Urantiakirja.fi

Ladataan…

Urantiakirja.fi

Rekisteröidy
Siirry lukutekstiin

Luku 51 Planetaariset Aatamit

4. Evolutionaariset kuusi rotua

Asuttujen maailmojen ensimmäisinä aikakausina valta-asemaa pitävä rotu on punaisen ihmisen rotu. Se on yleensä ensimmäinen, joka saavuttaa ihmisyydelle ominaiset kehitystasot. Mutta vaikka punainen rotu on planeettojen vanhin, sitä seuraavat värilliset kansat alkavat kuitenkin ilmestyä jo varsin varhaisessa vaiheessa aikakautena, jolloin kuolevaisten ilmaantuminen tapahtuu.
Varhaisemmat rodut ovat myöhempiä jonkin verran korkeatasoisempia. Punainen rotu on huomattavasti indigon eli mustan rodun yläpuolella. Elämänkantajat suovat täysimääräisen elävien energioiden antimen ensimmäiselle eli punaiselle rodulle, ja kukin seuraava evoluution mukanaan tuoma erillinen kuolevaisryhmä edustaa muunnosta alkuperäisen antimen kustannuksella. Kuolevaisten ruumiinpituus pyrkii sekin lyhenemään edettäessä punaisesta ihmisestä indigoon rotuun, vaikka vihreiden ja oranssinväristen kansojen keskuudessa Urantialla tosin ilmenikin odottamattomia jättiläiskasvuisuuteen johtaneita perintötekijöitä.
Kaikkien kuuden evolutionaarisen rodun maailmoissa muita verrattomampia kansoja ovat ensimmäinen, kolmas ja viides rotu: punainen, keltainen ja sininen. Evolutionaaristen rotujen älyllisen kasvun ja hengellisen kehityksen kapasiteetti näin ollen vuorottelee siten, että toinen, neljäs ja kuudes rotu ovat jossakin määrin vähemmän kyvykkäitä. Nämä toissijaiset rodut ovat kansoja, jotka joistakin maailmoista puuttuvat; monista muista ne on hävitetty sukupuuttoon. Urantialla on pidettävä onnettomuutena sitä, että te niin suurelta osin menetitte etevän sinisen rotunne, ellei oteta lukuun sitä, missä määrin se on säilynyt sekoittuneessa ”valkoisessa rodussanne”. Oranssin ja vihreän rotuaineksen menettäminen ei ole yhtä vakavan huolen aihe.
Kuuden – tai kolmen – värillisen rodun kehitys, vaikka se näyttääkin heikkenevän siitä, mitä alkuperäinen punainen rotu edustaa, tuottaa kuitenkin tiettyjä sangen toivottavia muunnoksia kuolevaisten tyypeissä ja mahdollistaa erilaisten, muussa tapauksessa saavuttamatta jäävien, inhimillisten potentiaalien ilmaantumisen. Nämä muunnelmat ovat koko ihmiskunnan kehityksen kannalta hyödyllisiä edellyttäen, että niitä myöhemmin kohentaa muualta tuotettu aatamillinen eli violetti rotu. Urantialla tämä tavallinen sekoittumissuunnitelma ei kovinkaan laajalti toteutunut, ja tämä epäonnistuminen rodunkehityssuunnitelman toteuttamisessa saa aikaan, että teidän on mahdotonta ymmärtää paljonkaan siitä, mikä tällaisten kansojen status on keskitasoisella asutulla planeetalla, mikäli tyydytte tarkkailemaan sitä, mitä näistä alkuaikojen roduista teidän maailmassanne on jäljellä.
Rodullisen kehityksen alkuaikoina punaisilla, keltaisilla ja sinisillä ihmisillä on lievää taipumusta keskinäiseen risteytymiseen. Samanlaista taipumusta keskinäiseen sekoittumiseen esiintyy oranssi-ihoisten, vihreiden ja indigonväristen rotujen välillä.
Edistyneemmät rodut käyttävät tavallisesti takapajuisempia ihmisiä ruumiillisen työn tekijöinä. Tämä selittää, mistä planeettojen varhaisina aikakausina esiintyvä orjuus saa alkunsa. Punaiset ihmiset nujertavat tavallisesti oranssit ja alentavat nämä palvelijan asemaan – toisinaan he hävittävät nämä kokonaan. Keltaiset ja punaiset ihmiset harjoittavat yleensä keskinäistä veljeilyä, mutta eivät aina. Keltainen rotu orjuuttaa tavallisesti vihreän, kun sininen rotu taas alistaa valtaansa indigon. Nämä alkukantaisten ihmisten rodut eivät pidä takapajuisten kanssaihmistensä pakkotyön muodossa tapahtuvaa hyväksikäyttämistä sen kummallisempana kuin urantialaiset pitäisivät hevosten ja karjan ostamista ja myymistä.
Useimmissa normaaleissa maailmoissa ei alistamiseen perustuva orjuus säily Planeettaprinssin tuomiokauden yli, vaikka vajaamieliset ja sosiaalisesti sopeutumattomat usein yhä pakotetaankin työntekoon vastoin heidän tahtoaan. Mutta kaikilla normaaleilla sfääreillä tämänlaatuinen alkukantainen orjuus lakkautetaan pian, sen jälkeen kun muualta tuotettu violetti eli adamiittinen rotu on saapunut.
