Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Iankaikkinen Poika oli varauksetta Universaalisen Isän mukana, kun he lähettivät liikkeelle mahtavan kehotuksen koko luomakunnalle: ”Olkaa tekin täydelliset niin kuin Isänne Havonassa on täydellinen.” Ja aina siitä alkaen tämä kutsu ja käsky on motivoinut Iankaikkisen Pojan ja hänen rinnasteisten ja häneen liittyvien Poikien laajan perheen laatimia kaikkia eloonjäämiseen tähtääviä suunnitelmia ja lahjoittautumishankkeita. Ja juuri näitten lahjoittautumisten myötä Jumalan Pojista on tullut kaikille kehittyville luoduille ”tie, totuus ja elämä”.
Iankaikkinen Poika ei voi ottaa suoraa yhteyttä ihmisiin, toisin kuin Isä, jolla on tällainen yhteys itse lahjaksi antamiensa esipersoonallisten Ajatuksensuuntaajien kautta, mutta Iankaikkinen Poika pääsee lähelle luotuja persoonallisuuksia asteittain alemmas laskeutuvien jumalallisten Poikien kautta, aina siihen pisteeseen saakka, että hän kykenee olemaan ihmisten parissa ja toisinaan olemaan itsekin ihminen.
Iankaikkisen Pojan puhtaasti persoonallinen olemus ei kykene fragmentoitumaan. Iankaikkinen Poika toimii hengellisenä vaikuttajana tai persoonana, ei koskaan muulla tavoin. Pojan on mahdotonta tulla osaksi luodun kokemusta siinä mielessä kuin Isä-Suuntaaja siihen osallistuu, mutta Iankaikkinen Poika korvaa tämän rajoituksen lahjoittautumismenettelyllä. Mitä fragmentoitujen entiteettien kokemus merkitsee Universaaliselle Isälle, sitä Paratiisin-Poikien ruumiillistumiskokemus merkitsee Iankaikkiselle Pojalle.
Iankaikkinen Poika ei tule kuolevaisen ihmisen luokse niin kuin jumalallinen tahto, ihmismielessä asuva Ajatuksensuuntaaja, mutta Iankaikkinen Poika tuli kyllä Urantian kuolevaisen ihmisen luokse, kun hänen Poikansa, Nebadonin Mikaelin, jumalallinen persoonallisuus ruumiillistui Jeesus Nasaretilaisen ihmisyydeksi. Jotta Jumalan Paratiisin-Pojat pääsisivät osallisiksi luotujen persoonallisuuksien kokemuksesta, heidän on otettava tällaisten luotujen hahmo ja ruumiillistettava jumalallinen persoonallisuutensa tällaisiksi aktuaalisiksi olennoiksi. Inkarnoituminen on Sonaringtonin salaisuus, ja se on menetelmä, jolla Poika vapautuu muutoin kaiken kattavista persoonallisuuden absoluuttisuuden kahleista.
Kauan, kauan sitten Iankaikkinen Poika lahjoittautui kullekin keskusluomuksen kehistä Havonan kehien kaikkien asukkaiden ja pyhiinvaeltajien valaistukseksi ja edistykseksi, ja näihin kuuluivat myös ajallisuudesta nousseet pyhiinvaeltajat. Yhdessäkään näistä seitsemästä lahjoittautumisesta hän ei toiminut ylösnousemuksellisena eikä havonalaisena. Hän pysyi omana itsenään. Hänen kokemuksensa oli ainutlaatuinen. Se ei ollut kokemus ihmisen tai muun pyhiinvaeltajan mukana olemisesta, eikä se ollut ihmisenä tai muuna pyhiinvaeltajana olemista, vaan kysymys oli jollakin tavoin ylipersoonallisessa mielessä assosiatiivisesta kokemuksesta.
Hän ei myöskään asettunut siihen lepoon, joka sijoittuu Havonan sisemmän kehän ja Paratiisin rantojen välille. Koska hän on absoluuttinen olento, hänen ei ole mahdollista katkaista persoonallisuuteen kuuluvaa tietoisuutta, sillä kaikki henkigravitaation voimalinjat keskittyvät häneen. Ja näiden lahjoittautumisten aikana hengellisen kirkkauden paratiisillinen tyyssija pysyi hämärtymättömänä, ja Pojan ote universaalisesta henkigravitaatiosta pysyi vähentymättömänä.
