Urantiakirja.fi

Ladataan…

Urantiakirja.fi

Rekisteröidy
Siirry lukutekstiin

Luku 137 Odottelua Galileassa

5. Jeesus palaa Kapernaumiin

Vaikka monet vieraista jäivät koko viikon jatkuville hääjuhlille, Jeesus lähti vasta valitsemiensa opetuslapsi-apostoliensa – Jaakobin, Johanneksen, Andreaan, Pietarin, Filippuksen ja Natanaelin – kanssa varhain seuraavana aamuna kohti Kapernaumia, ja hän poistui juhlilta ketään hyvästelemättä. Jeesuksen perhe ja kaikki hänen kaanalaisystävänsä olivat hyvin huolissaan siitä, että hän niin äkkiä lähti heidän luotaan, ja Jeesuksen nuorin veli Juuda lähti etsimään häntä. Jeesus meni apostoleineen suoraa tietä Sebedeuksen kotiin Betsaidassa. Tällä matkalla Jeesus puhui vastikään valitsemiensa työtovereiden kanssa monista tulevan valtakunnan kannalta tärkeistä asioista ja varoitti heitä erityisesti koskaan kertomasta veden muuttumisesta viiniksi. Hän antoi heille myös sen neuvon, että he tulevaisuudessa työskennellessään karttaisivat Sepforiin ja Tiberiaan kaupunkeja.
Tuona iltana pidettiin illallisen jälkeen tässä Sebedeuksen ja Salomen kodissa eräs Jeesuksen koko maisen elämänuran tärkeimmistä neuvonpidoista. Vain mainitut kuusi apostolia olivat läsnä tässä kokouksessa; Juuda saapui, vasta kun he jo olivat lähdössä kukin taholleen. Nämä kuusi valittua miestä olivat matkanneet Kaanasta Betsaidaan Jeesuksen kanssa ikään kuin ilmassa kulkien. He olivat täynnä odotusta, ja pelkkä ajatuskin siitä, että heidät oli valittu Ihmisen Pojan läheisiksi työtovereiksi, sai heidät värisemään innosta. Mutta kun Jeesus ryhtyi selvittämään heille, kuka hän oli, ja mikä hänen tehtävänsä tulisi olemaan maan päällä ja miten se mahdollisesti päättyisi, he tyrmistyivät. He eivät kyenneet käsittämään, mitä Jeesus heille kertoi. He olivat sanattomia, jopa Pietari tunsi itsensä sanoin kuvaamattoman musertuneeksi. Vain syvämietteinen Andreas rohkeni vastata Jeesuksen neuvoksi tarkoittamiin sanoihin. Kun Jeesus tajusi, etteivät he käsittäneet hänen sanomaansa; kun hän ymmärsi, että heidän aivoituksensa juutalaisesta Messiaasta olivat niin täysin valmiiksi kiteytyneitä, hän lähetti heidät lepäämään. Itse hän sen sijaan käveli ja keskusteli veljensä Juudan kanssa. Ja ennen kuin Juuda erosi Jeesuksen seurasta, hän sanoi hyvin tunteikkaana: ”Isä-veljeni, en ole koskaan sinua ymmärtänyt. Varmuudella en tiedä nytkään, oletko sinä se, mitä äitini on meille opettanut, enkä täysin käsitä tulevaa valtakuntaa, mutta sen toki tiedän, että olet voimallinen Jumalan mies. Kuulin sen äänen Jordanilla, ja olen sinuun uskova, kuka ikinä oletkin.” Ja nämä sanat lausuttuaan hän poistui ja meni omaan kotiinsa Magdalassa.
Jeesus ei tuona yönä nukkunut. Yöviittansa pukeutuneena hän istui ulkona järven rannalla ja ajatteli – ajatteli seuraavan päivän sarastukseen asti. Tuon mietiskelyyn käyttämänsä yön pitkinä tunteina Jeesukselle muodostui selkeä käsitys siitä, ettei hän koskaan kykenisi saamaan seuraajiaan näkemään hänet jossakin muussa valossa kuin kauan kaivattuna Messiaana. Hän päätyi toteamaan, ettei ollut olemassa mitään keinoa saada hänen valtakunnasta kertovaa sanomaansa leviämään muutoin kuin Johanneksen ennustuksen täyttymyksenä ja esiintymällä juutalaisten odotuksen kohteena. Sitä paitsi, vaikkei hän ollutkaan Daavidin tyyppinen Messias, hän totisesti oli silti muinaisista tietäjistä hengellisemmin asennoituneiden esittämien profeetallisten näkemysten täyttymys. Hän ei koskaan enää kokonaan kiistänyt olevansa Messias. Hän päätti jättää tämän mutkikkaan tilanteen lopullisen selvittämisen Isän tahdon toteutumisen varaan.
Seuraavana aamuna hän liittyi ystäviensä seuraan aamiaispöydässä, mutta koolla oli perin iloton joukko. Hän seurusteli heidän kanssaan ja keräsi heidät aterian päätyttyä ympärilleen sanoen: ”Isäni tahto on, että viivähdämme näillä tienoin jonkin aikaa. Olette kuulleet Johanneksen sanovan hänen tulleen valmistamaan tietä valtakunnalle; meidän on sen vuoksi odotettava kunnes Johanneksen sananjulistus on päätöksessään. Kun Ihmisen Pojan edelläkävijä on saanut työnsä valmiiksi, sitten ryhdymme julistamaan valtakunnan hyvää sanomaa.” Hän määräsi apostolinsa takaisin kalaverkkojensa pariin, kun hän itse sen sijaan laittautui valmiiksi mennäkseen Sebedeuksen kanssa veneveistämölle ja lupasi tavata heidät seuraavana päivänä synagogassa, jossa hänen oli määrä pitää puhe, ja sopi neuvonpidosta heidän kanssaan tuon sapatin iltapäiväksi.
