Urantiakirja.fi

Ladataan…

Urantiakirja.fi

Rekisteröidy
Siirry lukutekstiin

Luku 192 Ilmestymiset Galileassa

1. Ilmestyminen järven rannalla

Noin kello kuusi perjantaiaamuna, huhtikuun 21. päivänä, morontia-Mestari suoritti kolmannentoista, ja Galileassa ensimmäisen, ilmestymisensä kymmenelle apostolille, kun näiden vene oli tulossa rantaan Betsaidan tavanomaisen maihinnousupaikan lähellä.
Apostolien vietettyä torstai-iltapäivän ja -alkuillan Sebedeuksen kotona odotellen Simon Pietari ehdotti, että he menisivät kalaan. Kun Pietari teki ehdotuksensa kalastusretkestä, kaikki apostolit päättivät lähteä mukaan. He tekivät verkkoineen työtä koko yön saamatta yhtäkään kalaa. Pyynnin epäonnistuminen ei heitä suurestikaan huolettanut, sillä heillä oli monia mielenkiintoisia kokemuksia, joista keskustella, seikkoja, jotka olivat sattuneet heille vain vähän aikaa sitten Jerusalemissa. Mutta kun päivä alkoi sarastaa, he päättivät palata Betsaidaan. Lähestyessään rantaa he näkivät, että rannalla, maihinnousupaikan lähellä, seisoi joku nuotion äärellä. Ensiksi he luulivat seisojaa Johannes Markukseksi, joka oli tullut rannalle heitä ja heidän kalansaalistaan vastaanottamaan, mutta lähemmäksi rantaa päästessään he huomasivat erehtyneensä: mies oli liian kookas ollakseen Johannes. Kenenkään mieleen ei ollut juolahtanut, että rannalla oleva henkilö olisi Mestari. He eivät täysin ymmärtäneet, miksi Jeesus halusi tavata heidät heidän aikaisemman yhdessäolonsa maisemissa, avaran taivaan alla, lähellä luontoa, kaukana Jerusalemin suljetusta ympäristöstä, johon liittyi traagisia mielleyhtymiä pelosta, petoksesta ja kuolemasta. Hän oli sanonut heille, että jos he menisivät Galileaan, hän tapaisi heidät siellä, ja nyt hän kohta tämän lupauksen täyttäisi.
Kun he laskivat ankkurin ja olivat astumassa pienempään veneeseen noustakseen maihin, rannalla oleva mies huusi heille: ”Pojat, saitteko ollenkaan saalista?” Ja kun he vastasivat ”Emme”, hän puhui uudestaan: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin kalaa tulee.” Tietämättöminä siitä, että ohjeen antaja oli Jeesus, he heittivät miehissä verkon veteen, kuten neuvo oli kuulunut, ja siinä samassa verkko täyttyi niin, että he tuskin kykenivät vetämään sitä järvestä. Johannes Sebedeuksen järki juoksi nopeasti, ja täpötäyden verkon nähdessään hän oivalsi, että heitä olikin puhutellut Mestari itse. Tämän ajatuksen juolahdettua hänen mieleensä hän kumartui kuiskaamaan Pietarille: ”Se on Mestari.” Pietari oli aina mies, joka toimi ajattelematta ja jonka antaumus oli kiihkeää. Niinpä kun Johannes kuiskasi äsken kerrotut sanat Pietarin korvaan, tämä nousi nopeasti paikaltaan ja heittäytyi veteen päästäkseen sitäkin nopeammin Mestarin vierelle. Hänen veljensä tulivat tiiviisti hänen kannoillaan, kunhan olivat kalaverkkoa perässään vetäen päässeet pikkuveneellä rantaan.
Johannes Markus oli tällä välin herännyt, ja nähdessään apostolien tulevan raskaine verkkoineen rantaan hän juoksi alas rantahietikolle heitä tervehtimään. Ja kun hän kymmenen miehen sijasta näkikin yksitoista, hän arveli tunnistamattoman miehen olevan kuolleista noussut Jeesus, ja kymmenen hämmästyneen miehen seistessä sanattomina paikallaan tämä nuorukainen ryntäsi Mestarin eteen ja sanoi tämän jalkojen juureen polvistuen: ”Herrani ja Mestarini.” Ja silloin Jeesus puhui, ei niin kuin hän oli puhunut Jerusalemissa, jolloin hän tervehti heitä sanoilla ”rauha teille”, vaan hän puhutteli Johannes Markusta tuttavalliseen sävyyn ja sanoi: ”Kas niin, Johannes, olen mielissäni, kun taas tapaan sinut, ja huolettomassa Galileassa sitä paitsi, jossa meillä voi olla varsin mukavaa yhdessä. Johannes, jääpä luoksemme niin saat aamiaista.”
Jeesuksen keskustellessa nuoren miehen kanssa kymmenen apostolia olivat niin hämmästyksissään ja yllättyneitä, että he unohtivat vetää kalaverkon rantahiekalle. Niinpä Jeesus sanoi: ”Tuokaa kalanne tänne ja valmistakaa niistä jokunen aamiaiseksi. Nuotio meillä jo on, ja runsaasti leipää.”
Sillä aikaa kun Johannes Markus oli osoittanut kunnioitustaan Mestarille, Pietari oli rantahiekalla hehkuvan hiilloksen nähtyään joutunut hetken ajaksi järkytyksen valtaan. Näky nimittäin palautti perin elävästi hänen mieleensä keskiyön hiilivalkean Hannaksen pihamaalla, jossa hän oli kieltänyt Mestarin, mutta hän karisti sen mielestään ja huudahti Mestarin jalkoihin polvistuen: ”Herrani ja Mestarini!”
Sen jälkeen Pietari liittyi tovereidensa seuraan näiden kiskoessa verkkoa rannalle. Saatuaan saaliin maihin he laskivat kalat, ja niitä oli 153 vonkaletta. Ja taas tehtiin se erehdys, että tätä kalansaalista pidettiin ihmeenä. Mitään ihmettä ei tähän tapahtumaan liittynyt. Kysymys oli vain siitä, että Mestari käytti hyväkseen ennalta tietämäänsä asiaa. Hän tiesi, että kalat olisivat kyseisessä kohdin, ja sen mukaisesti hän antoi apostoleilleen neuvon, minne heittää verkko.
