssitAvaa koko luku
Luku 51 Planetaariset AatamitAvaa koko luku
Luku 52 Planetaariset kuolevaisten aikakaudetAvaa koko luku
Luku 53 Luciferin kapinaAvaa koko luku
Luku 54 Luciferin kapinaan liittyvät ongelmatAvaa koko luku
Luku 55 Valon ja elämän sfääritAvaa koko luku
Luku 56 Universaalinen ykseysAvaa koko luku
Luku 57 Urantian alkuperäAvaa koko luku
Luku 58 Elämän juurruttaminen UrantialleAvaa koko luku
Luku 59 Elämän merellisen muodon aikakausi UrantiallaAvaa koko luku
Luku 60 Urantia maaeliöstön varhaiskaudellaAvaa koko luku
Luku 61 Nisäkkäiden aikakausi UrantiallaAvaa koko luku
Luku 62 Alkuihmisen kantarodutAvaa koko luku
Luku 63 Ensimmäinen ihmisperheAvaa koko luku
Luku 64 Evolutionaariset värilliset rodutAvaa koko luku
Luku 65 Evoluution valvontaAvaa koko luku
Luku 66 Urantian PlaneettaprinssiAvaa koko luku
Luku 67 Planeetan kapinaAvaa koko luku
Luku 68 Sivilisaation sarastusAvaa koko luku
Luku 69 Ihmisen perusinstituutiotAvaa koko luku
Luku 70 Ihmisperäisen hallitusjärjestelmän kehitysAvaa koko luku
Luku 71 Valtion kehittyminenAvaa koko luku
Luku 72 Erään naapuriplaneetan hallitusjärjestelmäAvaa koko luku
Luku 73 Eedenin PuutarhaAvaa koko luku
Luku 74 Aatami ja EevaAvaa koko luku
Luku 75 Aatami ja Eeva rikkovat sopimuksensaAvaa koko luku
Luku 76 Toinen PuutarhaAvaa koko luku
Luku 77 KeskiväliolennotAvaa koko luku
Luku 78 Violetti rotu Aatamin aikojen jälkeenAvaa koko luku
Luku 79 Andiittien leviäminen itämaihinAvaa koko luku
Luku 80 Andiittien leviäminen länsimaihinAvaa koko luku
Luku 81 Nykysivilisaation kehittyminenAvaa koko luku
Luku 82 Avioliiton kehitysAvaa koko luku
Luku 83 AvioliittoinstituutioAvaa koko luku
Luku 84 Avioliitto ja perhe-elämäAvaa koko luku
Luku 85 Palvonnan alkujuuretAvaa koko luku
Luku 86 Uskonnon varhaiskehitysAvaa koko luku
Luku 87 AavekultitAvaa koko luku
Luku 88 Fetissit, taikakalut ja magiaAvaa koko luku
Luku 89 Synti, uhri ja sovitusAvaa koko luku
Luku 90 Shamanismi – poppamiehet ja papitAvaa koko luku
Luku 91 Rukoilun kehityshistoriaAvaa koko luku
Luku 92 Uskonnon myöhempi kehitysAvaa koko luku
Luku 93 Makiventa MelkisedekAvaa koko luku
Luku 94 Melkisedekin opetusten vaikutus itämaillaAvaa koko luku
Luku 95 Melkisedekin opetusten vaikutus LevantissaAvaa koko luku
Luku 96 Jahve – heprealaisten JumalaAvaa koko luku
Luku 97 Jumalakäsityksen kehitys heprealaisten keskuudessaAvaa koko luku
Luku 98 Melkisedekin opetusten vaikutus länsimaissaAvaa koko luku
Luku 99 Uskontoon liittyvät yhteiskunnalliset kysymyksetAvaa koko luku
Luku 100 Uskonto ihmisen kokemuksessaAvaa koko luku
Luku 101 Uskonnon todellinen luonneAvaa koko luku
Luku 102 Uskonnollisen uskon perustuksetAvaa koko luku
Luku 103 Uskonnollisen kokemuksen reaalisuusAvaa koko luku
Luku 104 Kolminaisuuskäsityksen kasvuAvaa koko luku
Luku 105 Jumaluus ja todellisuusAvaa koko luku
Luku 106 Universumin todellisuustasotAvaa koko luku
Luku 107 Ajatuksensuuntaajien alkuperä ja olemusAvaa koko luku
Luku 108 Ajatuksensuuntaajien tehtävä ja toimintaAvaa koko luku
Luku 109 Suuntaajien suhde universumin luotuihinAvaa koko luku
Luku 110 Suuntaajien suhde yksittäisiin kuolevaisiinAvaa koko luku
Luku 111 Suuntaaja ja sieluAvaa koko luku
Luku 112 Persoonallisuuden eloonjääminenAvaa koko luku
Luku 113 KohtalonsuojelijaserafitAvaa koko luku
Luku 114 Serafien planetaarinen hallitusAvaa koko luku
Luku 115 Korkein OlentoAvaa koko luku
Luku 116 Kaikkivaltias KorkeinAvaa koko luku
Luku 117 Korkein JumalaAvaa koko luku
Luku 118 Korkein ja Perimmäinen – ajallisuus ja avaruusAvaa koko luku
Luku 119 Kristus Mikaelin lahjoittautumisetAvaa koko luku
Luku 120 Mikaelin lahjoittautuminen UrantiallaAvaa koko luku
Luku 121 Mikaelin lahjoittautumisen aikaiset olotAvaa koko luku
Luku 122 Jeesuksen syntymä ja vauvaikäAvaa koko luku
Luku 123 Jeesuksen varhaislapsuusAvaa koko luku
Luku 124 Jeesuksen myöhempi lapsuusikäAvaa koko luku
