Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Planeetan taivaallisen elollisuuden edustajat olivat liikekannalla. Aatami ymmärsi, että jokin oli vialla, ja hän pyysi Eevaa astumaan luokseen syrjemmälle puutarhassa. Ja nyt Aatami kuuli ensimmäistä kertaa koko tarinan pitkään elätellystä suunnitelmasta maailmankohennustyön jouduttamiseksi niin, että toimittaisiin kahdella taholla samanaikaisesti: vietäisiin läpi jumalallista suunnitelmaa, samalla kun toteutettaisiin Serapatatian hanketta.
Ja kun Aineellinen Poika ja Tytär näin vaihtoivat ajatuksia kuun valaisemassa puutarhassa, niin ”ääni puutarhassa” nuhteli heitä tottelemattomuudesta. Eikä tämä ääni ollut mikään muu kuin oma ilmoitukseni Eedenin pariskunnalle siitä, että he olivat rikkoneet puutarhan sopimuksen; että he eivät olleet totelleet Melkisedekien ohjeita; etteivät he olleet täyttäneet universumin hallitsijalle luottamustehtävästään antamansa valan täytäntöönpanoon kuuluvia velvoitteita.
Eeva oli suostunut osallistumaan sekä hyvän että pahan harjoittamiseen. Hyvä on jumalallisten suunnitelmien toteuttamista, synti on tahallinen rikkomus jumalallista tahtoa vastaan, pahuus on suunnitelmien väärää soveltamista ja menetelmien väärää kohdistamista, mikä johtaa universumin harmonian rikkoutumiseen ja planetaariseen sekasortoon.
Aina kun puutarhan pariskunta oli nauttinut elämänpuun hedelmiä, arkkienkelivartija oli varoittanut heitä suostumasta Caligastian ehdotuksiin hyvän ja pahan yhdistämisestä. Heille oli lausuttu nämä varoituksen sanat: ”Sinä päivänä, kun sekoitatte hyvän ja pahan, sinä päivänä ei mikään estä sitä, että teistä tulee tämän maailman kuolevaisten kaltaisia; mikään ei estä sitä, että osanne on kuolema.”
Eeva oli kertonut Canolle heidän salaisen tapaamisensa kohtalokkaasti toteuduttua tästä usein toistetusta varoituksesta, mutta Cano, joka ei ollut tietoinen sellaisten varoitusten tärkeydestä eikä merkityksestä, vakuutti Eevalle, etteivät miehet ja naiset, jotka olivat liikkeellä hyvin vaikuttimin ja totuudellisin tarkoituksin, voineet tehdä mitään pahaa; ettei Eeva suinkaan kuolisi, vaan pikemminkin eläisi uudelleen heidän jälkeläisensä persoonassa, jälkeläisen, joka vartuttuaan koituisi maailmalle siunaukseksi ja vakautukseksi.
Olkoonkin, että tämä jumalallisen suunnitelman muuttamishanke oli laadittu ja toteutettu täyttä vilpittömyyttä osoittaen ja vain korkeimmin, maailman hyvinvointiin tähdännein vaikuttimin, se oli siitä huolimatta pahan ilmentymä, sillä ollessaan poikkeama oikealta tieltä, jumalallisesta suunnitelmasta, se edusti väärää tapaa saavuttaa oikeamielisiä päämääriä.
On totta, että Eevan silmissä Cano oli miellyttävä katsella, ja hän käsitti kaiken, mitä hänen viettelijänsä lupasi, kun tämä puhui ”aatamilaisen olemuksen käsittämistä täydentävästä uudesta ja entistä laajemmasta ihmiseen liittyvien asioiden tietämyksestä ja entistä elävämmästä ihmisolemuksen ymmärryksestä.”
Minä puhuin violetin rodun isälle ja äidille puutarhassa tuona iltana, sillä se kuului näissä murheellisissa olosuhteissa velvollisuuksiini. Kuuntelin alusta loppuun kertomuksen kaikesta, mikä oli johtanut Eeva-äidin rikkomukseen, ja annoin kummallekin neuvoja ja ohjeita lähimmän tulevaisuuden osalta. Toisia näistä neuvoista he noudattivat, toiset he hylkäsivät. Tämä neuvonpito on merkitty kirjoihinne seuraavanlaisena: ”Herra Jumala huusi Aatamia ja Eevaa puutarhassa ja sanoi: ’Missä olette?’” Myöhempien sukupolvien tapana oli pitää kaikkea epätavallista ja erikoista – olipa se luonnollista tai hengellistä – suoranaisena Jumalien henkilökohtaisena asioihinpuuttumisena.
