Urantiakirja.fi

Ladataan…

Urantiakirja.fi

Rekisteröidy
Siirry lukutekstiin

Luku 152 Kapernaumin kriisiin johtaneet tapahtumat

2. Viidentuhannen henkilön ruokkiminen

Jeesus opetti edelleen kansaa päivisin, samalla kun hän iltaisin ohjasi apostoleita ja evankelistoja. Perjantaina hän ilmoitti, että pidettäisiin viikonpituinen lomajakso, jotta kaikilla hänen seuraajillaan olisi tilaisuus mennä muutamaksi päiväksi kotiinsa tai ystäviensä luokse, ennen kuin he valmistautuisivat lähtemään pääsiäiseksi Jerusalemiin. Mutta yli puolet hänen opetuslapsistaan kieltäytyi lähtemästä hänen luotaan, ja kansanpaljous kasvoi päivittäin siinä määrin, että Daavid Sebedeus halusi perustaa uuden leirin, mutta Jeesus ei antanut siihen suostumustaan. Mestari sai levätä sapattina niin vähän, että hän sunnuntaiaamuna, maaliskuun 27. päivänä, koetti päästä pois väkijoukon luota. Muutama evankelista jätettiin puhumaan kansanjoukolle, sillä aikaa kun Jeesus ja kaksitoista apostolia aikoivat huomaamatta paeta järven vastarannalle, jossa heillä oli tarkoitus päästä nauttimaan suuresti kaipaamaansa lepoa kauniissa puistossa Betsaida-Juliaksen eteläpuolella. Tämä alue oli suosittu virkistäytymiskohde kapernaumilaisten keskuudessa; kaikki tunsivat nämä itärannan puistot.
Mutta ihmiset eivät antaneet asian sujua tällä tavoin. Nähdessään, mihin suuntaan Jeesuksen vene oli menossa, he vuokrasivat jokaisen saatavilla olevan purren ja lähtivät takaa-ajoon. Ne, jotka eivät saaneet haltuunsa venettä, lähtivät matkaan jalan kävelläkseen pohjoisrannan kautta järven toiselle puolelle.
Iltapäivän muuttuessa illaksi yli tuhat henkeä oli jo paikantanut Mestarin olevan yhdessä noista puistoista, ja hän piti heille lyhyen puheen, minkä jälkeen seurasi Pietarin puhe. Monet näistä ihmisistä olivat tuoneet mukanaan ruokaa, ja ilta-aterian syötyään he kokoontuivat pieniin ryhmiin, joita Jeesuksen apostolit ja opetuslapset opettivat.
Maanantai-iltapäivänä kansanjoukko oli kasvanut yli kolmituhantiseksi. Ja pitkälle iltaan saakka kansaa tuli vielä joukoittain ja toi mukanaan kaikin tavoin sairaita ihmisiä. Sadat kiinnostuneet henkilöt olivat suunnitelleet, että he matkallaan pääsiäisenviettoon pysähtyisivät Kapernaumissa nähdäkseen ja kuullakseen siellä Jeesusta, ja he yksinkertaisesti eivät suostuneet kokemaan pettymystä. Keskiviikon puoleenpäivään mennessä tähän Juliaksen Betsaidan eteläpuoliseen puistoon oli kertynyt jo noin viisituhatta miestä, naista ja lasta. Sää oli miellyttävä, olihan käsillä tuon seudun sadekauden loppu.
Filippus oli varannut Jeesukselle ja kahdelletoista apostolille evästä kolmeksi päiväksi, ja ruokatarpeet olivat Markuksen pojan, heidän asiapoikansa, huostassa. Tuona iltapäivänä, joka oli lähes puolelle tästä kansanpaljoudesta jo kolmas päivä, alkoi ihmisten mukanaan tuoma ruoka olla lopussa. Daavid Sebedeuksella ei ollut täällä mitään telttakaupunkia, jossa ravita ja majoittaa väkijoukkoja. Filippus ei liioin ollut varannut ruokaa näin valtavalle kansanpaljoudelle. Mutta vaikka ihmiset olivat nälissään, he eivät halunneet lähteä pois. Hiljaa kuiskailtiin, että Jeesus halutessaan välttää ikävyyksiä niin Herodeksen kuin Jerusalemin johtomiestenkin kanssa oli valinnut tämän rauhallisen kolkan, kaikkien vihamiestensä hallintopiirin ulkopuolelta, sopivaksi paikaksi, jossa hänet kruunattaisiin kuninkaaksi. Kansan into kohosi tunti tunnilta. Jeesukselle ei asiasta hiiskuttu sanaakaan, vaikka hän tietysti tiesi kaiken, mikä oli meneillään. Jopa kaksitoista apostolia olivat vielä tällaisten käsitysten vallassa, ja erityisesti sitä olivat nuoremmat evankelistat. Apostoleihin, jotka olivat myötämielisiä tällaista yritystä kohtaan julistaa Jeesus kuninkaaksi, kuuluivat Pietari, Johannes, Simon Selootti ja Juudas Iskariot. Hankkeen vastustajia olivat Andreas, Jaakob, Natanael ja Tuomas. Matteus, Filippus ja Alfeuksen kaksoset eivät ottaneet asiaan kantaa. Tätä salaliittolaiskoplaa, jonka tarkoituksena oli tehdä Jeesuksesta kuningas, johti Jooab, yksi nuorista evankelistoista.
Näyttämö oli tällainen noin kello viideltä keskiviikon iltapäivänä, kun Jeesus pyysi Jaakob Alfeusta kutsumaan Andreaksen ja Filippuksen luokseen. Jeesus sanoi: ”Mihin me joudumme tämän väenpaljouden kanssa? He ovat olleet kanssamme nyt jo kolme päivää, ja monet heistä ovat nälissään. Heillä ei ole ruokaa.” Filippus ja Andreas vaihtoivat katseita, ja sitten Filippus vastasi: ”Mestari, sinun tulisi laskea tämä väki hajalle, jotta heillä olisi mahdollisuus mennä ympärillä oleviin kyliin ostamaan itselleen ruokaa.” Ja kuningasjuonen toteutumista pelätessään Andreas asettui nopeasti Filippuksen kannalle sanoen: ”Niin, Mestari, minustakin on parasta, että päästät väkijoukon hajalle, jotta he voivat mennä omia teitään ja ostaa ruokaa, samalla kun saat itse hetken aikaa levätä.” Nyt neuvonpitoon olivat tulleet mukaan muutkin apostolit. Silloin Jeesus sanoi: ”Mutta en haluaisi lähettää heitä pois nälkäisinä. Ettekö voisi järjestää heille ruokaa?” Sanat olivat liikaa Filippukselle, ja hän puhui suunsa puhtaaksi: ”Mestari, mistä me tällaisella maaseutupaikkakunnalla voisimme ostaa leipää tälle väkimäärälle? Vaikka ostaisimme sitä kahdensadan denaarin arvosta, se ei vielä riittäisi edes lounaaksi.”
