Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Ajallisuuden ja avaruuden universumit kehittyvät asteittain; elämän – maisen tai taivaallisen – kehityskulku ei ole umpimähkäistä eikä maagista. Kosminen kehitys ei ehkä aina ole ymmärrettävää (ennustettavissa olevaa), mutta sattumaa se ehdottomasti ei ole.
Aineellisen elämän biologinen yksikkö on alkulimaa oleva solu: kemiallisten, sähköisten ja muiden perusenergioiden kommunaalinen yhdistymä. Sen kemialliset kaavat ovat kussakin järjestelmässä erilaisia, ja elävän solun lisääntymismenetelmä on kussakin paikallisuniversumissa hieman erilainen, mutta Elämänkantajat ovat aina ne elävät katalysoijat, jotka panevat alulle aineellisen elämän alkureaktiot. He ovat elävän aineen energiapiirien alkuunsaattajat.
Kaikissa saman paikallisjärjestelmän maailmoissa on havaittavissa kiistatonta fyysistä samankaltaisuutta. Jokaisella planeetalla on siitä huolimatta oma elollisuuden skaalansa niin, ettei ole kahta maailmaa, joiden kasvisto ja eläimistö ovat täsmälleen samanlaiset. Nämä järjestelmän elollistyyppien planeettakohtaiset muunnelmat johtuvat Elämänkantajien päätöksistä. Mutta nämä olennot eivät ole ailahtelevia eivätkä oikullisia, vaan universumeja hoidetaan lain ja järjestyksen mukaisesti. Nebadonin lait ovat Salvingtonin jumalallisia mandaatteja, ja elämän evolutionaarinen järjestelmä Sataniassa on sopusoinnussa Nebadonin evoluutiomallin kanssa.
Ihmisen kehityksen sääntönä on evoluutio, mutta itse prosessi vaihtelee suuresti eri maailmoissa. Joskus elämä pannaan alulle yhdestä keskuksesta, toisinaan kolmesta, kuten Urantialla tapahtui. Ilmakehällisissä maailmoissa sen alkukotina on tavallisesti meri, mutta ei aina, sillä asia riippuu paljon planeetan fyysisestä tilasta. Elämänkantajilla on elämän alkuunpanotehtävänsä suhteen suuri toimintavapaus.
Planetaarisen elämän kehittymisessä sen kasveina ilmenevä muoto edeltää aina eläinten muodossa tapahtuvaa ilmenemistä, ja kasvikunta on melkolailla täydelleen kehittynyt, ennen kuin eläinten esityypit siitä erillistyvät. Kaikki eläintyypit kehittyvät edeltävistä, kasvimaailmaa edustavista elollisuuden perusmuotoumista. Niitä ei organisoida erikseen.
Elollisuuden kehityksen varhaisvaiheet eivät kaikilta osin käy yksiin nykyisten näkemystenne kanssa. Kuolevainen ihminen ei ole evoluution sattuma. On olemassa täsmällinen järjestelmä, universaalinen laki, joka määrittää, miten elämää koskeva planeettakohtainen suunnitelma avaruuden sfääreillä toteutuu. Aika ja tietyn lajin runsas jälkeläistuotanto eivät ole ratkaisevia tekijöitä. Hiiret lisääntyvät paljon elefantteja nopeammin, elefantit kuitenkin kehittyvät nopeammin kuin hiiret.
Planeetan kehitysprosessi sujuu hyvässä järjestyksessä ja hallitusti. Korkeampien organismien kehittyminen elollisuuden alemmista ryhmittymistä ei ole sattumanvaraista. Johonkin valikoituun lajiin sisältyvän elämänplasman tiettyjen suotuisten perintöainesten tuhoutuminen kuitenkin joskus hetkellisesti viivästyttää evolutionaarista edistymistä. Ihmisen evoluutioon kuuluvan yhden ainoan korkealaatuisen perintötekijän menettämisestä johtuvan vahingon korjaaminen vaatii joskus aikakauden toisensa perään. Tällaisia elävän protoplasman oivallisia ja muihin nähden verrattomampia perintöaineksia tulisi suojella tarkkaan ja järkevästi, heti kun sellaisia ilmaantuu. Ja useimmissa asutuissa maailmoissa näitä korkeammanlaatuisia elämän potentiaaleja pidetäänkin huomattavasti suuremmassa arvossa kuin Urantialla.
