Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Siitä huolimatta, että on vain yksi Jumaluus, on olemassa kolme positiivista ja jumalallista Jumaluuden personoitumaa. Isä sanoi ihmisen varustamisesta jumalallisella Suuntaajalla: ”Tehkäämme kuolevainen ihminen omaksi kuvaksemme.” Kaikissa urantialaisissa kirjoituksissa esiintyy toistuvasti tämä viittaus monikollisen Jumaluuden tekoihin ja toimiin, mikä osoittaa selvästi tietoisuutta kolmen Lähteen ja Keskuksen olemassaolosta ja toiminnasta.
Meille opetetaan, että Poika ja Henki pitävät yllä samanlaisia ja yhtäläisiä suhteita Isään Kolminaisuuden yhdistymässä. Epäilemättä he ikuisuudessa ja Jumaluuksina näin tekevätkin, mutta ajallisuudessa ja persoonallisuuksina he varmasti tuovat julki hyvinkin erilaatuisia keskinäissuhteita. Paratiisista universumien suuntaan katseltaessa nämä suhteet näyttävät todellakin hyvin samankaltaisilta, mutta kun niitä tarkastellaan avaruuden maailmoista, ne näyttävät melko erilaisilta.
Jumalalliset Pojat ovat todella ”Jumalan Sana”, mutta Hengen lapset ovat eittämättä ”Jumalan Teko”. Jumala puhuu Pojan kautta ja toimii yhdessä Pojan kanssa Äärettömän Hengen kautta, samalla kun Poika ja Henki ovat kaikissa maailmankaikkeuden toiminnoissa verrattoman veljellisiä, niin että he työskentelevät kahden tasavertaisen veljeksen tavoin ja osoittavat ihailua ja rakkautta arvossa pitämälleen ja jumalallisesti kunnioittamalleen yhteiselle Isälleen.
Isä, Poika ja Henki ovat varmasti tasavertaisia luonteeltaan, rinnakkaisia olemukseltaan, mutta kun he esiintyvät maailmankaikkeudessa, tulee esille eroja, joista ei voi erehtyä, ja yksin toimiessaan kukin Jumaluuden persoona on ilmeisesti absoluuttisuuden osalta rajoittunut.
Ennen omatahtoista vapautumistaan siitä persoonallisuudesta, niistä voimista ja ominaisuuksista, jotka muodostavat Pojan ja Hengen, Universaalinen Isä näyttää (filosofisessa mielessä) olleen kvalifioimaton, absoluuttinen ja infiniittinen Jumaluus. Muttei tällaista teoreettista Ensimmäistä Lähdettä ja Keskusta, joka on ilman Poikaa, voitaisi missään tämän sanan tarkoittamassa mielessä pitää Universaalisena Isänä; isyys ei ole todellista ilman pojan olemassaoloa. Ja edelleen, ollakseen ollut totaalisessa merkityksessä absoluuttinen, Isän on täytynyt jonakin iäisen kaukaisena hetkenä olla olemassa yksinään. Muttei hänellä koskaan ollut tällaista yksinäistä olemassaolon tilaa. Poika ja Henki ovat kumpikin Isän kanssa yhtä ikuisia. Ensimmäinen Lähde ja Keskus on aina ollut ja on ikuisesti oleva Alkuperäisen Pojan ikuinen Isä ja yhdessä Pojan kanssa Äärettömän Hengen ikuinen esi-isä.
Havaitsemme Isän luopuneen kaikista suoranaisista absoluuttisuuden ilmentymistä, paitsi absoluuttisesta isyydestä ja absoluuttisesta tahtotoiminnasta. Emme tiedä, onko tahtotoiminta Isän erottamaton ominaisuus. Voimme vain panna merkille, että hän ei luopunut tahtotoiminnasta. Tahdon infiniittisyyden on täytynyt olla Ensimmäiselle Lähteelle ja Keskukselle ominaista ikuisesti.