Ennen kuin apostolit ehtivät tuoda julki mielipidettään, Jeesus kääntyi Andreaksen ja Filippuksen puoleen sanoen: ”En halua lähettää näitä ihmisiä pois. He ovat täällä kuin lampaat ilman paimenta. Tahtoisin antaa heille ruokaa. Mitä ruokaa meillä on mukanamme?” Sillä aikaa kun Filippus keskusteli Matteuksen ja Juudaan kanssa, Andreas etsi käsiinsä Markuksen pojan saadakseen tietää tältä, paljonko heidän muonavaroistaan oli jäljellä. Hän palasi Jeesuksen luokse sanoen: ”Pojalla on jäljellä enää viisi ohraleipää ja kaksi kuivattua kalaa”, ja Pietari lisäsi topakasti: ”Meidänkin on vielä syötävä tänä iltana.”
Jeesus seisoi hetken aikaa ääneti. Hänen silmissään oli poissaoleva katse. Apostolit eivät sanoneet mitään. Jeesus käännähti Andreaksen puoleen ja sanoi: ”Tuo minulle ne leivät ja kalat.” Ja Andreaksen tuotua eväskorin Jeesukselle Mestari sanoi: ”Käske ihmisten istua ruohikolle sadan hengen ryhmiksi, osoita jokaiselle ryhmälle esimies ja tuo samalla kaikki evankelistat tänne luoksemme.”
Jeesus otti leivät korista käteensä, ja esitettyään kiitokset hän mursi leivän ja antoi apostoleilleen, jotka ojensivat sen edelleen työtovereilleen, ja nämä puolestaan veivät sen väkijoukolle. Samalla tavoin Jeesus mursi ja jakoi kalat. Ja kansanjoukko söi ja tuli kylläiseksi. Ja kun he olivat lopettaneet ateriointinsa, Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, jottei mitään joudu hukkaan.” Ja kun he saivat tähteet kerätyiksi, niitä oli kaksitoista korillista. Tästä epätavallisesta kestityksestä osalliseksi päässeitä oli noin viisituhatta miestä, naista ja lasta.
Ja tämä on Jeesuksen ensimmäinen ja ainoa tietoisen ennakkoharkinnan mukaan suorittama luonnonihme. On totta, että hänen opetuslapsillaan oli taipumus sanoa ihmeiksi monia sellaisiakin tapauksia, jotka eivät sitä olleet, mutta tällä kertaa kysymyksessä oli aito yliluonnollinen toimitus. Tässä tapauksessa, niin meille on opetettu, Mikael moninkertaisti aineet, joista ruoka koostui, niin kuin hän aina tekee, paitsi että hän eliminoi aikatekijän ja näkyvän elämänkanavan.
Jesus continued to teach the people by day while he instructed the apostles and evangelists at night. On Friday he declared a furlough of one week that all his followers might go home or to their friends for a few days before preparing to go up to Jerusalem for the Passover. But more than one half of his disciples refused to leave him, and the multitude was daily increasing in size, so much so that David Zebedee desired to establish a new encampment, but Jesus refused consent. The Master had so little rest over the Sabbath that on Sunday morning, March 27, he sought to get away from the people. Some of the evangelists were left to talk to the multitude while Jesus and the twelve planned to escape, unnoticed, to the opposite shore of the lake, where they proposed to obtain much needed rest in a beautiful park south of Bethsaida-Julias. This region was a favorite resorting place for Capernaum folks; they were all familiar with these parks on the eastern shore.
But the people would not have it so. They saw the direction taken by Jesus’ boat, and hiring every craft available, they started out in pursuit. Those who could not obtain boats fared forth on foot to walk around the upper end of the lake.
By late afternoon more than a thousand persons had located the Master in one of the parks, and he spoke to them briefly, being followed by Peter. Many of these people had brought food with them, and after eating the evening meal, they gathered about in small groups while Jesus’ apostles and disciples taught them.
Monday afternoon the multitude had increased to more than three thousand. And still—way into the evening—the people continued to flock in, bringing all manner of sick folks with them. Hundreds of interested persons had made their plans to stop over at Capernaum to see and hear Jesus on their way to the Passover, and they simply refused to be disappointed. By Wednesday noon about five thousand men, women, and children were assembled here in this park to the south of Bethsaida-Julias. The weather was pleasant, it being near the end of the rainy season in this locality.
Philip had provided a three days’ supply of food for Jesus and the twelve, which was in the custody of the Mark lad, their boy of all chores. By afternoon of this, the third day for almost half of this multitude, the food the people had brought with them was nearly exhausted. David Zebedee had no tented city here to feed and accommodate the crowds. Neither had Philip made food provision for such a multitude. But the people, even though they were hungry, would not go away. It was being quietly whispered about that Jesus, desiring to avoid trouble with both Herod and the Jerusalem leaders, had chosen this quiet spot outside the jurisdiction of all his enemies as the proper place to be crowned king. The enthusiasm of the people was rising every hour. Not a word was said to Jesus, though, of course, he knew all that was going on. Even the twelve apostles were still tainted with such notions, and especially the younger evangelists. The apostles who favored this attempt to proclaim Jesus king were Peter, John, Simon Zelotes, and Judas Iscariot. Those opposing the plan were Andrew, James, Nathaniel, and Thomas. Matthew, Philip, and the Alpheus twins were noncommittal. The ringleader of this plot to make him king was Joab, one of the young evangelists.