Jeesus puhui heille sanoen: ”Tulkaapa nyt aamiaiselle, jokainen teistä. Myös kaksosten pitää istuutua, kun keskustelen kanssanne. Johannes Markus laittaa kalat valmiiksi.” Johannes Markus toi seitsemän hyvänkokoista kalaa, jotka Mestari pani tulelle, ja kun ne olivat kypsyneet, nuorimies tarjoili ne kymmenelle apostolille. Sitten Jeesus mursi leivän ojentaen sen Johannekselle, joka puolestaan jakoi sen nälkäisille apostoleille. Sitten kun nämä olivat kaikki saaneet osansa, Jeesus pyysi Johannes Markusta istuutumaan ja jakoi itse kalan ja leivän tälle nuorukaiselle. Ja heidän aterioidessaan Jeesus keskusteli heidän kanssaan ja muisteli, mitä kaikkea he olivat Galileassa ja tämän samaisen järven rantamilla kokeneet.
Tämä oli kolmas kerta, kun Jeesus ilmestyi ryhmänä koolla oleville apostoleille. Kun Jeesus aluksi puhutteli heitä kysyen, oliko heillä saalista, he eivät aavistaneet, kuka hän oli, sillä nämä Galileanmeren kalastajat olivat saaneet tottua sellaiseen, että heidän rantaan noustessaan Tarikean kalakauppiaat puhuttelisivat heitä mainitulla tavalla, nämä kun olivat tavallisesti paikalla ostaakseen tuoreet kalansaaliit kalankuivaamoille.
Jeesus seurusteli kymmenen apostolin ja Johannes Markuksen kanssa runsaan tunnin ajan, ja sitten hän käveli rantahietikkoa edestakaisin ja keskusteli heidän kanssaan kaksittain, mutta ei samojen parien kanssa, jotka hän oli aluksi lähettänyt tekemään opetustyötä yhdessä. Kaikki yksitoista apostolia olivat tulleet Jerusalemista yhtä matkaa, mutta Simon Selootti kävi sitä masentuneemmaksi mitä lähemmäksi Galileaa he tulivat niin, että hän jättäytyi heidän Betsaidaan päästessään pois veljiensä seurasta ja palasi kotiinsa.
Ennen kuin Jeesus lausui heille tänä aamuna hyvästit, hän pyysi, että kaksi apostolia tarjoutuisi menemään Simon Selootin luokse ja toisi tämän vielä samana päivänä takaisin. Ja Pietari ja Andreas tekivät niin.
About six o’clock Friday morning, April 21, the morontia Master made his thirteenth appearance, the first in Galilee, to the ten apostles as their boat drew near the shore close to the usual landing place at Bethsaida.
After the apostles had spent the afternoon and early evening of Thursday in waiting at the Zebedee home, Simon Peter suggested that they go fishing. When Peter proposed the fishing trip, all of the apostles decided to go along. All night they toiled with the nets but caught no fish. They did not much mind the failure to make a catch, for they had many interesting experiences to talk over, things which had so recently happened to them at Jerusalem. But when daylight came, they decided to return to Bethsaida. As they neared the shore, they saw someone on the beach, near the boat landing, standing by a fire. At first they thought it was John Mark, who had come down to welcome them back with their catch, but as they drew nearer the shore, they saw they were mistaken—the man was too tall for John. It had occurred to none of them that the person on the shore was the Master. They did not altogether understand why Jesus wanted to meet with them amidst the scenes of their earlier associations and out in the open in contact with nature, far away from the shut-in environment of Jerusalem with its tragic associations of fear, betrayal, and death. He had told them that, if they would go into Galilee, he would meet them there, and he was about to fulfill that promise.
As they dropped anchor and prepared to enter the small boat for going ashore, the man on the beach called to them, “Lads, have you caught anything?” And when they answered, “No,” he spoke again. “Cast the net on the right side of the boat, and you will find fish.” While they did not know it was Jesus who had directed them, with one accord they cast in the net as they had been instructed, and immediately it was filled, so much so that they were hardly able to draw it up. Now, John Zebedee was quick of perception, and when he saw the heavy-laden net, he perceived that it was the Master who had spoken to them. When this thought came into his mind, he leaned over and whispered to Peter, “It is the Master.” Peter was ever a man of thoughtless action and impetuous devotion; so when John whispered this in his ear, he quickly arose and cast himself into the water that he might the sooner reach the Master’s side. His brethren came up close behind him, having come ashore in the small boat, hauling the net of fishes after them.
By this time John Mark was up and, seeing the apostles coming ashore with the heavy-laden net, ran down the beach to greet them; and when he saw eleven men instead of ten, he surmised that the unrecognized one was the risen Jesus, and as the astonished ten stood by in silence, the youth rushed up to the Master and, kneeling at his feet, said, “My Lord and my Master.” And then Jesus spoke, not as he had in Jerusalem, when he greeted them with “Peace be upon you,” but in commonplace tones he addressed John Mark: “Well, John, I am glad to see you again and in carefree Galilee, where we can have a good visit. Stay with us, John, and have breakfast.”