Iankaikkisen Pojan lahjoittautumiset Havonassa eivät mahdu ihmisen mielikuvituksen rajoihin; ne olivat transsendenttisia. Hän toi jotakin lisää koko Havonan kokemukseen silloin ja sen jälkeen, mutta emme tiedä, lisäsikö hän mitään oman eksistentiaalisen olemuksensa oletettuun kokemuskapasiteettiin. Se asia kuuluisi Paratiisin-Poikien lahjoittautumismysteerin piiriin. Uskomme kuitenkin, että mitä tahansa Iankaikkinen Poika näissä lahjoittautumistehtävissään saavuttikin, sen hän on siitä saakka pitänyt itsellään. Mutta emme tiedä, mitä se on.
Olkoonpa meidän miten vaikea tahansa ymmärtää Jumaluuden Toisen Persoonan lahjoittautumisia, ymmärrämme toki Iankaikkisen Pojan erään Pojan Havonassa tapahtuneen lahjoittautumisen, hän kun kirjaimellisesti kulki keskusuniversumin kehien läpi ja tosiasiallisesti jakoi ne kokemukset, joista muodostuu ylösnousemuksellisen valmistautumisvaihe Jumaluuden saavuttamiseen. Tämä oli alkuperäinen Mikael, esikois-Luoja-Poika, ja hän kävi läpi ylösnousemuspyhiinvaeltajien elämään kuuluvat kokemukset kehä kehältä ja matkasi henkilökohtaisesti heidän kanssaan jokaisen kehän yhden vaiheen ajan. Ja tämä tapahtui Grandfandan, ensimmäisen Havonan saavuttaneen kuolevaisen, aikana.
Mitä tahansa muuta tämä alkuperäinen Mikael ilmensikin, hän ainakin teki Havonan luoduille reaaliseksi Alkuperäisen Äiti-Pojan transsendenttisen lahjoittautumisen; niin reaaliseksi, että yhä vieläkin jokainen ajallisuudesta tuleva pyhiinvaeltaja, joka ponnistelee matkatessaan Havonan kehien läpi, saa rohkeutta ja voimaa siitä varmasta tiedosta, että Jumalan Iankaikkinen Poika luopui seitsemän kertaa paratiisillisesta vallasta ja kunniasta osallistuakseen ajallis-avaruudellisten pyhiinvaeltajien kokemuksiin Havonan suorittamiseen kuuluvilla seitsemällä, aste asteelta etenevällä kehällä.
Iankaikkinen Poika on esikuvallinen innoite kaikille Jumalan Pojille heidän lahjoittautuessaan kaikkialla ajallisuuden ja avaruuden universumeissa. Rinnasteisille Luoja-Pojille ja heihin liittyville Hallinnollisille Pojille samoin kuin Poikien ryhmään kuuluville muille, tässä yhteydessä julki tuomattomille olennoille, on kaikille yhteistä tämä ihmeellinen halukkuus lahjoittautua erilaisille luotujen ryhmille ja tällaisten luotujen hahmossa. Siksipä, hengessä ja olemuksensa samankaltaisuuden samoin kuin sen seikan vuoksi, mistä he ovat peräisin, käy toteen, että jokaisen Jumalan Pojan avaruuden maailmoille tapahtuvassa lahjoittautumisessa on näissä lahjoittautumisissa, niiden kautta ja niiden avulla Iankaikkinen Poika lahjoittanut itsensä universumien älyllisille, tahdollisille olennoille.
Jokainen Paratiisin-Poika on hengeltään ja olemukseltaan, ellei kaikiltakin ominaisuuksiltaan, jumalallisen täydellinen Alkuperäisen Pojan ilmentymä. On kirjaimellisesti totta, että joka on nähnyt Paratiisin-Pojan, on nähnyt Jumalan Iankaikkisen Pojan.