Though many of the guests remained for the full week of wedding festivities, Jesus, with his newly chosen disciple-apostles—James, John, Andrew, Peter, Philip, and Nathaniel—departed very early the next morning for Capernaum, going away without taking leave of anyone. Jesus’ family and all his friends in Cana were much distressed because he so suddenly left them, and Jude, Jesus’ youngest brother, set out in search of him. Jesus and his apostles went directly to the home of Zebedee at Bethsaida. On this journey Jesus talked over many things of importance to the coming kingdom with his newly chosen associates and especially warned them to make no mention of the turning of the water into wine. He also advised them to avoid the cities of Sepphoris and Tiberias in their future work.
After supper that evening, in this home of Zebedee and Salome, there was held one of the most important conferences of all Jesus’ earthly career. Only the six apostles were present at this meeting; Jude arrived as they were about to separate. These six chosen men had journeyed from Cana to Bethsaida with Jesus, walking, as it were, on air. They were alive with expectancy and thrilled with the thought of having been selected as close associates of the Son of Man. But when Jesus set out to make clear to them who he was and what was to be his mission on earth and how it might possibly end, they were stunned. They could not grasp what he was telling them. They were speechless; even Peter was crushed beyond expression. Only the deep-thinking Andrew dared to make reply to Jesus’ words of counsel. When Jesus perceived that they did not comprehend his message, when he saw that their ideas of the Jewish Messiah were so completely crystallized, he sent them to their rest while he walked and talked with his brother Jude. And before Jude took leave of Jesus, he said with much feeling: “My father-brother, I never have understood you. I do not know of a certainty whether you are what my mother has taught us, and I do not fully comprehend the coming kingdom, but I do know you are a mighty man of God. I heard the voice at the Jordan, and I am a believer in you, no matter who you are.” And when he had spoken, he departed, going to his own home at Magdala.
That night Jesus did not sleep. Donning his evening wraps, he sat out on the lake shore thinking, thinking until the dawn of the next day. In the long hours of that night of meditation Jesus came clearly to comprehend that he never would be able to make his followers see him in any other light than as the long-expected Messiah. At last he recognized that there was no way to launch his message of the kingdom except as the fulfillment of John’s prediction and as the one for whom the Jews were looking. After all, though he was not the Davidic type of Messiah, he was truly the fulfillment of the prophetic utterances of the more spiritually minded of the olden seers. Never again did he wholly deny that he was the Messiah. He decided to leave the final untangling of this complicated situation to the outworking of the Father’s will.
The next morning Jesus joined his friends at breakfast, but they were a cheerless group. He visited with them and at the end of the meal gathered them about him, saying: “It is my Father’s will that we tarry hereabouts for a season. You have heard John say that he came to prepare the way for the kingdom; therefore it behooves us to await the completion of John’s preaching. When the forerunner of the Son of Man shall have finished his work, we will begin the proclamation of the good tidings of the kingdom.” He directed his apostles to return to their nets while he made ready to go with Zebedee to the boatshop, promising to see them the next day at the synagogue, where he was to speak, and appointing a conference with them that Sabbath afternoon.
