Urantiakirja.fi

Ladataan…

Urantiakirja.fi

Rekisteröidy
Siirry lukutekstiin

Luku 185 Oikeuskäsittely Pilatuksen edessä

5. Jeesus palaa Pilatuksen luokse

Kun vartijat olivat tuoneet Jeesuksen takaisin Pilatuksen luokse, tämä astui ulos praetoriumin paraatiportaille, jonne hänen tuomarinistuimensa oli asetettu, kutsui koolle pääpapit ja sanhedristit ja sanoi heille: ”Toitte tämän miehen eteeni syytettynä siitä, että hän turmelee kansaa, kieltää verojen maksamisen ja väittää olevansa juutalaisten kuningas. Olen kuulustellut häntä enkä näe, että hän olisi näiden syytteiden nojalla syyllinen. Itse asiassa en näe, että hän olisi syypää mihinkään. Sitten lähetin hänet Herodeksen luokse, ja neljännesruhtinaankin on täytynyt tehdä sama johtopäätös, sillä tämä on lähettänyt hänet takaisin luoksemme. On varmaa, ettei tämä mies ole tehnyt mitään, mistä olisi rangaistava kuolemalla. Jos edelleenkin olette sitä mieltä, että häntä on kuritettava, olen valmis antamaan hänelle kuritusta, ennen kuin lasken hänet vapaalle jalalle.”
Juuri kun juutalaiset aikoivat ryhtyä huutamaan protestejaan Jeesuksen vapauttamista vastaan, valtava kansanjoukko tuli marssijalkaa praetoriumin eteen pyytämään Pilatukselta, että tämä vapauttaisi yhden vangin pääsiäisjuhlan kunniaksi. Roomalaismaaherrojen oli jo jonkin aikaa ollut tapana antaa väen valita joku vangittu tai tuomittu mies, joka pääsiäisenä armahdettaisiin. Ja kun tämä väkijoukko nyt oli tullut hänen eteensä pyytämään jonkun vangitun vapauttamista, ja koska Jeesus vasta äskettäin oli nauttinut suurta suosiota väkijoukkojen keskuudessa, Pilatuksen mieleen juolahti, että hän kukaties pääsisi kiusallisesta tilanteestaan ehdottamalla tälle ryhmälle, että koska Jeesus nyt oli vangittuna hänen tuomarinistuimensa edessä, hän vapauttaisi heille tämän Galilean miehen pääsiäisajan hyväntahdon merkiksi.
Kun väkijoukko syöksähti ylös rakennuksen portaille, Pilatus kuuli heidän huutavan erään Barabbaan nimeä. Barabbas oli tunnettu poliittinen kiihottaja ja murhanhimoinen ryöväri, papin poika, joka oli vastikään otettu verekseltään kiinni hänen Jerikontiellä suorittamastaan ryöstömurhasta. Tätä miestä uhkasi kuolemantuomio, heti kun pääsiäisjuhlallisuudet olisivat ohitse.
Pilatus nousi seisomaan ja selitti väkijoukolle, että pääpapit olivat tuoneet Jeesuksen hänen luokseen ja koettivat saada hänet tiettyjen syytteiden nojalla surmatuksi, ja ettei tämän miehen hänen mielestään kuulunut kuolla. Pilatus sanoi: ”Kumman siis mieluummin haluatte minun vapauttavan teille, tämän Barabbaan, murhamiehen, vaiko tämän Jeesuksen Galileasta?” Ja Pilatuksen lausuttua nämä sanat pääpapit ja sanhedrinin neuvosmiehet huusivat kaikki täyttä kurkkua: ”Barabbas, Barabbas!” Ja kun ihmiset näkivät, että pääpapit halusivat lähettää Jeesuksen kuolemaan, he nopeasti yhtyivät tähän hänen henkeään vaativaan kiljuntaan ja huusivat lujalla äänellä Barabbaan vapauttamisen puolesta.
Muutamaa päivää tätä ennen väenpaljous oli seissyt Jeesusta kohtaan tuntemansa pelonsekaisen kunnioituksen vallassa, mutta rahvas ei kunnioittanut sellaista, joka oli väittänyt olevansa Jumalan Poika, mutta joka nyt löysi itsensä pääpappien ja vallanpitäjien huostasta ja huomasi olevansa Pilatuksen edessä kuultavana syytöksistä, joissa vaakalaudalla oli hänen elämänsä. Jeesus saattoi olla väestön silmissä sankari ajaessaan rahanvaihtajat ja markkinamiehet pois temppelistä, mutta ei enää nyt, kun hän oli vastarintaa tekemätön vanki vihamiestensä käsissä ja kuultavana syytöksistä, jotka vaaransivat hänen elämänsä.
Pilatus tunsi kiukkua nähdessään, miten pääpapit metelöivät pahamaineisen murhamiehen armahtamisen puolesta ja samaan aikaan kiljuivat Jeesuksen veren perään. Hän näki heidän kaunaisuutensa ja vihamielisyytensä, hän tajusi heidän ennakkoluuloisuutensa ja kateutensa. Siksi hän sanoi heille: ”Kuinka voisitte säästää mieluummin murhaajan hengen kuin tämän miehen elämän, jonka suurin rikos on siinä, että hän kuvaannollisesti kutsuu itseään juutalaisten kuninkaaksi?” Mutta Pilatus ei moisen lausunnon esittäessään osoittanut suurtakaan viisautta. Juutalaiset olivat ylpeä kansa, joka tuohon aikaan eli Rooman poliittisen ikeen alla, mutta toivoi sellaisen Messiaan tulemista, joka mahtavaa voimaa ja loistoa uhkuen vapahtaisi sen gentiilien harjoittamasta orjuutuksesta. Enemmän kuin Pilatus tiesikään juutalaisia närkästytti vihjaus, että tästä sävyisästi käyttäytyvästä outojen oppien opettajasta, jota nyt pidettiin vangittuna ja jota syytettiin kuolemalla rangaistavista rikoksista, puhuttaisiin ”juutalaisten kuninkaana”. He suhtautuivat tällaiseen huomautukseen loukkauksena kaikkea sitä kohtaan, mitä he kansallisen olemassaolonsa puitteissa pitivät pyhänä ja kunniallisena, ja siksi he kaikki päästivät ilmoille mahtavan huutonsa Barabbaan vapauttamisen ja Jeesuksen kuoleman puolesta.
Pilatus tiesi Jeesuksen syyttömäksi häntä vastaan nostettuihin syytteisiin, ja jos hän olisi ollut oikeudenmukainen ja rohkea tuomari, hän olisi todennut tämän syyttömäksi ja päästänyt hänet vapaaksi. Mutta häntä pelotti näiden kiukkuisten juutalaisten uhmaaminen ja hänen empiessään tehdä niin kuin olisi ollut hänen velvollisuutensa, hänen luokseen tuli lähetti, joka ojensi hänelle sinetöidyn viestin hänen vaimoltaan Claudialta.
