Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Ainoa täysin vakiintunut luomistulos on Havona, keskusuniversumi, joka luotiin suoraan Universaalisen Isän ajatuksella ja Iankaikkisen Pojan sanalla. Havona on eksistentiaalinen, täydellinen ja valmis universumi, joka ympäröi ikuisten Jumaluuksien kotia, kaiken olevaisen keskusta. Seitsemään superuniversumiin kuuluvat luomukset ovat finiittisiä, evolutionaarisia ja tasaisesti edistyviä.
Ajallisuuden ja avaruuden fyysiset järjestelmät ovat kaikki alkuperältään evolutionaarisia. Ne eivät ole edes fyysisessä mielessä vakiintuneita, ennen kuin ne ovat asettuneet kiertämään määrättyjä superuniversumiensa kehiä. Paikallisuniversumi ei myöskään asetu valoon ja elämään, ennen kuin sen sisältämät fyysiset laajenemis- ja kehittymismahdollisuudet on ammennettu tyhjiin ja, vasta kun sen kaikkien asuttujen maailmojen hengellinen tila on iäksi asettunut ja vakiintunut.
Muualla kuin keskusuniversumissa täydellisyys saavutetaan vähin erin edeten. Keskusuniversumi on meille täydellisyyttä edustava esikuva, mutta kaikkien muiden maailmojen pitää tämä täydellisyys saavuttaa juuri näiden maailmojen tai universumien edistämiseksi asetettuja menetelmiä käyttäen. Ja miltei loputon vaihtelevuus on ominaista Luoja-Poikien suunnitelmille omien paikallisuniversumiensa organisoimiseksi, kehittämiseksi, harjoittamiseksi ja vakauttamiseksi.
Isän jumaluusläsnäoloa lukuun ottamatta jokainen paikallisuniversumi on tietyssä mielessä keskus- eli malliluomakunnan hallinto-organisaation jäljennös. Vaikka Universaalinen Isä on henkilökohtaisesti läsnä asuinuniversumissaan, hän ei asu tuosta universumista peräisin olevien olentojen mielessä, niin kuin hän sananmukaisesti asuu ajallisuuden ja avaruuden kuolevaisten sielun tykönä. Kaukaisuuksiin ulottuvan luomistuloksen hengellisten asioiden järjestelyssä ja säätelyssä näyttää vallitsevan kaikin puolin viisas vastavuoroisuus. Keskusuniversumissa Isä on läsnä sellaisenaan ja henkilökohtaisesti, mutta hän ei ole läsnä tuon täydellisen luomuksen lasten mielessä; avaruuden universumeista Isä on henkilönä poissa – siellä häntä edustavat hänen Hallitsija-Poikansa – samalla kun hän on mitä läheisimmin läsnä kuolevaisten lastensa mielessä siten, että häntä edustaa hengellisesti näiden tahdollisten luotujen mielessä asuvan Salaperäisen Opastajan esipersoonallinen läsnäolo.
Universaalisen Isän henkilökohtaista läsnäoloa lukuun ottamatta paikallisuniversumin päämajassa asuu kaikkia niitä luoja- ja luovia persoonallisuuksia, jotka edustavat itsenäistä valtaa ja hallinnollista itsenäisyyttä. Paikallisuniversumissa on tavattavissa jotakin jokaisesta ja joku lähes kaikkiin keskusuniversumissa elävien älyllisten olentojen luokkiin kuuluvista olennoista – Universaalista Isää lukuun ottamatta. Vaikka Universaalinen Isä ei olekaan henkilökohtaisesti läsnä paikallisuniversumissa, häntä edustaa henkilökohtaisesti tämän universumin Luoja-Poika, joka yhteen aikaan on Jumalan sijaishallitsija ja myöhemmin omissa nimissään toimiva korkein ja täysivaltainen hallitsija.
