Caligastian sata organisoitiin palvelusta ajatellen kymmeneksi autonomiseksi neuvostoksi, joihin kuului kuhunkin kymmenen jäsentä. Kun kaksi tai useampia tällaisia neuvostoja kokoontui yhteisistuntoon, Daligastia toimi näiden yhteiskokousten puheenjohtajana. Nämä kymmenen ryhmää rakentuivat seuraavalla tavalla:

1. Ravintoasiain ja aineellisen hyvinvoinnin neuvosto. Ryhmää johti Ang. Tämä kyvykäs joukkokunta kantoi huolta ihmislajin ravitsemuksesta, vesihuollosta, vaatetuksesta ja aineellisesta edistymisestä. Sen jäsenet opettivat kaivonkaivamista, lähteiden säännöstelyä ja kastelutaitoa. Vuoristoseuduilta ja pohjoisesta kotoisin oleville he opettivat paranneltuja menetelmiä vaatetukseen käytettävien nahkojen käsittelyssä, ja myöhemmin taiteen ja tieteen opettajat ottivat opetusohjelmaan kankaankudonnan.

Suurta edistystä tapahtui ruoan varastoimismenetelmien alalla. Ruokaa säilöttiin keittämällä, kuivattamalla ja savustamalla; sillä tavoin siitä tuli ensimmäinen omaisuuden laji. Ihminen opetettiin varustautumaan nälänhädän vaaroja vastaan, sillä nälänhätä verotti aika ajoin maailman väestöä.

2. Eläintenkesytyksen ja -hyötykäytön lautakunta. Tämä neuvosto omistautui valikoimaan ja jalostamaan niitä eläimiä, jotka soveltuivat parhaiten auttamaan ihmistä taakkojen kantamisessa ja ihmisen itsensä kuljettamisessa, ravinnon lähteeksi ja myöhemmin palvelemaan maanviljelytöissä. Tätä kyvykästä joukkoa johti Bon.

Kesytettiin useantyyppisiä hyödyllisiä eläimiä, jotka nykyisin ovat jo sukupuuttoon kuolleita, sekä joitakin sellaisia, jotka ovat säilyneet kotieläiminä nykyaikaan asti. Tuohon aikaan koira oli jo kauan elänyt ihmisen seurassa, ja sininen ihminen oli onnistunut elefantin kesyttämisessä. Huolellisella jalostuksella saatiin lehmässä aikaan sellaisia muutoksia, että siitä tuli arvokas ravinnon lähde; voista ja juustosta tuli ihmisten ruokavalion yleinen osa. Ihmiset opetettiin käyttämään härkiä taakkojen kantamiseen, mutta hevonen kesytettiin vasta myöhemmin. Tämän ryhmän jäsenet opettivat ensi kerran ihmisille, miten pyörää käytetään helpottamaan esineiden vetämistä paikasta toiseen.

Kirjekyyhkyjä käytettiin ensimmäistä kertaa juuri tuohon aikaan. Niitä otettiin mukaan pitkille matkoille viestien tai avunpyyntöjen lähettämistä varten. Bonin ryhmä onnistui kouluttamaan suurista fandoreista matkustajalintuja, mutta ne kuolivat sukupuuttoon yli kolmekymmentätuhatta vuotta sitten.

3. Petoeläinten nujertamisen neuvojat. Ei riittänyt, että alkuaikojen ihmisen oli yritettävä kesyttää tietyt eläimet, vaan hänen piti oppia myös suojautumaan vihamielisen eläinkunnan muiden jäsenten taholta tulevalta tuholta. Tämän ryhmän päällikkö oli Dan.

Muinaisen kaupunginmuurin tarkoituksena oli tarjota suojaa saaliinhimoisia petoja vastaan, samoin kuin estää vihamielisten ihmisten yllätyshyökkäykset. Vailla muurien tarjoamaa suojaa ja metsissä elävät olivat riippuvaisia puihin rakennetuista asumuksista, kivimajoista sekä öisten nuotioiden vireilläpysymisestä. Oli sen vuoksi varsin luonnollista, että nämä opettajat uhrasivat paljon aikaa opastaakseen oppilaitaan ihmisasumusten parantelussa. Entistä parempia menetelmiä käyttämällä ja ansoihin turvautumalla saatiin aikaan suurta edistystä eläinten nujertamisessa.