Lahjoittaessaan persoonallisuuden absoluuttisuuden Iankaikkiselle Pojalle Universaalinen Isä pääsee persoonallisuuden absolutismin kahleista, mutta niin tehdessään hän ottaa askelen, joka tekee hänelle ikuisesti mahdottomaksi toimia yksinään persoonallisuusabsoluuttina. Ja lopuksi tapahtuvan rinnakkaisen Jumaluuden – Myötätoimijan – personoimisesta on seurauksena käänteentekevä kolminaisuudellinen kolmen jumalallisen persoonallisuuden keskinäisriippuvuus suhteessa Jumaluuden toiminnan kokonaisuuteen absoluuttisuudessa.
Jumala on universumien universumissa kaikkien persoonallisuuksien Isä-Absoluutti. Isä on henkilökohtaisesti absoluuttinen toiminnan vapauden suhteen, mutta ajallisuuden ja avaruuden universumeissa – valmiissa, valmistuvissa ja vielä valmistettavissa – Isä ei ole selvästi absoluuttinen totaalisena Jumaluutena, paitsi Paratiisin-Kolminaisuudessa.
Ensimmäinen Lähde ja Keskus toimii Havonan ulkopuolella, fenomenaalisissa universumeissa seuraavasti:
1. Luojana, pojanpoikiensa – Luoja-Poikien – kautta.
2. Valvojana, Paratiisin gravitaatiokeskuksen kautta.
3. Henkenä, Iankaikkisen Pojan kautta.
4. Mielenä, Myötäluojan kautta.
5. Isänä hän ylläpitää persoonallisuuspiirinsä kautta isällistä yhteyttä kaikkiin luotuihin.
6. Persoonana hän toimii suoraan kaikkialla luomakunnassa vain hänelle ominaisten osasten avulla, jotka kuolevaisessa ihmisessä ovat Ajatuksensuuntaajia.
7. Kokonaisvaltaisena Jumaluutena hän toimii vain Paratiisin-Kolminaisuudessa.
Kaikki nämä Universaalisen Isän toimeenpanemat toimivallan luovutukset ja edelleensiirtämiset ovat täysin vapaaehtoisia ja omatahtoisia. Kaikkivoipa Isä ottaa tarkoituksellisesti osalleen nämä maailmankaikkeudellisen vallan rajoitukset.
Iankaikkinen Poika näyttää toimivan kaikissa hengellisissä yhteyksissä kuin hän olisi yhtä Isän kanssa, paitsi Jumalan osasten lahjoittamisissa ja muissa esipersoonallisissa toiminnoissa. Poika ei myöskään kiinteästi samastu aineellisten olentojen älylliseen toimintaan eikä aineellisten universumien energiatoimintoihin. Absoluuttisena Poika toimii persoonan ominaisuudessa ja vain hengellisen universumin puitteissa.
Ääretön Henki on kaikissa toimissaan hämmästyttävän universaalinen ja uskomattoman monitaitoinen. Hän toimii mielen, aineen ja hengen sfääreissä. Myötätoimija edustaa Isän ja Pojan yhdistymää, mutta hän toimii myös omana itsenään. Hän ei ole suoranaisesti tekemisissä fyysisen gravitaation, hengellisen gravitaation eikä persoonallisuuspiirin kanssa, mutta kaikissa muissa maailmankaikkeuden toimissa hän on enemmän tai vähemmän osallisena. Samalla kun Ääretön Henki näyttää olevan riippuvainen kolmesta eksistentiaalisesta ja absoluuttisesta gravitaatiokontrollista, samalla hän näyttää harjoittavan kolmea supervalvontaa. Tätä kolminaista kykyä käytetään monin tavoin ylittämään ja kaikesta päätellen neutraloimaan jopa primaaristen vahvuuksien ja energioiden ilmentymiä, perimmäisyyttä korkeammalla oleville absoluuttisuuden rajoille saakka. Tietyissä tilanteissa nämä supervalvonnat ylittävät absoluuttisesti jopa kosmisen reaalisuuden primaariset ilmentymät.
Notwithstanding there is only one Deity, there are three positive and divine personalizations of Deity. Regarding the endowment of man with the divine Adjusters, the Father said: “Let us make mortal man in our own image.” Repeatedly throughout the Urantian writings there occurs this reference to the acts and doings of plural Deity, clearly showing recognition of the existence and working of the three Sources and Centers.