Mitä alemmaksi elollisuuden asteikkoa menemme, sitä vaikeammaksi käy näkymättömän Isän löytäminen uskon silmin. Alemmat luodut – ja toisinaan korkeammatkin persoonallisuudet – huomaavat, ettei aina ole helppoa nähdä Universaalista Isää hänen Luoja-Pojissaan. Niinpä he ennen hengellisen ylevöitymisensä aikaa, aikaa, jolloin kehittymisen täyttymys antaa heille kyvyn nähdä Jumala persoonana, väsyvät eteenpäin kulkiessaan, ruokkivat hengellisiä epäilyksiä, lankeavat sekasortoon ja eristäytyvät näin oman aikansa ja universuminsa edistyvistä hengellisistä tavoitteista. Tällä tavoin he kadottavat sen kyvyn, että he Luoja-Poikaa katsellessaan näkisivät Isän. Luodun varmimpana turvana tällaista vastaan koko pitkän, Isän luo pääsemiseksi käydyn kamppailun aikana, koko sinä aikana, jolloin luontaiset olosuhteet tekevät sellaisen saavutuksen mahdottomaksi, on pitää itsepintaisesti kiinni siitä totuudesta ja tosiasiasta, että Isä on läsnä Pojissaan. Kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti, hengellisesti ja persoonallisesti, Isä ja Pojat ovat yksi. Tämä on totuus: Joka on nähnyt Luoja-Pojan, on nähnyt Isän.
Ensi alkuun tietyn universumin persoonallisuudet ovat vakiintuneita ja luotettavia vain suhteessa siihen, miten läheisesti he ovat sukua Jumaluudelle. Kun Luodun olennon syntyperä on kyllin kaukana alkuperäisistä ja jumalallisista Lähteistä, olipa kysymys Jumalan Pojista tai Äärettömälle Hengelle kuuluvista hoivaavista olennoista, epäsovun, sekasorron ja joskus kapinoinnin – synnin – mahdollisuus lisääntyy.
Jumaluudesta polveutuvia täydellisiä olentoja lukuun ottamatta kaikki superuniversumien tahdolliset luodut ovat olemukseltaan evolutionaarisia; he aloittavat vähäpätöisyydestä ja kapuavat alati ylöspäin eli todellisuudessa sisäänpäin. Varsin hengellisetkin persoonallisuudet jatkavat nousuaan elämän porraspuilla asteittain elämästä elämään ja sfääriltä sfäärille ylenemällä. Ja Salaperäistä Opastajaa vieraanaan pitävien tapauksessa ei todellakaan ole mitään rajaa sille, mihin mahdollisiin korkeuksiin heidän hengellinen ylösnousemuksensa ja universaalinen tuloksiinpääsynsä johtaa.
Ajallisuuden luotujen täydellisyys, sitten kun se viimein saavutetaan, on kokonaan hankittu ominaisuus, kiistämätön persoonallisuuden saavuttama ominaisuus. Vaikka tapaukseen sekoittuukin ylen määrin armon aineksia, luodun saavutukset ovat kuitenkin tulosta yksilökohtaisesta ponnistelusta ja elämän tosiasiallisesta elämisestä, persoonallisuuden reagoinnista olemassa olevaan ympäristöön.
Se, että evoluution mukaisesti polveutuu eläimestä, ei universumin silmissä lyö poltinmerkkiä yhteenkään persoonallisuuteen, onhan se ainoa menetelmä tuottaa toinen finiittisten, älyllisten ja tahdollisten olentojen kahdesta perustyypistä. Kun täydellisyyden ja ikuisuuden korkeudet saavutetaan, se on sitäkin kunniakkaampaa niille, jotka aloittivat pohjalta ja riemukkaasti kapusivat puola puolalta elämän porraspuita, eli niille, jotka todellakin kunnian kukkulat saavuttaessaan ovat saaneet henkilökohtaisen kokemuksen, johon kuuluu tosipohjainen tieto elämän jokaisesta vaiheesta: pohjalta huipulle.
Tässä kaikessa tulee näkyviin Luojien viisaus. Universaaliselle Isälle olisi aivan yhtä helppoa tehdä kaikista kuolevaisista täydellisiä olentoja, jumalallisen sanansa voimalla jaella ympäriinsä täydellisyyttä. Mutta sellainen riistäisi kuolevaisilta sen ihmeellisen kokemuksen, jonka tarjoaa sisäänpäin tapahtuvaan asteittaiseen nousuun liittyvä löytöretki ja koulutus, kokemus, josta pääsevät osallisiksi vain elollisen olemassaolon pohjalta aloittavat onnekkaat.
