Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Sivistynyt ihminen käy tieteensä keinoin käsiksi reaalisen ympäristön ongelmiin. Villi-ihminen koetti magian keinoin ratkaista ympärilleen kuvittelemansa aaveiden maailman todelliset ongelmat. Magia oli menetelmä, jolla vaikutettiin oletettuun henkiympäristöön. Selittämätöntä voitiin loputtomasti selittää henkimaailman vehkeilyillä. Magia oli keino saada henget vapaaehtoiseen yhteistyöhön ja fetissejä tai muita ja voimakkaampia henkiä hyväksi käyttäen pakottaa ne antamaan vastentahtoista apuaan.
Magian, noituuden ja henkienmanaamisen tavoite oli kaksinainen:
1. Päästä näkemään tulevaisuuteen.
2. Saada aikaan myönteisiä muutoksia ympäristössä.
Tieteen ja magian tavoitteet ovat identtiset. Ihmiskunta on etenemässä magiasta tieteeseen, ei mietiskelyn ja järkeilyn keinoin, vaan pikemminkin pitkän kokemuksen kautta, vähitellen ja vaivalloisesti. Ihminen on vähitellen kulkemassa selkä edellä totuuteen, hänen lähtökohtansa on erheessä, hän etenee erheessä mutta lopulta hän pääsee totuuden kynnykselle. Vasta tieteellisen metodin ilmaantumisen myötä hän on kääntänyt katseensa eteenpäin. Mutta alkuaikojen ihmisellä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin kokeileminen tai menehtyminen.
Alkuaikojen taikauskon herättämä lumoutuminen oli myöhemmän tieteellisen uteliaisuuden äiti. Näihin alkukantaisiin taikauskoihin sisältyi edistyksellistä, dynaamista tunnelatausta: pelkoa ja uteliaisuutta. Muinaisessa magiassa oli eteenpäin pakottavaa voimaa. Nämä taikauskot olivat merkkinä siitä, että ihmisessä oli syttynyt halu tuntea planetaarinen ympäristönsä ja hallita sitä.
Magia sai näinkin voimakkaan otteen villi-ihmisestä siksi, ettei tämä kyennyt ymmärtämään luonnollisen kuoleman käsitettä. Myöhemmin kehittynyt perisynnin käsitys vaikutti merkittävästi siihen suuntaan, että magian ote ihmisrodusta hellitti sikäli, että siitä saatiin selitys luonnolliselle kuolemalle. Yhteen aikaan ei ollut mitenkään epätavallista, että kymmenen syytöntä henkilöä surmattiin siksi, että heidän luultiin olevan vastuussa yhden henkilön luonnollisesta kuolemasta. Tämä on yhtenä syynä siihen, mikseivät muinaisajan kansat lisääntyneet nopeammin, ja se pitää joidenkin afrikkalaisheimojen kohdalla paikkansa edelleenkin. Syytetty tunnustautui tavallisesti syylliseksi, vaikka hän silloin saattoikin olla varma kuolemastaan.
Villi-ihmiselle magia on luonnollista. Hän uskoo, että vihollinen tosiaankin on surmattavissa siten, että harjoitetaan noituutta tämän päästä leikattuja hiuksia tai tämän sormenkynsistä leikattuja kynnenkappaleita kohtaan. Käärmeenpuremien kohtalokkuus pantiin noidan harjoittaman magian syyksi. Magiaa vastaan käytävän taistelun vaikeus johtuu siitä tosiasiasta, että pelko voi tappaa. Alkukantaiset kansat pelkäsivät magiaa niin suuresti, että se todellakin tappoi, ja tällaiset seuraamukset olivat omiaan antamaan pontta tälle erheelliselle uskolle. Ellei niin käynyt, tarjolla oli aina jokin uskottavantuntuinen selitys; puutteellisen magian parannuskeino oli vieläkin suurempi määrä magiaa.
Civilized man attacks the problems of a real environment through his science; savage man attempted to solve the real problems of an illusory ghost environment by magic. Magic was the technique of manipulating the conjectured spirit environment whose machinations endlessly explained the inexplicable; it was the art of obtaining voluntary spirit co-operation and of coercing involuntary spirit aid through the use of fetishes or other and more powerful spirits.
The object of magic, sorcery, and necromancy was twofold:
1. To secure insight into the future.
2. Favorably to influence environment.
The objects of science are identical with those of magic. Mankind is progressing from magic to science, not by meditation and reason, but rather through long experience, gradually and painfully. Man is gradually backing into the truth, beginning in error, progressing in error, and finally attaining the threshold of truth. Only with the arrival of the scientific method has he faced forward. But primitive man had to experiment or perish.
The fascination of early superstition was the mother of the later scientific curiosity. There was progressive dynamic emotion—fear plus curiosity—in these primitive superstitions; there was progressive driving power in the olden magic. These superstitions represented the emergence of the human desire to know and to control planetary environment.
Magic gained such a strong hold upon the savage because he could not grasp the concept of natural death. The later idea of original sin helped much to weaken the grip of magic on the race in that it accounted for natural death. It was at one time not at all uncommon for ten innocent persons to be put to death because of supposed responsibility for one natural death. This is one reason why ancient peoples did not increase faster, and it is still true of some African tribes. The accused individual usually confessed guilt, even when facing death.
Magic is natural to a savage. He believes that an enemy can actually be killed by practicing sorcery on his shingled hair or fingernail trimmings. The fatality of snake bites was attributed to the magic of the sorcerer. The difficulty in combating magic arises from the fact that fear can kill. Primitive peoples so feared magic that it did actually kill, and such results were sufficient to substantiate this erroneous belief. In case of failure there was always some plausible explanation; the cure for defective magic was more magic.