The universes of time and space are gradual in development; the progression of life—terrestrial or celestial—is neither arbitrary nor magical. Cosmic evolution may not always be understandable (predictable), but it is strictly nonaccidental.
The biologic unit of material life is the protoplasmic cell, the communal association of chemical, electrical, and other basic energies. The chemical formulas differ in each system, and the technique of living cell reproduction is slightly different in each local universe, but the Life Carriers are always the living catalyzers who initiate the primordial reactions of material life; they are the instigators of the energy circuits of living matter.
All the worlds of a local system disclose unmistakable physical kinship; nevertheless, each planet has its own scale of life, no two worlds being exactly alike in plant and animal endowment. These planetary variations in the system life types result from the decisions of the Life Carriers. But these beings are neither capricious nor whimsical; the universes are conducted in accordance with law and order. The laws of Nebadon are the divine mandates of Salvington, and the evolutionary order of life in Satania is in consonance with the evolutionary pattern of Nebadon.
Evolution is the rule of human development, but the process itself varies greatly on different worlds. Life is sometimes initiated in one center, sometimes in three, as it was on Urantia. On the atmospheric worlds it usually has a marine origin, but not always; much depends on the physical status of a planet. The Life Carriers have great latitude in their function of life initiation.
In the development of planetary life the vegetable form always precedes the animal and is quite fully developed before the animal patterns differentiate. All animal types are developed from the basic patterns of the preceding vegetable kingdom of living things; they are not separately organized.
The early stages of life evolution are not altogether in conformity with your present-day views. Mortal man is not an evolutionary accident. There is a precise system, a universal law, which determines the unfolding of the planetary life plan on the spheres of space. Time and the production of large numbers of a species are not the controlling influences. Mice reproduce much more rapidly than elephants, yet elephants evolve more rapidly than mice.
The process of planetary evolution is orderly and controlled. The development of higher organisms from lower groupings of life is not accidental. Sometimes evolutionary progress is temporarily delayed by the destruction of certain favorable lines of life plasm carried in a selected species. It often requires ages upon ages to recoup the damage occasioned by the loss of a single superior strain of human heredity. These selected and superior strains of living protoplasm should be jealously and intelligently guarded when once they make their appearance. And on most of the inhabited worlds these superior potentials of life are valued much more highly than on Urantia.
SuomiEnglish
Ajallisuuden ja avaruuden universumit kehittyvät asteittain; elämän – maisen tai taivaallisen – kehityskulku ei ole umpimähkäistä eikä maagista. Kosminen kehitys ei ehkä aina ole ymmärrettävää (ennustettavissa olevaa), mutta sattumaa se ehdottomasti ei ole.
The universes of time and space are gradual in development; the progression of life—terrestrial or celestial—is neither arbitrary nor magical. Cosmic evolution may not always be understandable (predictable), but it is strictly nonaccidental.
Aineellisen elämän biologinen yksikkö on alkulimaa oleva solu: kemiallisten, sähköisten ja muiden perusenergioiden kommunaalinen yhdistymä. Sen kemialliset kaavat ovat kussakin järjestelmässä erilaisia, ja elävän solun lisääntymismenetelmä on kussakin paikallisuniversumissa hieman erilainen, mutta Elämänkantajat ovat aina ne elävät katalysoijat, jotka panevat alulle aineellisen elämän alkureaktiot. He ovat elävän aineen energiapiirien alkuunsaattajat.
The biologic unit of material life is the protoplasmic cell, the communal association of chemical, electrical, and other basic energies. The chemical formulas differ in each system, and the technique of living cell reproduction is slightly different in each local universe, but the Life Carriers are always the living catalyzers who initiate the primordial reactions of material life; they are the instigators of the energy circuits of living matter.
Kaikissa saman paikallisjärjestelmän maailmoissa on havaittavissa kiistatonta fyysistä samankaltaisuutta. Jokaisella planeetalla on siitä huolimatta oma elollisuuden skaalansa niin, ettei ole kahta maailmaa, joiden kasvisto ja eläimistö ovat täsmälleen samanlaiset. Nämä järjestelmän elollistyyppien planeettakohtaiset muunnelmat johtuvat Elämänkantajien päätöksistä. Mutta nämä olennot eivät ole ailahtelevia eivätkä oikullisia, vaan universumeja hoidetaan lain ja järjestyksen mukaisesti. Nebadonin lait ovat Salvingtonin jumalallisia mandaatteja, ja elämän evolutionaarinen järjestelmä Sataniassa on sopusoinnussa Nebadonin evoluutiomallin kanssa.
