Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Tarkasteltiinpa mitä aikakautta hyvänsä, niin naisen asema kertoo yleisesti ottaen melko luotettavasti sen, miten pitkälle avioliitto on sosiaalisena instituutiona kehittynyt, kun itse avioliiton edistyminen taas on kohtalaisen tarkka inhimillisen sivilisaation edistysaskelet rekisteröivä mittari.
Naisen asema on aina ollut sosiaalinen paradoksi, sillä hän on aina ollut taitava ohjailemaan miehiä; hän on aina osannut hyödyntää miehen voimakkaampaa sukupuoliviettiä omien etujensa ajamiseen ja oman asemansa edistämiseen. Sukupuolista viehätysvoimaansa taitavasti hyväkseen käyttämällä hän on useinkin kyennyt hallitsemaan ja vallitsemaan miestä, jopa silloin kun tämä on pitänyt häntä viheliäisessä orjuudessa.
Muinaisaikojen nainen ei ollut miehelle mikään ystävä, sydänkäpynen, rakastaja tai kumppani, vaan pikemminkin omaisuuserä, palvelija tai orja – ja myöhemmin – liikekumppani, leikkikalu ja synnyttäjä. Kunnollisten ja tyydyttävien sukupuolisuhteiden edellytyksenä on kuitenkin aina ollut se, että nainen on niissä mukana omasta tahdostaan ja suostumuksestaan, ja tämä on aina antanut älykkäille naisille hyvinkin suuren mahdollisuuden vaikuttaa omaan välittömään ja henkilökohtaiseen asemaansa kokonaan siitä riippumatta, mikä heidän sosiaalinen asemansa oli naissukupuolen edustajina. Mutta miehen tuntemaa epäluottamusta ja epäluuloa ei alkuunkaan hälventänyt se, että naiset, pyrkiessään helpottamaan orjan asemaansa, joutuivat kaiken aikaa turvautumaan oveluuteen.
Sukupuolten on ollut sangen vaikea ymmärtää toisiaan. Miehen mielestä naista oli vaikea ymmärtää, ja hän suhtautui naiseen tavalla, joka oli omituinen sekoitus tietämätöntä epäluottamusta ja pelokasta lumoutumista, ellei hän sitten suhtautunut naiseen epäluuloa ja halveksuntaa tuntien. Monien heimojen ja rotujen perimätiedot sälyttävät vaikeuksien syyn Eevan, Pandoran tai jonkun muun naissukukunnan edustajan niskoille. Nämä kertomukset väänneltiin aina niin, että tilanne saatiin näyttämään siltä kuin nainen olisi saattanut kirouksen miehen päälle. Ja tämä kaikki kuvastaa naista kohtaan entisaikaan yleismaailmallisesti tunnettua epäluottamusta. Niiden syiden joukossa, jotka esitettiin papiston selibaatin tueksi, mainittiin tärkeimpänä naisen alhaisuus. Se seikka, että useimmat noidiksi otaksutut henkilöt olivat naisia, ei ollut omiaan parantamaan tämän sukupuolen ikivanhaa mainetta.
Miehet ovat kauan aikaa pitäneet naisia omituisina, jopa epänormaaleina. He ovat jopa uskoneet, ettei naisilla ole sielua; siksi naisilta evättiin nimi. Ensimmäinen sukupuoliyhteys naisen kanssa oli varhaisimpina aikoina suunnattoman pelon aihe, ja tavaksi muodostuikin, että neitsyen kohdalla ensimmäisen makaamisen suoritti pappi. Jopa naisen varjoa pidettiin vaarallisena.
Yhteen aikaan katsottiin yleisesti, että lapsivuoteus teki naisesta vaarallisen ja epäpuhtaan. Ja monien heimojen tapasäännöt määräsivät, että äidin piti lapsen syntymän jälkeen käydä läpi laajamittaiset puhdistautumisseremoniat. Ellei oteta lukuun niitä ryhmiä, joiden keskuudessa aviomies oli mukana lapsivuoteessa, niin odottavaa äitiä karteltiin, hänet jätettiin omiin hoteisiinsa. Muinaisajan ihmiset karttoivat jopa sellaista, että lapsenpäästö tapahtui sisällä talossa. Vanhoille naisille annettiin vihdoin lupa auttaa äitiä synnytyksessä, ja tästä tavasta sai alkunsa kätilön ammatti. Synnytyspolttojen aikana puhuttiin ja tehtiin joukoittain kaikenlaista hassua, jotta olisi helpotettu lapsenpäästöä. Vastasyntyneen päälle oli vainajahenkien väliintulon estämiseksi tapana pirskottaa pyhää vettä.