4. Tiedon levittämiseen ja säilyttämiseen omistautunut opettajakunta. Tämä ryhmä organisoi ja ohjasi noiden varhaisten aikojen puhtaasti opetuksellisia hankkeita. Sitä johti Fad. Fadin opetusmenetelmät koostuivat työnteon valvonnasta, johon liittyi parempien työskentelytapojen opetus. Fad laati ensimmäiset aakkoset ja otti käyttöön kirjoitusjärjestelmän. Näihin aakkosiin kuului kaksikymmentäviisi kirjoitusmerkkiä. Kirjoitusmateriaalina nämä alkuaikojen kansanheimot käyttivät puunkuorta, savitauluja, kivilaattoja, vasaroiduista nahaksista valmistettua eräänlaista pergamenttia sekä karkeatekoista paperinkaltaista materiaalia, jota valmistettiin ampiaispesistä. Dalamatian kirjasto, joka tuhoutui pian Caligastian kapinahankkeen jälkeen, käsitti yli kaksi miljoonaa erillistä tallennetta, ja se tunnettiin nimellä ”Fadin talo”.

Sininen ihminen harrasti erityisesti aakkosilla kirjoittamista ja edistyi tässä suhteessa pisimmälle. Punainen ihminen suosi kuvakirjoitusta, kun sen sijaan keltaiset rodut ajautuivat käyttämään sana- ja ajatussymboleja, paljolti sellaisia, joita ne käyttävät nykyisinkin. Mutta paljon muun menetyksen ohessa maailma kadotti myöhemmin kapinaa seuranneen sekasorron aikana myös aakkoset. Caligastian luopuruus murskasi – ainakin määräämättömäksi ajaksi – maailman toiveet yleismaailmallisesta kielestä.

5. Teollisuus- ja kauppakomissio. Tämän neuvoston tehtävänä oli teollisuuden kehittäminen heimokuntien keskuudessa ja kaupan edistäminen eri rauhanomaisten ryhmien välillä. Sen johtaja oli Nod. Tämä yhteisö rohkaisi kaikenmuotoista alkeellista käsiteollisuutta. Se myötävaikutti suoraan elintason kohoamiseen tuomalla saataville monia sellaisia uusia hyödykkeitä, jotka olivat alkukantaisten ihmisten mieleen. Ryhmän jäsenet laajensivat suuresti tiede- ja taideneuvoston tuottaman parempilaatuisen suolan kauppaa.

Nämä valistuneet Dalamatian kouluissa opetetut ryhmät olivat ensimmäisiä, jotka harjoittivat keskuudessaan kaupallista luotonantoa. He saivat keskusluottokassasta vastamerkkejä, jotka hyväksyttiin suoritukseksi varsinaisten vaihtoesineiden sijasta. Tätä parempia kaupankäyntimenetelmiä ei maailmassa kehittynyt satoihintuhansiin vuosiin.

6. Ilmoitususkonnon kollegio. Tämä elin toimi hitaasti. Urantian sivilisaatio taottiin esille kirjaimellisesti niin, että alasimena oli väistämättömyys ja moukarina pelko. Mutta tämä ryhmä oli päässyt jo melko pitkälle pyrkimyksessään korvata luotua kohtaan tunnettu pelko (aaveidenpalvonta) Luojan pelolla, kun sen ponnistelut katkesivat siihen myöhemmin alkaneeseen sekasortoon, joka liittyi luopuruusmullistuksiin. Tämän neuvoston päällikkönä toimi Hap.

Yksikään Prinssin esikunnan jäsenistä ei halunnut esittää sellaista ilmoitusta, joka olisi vaikeuttanut evoluutiota; he esittivät ilmoituksen vasta huipennuksena sille, että he olivat ammentaneet loppuun evoluution sisältämät voimavarat. Mutta Hap suostui lopulta kaupungin asujainten toivomukseen jonkinmuotoisten uskonnollisten menojen vakiinnuttamisesta. Hänen ryhmänsä sepitti dalamatialaisille heidän tuntemansa seitsemän palvontalaulua samoin kuin päivittäisen kiitossäkeen ja opetti heille viimein ”Isän rukouksen”, joka kuului seuraavasti:

”Kaikkien Isä, jonka Poikaa me kunnioitamme, katso puoleemme suopeasti. Päästä meidät kaikkiin muihin paitsi itseesi kohdistuvasta pelosta. Saata meidät tuottamaan iloa jumalallisille opettajillemme ja pane suumme puhumaan ikiajat totta. Päästä meidät väkivallasta ja vihasta; lisää tuntemaamme kunnioitusta vanhimpiamme kohtaan ja kaikkea sitä kohtaan, joka kuuluu naapureillemme. Suo, että laitumemme tällä kaudella olisivat vihannat ja karjamme olisi hedelmällistä niin, että se olisi ilo sydämellemme. Me rukoilemme, että luvatun kohentajan tulo lähestyisi, ja me tahdomme tehdä tässä maailmassa sinun tahtosi mukaan niin kuin muutkin tekevät matkojen takaisissa maailmoissa.”