Havonaa ympäröivissä universumeissa on täydellisiä luotuja vain määrä, joka tarvitaan esikuvallisiksi opettajiksi ja oppaiksi niille, jotka ovat kapuamassa elämän evolutionaarisia portaita. Evolutionaarisen persoonallisuustyypin kokemuksellinen olemus on Paratiisi-Havonan luotujen ikuisesti täydellisen olemuksen luonnollinen kosminen täydenne. Todellisuudessa sekä täydelliset että täydellistyneet luodut ovat keskeneräisiä kaiken sen osalta, mikä kuuluu finiittisyyteen. Mutta Paratiisi-Havona -järjestelmän eksistentiaalisesti täydellisten luotujen ja evolutionaarisista universumeista nousevien kokemisen kautta täydellistyneiden finaliittien välisessä toisiaan täydentävässä suhteessa molemmat olentotyypit vapautuvat myötäsyntyisistä rajoituksistaan ja voivat näin yhdessä pyrkiä saavuttamaan luodun olennon statuksen perimmäisyyteen kuuluvat ylimmät korkeudet.
Nämä luotuja koskevat tapahtumat ovat Seitsenkertaisessa Jumaluudessa ilmenevien vaikutusten ja vastavaikutusten universumissa julki tulevia seuraamuksia. Seitsenkertaisessa Jumaluudessa Paratiisin-Kolminaisuuden ikuiseen jumalallisuuteen yhdistyy Korkeimpien Luojien kehittyvä jumalallisuus Korkeimman Olennon voima-aktuaalistuvassa Jumaluudessa, sen avulla ja sen kautta.
Jumalallisen täydellinen luotu ja kehityksen täydellistämä luotu ovat jumaluuspotentiaalinsa määrän puolesta tasavertaisia, mutta laadultaan nämä potentiaalit eroavat. Kumpaisenkin on korkeimman palvelutason saavuttamiseksi luotettava toiseen. Evolutionaariset superuniversumit luottavat siihen, että täydellinen Havona tarjoaa ylösnousemuskansalaisilleen lopullisen koulutuksen, mutta samoin tarvitsee täydellinen keskusuniversumi täydellistyvien superuniversumien olemassaoloa ja niiden tarjoamaa tilaisuutta keskusuniversumista alas laskeutuvien asukkaiden kehityksen loppuunsaattamiseen.
Nämä finiittisen todellisuuden kaksi ensisijaista ilmentymää: myötäsyntyinen täydellisyys ja kehityksen kautta saavutettu täydellisyys, ovat – olipa kysymys persoonallisuuksista tai universumeista – keskenään tasavertaisia, toisistaan riippuvaisia ja yhden kokonaisuuden muodostavia. Kumpikin tarvitsee toista toiminnan, palvelun ja kohtalon täysimääräisyyden saavuttaakseen.
The only creation that is perfectly settled is Havona, the central universe, which was made directly by the thought of the Universal Father and the word of the Eternal Son. Havona is an existential, perfect, and replete universe, surrounding the home of the eternal Deities, the center of all things. The creations of the seven superuniverses are finite, evolutionary, and consistently progressive.
The physical systems of time and space are all evolutionary in origin. They are not even physically stabilized until they are swung into the settled circuits of their superuniverses. Neither is a local universe settled in light and life until its physical possibilities of expansion and development have been exhausted, and until the spiritual status of all its inhabited worlds has been forever settled and stabilized.
Except in the central universe, perfection is a progressive attainment. In the central creation we have a pattern of perfection, but all other realms must attain that perfection by the methods established for the advancement of those particular worlds or universes. And an almost infinite variety characterizes the plans of the Creator Sons for organizing, evolving, disciplining, and settling their respective local universes.
With the exception of the deity presence of the Father, every local universe is, in a certain sense, a duplication of the administrative organization of the central or pattern creation. Although the Universal Father is personally present in the residential universe, he does not indwell the minds of the beings originating in that universe as he does literally dwell with the souls of the mortals of time and space. There seems to be an all-wise compensation in the adjustment and regulation of the spiritual affairs of the far-flung creation. In the central universe the Father is personally present as such but absent in the minds of the children of that perfect creation; in the universes of space the Father is absent in person, being represented by his Sovereign Sons, while he is intimately present in the minds of his mortal children, being spiritually represented by the prepersonal presence of the Mystery Monitors that reside in the minds of these will creatures.
