Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Maailman kulttuurin aste mitataan sen syntyperäisten olentojen sosiaalisen perinnön mukaan, ja kulttuurin leviämisnopeuden määrää kokonaan sen asukkaiden kyky käsittää uusia ja korkeampia ideoita.
Orjallinen suhde perinteeseen tuo mukanaan vakautta ja yhteistyötä, siksi, että se tunteisiin vetoavasti yhdistää menneisyyden nykyisyyteen, mutta samalla se myös tukahduttaa aloitteellisuuden ja orjuuttaa persoonallisuuden luomisvoimat. Koko maailma oli juuttunut perinteen kahlehtimien tapojen umpikujaan, kun Caligastian sata saapuivat ja ryhtyivät tuon ajan sosiaalisten ryhmien keskuudessa julistamaan uutta evankeliumia yksilön aloitteellisuudesta. Mutta tämä siunauksellinen hallituskausi katkesi niin pian, etteivät rodut ole koskaan täysin vapautuneet tapojen orjuudesta; vallalla oleva tapa hallitsee Urantiaa yhä kohtuuttomasti.
Caligastian sata – Satanian mansiomaailmojen loppututkinnon suorittaneet – olivat Jerusemin taiteista ja kulttuurista hyvin perillä, mutta sellainen tieto on primitiivisten ihmisten asuttamalla barbaarisella planeetalla lähes arvotonta. Nämä viisaat olennot osasivat olla ryhtymättä yhtäkkiä muuttamaan tai laajoin mitoin kohentamaan tuon ajan primitiivisiä rotuja. He ymmärsivät hyvin, että ihmislaji kehittyy hitaasti, ja niin he viisaasti pidättyivät kaikista mullistavista yrityksistä muuttaa ihmisen elintapaa maan päällä.
Kukin kymmenestä planetaarisesta komissiosta ryhtyi sille uskotun osa-alueen hitaaseen ja luonnonmukaiseen edistämiseen. Neuvostojen suunnitelmana oli ohjata luokseen ympäröivien heimojen keskuudesta ajatustoiminnaltaan parhaat yksilöt ja koulutuksen jälkeen lähettää heidät takaisin oman kansansa pariin sosiaalisen kohennuksen lähettiläiksi.
Minkään rodun keskuuteen ei koskaan lähetetty muukalaislähettiläitä, ellei asianomainen kansa sitä nimenomaisesti pyytänyt. Ne, jotka uurastivat tietyn heimon tai rodun kohenemisen ja edistymisen hyväksi, olivat aina tuon heimon tai rodun syntyperäisiä jäseniä. Caligastian sata eivät koettaneet pakottaa edes korkeamman rodun tottumuksia ja tapoja jollekin toiselle heimolle. Kaikissa tapauksissa he työskentelivät kärsivällisesti kohottaakseen ja edistääkseen kunkin rodun moneen kertaan koeteltuja tapoja. Urantian yksinkertainen väki toi Dalamatiaan omat sosiaaliset tapansa, ei suinkaan vaihtaakseen ne uusiin ja parempiin, vaan saadakseen ne kohenemaan, kun ne joutuvat kosketuksiin korkeamman kulttuurin kanssa ja tulevat yhteyteen verrattomampaa ajattelua edustavien yksilöiden kanssa. Prosessi oli hidas, mutta erittäin tuloksellinen.
Dalamatian opettajat yrittivät lisätä tietoista sosiaalista valintaa biologisen evoluution mukaiseen, puhtaasti luonnolliseen valintaan. He eivät saattaneet ihmisyhteisöä epäjärjestykseen, vaan he vauhdittivat merkittävästi sen normaalia ja luonnonmukaista evoluutiota. Heidän tarkoituksenaan oli edistyminen evoluution kautta, ei revoluutio eli vallankumous revelaation eli ilmoituksen, kautta. Ihmisrotu oli kuluttanut aikakauden toisensa perään sen vähäisen uskonnon ja moraalin hankkimiseen, joka sillä oli, ja nämä superihmiset ymmärsivät olla riistämättä ihmiskunnalta näitä sen harvoja saavutuksia esimerkiksi sellaisen hämmingin ja tyrmistyksen kautta, joka on aina seurauksena, kun valistuneet ja korkeammat olennot ryhtyvät liialla opettamisella ja liiallisella valistamisella mestaroimaan takapajuisia rotuja.
Kun kristityt lähetyssaarnaajat menevät Afrikan sydänmaille, jossa poikien ja tyttärien edellytetään pysyvän vanhempiensa valvonnassa ja ohjauksessa näiden koko elinajan, he saattavat matkaan vain sekaannusta ja aiheuttavat koko arvovallan luhistumisen pyrkiessään yhdessä ainoassa sukupolvessa syrjäyttämään tämän käytännön opettamalla, että näiden lasten tulisi kaksikymmentäyksi vuotta täytettyään vapautua kaikesta vanhempain harjoittamasta holhoamisesta.