Pilatus antoi eteensä kerääntyneiden ihmisten ymmärtää, että hän halusi lukea saamansa sanoman, ennen kuin etenisi käsiteltävänään olevassa asiassa pitemmälle. Avattuaan tämän vaimoltaan saamansa kirjeen Pilatus luki: ”Rukoilen sinua, ettet ole missään tekemisissä tämän Jeesukseksi kutsutun viattoman ja oikeamielisen miehen kanssa. Olen tänä yönä näkemässäni unessa kärsinyt hänen takiaan monet kauheudet.” Paitsi että tämä Claudian lähettämä viestilappunen järkytti suuresti Pilatusta ja sen vuoksi viivytti käsillä olevan asian käsittelyä, se valitettavasti sen lisäksi jätti runsaasti aikaa juutalaisille johtomiehille heidän kierrellä esteettä väkijoukon keskuudessa ja yllyttää ihmisiä huutamaan Barabbaan vapauttamisen hyväksi ja metelöimään Jeesuksen ristiinnaulitsemisen puolesta.
Lopulta Pilatus ryhtyi taas ratkomaan edessään olevaa ongelmaa kysymällä juutalaisjohtajien ja armahdusta anovan väen sekalaiselta joukkokunnalta: ”Mitä teen hänen suhteensa, jota kutsutaan juutalaisten kuninkaaksi?” Ja nämä huusivat kaikki yhteen ääneen: ”Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!” Sekalaisen väenpaljouden esittämän vaatimuksen yksituumaisuus hätkähdytti ja hätäännytti Pilatusta, tätä epäoikeudenmukaista ja pelokasta tuomaria.
Sitten Pilatus sanoi vielä kerran: ”Miksi haluaisitte naulita tämän miehen ristille? Mitä pahaa hän on tehnyt? Kuka tahtoo astua esille ja todistaa häntä vastaan?” Mutta kuullessaan Pilatuksen puhuvan Jeesusta puolustaen he huusivat entistäkin lujemmin: ”Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!”
Sen jälkeen Pilatus vetosi taas heihin kysyäkseen, kuka olisi vanki, joka vapautetaan pääsiäiseksi, ja sanoi: ”Vielä kerran kysyn teiltä, kummanko näistä vangeista vapautan teille tämän pääsiäisaikanne kunniaksi?” Ja taas kansanjoukko huusi: ”Anna meille Barabbas!”
Ja sitten Pilatus sanoi: ”Jos vapautan murhamies Barabbaan, niin mitä minun pitää tehdä Jeesuksen kohdalla?” Ja taas kerran kansanpaljous huusi yhteen ääneen: ”Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!”
Pilatusta kauhistutti roskaväen itsepintainen metelöinti pääpappien ja sanhedrinin neuvosmiesten talutusnuorassa. Siitä huolimatta hän päätti ainakin kerran vielä yrittää kansanjoukon rauhoittamista ja Jeesuksen pelastamista.
When the guards had brought Jesus back to Pilate, he went out on the front steps of the praetorium, where his judgment seat had been placed, and calling together the chief priests and Sanhedrists, said to them: “You brought this man before me with charges that he perverts the people, forbids the payment of taxes, and claims to be king of the Jews. I have examined him and fail to find him guilty of these charges. In fact, I find no fault in him. Then I sent him to Herod, and the tetrarch must have reached the same conclusion since he has sent him back to us. Certainly, nothing worthy of death has been done by this man. If you still think he needs to be disciplined, I am willing to chastise him before I release him.”
Just as the Jews were about to engage in shouting their protests against the release of Jesus, a vast crowd came marching up to the praetorium for the purpose of asking Pilate for the release of a prisoner in honor of the Passover feast. For some time it had been the custom of the Roman governors to allow the populace to choose some imprisoned or condemned man for pardon at the time of the Passover. And now that this crowd had come before him to ask for the release of a prisoner, and since Jesus had so recently been in great favor with the multitudes, it occurred to Pilate that he might possibly extricate himself from his predicament by proposing to this group that, since Jesus was now a prisoner before his judgment seat, he release to them this man of Galilee as the token of Passover good will.
As the crowd surged up on the steps of the building, Pilate heard them calling out the name of one Barabbas. Barabbas was a noted political agitator and murderous robber, the son of a priest, who had recently been apprehended in the act of robbery and murder on the Jericho road. This man was under sentence to die as soon as the Passover festivities were over.
Pilate stood up and explained to the crowd that Jesus had been brought to him by the chief priests, who sought to have him put to death on certain charges, and that he did not think the man was worthy of death. Said Pilate: “Which, therefore, would you prefer that I release to you, this Barabbas, the murderer, or this Jesus of Galilee?” And when Pilate had thus spoken, the chief priests and the Sanhedrin councilors all shouted at the top of their voices, “Barabbas, Barabbas!” And when the people saw that the chief priests were minded to have Jesus put to death, they quickly joined in the clamor for his life while they loudly shouted for the release of Barabbas.
A few days before this the multitude had stood in awe of Jesus, but the mob did not look up to one who, having claimed to be the Son of God, now found himself in the custody of the chief priests and the rulers and on trial before Pilate for his life. Jesus could be a hero in the eyes of the populace when he was driving the money-changers and the traders out of the temple, but not when he was a nonresisting prisoner in the hands of his enemies and on trial for his life.
Pilate was angered at the sight of the chief priests clamoring for the pardon of a notorious murderer while they shouted for the blood of Jesus. He saw their malice and hatred and perceived their prejudice and envy. Therefore he said to them: “How could you choose the life of a murderer in preference to this man’s whose worst crime is that he figuratively calls himself the king of the Jews?” But this was not a wise statement for Pilate to make. The Jews were a proud people, now subject to the Roman political yoke but hoping for the coming of a Messiah who would deliver them from gentile bondage with a great show of power and glory. They resented, more than Pilate could know, the intimation that this meek-mannered teacher of strange doctrines, now under arrest and charged with crimes worthy of death, should be referred to as “the king of the Jews.” They looked upon such a remark as an insult to everything which they held sacred and honorable in their national existence, and therefore did they all let loose their mighty shouts for Barabbas’s release and Jesus’ death.