Näiden kuuden evolutionaarisen rodun on määrä sekoittua ja jalostua siten, että ne yhdistyvät Aatami-kohentajien jälkeläisiin. Mutta ennen kuin nämä kansat sekoittuvat, heikkotasoisimmat ja kelvottomat ainekset on suurelta osin hävitetty. Planeettaprinssi ja Aineellinen Poika tekevät yhdessä muiden soveltuvien planetaaristen viranomaisten kanssa päätökset siitä, mitkä lisääntyvistä rotuaineksista ovat kelvollisia. Urantialla näin radikaalin ohjelman toteuttaminen on vaikeaa siksi, että täältä puuttuvat tuomarit, jotka olisivat päteviä päättämään, ketkä maailmanne rotujen yksilöistä ovat biologisesti kelvollisia, ketkä epäkelpoja. Tästä esteestä huolimatta tuntuu siltä, että teidän tulisi kyetä sopimaan selvästi epäkelpojen, vajavaisten, rappeutuneiden ja yhteiskunnanvastaisten rotuainestenne biologisesta sulkemisesta yhteisön ulkopuolelle.
The race of dominance during the early ages of the inhabited worlds is the red man, who ordinarily is the first to attain human levels of development. But while the red man is the senior race of the planets, the succeeding colored peoples begin to make their appearances very early in the age of mortal emergence.
The earlier races are somewhat superior to the later; the red man stands far above the indigo—black—race. The Life Carriers impart the full bestowal of the living energies to the initial or red race, and each succeeding evolutionary manifestation of a distinct group of mortals represents variation at the expense of the original endowment. Even mortal stature tends to decrease from the red man down to the indigo race, although on Urantia unexpected strains of giantism appeared among the green and orange peoples.
On those worlds having all six evolutionary races the superior peoples are the first, third, and fifth races—the red, the yellow, and the blue. The evolutionary races thus alternate in capacity for intellectual growth and spiritual development, the second, fourth, and sixth being somewhat less endowed. These secondary races are the peoples that are missing on certain worlds; they are the ones that have been exterminated on many others. It is a misfortune on Urantia that you so largely lost your superior blue men, except as they persist in your amalgamated “white race.” The loss of your orange and green stocks is not of such serious concern.
The evolution of six—or of three—colored races, while seeming to deteriorate the original endowment of the red man, provides certain very desirable variations in mortal types and affords an otherwise unattainable expression of diverse human potentials. These modifications are beneficial to the progress of mankind as a whole provided they are subsequently upstepped by the imported Adamic or violet race. On Urantia this usual plan of amalgamation was not extensively carried out, and this failure to execute the plan of race evolution makes it impossible for you to understand very much about the status of these peoples on an average inhabited planet by observing the remnants of these early races on your world.
In the early days of racial development there is a slight tendency for the red, the yellow, and the blue men to interbreed; there is a similar tendency for the orange, green, and indigo races to intermingle.
The more backward humans are usually employed as laborers by the more progressive races. This accounts for the origin of slavery on the planets during the early ages. The orange men are usually subdued by the red and reduced to the status of servants—sometimes exterminated. The yellow and red men often fraternize, but not always. The yellow race usually enslaves the green, while the blue man subdues the indigo. These races of primitive men think no more of utilizing the services of their backward fellows in compulsory labor than Urantians would of buying and selling horses and cattle.
On most normal worlds involuntary servitude does not survive the dispensation of the Planetary Prince, although mental defectives and social delinquents are often still compelled to perform involuntary labor. But on all normal spheres this sort of primitive slavery is abolished soon after the arrival of the imported violet or Adamic race.
These six evolutionary races are destined to be blended and exalted by amalgamation with the progeny of the Adamic uplifters. But before these peoples are blended, the inferior and unfit are largely eliminated. The Planetary Prince and the Material Son, with other suitable planetary authorities, pass upon the fitness of the reproducing strains. The difficulty of executing such a radical program on Urantia consists in the absence of competent judges to pass upon the biologic fitness or unfitness of the individuals of your world races. Notwithstanding this obstacle, it seems that you ought to be able to agree upon the biologic disfellowshiping of your more markedly unfit, defective, degenerate, and antisocial stocks.