The degree of a world’s culture is measured by the social heritage of its native beings, and the rate of cultural expansion is wholly determined by the ability of its inhabitants to comprehend new and advanced ideas.
Slavery to tradition produces stability and co-operation by sentimentally linking the past with the present, but it likewise stifles initiative and enslaves the creative powers of the personality. The whole world was caught in the stalemate of tradition-bound mores when the Caligastia one hundred arrived and began the proclamation of the new gospel of individual initiative within the social groups of that day. But this beneficent rule was so soon interrupted that the races never have been wholly liberated from the slavery of custom; fashion still unduly dominates Urantia.
The Caligastia one hundred—graduates of the Satania mansion worlds—well knew the arts and culture of Jerusem, but such knowledge is nearly valueless on a barbaric planet populated by primitive humans. These wise beings knew better than to undertake the sudden transformation, or the en masse uplifting, of the primitive races of that day. They well understood the slow evolution of the human species, and they wisely refrained from any radical attempts at modifying man’s mode of life on earth.
Each of the ten planetary commissions set about slowly and naturally to advance the interests intrusted to them. Their plan consisted in attracting the best minds of the surrounding tribes and, after training them, sending them back to their people as emissaries of social uplift.
Foreign emissaries were never sent to a race except upon the specific request of that people. Those who labored for the uplift and advancement of a given tribe or race were always natives of that tribe or race. The one hundred would not attempt to impose the habits and mores of even a superior race upon another tribe. Always they patiently worked to uplift and advance the time-tried mores of each race. The simple folk of Urantia brought their social customs to Dalamatia, not to exchange them for new and better practices, but to have them uplifted by contact with a higher culture and by association with superior minds. The process was slow but very effectual.
The Dalamatia teachers sought to add conscious social selection to the purely natural selection of biologic evolution. They did not derange human society, but they did markedly accelerate its normal and natural evolution. Their motive was progression by evolution and not revolution by revelation. The human race had spent ages in acquiring the little religion and morals it had, and these supermen knew better than to rob mankind of these few advances by the confusion and dismay which always result when enlightened and superior beings undertake to uplift the backward races by overteaching and overenlightenment.
When Christian missionaries go into the heart of Africa, where sons and daughters are supposed to remain under the control and direction of their parents throughout the lifetime of the parents, they only bring about confusion and the breakdown of all authority when they seek, in a single generation, to supplant this practice by teaching that these children should be free from all parental restraint after they have attained the age of twenty-one.
SuomiEnglish
Maailman kulttuurin aste mitataan sen syntyperäisten olentojen sosiaalisen perinnön mukaan, ja kulttuurin leviämisnopeuden määrää kokonaan sen asukkaiden kyky käsittää uusia ja korkeampia ideoita.
The degree of a world’s culture is measured by the social heritage of its native beings, and the rate of cultural expansion is wholly determined by the ability of its inhabitants to comprehend new and advanced ideas.
Orjallinen suhde perinteeseen tuo mukanaan vakautta ja yhteistyötä, siksi, että se tunteisiin vetoavasti yhdistää menneisyyden nykyisyyteen, mutta samalla se myös tukahduttaa aloitteellisuuden ja orjuuttaa persoonallisuuden luomisvoimat. Koko maailma oli juuttunut perinteen kahlehtimien tapojen umpikujaan, kun Caligastian sata saapuivat ja ryhtyivät tuon ajan sosiaalisten ryhmien keskuudessa julistamaan uutta evankeliumia yksilön aloitteellisuudesta. Mutta tämä siunauksellinen hallituskausi katkesi niin pian, etteivät rodut ole koskaan täysin vapautuneet tapojen orjuudesta; vallalla oleva tapa hallitsee Urantiaa yhä kohtuuttomasti.
Slavery to tradition produces stability and co-operation by sentimentally linking the past with the present, but it likewise stifles initiative and enslaves the creative powers of the personality. The whole world was caught in the stalemate of tradition-bound mores when the Caligastia one hundred arrived and began the proclamation of the new gospel of individual initiative within the social groups of that day. But this beneficent rule was so soon interrupted that the races never have been wholly liberated from the slavery of custom; fashion still unduly dominates Urantia.
Caligastian sata – Satanian mansiomaailmojen loppututkinnon suorittaneet – olivat Jerusemin taiteista ja kulttuurista hyvin perillä, mutta sellainen tieto on primitiivisten ihmisten asuttamalla barbaarisella planeetalla lähes arvotonta. Nämä viisaat olennot osasivat olla ryhtymättä yhtäkkiä muuttamaan tai laajoin mitoin kohentamaan tuon ajan primitiivisiä rotuja. He ymmärsivät hyvin, että ihmislaji kehittyy hitaasti, ja niin he viisaasti pidättyivät kaikista mullistavista yrityksistä muuttaa ihmisen elintapaa maan päällä.
