Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Kesken näitä jälkipuintikeskusteluja yksi Jerusalemin fariseuksista toi Jeesuksen luokse sekopäisen nuorukaisen, joka oli kurittoman ja kapinallisen hengen vallassa. Ohjatessaan tätä mielipuolta nuorukaista Jeesuksen eteen hän sanoi: ”Mitä sinä pystyt tekemään näin pahalle vaivalle kuin tämä tässä? Pystytkö ajamaan ulos perkeleitä?” Ja kun Mestari katsoi nuorukaista, hän liikuttui säälistä, ja hän viittasi pojalle, jotta tämä astuisi hänen luokseen, tarttui tätä kädestä ja sanoi: ”Tiedät, kuka minä olen; tule ulos hänestä, ja minä velvoitan yhden lojaaleista tovereistasi huolehtimaan, ettet enää palaa takaisin.” Ja samassa hetkessä poika oli taas normaali ja täysissä järjissään. Ja tämä on ensimmäinen tapaus, jossa Jeesus tosiaankin ajoi ”pahan hengen” ulos ihmisolennosta. Kaikissa aikaisemmissa tapauksissa oli henkilöstä vain luultu, että hän oli perkeleen riivaama; mutta nyt oli kysymys aidosta sellaisesta tapauksesta, että joku oli riivaajan vallassa. Tuohon aikaan tällaisia tapauksia esiintyi silloin tällöin aina Helluntain päivään saakka, jolloin Mestarin henki vuodatettiin kaiken lihan päälle, minkä tuloksena näillä muutamilla taivaallisilla kapinallisilla ei enää ole mahdollisuutta käyttää tällä tavoin hyväkseen tiettyjä epävakaita ihmistyyppejä.
Kun kansa tätä ihmetteli, muuan fariseuksista nousi seisomaan ja väitti, että Jeesus kykeni tekemään tuonkaltaisia vain siksi, että hän oli liitossa perkeleiden kanssa; että Jeesushan oli sanoillaan, joita hän käytti ajaessaan paholaista ulos, myöntänyt, että he tunsivat toisensa; ja hän jatkoi puhettaan toteamalla, että Jerusalemin uskonnolliset opettajat ja johtomiehet olivat päätyneet ratkaisuun, jonka mukaan Jeesus teki kaikki niin kutsutut ihmeensä Beelsebubin, perkeleitten ruhtinaan, voimalla. Fariseus sanoi: ”Älkää olko missään tekemisissä tämän miehen kanssa, sillä hän on liitossa Saatanan kanssa.”
Silloin Jeesus sanoi: ”Kuinka voi Saatana ajaa ulos Saatanan? Ei mikään valtakunta, joka on riitautunut itsensä kanssa, voi pysyä pystyssä; jos talo riitautuu itsensä kanssa, ei kestä kauan, kun se on autio. Voiko mikään kaupunki kestää piiritystä, ellei se ole yhtenäinen? Jos Saatana ajaa ulos Saatanan, hän on riitautunut itsensä kanssa; kuinka hänen valtakuntansa siis pysyisi pystyssä? Teidän tulisi kuitenkin tietää, ettei kukaan voi tunkeutua väkivahvan miehen taloon ja ryöstää hänen tavaroitaan, ellei hän ensin nujerra ja köytä tuota väkivahvaa miestä. Ja samoin, jos minä Beelsebubin voimalla ajan ulos perkeleitä, kenen avulla teidän poikanne niitä ulos ajavat? Siksi he tulevat olemaan teidän tuomarinne. Mutta jos minä Jumalan hengen avulla ajan ulos perkeleitä, silloin on Jumalan valtakunta totisesti laskeutunut päällenne. Ellette olisi ennakkoluuloisuuden sokaisemia ja pelon ja ylpeyden harhaan johtamia, teidän olisi helppo huomata, että keskellänne seisoo muuan, joka on suurempi kuin perkeleet. Pakotatte minut julistamaan, että se, joka ei ole minun kanssani, on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa. Sallikaa minun lausua vakava varoitus teille, jotka julkeatte avoimin silmin ja tahallisen pahantahtoisesti lukea Jumalan teot tietoisesti perkeleiden teoiksi! Totisesti, totisesti minä sanon teille: kaikki syntinne annetaan anteeksi, jopa kaikki häväistyspuheenne, mutta kuka ikinä tekonsa ennalta harkiten ja pahaa tarkoittaen lausuu pilkkasanoja Jumalaa vastaan, hän ei koskaan saa anteeksiantamusta. Koska tuollaiset paatuneet pahuudenharjoittajat eivät koskaan pyydä eivätkä saa anteeksiantoa, he syyllistyvät siihen syntiin, että he ikuisesti torjuvat jumalallisen anteeksiannon.