As Jesus talked with the young man, the ten were so astonished and surprised that they neglected to haul the net of fish in upon the beach. Now spoke Jesus: “Bring in your fish and prepare some for breakfast. Already we have the fire and much bread.”
While John Mark had paid homage to the Master, Peter had for a moment been shocked at the sight of the coals of fire glowing there on the beach; the scene reminded him so vividly of the midnight fire of charcoal in the courtyard of Annas, where he had disowned the Master, but he shook himself and, kneeling at the Master’s feet, exclaimed, “My Lord and my Master!”
Peter then joined his comrades as they hauled in the net. When they had landed their catch, they counted the fish, and there were 153 large ones. And again was the mistake made of calling this another miraculous catch of fish. There was no miracle connected with this episode. It was merely an exercise of the Master’s preknowledge. He knew the fish were there and accordingly directed the apostles where to cast the net.
Jesus spoke to them, saying: “Come now, all of you, to breakfast. Even the twins should sit down while I visit with you; John Mark will dress the fish.” John Mark brought seven good-sized fish, which the Master put on the fire, and when they were cooked, the lad served them to the ten. Then Jesus broke the bread and handed it to John, who in turn served it to the hungry apostles. When they had all been served, Jesus bade John Mark sit down while he himself served the fish and the bread to the lad. And as they ate, Jesus visited with them and recounted their many experiences in Galilee and by this very lake.
This was the third time Jesus had manifested himself to the apostles as a group. When Jesus first addressed them, asking if they had any fish, they did not suspect who he was because it was a common experience for these fishermen on the Sea of Galilee, when they came ashore, to be thus accosted by the fish merchants of Tarichea, who were usually on hand to buy the fresh catches for the drying establishments.
Jesus visited with the ten apostles and John Mark for more than an hour, and then he walked up and down the beach, talking with them two and two—but not the same couples he had at first sent out together to teach. All eleven of the apostles had come down from Jerusalem together, but Simon Zelotes grew more and more despondent as they drew near Galilee, so that, when they reached Bethsaida, he forsook his brethren and returned to his home.
Before taking leave of them this morning, Jesus directed that two of the apostles should volunteer to go to Simon Zelotes and bring him back that very day. And Peter and Andrew did so.
SuomiEnglish
Noin kello kuusi perjantaiaamuna, huhtikuun 21. päivänä, morontia-Mestari suoritti kolmannentoista, ja Galileassa ensimmäisen, ilmestymisensä kymmenelle apostolille, kun näiden vene oli tulossa rantaan Betsaidan tavanomaisen maihinnousupaikan lähellä.
About six o’clock Friday morning, April 21, the morontia Master made his thirteenth appearance, the first in Galilee, to the ten apostles as their boat drew near the shore close to the usual landing place at Bethsaida.
Apostolien vietettyä torstai-iltapäivän ja -alkuillan Sebedeuksen kotona odotellen Simon Pietari ehdotti, että he menisivät kalaan. Kun Pietari teki ehdotuksensa kalastusretkestä, kaikki apostolit päättivät lähteä mukaan. He tekivät verkkoineen työtä koko yön saamatta yhtäkään kalaa. Pyynnin epäonnistuminen ei heitä suurestikaan huolettanut, sillä heillä oli monia mielenkiintoisia kokemuksia, joista keskustella, seikkoja, jotka olivat sattuneet heille vain vähän aikaa sitten Jerusalemissa. Mutta kun päivä alkoi sarastaa, he päättivät palata Betsaidaan. Lähestyessään rantaa he näkivät, että rannalla, maihinnousupaikan lähellä, seisoi joku nuotion äärellä. Ensiksi he luulivat seisojaa Johannes Markukseksi, joka oli tullut rannalle heitä ja heidän kalansaalistaan vastaanottamaan, mutta lähemmäksi rantaa päästessään he huomasivat erehtyneensä: mies oli liian kookas ollakseen Johannes. Kenenkään mieleen ei ollut juolahtanut, että rannalla oleva henkilö olisi Mestari. He eivät täysin ymmärtäneet, miksi Jeesus halusi tavata heidät heidän aikaisemman yhdessäolonsa maisemissa, avaran taivaan alla, lähellä luontoa, kaukana Jerusalemin suljetusta ympäristöstä, johon liittyi traagisia mielleyhtymiä pelosta, petoksesta ja kuolemasta. Hän oli sanonut heille, että jos he menisivät Galileaan, hän tapaisi heidät siellä, ja nyt hän kohta tämän lupauksen täyttäisi.