This was the stage setting about five o’clock on Wednesday afternoon, when Jesus asked James Alpheus to summon Andrew and Philip. Said Jesus: “What shall we do with the multitude? They have been with us now three days, and many of them are hungry. They have no food.” Philip and Andrew exchanged glances, and then Philip answered: “Master, you should send these people away so that they may go to the villages around about and buy themselves food.” And Andrew, fearing the materialization of the king plot, quickly joined with Philip, saying: “Yes, Master, I think it best that you dismiss the multitude so that they may go their way and buy food while you secure rest for a season.” By this time others of the twelve had joined the conference. Then said Jesus: “But I do not desire to send them away hungry; can you not feed them?” This was too much for Philip, and he spoke right up: “Master, in this country place where can we buy bread for this multitude? Two hundred denarii worth would not be enough for lunch.”
Before the apostles had an opportunity to express themselves, Jesus turned to Andrew and Philip, saying: “I do not want to send these people away. Here they are, like sheep without a shepherd. I would like to feed them. What food have we with us?” While Philip was conversing with Matthew and Judas, Andrew sought out the Mark lad to ascertain how much was left of their store of provisions. He returned to Jesus, saying: “The lad has left only five barley loaves and two dried fishes”—and Peter promptly added, “We have yet to eat this evening.”
For a moment Jesus stood in silence. There was a faraway look in his eyes. The apostles said nothing. Jesus turned suddenly to Andrew and said, “Bring me the loaves and fishes.” And when Andrew had brought the basket to Jesus, the Master said: “Direct the people to sit down on the grass in companies of one hundred and appoint a leader over each group while you bring all of the evangelists here with us.”
Jesus took up the loaves in his hands, and after he had given thanks, he broke the bread and gave to his apostles, who passed it on to their associates, who in turn carried it to the multitude. Jesus in like manner broke and distributed the fishes. And this multitude did eat and were filled. And when they had finished eating, Jesus said to the disciples: “Gather up the broken pieces that remain over so that nothing will be lost.” And when they had finished gathering up the fragments, they had twelve basketfuls. They who ate of this extraordinary feast numbered about five thousand men, women, and children.
And this is the first and only nature miracle which Jesus performed as a result of his conscious preplanning. It is true that his disciples were disposed to call many things miracles which were not, but this was a genuine supernatural ministration. In this case, so we were taught, Michael multiplied food elements as he always does except for the elimination of the time factor and the visible life channel.
SuomiEnglish
Jeesus opetti edelleen kansaa päivisin, samalla kun hän iltaisin ohjasi apostoleita ja evankelistoja. Perjantaina hän ilmoitti, että pidettäisiin viikonpituinen lomajakso, jotta kaikilla hänen seuraajillaan olisi tilaisuus mennä muutamaksi päiväksi kotiinsa tai ystäviensä luokse, ennen kuin he valmistautuisivat lähtemään pääsiäiseksi Jerusalemiin. Mutta yli puolet hänen opetuslapsistaan kieltäytyi lähtemästä hänen luotaan, ja kansanpaljous kasvoi päivittäin siinä määrin, että Daavid Sebedeus halusi perustaa uuden leirin, mutta Jeesus ei antanut siihen suostumustaan. Mestari sai levätä sapattina niin vähän, että hän sunnuntaiaamuna, maaliskuun 27. päivänä, koetti päästä pois väkijoukon luota. Muutama evankelista jätettiin puhumaan kansanjoukolle, sillä aikaa kun Jeesus ja kaksitoista apostolia aikoivat huomaamatta paeta järven vastarannalle, jossa heillä oli tarkoitus päästä nauttimaan suuresti kaipaamaansa lepoa kauniissa puistossa Betsaida-Juliaksen eteläpuolella. Tämä alue oli suosittu virkistäytymiskohde kapernaumilaisten keskuudessa; kaikki tunsivat nämä itärannan puistot.
Jesus continued to teach the people by day while he instructed the apostles and evangelists at night. On Friday he declared a furlough of one week that all his followers might go home or to their friends for a few days before preparing to go up to Jerusalem for the Passover. But more than one half of his disciples refused to leave him, and the multitude was daily increasing in size, so much so that David Zebedee desired to establish a new encampment, but Jesus refused consent. The Master had so little rest over the Sabbath that on Sunday morning, March 27, he sought to get away from the people. Some of the evangelists were left to talk to the multitude while Jesus and the twelve planned to escape, unnoticed, to the opposite shore of the lake, where they proposed to obtain much needed rest in a beautiful park south of Bethsaida-Julias. This region was a favorite resorting place for Capernaum folks; they were all familiar with these parks on the eastern shore.
Mutta ihmiset eivät antaneet asian sujua tällä tavoin. Nähdessään, mihin suuntaan Jeesuksen vene oli menossa, he vuokrasivat jokaisen saatavilla olevan purren ja lähtivät takaa-ajoon. Ne, jotka eivät saaneet haltuunsa venettä, lähtivät matkaan jalan kävelläkseen pohjoisrannan kautta järven toiselle puolelle.
But the people would not have it so. They saw the direction taken by Jesus’ boat, and hiring every craft available, they started out in pursuit. Those who could not obtain boats fared forth on foot to walk around the upper end of the lake.
