Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Arjalaisten invaasio, jota jatkui lähes viidensadan vuoden ajan kolmannen esikristillisen vuosituhannen keskivaiheilla, oli jo toinen andiittien tunkeutuminen Intiaan. Tämä vaellus merkitsi viimeistenkin andiittien muuttoa pois kotiseuduiltaan Turkestanista.
Ensimmäiset arjalaiskeskukset sijaitsivat hajallaan Intian pohjoisen puoliskon eri puolilla, eritoten luoteessa. Nämä maahantunkeutujat eivät koskaan vieneet maan valloittamista päätökseen asti, ja tämä laiminlyönti koitui sittemmin heidän kohtalokseen, sillä lukumäärältään vähäisempinä heitä uhkasi etelän dravidojen taholta sulauttamisen vaara. Myöhemmin nämä sitten tulvivatkin Himalajan maakuntia lukuun ottamatta yli koko niemimaan.
Arjalaisten vaikutus Intiaan oli pohjoisia maakuntia lukuun ottamatta rodullisessa mielessä varsin vähäinen. Deccanissa heidän vaikutuksensa oli kulttuurinen ja uskonnollinen paremminkin kuin rodullinen. Niin kutsutun arjalaisen verenperinnön pysyvämpi säilyminen Pohjois-Intiassa ei johdu vain siitä, että heitä kyseisillä seuduin oli enemmän, vaan myös siitä, että heidän rivejään vahvistivat myöhemmät valloittajat, kauppiaat ja lähetyssaarnaajat. Aina ensimmäiselle esikristilliselle vuosisadalle asti Punjabiin tihkui jatkuvasti arjalaista perimää, ja viimeinen verenlisäys tuli helleenikansojen sotaretkien mukana.
Gangesin tasangolla arjalaiset ja dravidat lopulta sekoittuivat ja tuottivat korkean kulttuurin, ja tätä keskusta vahvisti myöhemmin se, mitä saatiin koillisen suunnalta Kiinasta.
Intiassa kukoistivat aikojen kuluessa monentyyppiset yhteiskuntajärjestykset: arjalaisten puolittain demokraattisista järjestelmistä aina despoottisiin ja monarkkisiin hallitustapoihin. Mutta yhteiskunnan tunnusomaisin piirre oli niiden suurten yhteiskunnallisten kastien jatkuva säilyminen, jotka arjalaiset perustivat pyrkiessään säilyttämään rodullisen identiteettinsä. Tämä mutkikas kastijärjestelmä on säilynyt nykyaikaan asti.
Neljästä suuresta kastista ensimmäistä lukuun ottamatta kaikki muut muodostettiin epäonnistumaan tuomittuna yrityksenä estää arjalaisvalloittajien rodullinen sekoittuminen alempitasoisiin alamaisiinsa. Mutta korkein kasti eli opettaja-papit sai alkunsa seetiläisistä; Kristuksen jälkeisen kahdennenkymmenennen vuosisadan bramiinit ovat toisen puutarhan pappien kulttuurijälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa, olkoonkin että heidän opetuksensa poikkeavat heidän maineikkaiden edeltäjiensä opetuksista suuresti.
Saapuessaan Intiaan arjalaiset toivat mukanaan jumaluuskäsityksensä siinä muodossa, jossa ne olivat säilyneet toisen puutarhan uskonnosta kertovissa, hiipuvissa perimätiedoissa. Mutta bramiinipapit eivät koskaan kyenneet pidättelemään sitä pakanallista liikevoimaa, joka kehittyi, kun arjalaisten rodullisen poispyyhkiytymisen jälkeen jouduttiin äkillisesti kosketuksiin Deccanin alemmantasoisten uskontojen kanssa. Tällä tavoin väestön laaja enemmistö joutui kelvottomien uskontojen orjuuttavien taikauskojen kahleisiin, ja niin Intia ei sitten kyennytkään tuottamaan sitä korkeaa sivilisaatiota, josta aikaisempina aikoina oli ollut enteitä.
Intiassa kuudennella vuosisadalla ennen Kristusta tapahtunut hengellinen herääminen ei jäänyt pysyväksi, vaan se oli sammunut jo ennen muhamettilaisten maahantunkeutumista. Mutta jonakin päivänä saattaa nousta entistäkin suurempi Gautama, joka johtaa koko Intian elävän Jumalan etsintään. Ja silloin maailma tulee havaitsemaan, miten sellaiseen monitaitoiseen kansaan sisältyvät sivistyspotentiaalit toteutuvat, joka niin peräti kauan on levännyt tiedottomuuden tilassa edistymättömän hengellisen näkemyksen turruttavan vaikutuksen kohteena.
On totta, että kulttuuri lepää biologisella perustalla, mutta kastilaitos ei yksinään kyennyt pitämään arjalaiskulttuuria voimissaan, sillä uskonto, aito uskonto, on sen korkeamman energian korvaamaton lähde, joka panee ihmiset luomaan ihmisten veljeyteen perustuvan korkeamman sivilisaation.