The Eternal Son without reservation joined with the Universal Father in broadcasting that tremendous injunction to all creation: “Be you perfect, even as your Father in Havona is perfect.” And ever since, that invitation-command has motivated all the survival plans and the bestowal projects of the Eternal Son and his vast family of co-ordinate and associated Sons. And in these very bestowals the Sons of God have become to all evolutionary creatures “the way, the truth, and the life.”
The Eternal Son cannot contact directly with human beings as does the Father through the gift of the prepersonal Thought Adjusters, but the Eternal Son does draw near to created personalities by a series of downstepping gradations of divine sonship until he is enabled to stand in man’s presence and, at times, as man himself.
The purely personal nature of the Eternal Son is incapable of fragmentation. The Eternal Son ministers as a spiritual influence or as a person, never otherwise. The Son finds it impossible to become a part of creature experience in the sense that the Father-Adjuster participates therein, but the Eternal Son compensates this limitation by the technique of bestowal. What the experience of fragmented entities means to the Universal Father, the incarnation experiences of the Paradise Sons mean to the Eternal Son.
The Eternal Son comes not to mortal man as the divine will, the Thought Adjuster indwelling the human mind, but the Eternal Son did come to mortal man on Urantia when the divine personality of his Son, Michael of Nebadon, incarnated in the human nature of Jesus of Nazareth. To share the experience of created personalities, the Paradise Sons of God must assume the very natures of such creatures and incarnate their divine personalities as the actual creatures themselves. Incarnation, the secret of Sonarington, is the technique of the Son’s escape from the otherwise all-encompassing fetters of personality absolutism.
Long, long ago the Eternal Son bestowed himself upon each of the circuits of the central creation for the enlightenment and advancement of all the inhabitants and pilgrims of Havona, including the ascending pilgrims of time. On none of these seven bestowals did he function as either an ascender or a Havoner. He existed as himself. His experience was unique; it was not with or as a human or other pilgrim but in some way associative in the superpersonal sense.
Neither did he pass through the rest that intervenes between the inner Havona circuit and the shores of Paradise. It is not possible for him, an absolute being, to suspend consciousness of personality, for in him center all lines of spiritual gravity. And during the times of these bestowals the central Paradise lodgment of spiritual luminosity was undimmed, and the Son’s grasp of universal spirit gravity was undiminished.
The bestowals of the Eternal Son in Havona are not within the scope of human imagination; they were transcendental. He added to the experience of all Havona then and subsequently, but we do not know whether he added to the supposed experiential capacity of his existential nature. That would fall within the bestowal mystery of the Paradise Sons. We do, however, believe that whatever the Eternal Son acquired on these bestowal missions, he has ever since retained; but we do not know what it is.
Whatever our difficulty in comprehending the bestowals of the Second Person of Deity, we do comprehend the Havona bestowal of a Son of the Eternal Son, who literally passed through the circuits of the central universe and actually shared those experiences which constitute an ascender’s preparation for Deity attainment. This was the original Michael, the first-born Creator Son, and he passed through the life experiences of the ascending pilgrims from circuit to circuit, personally journeying a stage of each circle with them in the days of Grandfanda, the first of all mortals to attain Havona.
Whatever else this original Michael revealed, he made the transcendent bestowal of the Original Mother Son real to the creatures of Havona. So real, that forevermore each pilgrim of time who labors in the adventure of making the Havona circuits is cheered and strengthened by the certain knowledge that the Eternal Son of God seven times abdicated the power and glory of Paradise to participate in the experiences of the time-space pilgrims on the seven circuits of progressive Havona attainment.
The Eternal Son is the exemplary inspiration for all the Sons of God in their ministrations of bestowal throughout the universes of time and space. The co-ordinate Creator Sons and the associate Magisterial Sons, together with other unrevealed orders of sonship, all partake of this wonderful willingness to bestow themselves upon the varied orders of creature life and as the creatures themselves. Therefore, in spirit and because of kinship of nature as well as fact of origin, it becomes true that in the bestowal of each Son of God upon the worlds of space, in and through and by these bestowals, the Eternal Son has bestowed himself upon the intelligent will creatures of the universes.
In spirit and nature, if not in all attributes, each Paradise Son is a divinely perfect portraiture of the Original Son. It is literally true, whosoever has seen a Paradise Son has seen the Eternal Son of God.
