Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Menetelmä, jolla Paratiisin-Poika valmistautuu lahjoittautuvana Poikana tapahtuvaan kuolevaiseksi ruumiillistumiseen, menetelmä, jolla hän joutuu äitiinsä lahjoittautumisplaneetalla, on maailmankaikkeuden mysteeri; ja jokainen yritys tämän sonaringtonilaisen menetelmän toimivuuden selvittämiseksi on suoralta kädeltä tuomittu epäonnistumaan. Antakaa ylevän tiedon Jeesus Nasaretilaisen kuolevaisen hahmossa viettämästä elämästä painua sieluunne, mutta älkää tuhlatko ajatustakaan sen asian hyödyttömään spekulointiin, miten tämä Nebadonin Mikaelin salaperäinen ruumiillistuminen pantiin toimeen. Riemuitkaamme kaikki siitä tiedosta ja vakuuttuneisuudesta, että sellaiset aikaansaannokset ovat jumalalliselle olemukselle mahdollisia. Älkäämme tuhlatko aikaa tyhjänpäiväisiin arveluihin siitä, mikä se menetelmä on, johon jumalallinen viisaus turvautuu nämä ilmiöt aikaansaadakseen.
Kun Paratiisin-Poika suorittaa kuolevaisen hahmossa tapahtuvaa lahjoittautumistaan, hän syntyy aina naisesta ja varttuu tuon maailman poikalapsena, kuten Jeesus teki Urantialla. Nämä kaikki korkeinta palvelusta suorittavat Pojat varttuvat lapsuudesta nuoruuteen ja miehuuteen aivan niin kuin ihminen. Heistä tulee kaikissa suhteissa sen ihmisrodun kuolevaisten kaltaisia, jonka keskuuteen he syntyvät. He esittävät pyyntöjään Isälle aivan kuten esittävät sen maailman lapset, jossa he palvelevat. Aineelliselta kannalta katsoen nämä inhimillis-jumalalliset Pojat viettävät tavallista elämää yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: he eivät siitä jälkeläisiä maailmassa, jossa he oleskelevat. Tämä on yleinen rajoitus, joka koskee kaikkia Paratiisin lahjoittautuvien Poikien luokkia.
Aivan kuten Jeesus työskenteli teidän maailmassanne kirvesmiehen poikana, samalla tavoin työskentelevät muutkin Paratiisin-Pojat eri tehtävissä omilla lahjoittautumisplaneetoillaan. Tuskinpa pystytte keksimään ammattia, jossa joku Paratiisin-Pojista ei olisi lahjoittautumisensa kuluessa jollakin ajallisuuden evolutionaarisista planeetoista toiminut.
Kun lahjoittautuva Poika on tullut tietämään, millainen kokemus on elää kuolevaisen olennon elämää; kun hän on saavuttanut täydellisen sopusoinnun itsessään olevan Suuntaajan kanssa, sen jälkeen hän aloittaa sen osan planetaarisesta lähetystehtävästään, jonka tarkoitus on hänen lihallisten veljiensä mielen valistaminen ja sielun inspiroiminen. Opettajina toimiessaan nämä Pojat omistautuvat yksinomaisesti kuolevaisrotujen hengelliseen valaisemiseen niissä maailmoissa, joissa he vierailevat.
Kuolevaisen hahmossa tapahtuvat Mikaelien ja Avonaalien lahjoittautumiset, niin keskenään verrannollisia kuin ne useimmissa suhteissa ovatkin, eivät kuitenkaan ole täysin yhteneväisiä. Hallinnollinen Poika ei koskaan julista: ”Jokainen, joka on nähnyt Pojan, on nähnyt Isän”, kuten teidän Luoja-Poikanne julisti Urantialla lihallisessa hahmossa ollessaan, vaan lahjoitettu Avonaali julistaa sen sijaan: ”Jokainen, joka on nähnyt minut, on nähnyt Jumalan Iankaikkisen Pojan.” Hallinnolliset Pojat eivät polveudu suoraan Universaalisesta Isästä, eivätkä he ruumiillistu Isän tahdon alaisina, vaan he lahjoittautuvat aina Paratiisin-Poikina, jotka ovat Paratiisin Iankaikkisen Pojan tahdon alaisia.