The second Andite penetration of India was the Aryan invasion during a period of almost five hundred years in the middle of the third millennium before Christ. This migration marked the terminal exodus of the Andites from their homelands in Turkestan.
The early Aryan centers were scattered over the northern half of India, notably in the northwest. These invaders never completed the conquest of the country and subsequently met their undoing in this neglect since their lesser numbers made them vulnerable to absorption by the Dravidians of the south, who subsequently overran the entire peninsula except the Himalayan provinces.
The Aryans made very little racial impression on India except in the northern provinces. In the Deccan their influence was cultural and religious more than racial. The greater persistence of the so-called Aryan blood in northern India is not only due to their presence in these regions in greater numbers but also because they were reinforced by later conquerors, traders, and missionaries. Right on down to the first century before Christ there was a continuous infiltration of Aryan blood into the Punjab, the last influx being attendant upon the campaigns of the Hellenistic peoples.
On the Gangetic plain Aryan and Dravidian eventually mingled to produce a high culture, and this center was later reinforced by contributions from the northeast, coming from China.
In India many types of social organizations flourished from time to time, from the semidemocratic systems of the Aryans to despotic and monarchial forms of government. But the most characteristic feature of society was the persistence of the great social castes that were instituted by the Aryans in an effort to perpetuate racial identity. This elaborate caste system has been preserved on down to the present time.
Of the four great castes, all but the first were established in the futile effort to prevent racial amalgamation of the Aryan conquerors with their inferior subjects. But the premier caste, the teacher-priests, stems from the Sethites; the Brahmans of the twentieth century after Christ are the lineal cultural descendants of the priests of the second garden, albeit their teachings differ greatly from those of their illustrious predecessors.
When the Aryans entered India, they brought with them their concepts of Deity as they had been preserved in the lingering traditions of the religion of the second garden. But the Brahman priests were never able to withstand the pagan momentum built up by the sudden contact with the inferior religions of the Deccan after the racial obliteration of the Aryans. Thus the vast majority of the population fell into the bondage of the enslaving superstitions of inferior religions; and so it was that India failed to produce the high civilization which had been foreshadowed in earlier times.
The spiritual awakening of the sixth century before Christ did not persist in India, having died out even before the Mohammedan invasion. But someday a greater Gautama may arise to lead all India in the search for the living God, and then the world will observe the fruition of the cultural potentialities of a versatile people so long comatose under the benumbing influence of an unprogressing spiritual vision.
Culture does rest on a biologic foundation, but caste alone could not perpetuate the Aryan culture, for religion, true religion, is the indispensable source of that higher energy which drives men to establish a superior civilization based on human brotherhood.
SuomiEnglish
Arjalaisten invaasio, jota jatkui lähes viidensadan vuoden ajan kolmannen esikristillisen vuosituhannen keskivaiheilla, oli jo toinen andiittien tunkeutuminen Intiaan. Tämä vaellus merkitsi viimeistenkin andiittien muuttoa pois kotiseuduiltaan Turkestanista.
The second Andite penetration of India was the Aryan invasion during a period of almost five hundred years in the middle of the third millennium before Christ. This migration marked the terminal exodus of the Andites from their homelands in Turkestan.
Ensimmäiset arjalaiskeskukset sijaitsivat hajallaan Intian pohjoisen puoliskon eri puolilla, eritoten luoteessa. Nämä maahantunkeutujat eivät koskaan vieneet maan valloittamista päätökseen asti, ja tämä laiminlyönti koitui sittemmin heidän kohtalokseen, sillä lukumäärältään vähäisempinä heitä uhkasi etelän dravidojen taholta sulauttamisen vaara. Myöhemmin nämä sitten tulvivatkin Himalajan maakuntia lukuun ottamatta yli koko niemimaan.
The early Aryan centers were scattered over the northern half of India, notably in the northwest. These invaders never completed the conquest of the country and subsequently met their undoing in this neglect since their lesser numbers made them vulnerable to absorption by the Dravidians of the south, who subsequently overran the entire peninsula except the Himalayan provinces.
Arjalaisten vaikutus Intiaan oli pohjoisia maakuntia lukuun ottamatta rodullisessa mielessä varsin vähäinen. Deccanissa heidän vaikutuksensa oli kulttuurinen ja uskonnollinen paremminkin kuin rodullinen. Niin kutsutun arjalaisen verenperinnön pysyvämpi säilyminen Pohjois-Intiassa ei johdu vain siitä, että heitä kyseisillä seuduin oli enemmän, vaan myös siitä, että heidän rivejään vahvistivat myöhemmät valloittajat, kauppiaat ja lähetyssaarnaajat. Aina ensimmäiselle esikristilliselle vuosisadalle asti Punjabiin tihkui jatkuvasti arjalaista perimää, ja viimeinen verenlisäys tuli helleenikansojen sotaretkien mukana.
The Aryans made very little racial impression on India except in the northern provinces. In the Deccan their influence was cultural and religious more than racial. The greater persistence of the so-called Aryan blood in northern India is not only due to their presence in these regions in greater numbers but also because they were reinforced by later conquerors, traders, and missionaries. Right on down to the first century before Christ there was a continuous infiltration of Aryan blood into the Punjab, the last influx being attendant upon the campaigns of the Hellenistic peoples.