SuomiEnglish
Iankaikkinen Poika oli varauksetta Universaalisen Isän mukana, kun he lähettivät liikkeelle mahtavan kehotuksen koko luomakunnalle: ”Olkaa tekin täydelliset niin kuin Isänne Havonassa on täydellinen.” Ja aina siitä alkaen tämä kutsu ja käsky on motivoinut Iankaikkisen Pojan ja hänen rinnasteisten ja häneen liittyvien Poikien laajan perheen laatimia kaikkia eloonjäämiseen tähtääviä suunnitelmia ja lahjoittautumishankkeita. Ja juuri näitten lahjoittautumisten myötä Jumalan Pojista on tullut kaikille kehittyville luoduille ”tie, totuus ja elämä”.
The Eternal Son without reservation joined with the Universal Father in broadcasting that tremendous injunction to all creation: “Be you perfect, even as your Father in Havona is perfect.” And ever since, that invitation-command has motivated all the survival plans and the bestowal projects of the Eternal Son and his vast family of co-ordinate and associated Sons. And in these very bestowals the Sons of God have become to all evolutionary creatures “the way, the truth, and the life.”
Iankaikkinen Poika ei voi ottaa suoraa yhteyttä ihmisiin, toisin kuin Isä, jolla on tällainen yhteys itse lahjaksi antamiensa esipersoonallisten Ajatuksensuuntaajien kautta, mutta Iankaikkinen Poika pääsee lähelle luotuja persoonallisuuksia asteittain alemmas laskeutuvien jumalallisten Poikien kautta, aina siihen pisteeseen saakka, että hän kykenee olemaan ihmisten parissa ja toisinaan olemaan itsekin ihminen.
The Eternal Son cannot contact directly with human beings as does the Father through the gift of the prepersonal Thought Adjusters, but the Eternal Son does draw near to created personalities by a series of downstepping gradations of divine sonship until he is enabled to stand in man’s presence and, at times, as man himself.
Iankaikkisen Pojan puhtaasti persoonallinen olemus ei kykene fragmentoitumaan. Iankaikkinen Poika toimii hengellisenä vaikuttajana tai persoonana, ei koskaan muulla tavoin. Pojan on mahdotonta tulla osaksi luodun kokemusta siinä mielessä kuin Isä-Suuntaaja siihen osallistuu, mutta Iankaikkinen Poika korvaa tämän rajoituksen lahjoittautumismenettelyllä. Mitä fragmentoitujen entiteettien kokemus merkitsee Universaaliselle Isälle, sitä Paratiisin-Poikien ruumiillistumiskokemus merkitsee Iankaikkiselle Pojalle.
The purely personal nature of the Eternal Son is incapable of fragmentation. The Eternal Son ministers as a spiritual influence or as a person, never otherwise. The Son finds it impossible to become a part of creature experience in the sense that the Father-Adjuster participates therein, but the Eternal Son compensates this limitation by the technique of bestowal. What the experience of fragmented entities means to the Universal Father, the incarnation experiences of the Paradise Sons mean to the Eternal Son.
Iankaikkinen Poika ei tule kuolevaisen ihmisen luokse niin kuin jumalallinen tahto, ihmismielessä asuva Ajatuksensuuntaaja, mutta Iankaikkinen Poika tuli kyllä Urantian kuolevaisen ihmisen luokse, kun hänen Poikansa, Nebadonin Mikaelin, jumalallinen persoonallisuus ruumiillistui Jeesus Nasaretilaisen ihmisyydeksi. Jotta Jumalan Paratiisin-Pojat pääsisivät osallisiksi luotujen persoonallisuuksien kokemuksesta, heidän on otettava tällaisten luotujen hahmo ja ruumiillistettava jumalallinen persoonallisuutensa tällaisiksi aktuaalisiksi olennoiksi. Inkarnoituminen on Sonaringtonin salaisuus, ja se on menetelmä, jolla Poika vapautuu muutoin kaiken kattavista persoonallisuuden absoluuttisuuden kahleista.