Vaikka Prinssin esikunta sai käyttää vain rodunkohennuksen luonnollisia keinoja ja tavallisia menetelmiä, se antoi kuitenkin lupauksen Aatamin lahjana saatavasta uudesta rodusta myöhemmän evolutionaarisen kasvun päämääränä, sen jälkeen kun biologisen kehityksen lakikorkeus olisi saavutettu.

7. Terveyden- ja elämänvaalijat. Tämä neuvosto huolehti terveydenhoitoon perehdyttämisestä ja alkeellisen hygienian edistämisestä, ja sitä johti Lut.

Sen jäsenet opettivat paljon sellaista, joka unohtui myöhempien aikakausien sekasorrossa ja jota ei sitten koskaan keksitty uudelleen, ennen kuin kahdennellakymmenennellä vuosisadalla. He opettivat ihmiskunnalle, että kypsentäminen – keittäminen ja paahtaminen – oli keino välttyä sairastumiselta; he opettivat myös, että tällainen ruoanvalmistus vähentää suuresti lapsikuolleisuutta ja tekee varhain tapahtuvan vierottamisen helpommaksi.

Monet Lutin terveydenvaalijoiden muinaisista opetuksista säilyivät tämän maailman heimojen keskuudessa aina Mooseksen päiviin asti, jos kohta ne matkan varrella vääristyivätkin melkoisesti ja muuttuivat suuresti.

Suurena esteenä hygienian edistymisen tiellä näiden tietämättömien kansanheimojen keskuudessa oli se tosiasia, että monien sairauksien varsinaiset aiheuttajat olivat liian pieniä paljain silmin nähtäviksi, samoin kuin se, että ne tunsivat kaikki taikauskoista kunnioitusta tulta kohtaan. Kesti tuhansia vuosia, ennen kuin ne suostuivat jätteiden polttamiseen. Ennen kuin näin tapahtui, niitä kehotettiin hautaamaan mätänevät jätteensä maahan. Tämän ajanjakson suuri terveydenhoidollinen edistysaskel koitui siitä, että levitettiin tietoa auringonvalon terveyttä vahvistavista ja sairautta hävittävistä ominaisuuksista.

Ennen Prinssin saapumista kylpeminen oli ollut yksinomaan uskonnollinen seremonia. Oli todellakin vaikea houkutella alkukantaiset ihmiset pesemään vartalonsa pelkästään terveydellisenä toimenpiteenä. Lopulta Lut sai uskonnolliset opettajat liittämään vedelläpeseytymisen niiden puhdistautumismenojen osaksi, joita tuli noudattaa keskipäivän hartaushetken yhteydessä kerran viikossa eräänä kaikkien Isän palvontamenojen muotona.

Nämä terveydenvaalijat yrittivät myös juurruttaa kättelemisen henkilökohtaisen ystävyyden sinetöintitavaksi ja ryhmäuskollisuuden tunnusmerkiksi syljen vaihtamisen tai veren juomisen sijalle. Mutta kun nämä primitiiviset kansat eivät enää tunteneet olevansa oivallisten opettajiensa opetusten pakottavan paineen alaisuudessa, ne vitkastelematta palasivat entisiin, terveyden kannalta tuhoisiin ja sairautta aiheuttaviin käyttäytymistapoihin, jotka johtuivat tietämättömyydestä ja taikauskosta.

8. Planeetan taide- ja tiedeneuvosto. Tämä joukkokunta teki paljon parantaakseen alkuihmisen teollista tekniikkaa ja kohottaakseen hänen kauneuskäsityksiään. Sen johtajana oli Mek.

Taide ja tiede olivat heikolla tolalla koko maailmassa, mutta dalamatialaisille opetettiin fysiikan ja kemian alkeet. Savenvalanta edistyi, kaikki koristetaiteet kohenivat ja ihmiskauneuden ihanteet laajenivat. Mutta musiikki edistyi enemmän vasta violetin rodun saapumisen jälkeen.