Astuessaan kuoleman portista lahjoittautuvat Pojat, olivatpa he Luoja-Poikia tai Hallinnollisia Poikia, ilmestyvät uudelleen kolmantena päivänä. Mutta teidän ei tulisi elätellä sellaista ajatusta, että he kohtaavat aina teidän maailmassanne tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten vierailleen Luoja-Pojan osalle tulleen traagisen lopun. Jeesus Nasaretilaisen läpikäymä epätavallinen ja tavattoman julma kokemus on saanut aikaan sen, että Urantia on paikallisesti tullut tunnetuksi ”ristin maailmana”. Ei ole välttämätöntä, että Jumalan Poikaa kohdellaan näin epäinhimillisesti, ja planeettojen suuri enemmistö onkin ottanut heidät huomaavaisemmin vastaan ja sallinut heidän päättää kuolevaisen hahmossa eletyn elämänvaiheen, julistaa aikakausi päättyneeksi, tuomita nukkuvat eloonjäävät ja julistaa uusi tuomiokausi alkaneeksi alistamatta heitä väkivaltaiseen kuolemaan. Lahjoittautuvan Pojan pitää kohdata kuolema, hänen täytyy kulkea maailmojen kuolevaisten koko tosiasiallisen kokemuksen läpi, mutta sellaista, että tämä kuolema olisi joko väkivaltainen tai epätavallinen, ei jumalallinen suunnitelma edellytä.
Aina kun lahjoittautuvia Poikia ei väkivaltaisesti tapeta, he luopuvat vapaaehtoisesti elämästään ja kulkevat kuoleman portista – eivät ”ankaran oikeuden” tai ”jumalallisen vihan” vaatimukset täyttääkseen, vaan saattaakseen lahjoittautumisensa päätökseen, ”juodakseen loppuun sen kalkin”, jonka sisältönä on ruumiillistuneena eletty elämänvaihe ja henkilökohtainen kokemus kaikesta siitä, mikä muodostaa luodun olennon elämän sellaisena kuin se eletään kuolevaisen olomuodon planeetoilla. Lahjoittautuminen on planeetan ja universumin kannalta välttämätön, eikä fyysinen kuolema ole muuta kuin lahjoittautumistehtävän välttämätön osa.
Kun kuolevaisen hahmossa eletty ruumiillistuminen on päättynyt, palveluksen suorittanut Avonaali matkaa Paratiisiin, jossa Universaalinen Isä ottaa hänet vastaan, sitten hän palaa siihen paikallisuniversumiin, jonka palveluksessa hän on, ja saa siellä tunnustuksen Luoja-Pojalta. Lahjoittautunut Avonaali ja Luoja-Poika lähettävät tämän jälkeen yhteisen Totuuden Henkensä toimimaan lahjoittautumismaailman kuolevaisten sukukunnan sydämissä. Paikallisuniversumin täysivaltaisuutta edeltävinä aikoina kysymyksessä on kummankin Pojan yhteinen henki Luovan Hengen toimeenpanemana. Se eroaa jonkin verran siitä Totuuden Hengestä, joka on luonteenomainen niille paikallisuniversumin ajoille, jotka seuraavat Mikaelin seitsemättä lahjoittautumista.
Luoja-Pojan saatettua päätökseen viimeisen lahjoittautumisensa kaikkiin aikaisemmin Avonaalin lahjoittautumisen kohteina olleisiin paikallisuniversumin maailmoihin lähetetty Totuuden Henki muuttuu olemukseltaan niin, että siitä entistä kirjaimellisemmin tulee täysivaltaisen Mikaelin henki. Tämä ilmiö tapahtuu samalla, kun Totuuden Henki vapautuu palvelemaan planeetalla, jolla Mikael on kuolevaisen hahmossa suorittanut lahjoittautumisen. Tämän jälkeen jokainen maailma, jonka osalle on tullut Hallinnollisen Pojan lahjoittautumisesta koituva kunnia, on saava tämän myötä sen samaisen seitsenkertaiselta Luoja-Pojalta tulevan Henkilohduttajan, jonka se olisi saanut, mikäli paikallisuniversumin Hallitsija olisi henkilökohtaisesti ruumiillistunut tämän maailman lahjoittautuvaksi Pojaksi.
