Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Koko tämän vuoden ajan pikkumiehemme teki edelleenkin isänsä kanssa matkoja kodin ulkopuolelle, mutta tavan takaa hän vieraili myös enonsa maatilalla ja pistäytyi silloin tällöin Magdalassa käydäkseen kalassa sen sedän kanssa, jonka tukikohta sijaitsi tuon kaupungin lähistöllä.
Joosef ja Maria tunsivat usein houkutusta osoittaa Jeesukselle, että tämä oli jollakin tavoin heidän erityinen suosikkinsa, tai muulla tavoin paljastaa, että he tiesivät hänen olevan lupauksen lapsi, kohtalon poika. Mutta kumpikin hänen vanhemmistaan oli kaikissa näissä asioissa erityisen viisas ja tarkkavaistoinen. Niinä muutamina kertoina, jolloin he tosiaan jollakin tavoin osoittivat asettavansa hänet vähäisimmässäkään määrin etusijalle, nuorimies ei hetkeäkään epäröinyt torjua kaiken tällaisen erityishuomion.
Jeesus vietti melkoisesti aikaa karavaanien huoltovarastolla, ja maailman kaikilta kulmilta saapuvien matkamiesten kanssa keskustelemalla hän hankki ikäisekseen hämmästyttävän laajan tietomäärän kansainvälisistä asioista. Tämä oli viimeinen vuosi, jolloin hän vielä saattoi nauttia paljosta leikkimisestä ja nuoruuden huolettomuudesta. Tästä ajankohdasta eteenpäin alkoivat vaikeudet ja velvollisuudet tämän nuorukaisen elämässä nopeasti kasaantua.
Juuda syntyi keskiviikkoiltana, kesäkuun 24. päivänä vuonna 5 jKr. Tämän seitsemännen lapsen syntymään liittyi komplikaatioita. Maria oli usean viikon ajan niin vakavasti sairas, että Joosef jäi kotiin. Jeesuksella oli varsin paljon työtä isänsä puolesta asioita toimittaessaan ja niitä monia velvollisuuksia hoitaessaan, jotka johtuivat hänen äitinsä vakavasta sairaudesta. Tämän jälkeen tällä nuorukaisella ei enää ollut mahdollisuutta omaksua aikaisempien vuosiensa lapsenomaista suhtautumista. Äitinsä sairausajasta alkaen, vähän ennen kuin täytti yksitoista vuotta, hänen oli pakko ottaa kantaakseen esikoispojalle kuuluvat vastuut ja tehdä tämä kaikki yhtä tai kahta kokonaista vuotta aikaisemmin kuin tällaisten taakkojen olisi normaalisti pitänyt joutua hänen harteilleen.
Hashen vietti joka viikko yhden illan Jeesuksen kanssa ja auttoi tätä oppimaan heprealaiskirjoitukset. Hän oli sangen kiinnostunut lupaavan oppilaansa edistymisestä, siksi hän olikin valmis tätä monin tavoin auttamaan. Kyseisellä juutalaisella pedagogilla oli suuri vaikutus tähän kasvavaan mieleen, mutta koskaan hän ei kyennyt ymmärtämään, miksi Jeesus suhtautui niin välinpitämättömästi kaikkiin hänen ehdotuksiinsa, jotka koskivat sellaisia tulevaisuuden näkymiä, että tämä lähtisi Jerusalemiin jatkamaan opintojaan oppineiden rabbien johdolla.