After the apostles had spent the afternoon and early evening of Thursday in waiting at the Zebedee home, Simon Peter suggested that they go fishing. When Peter proposed the fishing trip, all of the apostles decided to go along. All night they toiled with the nets but caught no fish. They did not much mind the failure to make a catch, for they had many interesting experiences to talk over, things which had so recently happened to them at Jerusalem. But when daylight came, they decided to return to Bethsaida. As they neared the shore, they saw someone on the beach, near the boat landing, standing by a fire. At first they thought it was John Mark, who had come down to welcome them back with their catch, but as they drew nearer the shore, they saw they were mistaken—the man was too tall for John. It had occurred to none of them that the person on the shore was the Master. They did not altogether understand why Jesus wanted to meet with them amidst the scenes of their earlier associations and out in the open in contact with nature, far away from the shut-in environment of Jerusalem with its tragic associations of fear, betrayal, and death. He had told them that, if they would go into Galilee, he would meet them there, and he was about to fulfill that promise.
Kun he laskivat ankkurin ja olivat astumassa pienempään veneeseen noustakseen maihin, rannalla oleva mies huusi heille: ”Pojat, saitteko ollenkaan saalista?” Ja kun he vastasivat ”Emme”, hän puhui uudestaan: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin kalaa tulee.” Tietämättöminä siitä, että ohjeen antaja oli Jeesus, he heittivät miehissä verkon veteen, kuten neuvo oli kuulunut, ja siinä samassa verkko täyttyi niin, että he tuskin kykenivät vetämään sitä järvestä. Johannes Sebedeuksen järki juoksi nopeasti, ja täpötäyden verkon nähdessään hän oivalsi, että heitä olikin puhutellut Mestari itse. Tämän ajatuksen juolahdettua hänen mieleensä hän kumartui kuiskaamaan Pietarille: ”Se on Mestari.” Pietari oli aina mies, joka toimi ajattelematta ja jonka antaumus oli kiihkeää. Niinpä kun Johannes kuiskasi äsken kerrotut sanat Pietarin korvaan, tämä nousi nopeasti paikaltaan ja heittäytyi veteen päästäkseen sitäkin nopeammin Mestarin vierelle. Hänen veljensä tulivat tiiviisti hänen kannoillaan, kunhan olivat kalaverkkoa perässään vetäen päässeet pikkuveneellä rantaan.
As they dropped anchor and prepared to enter the small boat for going ashore, the man on the beach called to them, “Lads, have you caught anything?” And when they answered, “No,” he spoke again. “Cast the net on the right side of the boat, and you will find fish.” While they did not know it was Jesus who had directed them, with one accord they cast in the net as they had been instructed, and immediately it was filled, so much so that they were hardly able to draw it up. Now, John Zebedee was quick of perception, and when he saw the heavy-laden net, he perceived that it was the Master who had spoken to them. When this thought came into his mind, he leaned over and whispered to Peter, “It is the Master.” Peter was ever a man of thoughtless action and impetuous devotion; so when John whispered this in his ear, he quickly arose and cast himself into the water that he might the sooner reach the Master’s side. His brethren came up close behind him, having come ashore in the small boat, hauling the net of fishes after them.
Johannes Markus oli tällä välin herännyt, ja nähdessään apostolien tulevan raskaine verkkoineen rantaan hän juoksi alas rantahietikolle heitä tervehtimään. Ja kun hän kymmenen miehen sijasta näkikin yksitoista, hän arveli tunnistamattoman miehen olevan kuolleista noussut Jeesus, ja kymmenen hämmästyneen miehen seistessä sanattomina paikallaan tämä nuorukainen ryntäsi Mestarin eteen ja sanoi tämän jalkojen juureen polvistuen: ”Herrani ja Mestarini.” Ja silloin Jeesus puhui, ei niin kuin hän oli puhunut Jerusalemissa, jolloin hän tervehti heitä sanoilla ”rauha teille”, vaan hän puhutteli Johannes Markusta tuttavalliseen sävyyn ja sanoi: ”Kas niin, Johannes, olen mielissäni, kun taas tapaan sinut, ja huolettomassa Galileassa sitä paitsi, jossa meillä voi olla varsin mukavaa yhdessä. Johannes, jääpä luoksemme niin saat aamiaista.”
By this time John Mark was up and, seeing the apostles coming ashore with the heavy-laden net, ran down the beach to greet them; and when he saw eleven men instead of ten, he surmised that the unrecognized one was the risen Jesus, and as the astonished ten stood by in silence, the youth rushed up to the Master and, kneeling at his feet, said, “My Lord and my Master.” And then Jesus spoke, not as he had in Jerusalem, when he greeted them with “Peace be upon you,” but in commonplace tones he addressed John Mark: “Well, John, I am glad to see you again and in carefree Galilee, where we can have a good visit. Stay with us, John, and have breakfast.”
Jeesuksen keskustellessa nuoren miehen kanssa kymmenen apostolia olivat niin hämmästyksissään ja yllättyneitä, että he unohtivat vetää kalaverkon rantahiekalle. Niinpä Jeesus sanoi: ”Tuokaa kalanne tänne ja valmistakaa niistä jokunen aamiaiseksi. Nuotio meillä jo on, ja runsaasti leipää.”
As Jesus talked with the young man, the ten were so astonished and surprised that they neglected to haul the net of fish in upon the beach. Now spoke Jesus: “Bring in your fish and prepare some for breakfast. Already we have the fire and much bread.”