The method whereby a Paradise Son becomes ready for mortal incarnation as a bestowal Son, becomes enmothered on the bestowal planet, is a universal mystery; and any effort to detect the working of this Sonarington technique is doomed to meet with certain failure. Let the sublime knowledge of the mortal life of Jesus of Nazareth sink into your souls, but waste no thought in useless speculation as to how this mysterious incarnation of Michael of Nebadon was effected. Let us all rejoice in the knowledge and assurance that such achievements are possible to the divine nature and waste no time on futile conjectures about the technique employed by divine wisdom to effect such phenomena.
On a mortal-bestowal mission a Paradise Son is always born of woman and grows up as a male child of the realm, as Jesus did on Urantia. These Sons of supreme service all pass from infancy through youth to manhood just as does a human being. In every respect they become like the mortals of the race into which they are born. They make petitions to the Father as do the children of the realms in which they serve. From a material viewpoint, these human-divine Sons live ordinary lives with just one exception: They do not beget offspring on the worlds of their sojourn; that is a universal restriction imposed on all orders of the Paradise bestowal Sons.
As Jesus worked on your world as the carpenter’s son, so do other Paradise Sons labor in various capacities on their bestowal planets. You could hardly think of a vocation that has not been followed by some Paradise Son in the course of his bestowal on some one of the evolutionary planets of time.
When a bestowal Son has mastered the experience of living the mortal life, when he has achieved perfection of attunement with his indwelling Adjuster, thereupon he begins that part of his planetary mission designed to illuminate the minds and to inspire the souls of his brethren in the flesh. As teachers, these Sons are exclusively devoted to the spiritual enlightenment of the mortal races on the worlds of their sojourn.
The mortal-bestowal careers of the Michaels and the Avonals, while comparable in most respects, are not identical in all: Never does a Magisterial Son proclaim, “Whosoever has seen the Son has seen the Father,” as did your Creator Son when on Urantia and in the flesh. But a bestowed Avonal does declare, “Whosoever has seen me has seen the Eternal Son of God.” The Magisterial Sons are not of immediate descent from the Universal Father, nor do they incarnate subject to the Father’s will; always do they bestow themselves as Paradise Sons subject to the will of the Eternal Son of Paradise.
When the bestowal Sons, Creator or Magisterial, enter the portals of death, they reappear on the third day. But you should not entertain the idea that they always meet with the tragic end encountered by the Creator Son who sojourned on your world nineteen hundred years ago. The extraordinary and unusually cruel experience through which Jesus of Nazareth passed has caused Urantia to become locally known as “the world of the cross.” It is not necessary that such inhuman treatment be accorded a Son of God, and the vast majority of planets have afforded them a more considerate reception, allowing them to finish their mortal careers, terminate the age, adjudicate the sleeping survivors, and inaugurate a new dispensation, without imposing a violent death. A bestowal Son must encounter death, must pass through the whole of the actual experience of mortals of the realms, but it is not a requirement of the divine plan that this death be either violent or unusual.
When bestowal Sons are not put to death by violence, they voluntarily relinquish their lives and pass through the portals of death, not to satisfy the demands of “stern justice” or “divine wrath,” but rather to complete the bestowal, “to drink the cup” of the career of incarnation and personal experience in all that constitutes a creature’s life as it is lived on the planets of mortal existence. Bestowal is a planetary and a universe necessity, and physical death is nothing more than a necessary part of a bestowal mission.
When the mortal incarnation is finished, the Avonal of service proceeds to Paradise, is accepted by the Universal Father, returns to the local universe of assignment, and is acknowledged by the Creator Son. Thereupon the bestowal Avonal and the Creator Son send their conjoint Spirit of Truth to function in the hearts of the mortal races dwelling on the bestowal world. In the presovereignty ages of a local universe, this is the joint spirit of both Sons, implemented by the Creative Spirit. It differs somewhat from the Spirit of Truth which characterizes the local universe ages following a Michael’s seventh bestowal.
Upon the completion of a Creator Son’s final bestowal the Spirit of Truth previously sent into all Avonal-bestowal worlds of that local universe changes in nature, becoming more literally the spirit of the sovereign Michael. This phenomenon takes place concurrently with the liberation of the Spirit of Truth for service on the Michael-mortal-bestowal planet. Thereafter, each world honored by a Magisterial bestowal will receive the same spirit Comforter from the sevenfold Creator Son, in association with that Magisterial Son, which it would have received had the local universe Sovereign personally incarnated as its bestowal Son.