SuomiEnglish
Sivistynyt ihminen käy tieteensä keinoin käsiksi reaalisen ympäristön ongelmiin. Villi-ihminen koetti magian keinoin ratkaista ympärilleen kuvittelemansa aaveiden maailman todelliset ongelmat. Magia oli menetelmä, jolla vaikutettiin oletettuun henkiympäristöön. Selittämätöntä voitiin loputtomasti selittää henkimaailman vehkeilyillä. Magia oli keino saada henget vapaaehtoiseen yhteistyöhön ja fetissejä tai muita ja voimakkaampia henkiä hyväksi käyttäen pakottaa ne antamaan vastentahtoista apuaan.
Civilized man attacks the problems of a real environment through his science; savage man attempted to solve the real problems of an illusory ghost environment by magic. Magic was the technique of manipulating the conjectured spirit environment whose machinations endlessly explained the inexplicable; it was the art of obtaining voluntary spirit co-operation and of coercing involuntary spirit aid through the use of fetishes or other and more powerful spirits.
Magian, noituuden ja henkienmanaamisen tavoite oli kaksinainen:
The object of magic, sorcery, and necromancy was twofold:
1. Päästä näkemään tulevaisuuteen.
1. To secure insight into the future.
2. Saada aikaan myönteisiä muutoksia ympäristössä.
2. Favorably to influence environment.
Tieteen ja magian tavoitteet ovat identtiset. Ihmiskunta on etenemässä magiasta tieteeseen, ei mietiskelyn ja järkeilyn keinoin, vaan pikemminkin pitkän kokemuksen kautta, vähitellen ja vaivalloisesti. Ihminen on vähitellen kulkemassa selkä edellä totuuteen, hänen lähtökohtansa on erheessä, hän etenee erheessä mutta lopulta hän pääsee totuuden kynnykselle. Vasta tieteellisen metodin ilmaantumisen myötä hän on kääntänyt katseensa eteenpäin. Mutta alkuaikojen ihmisellä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin kokeileminen tai menehtyminen.
The objects of science are identical with those of magic. Mankind is progressing from magic to science, not by meditation and reason, but rather through long experience, gradually and painfully. Man is gradually backing into the truth, beginning in error, progressing in error, and finally attaining the threshold of truth. Only with the arrival of the scientific method has he faced forward. But primitive man had to experiment or perish.
Alkuaikojen taikauskon herättämä lumoutuminen oli myöhemmän tieteellisen uteliaisuuden äiti. Näihin alkukantaisiin taikauskoihin sisältyi edistyksellistä, dynaamista tunnelatausta: pelkoa ja uteliaisuutta. Muinaisessa magiassa oli eteenpäin pakottavaa voimaa. Nämä taikauskot olivat merkkinä siitä, että ihmisessä oli syttynyt halu tuntea planetaarinen ympäristönsä ja hallita sitä.
The fascination of early superstition was the mother of the later scientific curiosity. There was progressive dynamic emotion—fear plus curiosity—in these primitive superstitions; there was progressive driving power in the olden magic. These superstitions represented the emergence of the human desire to know and to control planetary environment.
Magia sai näinkin voimakkaan otteen villi-ihmisestä siksi, ettei tämä kyennyt ymmärtämään luonnollisen kuoleman käsitettä. Myöhemmin kehittynyt perisynnin käsitys vaikutti merkittävästi siihen suuntaan, että magian ote ihmisrodusta hellitti sikäli, että siitä saatiin selitys luonnolliselle kuolemalle. Yhteen aikaan ei ollut mitenkään epätavallista, että kymmenen syytöntä henkilöä surmattiin siksi, että heidän luultiin olevan vastuussa yhden henkilön luonnollisesta kuolemasta. Tämä on yhtenä syynä siihen, mikseivät muinaisajan kansat lisääntyneet nopeammin, ja se pitää joidenkin afrikkalaisheimojen kohdalla paikkansa edelleenkin. Syytetty tunnustautui tavallisesti syylliseksi, vaikka hän silloin saattoikin olla varma kuolemastaan.
Magic gained such a strong hold upon the savage because he could not grasp the concept of natural death. The later idea of original sin helped much to weaken the grip of magic on the race in that it accounted for natural death. It was at one time not at all uncommon for ten innocent persons to be put to death because of supposed responsibility for one natural death. This is one reason why ancient peoples did not increase faster, and it is still true of some African tribes. The accused individual usually confessed guilt, even when facing death.
Villi-ihmiselle magia on luonnollista. Hän uskoo, että vihollinen tosiaankin on surmattavissa siten, että harjoitetaan noituutta tämän päästä leikattuja hiuksia tai tämän sormenkynsistä leikattuja kynnenkappaleita kohtaan. Käärmeenpuremien kohtalokkuus pantiin noidan harjoittaman magian syyksi. Magiaa vastaan käytävän taistelun vaikeus johtuu siitä tosiasiasta, että pelko voi tappaa. Alkukantaiset kansat pelkäsivät magiaa niin suuresti, että se todellakin tappoi, ja tällaiset seuraamukset olivat omiaan antamaan pontta tälle erheelliselle uskolle. Ellei niin käynyt, tarjolla oli aina jokin uskottavantuntuinen selitys; puutteellisen magian parannuskeino oli vieläkin suurempi määrä magiaa.
Magic is natural to a savage. He believes that an enemy can actually be killed by practicing sorcery on his shingled hair or fingernail trimmings. The fatality of snake bites was attributed to the magic of the sorcerer. The difficulty in combating magic arises from the fact that fear can kill. Primitive peoples so feared magic that it did actually kill, and such results were sufficient to substantiate this erroneous belief. In case of failure there was always some plausible explanation; the cure for defective magic was more magic.