Sillä aikaa kun Johannes Markus oli osoittanut kunnioitustaan Mestarille, Pietari oli rantahiekalla hehkuvan hiilloksen nähtyään joutunut hetken ajaksi järkytyksen valtaan. Näky nimittäin palautti perin elävästi hänen mieleensä keskiyön hiilivalkean Hannaksen pihamaalla, jossa hän oli kieltänyt Mestarin, mutta hän karisti sen mielestään ja huudahti Mestarin jalkoihin polvistuen: ”Herrani ja Mestarini!”
While John Mark had paid homage to the Master, Peter had for a moment been shocked at the sight of the coals of fire glowing there on the beach; the scene reminded him so vividly of the midnight fire of charcoal in the courtyard of Annas, where he had disowned the Master, but he shook himself and, kneeling at the Master’s feet, exclaimed, “My Lord and my Master!”
Sen jälkeen Pietari liittyi tovereidensa seuraan näiden kiskoessa verkkoa rannalle. Saatuaan saaliin maihin he laskivat kalat, ja niitä oli 153 vonkaletta. Ja taas tehtiin se erehdys, että tätä kalansaalista pidettiin ihmeenä. Mitään ihmettä ei tähän tapahtumaan liittynyt. Kysymys oli vain siitä, että Mestari käytti hyväkseen ennalta tietämäänsä asiaa. Hän tiesi, että kalat olisivat kyseisessä kohdin, ja sen mukaisesti hän antoi apostoleilleen neuvon, minne heittää verkko.
Peter then joined his comrades as they hauled in the net. When they had landed their catch, they counted the fish, and there were 153 large ones. And again was the mistake made of calling this another miraculous catch of fish. There was no miracle connected with this episode. It was merely an exercise of the Master’s preknowledge. He knew the fish were there and accordingly directed the apostles where to cast the net.
Jeesus puhui heille sanoen: ”Tulkaapa nyt aamiaiselle, jokainen teistä. Myös kaksosten pitää istuutua, kun keskustelen kanssanne. Johannes Markus laittaa kalat valmiiksi.” Johannes Markus toi seitsemän hyvänkokoista kalaa, jotka Mestari pani tulelle, ja kun ne olivat kypsyneet, nuorimies tarjoili ne kymmenelle apostolille. Sitten Jeesus mursi leivän ojentaen sen Johannekselle, joka puolestaan jakoi sen nälkäisille apostoleille. Sitten kun nämä olivat kaikki saaneet osansa, Jeesus pyysi Johannes Markusta istuutumaan ja jakoi itse kalan ja leivän tälle nuorukaiselle. Ja heidän aterioidessaan Jeesus keskusteli heidän kanssaan ja muisteli, mitä kaikkea he olivat Galileassa ja tämän samaisen järven rantamilla kokeneet.
Jesus spoke to them, saying: “Come now, all of you, to breakfast. Even the twins should sit down while I visit with you; John Mark will dress the fish.” John Mark brought seven good-sized fish, which the Master put on the fire, and when they were cooked, the lad served them to the ten. Then Jesus broke the bread and handed it to John, who in turn served it to the hungry apostles. When they had all been served, Jesus bade John Mark sit down while he himself served the fish and the bread to the lad. And as they ate, Jesus visited with them and recounted their many experiences in Galilee and by this very lake.
Tämä oli kolmas kerta, kun Jeesus ilmestyi ryhmänä koolla oleville apostoleille. Kun Jeesus aluksi puhutteli heitä kysyen, oliko heillä saalista, he eivät aavistaneet, kuka hän oli, sillä nämä Galileanmeren kalastajat olivat saaneet tottua sellaiseen, että heidän rantaan noustessaan Tarikean kalakauppiaat puhuttelisivat heitä mainitulla tavalla, nämä kun olivat tavallisesti paikalla ostaakseen tuoreet kalansaaliit kalankuivaamoille.
This was the third time Jesus had manifested himself to the apostles as a group. When Jesus first addressed them, asking if they had any fish, they did not suspect who he was because it was a common experience for these fishermen on the Sea of Galilee, when they came ashore, to be thus accosted by the fish merchants of Tarichea, who were usually on hand to buy the fresh catches for the drying establishments.
Jeesus seurusteli kymmenen apostolin ja Johannes Markuksen kanssa runsaan tunnin ajan, ja sitten hän käveli rantahietikkoa edestakaisin ja keskusteli heidän kanssaan kaksittain, mutta ei samojen parien kanssa, jotka hän oli aluksi lähettänyt tekemään opetustyötä yhdessä. Kaikki yksitoista apostolia olivat tulleet Jerusalemista yhtä matkaa, mutta Simon Selootti kävi sitä masentuneemmaksi mitä lähemmäksi Galileaa he tulivat niin, että hän jättäytyi heidän Betsaidaan päästessään pois veljiensä seurasta ja palasi kotiinsa.
Jesus visited with the ten apostles and John Mark for more than an hour, and then he walked up and down the beach, talking with them two and two—but not the same couples he had at first sent out together to teach. All eleven of the apostles had come down from Jerusalem together, but Simon Zelotes grew more and more despondent as they drew near Galilee, so that, when they reached Bethsaida, he forsook his brethren and returned to his home.
Ennen kuin Jeesus lausui heille tänä aamuna hyvästit, hän pyysi, että kaksi apostolia tarjoutuisi menemään Simon Selootin luokse ja toisi tämän vielä samana päivänä takaisin. Ja Pietari ja Andreas tekivät niin.
Before taking leave of them this morning, Jesus directed that two of the apostles should volunteer to go to Simon Zelotes and bring him back that very day. And Peter and Andrew did so.

