Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
VÄHÄN kello kuuden jälkeen tänä perjantaiaamuna, huhtikuun 7. päivänä vuonna 30 jKr., Jeesus tuotiin roomalaisen prokuraattorin Pilatuksen eteen. Pilatus hallitsi Juudeaa, Samariaa ja Idumeaa suoraan Syyrian legaatin alaisena. Temppelinvartijat toivat Mestarin köytettynä roomalaismaaherran eteen, ja mukana tuli viitisenkymmentä hänen syyttäjäänsä, joihin kuuluivat sanhedristioikeus (etupäässä saddukeuksia), Juudas Iskariot ja ylipappi Kaiafas sekä apostoli Johannes. Hannas ei ilmaantunut Pilatuksen eteen.
Pilatus oli jalkeilla ja valmiina vastaanottamaan tämän varhaisaamun vierailijaryhmän, sillä ne, jotka olivat edellisenä iltana onnistuneet saamaan hänen suostumuksensa roomalaissotilaiden käyttämiselle Ihmisen Pojan pidättämisessä, olivat ilmoittaneet hänelle, että Jeesus tuotaisiin hänen eteensä aamuvarhaisella. Tämä oikeuskäsittely oli järjestetty tapahtuvaksi praetoriumin, Antonia-linnoituksen lisärakennuksen, edessä. Pilatus ja hänen vaimonsa pitivät Jerusalemissa käydessään rakennusta tukikohtanaan.
Vaikka Pilatus suorittikin Jeesuksen kuulustelemisen enimmältään praetoriumin saleissa, asian julkinen oikeuskäsittely tapahtui kuitenkin ulkosalla, pääsisäänkäynnille johtavilla portailla. Tämä oli myönnytys juutalaisille, sillä nämä kieltäytyivät astumasta sisälle mihinkään ei-juutalaisten rakennukseen, jossa tänä pääsiäisen valmistuspäivänä saatettaisiin käyttää hapatetta. Sellaiseen rakennukseen meneminen, paitsi että se olisi tehnyt heistä seremoniallisessa mielessä epäpuhtaita ja niin ollen estänyt heidän osallistumisensa iltapäivällä pidettävään kiitosjuhlaan, olisi myös tehnyt välttämättömäksi heidän alistumisensa auringonlaskun jälkeen toimitettaviin puhdistautumisseremonioihin, ennen kuin he olisivat kelvollisia nauttimaan pääsiäisehtoollista.
Vaikka omatunto ei näitä juutalaisia yhtään vaivannut, kun he juonittelivat pannakseen toimeen Jeesuksen oikeusmurhan, he olivat kuitenkin omantunnonarkoja kaikkien tällaisten seremoniallista puhtautta ja perinteistä sääntöjenmukaisuutta koskevissa kysymyksissä. Eivätkä nämä juutalaiset ole olleet ainoita, joilta ylevät ja pyhät, jumalallisluonteiset velvollisuudet ovat jääneet huomaamatta, samalla kun he osoittavat pikkutarkkaa huomiota asioille, joiden merkitys ihmisen hyvinvoinnin kannalta niin hyvin ajallisuudessa kuin ikuisuudessakin on olematon.
SHORTLY after six o’clock on this Friday morning, April 7, a.d. 30, Jesus was brought before Pilate, the Roman procurator who governed Judea, Samaria, and Idumea under the immediate supervision of the legatus of Syria. The Master was taken into the presence of the Roman governor by the temple guards, bound, and was accompanied by about fifty of his accusers, including the Sanhedrist court (principally Sadduceans), Judas Iscariot, and the high priest, Caiaphas, and by the Apostle John. Annas did not appear before Pilate.
Pilate was up and ready to receive this group of early morning callers, having been informed by those who had secured his consent, the previous evening, to employ the Roman soldiers in arresting the Son of Man, that Jesus would be early brought before him. This trial was arranged to take place in front of the praetorium, an addition to the fortress of Antonia, where Pilate and his wife made their headquarters when stopping in Jerusalem.
Though Pilate conducted much of Jesus’ examination within the praetorium halls, the public trial was held outside on the steps leading up to the main entrance. This was a concession to the Jews, who refused to enter any gentile building where leaven might be used on this day of preparation for the Passover. Such conduct would not only render them ceremonially unclean and thereby debar them from partaking of the afternoon feast of thanksgiving but would also necessitate their subjection to purification ceremonies after sundown, before they would be eligible to partake of the Passover supper.
Although these Jews were not at all bothered in conscience as they intrigued to effect the judicial murder of Jesus, they were nonetheless scrupulous regarding all these matters of ceremonial cleanness and traditional regularity. And these Jews have not been the only ones to fail in the recognition of high and holy obligations of a divine nature while giving meticulous attention to things of trifling importance to human welfare in both time and eternity.