Nämä primitiiviset ihmiset eivät opettajiensa toistuvista kehotuksista huolimatta suostuneet suurin surminkaan kokeilemaan höyryvoimaa. He eivät koskaan kyenneet voittamaan valtavaa pelkoaan suljetussa tilassa olevan höyryn räjähdysvoimaa kohtaan. Lopulta heidät kuitenkin saatiin suostutelluiksi työskentelemään metallien ja tulen parissa, vaikka punaisena hehkuva metallinpalanen olikin alkuihmisestä kammottava kapine.

Mek näki paljon vaivaa edistääkseen andoniittien kulttuuria ja nostaakseen sinisen ihmisen taiteen tasoa. Sinisen ihmisen sekoittuminen Andonin sukuhaaran kanssa tuotti taiteellisesti lahjakkaan rotutyypin, ja monista tämän sukukunnan jäsenistä tuli mestarillisia kuvanveistäjiä. He eivät työstäneet kiveä eivätkä marmoria, mutta heidän polttamalla kovetetut savityönsä koristivat Dalamatian puutarhoja.

Suurta edistystä tapahtui kotitalouden taidoissa, joista useimmat katosivat kapinan pitkinä ja pimeinä aikakausina, eikä niitä keksitty uudelleen ennen nykyaikaa.

9. Edistyneiden heimosuhteiden johtokunta. Kysymyksessä on ryhmä, jonka tehtäväksi uskottiin ihmisyhteisön saattaminen valtionmuodostuksen tasolle. Ryhmän päällikkö oli Tut.

Nämä johtajat edistivät suuresti heimojen välisten naimakauppojen solmimista. He suosivat kosintaa ja parinmuodostusta, jotka tapahtuisivat vasta tarpeellisen harkinnan jälkeen, ja vasta sitten kun asianomaisilla oli ollut täysi tilaisuus tutustua toisiinsa. Puhtaasti sotilaallisessa mielessä suoritettuja sotatansseja hienostettiin, ja ne pantiin palvelemaan arvokkaita sosiaalisia tarkoitusperiä. Monia kilpaleikkejä otettiin käyttöön, mutta tämä muinaisaikojen väki oli yksivakaista kansaa; ylenmääräinen huumori ei kuulunut näiden varhaisten heimojen avuihin. Planeetan kapinaa seuranneen hajaantumisen jälkeen näistä tavoista oli jäljellä vain muutama.

Tut ja hänen työtoverinsa tekivät lujasti työtä edistääkseen ryhmien välisiä rauhanomaisia yhteyksiä, säädelläkseen ja inhimillistääkseen sodankäyntiä, koordinoidakseen heimojen välisiä suhteita ja saadakseen aikaan parannuksia heimokohtaisiin hallitusjärjestelmiin. Dalamatian lähiympäristössä kehittyi edistyneempi kulttuuri, ja nämä parantuneet sosiaaliset suhteet olivat suureksi avuksi vaikutettaessa kaukaisempiin heimoihin. Mutta Prinssin päämajassa vallinnut sivilisaation malli poikkesi melkoisesti muualla kehittymässä olleesta barbaarisesta yhteiskunnasta, aivan niin kuin Etelä-Afrikan Kapkaupungin kahdennenkymmenennen vuosisadan yhteiskunta on perin pohjin erilainen kuin on pienikokoisten bushmannien alkeellinen kulttuuri sen pohjoispuolella.

10. Heimojenvälisen koordinoinnin ja rotujenvälisen yhteistyön korkein oikeus. Van johti tätä korkeinta neuvostoa, ja se toimi niiden kaikkien muiden yhdeksän erikoiskomission vetoomustuomioistuimena, joiden tehtävänä oli ihmisyhteisöä koskevien asioiden valvonta. Tämän neuvoston toimipiiri oli laaja, sillä sen käsiteltäviksi uskottiin kaikki sellaiset maiset asiat, joita ei nimenomaisesti määrätty muille ryhmille. Edentian Konstellaation-Isät olivat hyväksyneet tämän valikoidun ryhmän jäsenet, ennen kuin heidät valtuutettiin ottamaan vastuulleen Urantian korkeimman oikeuden jäsenen tehtävät.