Urantia-kirja

Sisällysluettelo

← Kaikki luvut ja kirjahaku
EsipuheAvaa koko luku
Luku 1 Universaalinen IsäAvaa koko luku
Luku 2 Jumalan olemusAvaa koko luku
Luku 3 Jumalan attribuutitAvaa koko luku
Luku 4 Jumalan suhde maailmankaikkeuteenAvaa koko luku
Luku 5 Jumalan suhde yksilöönAvaa koko luku
Luku 6 Iankaikkinen PoikaAvaa koko luku
Luku 7 Iankaikkisen Pojan suhde maailmankaikkeuteenAvaa koko luku
Luku 8 Ääretön HenkiAvaa koko luku
Luku 9 Äärettömän Hengen suhde maailmankaikkeuteenAvaa koko luku
Luku 10 Paratiisin-KolminaisuusAvaa koko luku
Luku 11 Ikuinen Paratiisin SaariAvaa koko luku
Luku 12 Universumien universumiAvaa koko luku
Luku 13 Paratiisin pyhät sfääritAvaa koko luku
Luku 14 Keskus- ja jumalallinen universumiAvaa koko luku
Luku 15 Seitsemän superuniversumiaAvaa koko luku
Luku 16 Seitsemän ValtiashenkeäAvaa koko luku
Luku 17 Korkeimpien Henkien seitsemän ryhmääAvaa koko luku
Luku 18 Korkeimmat KolminaisuuspersoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 19 Rinnasteiset kolminaisuusperäiset olennotAvaa koko luku
Luku 20 Jumalan Paratiisin-PojatAvaa koko luku
Luku 21 Paratiisin Luoja-PojatAvaa koko luku
Luku 22 Kolminaistetut Jumalan PojatAvaa koko luku
Luku 23 Yksinäiset SanansaattajatAvaa koko luku
Luku 24 Äärettömän Hengen korkeammat persoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 25 Avaruuden SanansaattajajoukotAvaa koko luku
Luku 26 Keskusuniversumin hoivaavat hengetAvaa koko luku
Luku 27 Ensi asteen supernafien toimintaAvaa koko luku
Luku 28 Superuniversumien hoivaavat hengetAvaa koko luku
Luku 29 Universumivoiman ohjaajatAvaa koko luku
Luku 30 Suuruniversumin persoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 31 Lopullisuuden SaavuttajakuntaAvaa koko luku
Luku 32 Paikallisuniversumien kehitysAvaa koko luku
Luku 33 Paikallisuniversumin hallintoAvaa koko luku
Luku 34 Paikallisuniversumin Äiti-HenkiAvaa koko luku
Luku 35 Jumalan paikallisuniversumipojatAvaa koko luku
Luku 36 ElämänkantajatAvaa koko luku
Luku 37 Paikallisuniversumin persoonallisuudetAvaa koko luku
Luku 38 Paikallisuniversumin hoivaavat hengetAvaa koko luku
Luku 39 Serafien armeijakunnatAvaa koko luku
Luku 40 Ylösnousemukselliset Jumalan pojatAvaa koko luku
Luku 41 Paikallisuniversumin fyysiset aspektitAvaa koko luku
Luku 42 Energia – mieli ja aineAvaa koko luku
Luku 43 KonstellaatiotAvaa koko luku
Luku 44 Taivaalliset taidetyöntekijätAvaa koko luku
Luku 45 Paikallisjärjestelmän hallintoAvaa koko luku
Luku 46 Paikallisjärjestelmän päämajaAvaa koko luku
Luku 47 Seitsemän mansiomaailmaaAvaa koko luku
Luku 48 MorontiaelämäAvaa koko luku
Luku 49 Asutut maailmatAvaa koko luku
Luku 50 PlaneettaprinssitAvaa koko luku
Luku 51 Planetaariset AatamitAvaa koko luku
Luku 52 Planetaariset kuolevaisten aikakaudetAvaa koko luku
Luku 53 Luciferin kapinaAvaa koko luku
Luku 54 Luciferin kapinaan liittyvät ongelmatAvaa koko luku
Luku 55 Valon ja elämän sfääritAvaa koko luku
Luku 56 Universaalinen ykseysAvaa koko luku
Luku 57 Urantian alkuperäAvaa koko luku
Luku 58 Elämän juurruttaminen UrantialleAvaa koko luku
Luku 59 Elämän merellisen muodon aikakausi UrantiallaAvaa koko luku
Luku 60 Urantia maaeliöstön varhaiskaudellaAvaa koko luku
Luku 61 Nisäkkäiden aikakausi UrantiallaAvaa koko luku
Luku 62 Alkuihmisen kantarodutAvaa koko luku
Luku 63 Ensimmäinen ihmisperheAvaa koko luku
Luku 64 Evolutionaariset värilliset rodutAvaa koko luku
Luku 65 Evoluution valvontaAvaa koko luku