The celestial life of the planet was astir. Adam recognized that something was wrong, and he asked Eve to come aside with him in the Garden. And now, for the first time, Adam heard the entire story of the long-nourished plan for accelerating world improvement by operating simultaneously in two directions: the prosecution of the divine plan concomitantly with the execution of the Serapatatia enterprise.
And as the Material Son and Daughter thus communed in the moonlit Garden, “the voice in the Garden” reproved them for disobedience. And that voice was none other than my own announcement to the Edenic pair that they had transgressed the Garden covenant; that they had disobeyed the instructions of the Melchizedeks; that they had defaulted in the execution of their oaths of trust to the sovereign of the universe.
Eve had consented to participate in the practice of good and evil. Good is the carrying out of the divine plans; sin is a deliberate transgression of the divine will; evil is the misadaptation of plans and the maladjustment of techniques resulting in universe disharmony and planetary confusion.
Every time the Garden pair had partaken of the fruit of the tree of life, they had been warned by the archangel custodian to refrain from yielding to the suggestions of Caligastia to combine good and evil. They had been thus admonished: “In the day that you commingle good and evil, you shall surely become as the mortals of the realm; you shall surely die.”
Eve had told Cano of this oft-repeated warning on the fateful occasion of their secret meeting, but Cano, not knowing the import or significance of such admonitions, had assured her that men and women with good motives and true intentions could do no evil; that she should surely not die but rather live anew in the person of their offspring, who would grow up to bless and stabilize the world.
Even though this project of modifying the divine plan had been conceived and executed with entire sincerity and with only the highest motives concerning the welfare of the world, it constituted evil because it represented the wrong way to achieve righteous ends, because it departed from the right way, the divine plan.
True, Eve had found Cano pleasant to the eyes, and she realized all that her seducer promised by way of “new and increased knowledge of human affairs and quickened understanding of human nature as supplemental to the comprehension of the Adamic nature.”
I talked to the father and mother of the violet race that night in the Garden as became my duty under the sorrowful circumstances. I listened fully to the recital of all that led up to the default of Mother Eve and gave both of them advice and counsel concerning the immediate situation. Some of this advice they followed; some they disregarded. This conference appears in your records as “the Lord God calling to Adam and Eve in the Garden and asking, ‘Where are you?’” It was the practice of later generations to attribute everything unusual and extraordinary, whether natural or spiritual, directly to the personal intervention of the Gods.
SuomiEnglish
Planeetan taivaallisen elollisuuden edustajat olivat liikekannalla. Aatami ymmärsi, että jokin oli vialla, ja hän pyysi Eevaa astumaan luokseen syrjemmälle puutarhassa. Ja nyt Aatami kuuli ensimmäistä kertaa koko tarinan pitkään elätellystä suunnitelmasta maailmankohennustyön jouduttamiseksi niin, että toimittaisiin kahdella taholla samanaikaisesti: vietäisiin läpi jumalallista suunnitelmaa, samalla kun toteutettaisiin Serapatatian hanketta.
The celestial life of the planet was astir. Adam recognized that something was wrong, and he asked Eve to come aside with him in the Garden. And now, for the first time, Adam heard the entire story of the long-nourished plan for accelerating world improvement by operating simultaneously in two directions: the prosecution of the divine plan concomitantly with the execution of the Serapatatia enterprise.
Ja kun Aineellinen Poika ja Tytär näin vaihtoivat ajatuksia kuun valaisemassa puutarhassa, niin ”ääni puutarhassa” nuhteli heitä tottelemattomuudesta. Eikä tämä ääni ollut mikään muu kuin oma ilmoitukseni Eedenin pariskunnalle siitä, että he olivat rikkoneet puutarhan sopimuksen; että he eivät olleet totelleet Melkisedekien ohjeita; etteivät he olleet täyttäneet universumin hallitsijalle luottamustehtävästään antamansa valan täytäntöönpanoon kuuluvia velvoitteita.
And as the Material Son and Daughter thus communed in the moonlit Garden, “the voice in the Garden” reproved them for disobedience. And that voice was none other than my own announcement to the Edenic pair that they had transgressed the Garden covenant; that they had disobeyed the instructions of the Melchizedeks; that they had defaulted in the execution of their oaths of trust to the sovereign of the universe.
Eeva oli suostunut osallistumaan sekä hyvän että pahan harjoittamiseen. Hyvä on jumalallisten suunnitelmien toteuttamista, synti on tahallinen rikkomus jumalallista tahtoa vastaan, pahuus on suunnitelmien väärää soveltamista ja menetelmien väärää kohdistamista, mikä johtaa universumin harmonian rikkoutumiseen ja planetaariseen sekasortoon.
