Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Noin viisitoistatuhatta vuotta sitten melkoinen määrä andiitteja kulki Ti Taon solan läpi ja levittäytyi Keltaisenjoen yläjuoksun jokilaaksoon, Kansun kiinalaisasutuksen sekaan. Ennen pitkää he tunkeutuivat itään, Henaniin, jossa kaikkein edistyneimmät yhdyskunnat sijaitsivat. Osapuilleen puolet lännen suunnalta soluttautuneesta väestä oli andoniitteja, toinen puoli taas andiitteja.
Keltaisenjoen varrella pohjoisessa sijainneet kulttuurin keskukset olivat aina olleet edistyneempiä kuin Jangtsen rantojen yhdyskunnat etelässä. Muutamassa vuosituhannessa, sen jälkeen kun pienetkin määrät näitä korkeammantasoisia kuolevaisia oli saapunut, olivat Keltaisenjoen asutuskeskukset rynnistäneet Jangtsen kylien edelle ja saavuttaneet sellaisen etumatkan eteläisiin veljiinsä, ettei se ole jälkeenkäänpäin hävinnyt.
Syynä ei ollut se, että andiitteja oli lukumääräisesti kovin paljon, eikä se, että heidän kulttuurinsa oli paljon korkeammalla, vaan se, että heihin sekoittuminen tuotti monipuolisemman rotukannan. Pohjoiskiinalaiset saivat juuri sopivasti andiittista rotuperimää niin, että siitä koitui lievää kiihoketta heidän luontaisesti kyvykkäälle mielelleen, mutta ei niin paljon, että se olisi sytyttänyt heihin sen levottoman, tutkivan tiedonhalun, joka on niin luonteenomainen pohjoisen valkoisille roduille. Tämä rajoittuneempi andiittisen perintöaineksen lisäys ei kovinkaan pahasti järkyttänyt sangik-tyypin synnynnäistä tasapainoisuutta.
Myöhemmät andiittien muuttoaallot toivat mukanaan joitakin Mesopotamian sivistyksen antimia; tämä pitää paikkansa erityisesti viimeisiin lännestä tulleisiin vaellusaaltoihin nähden. Ne edistivät pohjoiskiinalaisten talous- ja opetuskäytäntöjä suuresti. Ja vaikka niiden vaikutus keltaisen rodun uskonnolliseen kulttuuriin olikin lyhytaikainen, oli andiittien myöhemmillä jälkeläisillä suuri vaikutus sittemmin tapahtuneeseen hengelliseen heräämiseen. Mutta andiittien perimätiedot Eedenin ja Dalamatian kauneudesta vaikuttivat kylläkin kiinalaisten traditioihin; muinaiset kiinalaiset tarinat sijoittavat ”jumalten maan” länteen.
Kiinalaiset aloittivat kaupunkien rakentamisen ja käsiteollisuuden harjoittamisen vasta vuoden 10000 eKr. jälkeen, eli vasta kun Turkestanissa oli tapahtunut ilmastollisia muutoksia ja kun myöhemmät andiittisiirtolaiset olivat saapuneet. Tämä uuden rotuaineksen lisäys ei tuonut keltaisen ihmisen sivilisaatioon niinkään mitään oleellisesti uutta, mutta se kannusti oivallisemmissa kiinalaiskannoissa piilleiden taipumusten kehittymistä pitemmälle ja joutuisammin. Henanista Shensiin ulottuvalla alueella alkoivat edistyneen sivilisaation potentiaalit tuottaa hedelmää. Metallinmuokkaus ja kaikki teolliset taidot ovat peräisin näiltä ajoilta.
Yhtäläisyydet tiettyjen muinaiskiinalaisten ja mesopotamialaisten ajanlasku-, astronomisten ja julkishallinnollisten menetelmien kesken johtuvat näiden kahden kaukana toisistaan sijaitsevan keskuksen välisistä kauppasuhteista. Kiinalaiset kauppiaat matkustivat jo sumerilaisten aikoina maitse Turkestanin kautta Mesopotamiaan. Eikä tämä vaihtotoiminta ollut suinkaan yksisuuntaista – Eufratinlaakso hyötyi siitä melkoisesti, niin kuin hyötyivät myös Gangesin tasankojen kansat. Mutta ilmastolliset muutokset ja nomadien hyökkäykset kolmannella vuosituhannella ennen Kristusta supistivat Keski-Aasian karavaanipolkuja myöten käydyn kaupan määrää suuresti.