On the headquarters of a local universe there reside all those creator and creative personalities who represent self-contained authority and administrative autonomy except the personal presence of the Universal Father. In the local universe there are to be found something of everyone and someone of almost every class of intelligent beings existing in the central universe except the Universal Father. Although the Universal Father is not personally present in a local universe, he is personally represented by its Creator Son, sometime vicegerent of God and subsequently supreme and sovereign ruler in his own right.
The farther down the scale of life we go, the more difficult it becomes to locate, with the eye of faith, the invisible Father. The lower creatures—and sometimes even the higher personalities—find it difficult always to envisage the Universal Father in his Creator Sons. And so, pending the time of their spiritual exaltation, when perfection of development will enable them to see God in person, they grow weary in progression, entertain spiritual doubts, stumble into confusion, and thus isolate themselves from the progressive spiritual aims of their time and universe. In this way they lose the ability to see the Father when beholding the Creator Son. The surest safeguard for the creature throughout the long struggle to attain the Father, during this time when inherent conditions make such attainment impossible, is tenaciously to hold on to the truth-fact of the Father’s presence in his Sons. Literally and figuratively, spiritually and personally, the Father and the Sons are one. It is a fact: He who has seen a Creator Son has seen the Father.
The personalities of a given universe are settled and dependable, at the start, only in accordance with their degree of kinship to Deity. When creature origin departs sufficiently far from the original and divine Sources, whether we are dealing with the Sons of God or the creatures of ministry belonging to the Infinite Spirit, there is an increase in the possibility of disharmony, confusion, and sometimes rebellion—sin.
Excepting perfect beings of Deity origin, all will creatures in the superuniverses are of evolutionary nature, beginning in lowly estate and climbing ever upward, in reality inward. Even highly spiritual personalities continue to ascend the scale of life by progressive translations from life to life and from sphere to sphere. And in the case of those who entertain the Mystery Monitors, there is indeed no limit to the possible heights of their spiritual ascent and universe attainment.
The perfection of the creatures of time, when finally achieved, is wholly an acquirement, a bona fide personality possession. While the elements of grace are freely admixed, nevertheless, the creature attainments are the result of individual effort and actual living, personality reaction to the existing environment.
The fact of animal evolutionary origin does not attach stigma to any personality in the sight of the universe as that is the exclusive method of producing one of the two basic types of finite intelligent will creatures. When the heights of perfection and eternity are attained, all the more honor to those who began at the bottom and joyfully climbed the ladder of life, round by round, and who, when they do reach the heights of glory, will have gained a personal experience which embodies an actual knowledge of every phase of life from the bottom to the top.
In all this is shown the wisdom of the Creators. It would be just as easy for the Universal Father to make all mortals perfect beings, to impart perfection by his divine word. But that would deprive them of the wonderful experience of the adventure and training associated with the long and gradual inward climb, an experience to be had only by those who are so fortunate as to begin at the very bottom of living existence.
In the universes encircling Havona there are provided only a sufficient number of perfect creatures to meet the need for pattern teacher guides for those who are ascending the evolutionary scale of life. The experiential nature of the evolutionary type of personality is the natural cosmic complement of the ever-perfect natures of the Paradise-Havona creatures. In reality, both perfect and perfected creatures are incomplete as regards finite totality. But in the complemental association of the existentially perfect creatures of the Paradise-Havona system with the experientially perfected finaliters ascending from the evolutionary universes, both types find release from inherent limitations and thus may conjointly attempt to reach the sublime heights of the ultimate of creature status.
These creature transactions are the universe repercussions of actions and reactions within the Sevenfold Deity, wherein the eternal divinity of the Paradise Trinity is conjoined with the evolving divinity of the Supreme Creators of the time-space universes in, by, and through the power-actualizing Deity of the Supreme Being.
The divinely perfect creature and the evolutionary perfected creature are equal in degree of divinity potential, but they differ in kind. Each must depend on the other to attain supremacy of service. The evolutionary superuniverses depend on perfect Havona to provide the final training for their ascending citizens, but so does the perfect central universe require the existence of the perfecting superuniverses to provide for the full development of its descending inhabitants.
The two prime manifestations of finite reality, innate perfection and evolved perfection, be they personalities or universes, are co-ordinate, dependent, and integrated. Each requires the other to achieve completion of function, service, and destiny.