Luku 66 Urantian PlaneettaprinssiAvaa koko luku
Luku 67 Planeetan kapinaAvaa koko luku
Luku 68 Sivilisaation sarastusAvaa koko luku
Luku 69 Ihmisen perusinstituutiotAvaa koko luku
Luku 70 Ihmisperäisen hallitusjärjestelmän kehitysAvaa koko luku
Luku 71 Valtion kehittyminenAvaa koko luku
Luku 72 Erään naapuriplaneetan hallitusjärjestelmäAvaa koko luku
Luku 73 Eedenin PuutarhaAvaa koko luku
Luku 74 Aatami ja EevaAvaa koko luku
Luku 75 Aatami ja Eeva rikkovat sopimuksensaAvaa koko luku
Luku 76 Toinen PuutarhaAvaa koko luku
Luku 77 KeskiväliolennotAvaa koko luku
Luku 78 Violetti rotu Aatamin aikojen jälkeenAvaa koko luku
Luku 79 Andiittien leviäminen itämaihinAvaa koko luku
Luku 80 Andiittien leviäminen länsimaihinAvaa koko luku
Luku 81 Nykysivilisaation kehittyminenAvaa koko luku
Luku 82 Avioliiton kehitysAvaa koko luku
Luku 83 AvioliittoinstituutioAvaa koko luku
Luku 84 Avioliitto ja perhe-elämäAvaa koko luku
Luku 85 Palvonnan alkujuuretAvaa koko luku
Luku 86 Uskonnon varhaiskehitysAvaa koko luku
Luku 87 AavekultitAvaa koko luku
Luku 88 Fetissit, taikakalut ja magiaAvaa koko luku
Luku 89 Synti, uhri ja sovitusAvaa koko luku
Luku 90 Shamanismi – poppamiehet ja papitAvaa koko luku
Luku 91 Rukoilun kehityshistoriaAvaa koko luku
Luku 92 Uskonnon myöhempi kehitysAvaa koko luku
Luku 93 Makiventa MelkisedekAvaa koko luku
Luku 94 Melkisedekin opetusten vaikutus itämaillaAvaa koko luku
Luku 95 Melkisedekin opetusten vaikutus LevantissaAvaa koko luku
Luku 96 Jahve – heprealaisten JumalaAvaa koko luku
Luku 97 Jumalakäsityksen kehitys heprealaisten keskuudessaAvaa koko luku
Luku 98 Melkisedekin opetusten vaikutus länsimaissaAvaa koko luku
Luku 99 Uskontoon liittyvät yhteiskunnalliset kysymyksetAvaa koko luku
Luku 100 Uskonto ihmisen kokemuksessaAvaa koko luku
Luku 101 Uskonnon todellinen luonneAvaa koko luku
Luku 102 Uskonnollisen uskon perustuksetAvaa koko luku
Luku 103 Uskonnollisen kokemuksen reaalisuusAvaa koko luku
Luku 104 Kolminaisuuskäsityksen kasvuAvaa koko luku
Luku 105 Jumaluus ja todellisuusAvaa koko luku
Luku 106 Universumin todellisuustasotAvaa koko luku
Luku 107 Ajatuksensuuntaajien alkuperä ja olemusAvaa koko luku
Luku 108 Ajatuksensuuntaajien tehtävä ja toimintaAvaa koko luku
Luku 109 Suuntaajien suhde universumin luotuihinAvaa koko luku
Luku 110 Suuntaajien suhde yksittäisiin kuolevaisiinAvaa koko luku
Luku 111 Suuntaaja ja sieluAvaa koko luku
Luku 112 Persoonallisuuden eloonjääminenAvaa koko luku
Luku 113 KohtalonsuojelijaserafitAvaa koko luku
Luku 114 Serafien planetaarinen hallitusAvaa koko luku
Luku 115 Korkein OlentoAvaa koko luku
Luku 116 Kaikkivaltias KorkeinAvaa koko luku
Luku 117 Korkein JumalaAvaa koko luku
Luku 118 Korkein ja Perimmäinen – ajallisuus ja avaruusAvaa koko luku
Luku 119 Kristus Mikaelin lahjoittautumisetAvaa koko luku
Luku 120 Mikaelin lahjoittautuminen UrantiallaAvaa koko luku
Luku 121 Mikaelin lahjoittautumisen aikaiset olotAvaa koko luku
Luku 122 Jeesuksen syntymä ja vauvaikäAvaa koko luku
Luku 123 Jeesuksen varhaislapsuusAvaa koko luku
Luku 124 Jeesuksen myöhempi lapsuusikäAvaa koko luku
Luku 125 Jeesus JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 126 Kaksi ratkaisevan tärkeää vuottaAvaa koko luku
Luku 127 NuoruusvuodetAvaa koko luku
Luku 128 Jeesuksen varhaismiehuusAvaa koko luku
Luku 129 Jeesuksen aikuisiän loppupuoliAvaa koko luku
Luku 130 Matkalla RoomaanAvaa koko luku
Luku 131 Maailman uskonnotAvaa koko luku
Luku 132 Roomassa vietetty aikaAvaa koko luku