We are taught that the Son and the Spirit sustain the same and equal relations to the Father in the Trinity association. In eternity and as Deities they undoubtedly do, but in time and as personalities they certainly disclose relationships of a very diverse nature. Looking from Paradise out on the universes, these relationships do seem to be very similar, but when viewed from the domains of space, they appear to be quite different.
The divine Sons are indeed the “Word of God,” but the children of the Spirit are truly the “Act of God.” God speaks through the Son and, with the Son, acts through the Infinite Spirit, while in all universe activities the Son and the Spirit are exquisitely fraternal, working as two equal brothers with admiration and love for an honored and divinely respected common Father.
The Father, Son, and Spirit are certainly equal in nature, co-ordinate in being, but there are unmistakable differences in their universe performances, and when acting alone, each person of Deity is apparently limited in absoluteness.
The Universal Father, prior to his self-willed divestment of the personality, powers, and attributes which constitute the Son and the Spirit, seems to have been (philosophically considered) an unqualified, absolute, and infinite Deity. But such a theoretical First Source and Center without a Son could not in any sense of the word be considered the Universal Father; fatherhood is not real without sonship. Furthermore, the Father, to have been absolute in a total sense, must have existed at some eternally distant moment alone. But he never had such a solitary existence; the Son and the Spirit are both coeternal with the Father. The First Source and Center has always been, and will forever be, the eternal Father of the Original Son and, with the Son, the eternal progenitor of the Infinite Spirit.
We observe that the Father has divested himself of all direct manifestations of absoluteness except absolute fatherhood and absolute volition. We do not know whether volition is an inalienable attribute of the Father; we can only observe that he did not divest himself of volition. Such infinity of will must have been eternally inherent in the First Source and Center.
In bestowing absoluteness of personality upon the Eternal Son, the Universal Father escapes from the fetters of personality absolutism, but in so doing he takes a step which makes it forever impossible for him to act alone as the personality-absolute. And with the final personalization of coexistent Deity—the Conjoint Actor—there ensues the critical trinitarian interdependence of the three divine personalities with regard to the totality of Deity function in absolute.
God is the Father-Absolute of all personalities in the universe of universes. The Father is personally absolute in liberty of action, but in the universes of time and space, made, in the making, and yet to be made, the Father is not discernibly absolute as total Deity except in the Paradise Trinity.
The First Source and Center functions outside of Havona in the phenomenal universes as follows:
1. As creator, through the Creator Sons, his grandsons.
2. As controller, through the gravity center of Paradise.
3. As spirit, through the Eternal Son.
4. As mind, through the Conjoint Creator.
5. As a Father, he maintains parental contact with all creatures through his personality circuit.
6. As a person, he acts directly throughout creation by his exclusive fragments—in mortal man by the Thought Adjusters.
7. As total Deity, he functions only in the Paradise Trinity.
All these relinquishments and delegations of jurisdiction by the Universal Father are wholly voluntary and self-imposed. The all-powerful Father purposefully assumes these limitations of universe authority.
The Eternal Son seems to function as one with the Father in all spiritual respects except in the bestowals of the God fragments and in other prepersonal activities. Neither is the Son closely identified with the intellectual activities of material creatures nor with the energy activities of the material universes. As absolute the Son functions as a person and only in the domain of the spiritual universe.
The Infinite Spirit is amazingly universal and unbelievably versatile in all his operations. He performs in the spheres of mind, matter, and spirit. The Conjoint Actor represents the Father-Son association, but he also functions as himself. He is not directly concerned with physical gravity, with spiritual gravity, or with the personality circuit, but he more or less participates in all other universe activities. While apparently dependent on three existential and absolute gravity controls, the Infinite Spirit appears to exercise three supercontrols. This threefold endowment is employed in many ways to transcend and seemingly to neutralize even the manifestations of primary forces and energies, right up to the superultimate borders of absoluteness. In certain situations these supercontrols absolutely transcend even the primal manifestations of cosmic reality.
