Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Johanneksen ajatukset tulevasta valtakunnasta ja sen kuninkaasta olivat edelleenkin sekavia. Kuta kauemmin hän saarnasi, sitä hämmentyneemmäksi hän kävi. Mutta tämä älyllinen epävarmuus tulevan valtakunnan luonteesta ei koskaan vähäisimmässäkään määrin vähentänyt hänen vakuuttuneisuuttaan valtakunnan välittömän ilmaantumisen varmuudesta. Mielessä Johannes saattoi olla hämmentynyt, mutta hengessä ei koskaan. Valtakunnan tulemisen osalta hänellä ei ollut epäilyksiä, mutta hän ei suinkaan ollut varma siitä, tulisiko Jeesus olemaan tuon valtakunnan hallitsija vai ei. Niin kauan kuin Johannes pitäytyi ajatukseen Daavidin valtaistuimen uudelleenpystyttämisestä, hänen vanhempiensa opetukset tuntuivat oikeaan osuneilta, sillä he olivat opettaneet, että Jeesus, joka oli syntynyt Daavidin kaupungissa, olisi kauan odotettu vapahtaja. Mutta hetkinä, jolloin hän kallistui enemmänkin sen opinkappaleen kannalle, että valtakunta olisi hengellinen, ja että ajallinen aikakausi maan päällä olisi lopuillaan, hän oli surkean epävarma Jeesuksen osasta tällaisissa tapahtumissa. Toisinaan hän asetti kaiken kyseenalaiseksi, mutta sitä ei kestänyt kauan. Hän toivoi hartaasti saavansa keskustella tästä kaikesta serkkunsa kanssa, mutta sellainen oli vastoin heidän nimenomaista sopimustaan.
Taivaltaessaan pohjoista kohti Johannes ajatteli paljon Jeesusta. Hän pysähtyi runsaalla kymmenellä paikkakunnalla matkatessaan Jordanin vartta yläjuoksun suuntaan. Adamissa ollessaan hän viittasi ensimmäisen kerran puheessaan ”toiseen, joka on tuleva minun jälkeeni” vastatessaan opetuslastensa esittämään suoraan kysymykseen: ”Oletko sinä Messias?” Ja hänen puheensa jatkui: ”Minun jälkeeni tulee hän, joka on minua suurempi ja jonka sandaalinhihnojakaan en ole kyllin arvollinen edes maahan kumartuessani avaamaan. Minä kastan teidät vedellä, mutta hän tulee kastamaan teidät Pyhällä Hengellä. Ja hänellä on kädessään viskaimensa, ja hän puhdistaa puimatanterensa perin pohjin; hän kokoaa nisun aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tuomiopäivän tulella.”
Vastaillessaan opetuslastensa kysymyksiin Johannes kaiken aikaa laajensi opetuksiaan, päivästä toiseen hän lisäsi niihin sellaista, joka oli hyödyllistä ja lohduttavaa, jos sitä vertasi hänen alkuaikojen arvoitukselliseen sanomaansa: ”Katukaa ja ottakaa kaste.” Tuohon aikaan väkijoukkoja saapui Galileasta ja Dekapoliista saakka. Kymmenet vilpittömät uskovat viipyivät ihailemansa opettajan luona päivästä toiseen.
John still had confused ideas about the coming kingdom and its king. The longer he preached the more confused he became, but never did this intellectual uncertainty concerning the nature of the coming kingdom in the least lessen his conviction of the certainty of the kingdom’s immediate appearance. In mind John might be confused, but in spirit never. He was in no doubt about the coming kingdom, but he was far from certain as to whether or not Jesus was to be the ruler of that kingdom. As long as John held to the idea of the restoration of the throne of David, the teachings of his parents that Jesus, born in the City of David, was to be the long-expected deliverer, seemed consistent; but at those times when he leaned more toward the doctrine of a spiritual kingdom and the end of the temporal age on earth, he was sorely in doubt as to the part Jesus would play in such events. Sometimes he questioned everything, but not for long. He really wished he might talk it all over with his cousin, but that was contrary to their expressed agreement.
As John journeyed north, he thought much about Jesus. He paused at more than a dozen places as he traveled up the Jordan. It was at Adam that he first made reference to “another one who is to come after me” in answer to the direct question which his disciples asked him, “Are you the Messiah?” And he went on to say: “There will come after me one who is greater than I, whose sandal straps I am not worthy to stoop down and unloose. I baptize you with water, but he will baptize you with the Holy Spirit. And his shovel is in his hand thoroughly to cleanse his threshing floor; he will gather the wheat into his garner, but the chaff will he burn up with the judgment fire.”
In response to the questions of his disciples John continued to expand his teachings, from day to day adding more that was helpful and comforting compared with his early and cryptic message: “Repent and be baptized.” By this time throngs were arriving from Galilee and the Decapolis. Scores of earnest believers lingered with their adored teacher day after day.