Pilate knew Jesus was innocent of the charges brought against him, and had he been a just and courageous judge, he would have acquitted him and turned him loose. But he was afraid to defy these angry Jews, and while he hesitated to do his duty, a messenger came up and presented him with a sealed message from his wife, Claudia.
Pilate indicated to those assembled before him that he wished to read the communication which he had just received before he proceeded further with the matter before him. When Pilate opened this letter from his wife, he read: “I pray you have nothing to do with this innocent and just man whom they call Jesus. I have suffered many things in a dream this night because of him.” This note from Claudia not only greatly upset Pilate and thereby delayed the adjudication of this matter, but it unfortunately also provided considerable time in which the Jewish rulers freely circulated among the crowd and urged the people to call for the release of Barabbas and to clamor for the crucifixion of Jesus.
Finally, Pilate addressed himself once more to the solution of the problem which confronted him, by asking the mixed assembly of Jewish rulers and the pardon-seeking crowd, “What shall I do with him who is called the king of the Jews?” And they all shouted with one accord, “Crucify him! Crucify him!” The unanimity of this demand from the mixed multitude startled and alarmed Pilate, the unjust and fear-ridden judge.
Then once more Pilate said: “Why would you crucify this man? What evil has he done? Who will come forward to testify against him?” But when they heard Pilate speak in defense of Jesus, they only cried out all the more, “Crucify him! Crucify him!”
Then again Pilate appealed to them regarding the release of the Passover prisoner, saying: “Once more I ask you, which of these prisoners shall I release to you at this, your Passover time?” And again the crowd shouted, “Give us Barabbas!”
Then said Pilate: “If I release the murderer, Barabbas, what shall I do with Jesus?” And once more the multitude shouted in unison, “Crucify him! Crucify him!”
Pilate was terrorized by the insistent clamor of the mob, acting under the direct leadership of the chief priests and the councilors of the Sanhedrin; nevertheless, he decided upon at least one more attempt to appease the crowd and save Jesus.
SuomiEnglish
Kun vartijat olivat tuoneet Jeesuksen takaisin Pilatuksen luokse, tämä astui ulos praetoriumin paraatiportaille, jonne hänen tuomarinistuimensa oli asetettu, kutsui koolle pääpapit ja sanhedristit ja sanoi heille: ”Toitte tämän miehen eteeni syytettynä siitä, että hän turmelee kansaa, kieltää verojen maksamisen ja väittää olevansa juutalaisten kuningas. Olen kuulustellut häntä enkä näe, että hän olisi näiden syytteiden nojalla syyllinen. Itse asiassa en näe, että hän olisi syypää mihinkään. Sitten lähetin hänet Herodeksen luokse, ja neljännesruhtinaankin on täytynyt tehdä sama johtopäätös, sillä tämä on lähettänyt hänet takaisin luoksemme. On varmaa, ettei tämä mies ole tehnyt mitään, mistä olisi rangaistava kuolemalla. Jos edelleenkin olette sitä mieltä, että häntä on kuritettava, olen valmis antamaan hänelle kuritusta, ennen kuin lasken hänet vapaalle jalalle.”
When the guards had brought Jesus back to Pilate, he went out on the front steps of the praetorium, where his judgment seat had been placed, and calling together the chief priests and Sanhedrists, said to them: “You brought this man before me with charges that he perverts the people, forbids the payment of taxes, and claims to be king of the Jews. I have examined him and fail to find him guilty of these charges. In fact, I find no fault in him. Then I sent him to Herod, and the tetrarch must have reached the same conclusion since he has sent him back to us. Certainly, nothing worthy of death has been done by this man. If you still think he needs to be disciplined, I am willing to chastise him before I release him.”
Juuri kun juutalaiset aikoivat ryhtyä huutamaan protestejaan Jeesuksen vapauttamista vastaan, valtava kansanjoukko tuli marssijalkaa praetoriumin eteen pyytämään Pilatukselta, että tämä vapauttaisi yhden vangin pääsiäisjuhlan kunniaksi. Roomalaismaaherrojen oli jo jonkin aikaa ollut tapana antaa väen valita joku vangittu tai tuomittu mies, joka pääsiäisenä armahdettaisiin. Ja kun tämä väkijoukko nyt oli tullut hänen eteensä pyytämään jonkun vangitun vapauttamista, ja koska Jeesus vasta äskettäin oli nauttinut suurta suosiota väkijoukkojen keskuudessa, Pilatuksen mieleen juolahti, että hän kukaties pääsisi kiusallisesta tilanteestaan ehdottamalla tälle ryhmälle, että koska Jeesus nyt oli vangittuna hänen tuomarinistuimensa edessä, hän vapauttaisi heille tämän Galilean miehen pääsiäisajan hyväntahdon merkiksi.