Toukokuun puolivälin paikkeilla nuorimies seurasi isäänsä liikematkalle Skytopolikseen, Dekapoliin merkittävimpään kreikkalaiskaupunkiin, muinaiseen heprealaisten Betsheanin kaupunkiin. Matkan aikana Joosef kertoi monia asioita niin muinaisesta historiasta Saul-kuninkaineen ja filistealaisineen kuin Israelin myrskyisän historian myöhemmistäkin tapahtumista. Tämän niin kutsutun pakanakaupungin siisti ilme ja erinomainen järjestys tekivät valtavan vaikutuksen Jeesukseen. Hän ihasteli ulkoilmateatteria ja ihaili kaunista marmoritemppeliä, joka oli omistettu ”pakanallisten” jumalten palvomiseen. Pojan osoittama innostus sai Joosefin pahasti tolaltaan, ja hän yritti Jerusalemin juutalaisen temppelin kauneutta ja suurenmoisuutta ylistämällä torjua näitä poikansa saamia myönteisiä vaikutelmia. Jeesus oli Nasaretin kukkulalta usein uteliaana katsellut tätä mahtavaa kreikkalaiskaupunkia ja oli monet kerrat esittänyt kysymyksiä sen suurisuuntaisista julkisista laitoksista ja koristeellisista rakennuksista, mutta hänen isänsä oli aina pyrkinyt välttelemään näihin kysymyksiin vastaamista. Nyt he olivat kasvotusten tämän ei-juutalaisen kaupungin koko komeuden kanssa, eikä Joosef keksinyt, miten hän tahdikkaasti voisi jättää Jeesuksen kysymykset vaille vastausta.
Kaiken lisäksi sattui, että juuri tuona ajankohtana Skytopoliin amfiteatterissa oli meneillään Dekapoliin kreikkalaiskaupunkien väliset fyysistä kuntoisuutta mittaavat kilpailut ja julkiset näytökset, ja Jeesus vaati peräänantamattomasti, että hänen isänsä veisi hänet katsomaan kisoja. Ja hänen vaatimuksensa olivat niin ponnekkaita, ettei Joosefilla ollut sydäntä sitä häneltä kieltää. Poika oli koko innollaan mukana kisajännityksessä ja antautui täydestä sydämestään mukaan tunnelmaan, joka vallitsi fyysisen kunnon ja urheilullisten taitojen näytöksessä. Joosef oli sanoin kuvaamattoman järkyttynyt huomatessaan, millä innostuksella hänen poikansa näitä ”pakanallisen” turhamaisuuden näytöksiä katseli. Kun kisat olivat ohi, Joosef koki elämänsä yllätyksen kuullessaan, kuinka Jeesus ilmoitti hyväksyvänsä tällaiset kisat ja olevansa sitä mieltä, että Nasaretin nuorille miehille olisi hyväksi, jos näilläkin olisi mahdollisuus päästä tällä tavoin nauttimaan ulkoilmassa suoritettavasta terveestä fyysisestä toiminnasta. Joosef puhui Jeesuksen kanssa pitkään ja hartaasti tällaisten harrastusten kelvottomuudesta, mutta hän tiesi vallan hyvin, ettei nuorimies siitä vakuuttunut.
Ainoa kerta, jolloin Jeesus näki isänsä hänelle vihaisena, sattui tuona samaisena iltana heidän huoneessaan majatalossa, kun poika heidän keskustelunsa kuluessa unohti juutalaiset ajattelutavat kyllin pahasti ehdottaakseen Joosefille, että he palaisivat kotiin työskentelemään sen hyväksi, että Nasaretiin rakennettaisiin amfiteatteri. Kun Joosef kuuli esikoispoikansa laskettelevan ilmoille näin epäjuutalaisia mielipiteitä, hän unohti tavanomaisen tyynen käyttäytymistapansa ja Jeesusta hartioista tarttuen huusi vihaisesti: ”Poikani, niin kauan kuin elät, älä koskaan enää anna minun kuulla sinun päästävän suustasi noin kelvotonta ajatusta.” Jeesus säikähti isänsä tunteenpurkausta; hänen ei ollut koskaan aikaisemmin tarvinnut omakohtaisesti kokea sitä kirvelyä, jonka hänen isänsä suuttuminen aiheutti, ja hän oli sanoin kuvaamattoman kauhistunut ja järkyttynyt. Hän vastasi vain: ”Hyvä on, isäni, olkoon niin.” Eikä poika isänsä eläessä enää milloinkaan puheissaan vähäisimmälläkään tavalla viitannut kisoihin eikä muihinkaan kreikkalaisten urheiluharrastuksiin.