SuomiEnglish
Menetelmä, jolla Paratiisin-Poika valmistautuu lahjoittautuvana Poikana tapahtuvaan kuolevaiseksi ruumiillistumiseen, menetelmä, jolla hän joutuu äitiinsä lahjoittautumisplaneetalla, on maailmankaikkeuden mysteeri; ja jokainen yritys tämän sonaringtonilaisen menetelmän toimivuuden selvittämiseksi on suoralta kädeltä tuomittu epäonnistumaan. Antakaa ylevän tiedon Jeesus Nasaretilaisen kuolevaisen hahmossa viettämästä elämästä painua sieluunne, mutta älkää tuhlatko ajatustakaan sen asian hyödyttömään spekulointiin, miten tämä Nebadonin Mikaelin salaperäinen ruumiillistuminen pantiin toimeen. Riemuitkaamme kaikki siitä tiedosta ja vakuuttuneisuudesta, että sellaiset aikaansaannokset ovat jumalalliselle olemukselle mahdollisia. Älkäämme tuhlatko aikaa tyhjänpäiväisiin arveluihin siitä, mikä se menetelmä on, johon jumalallinen viisaus turvautuu nämä ilmiöt aikaansaadakseen.
The method whereby a Paradise Son becomes ready for mortal incarnation as a bestowal Son, becomes enmothered on the bestowal planet, is a universal mystery; and any effort to detect the working of this Sonarington technique is doomed to meet with certain failure. Let the sublime knowledge of the mortal life of Jesus of Nazareth sink into your souls, but waste no thought in useless speculation as to how this mysterious incarnation of Michael of Nebadon was effected. Let us all rejoice in the knowledge and assurance that such achievements are possible to the divine nature and waste no time on futile conjectures about the technique employed by divine wisdom to effect such phenomena.
Kun Paratiisin-Poika suorittaa kuolevaisen hahmossa tapahtuvaa lahjoittautumistaan, hän syntyy aina naisesta ja varttuu tuon maailman poikalapsena, kuten Jeesus teki Urantialla. Nämä kaikki korkeinta palvelusta suorittavat Pojat varttuvat lapsuudesta nuoruuteen ja miehuuteen aivan niin kuin ihminen. Heistä tulee kaikissa suhteissa sen ihmisrodun kuolevaisten kaltaisia, jonka keskuuteen he syntyvät. He esittävät pyyntöjään Isälle aivan kuten esittävät sen maailman lapset, jossa he palvelevat. Aineelliselta kannalta katsoen nämä inhimillis-jumalalliset Pojat viettävät tavallista elämää yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: he eivät siitä jälkeläisiä maailmassa, jossa he oleskelevat. Tämä on yleinen rajoitus, joka koskee kaikkia Paratiisin lahjoittautuvien Poikien luokkia.
On a mortal-bestowal mission a Paradise Son is always born of woman and grows up as a male child of the realm, as Jesus did on Urantia. These Sons of supreme service all pass from infancy through youth to manhood just as does a human being. In every respect they become like the mortals of the race into which they are born. They make petitions to the Father as do the children of the realms in which they serve. From a material viewpoint, these human-divine Sons live ordinary lives with just one exception: They do not beget offspring on the worlds of their sojourn; that is a universal restriction imposed on all orders of the Paradise bestowal Sons.
Aivan kuten Jeesus työskenteli teidän maailmassanne kirvesmiehen poikana, samalla tavoin työskentelevät muutkin Paratiisin-Pojat eri tehtävissä omilla lahjoittautumisplaneetoillaan. Tuskinpa pystytte keksimään ammattia, jossa joku Paratiisin-Pojista ei olisi lahjoittautumisensa kuluessa jollakin ajallisuuden evolutionaarisista planeetoista toiminut.
As Jesus worked on your world as the carpenter’s son, so do other Paradise Sons labor in various capacities on their bestowal planets. You could hardly think of a vocation that has not been followed by some Paradise Son in the course of his bestowal on some one of the evolutionary planets of time.
Kun lahjoittautuva Poika on tullut tietämään, millainen kokemus on elää kuolevaisen olennon elämää; kun hän on saavuttanut täydellisen sopusoinnun itsessään olevan Suuntaajan kanssa, sen jälkeen hän aloittaa sen osan planetaarisesta lähetystehtävästään, jonka tarkoitus on hänen lihallisten veljiensä mielen valistaminen ja sielun inspiroiminen. Opettajina toimiessaan nämä Pojat omistautuvat yksinomaisesti kuolevaisrotujen hengelliseen valaisemiseen niissä maailmoissa, joissa he vierailevat.