SuomiEnglish
Asuttujen maailmojen ensimmäisinä aikakausina valta-asemaa pitävä rotu on punaisen ihmisen rotu. Se on yleensä ensimmäinen, joka saavuttaa ihmisyydelle ominaiset kehitystasot. Mutta vaikka punainen rotu on planeettojen vanhin, sitä seuraavat värilliset kansat alkavat kuitenkin ilmestyä jo varsin varhaisessa vaiheessa aikakautena, jolloin kuolevaisten ilmaantuminen tapahtuu.
The race of dominance during the early ages of the inhabited worlds is the red man, who ordinarily is the first to attain human levels of development. But while the red man is the senior race of the planets, the succeeding colored peoples begin to make their appearances very early in the age of mortal emergence.
Varhaisemmat rodut ovat myöhempiä jonkin verran korkeatasoisempia. Punainen rotu on huomattavasti indigon eli mustan rodun yläpuolella. Elämänkantajat suovat täysimääräisen elävien energioiden antimen ensimmäiselle eli punaiselle rodulle, ja kukin seuraava evoluution mukanaan tuoma erillinen kuolevaisryhmä edustaa muunnosta alkuperäisen antimen kustannuksella. Kuolevaisten ruumiinpituus pyrkii sekin lyhenemään edettäessä punaisesta ihmisestä indigoon rotuun, vaikka vihreiden ja oranssinväristen kansojen keskuudessa Urantialla tosin ilmenikin odottamattomia jättiläiskasvuisuuteen johtaneita perintötekijöitä.
The earlier races are somewhat superior to the later; the red man stands far above the indigo—black—race. The Life Carriers impart the full bestowal of the living energies to the initial or red race, and each succeeding evolutionary manifestation of a distinct group of mortals represents variation at the expense of the original endowment. Even mortal stature tends to decrease from the red man down to the indigo race, although on Urantia unexpected strains of giantism appeared among the green and orange peoples.
Kaikkien kuuden evolutionaarisen rodun maailmoissa muita verrattomampia kansoja ovat ensimmäinen, kolmas ja viides rotu: punainen, keltainen ja sininen. Evolutionaaristen rotujen älyllisen kasvun ja hengellisen kehityksen kapasiteetti näin ollen vuorottelee siten, että toinen, neljäs ja kuudes rotu ovat jossakin määrin vähemmän kyvykkäitä. Nämä toissijaiset rodut ovat kansoja, jotka joistakin maailmoista puuttuvat; monista muista ne on hävitetty sukupuuttoon. Urantialla on pidettävä onnettomuutena sitä, että te niin suurelta osin menetitte etevän sinisen rotunne, ellei oteta lukuun sitä, missä määrin se on säilynyt sekoittuneessa ”valkoisessa rodussanne”. Oranssin ja vihreän rotuaineksen menettäminen ei ole yhtä vakavan huolen aihe.
On those worlds having all six evolutionary races the superior peoples are the first, third, and fifth races—the red, the yellow, and the blue. The evolutionary races thus alternate in capacity for intellectual growth and spiritual development, the second, fourth, and sixth being somewhat less endowed. These secondary races are the peoples that are missing on certain worlds; they are the ones that have been exterminated on many others. It is a misfortune on Urantia that you so largely lost your superior blue men, except as they persist in your amalgamated “white race.” The loss of your orange and green stocks is not of such serious concern.
Kuuden – tai kolmen – värillisen rodun kehitys, vaikka se näyttääkin heikkenevän siitä, mitä alkuperäinen punainen rotu edustaa, tuottaa kuitenkin tiettyjä sangen toivottavia muunnoksia kuolevaisten tyypeissä ja mahdollistaa erilaisten, muussa tapauksessa saavuttamatta jäävien, inhimillisten potentiaalien ilmaantumisen. Nämä muunnelmat ovat koko ihmiskunnan kehityksen kannalta hyödyllisiä edellyttäen, että niitä myöhemmin kohentaa muualta tuotettu aatamillinen eli violetti rotu. Urantialla tämä tavallinen sekoittumissuunnitelma ei kovinkaan laajalti toteutunut, ja tämä epäonnistuminen rodunkehityssuunnitelman toteuttamisessa saa aikaan, että teidän on mahdotonta ymmärtää paljonkaan siitä, mikä tällaisten kansojen status on keskitasoisella asutulla planeetalla, mikäli tyydytte tarkkailemaan sitä, mitä näistä alkuaikojen roduista teidän maailmassanne on jäljellä.