SuomiEnglish
Ainoa täysin vakiintunut luomistulos on Havona, keskusuniversumi, joka luotiin suoraan Universaalisen Isän ajatuksella ja Iankaikkisen Pojan sanalla. Havona on eksistentiaalinen, täydellinen ja valmis universumi, joka ympäröi ikuisten Jumaluuksien kotia, kaiken olevaisen keskusta. Seitsemään superuniversumiin kuuluvat luomukset ovat finiittisiä, evolutionaarisia ja tasaisesti edistyviä.
The only creation that is perfectly settled is Havona, the central universe, which was made directly by the thought of the Universal Father and the word of the Eternal Son. Havona is an existential, perfect, and replete universe, surrounding the home of the eternal Deities, the center of all things. The creations of the seven superuniverses are finite, evolutionary, and consistently progressive.
Ajallisuuden ja avaruuden fyysiset järjestelmät ovat kaikki alkuperältään evolutionaarisia. Ne eivät ole edes fyysisessä mielessä vakiintuneita, ennen kuin ne ovat asettuneet kiertämään määrättyjä superuniversumiensa kehiä. Paikallisuniversumi ei myöskään asetu valoon ja elämään, ennen kuin sen sisältämät fyysiset laajenemis- ja kehittymismahdollisuudet on ammennettu tyhjiin ja, vasta kun sen kaikkien asuttujen maailmojen hengellinen tila on iäksi asettunut ja vakiintunut.
The physical systems of time and space are all evolutionary in origin. They are not even physically stabilized until they are swung into the settled circuits of their superuniverses. Neither is a local universe settled in light and life until its physical possibilities of expansion and development have been exhausted, and until the spiritual status of all its inhabited worlds has been forever settled and stabilized.
Muualla kuin keskusuniversumissa täydellisyys saavutetaan vähin erin edeten. Keskusuniversumi on meille täydellisyyttä edustava esikuva, mutta kaikkien muiden maailmojen pitää tämä täydellisyys saavuttaa juuri näiden maailmojen tai universumien edistämiseksi asetettuja menetelmiä käyttäen. Ja miltei loputon vaihtelevuus on ominaista Luoja-Poikien suunnitelmille omien paikallisuniversumiensa organisoimiseksi, kehittämiseksi, harjoittamiseksi ja vakauttamiseksi.
Except in the central universe, perfection is a progressive attainment. In the central creation we have a pattern of perfection, but all other realms must attain that perfection by the methods established for the advancement of those particular worlds or universes. And an almost infinite variety characterizes the plans of the Creator Sons for organizing, evolving, disciplining, and settling their respective local universes.
Isän jumaluusläsnäoloa lukuun ottamatta jokainen paikallisuniversumi on tietyssä mielessä keskus- eli malliluomakunnan hallinto-organisaation jäljennös. Vaikka Universaalinen Isä on henkilökohtaisesti läsnä asuinuniversumissaan, hän ei asu tuosta universumista peräisin olevien olentojen mielessä, niin kuin hän sananmukaisesti asuu ajallisuuden ja avaruuden kuolevaisten sielun tykönä. Kaukaisuuksiin ulottuvan luomistuloksen hengellisten asioiden järjestelyssä ja säätelyssä näyttää vallitsevan kaikin puolin viisas vastavuoroisuus. Keskusuniversumissa Isä on läsnä sellaisenaan ja henkilökohtaisesti, mutta hän ei ole läsnä tuon täydellisen luomuksen lasten mielessä; avaruuden universumeista Isä on henkilönä poissa – siellä häntä edustavat hänen Hallitsija-Poikansa – samalla kun hän on mitä läheisimmin läsnä kuolevaisten lastensa mielessä siten, että häntä edustaa hengellisesti näiden tahdollisten luotujen mielessä asuvan Salaperäisen Opastajan esipersoonallinen läsnäolo.
With the exception of the deity presence of the Father, every local universe is, in a certain sense, a duplication of the administrative organization of the central or pattern creation. Although the Universal Father is personally present in the residential universe, he does not indwell the minds of the beings originating in that universe as he does literally dwell with the souls of the mortals of time and space. There seems to be an all-wise compensation in the adjustment and regulation of the spiritual affairs of the far-flung creation. In the central universe the Father is personally present as such but absent in the minds of the children of that perfect creation; in the universes of space the Father is absent in person, being represented by his Sovereign Sons, while he is intimately present in the minds of his mortal children, being spiritually represented by the prepersonal presence of the Mystery Monitors that reside in the minds of these will creatures.
