Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Tämä jossakin määrin yksitoikkoinen vaihe, jonka kuluessa vuoroin kalastettiin ja vuoroin tehtiin henkilökohtaista työtä, osoittautui uuvuttavaksi kokemukseksi kahdelletoista apostolille, mutta he kestivät tämän kokeen. Kaikkine nurinoineen, epäilyksineen ja aina välillä kuultuine tyytymättömyyden ilmauksineenkin he pysyivät uskollisina lupauksilleen siitä, että Mestari oli heidän antaumuksensa ja lojaalisuutensa kohde. Juuri se, että he näiden koetuksen kuukausien aikana olivat henkilökohtaisessa yhteydessä Jeesukseen, teki Jeesuksen heille niin rakkaaksi, että he kaikki (Juudas Iskariotia lukuun ottamatta) pysyivät lojaaleina ja uskollisina hänelle myös oikeudenkäynnin ja ristiinnaulitsemisen synkkinä tunteina. Todelliset miehet eivät kerta kaikkiaan voineet jättää kunnioitettua opettajaa oman onnensa nojaan, opettajaa, joka oli elänyt niin lähellä heitä ja osoittanut heille niin syvää kiintymystä kuin Jeesus oli tehnyt. Mestarin kuoleman synkkinä tunteina näiden apostolien sydämestä syrjäytyi kaikki sellainen, mikä edusti järkeä, arvostelukykyä ja loogisuutta, yhden ainoan ihmiselle ominaisen ja epätavallisen tuntemuksen tieltä – kaiken yläpuolelle menevän ystävyyden- ja lojaalisuudentunteen – tieltä. Nuo viisi kuukautta, joiden aikana he työskentelivät yhdessä Jeesuksen kanssa, johdattivat nämä apostolit, jokaisen heistä, pitämään Jeesusta parhaana ystävänään koko maailmassa. Ja juuri tämä inhimillinen tunne, eivät suinkaan hänen ylivertaiset opetuksensa eivätkä hänen ihmeelliset tekonsa, piti heidät yhdessä siihen saakka, kunnes Jeesus oli noussut kuolleista, ja ryhdyttiin uudelleen valtakunnan evankeliumin julistamiseen.
Nämä rauhallisen toiminnan kuukaudet eivät olleet suuri koetus vain apostoleille, koetus, josta he selvisivät, vaan tämä kausi, jolloin he eivät esiintyneet julkisuudessa, oli suuri koettelemus myös Jeesuksen perheelle. Siihen mennessä, kun Jeesus oli valmis aloittamaan julkisen työnsä, koko hänen perheensä (Ruutia lukuun ottamatta) oli käytännöllisesti katsoen jättänyt hänet oman onnensa nojaan. Vain muutamassa tilanteessa he myöhemmin pyrkivät ottamaan häneen yhteyttä, ja silloinkin vain suostutellakseen häntä palaamaan kotiin heidän luokseen, sillä heidän mielessään oli varsin lähellä ajatus, ettei Jeesus ollut täysin järjissään. He eivät yksinkertaisesti kyenneet käsittämään hänen filosofiaansa eivätkä tajuamaan hänen opetustaan. Se oli aivan liikaa heille, jotka olivat hänen omaa lihaansa ja vertaansa.
Apostolit jatkoivat henkilökohtaista työtään Kapernaumissa, Betsaida-Juliaassa, Horasinissa, Gerasassa, Hippoksessa, Magdalassa, Kaanassa, Galilean Betlehemissä, Jotapatassa, Raamassa, Saafedissa, Gishalassa, Gadarassa ja Abilassa. Mainittujen kaupunkien lisäksi he työskentelivät monissa kylissä samoin kuin maaseudulla. Tämän jakson lähetessä loppuaan kaksitoista apostolia olivat jo kehitelleet jokseenkin tyydyttävät järjestelyt, jotka turvaisivat heistä itse kunkin perheen toimeentulon. Useimmat apostoleista olivat naimisissa, muutamilla oli useita lapsia, mutta he olivat järjestäneet kotiväkensä toimeentulon niin, että kunhan he saivat jonkin verran apua apostolien kassasta, he kykenivät omistamaan koko tarmonsa Mestarin toimintaan tarvitsematta olla huolissaan perheidensä hyvinvoinnista.