The one hundred were organized for service in ten autonomous councils of ten members each. When two or more of these ten councils met in joint session, such liaison gatherings were presided over by Daligastia. These ten groups were constituted as follows:

1. The council on food and material welfare. This group was presided over by Ang. Food, water, clothes, and the material advancement of the human species were fostered by this able corps. They taught well digging, spring control, and irrigation. They taught those from the higher altitudes and from the north improved methods of treating skins for use as clothing, and weaving was later introduced by the teachers of art and science.

Great advances were made in methods of food storage. Food was preserved by cooking, drying, and smoking; it thus became the earliest property. Man was taught to provide for the hazards of famine, which periodically decimated the world.

2. The board of animal domestication and utilization. This council was dedicated to the task of selecting and breeding those animals best adapted to help human beings in bearing burdens and transporting themselves, to supply food, and later on to be of service in the cultivation of the soil. This able corps was directed by Bon.

Several types of useful animals, now extinct, were tamed, together with some that have continued as domesticated animals to the present day. Man had long lived with the dog, and the blue man had already been successful in taming the elephant. The cow was so improved by careful breeding as to become a valuable source of food; butter and cheese became common articles of human diet. Men were taught to use oxen for burden bearing, but the horse was not domesticated until a later date. The members of this corps first taught men to use the wheel for the facilitation of traction.

It was in these days that carrier pigeons were first used, being taken on long journeys for the purpose of sending messages or calls for help. Bon’s group were successful in training the great fandors as passenger birds, but they became extinct more than thirty thousand years ago.

3. The advisers regarding the conquest of predatory animals. It was not enough that early man should try to domesticate certain animals, but he must also learn how to protect himself from destruction by the remainder of the hostile animal world. This group was captained by Dan.

The purpose of an ancient city wall was to protect against ferocious beasts as well as to prevent surprise attacks by hostile humans. Those living without the walls and in the forest were dependent on tree dwellings, stone huts, and the maintenance of night fires. It was therefore very natural that these teachers should devote much time to instructing their pupils in the improvement of human dwellings. By employing improved techniques and by the use of traps, great progress was made in animal subjugation.

4. The faculty on dissemination and conservation of knowledge. This group organized and directed the purely educational endeavors of those early ages. It was presided over by Fad. The educational methods of Fad consisted in supervision of employment accompanied by instruction in improved methods of labor. Fad formulated the first alphabet and introduced a writing system. This alphabet contained twenty-five characters. For writing material these early peoples utilized tree barks, clay tablets, stone slabs, a form of parchment made of hammered hides, and a crude form of paperlike material made from wasps’ nests. The Dalamatia library, destroyed soon after the Caligastia disaffection, comprised more than two million separate records and was known as the “house of Fad.”

The blue man was partial to alphabet writing and made the greatest progress along such lines. The red man preferred pictorial writing, while the yellow races drifted into the use of symbols for words and ideas, much like those they now employ. But the alphabet and much more was subsequently lost to the world during the confusion attendant upon rebellion. The Caligastia defection destroyed the hope of the world for a universal language, at least for untold ages.

5. The commission on industry and trade. This council was employed in fostering industry within the tribes and in promoting trade between the various peace groups. Its leader was Nod. Every form of primitive manufacture was encouraged by this corps. They contributed directly to the elevation of standards of living by providing many new commodities to attract the fancy of primitive men. They greatly expanded the trade in the improved salt produced by the council on science and art.

It was among these enlightened groups educated in the Dalamatia schools that the first commercial credit was practiced. From a central exchange of credits they secured tokens which were accepted in lieu of the actual objects of barter. The world did not improve upon these business methods for hundreds of thousands of years.

6. The college of revealed religion. This body was slow in functioning. Urantia civilization was literally forged out between the anvil of necessity and the hammers of fear. But this group had made considerable progress in their attempt to substitute Creator fear for creature fear (ghost worship) before their labors were interrupted by the later confusion attendant upon the secession upheaval. The head of this council was Hap.

None of the Prince’s staff would present revelation to complicate evolution; they presented revelation only as the climax of their exhaustion of the forces of evolution. But Hap did yield to the desire of the inhabitants of the city for the establishment of a form of religious service. His group provided the Dalamatians with the seven chants of worship and also gave them the daily praise-phrase and eventually taught them “the Father’s prayer,” which was:

“Father of all, whose Son we honor, look down upon us with favor. Deliver us from the fear of all save you. Make us a pleasure to our divine teachers and forever put truth on our lips. Deliver us from violence and anger; give us respect for our elders and that which belongs to our neighbors. Give us this season green pastures and fruitful flocks to gladden our hearts. We pray for the hastening of the coming of the promised uplifter, and we would do your will on this world as others do on worlds beyond.”