Universaalisen Isän henkilökohtaista läsnäoloa lukuun ottamatta paikallisuniversumin päämajassa asuu kaikkia niitä luoja- ja luovia persoonallisuuksia, jotka edustavat itsenäistä valtaa ja hallinnollista itsenäisyyttä. Paikallisuniversumissa on tavattavissa jotakin jokaisesta ja joku lähes kaikkiin keskusuniversumissa elävien älyllisten olentojen luokkiin kuuluvista olennoista – Universaalista Isää lukuun ottamatta. Vaikka Universaalinen Isä ei olekaan henkilökohtaisesti läsnä paikallisuniversumissa, häntä edustaa henkilökohtaisesti tämän universumin Luoja-Poika, joka yhteen aikaan on Jumalan sijaishallitsija ja myöhemmin omissa nimissään toimiva korkein ja täysivaltainen hallitsija.
On the headquarters of a local universe there reside all those creator and creative personalities who represent self-contained authority and administrative autonomy except the personal presence of the Universal Father. In the local universe there are to be found something of everyone and someone of almost every class of intelligent beings existing in the central universe except the Universal Father. Although the Universal Father is not personally present in a local universe, he is personally represented by its Creator Son, sometime vicegerent of God and subsequently supreme and sovereign ruler in his own right.
Mitä alemmaksi elollisuuden asteikkoa menemme, sitä vaikeammaksi käy näkymättömän Isän löytäminen uskon silmin. Alemmat luodut – ja toisinaan korkeammatkin persoonallisuudet – huomaavat, ettei aina ole helppoa nähdä Universaalista Isää hänen Luoja-Pojissaan. Niinpä he ennen hengellisen ylevöitymisensä aikaa, aikaa, jolloin kehittymisen täyttymys antaa heille kyvyn nähdä Jumala persoonana, väsyvät eteenpäin kulkiessaan, ruokkivat hengellisiä epäilyksiä, lankeavat sekasortoon ja eristäytyvät näin oman aikansa ja universuminsa edistyvistä hengellisistä tavoitteista. Tällä tavoin he kadottavat sen kyvyn, että he Luoja-Poikaa katsellessaan näkisivät Isän. Luodun varmimpana turvana tällaista vastaan koko pitkän, Isän luo pääsemiseksi käydyn kamppailun aikana, koko sinä aikana, jolloin luontaiset olosuhteet tekevät sellaisen saavutuksen mahdottomaksi, on pitää itsepintaisesti kiinni siitä totuudesta ja tosiasiasta, että Isä on läsnä Pojissaan. Kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti, hengellisesti ja persoonallisesti, Isä ja Pojat ovat yksi. Tämä on totuus: Joka on nähnyt Luoja-Pojan, on nähnyt Isän.
The farther down the scale of life we go, the more difficult it becomes to locate, with the eye of faith, the invisible Father. The lower creatures—and sometimes even the higher personalities—find it difficult always to envisage the Universal Father in his Creator Sons. And so, pending the time of their spiritual exaltation, when perfection of development will enable them to see God in person, they grow weary in progression, entertain spiritual doubts, stumble into confusion, and thus isolate themselves from the progressive spiritual aims of their time and universe. In this way they lose the ability to see the Father when beholding the Creator Son. The surest safeguard for the creature throughout the long struggle to attain the Father, during this time when inherent conditions make such attainment impossible, is tenaciously to hold on to the truth-fact of the Father’s presence in his Sons. Literally and figuratively, spiritually and personally, the Father and the Sons are one. It is a fact: He who has seen a Creator Son has seen the Father.
Ensi alkuun tietyn universumin persoonallisuudet ovat vakiintuneita ja luotettavia vain suhteessa siihen, miten läheisesti he ovat sukua Jumaluudelle. Kun Luodun olennon syntyperä on kyllin kaukana alkuperäisistä ja jumalallisista Lähteistä, olipa kysymys Jumalan Pojista tai Äärettömälle Hengelle kuuluvista hoivaavista olennoista, epäsovun, sekasorron ja joskus kapinoinnin – synnin – mahdollisuus lisääntyy.