”Monet teistä ovat nyt tulleet tienhaaraan. Olette tulleet kohtaan, josta alkaa väistämätön päätöksenteko Isän tahdon ja itse valitsemienne pimeyden teiden välillä. Ja mitä nyt valitsette, sitä lopulta tulette olemaan. Teidän on joko tehtävä puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tai muussa tapauksessa puusta tulee kelvoton ja sen hedelmästä kelvoton. Minä teen tiettäväksi, että Isäni ikuisessa valtakunnassa puu tunnetaan hedelmistään. Mutta jotkut teistä, jotka olette kuin kyykäärmeet, kuinka te, jotka jo olette valinneet pahan, voisitte tuottaa hyviä hedelmiä? Sillä on niin, että sydämessänne olevasta pahuuden yltäkylläisyydestähän suunne puhuu.”
Silloin nousi seisaalleen muuan toinen fariseus, joka sanoi: ”Opettaja, tahtoisimme sinun antavan meille jonkin sellaisen ennalta määrätyn merkin, josta olemme yksimielisiä, että se osoittaa arvovaltasi ja opettamisoikeutesi. Suostuisitko tällaiseen järjestelyyn?” Ja tämän kuullessaan Jeesus sanoi: ”Tämä uskoton ja merkkiä odottava sukupolvi janoaa tunnusmerkkiä, mutta mitään muuta merkkiä ei teille anneta kuin se, joka teillä jo on, ja se, jonka näette, sitten kun Ihmisen Poika poistuu keskuudestanne.”
Ja kun hän oli sanottavansa sanonut, hänen apostolinsa kerääntyivät hänen ympärilleen ja johdattivat hänet pois synagogasta. Hiljaisuuden vallitessa he vaelsivat hänen kanssaan kotiin Betsaidaan. He olivat kaikki hämmästyneitä ja jonkin verran kauhuissaankin Mestarin opetustaktiikassa tapahtuneesta äkillisestä muutoksesta. Heille oli täysin vierasta nähdä hänen esiintyvän näin sotaisalla tavalla.
In the midst of the discussions of this after meeting, one of the Pharisees from Jerusalem brought to Jesus a distraught youth who was possessed of an unruly and rebellious spirit. Leading this demented lad up to Jesus, he said: “What can you do for such affliction as this? Can you cast out devils?” And when the Master looked upon the youth, he was moved with compassion and, beckoning for the lad to come to him, took him by the hand and said: “You know who I am; come out of him; and I charge one of your loyal fellows to see that you do not return.” And immediately the lad was normal and in his right mind. And this is the first case where Jesus really cast an “evil spirit” out of a human being. All of the previous cases were only supposed possession of the devil; but this was a genuine case of demoniac possession, even such as sometimes occurred in those days and right up to the day of Pentecost, when the Master’s spirit was poured out upon all flesh, making it forever impossible for these few celestial rebels to take such advantage of certain unstable types of human beings.
When the people marveled, one of the Pharisees stood up and charged that Jesus could do these things because he was in league with devils; that he admitted in the language which he employed in casting out this devil that they were known to each other; and he went on to state that the religious teachers and leaders at Jerusalem had decided that Jesus did all his so-called miracles by the power of Beelzebub, the prince of devils. Said the Pharisee: “Have nothing to do with this man; he is in partnership with Satan.”