SuomiEnglish
Vaikka monet vieraista jäivät koko viikon jatkuville hääjuhlille, Jeesus lähti vasta valitsemiensa opetuslapsi-apostoliensa – Jaakobin, Johanneksen, Andreaan, Pietarin, Filippuksen ja Natanaelin – kanssa varhain seuraavana aamuna kohti Kapernaumia, ja hän poistui juhlilta ketään hyvästelemättä. Jeesuksen perhe ja kaikki hänen kaanalaisystävänsä olivat hyvin huolissaan siitä, että hän niin äkkiä lähti heidän luotaan, ja Jeesuksen nuorin veli Juuda lähti etsimään häntä. Jeesus meni apostoleineen suoraa tietä Sebedeuksen kotiin Betsaidassa. Tällä matkalla Jeesus puhui vastikään valitsemiensa työtovereiden kanssa monista tulevan valtakunnan kannalta tärkeistä asioista ja varoitti heitä erityisesti koskaan kertomasta veden muuttumisesta viiniksi. Hän antoi heille myös sen neuvon, että he tulevaisuudessa työskennellessään karttaisivat Sepforiin ja Tiberiaan kaupunkeja.
Though many of the guests remained for the full week of wedding festivities, Jesus, with his newly chosen disciple-apostles—James, John, Andrew, Peter, Philip, and Nathaniel—departed very early the next morning for Capernaum, going away without taking leave of anyone. Jesus’ family and all his friends in Cana were much distressed because he so suddenly left them, and Jude, Jesus’ youngest brother, set out in search of him. Jesus and his apostles went directly to the home of Zebedee at Bethsaida. On this journey Jesus talked over many things of importance to the coming kingdom with his newly chosen associates and especially warned them to make no mention of the turning of the water into wine. He also advised them to avoid the cities of Sepphoris and Tiberias in their future work.
Tuona iltana pidettiin illallisen jälkeen tässä Sebedeuksen ja Salomen kodissa eräs Jeesuksen koko maisen elämänuran tärkeimmistä neuvonpidoista. Vain mainitut kuusi apostolia olivat läsnä tässä kokouksessa; Juuda saapui, vasta kun he jo olivat lähdössä kukin taholleen. Nämä kuusi valittua miestä olivat matkanneet Kaanasta Betsaidaan Jeesuksen kanssa ikään kuin ilmassa kulkien. He olivat täynnä odotusta, ja pelkkä ajatuskin siitä, että heidät oli valittu Ihmisen Pojan läheisiksi työtovereiksi, sai heidät värisemään innosta. Mutta kun Jeesus ryhtyi selvittämään heille, kuka hän oli, ja mikä hänen tehtävänsä tulisi olemaan maan päällä ja miten se mahdollisesti päättyisi, he tyrmistyivät. He eivät kyenneet käsittämään, mitä Jeesus heille kertoi. He olivat sanattomia, jopa Pietari tunsi itsensä sanoin kuvaamattoman musertuneeksi. Vain syvämietteinen Andreas rohkeni vastata Jeesuksen neuvoksi tarkoittamiin sanoihin. Kun Jeesus tajusi, etteivät he käsittäneet hänen sanomaansa; kun hän ymmärsi, että heidän aivoituksensa juutalaisesta Messiaasta olivat niin täysin valmiiksi kiteytyneitä, hän lähetti heidät lepäämään. Itse hän sen sijaan käveli ja keskusteli veljensä Juudan kanssa. Ja ennen kuin Juuda erosi Jeesuksen seurasta, hän sanoi hyvin tunteikkaana: ”Isä-veljeni, en ole koskaan sinua ymmärtänyt. Varmuudella en tiedä nytkään, oletko sinä se, mitä äitini on meille opettanut, enkä täysin käsitä tulevaa valtakuntaa, mutta sen toki tiedän, että olet voimallinen Jumalan mies. Kuulin sen äänen Jordanilla, ja olen sinuun uskova, kuka ikinä oletkin.” Ja nämä sanat lausuttuaan hän poistui ja meni omaan kotiinsa Magdalassa.
After supper that evening, in this home of Zebedee and Salome, there was held one of the most important conferences of all Jesus’ earthly career. Only the six apostles were present at this meeting; Jude arrived as they were about to separate. These six chosen men had journeyed from Cana to Bethsaida with Jesus, walking, as it were, on air. They were alive with expectancy and thrilled with the thought of having been selected as close associates of the Son of Man. But when Jesus set out to make clear to them who he was and what was to be his mission on earth and how it might possibly end, they were stunned. They could not grasp what he was telling them. They were speechless; even Peter was crushed beyond