The evolution of six—or of three—colored races, while seeming to deteriorate the original endowment of the red man, provides certain very desirable variations in mortal types and affords an otherwise unattainable expression of diverse human potentials. These modifications are beneficial to the progress of mankind as a whole provided they are subsequently upstepped by the imported Adamic or violet race. On Urantia this usual plan of amalgamation was not extensively carried out, and this failure to execute the plan of race evolution makes it impossible for you to understand very much about the status of these peoples on an average inhabited planet by observing the remnants of these early races on your world.
Rodullisen kehityksen alkuaikoina punaisilla, keltaisilla ja sinisillä ihmisillä on lievää taipumusta keskinäiseen risteytymiseen. Samanlaista taipumusta keskinäiseen sekoittumiseen esiintyy oranssi-ihoisten, vihreiden ja indigonväristen rotujen välillä.
In the early days of racial development there is a slight tendency for the red, the yellow, and the blue men to interbreed; there is a similar tendency for the orange, green, and indigo races to intermingle.
Edistyneemmät rodut käyttävät tavallisesti takapajuisempia ihmisiä ruumiillisen työn tekijöinä. Tämä selittää, mistä planeettojen varhaisina aikakausina esiintyvä orjuus saa alkunsa. Punaiset ihmiset nujertavat tavallisesti oranssit ja alentavat nämä palvelijan asemaan – toisinaan he hävittävät nämä kokonaan. Keltaiset ja punaiset ihmiset harjoittavat yleensä keskinäistä veljeilyä, mutta eivät aina. Keltainen rotu orjuuttaa tavallisesti vihreän, kun sininen rotu taas alistaa valtaansa indigon. Nämä alkukantaisten ihmisten rodut eivät pidä takapajuisten kanssaihmistensä pakkotyön muodossa tapahtuvaa hyväksikäyttämistä sen kummallisempana kuin urantialaiset pitäisivät hevosten ja karjan ostamista ja myymistä.
The more backward humans are usually employed as laborers by the more progressive races. This accounts for the origin of slavery on the planets during the early ages. The orange men are usually subdued by the red and reduced to the status of servants—sometimes exterminated. The yellow and red men often fraternize, but not always. The yellow race usually enslaves the green, while the blue man subdues the indigo. These races of primitive men think no more of utilizing the services of their backward fellows in compulsory labor than Urantians would of buying and selling horses and cattle.
Useimmissa normaaleissa maailmoissa ei alistamiseen perustuva orjuus säily Planeettaprinssin tuomiokauden yli, vaikka vajaamieliset ja sosiaalisesti sopeutumattomat usein yhä pakotetaankin työntekoon vastoin heidän tahtoaan. Mutta kaikilla normaaleilla sfääreillä tämänlaatuinen alkukantainen orjuus lakkautetaan pian, sen jälkeen kun muualta tuotettu violetti eli adamiittinen rotu on saapunut.
On most normal worlds involuntary servitude does not survive the dispensation of the Planetary Prince, although mental defectives and social delinquents are often still compelled to perform involuntary labor. But on all normal spheres this sort of primitive slavery is abolished soon after the arrival of the imported violet or Adamic race.
Näiden kuuden evolutionaarisen rodun on määrä sekoittua ja jalostua siten, että ne yhdistyvät Aatami-kohentajien jälkeläisiin. Mutta ennen kuin nämä kansat sekoittuvat, heikkotasoisimmat ja kelvottomat ainekset on suurelta osin hävitetty. Planeettaprinssi ja Aineellinen Poika tekevät yhdessä muiden soveltuvien planetaaristen viranomaisten kanssa päätökset siitä, mitkä lisääntyvistä rotuaineksista ovat kelvollisia. Urantialla näin radikaalin ohjelman toteuttaminen on vaikeaa siksi, että täältä puuttuvat tuomarit, jotka olisivat päteviä päättämään, ketkä maailmanne rotujen yksilöistä ovat biologisesti kelvollisia, ketkä epäkelpoja. Tästä esteestä huolimatta tuntuu siltä, että teidän tulisi kyetä sopimaan selvästi epäkelpojen, vajavaisten, rappeutuneiden ja yhteiskunnanvastaisten rotuainestenne biologisesta sulkemisesta yhteisön ulkopuolelle.
These six evolutionary races are destined to be blended and exalted by amalgamation with the progeny of the Adamic uplifters. But before these peoples are blended, the inferior and unfit are largely eliminated. The Planetary Prince and the Material Son, with other suitable planetary authorities, pass upon the fitness of the reproducing strains. The difficulty of executing such a radical program on Urantia consists in the absence of competent judges to pass upon the biologic fitness or unfitness of the individuals of your world races. Notwithstanding this obstacle, it seems that you ought to be able to agree upon the biologic disfellowshiping of your more markedly unfit, defective, degenerate, and antisocial stocks.