This somewhat monotonous period of alternate fishing and personal work proved to be a grueling experience for the twelve apostles, but they endured the test. With all of their grumblings, doubts, and transient dissatisfactions they remained true to their vows of devotion and loyalty to the Master. It was their personal association with Jesus during these months of testing that so endeared him to them that they all (save Judas Iscariot) remained loyal and true to him even in the dark hours of the trial and crucifixion. Real men simply could not actually desert a revered teacher who had lived so close to them and had been so devoted to them as had Jesus. Through the dark hours of the Master’s death, in the hearts of these apostles all reason, judgment, and logic were set aside in deference to just one extraordinary human emotion—the supreme sentiment of friendship-loyalty. These five months of work with Jesus led these apostles, each one of them, to regard him as the best friend he had in all the world. And it was this human sentiment, and not his superb teachings or marvelous doings, that held them together until after the resurrection and the renewal of the proclamation of the gospel of the kingdom.
Not only were these months of quiet work a great test to the apostles, a test which they survived, but this season of public inactivity was a great trial to Jesus’ family. By the time Jesus was prepared to launch forth on his public work, his entire family (except Ruth) had practically deserted him. On only a few occasions did they attempt to make subsequent contact with him, and then it was to persuade him to return home with them, for they came near to believing that he was beside himself. They simply could not fathom his philosophy nor grasp his teaching; it was all too much for those of his own flesh and blood.
The apostles carried on their personal work in Capernaum, Bethsaida-Julias, Chorazin, Gerasa, Hippos, Magdala, Cana, Bethlehem of Galilee, Jotapata, Ramah, Safed, Gischala, Gadara, and Abila. Besides these towns they labored in many villages as well as in the countryside. By the end of this period the twelve had worked out fairly satisfactory plans for the care of their respective families. Most of the apostles were married, some had several children, but they had made such arrangements for the support of their home folks that, with some little assistance from the apostolic funds, they could devote their entire energies to the Master’s work without having to worry about the financial welfare of their families.
SuomiEnglish
Tämä jossakin määrin yksitoikkoinen vaihe, jonka kuluessa vuoroin kalastettiin ja vuoroin tehtiin henkilökohtaista työtä, osoittautui uuvuttavaksi kokemukseksi kahdelletoista apostolille, mutta he kestivät tämän kokeen. Kaikkine nurinoineen, epäilyksineen ja aina välillä kuultuine tyytymättömyyden ilmauksineenkin he pysyivät uskollisina lupauksilleen siitä, että Mestari oli heidän antaumuksensa ja lojaalisuutensa kohde. Juuri se, että he näiden koetuksen kuukausien aikana olivat henkilökohtaisessa yhteydessä Jeesukseen, teki Jeesuksen heille niin rakkaaksi, että he kaikki (Juudas Iskariotia lukuun ottamatta) pysyivät lojaaleina ja uskollisina hänelle myös oikeudenkäynnin ja ristiinnaulitsemisen synkkinä tunteina. Todelliset miehet eivät kerta kaikkiaan voineet jättää kunnioitettua opettajaa oman onnensa nojaan, opettajaa, joka oli elänyt niin lähellä heitä ja osoittanut heille niin syvää kiintymystä kuin Jeesus oli tehnyt. Mestarin kuoleman synkkinä tunteina näiden apostolien sydämestä syrjäytyi kaikki sellainen, mikä edusti järkeä, arvostelukykyä ja loogisuutta, yhden ainoan ihmiselle ominaisen ja epätavallisen tuntemuksen tieltä – kaiken yläpuolelle menevän ystävyyden- ja lojaalisuudentunteen – tieltä. Nuo viisi kuukautta, joiden aikana he työskentelivät yhdessä Jeesuksen kanssa, johdattivat nämä apostolit, jokaisen heistä, pitämään Jeesusta parhaana ystävänään koko maailmassa. Ja juuri tämä inhimillinen tunne, eivät suinkaan hänen ylivertaiset opetuksensa eivätkä hänen ihmeelliset tekonsa, piti heidät yhdessä siihen saakka, kunnes Jeesus oli noussut kuolleista, ja ryhdyttiin uudelleen valtakunnan evankeliumin julistamiseen.