expression. Only the deep-thinking Andrew dared to make reply to Jesus’ words of counsel. When Jesus perceived that they did not comprehend his message, when he saw that their ideas of the Jewish Messiah were so completely crystallized, he sent them to their rest while he walked and talked with his brother Jude. And before Jude took leave of Jesus, he said with much feeling: “My father-brother, I never have understood you. I do not know of a certainty whether you are what my mother has taught us, and I do not fully comprehend the coming kingdom, but I do know you are a mighty man of God. I heard the voice at the Jordan, and I am a believer in you, no matter who you are.” And when he had spoken, he departed, going to his own home at Magdala.
Jeesus ei tuona yönä nukkunut. Yöviittansa pukeutuneena hän istui ulkona järven rannalla ja ajatteli – ajatteli seuraavan päivän sarastukseen asti. Tuon mietiskelyyn käyttämänsä yön pitkinä tunteina Jeesukselle muodostui selkeä käsitys siitä, ettei hän koskaan kykenisi saamaan seuraajiaan näkemään hänet jossakin muussa valossa kuin kauan kaivattuna Messiaana. Hän päätyi toteamaan, ettei ollut olemassa mitään keinoa saada hänen valtakunnasta kertovaa sanomaansa leviämään muutoin kuin Johanneksen ennustuksen täyttymyksenä ja esiintymällä juutalaisten odotuksen kohteena. Sitä paitsi, vaikkei hän ollutkaan Daavidin tyyppinen Messias, hän totisesti oli silti muinaisista tietäjistä hengellisemmin asennoituneiden esittämien profeetallisten näkemysten täyttymys. Hän ei koskaan enää kokonaan kiistänyt olevansa Messias. Hän päätti jättää tämän mutkikkaan tilanteen lopullisen selvittämisen Isän tahdon toteutumisen varaan.
That night Jesus did not sleep. Donning his evening wraps, he sat out on the lake shore thinking, thinking until the dawn of the next day. In the long hours of that night of meditation Jesus came clearly to comprehend that he never would be able to make his followers see him in any other light than as the long-expected Messiah. At last he recognized that there was no way to launch his message of the kingdom except as the fulfillment of John’s prediction and as the one for whom the Jews were looking. After all, though he was not the Davidic type of Messiah, he was truly the fulfillment of the prophetic utterances of the more spiritually minded of the olden seers. Never again did he wholly deny that he was the Messiah. He decided to leave the final untangling of this complicated situation to the outworking of the Father’s will.
Seuraavana aamuna hän liittyi ystäviensä seuraan aamiaispöydässä, mutta koolla oli perin iloton joukko. Hän seurusteli heidän kanssaan ja keräsi heidät aterian päätyttyä ympärilleen sanoen: ”Isäni tahto on, että viivähdämme näillä tienoin jonkin aikaa. Olette kuulleet Johanneksen sanovan hänen tulleen valmistamaan tietä valtakunnalle; meidän on sen vuoksi odotettava kunnes Johanneksen sananjulistus on päätöksessään. Kun Ihmisen Pojan edelläkävijä on saanut työnsä valmiiksi, sitten ryhdymme julistamaan valtakunnan hyvää sanomaa.” Hän määräsi apostolinsa takaisin kalaverkkojensa pariin, kun hän itse sen sijaan laittautui valmiiksi mennäkseen Sebedeuksen kanssa veneveistämölle ja lupasi tavata heidät seuraavana päivänä synagogassa, jossa hänen oli määrä pitää puhe, ja sopi neuvonpidosta heidän kanssaan tuon sapatin iltapäiväksi.
The next morning Jesus joined his friends at breakfast, but they were a cheerless group. He visited with them and at the end of the meal gathered them about him, saying: “It is my Father’s will that we tarry hereabouts for a season. You have heard John say that he came to prepare the way for the kingdom; therefore it behooves us to await the completion of John’s preaching. When the forerunner of the Son of Man shall have finished his work, we will begin the proclamation of the good tidings of the kingdom.” He directed his apostles to return to their nets while he made ready to go with Zebedee to the boatshop, promising to see them the next day at the synagogue, where he was to speak, and appointing a conference with them that Sabbath afternoon.