The Eternal Son comes not to mortal man as the divine will, the Thought Adjuster indwelling the human mind, but the Eternal Son did come to mortal man on Urantia when the divine personality of his Son, Michael of Nebadon, incarnated in the human nature of Jesus of Nazareth. To share the experience of created personalities, the Paradise Sons of God must assume the very natures of such creatures and incarnate their divine personalities as the actual creatures themselves. Incarnation, the secret of Sonarington, is the technique of the Son’s escape from the otherwise all-encompassing fetters of personality absolutism.
Kauan, kauan sitten Iankaikkinen Poika lahjoittautui kullekin keskusluomuksen kehistä Havonan kehien kaikkien asukkaiden ja pyhiinvaeltajien valaistukseksi ja edistykseksi, ja näihin kuuluivat myös ajallisuudesta nousseet pyhiinvaeltajat. Yhdessäkään näistä seitsemästä lahjoittautumisesta hän ei toiminut ylösnousemuksellisena eikä havonalaisena. Hän pysyi omana itsenään. Hänen kokemuksensa oli ainutlaatuinen. Se ei ollut kokemus ihmisen tai muun pyhiinvaeltajan mukana olemisesta, eikä se ollut ihmisenä tai muuna pyhiinvaeltajana olemista, vaan kysymys oli jollakin tavoin ylipersoonallisessa mielessä assosiatiivisesta kokemuksesta.
Long, long ago the Eternal Son bestowed himself upon each of the circuits of the central creation for the enlightenment and advancement of all the inhabitants and pilgrims of Havona, including the ascending pilgrims of time. On none of these seven bestowals did he function as either an ascender or a Havoner. He existed as himself. His experience was unique; it was not with or as a human or other pilgrim but in some way associative in the superpersonal sense.
Hän ei myöskään asettunut siihen lepoon, joka sijoittuu Havonan sisemmän kehän ja Paratiisin rantojen välille. Koska hän on absoluuttinen olento, hänen ei ole mahdollista katkaista persoonallisuuteen kuuluvaa tietoisuutta, sillä kaikki henkigravitaation voimalinjat keskittyvät häneen. Ja näiden lahjoittautumisten aikana hengellisen kirkkauden paratiisillinen tyyssija pysyi hämärtymättömänä, ja Pojan ote universaalisesta henkigravitaatiosta pysyi vähentymättömänä.
Neither did he pass through the rest that intervenes between the inner Havona circuit and the shores of Paradise. It is not possible for him, an absolute being, to suspend consciousness of personality, for in him center all lines of spiritual gravity. And during the times of these bestowals the central Paradise lodgment of spiritual luminosity was undimmed, and the Son’s grasp of universal spirit gravity was undiminished.
Iankaikkisen Pojan lahjoittautumiset Havonassa eivät mahdu ihmisen mielikuvituksen rajoihin; ne olivat transsendenttisia. Hän toi jotakin lisää koko Havonan kokemukseen silloin ja sen jälkeen, mutta emme tiedä, lisäsikö hän mitään oman eksistentiaalisen olemuksensa oletettuun kokemuskapasiteettiin. Se asia kuuluisi Paratiisin-Poikien lahjoittautumismysteerin piiriin. Uskomme kuitenkin, että mitä tahansa Iankaikkinen Poika näissä lahjoittautumistehtävissään saavuttikin, sen hän on siitä saakka pitänyt itsellään. Mutta emme tiedä, mitä se on.
The bestowals of the Eternal Son in Havona are not within the scope of human imagination; they were transcendental. He added to the experience of all Havona then and subsequently, but we do not know whether he added to the supposed experiential capacity of his existential nature. That would fall within the bestowal mystery of the Paradise Sons. We do, however, believe that whatever the Eternal Son acquired on these bestowal missions, he has ever since retained; but we do not know what it is.
Olkoonpa meidän miten vaikea tahansa ymmärtää Jumaluuden Toisen Persoonan lahjoittautumisia, ymmärrämme toki Iankaikkisen Pojan erään Pojan Havonassa tapahtuneen lahjoittautumisen, hän kun kirjaimellisesti kulki keskusuniversumin kehien läpi ja tosiasiallisesti jakoi ne kokemukset, joista muodostuu ylösnousemuksellisen valmistautumisvaihe Jumaluuden saavuttamiseen. Tämä oli alkuperäinen Mikael, esikois-Luoja-Poika, ja hän kävi läpi ylösnousemuspyhiinvaeltajien elämään kuuluvat kokemukset kehä kehältä ja matkasi henkilökohtaisesti heidän kanssaan jokaisen kehän yhden vaiheen ajan. Ja tämä tapahtui Grandfandan, ensimmäisen Havonan saavuttaneen kuolevaisen, aikana.