Sekoittumattomien heimojen keskuudessa synnytys oli verrattain helppo kestäen vain pari, kolme tuntia. Sekoittuneiden rotujen kohdalla synnytys on harvoin yhtä helppo. Jos nainen kuoli synnytykseen, varsinkin jos se tapahtui hänen synnyttäessään kaksosia, uskottiin hänen syyllistyneen aviorikokseen henkien kanssa. Myöhempinä aikoina pitivät korkeammalle ehtineet heimot synnytykseen kuolemista taivaan tahtona, ja tällaisten äitien katsottiin menehtyneen jaloa asiaa toimittaessaan.
Niin kutsuttu naisellinen vaatimattomuus pukeutumisen ja persoonansa paljastamisen suhteen perustui kuolettavaan pelkoon siitä, että nainen joutuisi huomion kohteeksi kuukautisten aikana. Jos antoi ulkopuolisen huomata tällaisen tilansa, se oli vakava synti, rikkomus tabua vastaan. Muinaisten tapasääntöjen mukaan jokainen nainen – nuoruudesta hedelmällisen iän loppuun saakka – joutui alistumaan joka kuukausi siihen, että hänet yhden täyden viikon pituiseksi ajaksi eristettiin kokonaan oman perheensä ja yhteisönsä ulkopuolelle. Kaikki, mitä hän kosketti; tuoli, jolla hän istui; vuode, jossa hän lepäsi; kaikki olivat ”saastaisia”. Pitkän aikaa oli tapana, että tyttö jokaisten kuukautisten jälkeen piestiin raa’asti pahan hengen karkottamiseksi hänen ruumiistaan. Mutta kun nainen ohitti hedelmällisen iän, häntä kohdeltiin tavallisesti huomaavaisemmin ja hänelle myönnettiin enemmän oikeuksia ja erivapauksia. Kaiken tämän huomioon ottaen ei ollut kovinkaan outoa, jos naisia halveksittiin. Vielä kreikkalaisetkin pitivät kuukautisvuotoista naista yhtenä kolmesta suuresta saastaisuuden syystä; kaksi muuta olivat sianliha ja valkosipuli.
Olivatpa nämä muinaiset käsitykset miten järjettömiä hyvänsä, ne saivat silti jotain hyvääkin aikaan sikäli, että ne soivat ylirasittuneille naisille – ainakin kun he olivat vielä nuoria – joka kuukausi yhden viikon verran tervetullutta lepoa ja tilaisuuden hyödylliseen mietiskelyyn. Tällä keinoin he saattoivat hioa älyään tullakseen muun ajan toimeen miespuolisten kumppaniensa kanssa. Tämä naisten eristäminen suojeli myös miehiä liialliselta sukupuolisten halujen tyydyttämiseltä, mikä vaikutti epäsuorasti väestönkasvun rajoittumiseen ja itsehillinnän kasvuun.
Astuttiin aimo askel eteenpäin, kun mieheltä evättiin oikeus mielivaltaiseen vaimonsa tappamiseen. Edistysaskelta merkitsi myös se, että nainen sai omistaa häälahjat. Myöhemmin hän saavutti laillisen oikeuden omaisuuden omistamiseen, hallintaan ja jopa luovuttamiseen, mutta hyvin pitkään häneltä evättiin oikeus hoitaa kirkon tai valtion virkaa. Naista on kohdeltu enemmän tai vähemmän omaisuutena aina kahdennellekymmenennelle Kristuksen jälkeiselle vuosisadalle asti ja vielä sen kuluessakin. Maailmanlaajuisesti hän ei vieläkään ole vapautunut miehen hallitsemasta eristyneisyydestä. Edistyneiden kansojen keskuudessa esiintyvä miehen pyrkimys suojella naista on sekin aina ollut julkilausumatonta miehen ylemmyyden korostamista.
Mutta alkuaikojen naiset eivät säälineet itseään, toisin kuin heidän vasta äskettäin vapautuneet sisarensa ovat taipuvaisia tekemään. He olivat kaikesta huolimatta kokolailla onnellisia ja tyytyväisiä, parempaa tai erilaista elämäntapaa he eivät tohtineet edes kuvitella.
Generally speaking, during any age woman’s status is a fair criterion of the evolutionary progress of marriage as a social institution, while the progress of marriage itself is a reasonably accurate gauge registering the advances of human civilization.
Woman’s status has always been a social paradox; she has always been a shrewd manager of men; she has always capitalized man’s stronger sex urge for her own interests and to her own advancement. By trading subtly upon her sex charms, she has often been able to exercise dominant power over man, even when held by him in abject slavery.