Although the Prince’s staff were limited to natural means and ordinary methods of race improvement, they held out the promise of the Adamic gift of a new race as the goal of subsequent evolutionary growth upon the attainment of the height of biologic development.

7. The guardians of health and life. This council was concerned with the introduction of sanitation and the promotion of primitive hygiene and was led by Lut.

Its members taught much that was lost during the confusion of subsequent ages, never to be rediscovered until the twentieth century. They taught mankind that cooking, boiling and roasting, was a means of avoiding sickness; also that such cooking greatly reduced infant mortality and facilitated early weaning.

Many of the early teachings of Lut’s guardians of health persisted among the tribes of earth on down to the days of Moses, even though they became much garbled and were greatly changed.

The great obstacle in the way of promoting hygiene among these ignorant peoples consisted in the fact that the real causes of many diseases were too small to be seen by the naked eye, and also because they all held fire in superstitious regard. It required thousands of years to persuade them to burn refuse. In the meantime they were urged to bury their decaying rubbish. The great sanitary advance of this epoch came from the dissemination of knowledge regarding the health-giving and disease-destroying properties of sunlight.

Before the Prince’s arrival, bathing had been an exclusively religious ceremonial. It was indeed difficult to persuade primitive men to wash their bodies as a health practice. Lut finally induced the religious teachers to include cleansing with water as a part of the purification ceremonies to be practiced in connection with the noontime devotions, once a week, in the worship of the Father of all.

These guardians of health also sought to introduce handshaking in substitution for saliva exchange or blood drinking as a seal of personal friendship and as a token of group loyalty. But when out from under the compelling pressure of the teachings of their superior leaders, these primitive peoples were not slow in reverting to their former health-destroying and disease-breeding practices of ignorance and superstition.

8. The planetary council on art and science. This corps did much to improve the industrial technique of early man and to elevate his concepts of beauty. Their leader was Mek.

Art and science were at a low ebb throughout the world, but the rudiments of physics and chemistry were taught the Dalamatians. Pottery was advanced, decorative arts were all improved, and the ideals of human beauty were greatly enhanced. But music made little progress until after the arrival of the violet race.

These primitive men would not consent to experiment with steam power, notwithstanding the repeated urgings of their teachers; never could they overcome their great fear of the explosive power of confined steam. They were, however, finally persuaded to work with metals and fire, although a piece of red-hot metal was a terrorizing object to early man.

Mek did a great deal to advance the culture of the Andonites and to improve the art of the blue man. A blend of the blue man with the Andon stock produced an artistically gifted type, and many of them became master sculptors. They did not work in stone or marble, but their works of clay, hardened by baking, adorned the gardens of Dalamatia.

Great progress was made in the home arts, most of which were lost in the long and dark ages of rebellion, never to be rediscovered until modern times.

9. The governors of advanced tribal relations. This was the group intrusted with the work of bringing human society up to the level of statehood. Their chief was Tut.

These leaders contributed much to bringing about intertribal marriages. They fostered courtship and marriage after due deliberation and full opportunity to become acquainted. The purely military war dances were refined and made to serve valuable social ends. Many competitive games were introduced, but these ancient folk were a serious people; little humor graced these early tribes. Few of these practices survived the subsequent disintegration of planetary insurrection.

Tut and his associates labored to promote group associations of a peaceful nature, to regulate and humanize warfare, to co-ordinate intertribal relations, and to improve tribal governments. In the vicinity of Dalamatia there developed a more advanced culture, and these improved social relations were very helpful in influencing more remote tribes. But the pattern of civilization prevailing at the Prince’s headquarters was quite different from the barbaric society evolving elsewhere, just as the twentieth-century society of Capetown, South Africa, is totally unlike the crude culture of the diminutive Bushmen to the north.

10. The supreme court of tribal co-ordination and racial co-operation. This supreme council was directed by Van and was the court of appeals for all of the other nine special commissions charged with the supervision of human affairs. This council was one of wide function, being intrusted with all matters of earthly concern which were not specifically assigned to the other groups. This selected corps had been approved by the Constellation Fathers of Edentia before they were authorized to assume the functions of the supreme court of Urantia.

SuomiEnglish