Urantia-kirja

Sisällysluettelo

← Kaikki luvut ja kirjahaku
EsipuheAvaa koko luku
Luku 1 Universaalinen IsäAvaa koko luku
Luku 2 Jumalan olemusAvaa koko luku
Luku 3 Jumalan attribuutitAvaa koko luku
Luku 4 Jumalan suhde maailmankaikkeuteenAvaa koko luku
Luku 5 Jumalan suhde yksilöönAvaa koko luku
Luku 6 Iankaikkinen PoikaAvaa koko luku
Luku 7 Iankaikkisen Pojan suhde maailmankaikkeuteenAvaa koko luku
Luku 8 Ääretön HenkiAvaa koko luku
Luku 9 Äärettömän Hengen suhde maailmankaikkeuteenAvaa koko luku
Luku 10 Paratiisin-KolminaisuusAvaa koko luku
Luku 11 Ikuinen Paratiisin SaariAvaa koko luku
Luku 12 Universumien universumiAvaa koko luku
Luku 13 Paratiisin pyhät sfääritAvaa koko luku
Luku 14 Keskus- ja jumalallinen universumiAvaa koko luku
Luku 15 Seitsemän superuniversumiaAvaa koko luku
Luku 16 Seitsemän ValtiashenkeäAvaa koko luku
Luku 17 Korkeimpien Henkien seitsemän ryhmääAvaa koko luku
Luku 18 Korkeimmat KolminaisuuspersoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 19 Rinnasteiset kolminaisuusperäiset olennotAvaa koko luku
Luku 20 Jumalan Paratiisin-PojatAvaa koko luku
Luku 21 Paratiisin Luoja-PojatAvaa koko luku
Luku 22 Kolminaistetut Jumalan PojatAvaa koko luku
Luku 23 Yksinäiset SanansaattajatAvaa koko luku
Luku 24 Äärettömän Hengen korkeammat persoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 25 Avaruuden SanansaattajajoukotAvaa koko luku
Luku 26 Keskusuniversumin hoivaavat hengetAvaa koko luku
Luku 27 Ensi asteen supernafien toimintaAvaa koko luku
Luku 28 Superuniversumien hoivaavat hengetAvaa koko luku
Luku 29 Universumivoiman ohjaajatAvaa koko luku
Luku 30 Suuruniversumin persoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 31 Lopullisuuden SaavuttajakuntaAvaa koko luku
Luku 32 Paikallisuniversumien kehitysAvaa koko luku
Luku 33 Paikallisuniversumin hallintoAvaa koko luku
Luku 34 Paikallisuniversumin Äiti-HenkiAvaa koko luku
Luku 35 Jumalan paikallisuniversumipojatAvaa koko luku
Luku 36 ElämänkantajatAvaa koko luku
Luku 37 Paikallisuniversumin persoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 38 Paikallisuniversumin hoivaavat hengetAvaa koko luku
Luku 39 Serafien armeijakunnatAvaa koko luku
Luku 40 Ylösnousemukselliset Jumalan pojatAvaa koko luku
Luku 41 Paikallisuniversumin fyysiset aspektitAvaa koko luku
Luku 42 Energia – mieli ja aineAvaa koko luku
Luku 43 KonstellaatiotAvaa koko luku
Luku 44 Taivaalliset taidetyöntekijätAvaa koko luku
Luku 45 Paikallisjärjestelmän hallintoAvaa koko luku
Luku 46 Paikallisjärjestelmän päämajaAvaa koko luku
Luku 47 Seitsemän mansiomaailmaaAvaa koko luku