Myöhemmin Jeesus näki Jerusalemin kreikkalaisen amfiteatterin ja tuli tietämään, miten vihattavia kaikki sen tapaiset ilmiöt juutalaisten katsantokannalta olivat. Siitä huolimatta hän koetti koko elämänsä ajan sisällyttää omiin henkilökohtaisiin suunnitelmiinsa terveen virkistäytymisen ajatuksen, ja niin laajasti kuin juutalaisten käytäntö sellaisen salli, hän yritti tuoda sitä esille myöhemmin käyttöön otetussa kahdentoista apostolinsa säännöllisessä toimintaohjelmassa.
Tämän yhdennentoista vuotensa lopulla Jeesus oli elinvoimainen, hyvin kehittynyt, kohtalaisen leikkisä ja kokolailla huoleton nuorukainen, mutta tästä vuodesta eteenpäin hänellä alkoi yhä useammin ilmetä omalaatuisia syvällisen mietiskelyn ja vakavan pohdinnan kausia. Häntä askarrutti kovasti se, miten hän suoriutuisi velvollisuuksistaan perhettään kohtaan ja olisi samalla kuuliainen koko maailmaan kohdistuvalle kutsumustehtävälleen. Hän oli nimittäin jo käsittänyt, ettei hänen palveluksensa ollut tarkoitus rajoittua vain juutalaisten kohentamiseen.
Throughout this year the lad continued to make trips away from home with his father, but he also frequently visited his uncle’s farm and occasionally went over to Magdala to engage in fishing with the uncle who made his headquarters near that city.
Joseph and Mary were often tempted to show some special favoritism for Jesus or otherwise to betray their knowledge that he was a child of promise, a son of destiny. But both of his parents were extraordinarily wise and sagacious in all these matters. The few times they did in any manner exhibit any preference for him, even in the slightest degree, the lad was quick to refuse all such special consideration.
Jesus spent considerable time at the caravan supply shop, and by conversing with the travelers from all parts of the world, he acquired a store of information about international affairs that was amazing, considering his age. This was the last year in which he enjoyed much free play and youthful joyousness. From this time on difficulties and responsibilities rapidly multiplied in the life of this youth.
On Wednesday evening, June 24, a.d. 5, Jude was born. Complications attended the birth of this, the seventh child. Mary was so very ill for several weeks that Joseph remained at home. Jesus was very much occupied with errands for his father and with many duties occasioned by his mother’s serious illness. Never again did this youth find it possible to return to the childlike attitude of his earlier years. From the time of his mother’s illness—just before he was eleven years old—he was compelled to assume the responsibilities of the first-born son and to do all this one or two full years before these burdens should normally have fallen on his shoulders.
The chazan spent one evening each week with Jesus, helping him to master the Hebrew scriptures. He was greatly interested in the progress of his promising pupil; therefore was he willing to assist him in many ways. This Jewish pedagogue exerted a great influence upon this growing mind, but he was never able to comprehend why Jesus was so indifferent to all his suggestions regarding the prospects of going to Jerusalem to continue his education under the learned rabbis.
About the middle of May the lad accompanied his father on a business trip to Scythopolis, the chief Greek city of the Decapolis, the ancient Hebrew city of Beth-shean. On the way Joseph recounted much of the olden history of King Saul, the Philistines, and the subsequent events of Israel’s turbulent history. Jesus was tremendously impressed with the clean appearance and well-ordered arrangement of this so-called heathen city. He marveled at the open-air theater and admired the beautiful marble temple dedicated to the worship of the “heathen” gods. Joseph was much perturbed by the lad’s enthusiasm and sought to counteract these favorable impressions by extolling the beauty and grandeur of the Jewish temple at Jerusalem. Jesus had often gazed curiously upon this magnificent Greek city from the hill of Nazareth and had many times inquired about its extensive public works and ornate buildings, but his father had always sought to avoid answering these questions. Now they were face to face with the beauties of this gentile city, and Joseph could not gracefully ignore Jesus’ inquiries.