Eve had consented to participate in the practice of good and evil. Good is the carrying out of the divine plans; sin is a deliberate transgression of the divine will; evil is the misadaptation of plans and the maladjustment of techniques resulting in universe disharmony and planetary confusion.
Aina kun puutarhan pariskunta oli nauttinut elämänpuun hedelmiä, arkkienkelivartija oli varoittanut heitä suostumasta Caligastian ehdotuksiin hyvän ja pahan yhdistämisestä. Heille oli lausuttu nämä varoituksen sanat: ”Sinä päivänä, kun sekoitatte hyvän ja pahan, sinä päivänä ei mikään estä sitä, että teistä tulee tämän maailman kuolevaisten kaltaisia; mikään ei estä sitä, että osanne on kuolema.”
Every time the Garden pair had partaken of the fruit of the tree of life, they had been warned by the archangel custodian to refrain from yielding to the suggestions of Caligastia to combine good and evil. They had been thus admonished: “In the day that you commingle good and evil, you shall surely become as the mortals of the realm; you shall surely die.”
Eeva oli kertonut Canolle heidän salaisen tapaamisensa kohtalokkaasti toteuduttua tästä usein toistetusta varoituksesta, mutta Cano, joka ei ollut tietoinen sellaisten varoitusten tärkeydestä eikä merkityksestä, vakuutti Eevalle, etteivät miehet ja naiset, jotka olivat liikkeellä hyvin vaikuttimin ja totuudellisin tarkoituksin, voineet tehdä mitään pahaa; ettei Eeva suinkaan kuolisi, vaan pikemminkin eläisi uudelleen heidän jälkeläisensä persoonassa, jälkeläisen, joka vartuttuaan koituisi maailmalle siunaukseksi ja vakautukseksi.
Eve had told Cano of this oft-repeated warning on the fateful occasion of their secret meeting, but Cano, not knowing the import or significance of such admonitions, had assured her that men and women with good motives and true intentions could do no evil; that she should surely not die but rather live anew in the person of their offspring, who would grow up to bless and stabilize the world.
Olkoonkin, että tämä jumalallisen suunnitelman muuttamishanke oli laadittu ja toteutettu täyttä vilpittömyyttä osoittaen ja vain korkeimmin, maailman hyvinvointiin tähdännein vaikuttimin, se oli siitä huolimatta pahan ilmentymä, sillä ollessaan poikkeama oikealta tieltä, jumalallisesta suunnitelmasta, se edusti väärää tapaa saavuttaa oikeamielisiä päämääriä.
Even though this project of modifying the divine plan had been conceived and executed with entire sincerity and with only the highest motives concerning the welfare of the world, it constituted evil because it represented the wrong way to achieve righteous ends, because it departed from the right way, the divine plan.
On totta, että Eevan silmissä Cano oli miellyttävä katsella, ja hän käsitti kaiken, mitä hänen viettelijänsä lupasi, kun tämä puhui ”aatamilaisen olemuksen käsittämistä täydentävästä uudesta ja entistä laajemmasta ihmiseen liittyvien asioiden tietämyksestä ja entistä elävämmästä ihmisolemuksen ymmärryksestä.”
True, Eve had found Cano pleasant to the eyes, and she realized all that her seducer promised by way of “new and increased knowledge of human affairs and quickened understanding of human nature as supplemental to the comprehension of the Adamic nature.”
Minä puhuin violetin rodun isälle ja äidille puutarhassa tuona iltana, sillä se kuului näissä murheellisissa olosuhteissa velvollisuuksiini. Kuuntelin alusta loppuun kertomuksen kaikesta, mikä oli johtanut Eeva-äidin rikkomukseen, ja annoin kummallekin neuvoja ja ohjeita lähimmän tulevaisuuden osalta. Toisia näistä neuvoista he noudattivat, toiset he hylkäsivät. Tämä neuvonpito on merkitty kirjoihinne seuraavanlaisena: ”Herra Jumala huusi Aatamia ja Eevaa puutarhassa ja sanoi: ’Missä olette?’” Myöhempien sukupolvien tapana oli pitää kaikkea epätavallista ja erikoista – olipa se luonnollista tai hengellistä – suoranaisena Jumalien henkilökohtaisena asioihinpuuttumisena.
I talked to the father and mother of the violet race that night in the Garden as became my duty under the sorrowful circumstances. I listened fully to the recital of all that led up to the default of Mother Eve and gave both of them advice and counsel concerning the immediate situation. Some of this advice they followed; some they disregarded. This conference appears in your records as “the Lord God calling to Adam and Eve in the Garden and asking, ‘Where are you?’” It was the practice of later generations to attribute everything unusual and extraordinary, whether natural or spiritual, directly to the personal intervention of the Gods.