Iltapäivän muuttuessa illaksi yli tuhat henkeä oli jo paikantanut Mestarin olevan yhdessä noista puistoista, ja hän piti heille lyhyen puheen, minkä jälkeen seurasi Pietarin puhe. Monet näistä ihmisistä olivat tuoneet mukanaan ruokaa, ja ilta-aterian syötyään he kokoontuivat pieniin ryhmiin, joita Jeesuksen apostolit ja opetuslapset opettivat.
By late afternoon more than a thousand persons had located the Master in one of the parks, and he spoke to them briefly, being followed by Peter. Many of these people had brought food with them, and after eating the evening meal, they gathered about in small groups while Jesus’ apostles and disciples taught them.
Maanantai-iltapäivänä kansanjoukko oli kasvanut yli kolmituhantiseksi. Ja pitkälle iltaan saakka kansaa tuli vielä joukoittain ja toi mukanaan kaikin tavoin sairaita ihmisiä. Sadat kiinnostuneet henkilöt olivat suunnitelleet, että he matkallaan pääsiäisenviettoon pysähtyisivät Kapernaumissa nähdäkseen ja kuullakseen siellä Jeesusta, ja he yksinkertaisesti eivät suostuneet kokemaan pettymystä. Keskiviikon puoleenpäivään mennessä tähän Juliaksen Betsaidan eteläpuoliseen puistoon oli kertynyt jo noin viisituhatta miestä, naista ja lasta. Sää oli miellyttävä, olihan käsillä tuon seudun sadekauden loppu.
Monday afternoon the multitude had increased to more than three thousand. And still—way into the evening—the people continued to flock in, bringing all manner of sick folks with them. Hundreds of interested persons had made their plans to stop over at Capernaum to see and hear Jesus on their way to the Passover, and they simply refused to be disappointed. By Wednesday noon about five thousand men, women, and children were assembled here in this park to the south of Bethsaida-Julias. The weather was pleasant, it being near the end of the rainy season in this locality.
Filippus oli varannut Jeesukselle ja kahdelletoista apostolille evästä kolmeksi päiväksi, ja ruokatarpeet olivat Markuksen pojan, heidän asiapoikansa, huostassa. Tuona iltapäivänä, joka oli lähes puolelle tästä kansanpaljoudesta jo kolmas päivä, alkoi ihmisten mukanaan tuoma ruoka olla lopussa. Daavid Sebedeuksella ei ollut täällä mitään telttakaupunkia, jossa ravita ja majoittaa väkijoukkoja. Filippus ei liioin ollut varannut ruokaa näin valtavalle kansanpaljoudelle. Mutta vaikka ihmiset olivat nälissään, he eivät halunneet lähteä pois. Hiljaa kuiskailtiin, että Jeesus halutessaan välttää ikävyyksiä niin Herodeksen kuin Jerusalemin johtomiestenkin kanssa oli valinnut tämän rauhallisen kolkan, kaikkien vihamiestensä hallintopiirin ulkopuolelta, sopivaksi paikaksi, jossa hänet kruunattaisiin kuninkaaksi. Kansan into kohosi tunti tunnilta. Jeesukselle ei asiasta hiiskuttu sanaakaan, vaikka hän tietysti tiesi kaiken, mikä oli meneillään. Jopa kaksitoista apostolia olivat vielä tällaisten käsitysten vallassa, ja erityisesti sitä olivat nuoremmat evankelistat. Apostoleihin, jotka olivat myötämielisiä tällaista yritystä kohtaan julistaa Jeesus kuninkaaksi, kuuluivat Pietari, Johannes, Simon Selootti ja Juudas Iskariot. Hankkeen vastustajia olivat Andreas, Jaakob, Natanael ja Tuomas. Matteus, Filippus ja Alfeuksen kaksoset eivät ottaneet asiaan kantaa. Tätä salaliittolaiskoplaa, jonka tarkoituksena oli tehdä Jeesuksesta kuningas, johti Jooab, yksi nuorista evankelistoista.
Philip had provided a three days’ supply of food for Jesus and the twelve, which was in the custody of the Mark lad, their boy of all chores. By afternoon of this, the third day for almost half of this multitude, the food the people had brought with them was nearly exhausted. David Zebedee had no tented city here to feed and accommodate the crowds. Neither had Philip made food provision for such a multitude. But the people, even though they were hungry, would not go away. It was being quietly whispered about that Jesus, desiring to avoid trouble with both Herod and the Jerusalem leaders, had chosen this quiet spot outside the jurisdiction of all his enemies as the proper place to be crowned king. The enthusiasm of the people was rising every hour. Not a word was said to Jesus, though, of course, he knew all that was going on. Even the twelve apostles were still tainted with such notions, and especially the younger evangelists. The apostles who favored this attempt to proclaim Jesus king were Peter, John, Simon Zelotes, and Judas Iscariot. Those opposing the plan were Andrew, James, Nathaniel, and Thomas. Matthew, Philip, and the Alpheus twins were noncommittal. The ringleader of this plot to make him king was Joab, one of the young evangelists.
Näyttämö oli tällainen noin kello viideltä keskiviikon iltapäivänä, kun Jeesus pyysi Jaakob Alfeusta kutsumaan Andreaksen ja Filippuksen luokseen. Jeesus sanoi: ”Mihin me joudumme tämän väenpaljouden kanssa? He ovat olleet kanssamme nyt jo kolme päivää, ja monet heistä ovat nälissään. Heillä ei ole ruokaa.” Filippus ja Andreas vaihtoivat katseita, ja sitten Filippus vastasi: ”Mestari, sinun tulisi laskea tämä väki hajalle, jotta heillä olisi mahdollisuus mennä ympärillä oleviin kyliin ostamaan itselleen ruokaa.” Ja kuningasjuonen toteutumista pelätessään Andreas asettui nopeasti Filippuksen kannalle sanoen: ”Niin, Mestari, minustakin on parasta, että päästät väkijoukon hajalle, jotta he voivat mennä omia teitään ja ostaa ruokaa, samalla kun saat itse hetken aikaa levätä.” Nyt neuvonpitoon olivat tulleet mukaan muutkin apostolit. Silloin Jeesus sanoi: ”Mutta en haluaisi lähettää heitä pois nälkäisinä. Ettekö voisi järjestää heille ruokaa?” Sanat olivat liikaa Filippukselle, ja hän puhui suunsa puhtaaksi: ”Mestari, mistä me tällaisella maaseutupaikkakunnalla voisimme ostaa leipää tälle väkimäärälle? Vaikka ostaisimme sitä kahdensadan denaarin arvosta, se ei vielä riittäisi edes lounaaksi.”