SuomiEnglish
VÄHÄN kello kuuden jälkeen tänä perjantaiaamuna, huhtikuun 7. päivänä vuonna 30 jKr., Jeesus tuotiin roomalaisen prokuraattorin Pilatuksen eteen. Pilatus hallitsi Juudeaa, Samariaa ja Idumeaa suoraan Syyrian legaatin alaisena. Temppelinvartijat toivat Mestarin köytettynä roomalaismaaherran eteen, ja mukana tuli viitisenkymmentä hänen syyttäjäänsä, joihin kuuluivat sanhedristioikeus (etupäässä saddukeuksia), Juudas Iskariot ja ylipappi Kaiafas sekä apostoli Johannes. Hannas ei ilmaantunut Pilatuksen eteen.
SHORTLY after six o’clock on this Friday morning, April 7, a.d. 30, Jesus was brought before Pilate, the Roman procurator who governed Judea, Samaria, and Idumea under the immediate supervision of the legatus of Syria. The Master was taken into the presence of the Roman governor by the temple guards, bound, and was accompanied by about fifty of his accusers, including the Sanhedrist court (principally Sadduceans), Judas Iscariot, and the high priest, Caiaphas, and by the Apostle John. Annas did not appear before Pilate.
Pilatus oli jalkeilla ja valmiina vastaanottamaan tämän varhaisaamun vierailijaryhmän, sillä ne, jotka olivat edellisenä iltana onnistuneet saamaan hänen suostumuksensa roomalaissotilaiden käyttämiselle Ihmisen Pojan pidättämisessä, olivat ilmoittaneet hänelle, että Jeesus tuotaisiin hänen eteensä aamuvarhaisella. Tämä oikeuskäsittely oli järjestetty tapahtuvaksi praetoriumin, Antonia-linnoituksen lisärakennuksen, edessä. Pilatus ja hänen vaimonsa pitivät Jerusalemissa käydessään rakennusta tukikohtanaan.
Pilate was up and ready to receive this group of early morning callers, having been informed by those who had secured his consent, the previous evening, to employ the Roman soldiers in arresting the Son of Man, that Jesus would be early brought before him. This trial was arranged to take place in front of the praetorium, an addition to the fortress of Antonia, where Pilate and his wife made their headquarters when stopping in Jerusalem.
Vaikka Pilatus suorittikin Jeesuksen kuulustelemisen enimmältään praetoriumin saleissa, asian julkinen oikeuskäsittely tapahtui kuitenkin ulkosalla, pääsisäänkäynnille johtavilla portailla. Tämä oli myönnytys juutalaisille, sillä nämä kieltäytyivät astumasta sisälle mihinkään ei-juutalaisten rakennukseen, jossa tänä pääsiäisen valmistuspäivänä saatettaisiin käyttää hapatetta. Sellaiseen rakennukseen meneminen, paitsi että se olisi tehnyt heistä seremoniallisessa mielessä epäpuhtaita ja niin ollen estänyt heidän osallistumisensa iltapäivällä pidettävään kiitosjuhlaan, olisi myös tehnyt välttämättömäksi heidän alistumisensa auringonlaskun jälkeen toimitettaviin puhdistautumisseremonioihin, ennen kuin he olisivat kelvollisia nauttimaan pääsiäisehtoollista.
Though Pilate conducted much of Jesus’ examination within the praetorium halls, the public trial was held outside on the steps leading up to the main entrance. This was a concession to the Jews, who refused to enter any gentile building where leaven might be used on this day of preparation for the Passover. Such conduct would not only render them ceremonially unclean and thereby debar them from partaking of the afternoon feast of thanksgiving but would also necessitate their subjection to purification ceremonies after sundown, before they would be eligible to partake of the Passover supper.
Vaikka omatunto ei näitä juutalaisia yhtään vaivannut, kun he juonittelivat pannakseen toimeen Jeesuksen oikeusmurhan, he olivat kuitenkin omantunnonarkoja kaikkien tällaisten seremoniallista puhtautta ja perinteistä sääntöjenmukaisuutta koskevissa kysymyksissä. Eivätkä nämä juutalaiset ole olleet ainoita, joilta ylevät ja pyhät, jumalallisluonteiset velvollisuudet ovat jääneet huomaamatta, samalla kun he osoittavat pikkutarkkaa huomiota asioille, joiden merkitys ihmisen hyvinvoinnin kannalta niin hyvin ajallisuudessa kuin ikuisuudessakin on olematon.
Although these Jews were not at all bothered in conscience as they intrigued to effect the judicial murder of Jesus, they were nonetheless scrupulous regarding all these matters of ceremonial cleanness and traditional regularity. And these Jews have not been the only ones to fail in the recognition of high and holy obligations of a divine nature while giving meticulous attention to things of trifling importance to human welfare in both time and eternity.