Whatever our difficulty in comprehending the bestowals of the Second Person of Deity, we do comprehend the Havona bestowal of a Son of the Eternal Son, who literally passed through the circuits of the central universe and actually shared those experiences which constitute an ascender’s preparation for Deity attainment. This was the original Michael, the first-born Creator Son, and he passed through the life experiences of the ascending pilgrims from circuit to circuit, personally journeying a stage of each circle with them in the days of Grandfanda, the first of all mortals to attain Havona.
Mitä tahansa muuta tämä alkuperäinen Mikael ilmensikin, hän ainakin teki Havonan luoduille reaaliseksi Alkuperäisen Äiti-Pojan transsendenttisen lahjoittautumisen; niin reaaliseksi, että yhä vieläkin jokainen ajallisuudesta tuleva pyhiinvaeltaja, joka ponnistelee matkatessaan Havonan kehien läpi, saa rohkeutta ja voimaa siitä varmasta tiedosta, että Jumalan Iankaikkinen Poika luopui seitsemän kertaa paratiisillisesta vallasta ja kunniasta osallistuakseen ajallis-avaruudellisten pyhiinvaeltajien kokemuksiin Havonan suorittamiseen kuuluvilla seitsemällä, aste asteelta etenevällä kehällä.
Whatever else this original Michael revealed, he made the transcendent bestowal of the Original Mother Son real to the creatures of Havona. So real, that forevermore each pilgrim of time who labors in the adventure of making the Havona circuits is cheered and strengthened by the certain knowledge that the Eternal Son of God seven times abdicated the power and glory of Paradise to participate in the experiences of the time-space pilgrims on the seven circuits of progressive Havona attainment.
Iankaikkinen Poika on esikuvallinen innoite kaikille Jumalan Pojille heidän lahjoittautuessaan kaikkialla ajallisuuden ja avaruuden universumeissa. Rinnasteisille Luoja-Pojille ja heihin liittyville Hallinnollisille Pojille samoin kuin Poikien ryhmään kuuluville muille, tässä yhteydessä julki tuomattomille olennoille, on kaikille yhteistä tämä ihmeellinen halukkuus lahjoittautua erilaisille luotujen ryhmille ja tällaisten luotujen hahmossa. Siksipä, hengessä ja olemuksensa samankaltaisuuden samoin kuin sen seikan vuoksi, mistä he ovat peräisin, käy toteen, että jokaisen Jumalan Pojan avaruuden maailmoille tapahtuvassa lahjoittautumisessa on näissä lahjoittautumisissa, niiden kautta ja niiden avulla Iankaikkinen Poika lahjoittanut itsensä universumien älyllisille, tahdollisille olennoille.
The Eternal Son is the exemplary inspiration for all the Sons of God in their ministrations of bestowal throughout the universes of time and space. The co-ordinate Creator Sons and the associate Magisterial Sons, together with other unrevealed orders of sonship, all partake of this wonderful willingness to bestow themselves upon the varied orders of creature life and as the creatures themselves. Therefore, in spirit and because of kinship of nature as well as fact of origin, it becomes true that in the bestowal of each Son of God upon the worlds of space, in and through and by these bestowals, the Eternal Son has bestowed himself upon the intelligent will creatures of the universes.
Jokainen Paratiisin-Poika on hengeltään ja olemukseltaan, ellei kaikiltakin ominaisuuksiltaan, jumalallisen täydellinen Alkuperäisen Pojan ilmentymä. On kirjaimellisesti totta, että joka on nähnyt Paratiisin-Pojan, on nähnyt Jumalan Iankaikkisen Pojan.
In spirit and nature, if not in all attributes, each Paradise Son is a divinely perfect portraiture of the Original Son. It is literally true, whosoever has seen a Paradise Son has seen the Eternal Son of God.