This was the stage setting about five o’clock on Wednesday afternoon, when Jesus asked James Alpheus to summon Andrew and Philip. Said Jesus: “What shall we do with the multitude? They have been with us now three days, and many of them are hungry. They have no food.” Philip and Andrew exchanged glances, and then Philip answered: “Master, you should send these people away so that they may go to the villages around about and buy themselves food.” And Andrew, fearing the materialization of the king plot, quickly joined with Philip, saying: “Yes, Master, I think it best that you dismiss the multitude so that they may go their way and buy food while you secure rest for a season.” By this time others of the twelve had joined the conference. Then said Jesus: “But I do not desire to send them away hungry; can you not feed them?” This was too much for Philip, and he spoke right up: “Master, in this country place where can we buy bread for this multitude? Two hundred denarii worth would not be enough for lunch.”
Ennen kuin apostolit ehtivät tuoda julki mielipidettään, Jeesus kääntyi Andreaksen ja Filippuksen puoleen sanoen: ”En halua lähettää näitä ihmisiä pois. He ovat täällä kuin lampaat ilman paimenta. Tahtoisin antaa heille ruokaa. Mitä ruokaa meillä on mukanamme?” Sillä aikaa kun Filippus keskusteli Matteuksen ja Juudaan kanssa, Andreas etsi käsiinsä Markuksen pojan saadakseen tietää tältä, paljonko heidän muonavaroistaan oli jäljellä. Hän palasi Jeesuksen luokse sanoen: ”Pojalla on jäljellä enää viisi ohraleipää ja kaksi kuivattua kalaa”, ja Pietari lisäsi topakasti: ”Meidänkin on vielä syötävä tänä iltana.”
Before the apostles had an opportunity to express themselves, Jesus turned to Andrew and Philip, saying: “I do not want to send these people away. Here they are, like sheep without a shepherd. I would like to feed them. What food have we with us?” While Philip was conversing with Matthew and Judas, Andrew sought out the Mark lad to ascertain how much was left of their store of provisions. He returned to Jesus, saying: “The lad has left only five barley loaves and two dried fishes”—and Peter promptly added, “We have yet to eat this evening.”
Jeesus seisoi hetken aikaa ääneti. Hänen silmissään oli poissaoleva katse. Apostolit eivät sanoneet mitään. Jeesus käännähti Andreaksen puoleen ja sanoi: ”Tuo minulle ne leivät ja kalat.” Ja Andreaksen tuotua eväskorin Jeesukselle Mestari sanoi: ”Käske ihmisten istua ruohikolle sadan hengen ryhmiksi, osoita jokaiselle ryhmälle esimies ja tuo samalla kaikki evankelistat tänne luoksemme.”
For a moment Jesus stood in silence. There was a faraway look in his eyes. The apostles said nothing. Jesus turned suddenly to Andrew and said, “Bring me the loaves and fishes.” And when Andrew had brought the basket to Jesus, the Master said: “Direct the people to sit down on the grass in companies of one hundred and appoint a leader over each group while you bring all of the evangelists here with us.”
Jeesus otti leivät korista käteensä, ja esitettyään kiitokset hän mursi leivän ja antoi apostoleilleen, jotka ojensivat sen edelleen työtovereilleen, ja nämä puolestaan veivät sen väkijoukolle. Samalla tavoin Jeesus mursi ja jakoi kalat. Ja kansanjoukko söi ja tuli kylläiseksi. Ja kun he olivat lopettaneet ateriointinsa, Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, jottei mitään joudu hukkaan.” Ja kun he saivat tähteet kerätyiksi, niitä oli kaksitoista korillista. Tästä epätavallisesta kestityksestä osalliseksi päässeitä oli noin viisituhatta miestä, naista ja lasta.
Jesus took up the loaves in his hands, and after he had given thanks, he broke the bread and gave to his apostles, who passed it on to their associates, who in turn carried it to the multitude. Jesus in like manner broke and distributed the fishes. And this multitude did eat and were filled. And when they had finished eating, Jesus said to the disciples: “Gather up the broken pieces that remain over so that nothing will be lost.” And when they had finished gathering up the fragments, they had twelve basketfuls. They who ate of this extraordinary feast numbered about five thousand men, women, and children.
Ja tämä on Jeesuksen ensimmäinen ja ainoa tietoisen ennakkoharkinnan mukaan suorittama luonnonihme. On totta, että hänen opetuslapsillaan oli taipumus sanoa ihmeiksi monia sellaisiakin tapauksia, jotka eivät sitä olleet, mutta tällä kertaa kysymyksessä oli aito yliluonnollinen toimitus. Tässä tapauksessa, niin meille on opetettu, Mikael moninkertaisti aineet, joista ruoka koostui, niin kuin hän aina tekee, paitsi että hän eliminoi aikatekijän ja näkyvän elämänkanavan.
And this is the first and only nature miracle which Jesus performed as a result of his conscious preplanning. It is true that his disciples were disposed to call many things miracles which were not, but this was a genuine supernatural ministration. In this case, so we were taught, Michael multiplied food elements as he always does except for the elimination of the time factor and the visible life channel.