SuomiEnglish
Siitä huolimatta, että on vain yksi Jumaluus, on olemassa kolme positiivista ja jumalallista Jumaluuden personoitumaa. Isä sanoi ihmisen varustamisesta jumalallisella Suuntaajalla: ”Tehkäämme kuolevainen ihminen omaksi kuvaksemme.” Kaikissa urantialaisissa kirjoituksissa esiintyy toistuvasti tämä viittaus monikollisen Jumaluuden tekoihin ja toimiin, mikä osoittaa selvästi tietoisuutta kolmen Lähteen ja Keskuksen olemassaolosta ja toiminnasta.
Notwithstanding there is only one Deity, there are three positive and divine personalizations of Deity. Regarding the endowment of man with the divine Adjusters, the Father said: “Let us make mortal man in our own image.” Repeatedly throughout the Urantian writings there occurs this reference to the acts and doings of plural Deity, clearly showing recognition of the existence and working of the three Sources and Centers.
Meille opetetaan, että Poika ja Henki pitävät yllä samanlaisia ja yhtäläisiä suhteita Isään Kolminaisuuden yhdistymässä. Epäilemättä he ikuisuudessa ja Jumaluuksina näin tekevätkin, mutta ajallisuudessa ja persoonallisuuksina he varmasti tuovat julki hyvinkin erilaatuisia keskinäissuhteita. Paratiisista universumien suuntaan katseltaessa nämä suhteet näyttävät todellakin hyvin samankaltaisilta, mutta kun niitä tarkastellaan avaruuden maailmoista, ne näyttävät melko erilaisilta.
We are taught that the Son and the Spirit sustain the same and equal relations to the Father in the Trinity association. In eternity and as Deities they undoubtedly do, but in time and as personalities they certainly disclose relationships of a very diverse nature. Looking from Paradise out on the universes, these relationships do seem to be very similar, but when viewed from the domains of space, they appear to be quite different.
Jumalalliset Pojat ovat todella ”Jumalan Sana”, mutta Hengen lapset ovat eittämättä ”Jumalan Teko”. Jumala puhuu Pojan kautta ja toimii yhdessä Pojan kanssa Äärettömän Hengen kautta, samalla kun Poika ja Henki ovat kaikissa maailmankaikkeuden toiminnoissa verrattoman veljellisiä, niin että he työskentelevät kahden tasavertaisen veljeksen tavoin ja osoittavat ihailua ja rakkautta arvossa pitämälleen ja jumalallisesti kunnioittamalleen yhteiselle Isälleen.
The divine Sons are indeed the “Word of God,” but the children of the Spirit are truly the “Act of God.” God speaks through the Son and, with the Son, acts through the Infinite Spirit, while in all universe activities the Son and the Spirit are exquisitely fraternal, working as two equal brothers with admiration and love for an honored and divinely respected common Father.
Isä, Poika ja Henki ovat varmasti tasavertaisia luonteeltaan, rinnakkaisia olemukseltaan, mutta kun he esiintyvät maailmankaikkeudessa, tulee esille eroja, joista ei voi erehtyä, ja yksin toimiessaan kukin Jumaluuden persoona on ilmeisesti absoluuttisuuden osalta rajoittunut.
The Father, Son, and Spirit are certainly equal in nature, co-ordinate in being, but there are unmistakable differences in their universe performances, and when acting alone, each person of Deity is apparently limited in absoluteness.
Ennen omatahtoista vapautumistaan siitä persoonallisuudesta, niistä voimista ja ominaisuuksista, jotka muodostavat Pojan ja Hengen, Universaalinen Isä näyttää (filosofisessa mielessä) olleen kvalifioimaton, absoluuttinen ja infiniittinen Jumaluus. Muttei tällaista teoreettista Ensimmäistä Lähdettä ja Keskusta, joka on ilman Poikaa, voitaisi missään tämän sanan tarkoittamassa mielessä pitää Universaalisena Isänä; isyys ei ole todellista ilman pojan olemassaoloa. Ja edelleen, ollakseen ollut totaalisessa merkityksessä absoluuttinen, Isän on täytynyt jonakin iäisen kaukaisena hetkenä olla olemassa yksinään. Muttei hänellä koskaan ollut tällaista yksinäistä olemassaolon tilaa. Poika ja Henki ovat kumpikin Isän kanssa yhtä ikuisia. Ensimmäinen Lähde ja Keskus on aina ollut ja on ikuisesti oleva Alkuperäisen Pojan ikuinen Isä ja yhdessä Pojan kanssa Äärettömän Hengen ikuinen esi-isä.