It so happened that just at this time the annual competitive games and public demonstrations of physical prowess between the Greek cities of the Decapolis were in progress at the Scythopolis amphitheater, and Jesus was insistent that his father take him to see the games, and he was so insistent that Joseph hesitated to deny him. The boy was thrilled with the games and entered most heartily into the spirit of the demonstrations of physical development and athletic skill. Joseph was inexpressibly shocked to observe his son’s enthusiasm as he beheld these exhibitions of “heathen” vaingloriousness. After the games were finished, Joseph received the surprise of his life when he heard Jesus express his approval of them and suggest that it would be good for the young men of Nazareth if they could be thus benefited by wholesome outdoor physical activities. Joseph talked earnestly and long with Jesus concerning the evil nature of such practices, but he well knew that the lad was unconvinced.
The only time Jesus ever saw his father angry with him was that night in their room at the inn when, in the course of their discussions, the boy so far forgot the trends of Jewish thought as to suggest that they go back home and work for the building of an amphitheater at Nazareth. When Joseph heard his first-born son express such un-Jewish sentiments, he forgot his usual calm demeanor and, seizing Jesus by the shoulder, angrily exclaimed, “My son, never again let me hear you give utterance to such an evil thought as long as you live.” Jesus was startled by his father’s display of emotion; he had never before been made to feel the personal sting of his father’s indignation and was astonished and shocked beyond expression. He only replied, “Very well, my father, it shall be so.” And never again did the boy even in the slightest manner allude to the games and other athletic activities of the Greeks as long as his father lived.
Later on, Jesus saw the Greek amphitheater at Jerusalem and learned how hateful such things were from the Jewish point of view. Nevertheless, throughout his life he endeavored to introduce the idea of wholesome recreation into his personal plans and, as far as Jewish practice would permit, into the later program of regular activities for his twelve apostles.
At the end of this eleventh year Jesus was a vigorous, well-developed, moderately humorous, and fairly lighthearted youth, but from this year on he was more and more given to peculiar seasons of profound meditation and serious contemplation. He was much given to thinking about how he was to carry out his obligations to his family and at the same time be obedient to the call of his mission to the world; already he had conceived that his ministry was not to be limited to the betterment of the Jewish people.
SuomiEnglish
Koko tämän vuoden ajan pikkumiehemme teki edelleenkin isänsä kanssa matkoja kodin ulkopuolelle, mutta tavan takaa hän vieraili myös enonsa maatilalla ja pistäytyi silloin tällöin Magdalassa käydäkseen kalassa sen sedän kanssa, jonka tukikohta sijaitsi tuon kaupungin lähistöllä.
Throughout this year the lad continued to make trips away from home with his father, but he also frequently visited his uncle’s farm and occasionally went over to Magdala to engage in fishing with the uncle who made his headquarters near that city.
Joosef ja Maria tunsivat usein houkutusta osoittaa Jeesukselle, että tämä oli jollakin tavoin heidän erityinen suosikkinsa, tai muulla tavoin paljastaa, että he tiesivät hänen olevan lupauksen lapsi, kohtalon poika. Mutta kumpikin hänen vanhemmistaan oli kaikissa näissä asioissa erityisen viisas ja tarkkavaistoinen. Niinä muutamina kertoina, jolloin he tosiaan jollakin tavoin osoittivat asettavansa hänet vähäisimmässäkään määrin etusijalle, nuorimies ei hetkeäkään epäröinyt torjua kaiken tällaisen erityishuomion.
Joseph and Mary were often tempted to show some special favoritism for Jesus or otherwise to betray their knowledge that he was a child of promise, a son of destiny. But both of his parents were extraordinarily wise and sagacious in all these matters. The few times they did in any manner exhibit any preference for him, even in the slightest degree, the lad was quick to refuse all such special consideration.
Jeesus vietti melkoisesti aikaa karavaanien huoltovarastolla, ja maailman kaikilta kulmilta saapuvien matkamiesten kanssa keskustelemalla hän hankki ikäisekseen hämmästyttävän laajan tietomäärän kansainvälisistä asioista. Tämä oli viimeinen vuosi, jolloin hän vielä saattoi nauttia paljosta leikkimisestä ja nuoruuden huolettomuudesta. Tästä ajankohdasta eteenpäin alkoivat vaikeudet ja velvollisuudet tämän nuorukaisen elämässä nopeasti kasaantua.