Urantia-kirja

Sisällysluettelo

← Kaikki luvut ja kirjahaku
EsipuheAvaa koko luku
Luku 1 Universaalinen IsäAvaa koko luku
Luku 2 Jumalan olemusAvaa koko luku
Luku 3 Jumalan attribuutitAvaa koko luku
Luku 4 Jumalan suhde maailmankaikkeuteenAvaa koko luku
Luku 5 Jumalan suhde yksilöönAvaa koko luku
Luku 6 Iankaikkinen PoikaAvaa koko luku
Luku 7 Iankaikkisen Pojan suhde maailmankaikkeuteenAvaa koko luku
Luku 8 Ääretön HenkiAvaa koko luku
Luku 9 Äärettömän Hengen suhde maailmankaikkeuteenAvaa koko luku
Luku 10 Paratiisin-KolminaisuusAvaa koko luku
Luku 11 Ikuinen Paratiisin SaariAvaa koko luku
Luku 12 Universumien universumiAvaa koko luku
Luku 13 Paratiisin pyhät sfääritAvaa koko luku
Luku 14 Keskus- ja jumalallinen universumiAvaa koko luku
Luku 15 Seitsemän superuniversumiaAvaa koko luku
Luku 16 Seitsemän ValtiashenkeäAvaa koko luku
Luku 17 Korkeimpien Henkien seitsemän ryhmääAvaa koko luku
Luku 18 Korkeimmat KolminaisuuspersoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 19 Rinnasteiset kolminaisuusperäiset olennotAvaa koko luku
Luku 20 Jumalan Paratiisin-PojatAvaa koko luku
Luku 21 Paratiisin Luoja-PojatAvaa koko luku
Luku 22 Kolminaistetut Jumalan PojatAvaa koko luku
Luku 23 Yksinäiset SanansaattajatAvaa koko luku
Luku 24 Äärettömän Hengen korkeammat persoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 25 Avaruuden SanansaattajajoukotAvaa koko luku
Luku 26 Keskusuniversumin hoivaavat hengetAvaa koko luku
Luku 27 Ensi asteen supernafien toimintaAvaa koko luku
Luku 28 Superuniversumien hoivaavat hengetAvaa koko luku
Luku 29 Universumivoiman ohjaajatAvaa koko luku
Luku 30 Suuruniversumin persoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 31 Lopullisuuden SaavuttajakuntaAvaa koko luku
Luku 32 Paikallisuniversumien kehitysAvaa koko luku
Luku 33 Paikallisuniversumin hallintoAvaa koko luku
Luku 34 Paikallisuniversumin Äiti-HenkiAvaa koko luku
Luku 35 Jumalan paikallisuniversumipojatAvaa koko luku
Luku 36 ElämänkantajatAvaa koko luku
Luku 37 Paikallisuniversumin persoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 38 Paikallisuniversumin hoivaavat hengetAvaa koko luku
Luku 39 Serafien armeijakunnatAvaa koko luku
Luku 40 Ylösnousemukselliset Jumalan pojatAvaa koko luku
Luku 41 Paikallisuniversumin fyysiset aspektitAvaa koko luku
Luku 42 Energia – mieli ja aineAvaa koko luku
Luku 43 KonstellaatiotAvaa koko luku
Luku 44 Taivaalliset taidetyöntekijätAvaa koko luku
Luku 45 Paikallisjärjestelmän hallintoAvaa koko luku
Luku 46 Paikallisjärjestelmän päämajaAvaa koko luku
Luku 47 Seitsemän mansiomaailmaaAvaa koko luku
Luku 48 MorontiaelämäAvaa koko luku
Luku 49 Asutut maailmatAvaa koko luku
Luku 50 PlaneettaprinssitAvaa koko luku
Luku 51 Planetaariset AatamitAvaa koko luku
Luku 52 Planetaariset kuolevaisten aikakaudetAvaa koko luku
Luku 53 Luciferin kapinaAvaa koko luku
Luku 54 Luciferin kapinaan liittyvät ongelmatAvaa koko luku
Luku 55 Valon ja elämän sfääritAvaa koko luku
Luku 56 Universaalinen ykseysAvaa koko luku
Luku 57 Urantian alkuperäAvaa koko luku
Luku 58 Elämän juurruttaminen UrantialleAvaa koko luku
Luku 59 Elämän merellisen muodon aikakausi UrantiallaAvaa koko luku
Luku 60 Urantia maaeliöstön varhaiskaudellaAvaa koko luku
Luku 61 Nisäkkäiden aikakausi UrantiallaAvaa koko luku
Luku 62 Alkuihmisen kantarodutAvaa koko luku
Luku 63 Ensimmäinen ihmisperheAvaa koko luku
Luku 64 Evolutionaariset värilliset rodutAvaa koko luku
Luku 65 Evoluution valvontaAvaa koko luku