Urantia-kirja

Sisällysluettelo

← Kaikki luvut ja kirjahaku
EsipuheAvaa koko luku
Luku 1 Universaalinen IsäAvaa koko luku
Luku 2 Jumalan olemusAvaa koko luku
Luku 3 Jumalan attribuutitAvaa koko luku
Luku 4 Jumalan suhde maailmankaikkeuteenAvaa koko luku
Luku 5 Jumalan suhde yksilöönAvaa koko luku
Luku 6 Iankaikkinen PoikaAvaa koko luku
Luku 7 Iankaikkisen Pojan suhde maailmankaikkeuteenAvaa koko luku
Luku 8 Ääretön HenkiAvaa koko luku
Luku 9 Äärettömän Hengen suhde maailmankaikkeuteenAvaa koko luku
Luku 10 Paratiisin-KolminaisuusAvaa koko luku
Luku 11 Ikuinen Paratiisin SaariAvaa koko luku
Luku 12 Universumien universumiAvaa koko luku
Luku 13 Paratiisin pyhät sfääritAvaa koko luku
Luku 14 Keskus- ja jumalallinen universumiAvaa koko luku
Luku 15 Seitsemän superuniversumiaAvaa koko luku
Luku 16 Seitsemän ValtiashenkeäAvaa koko luku
Luku 17 Korkeimpien Henkien seitsemän ryhmääAvaa koko luku
Luku 18 Korkeimmat KolminaisuuspersoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 19 Rinnasteiset kolminaisuusperäiset olennotAvaa koko luku
Luku 20 Jumalan Paratiisin-PojatAvaa koko luku
Luku 21 Paratiisin Luoja-PojatAvaa koko luku
Luku 22 Kolminaistetut Jumalan PojatAvaa koko luku
Luku 23 Yksinäiset SanansaattajatAvaa koko luku
Luku 24 Äärettömän Hengen korkeammat persoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 25 Avaruuden SanansaattajajoukotAvaa koko luku
Luku 26 Keskusuniversumin hoivaavat hengetAvaa koko luku
Luku 27 Ensi asteen supernafien toimintaAvaa koko luku
Luku 28 Superuniversumien hoivaavat hengetAvaa koko luku
Luku 29 Universumivoiman ohjaajatAvaa koko luku
Luku 30 Suuruniversumin persoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 31 Lopullisuuden SaavuttajakuntaAvaa koko luku
Luku 32 Paikallisuniversumien kehitysAvaa koko luku
Luku 33 Paikallisuniversumin hallintoAvaa koko luku
Luku 34 Paikallisuniversumin Äiti-HenkiAvaa koko luku
Luku 35 Jumalan paikallisuniversumipojatAvaa koko luku
Luku 36 ElämänkantajatAvaa koko luku
Luku 37 Paikallisuniversumin persoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 38 Paikallisuniversumin hoivaavat hengetAvaa koko luku
Luku 39 Serafien armeijakunnatAvaa koko luku
Luku 40 Ylösnousemukselliset Jumalan pojatAvaa koko luku
Luku 41 Paikallisuniversumin fyysiset aspektitAvaa koko luku
Luku 42 Energia – mieli ja aineAvaa koko luku
Luku 43 KonstellaatiotAvaa koko luku
Luku 44 Taivaalliset taidetyöntekijätAvaa koko luku
Luku 45 Paikallisjärjestelmän hallintoAvaa koko luku
Luku 46 Paikallisjärjestelmän päämajaAvaa koko luku
Luku 47 Seitsemän mansiomaailmaaAvaa koko luku