Then said Jesus: “How can Satan cast out Satan? A kingdom divided against itself cannot stand; if a house be divided against itself, it is soon brought to desolation. Can a city withstand a siege if it is not united? If Satan casts out Satan, he is divided against himself; how then shall his kingdom stand? But you should know that no one can enter into the house of a strong man and despoil his goods except he first overpower and bind that strong man. And so, if I by the power of Beelzebub cast out devils, by whom do your sons cast them out? Therefore shall they be your judges. But if I, by the spirit of God, cast out devils, then has the kingdom of God truly come upon you. If you were not blinded by prejudice and misled by fear and pride, you would easily perceive that one who is greater than devils stands in your midst. You compel me to declare that he who is not with me is against me, while he who gathers not with me scatters abroad. Let me utter a solemn warning to you who would presume, with your eyes open and with premeditated malice, knowingly to ascribe the works of God to the doings of devils! Verily, verily, I say to you, all your sins shall be forgiven, even all of your blasphemies, but whosoever shall blaspheme against God with deliberation and wicked intention shall never obtain forgiveness. Since such persistent workers of iniquity will never seek nor receive forgiveness, they are guilty of the sin of eternally rejecting divine forgiveness.
“Many of you have this day come to the parting of the ways; you have come to a beginning of the making of the inevitable choice between the will of the Father and the self-chosen ways of darkness. And as you now choose, so shall you eventually be. You must either make the tree good and its fruit good, or else will the tree become corrupt and its fruit corrupt. I declare that in my Father’s eternal kingdom the tree is known by its fruits. But some of you who are as vipers, how can you, having already chosen evil, bring forth good fruits? After all, out of the abundance of the evil in your hearts your mouths speak.”
Then stood up another Pharisee, who said: “Teacher, we would have you give us a predetermined sign which we will agree upon as establishing your authority and right to teach. Will you agree to such an arrangement?” And when Jesus heard this, he said: “This faithless and sign-seeking generation seeks a token, but no sign shall be given you other than that which you already have, and that which you shall see when the Son of Man departs from among you.”
And when he had finished speaking, his apostles surrounded him and led him from the synagogue. In silence they journeyed home with him to Bethsaida. They were all amazed and somewhat terror-stricken by the sudden change in the Master’s teaching tactics. They were wholly unaccustomed to seeing him perform in such a militant manner.
SuomiEnglish
Kesken näitä jälkipuintikeskusteluja yksi Jerusalemin fariseuksista toi Jeesuksen luokse sekopäisen nuorukaisen, joka oli kurittoman ja kapinallisen hengen vallassa. Ohjatessaan tätä mielipuolta nuorukaista Jeesuksen eteen hän sanoi: ”Mitä sinä pystyt tekemään näin pahalle vaivalle kuin tämä tässä? Pystytkö ajamaan ulos perkeleitä?” Ja kun Mestari katsoi nuorukaista, hän liikuttui säälistä, ja hän viittasi pojalle, jotta tämä astuisi hänen luokseen, tarttui tätä kädestä ja sanoi: ”Tiedät, kuka minä olen; tule ulos hänestä, ja minä velvoitan yhden lojaaleista tovereistasi huolehtimaan, ettet enää palaa takaisin.” Ja samassa hetkessä poika oli taas normaali ja täysissä järjissään. Ja tämä on ensimmäinen tapaus, jossa Jeesus tosiaankin ajoi ”pahan hengen” ulos ihmisolennosta. Kaikissa aikaisemmissa tapauksissa oli henkilöstä vain luultu, että hän oli perkeleen riivaama; mutta nyt oli kysymys aidosta sellaisesta tapauksesta, että joku oli riivaajan vallassa. Tuohon aikaan tällaisia tapauksia esiintyi silloin tällöin aina Helluntain päivään saakka, jolloin Mestarin henki vuodatettiin kaiken lihan päälle, minkä tuloksena näillä muutamilla taivaallisilla kapinallisilla ei enää ole mahdollisuutta käyttää tällä tavoin hyväkseen tiettyjä epävakaita ihmistyyppejä.