Luku 48 MorontiaelämäAvaa koko luku
Luku 49 Asutut maailmatAvaa koko luku
Luku 50 PlaneettaprinssitAvaa koko luku
Luku 51 Planetaariset AatamitAvaa koko luku
Luku 52 Planetaariset kuolevaisten aikakaudetAvaa koko luku
Luku 53 Luciferin kapinaAvaa koko luku
Luku 54 Luciferin kapinaan liittyvät ongelmatAvaa koko luku
Luku 55 Valon ja elämän sfääritAvaa koko luku
Luku 56 Universaalinen ykseysAvaa koko luku
Luku 57 Urantian alkuperäAvaa koko luku
Luku 58 Elämän juurruttaminen UrantialleAvaa koko luku
Luku 59 Elämän merellisen muodon aikakausi UrantiallaAvaa koko luku
Luku 60 Urantia maaeliöstön varhaiskaudellaAvaa koko luku
Luku 61 Nisäkkäiden aikakausi UrantiallaAvaa koko luku
Luku 62 Alkuihmisen kantarodutAvaa koko luku
Luku 63 Ensimmäinen ihmisperheAvaa koko luku
Luku 64 Evolutionaariset värilliset rodutAvaa koko luku
Luku 65 Evoluution valvontaAvaa koko luku
Luku 66 Urantian PlaneettaprinssiAvaa koko luku
Luku 67 Planeetan kapinaAvaa koko luku
Luku 68 Sivilisaation sarastusAvaa koko luku
Luku 69 Ihmisen perusinstituutiotAvaa koko luku
Luku 70 Ihmisperäisen hallitusjärjestelmän kehitysAvaa koko luku
Luku 71 Valtion kehittyminenAvaa koko luku
Luku 72 Erään naapuriplaneetan hallitusjärjestelmäAvaa koko luku
Luku 73 Eedenin PuutarhaAvaa koko luku
Luku 74 Aatami ja EevaAvaa koko luku
Luku 75 Aatami ja Eeva rikkovat sopimuksensaAvaa koko luku
Luku 76 Toinen PuutarhaAvaa koko luku
Luku 77 KeskiväliolennotAvaa koko luku
Luku 78 Violetti rotu Aatamin aikojen jälkeenAvaa koko luku
Luku 79 Andiittien leviäminen itämaihinAvaa koko luku
Luku 80 Andiittien leviäminen länsimaihinAvaa koko luku
Luku 81 Nykysivilisaation kehittyminenAvaa koko luku
Luku 82 Avioliiton kehitysAvaa koko luku
Luku 83 AvioliittoinstituutioAvaa koko luku
Luku 84 Avioliitto ja perhe-elämäAvaa koko luku
Luku 85 Palvonnan alkujuuretAvaa koko luku
Luku 86 Uskonnon varhaiskehitysAvaa koko luku
Luku 87 AavekultitAvaa koko luku
Luku 88 Fetissit, taikakalut ja magiaAvaa koko luku
Luku 89 Synti, uhri ja sovitusAvaa koko luku
Luku 90 Shamanismi – poppamiehet ja papitAvaa koko luku
Luku 91 Rukoilun kehityshistoriaAvaa koko luku
Luku 92 Uskonnon myöhempi kehitysAvaa koko luku
Luku 93 Makiventa MelkisedekAvaa koko luku
Luku 94 Melkisedekin opetusten vaikutus itämaillaAvaa koko luku
Luku 95 Melkisedekin opetusten vaikutus LevantissaAvaa koko luku
Luku 96 Jahve – heprealaisten JumalaAvaa koko luku
Luku 97 Jumalakäsityksen kehitys heprealaisten keskuudessaAvaa koko luku
Luku 98 Melkisedekin opetusten vaikutus länsimaissaAvaa koko luku
Luku 99 Uskontoon liittyvät yhteiskunnalliset kysymyksetAvaa koko luku