Luku 48 MorontiaelämäAvaa koko luku
Luku 49 Asutut maailmatAvaa koko luku
Luku 50 PlaneettaprinssitAvaa koko luku
Luku 51 Planetaariset AatamitNykyinen lukuAvaa koko luku
Luku 52 Planetaariset kuolevaisten aikakaudetAvaa koko luku
Luku 53 Luciferin kapinaAvaa koko luku
Luku 54 Luciferin kapinaan liittyvät ongelmatAvaa koko luku
Luku 55 Valon ja elämän sfääritAvaa koko luku
Luku 56 Universaalinen ykseysAvaa koko luku
Luku 57 Urantian alkuperäAvaa koko luku
Luku 58 Elämän juurruttaminen UrantialleAvaa koko luku
Luku 59 Elämän merellisen muodon aikakausi UrantiallaAvaa koko luku
Luku 60 Urantia maaeliöstön varhaiskaudellaAvaa koko luku
Luku 61 Nisäkkäiden aikakausi UrantiallaAvaa koko luku
Luku 62 Alkuihmisen kantarodutAvaa koko luku
Luku 63 Ensimmäinen ihmisperheAvaa koko luku
Luku 64 Evolutionaariset värilliset rodutAvaa koko luku
Luku 65 Evoluution valvontaAvaa koko luku
Luku 66 Urantian PlaneettaprinssiAvaa koko luku
Luku 67 Planeetan kapinaAvaa koko luku
Luku 68 Sivilisaation sarastusAvaa koko luku
Luku 69 Ihmisen perusinstituutiotAvaa koko luku
Luku 70 Ihmisperäisen hallitusjärjestelmän kehitysAvaa koko luku
Luku 71 Valtion kehittyminenAvaa koko luku
Luku 72 Erään naapuriplaneetan hallitusjärjestelmäAvaa koko luku
Luku 73 Eedenin PuutarhaAvaa koko luku
Luku 74 Aatami ja EevaAvaa koko luku
Luku 75 Aatami ja Eeva rikkovat sopimuksensaAvaa koko luku
Luku 76 Toinen PuutarhaAvaa koko luku
Luku 77 KeskiväliolennotAvaa koko luku
Luku 78 Violetti rotu Aatamin aikojen jälkeenAvaa koko luku
Luku 79 Andiittien leviäminen itämaihinAvaa koko luku
Luku 80 Andiittien leviäminen länsimaihinAvaa koko luku
Luku 81 Nykysivilisaation kehittyminenAvaa koko luku
Luku 82 Avioliiton kehitysAvaa koko luku
Luku 83 AvioliittoinstituutioAvaa koko luku
Luku 84 Avioliitto ja perhe-elämäAvaa koko luku
Luku 85 Palvonnan alkujuuretAvaa koko luku
Luku 86 Uskonnon varhaiskehitysAvaa koko luku
Luku 87 AavekultitAvaa koko luku
Luku 88 Fetissit, taikakalut ja magiaAvaa koko luku
Luku 89 Synti, uhri ja sovitusAvaa koko luku
Luku 90 Shamanismi – poppamiehet ja papitAvaa koko luku
Luku 91 Rukoilun kehityshistoriaAvaa koko luku
Luku 92 Uskonnon myöhempi kehitysAvaa koko luku
Luku 93 Makiventa MelkisedekAvaa koko luku
Luku 94 Melkisedekin opetusten vaikutus itämaillaAvaa koko luku
Luku 95 Melkisedekin opetusten vaikutus LevantissaAvaa koko luku
Luku 96 Jahve – heprealaisten JumalaAvaa koko luku
Luku 97 Jumalakäsityksen kehitys heprealaisten keskuudessaAvaa koko luku
Luku 98 Melkisedekin opetusten vaikutus länsimaissaAvaa koko luku
Luku 99 Uskontoon liittyvät yhteiskunnalliset kysymyksetAvaa koko luku