Just as the Jews were about to engage in shouting their protests against the release of Jesus, a vast crowd came marching up to the praetorium for the purpose of asking Pilate for the release of a prisoner in honor of the Passover feast. For some time it had been the custom of the Roman governors to allow the populace to choose some imprisoned or condemned man for pardon at the time of the Passover. And now that this crowd had come before him to ask for the release of a prisoner, and since Jesus had so recently been in great favor with the multitudes, it occurred to Pilate that he might possibly extricate himself from his predicament by proposing to this group that, since Jesus was now a prisoner before his judgment seat, he release to them this man of Galilee as the token of Passover good will.
Kun väkijoukko syöksähti ylös rakennuksen portaille, Pilatus kuuli heidän huutavan erään Barabbaan nimeä. Barabbas oli tunnettu poliittinen kiihottaja ja murhanhimoinen ryöväri, papin poika, joka oli vastikään otettu verekseltään kiinni hänen Jerikontiellä suorittamastaan ryöstömurhasta. Tätä miestä uhkasi kuolemantuomio, heti kun pääsiäisjuhlallisuudet olisivat ohitse.
As the crowd surged up on the steps of the building, Pilate heard them calling out the name of one Barabbas. Barabbas was a noted political agitator and murderous robber, the son of a priest, who had recently been apprehended in the act of robbery and murder on the Jericho road. This man was under sentence to die as soon as the Passover festivities were over.
Pilatus nousi seisomaan ja selitti väkijoukolle, että pääpapit olivat tuoneet Jeesuksen hänen luokseen ja koettivat saada hänet tiettyjen syytteiden nojalla surmatuksi, ja ettei tämän miehen hänen mielestään kuulunut kuolla. Pilatus sanoi: ”Kumman siis mieluummin haluatte minun vapauttavan teille, tämän Barabbaan, murhamiehen, vaiko tämän Jeesuksen Galileasta?” Ja Pilatuksen lausuttua nämä sanat pääpapit ja sanhedrinin neuvosmiehet huusivat kaikki täyttä kurkkua: ”Barabbas, Barabbas!” Ja kun ihmiset näkivät, että pääpapit halusivat lähettää Jeesuksen kuolemaan, he nopeasti yhtyivät tähän hänen henkeään vaativaan kiljuntaan ja huusivat lujalla äänellä Barabbaan vapauttamisen puolesta.
Pilate stood up and explained to the crowd that Jesus had been brought to him by the chief priests, who sought to have him put to death on certain charges, and that he did not think the man was worthy of death. Said Pilate: “Which, therefore, would you prefer that I release to you, this Barabbas, the murderer, or this Jesus of Galilee?” And when Pilate had thus spoken, the chief priests and the Sanhedrin councilors all shouted at the top of their voices, “Barabbas, Barabbas!” And when the people saw that the chief priests were minded to have Jesus put to death, they quickly joined in the clamor for his life while they loudly shouted for the release of Barabbas.
Muutamaa päivää tätä ennen väenpaljous oli seissyt Jeesusta kohtaan tuntemansa pelonsekaisen kunnioituksen vallassa, mutta rahvas ei kunnioittanut sellaista, joka oli väittänyt olevansa Jumalan Poika, mutta joka nyt löysi itsensä pääpappien ja vallanpitäjien huostasta ja huomasi olevansa Pilatuksen edessä kuultavana syytöksistä, joissa vaakalaudalla oli hänen elämänsä. Jeesus saattoi olla väestön silmissä sankari ajaessaan rahanvaihtajat ja markkinamiehet pois temppelistä, mutta ei enää nyt, kun hän oli vastarintaa tekemätön vanki vihamiestensä käsissä ja kuultavana syytöksistä, jotka vaaransivat hänen elämänsä.
A few days before this the multitude had stood in awe of Jesus, but the mob did not look up to one who, having claimed to be the Son of God, now found himself in the custody of the chief priests and the rulers and on trial before Pilate for his life. Jesus could be a hero in the eyes of the populace when he was driving the money-changers and the traders out of the temple, but not when he was a nonresisting prisoner in the hands of his enemies and on trial for his life.
Pilatus tunsi kiukkua nähdessään, miten pääpapit metelöivät pahamaineisen murhamiehen armahtamisen puolesta ja samaan aikaan kiljuivat Jeesuksen veren perään. Hän näki heidän kaunaisuutensa ja vihamielisyytensä, hän tajusi heidän ennakkoluuloisuutensa ja kateutensa. Siksi hän sanoi heille: ”Kuinka voisitte säästää mieluummin murhaajan hengen kuin tämän miehen elämän, jonka suurin rikos on siinä, että hän kuvaannollisesti kutsuu itseään juutalaisten kuninkaaksi?” Mutta Pilatus ei moisen lausunnon esittäessään osoittanut suurtakaan viisautta. Juutalaiset olivat ylpeä kansa, joka tuohon aikaan eli Rooman poliittisen ikeen alla, mutta toivoi sellaisen Messiaan tulemista, joka mahtavaa voimaa ja loistoa uhkuen vapahtaisi sen gentiilien harjoittamasta orjuutuksesta. Enemmän kuin Pilatus tiesikään juutalaisia närkästytti vihjaus, että tästä sävyisästi käyttäytyvästä outojen oppien opettajasta, jota nyt pidettiin vangittuna ja jota syytettiin kuolemalla rangaistavista rikoksista, puhuttaisiin ”juutalaisten kuninkaana”. He suhtautuivat tällaiseen huomautukseen loukkauksena kaikkea sitä kohtaan, mitä he kansallisen olemassaolonsa puitteissa pitivät pyhänä ja kunniallisena, ja siksi he kaikki päästivät ilmoille mahtavan huutonsa Barabbaan vapauttamisen ja Jeesuksen kuoleman puolesta.
Pilate was angered at the sight of the chief priests clamoring for the pardon of a notorious murderer while they shouted for the blood of Jesus. He saw their malice and hatred and perceived their prejudice and envy. Therefore he said to them: “How could you choose the life of a murderer in preference to this man’s whose worst crime is that he figuratively calls himself the king of the Jews?” But this was not a wise statement for Pilate to make. The Jews were a proud people, now subject to the Roman political yoke but hoping for the coming of a Messiah who would deliver them from gentile bondage with a great show of power and glory. They resented, more than Pilate could know, the intimation that this meek-mannered teacher of strange doctrines, now under arrest and charged with crimes worthy of death, should be referred to as “the king of the Jews.” They looked upon such a remark as an insult to everything which they held sacred and honorable in their national existence, and therefore did they all let loose their mighty shouts for Barabbas’s release and Jesus’ death.