Luku 100 Uskonto ihmisen kokemuksessaAvaa koko luku
Luku 101 Uskonnon todellinen luonneAvaa koko luku
Luku 102 Uskonnollisen uskon perustuksetAvaa koko luku
Luku 103 Uskonnollisen kokemuksen reaalisuusAvaa koko luku
Luku 104 Kolminaisuuskäsityksen kasvuAvaa koko luku
Luku 105 Jumaluus ja todellisuusAvaa koko luku
Luku 106 Universumin todellisuustasotAvaa koko luku
Luku 107 Ajatuksensuuntaajien alkuperä ja olemusAvaa koko luku
Luku 108 Ajatuksensuuntaajien tehtävä ja toimintaAvaa koko luku
Luku 109 Suuntaajien suhde universumin luotuihinAvaa koko luku
Luku 110 Suuntaajien suhde yksittäisiin kuolevaisiinAvaa koko luku
Luku 111 Suuntaaja ja sieluAvaa koko luku
Luku 112 Persoonallisuuden eloonjääminenAvaa koko luku
Luku 113 KohtalonsuojelijaserafitAvaa koko luku
Luku 114 Serafien planetaarinen hallitusAvaa koko luku
Luku 115 Korkein OlentoAvaa koko luku
Luku 116 Kaikkivaltias KorkeinAvaa koko luku
Luku 117 Korkein JumalaAvaa koko luku
Luku 118 Korkein ja Perimmäinen – ajallisuus ja avaruusAvaa koko luku
Luku 119 Kristus Mikaelin lahjoittautumisetAvaa koko luku
Luku 120 Mikaelin lahjoittautuminen UrantiallaAvaa koko luku
Luku 121 Mikaelin lahjoittautumisen aikaiset olotAvaa koko luku
Luku 122 Jeesuksen syntymä ja vauvaikäAvaa koko luku
Luku 123 Jeesuksen varhaislapsuusAvaa koko luku
Luku 124 Jeesuksen myöhempi lapsuusikäAvaa koko luku
Luku 125 Jeesus JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 126 Kaksi ratkaisevan tärkeää vuottaAvaa koko luku
Luku 127 NuoruusvuodetAvaa koko luku
Luku 128 Jeesuksen varhaismiehuusAvaa koko luku
Luku 129 Jeesuksen aikuisiän loppupuoliAvaa koko luku
Luku 130 Matkalla RoomaanAvaa koko luku
Luku 131 Maailman uskonnotAvaa koko luku
Luku 132 Roomassa vietetty aikaAvaa koko luku
Luku 133 Paluu RoomastaAvaa koko luku
Luku 134 Siirtymäkauden vuodetAvaa koko luku
Luku 135 Johannes KastajaAvaa koko luku
Luku 136 Kaste ja ne neljäkymmentä päivääAvaa koko luku
Luku 137 Odottelua GalileassaNykyinen lukuAvaa koko luku
Luku 138 Valtakunnan sanansaattajain kouluttaminenAvaa koko luku
Luku 139 Kaksitoista apostoliaAvaa koko luku
Luku 140 Kahdentoista apostolin virkaanasettaminenAvaa koko luku
Luku 141 Julkisen toiminnan alkuAvaa koko luku
Luku 142 Pääsiäinen JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 143 Matka Samarian halkiAvaa koko luku
Luku 144 Gilboalla ja DekapoliissaAvaa koko luku
Luku 145 Neljä vaiheikasta päivää KapernaumissaAvaa koko luku
Luku 146 Ensimmäinen Galilean-saarnamatkaAvaa koko luku
Luku 147 Pistäytyminen JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 148 Evankelistojen koulutusta BetsaidassaAvaa koko luku