About fifteen thousand years ago the Andites, in considerable numbers, were traversing the pass of Ti Tao and spreading out over the upper valley of the Yellow River among the Chinese settlements of Kansu. Presently they penetrated eastward to Honan, where the most progressive settlements were situated. This infiltration from the west was about half Andonite and half Andite.
The northern centers of culture along the Yellow River had always been more progressive than the southern settlements on the Yangtze. Within a few thousand years after the arrival of even the small numbers of these superior mortals, the settlements along the Yellow River had forged ahead of the Yangtze villages and had achieved an advanced position over their brethren in the south which has ever since been maintained.
It was not that there were so many of the Andites, nor that their culture was so superior, but amalgamation with them produced a more versatile stock. The northern Chinese received just enough of the Andite strain to mildly stimulate their innately able minds but not enough to fire them with the restless, exploratory curiosity so characteristic of the northern white races. This more limited infusion of Andite inheritance was less disturbing to the innate stability of the Sangik type.
The later waves of Andites brought with them certain of the cultural advances of Mesopotamia; this is especially true of the last waves of migration from the west. They greatly improved the economic and educational practices of the northern Chinese; and while their influence upon the religious culture of the yellow race was short-lived, their later descendants contributed much to a subsequent spiritual awakening. But the Andite traditions of the beauty of Eden and Dalamatia did influence Chinese traditions; early Chinese legends place “the land of the gods” in the west.
The Chinese people did not begin to build cities and engage in manufacture until after 10,000 b.c., subsequent to the climatic changes in Turkestan and the arrival of the later Andite immigrants. The infusion of this new blood did not add so much to the civilization of the yellow man as it stimulated the further and rapid development of the latent tendencies of the superior Chinese stocks. From Honan to Shensi the potentials of an advanced civilization were coming to fruit. Metalworking and all the arts of manufacture date from these days.
The similarities between certain of the early Chinese and Mesopotamian methods of time reckoning, astronomy, and governmental administration were due to the commercial relationships between these two remotely situated centers. Chinese merchants traveled the overland routes through Turkestan to Mesopotamia even in the days of the Sumerians. Nor was this exchange one-sided—the valley of the Euphrates benefited considerably thereby, as did the peoples of the Gangetic plain. But the climatic changes and the nomadic invasions of the third millennium before Christ greatly reduced the volume of trade passing over the caravan trails of central Asia.
SuomiEnglish
Noin viisitoistatuhatta vuotta sitten melkoinen määrä andiitteja kulki Ti Taon solan läpi ja levittäytyi Keltaisenjoen yläjuoksun jokilaaksoon, Kansun kiinalaisasutuksen sekaan. Ennen pitkää he tunkeutuivat itään, Henaniin, jossa kaikkein edistyneimmät yhdyskunnat sijaitsivat. Osapuilleen puolet lännen suunnalta soluttautuneesta väestä oli andoniitteja, toinen puoli taas andiitteja.
About fifteen thousand years ago the Andites, in considerable numbers, were traversing the pass of Ti Tao and spreading out over the upper valley of the Yellow River among the Chinese settlements of Kansu. Presently they penetrated eastward to Honan, where the most progressive settlements were situated. This infiltration from the west was about half Andonite and half Andite.
Keltaisenjoen varrella pohjoisessa sijainneet kulttuurin keskukset olivat aina olleet edistyneempiä kuin Jangtsen rantojen yhdyskunnat etelässä. Muutamassa vuosituhannessa, sen jälkeen kun pienetkin määrät näitä korkeammantasoisia kuolevaisia oli saapunut, olivat Keltaisenjoen asutuskeskukset rynnistäneet Jangtsen kylien edelle ja saavuttaneet sellaisen etumatkan eteläisiin veljiinsä, ettei se ole jälkeenkäänpäin hävinnyt.
The northern centers of culture along the Yellow River had always been more progressive than the southern settlements on the Yangtze. Within a few thousand years after the arrival of even the small numbers of these superior mortals, the settlements along the Yellow River had forged ahead of the Yangtze villages and had achieved an advanced position over their brethren in the south which has ever since been maintained.
Syynä ei ollut se, että andiitteja oli lukumääräisesti kovin paljon, eikä se, että heidän kulttuurinsa oli paljon korkeammalla, vaan se, että heihin sekoittuminen tuotti monipuolisemman rotukannan. Pohjoiskiinalaiset saivat juuri sopivasti andiittista rotuperimää niin, että siitä koitui lievää kiihoketta heidän luontaisesti kyvykkäälle mielelleen, mutta ei niin paljon, että se olisi sytyttänyt heihin sen levottoman, tutkivan tiedonhalun, joka on niin luonteenomainen pohjoisen valkoisille roduille. Tämä rajoittuneempi andiittisen perintöaineksen lisäys ei kovinkaan pahasti järkyttänyt sangik-tyypin synnynnäistä tasapainoisuutta.