Pilatus tiesi Jeesuksen syyttömäksi häntä vastaan nostettuihin syytteisiin, ja jos hän olisi ollut oikeudenmukainen ja rohkea tuomari, hän olisi todennut tämän syyttömäksi ja päästänyt hänet vapaaksi. Mutta häntä pelotti näiden kiukkuisten juutalaisten uhmaaminen ja hänen empiessään tehdä niin kuin olisi ollut hänen velvollisuutensa, hänen luokseen tuli lähetti, joka ojensi hänelle sinetöidyn viestin hänen vaimoltaan Claudialta.
Pilate knew Jesus was innocent of the charges brought against him, and had he been a just and courageous judge, he would have acquitted him and turned him loose. But he was afraid to defy these angry Jews, and while he hesitated to do his duty, a messenger came up and presented him with a sealed message from his wife, Claudia.
Pilatus antoi eteensä kerääntyneiden ihmisten ymmärtää, että hän halusi lukea saamansa sanoman, ennen kuin etenisi käsiteltävänään olevassa asiassa pitemmälle. Avattuaan tämän vaimoltaan saamansa kirjeen Pilatus luki: ”Rukoilen sinua, ettet ole missään tekemisissä tämän Jeesukseksi kutsutun viattoman ja oikeamielisen miehen kanssa. Olen tänä yönä näkemässäni unessa kärsinyt hänen takiaan monet kauheudet.” Paitsi että tämä Claudian lähettämä viestilappunen järkytti suuresti Pilatusta ja sen vuoksi viivytti käsillä olevan asian käsittelyä, se valitettavasti sen lisäksi jätti runsaasti aikaa juutalaisille johtomiehille heidän kierrellä esteettä väkijoukon keskuudessa ja yllyttää ihmisiä huutamaan Barabbaan vapauttamisen hyväksi ja metelöimään Jeesuksen ristiinnaulitsemisen puolesta.
Pilate indicated to those assembled before him that he wished to read the communication which he had just received before he proceeded further with the matter before him. When Pilate opened this letter from his wife, he read: “I pray you have nothing to do with this innocent and just man whom they call Jesus. I have suffered many things in a dream this night because of him.” This note from Claudia not only greatly upset Pilate and thereby delayed the adjudication of this matter, but it unfortunately also provided considerable time in which the Jewish rulers freely circulated among the crowd and urged the people to call for the release of Barabbas and to clamor for the crucifixion of Jesus.
Lopulta Pilatus ryhtyi taas ratkomaan edessään olevaa ongelmaa kysymällä juutalaisjohtajien ja armahdusta anovan väen sekalaiselta joukkokunnalta: ”Mitä teen hänen suhteensa, jota kutsutaan juutalaisten kuninkaaksi?” Ja nämä huusivat kaikki yhteen ääneen: ”Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!” Sekalaisen väenpaljouden esittämän vaatimuksen yksituumaisuus hätkähdytti ja hätäännytti Pilatusta, tätä epäoikeudenmukaista ja pelokasta tuomaria.
Finally, Pilate addressed himself once more to the solution of the problem which confronted him, by asking the mixed assembly of Jewish rulers and the pardon-seeking crowd, “What shall I do with him who is called the king of the Jews?” And they all shouted with one accord, “Crucify him! Crucify him!” The unanimity of this demand from the mixed multitude startled and alarmed Pilate, the unjust and fear-ridden judge.
Sitten Pilatus sanoi vielä kerran: ”Miksi haluaisitte naulita tämän miehen ristille? Mitä pahaa hän on tehnyt? Kuka tahtoo astua esille ja todistaa häntä vastaan?” Mutta kuullessaan Pilatuksen puhuvan Jeesusta puolustaen he huusivat entistäkin lujemmin: ”Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!”
Then once more Pilate said: “Why would you crucify this man? What evil has he done? Who will come forward to testify against him?” But when they heard Pilate speak in defense of Jesus, they only cried out all the more, “Crucify him! Crucify him!”
Sen jälkeen Pilatus vetosi taas heihin kysyäkseen, kuka olisi vanki, joka vapautetaan pääsiäiseksi, ja sanoi: ”Vielä kerran kysyn teiltä, kummanko näistä vangeista vapautan teille tämän pääsiäisaikanne kunniaksi?” Ja taas kansanjoukko huusi: ”Anna meille Barabbas!”
Then again Pilate appealed to them regarding the release of the Passover prisoner, saying: “Once more I ask you, which of these prisoners shall I release to you at this, your Passover time?” And again the crowd shouted, “Give us Barabbas!”
Ja sitten Pilatus sanoi: ”Jos vapautan murhamies Barabbaan, niin mitä minun pitää tehdä Jeesuksen kohdalla?” Ja taas kerran kansanpaljous huusi yhteen ääneen: ”Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!”
Then said Pilate: “If I release the murderer, Barabbas, what shall I do with Jesus?” And once more the multitude shouted in unison, “Crucify him! Crucify him!”
Pilatusta kauhistutti roskaväen itsepintainen metelöinti pääpappien ja sanhedrinin neuvosmiesten talutusnuorassa. Siitä huolimatta hän päätti ainakin kerran vielä yrittää kansanjoukon rauhoittamista ja Jeesuksen pelastamista.
Pilate was terrorized by the insistent clamor of the mob, acting under the direct leadership of the chief priests and the councilors of the Sanhedrin; nevertheless, he decided upon at least one more attempt to appease the crowd and save Jesus.