All the worlds of a local system disclose unmistakable physical kinship; nevertheless, each planet has its own scale of life, no two worlds being exactly alike in plant and animal endowment. These planetary variations in the system life types result from the decisions of the Life Carriers. But these beings are neither capricious nor whimsical; the universes are conducted in accordance with law and order. The laws of Nebadon are the divine mandates of Salvington, and the evolutionary order of life in Satania is in consonance with the evolutionary pattern of Nebadon.
Ihmisen kehityksen sääntönä on evoluutio, mutta itse prosessi vaihtelee suuresti eri maailmoissa. Joskus elämä pannaan alulle yhdestä keskuksesta, toisinaan kolmesta, kuten Urantialla tapahtui. Ilmakehällisissä maailmoissa sen alkukotina on tavallisesti meri, mutta ei aina, sillä asia riippuu paljon planeetan fyysisestä tilasta. Elämänkantajilla on elämän alkuunpanotehtävänsä suhteen suuri toimintavapaus.
Evolution is the rule of human development, but the process itself varies greatly on different worlds. Life is sometimes initiated in one center, sometimes in three, as it was on Urantia. On the atmospheric worlds it usually has a marine origin, but not always; much depends on the physical status of a planet. The Life Carriers have great latitude in their function of life initiation.
Planetaarisen elämän kehittymisessä sen kasveina ilmenevä muoto edeltää aina eläinten muodossa tapahtuvaa ilmenemistä, ja kasvikunta on melkolailla täydelleen kehittynyt, ennen kuin eläinten esityypit siitä erillistyvät. Kaikki eläintyypit kehittyvät edeltävistä, kasvimaailmaa edustavista elollisuuden perusmuotoumista. Niitä ei organisoida erikseen.
In the development of planetary life the vegetable form always precedes the animal and is quite fully developed before the animal patterns differentiate. All animal types are developed from the basic patterns of the preceding vegetable kingdom of living things; they are not separately organized.
Elollisuuden kehityksen varhaisvaiheet eivät kaikilta osin käy yksiin nykyisten näkemystenne kanssa. Kuolevainen ihminen ei ole evoluution sattuma. On olemassa täsmällinen järjestelmä, universaalinen laki, joka määrittää, miten elämää koskeva planeettakohtainen suunnitelma avaruuden sfääreillä toteutuu. Aika ja tietyn lajin runsas jälkeläistuotanto eivät ole ratkaisevia tekijöitä. Hiiret lisääntyvät paljon elefantteja nopeammin, elefantit kuitenkin kehittyvät nopeammin kuin hiiret.
The early stages of life evolution are not altogether in conformity with your present-day views. Mortal man is not an evolutionary accident. There is a precise system, a universal law, which determines the unfolding of the planetary life plan on the spheres of space. Time and the production of large numbers of a species are not the controlling influences. Mice reproduce much more rapidly than elephants, yet elephants evolve more rapidly than mice.
Planeetan kehitysprosessi sujuu hyvässä järjestyksessä ja hallitusti. Korkeampien organismien kehittyminen elollisuuden alemmista ryhmittymistä ei ole sattumanvaraista. Johonkin valikoituun lajiin sisältyvän elämänplasman tiettyjen suotuisten perintöainesten tuhoutuminen kuitenkin joskus hetkellisesti viivästyttää evolutionaarista edistymistä. Ihmisen evoluutioon kuuluvan yhden ainoan korkealaatuisen perintötekijän menettämisestä johtuvan vahingon korjaaminen vaatii joskus aikakauden toisensa perään. Tällaisia elävän protoplasman oivallisia ja muihin nähden verrattomampia perintöaineksia tulisi suojella tarkkaan ja järkevästi, heti kun sellaisia ilmaantuu. Ja useimmissa asutuissa maailmoissa näitä korkeammanlaatuisia elämän potentiaaleja pidetäänkin huomattavasti suuremmassa arvossa kuin Urantialla.
The process of planetary evolution is orderly and controlled. The development of higher organisms from lower groupings of life is not accidental. Sometimes evolutionary progress is temporarily delayed by the destruction of certain favorable lines of life plasm carried in a selected species. It often requires ages upon ages to recoup the damage occasioned by the loss of a single superior strain of human heredity. These selected and superior strains of living protoplasm should be jealously and intelligently guarded when once they make their appearance. And on most of the inhabited worlds these superior potentials of life are valued much more highly than on Urantia.