The personalities of a given universe are settled and dependable, at the start, only in accordance with their degree of kinship to Deity. When creature origin departs sufficiently far from the original and divine Sources, whether we are dealing with the Sons of God or the creatures of ministry belonging to the Infinite Spirit, there is an increase in the possibility of disharmony, confusion, and sometimes rebellion—sin.
Jumaluudesta polveutuvia täydellisiä olentoja lukuun ottamatta kaikki superuniversumien tahdolliset luodut ovat olemukseltaan evolutionaarisia; he aloittavat vähäpätöisyydestä ja kapuavat alati ylöspäin eli todellisuudessa sisäänpäin. Varsin hengellisetkin persoonallisuudet jatkavat nousuaan elämän porraspuilla asteittain elämästä elämään ja sfääriltä sfäärille ylenemällä. Ja Salaperäistä Opastajaa vieraanaan pitävien tapauksessa ei todellakaan ole mitään rajaa sille, mihin mahdollisiin korkeuksiin heidän hengellinen ylösnousemuksensa ja universaalinen tuloksiinpääsynsä johtaa.
Excepting perfect beings of Deity origin, all will creatures in the superuniverses are of evolutionary nature, beginning in lowly estate and climbing ever upward, in reality inward. Even highly spiritual personalities continue to ascend the scale of life by progressive translations from life to life and from sphere to sphere. And in the case of those who entertain the Mystery Monitors, there is indeed no limit to the possible heights of their spiritual ascent and universe attainment.
Ajallisuuden luotujen täydellisyys, sitten kun se viimein saavutetaan, on kokonaan hankittu ominaisuus, kiistämätön persoonallisuuden saavuttama ominaisuus. Vaikka tapaukseen sekoittuukin ylen määrin armon aineksia, luodun saavutukset ovat kuitenkin tulosta yksilökohtaisesta ponnistelusta ja elämän tosiasiallisesta elämisestä, persoonallisuuden reagoinnista olemassa olevaan ympäristöön.
The perfection of the creatures of time, when finally achieved, is wholly an acquirement, a bona fide personality possession. While the elements of grace are freely admixed, nevertheless, the creature attainments are the result of individual effort and actual living, personality reaction to the existing environment.
Se, että evoluution mukaisesti polveutuu eläimestä, ei universumin silmissä lyö poltinmerkkiä yhteenkään persoonallisuuteen, onhan se ainoa menetelmä tuottaa toinen finiittisten, älyllisten ja tahdollisten olentojen kahdesta perustyypistä. Kun täydellisyyden ja ikuisuuden korkeudet saavutetaan, se on sitäkin kunniakkaampaa niille, jotka aloittivat pohjalta ja riemukkaasti kapusivat puola puolalta elämän porraspuita, eli niille, jotka todellakin kunnian kukkulat saavuttaessaan ovat saaneet henkilökohtaisen kokemuksen, johon kuuluu tosipohjainen tieto elämän jokaisesta vaiheesta: pohjalta huipulle.
The fact of animal evolutionary origin does not attach stigma to any personality in the sight of the universe as that is the exclusive method of producing one of the two basic types of finite intelligent will creatures. When the heights of perfection and eternity are attained, all the more honor to those who began at the bottom and joyfully climbed the ladder of life, round by round, and who, when they do reach the heights of glory, will have gained a personal experience which embodies an actual knowledge of every phase of life from the bottom to the top.
Tässä kaikessa tulee näkyviin Luojien viisaus. Universaaliselle Isälle olisi aivan yhtä helppoa tehdä kaikista kuolevaisista täydellisiä olentoja, jumalallisen sanansa voimalla jaella ympäriinsä täydellisyyttä. Mutta sellainen riistäisi kuolevaisilta sen ihmeellisen kokemuksen, jonka tarjoaa sisäänpäin tapahtuvaan asteittaiseen nousuun liittyvä löytöretki ja koulutus, kokemus, josta pääsevät osallisiksi vain elollisen olemassaolon pohjalta aloittavat onnekkaat.
In all this is shown the wisdom of the Creators. It would be just as easy for the Universal Father to make all mortals perfect beings, to impart perfection by his divine word. But that would deprive them of the wonderful experience of the adventure and training associated with the long and gradual inward climb, an experience to be had only by those who are so fortunate as to begin at the very bottom of living existence.