Urantia-kirja

Sisällysluettelo

← Kaikki luvut ja kirjahaku
EsipuheAvaa koko luku
Luku 1 Universaalinen IsäAvaa koko luku
Luku 2 Jumalan olemusAvaa koko luku
Luku 3 Jumalan attribuutitAvaa koko luku
Luku 4 Jumalan suhde maailmankaikkeuteenAvaa koko luku
Luku 5 Jumalan suhde yksilöönAvaa koko luku
Luku 6 Iankaikkinen PoikaAvaa koko luku
Luku 7 Iankaikkisen Pojan suhde maailmankaikkeuteenAvaa koko luku
Luku 8 Ääretön HenkiAvaa koko luku
Luku 9 Äärettömän Hengen suhde maailmankaikkeuteenAvaa koko luku
Luku 10 Paratiisin-KolminaisuusAvaa koko luku
Luku 11 Ikuinen Paratiisin SaariAvaa koko luku
Luku 12 Universumien universumiAvaa koko luku
Luku 13 Paratiisin pyhät sfääritAvaa koko luku
Luku 14 Keskus- ja jumalallinen universumiAvaa koko luku
Luku 15 Seitsemän superuniversumiaAvaa koko luku
Luku 16 Seitsemän ValtiashenkeäAvaa koko luku
Luku 17 Korkeimpien Henkien seitsemän ryhmääAvaa koko luku
Luku 18 Korkeimmat KolminaisuuspersoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 19 Rinnasteiset kolminaisuusperäiset olennotAvaa koko luku
Luku 20 Jumalan Paratiisin-PojatAvaa koko luku
Luku 21 Paratiisin Luoja-PojatAvaa koko luku
Luku 22 Kolminaistetut Jumalan PojatAvaa koko luku
Luku 23 Yksinäiset SanansaattajatAvaa koko luku
Luku 24 Äärettömän Hengen korkeammat persoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 25 Avaruuden SanansaattajajoukotAvaa koko luku
Luku 26 Keskusuniversumin hoivaavat hengetAvaa koko luku
Luku 27 Ensi asteen supernafien toimintaAvaa koko luku
Luku 28 Superuniversumien hoivaavat hengetAvaa koko luku
Luku 29 Universumivoiman ohjaajatAvaa koko luku
Luku 30 Suuruniversumin persoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 31 Lopullisuuden SaavuttajakuntaAvaa koko luku
Luku 32 Paikallisuniversumien kehitysAvaa koko luku
Luku 33 Paikallisuniversumin hallintoAvaa koko luku
Luku 34 Paikallisuniversumin Äiti-HenkiAvaa koko luku
Luku 35 Jumalan paikallisuniversumipojatAvaa koko luku
Luku 36 ElämänkantajatAvaa koko luku
Luku 37 Paikallisuniversumin persoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 38 Paikallisuniversumin hoivaavat hengetAvaa koko luku
Luku 39 Serafien armeijakunnatAvaa koko luku
Luku 40 Ylösnousemukselliset Jumalan pojatAvaa koko luku
Luku 41 Paikallisuniversumin fyysiset aspektitAvaa koko luku
Luku 42 Energia – mieli ja aineAvaa koko luku
Luku 43 KonstellaatiotAvaa koko luku
Luku 44 Taivaalliset taidetyöntekijätAvaa koko luku
Luku 45 Paikallisjärjestelmän hallintoAvaa koko luku
Luku 46 Paikallisjärjestelmän päämajaAvaa koko luku
Luku 47 Seitsemän mansiomaailmaaAvaa koko luku
Luku 48 MorontiaelämäAvaa koko luku
Luku 49 Asutut maailmatAvaa koko luku
Luku 50 PlaneettaprinssitAvaa koko luku
Luku 51 Planetaariset AatamitAvaa koko luku
Luku 52 Planetaariset kuolevaisten aikakaudetAvaa koko luku
Luku 53 Luciferin kapinaAvaa koko luku
Luku 54 Luciferin kapinaan liittyvät ongelmatAvaa koko luku
Luku 55 Valon ja elämän sfääritAvaa koko luku
Luku 56 Universaalinen ykseysAvaa koko luku
Luku 57 Urantian alkuperäAvaa koko luku
Luku 58 Elämän juurruttaminen UrantialleAvaa koko luku
Luku 59 Elämän merellisen muodon aikakausi UrantiallaAvaa koko luku
Luku 60 Urantia maaeliöstön varhaiskaudellaAvaa koko luku
Luku 61 Nisäkkäiden aikakausi UrantiallaAvaa koko luku
Luku 62 Alkuihmisen kantarodutAvaa koko luku
Luku 63 Ensimmäinen ihmisperheAvaa koko luku
Luku 64 Evolutionaariset värilliset rodutAvaa koko luku
Luku 65 Evoluution valvontaAvaa koko luku