The Universal Father, prior to his self-willed divestment of the personality, powers, and attributes which constitute the Son and the Spirit, seems to have been (philosophically considered) an unqualified, absolute, and infinite Deity. But such a theoretical First Source and Center without a Son could not in any sense of the word be considered the Universal Father; fatherhood is not real without sonship. Furthermore, the Father, to have been absolute in a total sense, must have existed at some eternally distant moment alone. But he never had such a solitary existence; the Son and the Spirit are both coeternal with the Father. The First Source and Center has always been, and will forever be, the eternal Father of the Original Son and, with the Son, the eternal progenitor of the Infinite Spirit.
Havaitsemme Isän luopuneen kaikista suoranaisista absoluuttisuuden ilmentymistä, paitsi absoluuttisesta isyydestä ja absoluuttisesta tahtotoiminnasta. Emme tiedä, onko tahtotoiminta Isän erottamaton ominaisuus. Voimme vain panna merkille, että hän ei luopunut tahtotoiminnasta. Tahdon infiniittisyyden on täytynyt olla Ensimmäiselle Lähteelle ja Keskukselle ominaista ikuisesti.
We observe that the Father has divested himself of all direct manifestations of absoluteness except absolute fatherhood and absolute volition. We do not know whether volition is an inalienable attribute of the Father; we can only observe that he did not divest himself of volition. Such infinity of will must have been eternally inherent in the First Source and Center.
Lahjoittaessaan persoonallisuuden absoluuttisuuden Iankaikkiselle Pojalle Universaalinen Isä pääsee persoonallisuuden absolutismin kahleista, mutta niin tehdessään hän ottaa askelen, joka tekee hänelle ikuisesti mahdottomaksi toimia yksinään persoonallisuusabsoluuttina. Ja lopuksi tapahtuvan rinnakkaisen Jumaluuden – Myötätoimijan – personoimisesta on seurauksena käänteentekevä kolminaisuudellinen kolmen jumalallisen persoonallisuuden keskinäisriippuvuus suhteessa Jumaluuden toiminnan kokonaisuuteen absoluuttisuudessa.
In bestowing absoluteness of personality upon the Eternal Son, the Universal Father escapes from the fetters of personality absolutism, but in so doing he takes a step which makes it forever impossible for him to act alone as the personality-absolute. And with the final personalization of coexistent Deity—the Conjoint Actor—there ensues the critical trinitarian interdependence of the three divine personalities with regard to the totality of Deity function in absolute.
Jumala on universumien universumissa kaikkien persoonallisuuksien Isä-Absoluutti. Isä on henkilökohtaisesti absoluuttinen toiminnan vapauden suhteen, mutta ajallisuuden ja avaruuden universumeissa – valmiissa, valmistuvissa ja vielä valmistettavissa – Isä ei ole selvästi absoluuttinen totaalisena Jumaluutena, paitsi Paratiisin-Kolminaisuudessa.
God is the Father-Absolute of all personalities in the universe of universes. The Father is personally absolute in liberty of action, but in the universes of time and space, made, in the making, and yet to be made, the Father is not discernibly absolute as total Deity except in the Paradise Trinity.