Luku 100 Uskonto ihmisen kokemuksessaAvaa koko luku
Luku 101 Uskonnon todellinen luonneAvaa koko luku
Luku 102 Uskonnollisen uskon perustuksetAvaa koko luku
Luku 103 Uskonnollisen kokemuksen reaalisuusAvaa koko luku
Luku 104 Kolminaisuuskäsityksen kasvuAvaa koko luku
Luku 105 Jumaluus ja todellisuusAvaa koko luku
Luku 106 Universumin todellisuustasotAvaa koko luku
Luku 107 Ajatuksensuuntaajien alkuperä ja olemusAvaa koko luku
Luku 108 Ajatuksensuuntaajien tehtävä ja toimintaAvaa koko luku
Luku 109 Suuntaajien suhde universumin luotuihinAvaa koko luku
Luku 110 Suuntaajien suhde yksittäisiin kuolevaisiinAvaa koko luku
Luku 111 Suuntaaja ja sieluAvaa koko luku
Luku 112 Persoonallisuuden eloonjääminenAvaa koko luku
Luku 113 KohtalonsuojelijaserafitAvaa koko luku
Luku 114 Serafien planetaarinen hallitusAvaa koko luku
Luku 115 Korkein OlentoAvaa koko luku
Luku 116 Kaikkivaltias KorkeinAvaa koko luku
Luku 117 Korkein JumalaAvaa koko luku
Luku 118 Korkein ja Perimmäinen – ajallisuus ja avaruusAvaa koko luku
Luku 119 Kristus Mikaelin lahjoittautumisetAvaa koko luku
Luku 120 Mikaelin lahjoittautuminen UrantiallaAvaa koko luku
Luku 121 Mikaelin lahjoittautumisen aikaiset olotAvaa koko luku
Luku 122 Jeesuksen syntymä ja vauvaikäAvaa koko luku
Luku 123 Jeesuksen varhaislapsuusAvaa koko luku
Luku 124 Jeesuksen myöhempi lapsuusikäAvaa koko luku
Luku 125 Jeesus JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 126 Kaksi ratkaisevan tärkeää vuottaAvaa koko luku
Luku 127 NuoruusvuodetAvaa koko luku
Luku 128 Jeesuksen varhaismiehuusAvaa koko luku
Luku 129 Jeesuksen aikuisiän loppupuoliAvaa koko luku
Luku 130 Matkalla RoomaanAvaa koko luku
Luku 131 Maailman uskonnotAvaa koko luku
Luku 132 Roomassa vietetty aikaAvaa koko luku
Luku 133 Paluu RoomastaAvaa koko luku
Luku 134 Siirtymäkauden vuodetAvaa koko luku
Luku 135 Johannes KastajaAvaa koko luku
Luku 136 Kaste ja ne neljäkymmentä päivääAvaa koko luku
Luku 137 Odottelua GalileassaAvaa koko luku
Luku 138 Valtakunnan sanansaattajain kouluttaminenAvaa koko luku
Luku 139 Kaksitoista apostoliaAvaa koko luku
Luku 140 Kahdentoista apostolin virkaanasettaminenAvaa koko luku
Luku 141 Julkisen toiminnan alkuAvaa koko luku
Luku 142 Pääsiäinen JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 143 Matka Samarian halkiAvaa koko luku
Luku 144 Gilboalla ja DekapoliissaAvaa koko luku
Luku 145 Neljä vaiheikasta päivää KapernaumissaAvaa koko luku
Luku 146 Ensimmäinen Galilean-saarnamatkaAvaa koko luku
Luku 147 Pistäytyminen JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 148 Evankelistojen koulutusta BetsaidassaAvaa koko luku