SuomiEnglish
Johanneksen ajatukset tulevasta valtakunnasta ja sen kuninkaasta olivat edelleenkin sekavia. Kuta kauemmin hän saarnasi, sitä hämmentyneemmäksi hän kävi. Mutta tämä älyllinen epävarmuus tulevan valtakunnan luonteesta ei koskaan vähäisimmässäkään määrin vähentänyt hänen vakuuttuneisuuttaan valtakunnan välittömän ilmaantumisen varmuudesta. Mielessä Johannes saattoi olla hämmentynyt, mutta hengessä ei koskaan. Valtakunnan tulemisen osalta hänellä ei ollut epäilyksiä, mutta hän ei suinkaan ollut varma siitä, tulisiko Jeesus olemaan tuon valtakunnan hallitsija vai ei. Niin kauan kuin Johannes pitäytyi ajatukseen Daavidin valtaistuimen uudelleenpystyttämisestä, hänen vanhempiensa opetukset tuntuivat oikeaan osuneilta, sillä he olivat opettaneet, että Jeesus, joka oli syntynyt Daavidin kaupungissa, olisi kauan odotettu vapahtaja. Mutta hetkinä, jolloin hän kallistui enemmänkin sen opinkappaleen kannalle, että valtakunta olisi hengellinen, ja että ajallinen aikakausi maan päällä olisi lopuillaan, hän oli surkean epävarma Jeesuksen osasta tällaisissa tapahtumissa. Toisinaan hän asetti kaiken kyseenalaiseksi, mutta sitä ei kestänyt kauan. Hän toivoi hartaasti saavansa keskustella tästä kaikesta serkkunsa kanssa, mutta sellainen oli vastoin heidän nimenomaista sopimustaan.
John still had confused ideas about the coming kingdom and its king. The longer he preached the more confused he became, but never did this intellectual uncertainty concerning the nature of the coming kingdom in the least lessen his conviction of the certainty of the kingdom’s immediate appearance. In mind John might be confused, but in spirit never. He was in no doubt about the coming kingdom, but he was far from certain as to whether or not Jesus was to be the ruler of that kingdom. As long as John held to the idea of the restoration of the throne of David, the teachings of his parents that Jesus, born in the City of David, was to be the long-expected deliverer, seemed consistent; but at those times when he leaned more toward the doctrine of a spiritual kingdom and the end of the temporal age on earth, he was sorely in doubt as to the part Jesus would play in such events. Sometimes he questioned everything, but not for long. He really wished he might talk it all over with his cousin, but that was contrary to their expressed agreement.
Taivaltaessaan pohjoista kohti Johannes ajatteli paljon Jeesusta. Hän pysähtyi runsaalla kymmenellä paikkakunnalla matkatessaan Jordanin vartta yläjuoksun suuntaan. Adamissa ollessaan hän viittasi ensimmäisen kerran puheessaan ”toiseen, joka on tuleva minun jälkeeni” vastatessaan opetuslastensa esittämään suoraan kysymykseen: ”Oletko sinä Messias?” Ja hänen puheensa jatkui: ”Minun jälkeeni tulee hän, joka on minua suurempi ja jonka sandaalinhihnojakaan en ole kyllin arvollinen edes maahan kumartuessani avaamaan. Minä kastan teidät vedellä, mutta hän tulee kastamaan teidät Pyhällä Hengellä. Ja hänellä on kädessään viskaimensa, ja hän puhdistaa puimatanterensa perin pohjin; hän kokoaa nisun aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tuomiopäivän tulella.”
As John journeyed north, he thought much about Jesus. He paused at more than a dozen places as he traveled up the Jordan. It was at Adam that he first made reference to “another one who is to come after me” in answer to the direct question which his disciples asked him, “Are you the Messiah?” And he went on to say: “There will come after me one who is greater than I, whose sandal straps I am not worthy to stoop down and unloose. I baptize you with water, but he will baptize you with the Holy Spirit. And his shovel is in his hand thoroughly to cleanse his threshing floor; he will gather the wheat into his garner, but the chaff will he burn up with the judgment fire.”
Vastaillessaan opetuslastensa kysymyksiin Johannes kaiken aikaa laajensi opetuksiaan, päivästä toiseen hän lisäsi niihin sellaista, joka oli hyödyllistä ja lohduttavaa, jos sitä vertasi hänen alkuaikojen arvoitukselliseen sanomaansa: ”Katukaa ja ottakaa kaste.” Tuohon aikaan väkijoukkoja saapui Galileasta ja Dekapoliista saakka. Kymmenet vilpittömät uskovat viipyivät ihailemansa opettajan luona päivästä toiseen.
In response to the questions of his disciples John continued to expand his teachings, from day to day adding more that was helpful and comforting compared with his early and cryptic message: “Repent and be baptized.” By this time throngs were arriving from Galilee and the Decapolis. Scores of earnest believers lingered with their adored teacher day after day.