When a bestowal Son has mastered the experience of living the mortal life, when he has achieved perfection of attunement with his indwelling Adjuster, thereupon he begins that part of his planetary mission designed to illuminate the minds and to inspire the souls of his brethren in the flesh. As teachers, these Sons are exclusively devoted to the spiritual enlightenment of the mortal races on the worlds of their sojourn.
Kuolevaisen hahmossa tapahtuvat Mikaelien ja Avonaalien lahjoittautumiset, niin keskenään verrannollisia kuin ne useimmissa suhteissa ovatkin, eivät kuitenkaan ole täysin yhteneväisiä. Hallinnollinen Poika ei koskaan julista: ”Jokainen, joka on nähnyt Pojan, on nähnyt Isän”, kuten teidän Luoja-Poikanne julisti Urantialla lihallisessa hahmossa ollessaan, vaan lahjoitettu Avonaali julistaa sen sijaan: ”Jokainen, joka on nähnyt minut, on nähnyt Jumalan Iankaikkisen Pojan.” Hallinnolliset Pojat eivät polveudu suoraan Universaalisesta Isästä, eivätkä he ruumiillistu Isän tahdon alaisina, vaan he lahjoittautuvat aina Paratiisin-Poikina, jotka ovat Paratiisin Iankaikkisen Pojan tahdon alaisia.
The mortal-bestowal careers of the Michaels and the Avonals, while comparable in most respects, are not identical in all: Never does a Magisterial Son proclaim, “Whosoever has seen the Son has seen the Father,” as did your Creator Son when on Urantia and in the flesh. But a bestowed Avonal does declare, “Whosoever has seen me has seen the Eternal Son of God.” The Magisterial Sons are not of immediate descent from the Universal Father, nor do they incarnate subject to the Father’s will; always do they bestow themselves as Paradise Sons subject to the will of the Eternal Son of Paradise.
Astuessaan kuoleman portista lahjoittautuvat Pojat, olivatpa he Luoja-Poikia tai Hallinnollisia Poikia, ilmestyvät uudelleen kolmantena päivänä. Mutta teidän ei tulisi elätellä sellaista ajatusta, että he kohtaavat aina teidän maailmassanne tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten vierailleen Luoja-Pojan osalle tulleen traagisen lopun. Jeesus Nasaretilaisen läpikäymä epätavallinen ja tavattoman julma kokemus on saanut aikaan sen, että Urantia on paikallisesti tullut tunnetuksi ”ristin maailmana”. Ei ole välttämätöntä, että Jumalan Poikaa kohdellaan näin epäinhimillisesti, ja planeettojen suuri enemmistö onkin ottanut heidät huomaavaisemmin vastaan ja sallinut heidän päättää kuolevaisen hahmossa eletyn elämänvaiheen, julistaa aikakausi päättyneeksi, tuomita nukkuvat eloonjäävät ja julistaa uusi tuomiokausi alkaneeksi alistamatta heitä väkivaltaiseen kuolemaan. Lahjoittautuvan Pojan pitää kohdata kuolema, hänen täytyy kulkea maailmojen kuolevaisten koko tosiasiallisen kokemuksen läpi, mutta sellaista, että tämä kuolema olisi joko väkivaltainen tai epätavallinen, ei jumalallinen suunnitelma edellytä.
When the bestowal Sons, Creator or Magisterial, enter the portals of death, they reappear on the third day. But you should not entertain the idea that they always meet with the tragic end encountered by the Creator Son who sojourned on your world nineteen hundred years ago. The extraordinary and unusually cruel experience through which Jesus of Nazareth passed has caused Urantia to become locally known as “the world of the cross.” It is not necessary that such inhuman treatment be accorded a Son of God, and the vast majority of planets have afforded them a more considerate reception, allowing them to finish their mortal careers, terminate the age, adjudicate the sleeping survivors, and inaugurate a new dispensation, without imposing a violent death. A bestowal Son must encounter death, must pass through the whole of the actual experience of mortals of the realms, but it is not a requirement of the divine plan that this death be either violent or unusual.