Luku 149 Toinen saarnamatkaAvaa koko luku
Luku 150 Kolmas saarnamatkaAvaa koko luku
Luku 151 Odottelua ja opetusta järvenrannallaAvaa koko luku
Luku 152 Kapernaumin kriisiin johtaneet tapahtumatAvaa koko luku
Luku 153 Kapernaumin kriisiAvaa koko luku
Luku 154 Viimeiset Kapernaumissa vietetyt päivätAvaa koko luku
Luku 155 Pakomatka Pohjois-Galilean halkiAvaa koko luku
Luku 156 Oleskelu Tyyrossa ja SiidonissaAvaa koko luku
Luku 157 Filippuksen KesareassaAvaa koko luku
Luku 158 KirkastusvuoriAvaa koko luku
Luku 159 Kiertomatka DekapoliissaAvaa koko luku
Luku 160 Rodan AleksandrialainenAvaa koko luku
Luku 161 Jatkokeskustelut Rodanin kanssaAvaa koko luku
Luku 162 LehtimajanjuhlaAvaa koko luku
Luku 163 Seitsemänkymmenen opettajan virkaanasettajaiset MagadanissaAvaa koko luku
Luku 164 Temppelin vihkimisen muistojuhlaAvaa koko luku
Luku 165 Perean-lähetysretki alkaaAvaa koko luku
Luku 166 Viimeinen käynti Pohjois-PereassaAvaa koko luku
Luku 167 Käynti FiladelfiassaAvaa koko luku
Luku 168 Lasaruksen kuolleistaherättäminenAvaa koko luku
Luku 169 Viimeinen opetuskerta PellassaAvaa koko luku
Luku 170 Taivaan valtakuntaAvaa koko luku
Luku 171 Matkalla JerusalemiinAvaa koko luku
Luku 172 Jerusalemiin-menoAvaa koko luku
Luku 173 Maanantai JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 174 Tiistaiaamu temppelissäAvaa koko luku
Luku 175 Viimeinen temppelipuheAvaa koko luku
Luku 176 Tiistai-ilta ÖljymäelläAvaa koko luku
Luku 177 Keskiviikko – lepopäiväAvaa koko luku
Luku 178 Viimeinen leirillä vietetty päiväAvaa koko luku
Luku 179 Viimeinen ehtoollinenAvaa koko luku
Luku 180 JäähyväispuheAvaa koko luku
Luku 181 Viimeiset kehotukset ja varoituksetAvaa koko luku
Luku 182 GetsemanessaAvaa koko luku
Luku 183 Jeesus kavalletaan ja pidätetäänAvaa koko luku
Luku 184 Sanhedrinin oikeusistuimen edessäAvaa koko luku
Luku 185 Oikeuskäsittely Pilatuksen edessäAvaa koko luku
Luku 186 Hetkeä ennen ristiinnaulitsemistaAvaa koko luku
Luku 187 RistiinnaulitseminenAvaa koko luku
Luku 188 Haudassaolon aikaAvaa koko luku
Luku 189 KuolleistanousuAvaa koko luku
Luku 190 Jeesuksen morontiailmestymisetAvaa koko luku
Luku 191 Ilmestymiset apostoleille ja muille johtohenkilöilleAvaa koko luku
Luku 192 Ilmestymiset GalileassaAvaa koko luku
Luku 193 Viimeiset ilmestymiset ja taivaaseenastuminenAvaa koko luku
Luku 194 Totuuden Hengen lahjoittaminenAvaa koko luku
Luku 195 Helluntain jälkeenAvaa koko luku
Luku 196 Jeesuksen uskoAvaa koko luku

Pikaluku

Avaa luku →

Jaa jae

Urantia-kirjan

Sanasto

Urantia-kirjan

Ehdota sanaa

-
1.00×

Luo uusi keskustelu

×