In the midst of the discussions of this after meeting, one of the Pharisees from Jerusalem brought to Jesus a distraught youth who was possessed of an unruly and rebellious spirit. Leading this demented lad up to Jesus, he said: “What can you do for such affliction as this? Can you cast out devils?” And when the Master looked upon the youth, he was moved with compassion and, beckoning for the lad to come to him, took him by the hand and said: “You know who I am; come out of him; and I charge one of your loyal fellows to see that you do not return.” And immediately the lad was normal and in his right mind. And this is the first case where Jesus really cast an “evil spirit” out of a human being. All of the previous cases were only supposed possession of the devil; but this was a genuine case of demoniac possession, even such as sometimes occurred in those days and right up to the day of Pentecost, when the Master’s spirit was poured out upon all flesh, making it forever impossible for these few celestial rebels to take such advantage of certain unstable types of human beings.
Kun kansa tätä ihmetteli, muuan fariseuksista nousi seisomaan ja väitti, että Jeesus kykeni tekemään tuonkaltaisia vain siksi, että hän oli liitossa perkeleiden kanssa; että Jeesushan oli sanoillaan, joita hän käytti ajaessaan paholaista ulos, myöntänyt, että he tunsivat toisensa; ja hän jatkoi puhettaan toteamalla, että Jerusalemin uskonnolliset opettajat ja johtomiehet olivat päätyneet ratkaisuun, jonka mukaan Jeesus teki kaikki niin kutsutut ihmeensä Beelsebubin, perkeleitten ruhtinaan, voimalla. Fariseus sanoi: ”Älkää olko missään tekemisissä tämän miehen kanssa, sillä hän on liitossa Saatanan kanssa.”
When the people marveled, one of the Pharisees stood up and charged that Jesus could do these things because he was in league with devils; that he admitted in the language which he employed in casting out this devil that they were known to each other; and he went on to state that the religious teachers and leaders at Jerusalem had decided that Jesus did all his so-called miracles by the power of Beelzebub, the prince of devils. Said the Pharisee: “Have nothing to do with this man; he is in partnership with Satan.”
Silloin Jeesus sanoi: ”Kuinka voi Saatana ajaa ulos Saatanan? Ei mikään valtakunta, joka on riitautunut itsensä kanssa, voi pysyä pystyssä; jos talo riitautuu itsensä kanssa, ei kestä kauan, kun se on autio. Voiko mikään kaupunki kestää piiritystä, ellei se ole yhtenäinen? Jos Saatana ajaa ulos Saatanan, hän on riitautunut itsensä kanssa; kuinka hänen valtakuntansa siis pysyisi pystyssä? Teidän tulisi kuitenkin tietää, ettei kukaan voi tunkeutua väkivahvan miehen taloon ja ryöstää hänen tavaroitaan, ellei hän ensin nujerra ja köytä tuota väkivahvaa miestä. Ja samoin, jos minä Beelsebubin voimalla ajan ulos perkeleitä, kenen avulla teidän poikanne niitä ulos ajavat? Siksi he tulevat olemaan teidän tuomarinne. Mutta jos minä Jumalan hengen avulla ajan ulos perkeleitä, silloin on Jumalan valtakunta totisesti laskeutunut päällenne. Ellette olisi ennakkoluuloisuuden sokaisemia ja pelon ja ylpeyden harhaan johtamia, teidän olisi helppo huomata, että keskellänne seisoo muuan, joka on suurempi kuin perkeleet. Pakotatte minut julistamaan, että se, joka ei ole minun kanssani, on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa. Sallikaa minun lausua vakava varoitus teille, jotka julkeatte avoimin silmin ja tahallisen pahantahtoisesti lukea Jumalan teot tietoisesti perkeleiden teoiksi! Totisesti, totisesti minä sanon teille: kaikki syntinne annetaan anteeksi, jopa kaikki häväistyspuheenne, mutta kuka ikinä tekonsa ennalta harkiten ja pahaa tarkoittaen lausuu pilkkasanoja Jumalaa vastaan, hän ei koskaan saa anteeksiantamusta. Koska tuollaiset paatuneet pahuudenharjoittajat eivät koskaan pyydä eivätkä saa anteeksiantoa, he syyllistyvät siihen syntiin, että he ikuisesti torjuvat jumalallisen anteeksiannon.