Luku 66 Urantian PlaneettaprinssiAvaa koko luku
Luku 67 Planeetan kapinaAvaa koko luku
Luku 68 Sivilisaation sarastusAvaa koko luku
Luku 69 Ihmisen perusinstituutiotAvaa koko luku
Luku 70 Ihmisperäisen hallitusjärjestelmän kehitysAvaa koko luku
Luku 71 Valtion kehittyminenAvaa koko luku
Luku 72 Erään naapuriplaneetan hallitusjärjestelmäAvaa koko luku
Luku 73 Eedenin PuutarhaAvaa koko luku
Luku 74 Aatami ja EevaAvaa koko luku
Luku 75 Aatami ja Eeva rikkovat sopimuksensaAvaa koko luku
Luku 76 Toinen PuutarhaAvaa koko luku
Luku 77 KeskiväliolennotAvaa koko luku
Luku 78 Violetti rotu Aatamin aikojen jälkeenAvaa koko luku
Luku 79 Andiittien leviäminen itämaihinAvaa koko luku
Luku 80 Andiittien leviäminen länsimaihinAvaa koko luku
Luku 81 Nykysivilisaation kehittyminenAvaa koko luku
Luku 82 Avioliiton kehitysAvaa koko luku
Luku 83 AvioliittoinstituutioAvaa koko luku
Luku 84 Avioliitto ja perhe-elämäAvaa koko luku
Luku 85 Palvonnan alkujuuretAvaa koko luku
Luku 86 Uskonnon varhaiskehitysAvaa koko luku
Luku 87 AavekultitAvaa koko luku
Luku 88 Fetissit, taikakalut ja magiaAvaa koko luku
Luku 89 Synti, uhri ja sovitusAvaa koko luku
Luku 90 Shamanismi – poppamiehet ja papitAvaa koko luku
Luku 91 Rukoilun kehityshistoriaAvaa koko luku
Luku 92 Uskonnon myöhempi kehitysAvaa koko luku
Luku 93 Makiventa MelkisedekAvaa koko luku
Luku 94 Melkisedekin opetusten vaikutus itämaillaAvaa koko luku
Luku 95 Melkisedekin opetusten vaikutus LevantissaAvaa koko luku
Luku 96 Jahve – heprealaisten JumalaAvaa koko luku
Luku 97 Jumalakäsityksen kehitys heprealaisten keskuudessaAvaa koko luku
Luku 98 Melkisedekin opetusten vaikutus länsimaissaAvaa koko luku
Luku 99 Uskontoon liittyvät yhteiskunnalliset kysymyksetAvaa koko luku
Luku 100 Uskonto ihmisen kokemuksessaAvaa koko luku
Luku 101 Uskonnon todellinen luonneAvaa koko luku
Luku 102 Uskonnollisen uskon perustuksetAvaa koko luku
Luku 103 Uskonnollisen kokemuksen reaalisuusAvaa koko luku
Luku 104 Kolminaisuuskäsityksen kasvuAvaa koko luku
Luku 105 Jumaluus ja todellisuusAvaa koko luku
Luku 106 Universumin todellisuustasotAvaa koko luku
Luku 107 Ajatuksensuuntaajien alkuperä ja olemusAvaa koko luku
Luku 108 Ajatuksensuuntaajien tehtävä ja toimintaAvaa koko luku
Luku 109 Suuntaajien suhde universumin luotuihinAvaa koko luku
Luku 110 Suuntaajien suhde yksittäisiin kuolevaisiinAvaa koko luku
Luku 111 Suuntaaja ja sieluAvaa koko luku
Luku 112 Persoonallisuuden eloonjääminenAvaa koko luku
Luku 113 KohtalonsuojelijaserafitAvaa koko luku
Luku 114 Serafien planetaarinen hallitusAvaa koko luku
Luku 115 Korkein OlentoAvaa koko luku
Luku 116 Kaikkivaltias KorkeinAvaa koko luku
Luku 117 Korkein JumalaAvaa koko luku
Luku 118 Korkein ja Perimmäinen – ajallisuus ja avaruusAvaa koko luku
Luku 119 Kristus Mikaelin lahjoittautumisetAvaa koko luku
Luku 120 Mikaelin lahjoittautuminen UrantiallaAvaa koko luku
Luku 121 Mikaelin lahjoittautumisen aikaiset olotAvaa koko luku
Luku 122 Jeesuksen syntymä ja vauvaikäAvaa koko luku
Luku 123 Jeesuksen varhaislapsuusAvaa koko luku
Luku 124 Jeesuksen myöhempi lapsuusikäAvaa koko luku
Luku 125 Jeesus JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 126 Kaksi ratkaisevan tärkeää vuottaAvaa koko luku
Luku 127 NuoruusvuodetAvaa koko luku
Luku 128 Jeesuksen varhaismiehuusAvaa koko luku
Luku 129 Jeesuksen aikuisiän loppupuoliAvaa koko luku
Luku 130 Matkalla RoomaanAvaa koko luku
Luku 131 Maailman uskonnotAvaa koko luku
Luku 132 Roomassa vietetty aikaAvaa koko luku