It was not that there were so many of the Andites, nor that their culture was so superior, but amalgamation with them produced a more versatile stock. The northern Chinese received just enough of the Andite strain to mildly stimulate their innately able minds but not enough to fire them with the restless, exploratory curiosity so characteristic of the northern white races. This more limited infusion of Andite inheritance was less disturbing to the innate stability of the Sangik type.
Myöhemmät andiittien muuttoaallot toivat mukanaan joitakin Mesopotamian sivistyksen antimia; tämä pitää paikkansa erityisesti viimeisiin lännestä tulleisiin vaellusaaltoihin nähden. Ne edistivät pohjoiskiinalaisten talous- ja opetuskäytäntöjä suuresti. Ja vaikka niiden vaikutus keltaisen rodun uskonnolliseen kulttuuriin olikin lyhytaikainen, oli andiittien myöhemmillä jälkeläisillä suuri vaikutus sittemmin tapahtuneeseen hengelliseen heräämiseen. Mutta andiittien perimätiedot Eedenin ja Dalamatian kauneudesta vaikuttivat kylläkin kiinalaisten traditioihin; muinaiset kiinalaiset tarinat sijoittavat ”jumalten maan” länteen.
The later waves of Andites brought with them certain of the cultural advances of Mesopotamia; this is especially true of the last waves of migration from the west. They greatly improved the economic and educational practices of the northern Chinese; and while their influence upon the religious culture of the yellow race was short-lived, their later descendants contributed much to a subsequent spiritual awakening. But the Andite traditions of the beauty of Eden and Dalamatia did influence Chinese traditions; early Chinese legends place “the land of the gods” in the west.
Kiinalaiset aloittivat kaupunkien rakentamisen ja käsiteollisuuden harjoittamisen vasta vuoden 10000 eKr. jälkeen, eli vasta kun Turkestanissa oli tapahtunut ilmastollisia muutoksia ja kun myöhemmät andiittisiirtolaiset olivat saapuneet. Tämä uuden rotuaineksen lisäys ei tuonut keltaisen ihmisen sivilisaatioon niinkään mitään oleellisesti uutta, mutta se kannusti oivallisemmissa kiinalaiskannoissa piilleiden taipumusten kehittymistä pitemmälle ja joutuisammin. Henanista Shensiin ulottuvalla alueella alkoivat edistyneen sivilisaation potentiaalit tuottaa hedelmää. Metallinmuokkaus ja kaikki teolliset taidot ovat peräisin näiltä ajoilta.
The Chinese people did not begin to build cities and engage in manufacture until after 10,000 b.c., subsequent to the climatic changes in Turkestan and the arrival of the later Andite immigrants. The infusion of this new blood did not add so much to the civilization of the yellow man as it stimulated the further and rapid development of the latent tendencies of the superior Chinese stocks. From Honan to Shensi the potentials of an advanced civilization were coming to fruit. Metalworking and all the arts of manufacture date from these days.
Yhtäläisyydet tiettyjen muinaiskiinalaisten ja mesopotamialaisten ajanlasku-, astronomisten ja julkishallinnollisten menetelmien kesken johtuvat näiden kahden kaukana toisistaan sijaitsevan keskuksen välisistä kauppasuhteista. Kiinalaiset kauppiaat matkustivat jo sumerilaisten aikoina maitse Turkestanin kautta Mesopotamiaan. Eikä tämä vaihtotoiminta ollut suinkaan yksisuuntaista – Eufratinlaakso hyötyi siitä melkoisesti, niin kuin hyötyivät myös Gangesin tasankojen kansat. Mutta ilmastolliset muutokset ja nomadien hyökkäykset kolmannella vuosituhannella ennen Kristusta supistivat Keski-Aasian karavaanipolkuja myöten käydyn kaupan määrää suuresti.
The similarities between certain of the early Chinese and Mesopotamian methods of time reckoning, astronomy, and governmental administration were due to the commercial relationships between these two remotely situated centers. Chinese merchants traveled the overland routes through Turkestan to Mesopotamia even in the days of the Sumerians. Nor was this exchange one-sided—the valley of the Euphrates benefited considerably thereby, as did the peoples of the Gangetic plain. But the climatic changes and the nomadic invasions of the third millennium before Christ greatly reduced the volume of trade passing over the caravan trails of central Asia.