Then said Jesus: “How can Satan cast out Satan? A kingdom divided against itself cannot stand; if a house be divided against itself, it is soon brought to desolation. Can a city withstand a siege if it is not united? If Satan casts out Satan, he is divided against himself; how then shall his kingdom stand? But you should know that no one can enter into the house of a strong man and despoil his goods except he first overpower and bind that strong man. And so, if I by the power of Beelzebub cast out devils, by whom do your sons cast them out? Therefore shall they be your judges. But if I, by the spirit of God, cast out devils, then has the kingdom of God truly come upon you. If you were not blinded by prejudice and misled by fear and pride, you would easily perceive that one who is greater than devils stands in your midst. You compel me to declare that he who is not with me is against me, while he who gathers not with me scatters abroad. Let me utter a solemn warning to you who would presume, with your eyes open and with premeditated malice, knowingly to ascribe the works of God to the doings of devils! Verily, verily, I say to you, all your sins shall be forgiven, even all of your blasphemies, but whosoever shall blaspheme against God with deliberation and wicked intention shall never obtain forgiveness. Since such persistent workers of iniquity will never seek nor receive forgiveness, they are guilty of the sin of eternally rejecting divine forgiveness.
”Monet teistä ovat nyt tulleet tienhaaraan. Olette tulleet kohtaan, josta alkaa väistämätön päätöksenteko Isän tahdon ja itse valitsemienne pimeyden teiden välillä. Ja mitä nyt valitsette, sitä lopulta tulette olemaan. Teidän on joko tehtävä puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tai muussa tapauksessa puusta tulee kelvoton ja sen hedelmästä kelvoton. Minä teen tiettäväksi, että Isäni ikuisessa valtakunnassa puu tunnetaan hedelmistään. Mutta jotkut teistä, jotka olette kuin kyykäärmeet, kuinka te, jotka jo olette valinneet pahan, voisitte tuottaa hyviä hedelmiä? Sillä on niin, että sydämessänne olevasta pahuuden yltäkylläisyydestähän suunne puhuu.”
“Many of you have this day come to the parting of the ways; you have come to a beginning of the making of the inevitable choice between the will of the Father and the self-chosen ways of darkness. And as you now choose, so shall you eventually be. You must either make the tree good and its fruit good, or else will the tree become corrupt and its fruit corrupt. I declare that in my Father’s eternal kingdom the tree is known by its fruits. But some of you who are as vipers, how can you, having already chosen evil, bring forth good fruits? After all, out of the abundance of the evil in your hearts your mouths speak.”
Silloin nousi seisaalleen muuan toinen fariseus, joka sanoi: ”Opettaja, tahtoisimme sinun antavan meille jonkin sellaisen ennalta määrätyn merkin, josta olemme yksimielisiä, että se osoittaa arvovaltasi ja opettamisoikeutesi. Suostuisitko tällaiseen järjestelyyn?” Ja tämän kuullessaan Jeesus sanoi: ”Tämä uskoton ja merkkiä odottava sukupolvi janoaa tunnusmerkkiä, mutta mitään muuta merkkiä ei teille anneta kuin se, joka teillä jo on, ja se, jonka näette, sitten kun Ihmisen Poika poistuu keskuudestanne.”
Then stood up another Pharisee, who said: “Teacher, we would have you give us a predetermined sign which we will agree upon as establishing your authority and right to teach. Will you agree to such an arrangement?” And when Jesus heard this, he said: “This faithless and sign-seeking generation seeks a token, but no sign shall be given you other than that which you already have, and that which you shall see when the Son of Man departs from among you.”
Ja kun hän oli sanottavansa sanonut, hänen apostolinsa kerääntyivät hänen ympärilleen ja johdattivat hänet pois synagogasta. Hiljaisuuden vallitessa he vaelsivat hänen kanssaan kotiin Betsaidaan. He olivat kaikki hämmästyneitä ja jonkin verran kauhuissaankin Mestarin opetustaktiikassa tapahtuneesta äkillisestä muutoksesta. Heille oli täysin vierasta nähdä hänen esiintyvän näin sotaisalla tavalla.
And when he had finished speaking, his apostles surrounded him and led him from the synagogue. In silence they journeyed home with him to Bethsaida. They were all amazed and somewhat terror-stricken by the sudden change in the Master’s teaching tactics. They were wholly unaccustomed to seeing him perform in such a militant manner.