Luku 133 Paluu RoomastaAvaa koko luku
Luku 134 Siirtymäkauden vuodetAvaa koko luku
Luku 135 Johannes KastajaAvaa koko luku
Luku 136 Kaste ja ne neljäkymmentä päivääAvaa koko luku
Luku 137 Odottelua GalileassaAvaa koko luku
Luku 138 Valtakunnan sanansaattajain kouluttaminenAvaa koko luku
Luku 139 Kaksitoista apostoliaAvaa koko luku
Luku 140 Kahdentoista apostolin virkaanasettaminenAvaa koko luku
Luku 141 Julkisen toiminnan alkuAvaa koko luku
Luku 142 Pääsiäinen JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 143 Matka Samarian halkiAvaa koko luku
Luku 144 Gilboalla ja DekapoliissaAvaa koko luku
Luku 145 Neljä vaiheikasta päivää KapernaumissaAvaa koko luku
Luku 146 Ensimmäinen Galilean-saarnamatkaAvaa koko luku
Luku 147 Pistäytyminen JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 148 Evankelistojen koulutusta BetsaidassaAvaa koko luku
Luku 149 Toinen saarnamatkaAvaa koko luku
Luku 150 Kolmas saarnamatkaAvaa koko luku
Luku 151 Odottelua ja opetusta järvenrannallaAvaa koko luku
Luku 152 Kapernaumin kriisiin johtaneet tapahtumatNykyinen lukuAvaa koko luku
Luku 153 Kapernaumin kriisiAvaa koko luku
Luku 154 Viimeiset Kapernaumissa vietetyt päivätAvaa koko luku
Luku 155 Pakomatka Pohjois-Galilean halkiAvaa koko luku
Luku 156 Oleskelu Tyyrossa ja SiidonissaAvaa koko luku
Luku 157 Filippuksen KesareassaAvaa koko luku
Luku 158 KirkastusvuoriAvaa koko luku
Luku 159 Kiertomatka DekapoliissaAvaa koko luku
Luku 160 Rodan AleksandrialainenAvaa koko luku
Luku 161 Jatkokeskustelut Rodanin kanssaAvaa koko luku
Luku 162 LehtimajanjuhlaAvaa koko luku
Luku 163 Seitsemänkymmenen opettajan virkaanasettajaiset MagadanissaAvaa koko luku
Luku 164 Temppelin vihkimisen muistojuhlaAvaa koko luku
Luku 165 Perean-lähetysretki alkaaAvaa koko luku
Luku 166 Viimeinen käynti Pohjois-PereassaAvaa koko luku
Luku 167 Käynti FiladelfiassaAvaa koko luku
Luku 168 Lasaruksen kuolleistaherättäminenAvaa koko luku
Luku 169 Viimeinen opetuskerta PellassaAvaa koko luku
Luku 170 Taivaan valtakuntaAvaa koko luku
Luku 171 Matkalla JerusalemiinAvaa koko luku
Luku 172 Jerusalemiin-menoAvaa koko luku
Luku 173 Maanantai JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 174 Tiistaiaamu temppelissäAvaa koko luku
Luku 175 Viimeinen temppelipuheAvaa koko luku
Luku 176 Tiistai-ilta ÖljymäelläAvaa koko luku
Luku 177 Keskiviikko – lepopäiväAvaa koko luku
Luku 178 Viimeinen leirillä vietetty päiväAvaa koko luku
Luku 179 Viimeinen ehtoollinenAvaa koko luku
Luku 180 JäähyväispuheAvaa koko luku
Luku 181 Viimeiset kehotukset ja varoituksetAvaa koko luku
Luku 182 GetsemanessaAvaa koko luku
Luku 183 Jeesus kavalletaan ja pidätetäänAvaa koko luku
Luku 184 Sanhedrinin oikeusistuimen edessäAvaa koko luku
Luku 185 Oikeuskäsittely Pilatuksen edessäAvaa koko luku
Luku 186 Hetkeä ennen ristiinnaulitsemistaAvaa koko luku
Luku 187 RistiinnaulitseminenAvaa koko luku
Luku 188 Haudassaolon aikaAvaa koko luku
Luku 189 KuolleistanousuAvaa koko luku
Luku 190 Jeesuksen morontiailmestymisetAvaa koko luku
Luku 191 Ilmestymiset apostoleille ja muille johtohenkilöilleAvaa koko luku
Luku 192 Ilmestymiset GalileassaAvaa koko luku
Luku 193 Viimeiset ilmestymiset ja taivaaseenastuminenAvaa koko luku
Luku 194 Totuuden Hengen lahjoittaminenAvaa koko luku
Luku 195 Helluntain jälkeenAvaa koko luku
Luku 196 Jeesuksen uskoAvaa koko luku

Pikaluku

Avaa luku →

Jaa jae

Urantia-kirjan

Sanasto

Urantia-kirjan

Ehdota sanaa

-
1.00×

Luo uusi keskustelu

×