Luku 133 Paluu RoomastaAvaa koko luku
Luku 134 Siirtymäkauden vuodetAvaa koko luku
Luku 135 Johannes KastajaAvaa koko luku
Luku 136 Kaste ja ne neljäkymmentä päivääAvaa koko luku
Luku 137 Odottelua GalileassaAvaa koko luku
Luku 138 Valtakunnan sanansaattajain kouluttaminenAvaa koko luku
Luku 139 Kaksitoista apostoliaAvaa koko luku
Luku 140 Kahdentoista apostolin virkaanasettaminenAvaa koko luku
Luku 141 Julkisen toiminnan alkuAvaa koko luku
Luku 142 Pääsiäinen JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 143 Matka Samarian halkiAvaa koko luku
Luku 144 Gilboalla ja DekapoliissaAvaa koko luku
Luku 145 Neljä vaiheikasta päivää KapernaumissaAvaa koko luku
Luku 146 Ensimmäinen Galilean-saarnamatkaAvaa koko luku
Luku 147 Pistäytyminen JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 148 Evankelistojen koulutusta BetsaidassaAvaa koko luku
Luku 149 Toinen saarnamatkaAvaa koko luku
Luku 150 Kolmas saarnamatkaAvaa koko luku
Luku 151 Odottelua ja opetusta järvenrannallaAvaa koko luku
Luku 152 Kapernaumin kriisiin johtaneet tapahtumatAvaa koko luku
Luku 153 Kapernaumin kriisiAvaa koko luku
Luku 154 Viimeiset Kapernaumissa vietetyt päivätAvaa koko luku
Luku 155 Pakomatka Pohjois-Galilean halkiAvaa koko luku
Luku 156 Oleskelu Tyyrossa ja SiidonissaAvaa koko luku
Luku 157 Filippuksen KesareassaAvaa koko luku
Luku 158 KirkastusvuoriAvaa koko luku
Luku 159 Kiertomatka DekapoliissaAvaa koko luku
Luku 160 Rodan AleksandrialainenAvaa koko luku
Luku 161 Jatkokeskustelut Rodanin kanssaAvaa koko luku
Luku 162 LehtimajanjuhlaAvaa koko luku
Luku 163 Seitsemänkymmenen opettajan virkaanasettajaiset MagadanissaAvaa koko luku
Luku 164 Temppelin vihkimisen muistojuhlaAvaa koko luku
Luku 165 Perean-lähetysretki alkaaAvaa koko luku
Luku 166 Viimeinen käynti Pohjois-PereassaAvaa koko luku
Luku 167 Käynti FiladelfiassaAvaa koko luku
Luku 168 Lasaruksen kuolleistaherättäminenAvaa koko luku
Luku 169 Viimeinen opetuskerta PellassaAvaa koko luku
Luku 170 Taivaan valtakuntaAvaa koko luku
Luku 171 Matkalla JerusalemiinAvaa koko luku
Luku 172 Jerusalemiin-menoAvaa koko luku
Luku 173 Maanantai JerusalemissaAvaa koko luku
Luku 174 Tiistaiaamu temppelissäAvaa koko luku
Luku 175 Viimeinen temppelipuheAvaa koko luku
Luku 176 Tiistai-ilta ÖljymäelläAvaa koko luku
Luku 177 Keskiviikko – lepopäiväAvaa koko luku
Luku 178 Viimeinen leirillä vietetty päiväAvaa koko luku
Luku 179 Viimeinen ehtoollinenAvaa koko luku
Luku 180 JäähyväispuheAvaa koko luku
Luku 181 Viimeiset kehotukset ja varoituksetAvaa koko luku
Luku 182 GetsemanessaAvaa koko luku
Luku 183 Jeesus kavalletaan ja pidätetäänAvaa koko luku
Luku 184 Sanhedrinin oikeusistuimen edessäAvaa koko luku
Luku 185 Oikeuskäsittely Pilatuksen edessäAvaa koko luku
Luku 186 Hetkeä ennen ristiinnaulitsemistaAvaa koko luku
Luku 187 RistiinnaulitseminenAvaa koko luku
Luku 188 Haudassaolon aikaAvaa koko luku
Luku 189 KuolleistanousuAvaa koko luku
Luku 190 Jeesuksen morontiailmestymisetAvaa koko luku
Luku 191 Ilmestymiset apostoleille ja muille johtohenkilöilleAvaa koko luku
Luku 192 Ilmestymiset GalileassaNykyinen lukuAvaa koko luku
Luku 193 Viimeiset ilmestymiset ja taivaaseenastuminenAvaa koko luku
Luku 194 Totuuden Hengen lahjoittaminenAvaa koko luku
Luku 195 Helluntain jälkeenAvaa koko luku
Luku 196 Jeesuksen uskoAvaa koko luku

Pikaluku

Avaa luku →

Jaa jae

Urantia-kirjan

Sanasto

Urantia-kirjan

Ehdota sanaa

-
1.00×

Luo uusi keskustelu

×