Jesus spent considerable time at the caravan supply shop, and by conversing with the travelers from all parts of the world, he acquired a store of information about international affairs that was amazing, considering his age. This was the last year in which he enjoyed much free play and youthful joyousness. From this time on difficulties and responsibilities rapidly multiplied in the life of this youth.
Juuda syntyi keskiviikkoiltana, kesäkuun 24. päivänä vuonna 5 jKr. Tämän seitsemännen lapsen syntymään liittyi komplikaatioita. Maria oli usean viikon ajan niin vakavasti sairas, että Joosef jäi kotiin. Jeesuksella oli varsin paljon työtä isänsä puolesta asioita toimittaessaan ja niitä monia velvollisuuksia hoitaessaan, jotka johtuivat hänen äitinsä vakavasta sairaudesta. Tämän jälkeen tällä nuorukaisella ei enää ollut mahdollisuutta omaksua aikaisempien vuosiensa lapsenomaista suhtautumista. Äitinsä sairausajasta alkaen, vähän ennen kuin täytti yksitoista vuotta, hänen oli pakko ottaa kantaakseen esikoispojalle kuuluvat vastuut ja tehdä tämä kaikki yhtä tai kahta kokonaista vuotta aikaisemmin kuin tällaisten taakkojen olisi normaalisti pitänyt joutua hänen harteilleen.
On Wednesday evening, June 24, a.d. 5, Jude was born. Complications attended the birth of this, the seventh child. Mary was so very ill for several weeks that Joseph remained at home. Jesus was very much occupied with errands for his father and with many duties occasioned by his mother’s serious illness. Never again did this youth find it possible to return to the childlike attitude of his earlier years. From the time of his mother’s illness—just before he was eleven years old—he was compelled to assume the responsibilities of the first-born son and to do all this one or two full years before these burdens should normally have fallen on his shoulders.
Hashen vietti joka viikko yhden illan Jeesuksen kanssa ja auttoi tätä oppimaan heprealaiskirjoitukset. Hän oli sangen kiinnostunut lupaavan oppilaansa edistymisestä, siksi hän olikin valmis tätä monin tavoin auttamaan. Kyseisellä juutalaisella pedagogilla oli suuri vaikutus tähän kasvavaan mieleen, mutta koskaan hän ei kyennyt ymmärtämään, miksi Jeesus suhtautui niin välinpitämättömästi kaikkiin hänen ehdotuksiinsa, jotka koskivat sellaisia tulevaisuuden näkymiä, että tämä lähtisi Jerusalemiin jatkamaan opintojaan oppineiden rabbien johdolla.
The chazan spent one evening each week with Jesus, helping him to master the Hebrew scriptures. He was greatly interested in the progress of his promising pupil; therefore was he willing to assist him in many ways. This Jewish pedagogue exerted a great influence upon this growing mind, but he was never able to comprehend why Jesus was so indifferent to all his suggestions regarding the prospects of going to Jerusalem to continue his education under the learned rabbis.
Toukokuun puolivälin paikkeilla nuorimies seurasi isäänsä liikematkalle Skytopolikseen, Dekapoliin merkittävimpään kreikkalaiskaupunkiin, muinaiseen heprealaisten Betsheanin kaupunkiin. Matkan aikana Joosef kertoi monia asioita niin muinaisesta historiasta Saul-kuninkaineen ja filistealaisineen kuin Israelin myrskyisän historian myöhemmistäkin tapahtumista. Tämän niin kutsutun pakanakaupungin siisti ilme ja erinomainen järjestys tekivät valtavan vaikutuksen Jeesukseen. Hän ihasteli ulkoilmateatteria ja ihaili kaunista marmoritemppeliä, joka oli omistettu ”pakanallisten” jumalten palvomiseen. Pojan osoittama innostus sai Joosefin pahasti tolaltaan, ja hän yritti Jerusalemin juutalaisen temppelin kauneutta ja suurenmoisuutta ylistämällä torjua näitä poikansa saamia myönteisiä vaikutelmia. Jeesus oli Nasaretin kukkulalta usein uteliaana katsellut tätä mahtavaa kreikkalaiskaupunkia ja oli monet kerrat esittänyt kysymyksiä sen suurisuuntaisista julkisista laitoksista ja koristeellisista rakennuksista, mutta hänen isänsä oli aina pyrkinyt välttelemään näihin kysymyksiin vastaamista. Nyt he olivat kasvotusten tämän ei-juutalaisen kaupungin koko komeuden kanssa, eikä Joosef keksinyt, miten hän tahdikkaasti voisi jättää Jeesuksen kysymykset vaille vastausta.