This somewhat monotonous period of alternate fishing and personal work proved to be a grueling experience for the twelve apostles, but they endured the test. With all of their grumblings, doubts, and transient dissatisfactions they remained true to their vows of devotion and loyalty to the Master. It was their personal association with Jesus during these months of testing that so endeared him to them that they all (save Judas Iscariot) remained loyal and true to him even in the dark hours of the trial and crucifixion. Real men simply could not actually desert a revered teacher who had lived so close to them and had been so devoted to them as had Jesus. Through the dark hours of the Master’s death, in the hearts of these apostles all reason, judgment, and logic were set aside in deference to just one extraordinary human emotion—the supreme sentiment of friendship-loyalty. These five months of work with Jesus led these apostles, each one of them, to regard him as the best friend he had in all the world. And it was this human sentiment, and not his superb teachings or marvelous doings, that held them together until after the resurrection and the renewal of the proclamation of the gospel of the kingdom.
Nämä rauhallisen toiminnan kuukaudet eivät olleet suuri koetus vain apostoleille, koetus, josta he selvisivät, vaan tämä kausi, jolloin he eivät esiintyneet julkisuudessa, oli suuri koettelemus myös Jeesuksen perheelle. Siihen mennessä, kun Jeesus oli valmis aloittamaan julkisen työnsä, koko hänen perheensä (Ruutia lukuun ottamatta) oli käytännöllisesti katsoen jättänyt hänet oman onnensa nojaan. Vain muutamassa tilanteessa he myöhemmin pyrkivät ottamaan häneen yhteyttä, ja silloinkin vain suostutellakseen häntä palaamaan kotiin heidän luokseen, sillä heidän mielessään oli varsin lähellä ajatus, ettei Jeesus ollut täysin järjissään. He eivät yksinkertaisesti kyenneet käsittämään hänen filosofiaansa eivätkä tajuamaan hänen opetustaan. Se oli aivan liikaa heille, jotka olivat hänen omaa lihaansa ja vertaansa.
Not only were these months of quiet work a great test to the apostles, a test which they survived, but this season of public inactivity was a great trial to Jesus’ family. By the time Jesus was prepared to launch forth on his public work, his entire family (except Ruth) had practically deserted him. On only a few occasions did they attempt to make subsequent contact with him, and then it was to persuade him to return home with them, for they came near to believing that he was beside himself. They simply could not fathom his philosophy nor grasp his teaching; it was all too much for those of his own flesh and blood.
Apostolit jatkoivat henkilökohtaista työtään Kapernaumissa, Betsaida-Juliaassa, Horasinissa, Gerasassa, Hippoksessa, Magdalassa, Kaanassa, Galilean Betlehemissä, Jotapatassa, Raamassa, Saafedissa, Gishalassa, Gadarassa ja Abilassa. Mainittujen kaupunkien lisäksi he työskentelivät monissa kylissä samoin kuin maaseudulla. Tämän jakson lähetessä loppuaan kaksitoista apostolia olivat jo kehitelleet jokseenkin tyydyttävät järjestelyt, jotka turvaisivat heistä itse kunkin perheen toimeentulon. Useimmat apostoleista olivat naimisissa, muutamilla oli useita lapsia, mutta he olivat järjestäneet kotiväkensä toimeentulon niin, että kunhan he saivat jonkin verran apua apostolien kassasta, he kykenivät omistamaan koko tarmonsa Mestarin toimintaan tarvitsematta olla huolissaan perheidensä hyvinvoinnista.
The apostles carried on their personal work in Capernaum, Bethsaida-Julias, Chorazin, Gerasa, Hippos, Magdala, Cana, Bethlehem of Galilee, Jotapata, Ramah, Safed, Gischala, Gadara, and Abila. Besides these towns they labored in many villages as well as in the countryside. By the end of this period the twelve had worked out fairly satisfactory plans for the care of their respective families. Most of the apostles were married, some had several children, but they had made such arrangements for the support of their home folks that, with some little assistance from the apostolic funds, they could devote their entire energies to the Master’s work without having to worry about the financial welfare of their families.