Gangesin tasangolla arjalaiset ja dravidat lopulta sekoittuivat ja tuottivat korkean kulttuurin, ja tätä keskusta vahvisti myöhemmin se, mitä saatiin koillisen suunnalta Kiinasta.
On the Gangetic plain Aryan and Dravidian eventually mingled to produce a high culture, and this center was later reinforced by contributions from the northeast, coming from China.
Intiassa kukoistivat aikojen kuluessa monentyyppiset yhteiskuntajärjestykset: arjalaisten puolittain demokraattisista järjestelmistä aina despoottisiin ja monarkkisiin hallitustapoihin. Mutta yhteiskunnan tunnusomaisin piirre oli niiden suurten yhteiskunnallisten kastien jatkuva säilyminen, jotka arjalaiset perustivat pyrkiessään säilyttämään rodullisen identiteettinsä. Tämä mutkikas kastijärjestelmä on säilynyt nykyaikaan asti.
In India many types of social organizations flourished from time to time, from the semidemocratic systems of the Aryans to despotic and monarchial forms of government. But the most characteristic feature of society was the persistence of the great social castes that were instituted by the Aryans in an effort to perpetuate racial identity. This elaborate caste system has been preserved on down to the present time.
Neljästä suuresta kastista ensimmäistä lukuun ottamatta kaikki muut muodostettiin epäonnistumaan tuomittuna yrityksenä estää arjalaisvalloittajien rodullinen sekoittuminen alempitasoisiin alamaisiinsa. Mutta korkein kasti eli opettaja-papit sai alkunsa seetiläisistä; Kristuksen jälkeisen kahdennenkymmenennen vuosisadan bramiinit ovat toisen puutarhan pappien kulttuurijälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa, olkoonkin että heidän opetuksensa poikkeavat heidän maineikkaiden edeltäjiensä opetuksista suuresti.
Of the four great castes, all but the first were established in the futile effort to prevent racial amalgamation of the Aryan conquerors with their inferior subjects. But the premier caste, the teacher-priests, stems from the Sethites; the Brahmans of the twentieth century after Christ are the lineal cultural descendants of the priests of the second garden, albeit their teachings differ greatly from those of their illustrious predecessors.
Saapuessaan Intiaan arjalaiset toivat mukanaan jumaluuskäsityksensä siinä muodossa, jossa ne olivat säilyneet toisen puutarhan uskonnosta kertovissa, hiipuvissa perimätiedoissa. Mutta bramiinipapit eivät koskaan kyenneet pidättelemään sitä pakanallista liikevoimaa, joka kehittyi, kun arjalaisten rodullisen poispyyhkiytymisen jälkeen jouduttiin äkillisesti kosketuksiin Deccanin alemmantasoisten uskontojen kanssa. Tällä tavoin väestön laaja enemmistö joutui kelvottomien uskontojen orjuuttavien taikauskojen kahleisiin, ja niin Intia ei sitten kyennytkään tuottamaan sitä korkeaa sivilisaatiota, josta aikaisempina aikoina oli ollut enteitä.
When the Aryans entered India, they brought with them their concepts of Deity as they had been preserved in the lingering traditions of the religion of the second garden. But the Brahman priests were never able to withstand the pagan momentum built up by the sudden contact with the inferior religions of the Deccan after the racial obliteration of the Aryans. Thus the vast majority of the population fell into the bondage of the enslaving superstitions of inferior religions; and so it was that India failed to produce the high civilization which had been foreshadowed in earlier times.
Intiassa kuudennella vuosisadalla ennen Kristusta tapahtunut hengellinen herääminen ei jäänyt pysyväksi, vaan se oli sammunut jo ennen muhamettilaisten maahantunkeutumista. Mutta jonakin päivänä saattaa nousta entistäkin suurempi Gautama, joka johtaa koko Intian elävän Jumalan etsintään. Ja silloin maailma tulee havaitsemaan, miten sellaiseen monitaitoiseen kansaan sisältyvät sivistyspotentiaalit toteutuvat, joka niin peräti kauan on levännyt tiedottomuuden tilassa edistymättömän hengellisen näkemyksen turruttavan vaikutuksen kohteena.
The spiritual awakening of the sixth century before Christ did not persist in India, having died out even before the Mohammedan invasion. But someday a greater Gautama may arise to lead all India in the search for the living God, and then the world will observe the fruition of the cultural potentialities of a versatile people so long comatose under the benumbing influence of an unprogressing spiritual vision.
On totta, että kulttuuri lepää biologisella perustalla, mutta kastilaitos ei yksinään kyennyt pitämään arjalaiskulttuuria voimissaan, sillä uskonto, aito uskonto, on sen korkeamman energian korvaamaton lähde, joka panee ihmiset luomaan ihmisten veljeyteen perustuvan korkeamman sivilisaation.
Culture does rest on a biologic foundation, but caste alone could not perpetuate the Aryan culture, for religion, true religion, is the indispensable source of that higher energy which drives men to establish a superior civilization based on human brotherhood.