About the middle of May the lad accompanied his father on a business trip to Scythopolis, the chief Greek city of the Decapolis, the ancient Hebrew city of Beth-shean. On the way Joseph recounted much of the olden history of King Saul, the Philistines, and the subsequent events of Israel’s turbulent history. Jesus was tremendously impressed with the clean appearance and well-ordered arrangement of this so-called heathen city. He marveled at the open-air theater and admired the beautiful marble temple dedicated to the worship of the “heathen” gods. Joseph was much perturbed by the lad’s enthusiasm and sought to counteract these favorable impressions by extolling the beauty and grandeur of the Jewish temple at Jerusalem. Jesus had often gazed curiously upon this magnificent Greek city from the hill of Nazareth and had many times inquired about its extensive public works and ornate buildings, but his father had always sought to avoid answering these questions. Now they were face to face with the beauties of this gentile city, and Joseph could not gracefully ignore Jesus’ inquiries.
Kaiken lisäksi sattui, että juuri tuona ajankohtana Skytopoliin amfiteatterissa oli meneillään Dekapoliin kreikkalaiskaupunkien väliset fyysistä kuntoisuutta mittaavat kilpailut ja julkiset näytökset, ja Jeesus vaati peräänantamattomasti, että hänen isänsä veisi hänet katsomaan kisoja. Ja hänen vaatimuksensa olivat niin ponnekkaita, ettei Joosefilla ollut sydäntä sitä häneltä kieltää. Poika oli koko innollaan mukana kisajännityksessä ja antautui täydestä sydämestään mukaan tunnelmaan, joka vallitsi fyysisen kunnon ja urheilullisten taitojen näytöksessä. Joosef oli sanoin kuvaamattoman järkyttynyt huomatessaan, millä innostuksella hänen poikansa näitä ”pakanallisen” turhamaisuuden näytöksiä katseli. Kun kisat olivat ohi, Joosef koki elämänsä yllätyksen kuullessaan, kuinka Jeesus ilmoitti hyväksyvänsä tällaiset kisat ja olevansa sitä mieltä, että Nasaretin nuorille miehille olisi hyväksi, jos näilläkin olisi mahdollisuus päästä tällä tavoin nauttimaan ulkoilmassa suoritettavasta terveestä fyysisestä toiminnasta. Joosef puhui Jeesuksen kanssa pitkään ja hartaasti tällaisten harrastusten kelvottomuudesta, mutta hän tiesi vallan hyvin, ettei nuorimies siitä vakuuttunut.
It so happened that just at this time the annual competitive games and public demonstrations of physical prowess between the Greek cities of the Decapolis were in progress at the Scythopolis amphitheater, and Jesus was insistent that his father take him to see the games, and he was so insistent that Joseph hesitated to deny him. The boy was thrilled with the games and entered most heartily into the spirit of the demonstrations of physical development and athletic skill. Joseph was inexpressibly shocked to observe his son’s enthusiasm as he beheld these exhibitions of “heathen” vaingloriousness. After the games were finished, Joseph received the surprise of his life when he heard Jesus express his approval of them and suggest that it would be good for the young men of Nazareth if they could be thus benefited by wholesome outdoor physical activities. Joseph talked earnestly and long with Jesus concerning the evil nature of such practices, but he well knew that the lad was unconvinced.