Luku 125 Jeesus JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 126 Kaksi ratkaisevan tärkeää vuottaAvaa koko luku
Luku 127 NuoruusvuodetAvaa koko luku
Luku 128 Jeesuksen varhaismiehuusAvaa koko luku
Luku 129 Jeesuksen aikuisiän loppupuoliAvaa koko luku
Luku 130 Matkalla RoomaanAvaa koko luku
Luku 131 Maailman uskonnotAvaa koko luku
Luku 132 Roomassa vietetty aikaAvaa koko luku
Luku 133 Paluu RoomastaAvaa koko luku
Luku 134 Siirtymäkauden vuodetAvaa koko luku
Luku 135 Johannes KastajaAvaa koko luku
Luku 136 Kaste ja ne neljäkymmentä päivääAvaa koko luku
Luku 137 Odottelua GalileassaAvaa koko luku
Luku 138 Valtakunnan sanansaattajain kouluttaminenAvaa koko luku
Luku 139 Kaksitoista apostoliaAvaa koko luku
Luku 140 Kahdentoista apostolin virkaanasettaminenAvaa koko luku
Luku 141 Julkisen toiminnan alkuAvaa koko luku
Luku 142 Pääsiäinen JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 143 Matka Samarian halkiAvaa koko luku
Luku 144 Gilboalla ja DekapoliissaAvaa koko luku
Luku 145 Neljä vaiheikasta päivää KapernaumissaAvaa koko luku
Luku 146 Ensimmäinen Galilean-saarnamatkaAvaa koko luku
Luku 147 Pistäytyminen JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 148 Evankelistojen koulutusta BetsaidassaAvaa koko luku
Luku 149 Toinen saarnamatkaAvaa koko luku
Luku 150 Kolmas saarnamatkaAvaa koko luku
Luku 151 Odottelua ja opetusta järvenrannallaAvaa koko luku
Luku 152 Kapernaumin kriisiin johtaneet tapahtumatAvaa koko luku
Luku 153 Kapernaumin kriisiAvaa koko luku
Luku 154 Viimeiset Kapernaumissa vietetyt päivätAvaa koko luku
Luku 155 Pakomatka Pohjois-Galilean halkiAvaa koko luku
Luku 156 Oleskelu Tyyrossa ja SiidonissaAvaa koko luku
Luku 157 Filippuksen KesareassaAvaa koko luku
Luku 158 KirkastusvuoriAvaa koko luku
Luku 159 Kiertomatka DekapoliissaAvaa koko luku
Luku 160 Rodan AleksandrialainenAvaa koko luku
Luku 161 Jatkokeskustelut Rodanin kanssaAvaa koko luku
Luku 162 LehtimajanjuhlaAvaa koko luku
Luku 163 Seitsemänkymmenen opettajan virkaanasettajaiset MagadanissaAvaa koko luku
Luku 164 Temppelin vihkimisen muistojuhlaAvaa koko luku
Luku 165 Perean-lähetysretki alkaaNykyinen lukuAvaa koko luku
Luku 166 Viimeinen käynti Pohjois-PereassaAvaa koko luku
Luku 167 Käynti FiladelfiassaAvaa koko luku
Luku 168 Lasaruksen kuolleistaherättäminenAvaa koko luku
Luku 169 Viimeinen opetuskerta PellassaAvaa koko luku
Luku 170 Taivaan valtakuntaAvaa koko luku
Luku 171 Matkalla JerusalemiinAvaa koko luku
Luku 172 Jerusalemiin-menoAvaa koko luku
Luku 173 Maanantai JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 174 Tiistaiaamu temppelissäAvaa koko luku
Luku 175 Viimeinen temppelipuheAvaa koko luku
Luku 176 Tiistai-ilta ÖljymäelläAvaa koko luku
Luku 177 Keskiviikko – lepopäiväAvaa koko luku
Luku 178 Viimeinen leirillä vietetty päiväAvaa koko luku
Luku 179 Viimeinen ehtoollinenAvaa koko luku
Luku 180 JäähyväispuheAvaa koko luku
Luku 181 Viimeiset kehotukset ja varoituksetAvaa koko luku
Luku 182 GetsemanessaAvaa koko luku
Luku 183 Jeesus kavalletaan ja pidätetäänAvaa koko luku
Luku 184 Sanhedrinin oikeusistuimen edessäAvaa koko luku
Luku 185 Oikeuskäsittely Pilatuksen edessäAvaa koko luku
Luku 186 Hetkeä ennen ristiinnaulitsemistaAvaa koko luku
Luku 187 RistiinnaulitseminenAvaa koko luku
Luku 188 Haudassaolon aikaAvaa koko luku
Luku 189 KuolleistanousuAvaa koko luku
Luku 190 Jeesuksen morontiailmestymisetAvaa koko luku
Luku 191 Ilmestymiset apostoleille ja muille johtohenkilöilleAvaa koko luku
Luku 192 Ilmestymiset GalileassaAvaa koko luku
Luku 193 Viimeiset ilmestymiset ja taivaaseenastuminenAvaa koko luku
Luku 194 Totuuden Hengen lahjoittaminenAvaa koko luku
Luku 195 Helluntain jälkeenAvaa koko luku
Luku 196 Jeesuksen uskoAvaa koko luku

Pikaluku

Avaa luku →

Jaa jae

Urantia-kirjan

Sanasto

Urantia-kirjan

Ehdota sanaa

-
1.00×

Luo uusi keskustelu

×