Havonaa ympäröivissä universumeissa on täydellisiä luotuja vain määrä, joka tarvitaan esikuvallisiksi opettajiksi ja oppaiksi niille, jotka ovat kapuamassa elämän evolutionaarisia portaita. Evolutionaarisen persoonallisuustyypin kokemuksellinen olemus on Paratiisi-Havonan luotujen ikuisesti täydellisen olemuksen luonnollinen kosminen täydenne. Todellisuudessa sekä täydelliset että täydellistyneet luodut ovat keskeneräisiä kaiken sen osalta, mikä kuuluu finiittisyyteen. Mutta Paratiisi-Havona -järjestelmän eksistentiaalisesti täydellisten luotujen ja evolutionaarisista universumeista nousevien kokemisen kautta täydellistyneiden finaliittien välisessä toisiaan täydentävässä suhteessa molemmat olentotyypit vapautuvat myötäsyntyisistä rajoituksistaan ja voivat näin yhdessä pyrkiä saavuttamaan luodun olennon statuksen perimmäisyyteen kuuluvat ylimmät korkeudet.
In the universes encircling Havona there are provided only a sufficient number of perfect creatures to meet the need for pattern teacher guides for those who are ascending the evolutionary scale of life. The experiential nature of the evolutionary type of personality is the natural cosmic complement of the ever-perfect natures of the Paradise-Havona creatures. In reality, both perfect and perfected creatures are incomplete as regards finite totality. But in the complemental association of the existentially perfect creatures of the Paradise-Havona system with the experientially perfected finaliters ascending from the evolutionary universes, both types find release from inherent limitations and thus may conjointly attempt to reach the sublime heights of the ultimate of creature status.
Nämä luotuja koskevat tapahtumat ovat Seitsenkertaisessa Jumaluudessa ilmenevien vaikutusten ja vastavaikutusten universumissa julki tulevia seuraamuksia. Seitsenkertaisessa Jumaluudessa Paratiisin-Kolminaisuuden ikuiseen jumalallisuuteen yhdistyy Korkeimpien Luojien kehittyvä jumalallisuus Korkeimman Olennon voima-aktuaalistuvassa Jumaluudessa, sen avulla ja sen kautta.
These creature transactions are the universe repercussions of actions and reactions within the Sevenfold Deity, wherein the eternal divinity of the Paradise Trinity is conjoined with the evolving divinity of the Supreme Creators of the time-space universes in, by, and through the power-actualizing Deity of the Supreme Being.
Jumalallisen täydellinen luotu ja kehityksen täydellistämä luotu ovat jumaluuspotentiaalinsa määrän puolesta tasavertaisia, mutta laadultaan nämä potentiaalit eroavat. Kumpaisenkin on korkeimman palvelutason saavuttamiseksi luotettava toiseen. Evolutionaariset superuniversumit luottavat siihen, että täydellinen Havona tarjoaa ylösnousemuskansalaisilleen lopullisen koulutuksen, mutta samoin tarvitsee täydellinen keskusuniversumi täydellistyvien superuniversumien olemassaoloa ja niiden tarjoamaa tilaisuutta keskusuniversumista alas laskeutuvien asukkaiden kehityksen loppuunsaattamiseen.
The divinely perfect creature and the evolutionary perfected creature are equal in degree of divinity potential, but they differ in kind. Each must depend on the other to attain supremacy of service. The evolutionary superuniverses depend on perfect Havona to provide the final training for their ascending citizens, but so does the perfect central universe require the existence of the perfecting superuniverses to provide for the full development of its descending inhabitants.
Nämä finiittisen todellisuuden kaksi ensisijaista ilmentymää: myötäsyntyinen täydellisyys ja kehityksen kautta saavutettu täydellisyys, ovat – olipa kysymys persoonallisuuksista tai universumeista – keskenään tasavertaisia, toisistaan riippuvaisia ja yhden kokonaisuuden muodostavia. Kumpikin tarvitsee toista toiminnan, palvelun ja kohtalon täysimääräisyyden saavuttaakseen.
The two prime manifestations of finite reality, innate perfection and evolved perfection, be they personalities or universes, are co-ordinate, dependent, and integrated. Each requires the other to achieve completion of function, service, and destiny.