Ainoa kerta, jolloin Jeesus näki isänsä hänelle vihaisena, sattui tuona samaisena iltana heidän huoneessaan majatalossa, kun poika heidän keskustelunsa kuluessa unohti juutalaiset ajattelutavat kyllin pahasti ehdottaakseen Joosefille, että he palaisivat kotiin työskentelemään sen hyväksi, että Nasaretiin rakennettaisiin amfiteatteri. Kun Joosef kuuli esikoispoikansa laskettelevan ilmoille näin epäjuutalaisia mielipiteitä, hän unohti tavanomaisen tyynen käyttäytymistapansa ja Jeesusta hartioista tarttuen huusi vihaisesti: ”Poikani, niin kauan kuin elät, älä koskaan enää anna minun kuulla sinun päästävän suustasi noin kelvotonta ajatusta.” Jeesus säikähti isänsä tunteenpurkausta; hänen ei ollut koskaan aikaisemmin tarvinnut omakohtaisesti kokea sitä kirvelyä, jonka hänen isänsä suuttuminen aiheutti, ja hän oli sanoin kuvaamattoman kauhistunut ja järkyttynyt. Hän vastasi vain: ”Hyvä on, isäni, olkoon niin.” Eikä poika isänsä eläessä enää milloinkaan puheissaan vähäisimmälläkään tavalla viitannut kisoihin eikä muihinkaan kreikkalaisten urheiluharrastuksiin.
The only time Jesus ever saw his father angry with him was that night in their room at the inn when, in the course of their discussions, the boy so far forgot the trends of Jewish thought as to suggest that they go back home and work for the building of an amphitheater at Nazareth. When Joseph heard his first-born son express such un-Jewish sentiments, he forgot his usual calm demeanor and, seizing Jesus by the shoulder, angrily exclaimed, “My son, never again let me hear you give utterance to such an evil thought as long as you live.” Jesus was startled by his father’s display of emotion; he had never before been made to feel the personal sting of his father’s indignation and was astonished and shocked beyond expression. He only replied, “Very well, my father, it shall be so.” And never again did the boy even in the slightest manner allude to the games and other athletic activities of the Greeks as long as his father lived.
Myöhemmin Jeesus näki Jerusalemin kreikkalaisen amfiteatterin ja tuli tietämään, miten vihattavia kaikki sen tapaiset ilmiöt juutalaisten katsantokannalta olivat. Siitä huolimatta hän koetti koko elämänsä ajan sisällyttää omiin henkilökohtaisiin suunnitelmiinsa terveen virkistäytymisen ajatuksen, ja niin laajasti kuin juutalaisten käytäntö sellaisen salli, hän yritti tuoda sitä esille myöhemmin käyttöön otetussa kahdentoista apostolinsa säännöllisessä toimintaohjelmassa.
Later on, Jesus saw the Greek amphitheater at Jerusalem and learned how hateful such things were from the Jewish point of view. Nevertheless, throughout his life he endeavored to introduce the idea of wholesome recreation into his personal plans and, as far as Jewish practice would permit, into the later program of regular activities for his twelve apostles.
Tämän yhdennentoista vuotensa lopulla Jeesus oli elinvoimainen, hyvin kehittynyt, kohtalaisen leikkisä ja kokolailla huoleton nuorukainen, mutta tästä vuodesta eteenpäin hänellä alkoi yhä useammin ilmetä omalaatuisia syvällisen mietiskelyn ja vakavan pohdinnan kausia. Häntä askarrutti kovasti se, miten hän suoriutuisi velvollisuuksistaan perhettään kohtaan ja olisi samalla kuuliainen koko maailmaan kohdistuvalle kutsumustehtävälleen. Hän oli nimittäin jo käsittänyt, ettei hänen palveluksensa ollut tarkoitus rajoittua vain juutalaisten kohentamiseen.
At the end of this eleventh year Jesus was a vigorous, well-developed, moderately humorous, and fairly lighthearted youth, but from this year on he was more and more given to peculiar seasons of profound meditation and serious contemplation. He was much given to thinking about how he was to carry out his obligations to his family and at the same time be obedient to the call of his mission to the world; already he had conceived that his ministry was not to be limited to the betterment of the Jewish people.