Luku 66 Urantian PlaneettaprinssiAvaa koko luku
Luku 67 Planeetan kapinaAvaa koko luku
Luku 68 Sivilisaation sarastusAvaa koko luku
Luku 69 Ihmisen perusinstituutiotAvaa koko luku
Luku 70 Ihmisperäisen hallitusjärjestelmän kehitysAvaa koko luku
Luku 71 Valtion kehittyminenAvaa koko luku
Luku 72 Erään naapuriplaneetan hallitusjärjestelmäAvaa koko luku
Luku 73 Eedenin PuutarhaAvaa koko luku
Luku 74 Aatami ja EevaAvaa koko luku
Luku 75 Aatami ja Eeva rikkovat sopimuksensaAvaa koko luku
Luku 76 Toinen PuutarhaAvaa koko luku
Luku 77 KeskiväliolennotAvaa koko luku
Luku 78 Violetti rotu Aatamin aikojen jälkeenAvaa koko luku
Luku 79 Andiittien leviäminen itämaihinAvaa koko luku
Luku 80 Andiittien leviäminen länsimaihinAvaa koko luku
Luku 81 Nykysivilisaation kehittyminenAvaa koko luku
Luku 82 Avioliiton kehitysAvaa koko luku
Luku 83 AvioliittoinstituutioAvaa koko luku
Luku 84 Avioliitto ja perhe-elämäAvaa koko luku
Luku 85 Palvonnan alkujuuretAvaa koko luku
Luku 86 Uskonnon varhaiskehitysAvaa koko luku
Luku 87 AavekultitAvaa koko luku
Luku 88 Fetissit, taikakalut ja magiaAvaa koko luku
Luku 89 Synti, uhri ja sovitusAvaa koko luku
Luku 90 Shamanismi – poppamiehet ja papitAvaa koko luku
Luku 91 Rukoilun kehityshistoriaAvaa koko luku
Luku 92 Uskonnon myöhempi kehitysAvaa koko luku
Luku 93 Makiventa MelkisedekAvaa koko luku
Luku 94 Melkisedekin opetusten vaikutus itämaillaAvaa koko luku
Luku 95 Melkisedekin opetusten vaikutus LevantissaAvaa koko luku
Luku 96 Jahve – heprealaisten JumalaAvaa koko luku
Luku 97 Jumalakäsityksen kehitys heprealaisten keskuudessaAvaa koko luku
Luku 98 Melkisedekin opetusten vaikutus länsimaissaAvaa koko luku
Luku 99 Uskontoon liittyvät yhteiskunnalliset kysymyksetAvaa koko luku
Luku 100 Uskonto ihmisen kokemuksessaAvaa koko luku
Luku 101 Uskonnon todellinen luonneAvaa koko luku
Luku 102 Uskonnollisen uskon perustuksetAvaa koko luku
Luku 103 Uskonnollisen kokemuksen reaalisuusAvaa koko luku
Luku 104 Kolminaisuuskäsityksen kasvuAvaa koko luku
Luku 105 Jumaluus ja todellisuusAvaa koko luku
Luku 106 Universumin todellisuustasotAvaa koko luku
Luku 107 Ajatuksensuuntaajien alkuperä ja olemusAvaa koko luku
Luku 108 Ajatuksensuuntaajien tehtävä ja toimintaAvaa koko luku
Luku 109 Suuntaajien suhde universumin luotuihinAvaa koko luku
Luku 110 Suuntaajien suhde yksittäisiin kuolevaisiinAvaa koko luku
Luku 111 Suuntaaja ja sieluAvaa koko luku
Luku 112 Persoonallisuuden eloonjääminenAvaa koko luku
Luku 113 KohtalonsuojelijaserafitAvaa koko luku
Luku 114 Serafien planetaarinen hallitusAvaa koko luku
Luku 115 Korkein OlentoAvaa koko luku
Luku 116 Kaikkivaltias KorkeinAvaa koko luku
Luku 117 Korkein JumalaAvaa koko luku
Luku 118 Korkein ja Perimmäinen – ajallisuus ja avaruusAvaa koko luku
Luku 119 Kristus Mikaelin lahjoittautumisetAvaa koko luku
Luku 120 Mikaelin lahjoittautuminen UrantiallaAvaa koko luku
Luku 121 Mikaelin lahjoittautumisen aikaiset olotAvaa koko luku
Luku 122 Jeesuksen syntymä ja vauvaikäAvaa koko luku
Luku 123 Jeesuksen varhaislapsuusAvaa koko luku
Luku 124 Jeesuksen myöhempi lapsuusikäAvaa koko luku
Luku 125 Jeesus JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 126 Kaksi ratkaisevan tärkeää vuottaAvaa koko luku
Luku 127 NuoruusvuodetAvaa koko luku
Luku 128 Jeesuksen varhaismiehuusAvaa koko luku
Luku 129 Jeesuksen aikuisiän loppupuoliAvaa koko luku
Luku 130 Matkalla RoomaanAvaa koko luku
Luku 131 Maailman uskonnotAvaa koko luku
Luku 132 Roomassa vietetty aikaAvaa koko luku