Luku 149 Toinen saarnamatkaAvaa koko luku
Luku 150 Kolmas saarnamatkaAvaa koko luku
Luku 151 Odottelua ja opetusta järvenrannallaAvaa koko luku
Luku 152 Kapernaumin kriisiin johtaneet tapahtumatAvaa koko luku
Luku 153 Kapernaumin kriisiAvaa koko luku
Luku 154 Viimeiset Kapernaumissa vietetyt päivätAvaa koko luku
Luku 155 Pakomatka Pohjois-Galilean halkiAvaa koko luku
Luku 156 Oleskelu Tyyrossa ja SiidonissaAvaa koko luku
Luku 157 Filippuksen KesareassaAvaa koko luku
Luku 158 KirkastusvuoriAvaa koko luku
Luku 159 Kiertomatka DekapoliissaAvaa koko luku
Luku 160 Rodan AleksandrialainenAvaa koko luku
Luku 161 Jatkokeskustelut Rodanin kanssaAvaa koko luku
Luku 162 LehtimajanjuhlaAvaa koko luku
Luku 163 Seitsemänkymmenen opettajan virkaanasettajaiset MagadanissaAvaa koko luku
Luku 164 Temppelin vihkimisen muistojuhlaAvaa koko luku
Luku 165 Perean-lähetysretki alkaaAvaa koko luku
Luku 166 Viimeinen käynti Pohjois-PereassaAvaa koko luku
Luku 167 Käynti FiladelfiassaAvaa koko luku
Luku 168 Lasaruksen kuolleistaherättäminenAvaa koko luku
Luku 169 Viimeinen opetuskerta PellassaAvaa koko luku
Luku 170 Taivaan valtakuntaAvaa koko luku
Luku 171 Matkalla JerusalemiinAvaa koko luku
Luku 172 Jerusalemiin-menoAvaa koko luku
Luku 173 Maanantai JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 174 Tiistaiaamu temppelissäAvaa koko luku
Luku 175 Viimeinen temppelipuheAvaa koko luku
Luku 176 Tiistai-ilta ÖljymäelläAvaa koko luku
Luku 177 Keskiviikko – lepopäiväAvaa koko luku
Luku 178 Viimeinen leirillä vietetty päiväAvaa koko luku
Luku 179 Viimeinen ehtoollinenAvaa koko luku
Luku 180 JäähyväispuheAvaa koko luku
Luku 181 Viimeiset kehotukset ja varoituksetAvaa koko luku
Luku 182 GetsemanessaAvaa koko luku
Luku 183 Jeesus kavalletaan ja pidätetäänAvaa koko luku
Luku 184 Sanhedrinin oikeusistuimen edessäAvaa koko luku
Luku 185 Oikeuskäsittely Pilatuksen edessäAvaa koko luku
Luku 186 Hetkeä ennen ristiinnaulitsemistaAvaa koko luku
Luku 187 RistiinnaulitseminenAvaa koko luku
Luku 188 Haudassaolon aikaAvaa koko luku
Luku 189 KuolleistanousuAvaa koko luku
Luku 190 Jeesuksen morontiailmestymisetAvaa koko luku
Luku 191 Ilmestymiset apostoleille ja muille johtohenkilöilleAvaa koko luku
Luku 192 Ilmestymiset GalileassaAvaa koko luku
Luku 193 Viimeiset ilmestymiset ja taivaaseenastuminenAvaa koko luku
Luku 194 Totuuden Hengen lahjoittaminenAvaa koko luku
Luku 195 Helluntain jälkeenAvaa koko luku
Luku 196 Jeesuksen uskoAvaa koko luku

Pikaluku

Avaa luku →

Jaa jae

Urantia-kirjan

Sanasto

Urantia-kirjan

Ehdota sanaa

-
1.00×

Luo uusi keskustelu

×