Ensimmäinen Lähde ja Keskus toimii Havonan ulkopuolella, fenomenaalisissa universumeissa seuraavasti:
The First Source and Center functions outside of Havona in the phenomenal universes as follows:
1. Luojana, pojanpoikiensa – Luoja-Poikien – kautta.
1. As creator, through the Creator Sons, his grandsons.
2. Valvojana, Paratiisin gravitaatiokeskuksen kautta.
2. As controller, through the gravity center of Paradise.
3. Henkenä, Iankaikkisen Pojan kautta.
3. As spirit, through the Eternal Son.
4. Mielenä, Myötäluojan kautta.
4. As mind, through the Conjoint Creator.
5. Isänä hän ylläpitää persoonallisuuspiirinsä kautta isällistä yhteyttä kaikkiin luotuihin.
5. As a Father, he maintains parental contact with all creatures through his personality circuit.
6. Persoonana hän toimii suoraan kaikkialla luomakunnassa vain hänelle ominaisten osasten avulla, jotka kuolevaisessa ihmisessä ovat Ajatuksensuuntaajia.
6. As a person, he acts directly throughout creation by his exclusive fragments—in mortal man by the Thought Adjusters.
7. Kokonaisvaltaisena Jumaluutena hän toimii vain Paratiisin-Kolminaisuudessa.
7. As total Deity, he functions only in the Paradise Trinity.
Kaikki nämä Universaalisen Isän toimeenpanemat toimivallan luovutukset ja edelleensiirtämiset ovat täysin vapaaehtoisia ja omatahtoisia. Kaikkivoipa Isä ottaa tarkoituksellisesti osalleen nämä maailmankaikkeudellisen vallan rajoitukset.
All these relinquishments and delegations of jurisdiction by the Universal Father are wholly voluntary and self-imposed. The all-powerful Father purposefully assumes these limitations of universe authority.
Iankaikkinen Poika näyttää toimivan kaikissa hengellisissä yhteyksissä kuin hän olisi yhtä Isän kanssa, paitsi Jumalan osasten lahjoittamisissa ja muissa esipersoonallisissa toiminnoissa. Poika ei myöskään kiinteästi samastu aineellisten olentojen älylliseen toimintaan eikä aineellisten universumien energiatoimintoihin. Absoluuttisena Poika toimii persoonan ominaisuudessa ja vain hengellisen universumin puitteissa.
The Eternal Son seems to function as one with the Father in all spiritual respects except in the bestowals of the God fragments and in other prepersonal activities. Neither is the Son closely identified with the intellectual activities of material creatures nor with the energy activities of the material universes. As absolute the Son functions as a person and only in the domain of the spiritual universe.
Ääretön Henki on kaikissa toimissaan hämmästyttävän universaalinen ja uskomattoman monitaitoinen. Hän toimii mielen, aineen ja hengen sfääreissä. Myötätoimija edustaa Isän ja Pojan yhdistymää, mutta hän toimii myös omana itsenään. Hän ei ole suoranaisesti tekemisissä fyysisen gravitaation, hengellisen gravitaation eikä persoonallisuuspiirin kanssa, mutta kaikissa muissa maailmankaikkeuden toimissa hän on enemmän tai vähemmän osallisena. Samalla kun Ääretön Henki näyttää olevan riippuvainen kolmesta eksistentiaalisesta ja absoluuttisesta gravitaatiokontrollista, samalla hän näyttää harjoittavan kolmea supervalvontaa. Tätä kolminaista kykyä käytetään monin tavoin ylittämään ja kaikesta päätellen neutraloimaan jopa primaaristen vahvuuksien ja energioiden ilmentymiä, perimmäisyyttä korkeammalla oleville absoluuttisuuden rajoille saakka. Tietyissä tilanteissa nämä supervalvonnat ylittävät absoluuttisesti jopa kosmisen reaalisuuden primaariset ilmentymät.
The Infinite Spirit is amazingly universal and unbelievably versatile in all his operations. He performs in the spheres of mind, matter, and spirit. The Conjoint Actor represents the Father-Son association, but he also functions as himself. He is not directly concerned with physical gravity, with spiritual gravity, or with the personality circuit, but he more or less participates in all other universe activities. While apparently dependent on three existential and absolute gravity controls, the Infinite Spirit appears to exercise three supercontrols. This threefold endowment is employed in many ways to transcend and seemingly to neutralize even the manifestations of primary forces and energies, right up to the superultimate borders of absoluteness. In certain situations these supercontrols absolutely transcend even the primal manifestations of cosmic reality.