The Caligastia one hundred—graduates of the Satania mansion worlds—well knew the arts and culture of Jerusem, but such knowledge is nearly valueless on a barbaric planet populated by primitive humans. These wise beings knew better than to undertake the sudden transformation, or the en masse uplifting, of the primitive races of that day. They well understood the slow evolution of the human species, and they wisely refrained from any radical attempts at modifying man’s mode of life on earth.
Kukin kymmenestä planetaarisesta komissiosta ryhtyi sille uskotun osa-alueen hitaaseen ja luonnonmukaiseen edistämiseen. Neuvostojen suunnitelmana oli ohjata luokseen ympäröivien heimojen keskuudesta ajatustoiminnaltaan parhaat yksilöt ja koulutuksen jälkeen lähettää heidät takaisin oman kansansa pariin sosiaalisen kohennuksen lähettiläiksi.
Each of the ten planetary commissions set about slowly and naturally to advance the interests intrusted to them. Their plan consisted in attracting the best minds of the surrounding tribes and, after training them, sending them back to their people as emissaries of social uplift.
Minkään rodun keskuuteen ei koskaan lähetetty muukalaislähettiläitä, ellei asianomainen kansa sitä nimenomaisesti pyytänyt. Ne, jotka uurastivat tietyn heimon tai rodun kohenemisen ja edistymisen hyväksi, olivat aina tuon heimon tai rodun syntyperäisiä jäseniä. Caligastian sata eivät koettaneet pakottaa edes korkeamman rodun tottumuksia ja tapoja jollekin toiselle heimolle. Kaikissa tapauksissa he työskentelivät kärsivällisesti kohottaakseen ja edistääkseen kunkin rodun moneen kertaan koeteltuja tapoja. Urantian yksinkertainen väki toi Dalamatiaan omat sosiaaliset tapansa, ei suinkaan vaihtaakseen ne uusiin ja parempiin, vaan saadakseen ne kohenemaan, kun ne joutuvat kosketuksiin korkeamman kulttuurin kanssa ja tulevat yhteyteen verrattomampaa ajattelua edustavien yksilöiden kanssa. Prosessi oli hidas, mutta erittäin tuloksellinen.
Foreign emissaries were never sent to a race except upon the specific request of that people. Those who labored for the uplift and advancement of a given tribe or race were always natives of that tribe or race. The one hundred would not attempt to impose the habits and mores of even a superior race upon another tribe. Always they patiently worked to uplift and advance the time-tried mores of each race. The simple folk of Urantia brought their social customs to Dalamatia, not to exchange them for new and better practices, but to have them uplifted by contact with a higher culture and by association with superior minds. The process was slow but very effectual.
Dalamatian opettajat yrittivät lisätä tietoista sosiaalista valintaa biologisen evoluution mukaiseen, puhtaasti luonnolliseen valintaan. He eivät saattaneet ihmisyhteisöä epäjärjestykseen, vaan he vauhdittivat merkittävästi sen normaalia ja luonnonmukaista evoluutiota. Heidän tarkoituksenaan oli edistyminen evoluution kautta, ei revoluutio eli vallankumous revelaation eli ilmoituksen, kautta. Ihmisrotu oli kuluttanut aikakauden toisensa perään sen vähäisen uskonnon ja moraalin hankkimiseen, joka sillä oli, ja nämä superihmiset ymmärsivät olla riistämättä ihmiskunnalta näitä sen harvoja saavutuksia esimerkiksi sellaisen hämmingin ja tyrmistyksen kautta, joka on aina seurauksena, kun valistuneet ja korkeammat olennot ryhtyvät liialla opettamisella ja liiallisella valistamisella mestaroimaan takapajuisia rotuja.
The Dalamatia teachers sought to add conscious social selection to the purely natural selection of biologic evolution. They did not derange human society, but they did markedly accelerate its normal and natural evolution. Their motive was progression by evolution and not revolution by revelation. The human race had spent ages in acquiring the little religion and morals it had, and these supermen knew better than to rob mankind of these few advances by the confusion and dismay which always result when enlightened and superior beings undertake to uplift the backward races by overteaching and overenlightenment.
Kun kristityt lähetyssaarnaajat menevät Afrikan sydänmaille, jossa poikien ja tyttärien edellytetään pysyvän vanhempiensa valvonnassa ja ohjauksessa näiden koko elinajan, he saattavat matkaan vain sekaannusta ja aiheuttavat koko arvovallan luhistumisen pyrkiessään yhdessä ainoassa sukupolvessa syrjäyttämään tämän käytännön opettamalla, että näiden lasten tulisi kaksikymmentäyksi vuotta täytettyään vapautua kaikesta vanhempain harjoittamasta holhoamisesta.
When Christian missionaries go into the heart of Africa, where sons and daughters are supposed to remain under the control and direction of their parents throughout the lifetime of the parents, they only bring about confusion and the breakdown of all authority when they seek, in a single generation, to supplant this practice by teaching that these children should be free from all parental restraint after they have attained the age of twenty-one.