Luku 133 Paluu RoomastaAvaa koko luku
Luku 134 Siirtymäkauden vuodetAvaa koko luku
Luku 135 Johannes KastajaAvaa koko luku
Luku 136 Kaste ja ne neljäkymmentä päivääAvaa koko luku
Luku 137 Odottelua GalileassaAvaa koko luku
Luku 138 Valtakunnan sanansaattajain kouluttaminenAvaa koko luku
Luku 139 Kaksitoista apostoliaAvaa koko luku
Luku 140 Kahdentoista apostolin virkaanasettaminenAvaa koko luku
Luku 141 Julkisen toiminnan alkuAvaa koko luku
Luku 142 Pääsiäinen JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 143 Matka Samarian halkiAvaa koko luku
Luku 144 Gilboalla ja DekapoliissaAvaa koko luku
Luku 145 Neljä vaiheikasta päivää KapernaumissaAvaa koko luku
Luku 146 Ensimmäinen Galilean-saarnamatkaAvaa koko luku
Luku 147 Pistäytyminen JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 148 Evankelistojen koulutusta BetsaidassaAvaa koko luku
Luku 149 Toinen saarnamatkaAvaa koko luku
Luku 150 Kolmas saarnamatkaAvaa koko luku
Luku 151 Odottelua ja opetusta järvenrannallaAvaa koko luku
Luku 152 Kapernaumin kriisiin johtaneet tapahtumatAvaa koko luku
Luku 153 Kapernaumin kriisiAvaa koko luku
Luku 154 Viimeiset Kapernaumissa vietetyt päivätAvaa koko luku
Luku 155 Pakomatka Pohjois-Galilean halkiAvaa koko luku
Luku 156 Oleskelu Tyyrossa ja SiidonissaAvaa koko luku
Luku 157 Filippuksen KesareassaAvaa koko luku
Luku 158 KirkastusvuoriAvaa koko luku
Luku 159 Kiertomatka DekapoliissaAvaa koko luku
Luku 160 Rodan AleksandrialainenAvaa koko luku
Luku 161 Jatkokeskustelut Rodanin kanssaAvaa koko luku
Luku 162 LehtimajanjuhlaAvaa koko luku
Luku 163 Seitsemänkymmenen opettajan virkaanasettajaiset MagadanissaAvaa koko luku
Luku 164 Temppelin vihkimisen muistojuhlaAvaa koko luku
Luku 165 Perean-lähetysretki alkaaAvaa koko luku
Luku 166 Viimeinen käynti Pohjois-PereassaAvaa koko luku
Luku 167 Käynti FiladelfiassaAvaa koko luku
Luku 168 Lasaruksen kuolleistaherättäminenAvaa koko luku
Luku 169 Viimeinen opetuskerta PellassaAvaa koko luku
Luku 170 Taivaan valtakuntaAvaa koko luku
Luku 171 Matkalla JerusalemiinAvaa koko luku
Luku 172 Jerusalemiin-menoAvaa koko luku
Luku 173 Maanantai JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 174 Tiistaiaamu temppelissäAvaa koko luku
Luku 175 Viimeinen temppelipuheAvaa koko luku
Luku 176 Tiistai-ilta ÖljymäelläAvaa koko luku
Luku 177 Keskiviikko – lepopäiväAvaa koko luku
Luku 178 Viimeinen leirillä vietetty päiväAvaa koko luku
Luku 179 Viimeinen ehtoollinenAvaa koko luku
Luku 180 JäähyväispuheAvaa koko luku
Luku 181 Viimeiset kehotukset ja varoituksetAvaa koko luku
Luku 182 GetsemanessaAvaa koko luku
Luku 183 Jeesus kavalletaan ja pidätetäänAvaa koko luku
Luku 184 Sanhedrinin oikeusistuimen edessäAvaa koko luku
Luku 185 Oikeuskäsittely Pilatuksen edessäNykyinen lukuAvaa koko luku
Luku 186 Hetkeä ennen ristiinnaulitsemistaAvaa koko luku
Luku 187 RistiinnaulitseminenAvaa koko luku
Luku 188 Haudassaolon aikaAvaa koko luku
Luku 189 KuolleistanousuAvaa koko luku
Luku 190 Jeesuksen morontiailmestymisetAvaa koko luku
Luku 191 Ilmestymiset apostoleille ja muille johtohenkilöilleAvaa koko luku
Luku 192 Ilmestymiset GalileassaAvaa koko luku
Luku 193 Viimeiset ilmestymiset ja taivaaseenastuminenAvaa koko luku
Luku 194 Totuuden Hengen lahjoittaminenAvaa koko luku
Luku 195 Helluntain jälkeenAvaa koko luku
Luku 196 Jeesuksen uskoAvaa koko luku

Pikaluku

Avaa luku →

Jaa jae

Urantia-kirjan

Sanasto

Urantia-kirjan

Ehdota sanaa

-
1.00×

Luo uusi keskustelu

×