Aina kun lahjoittautuvia Poikia ei väkivaltaisesti tapeta, he luopuvat vapaaehtoisesti elämästään ja kulkevat kuoleman portista – eivät ”ankaran oikeuden” tai ”jumalallisen vihan” vaatimukset täyttääkseen, vaan saattaakseen lahjoittautumisensa päätökseen, ”juodakseen loppuun sen kalkin”, jonka sisältönä on ruumiillistuneena eletty elämänvaihe ja henkilökohtainen kokemus kaikesta siitä, mikä muodostaa luodun olennon elämän sellaisena kuin se eletään kuolevaisen olomuodon planeetoilla. Lahjoittautuminen on planeetan ja universumin kannalta välttämätön, eikä fyysinen kuolema ole muuta kuin lahjoittautumistehtävän välttämätön osa.
When bestowal Sons are not put to death by violence, they voluntarily relinquish their lives and pass through the portals of death, not to satisfy the demands of “stern justice” or “divine wrath,” but rather to complete the bestowal, “to drink the cup” of the career of incarnation and personal experience in all that constitutes a creature’s life as it is lived on the planets of mortal existence. Bestowal is a planetary and a universe necessity, and physical death is nothing more than a necessary part of a bestowal mission.
Kun kuolevaisen hahmossa eletty ruumiillistuminen on päättynyt, palveluksen suorittanut Avonaali matkaa Paratiisiin, jossa Universaalinen Isä ottaa hänet vastaan, sitten hän palaa siihen paikallisuniversumiin, jonka palveluksessa hän on, ja saa siellä tunnustuksen Luoja-Pojalta. Lahjoittautunut Avonaali ja Luoja-Poika lähettävät tämän jälkeen yhteisen Totuuden Henkensä toimimaan lahjoittautumismaailman kuolevaisten sukukunnan sydämissä. Paikallisuniversumin täysivaltaisuutta edeltävinä aikoina kysymyksessä on kummankin Pojan yhteinen henki Luovan Hengen toimeenpanemana. Se eroaa jonkin verran siitä Totuuden Hengestä, joka on luonteenomainen niille paikallisuniversumin ajoille, jotka seuraavat Mikaelin seitsemättä lahjoittautumista.
When the mortal incarnation is finished, the Avonal of service proceeds to Paradise, is accepted by the Universal Father, returns to the local universe of assignment, and is acknowledged by the Creator Son. Thereupon the bestowal Avonal and the Creator Son send their conjoint Spirit of Truth to function in the hearts of the mortal races dwelling on the bestowal world. In the presovereignty ages of a local universe, this is the joint spirit of both Sons, implemented by the Creative Spirit. It differs somewhat from the Spirit of Truth which characterizes the local universe ages following a Michael’s seventh bestowal.
Luoja-Pojan saatettua päätökseen viimeisen lahjoittautumisensa kaikkiin aikaisemmin Avonaalin lahjoittautumisen kohteina olleisiin paikallisuniversumin maailmoihin lähetetty Totuuden Henki muuttuu olemukseltaan niin, että siitä entistä kirjaimellisemmin tulee täysivaltaisen Mikaelin henki. Tämä ilmiö tapahtuu samalla, kun Totuuden Henki vapautuu palvelemaan planeetalla, jolla Mikael on kuolevaisen hahmossa suorittanut lahjoittautumisen. Tämän jälkeen jokainen maailma, jonka osalle on tullut Hallinnollisen Pojan lahjoittautumisesta koituva kunnia, on saava tämän myötä sen samaisen seitsenkertaiselta Luoja-Pojalta tulevan Henkilohduttajan, jonka se olisi saanut, mikäli paikallisuniversumin Hallitsija olisi henkilökohtaisesti ruumiillistunut tämän maailman lahjoittautuvaksi Pojaksi.
Upon the completion of a Creator Son’s final bestowal the Spirit of Truth previously sent into all Avonal-bestowal worlds of that local universe changes in nature, becoming more literally the spirit of the sovereign Michael. This phenomenon takes place concurrently with the liberation of the Spirit of Truth for service on the Michael-mortal-bestowal planet. Thereafter, each world honored by a Magisterial bestowal will receive the same spirit Comforter from the sevenfold Creator Son, in association with that Magisterial Son, which it would have received had the local universe Sovereign personally incarnated as its bestowal Son.