Early woman was not to man a friend, sweetheart, lover, and partner but rather a piece of property, a servant or slave and, later on, an economic partner, plaything, and childbearer. Nonetheless, proper and satisfactory sex relations have always involved the element of choice and co-operation by woman, and this has always given intelligent women considerable influence over their immediate and personal standing, regardless of their social position as a sex. But man’s distrust and suspicion were not helped by the fact that women were all along compelled to resort to shrewdness in the effort to alleviate their bondage.
The sexes have had great difficulty in understanding each other. Man found it hard to understand woman, regarding her with a strange mixture of ignorant mistrust and fearful fascination, if not with suspicion and contempt. Many tribal and racial traditions relegate trouble to Eve, Pandora, or some other representative of womankind. These narratives were always distorted so as to make it appear that the woman brought evil upon man; and all this indicates the onetime universal distrust of woman. Among the reasons cited in support of a celibate priesthood, the chief was the baseness of woman. The fact that most supposed witches were women did not improve the olden reputation of the sex.
Men have long regarded women as peculiar, even abnormal. They have even believed that women did not have souls; therefore were they denied names. During early times there existed great fear of the first sex relation with a woman; hence it became the custom for a priest to have initial intercourse with a virgin. Even a woman’s shadow was thought to be dangerous.
Childbearing was once generally looked upon as rendering a woman dangerous and unclean. And many tribal mores decreed that a mother must undergo extensive purification ceremonies subsequent to the birth of a child. Except among those groups where the husband participated in the lying-in, the expectant mother was shunned, left alone. The ancients even avoided having a child born in the house. Finally, the old women were permitted to attend the mother during labor, and this practice gave origin to the profession of midwifery. During labor, scores of foolish things were said and done in an effort to facilitate delivery. It was the custom to sprinkle the newborn with holy water to prevent ghost interference.
Among the unmixed tribes, childbirth was comparatively easy, occupying only two or three hours; it is seldom so easy among the mixed races. If a woman died in childbirth, especially during the delivery of twins, she was believed to have been guilty of spirit adultery. Later on, the higher tribes looked upon death in childbirth as the will of heaven; such mothers were regarded as having perished in a noble cause.
The so-called modesty of women respecting their clothing and the exposure of the person grew out of the deadly fear of being observed at the time of a menstrual period. To be thus detected was a grievous sin, the violation of a taboo. Under the mores of olden times, every woman, from adolescence to the end of the childbearing period, was subjected to complete family and social quarantine one full week each month. Everything she might touch, sit upon, or lie upon was “defiled.” It was for long the custom to brutally beat a girl after each monthly period in an effort to drive the evil spirit out of her body. But when a woman passed beyond the childbearing age, she was usually treated more considerately, being accorded more rights and privileges. In view of all this it was not strange that women were looked down upon. Even the Greeks held the menstruating woman as one of the three great causes of defilement, the other two being pork and garlic.
However foolish these olden notions were, they did some good since they gave overworked females, at least when young, one week each month for welcome rest and profitable meditation. Thus could they sharpen their wits for dealing with their male associates the rest of the time. This quarantine of women also protected men from over-sex indulgence, thereby indirectly contributing to the restriction of population and to the enhancement of self-control.
A great advance was made when a man was denied the right to kill his wife at will. Likewise, it was a forward step when a woman could own the wedding gifts. Later, she gained the legal right to own, control, and even dispose of property, but she was long deprived of the right to hold office in either church or state. Woman has always been treated more or less as property, right up to and in the twentieth century after Christ. She has not yet gained world-wide freedom from seclusion under man’s control. Even among advanced peoples, man’s attempt to protect woman has always been a tacit assertion of superiority.
But primitive women did not pity themselves as their more recently liberated sisters are wont to do. They were, after all, fairly happy and contented; they did not dare to envision a better or different mode of existence.
SuomiEnglish
Tarkasteltiinpa mitä aikakautta hyvänsä, niin naisen asema kertoo yleisesti ottaen melko luotettavasti sen, miten pitkälle avioliitto on sosiaalisena instituutiona kehittynyt, kun itse avioliiton edistyminen taas on kohtalaisen tarkka inhimillisen sivilisaation edistysaskelet rekisteröivä mittari.
Generally speaking, during any age woman’s status is a fair criterion of the evolutionary progress of marriage as a social institution, while the progress of marriage itself is a reasonably accurate gauge registering the advances of human civilization.
Naisen asema on aina ollut sosiaalinen paradoksi, sillä hän on aina ollut taitava ohjailemaan miehiä; hän on aina osannut hyödyntää miehen voimakkaampaa sukupuoliviettiä omien etujensa ajamiseen ja oman asemansa edistämiseen. Sukupuolista viehätysvoimaansa taitavasti hyväkseen käyttämällä hän on useinkin kyennyt hallitsemaan ja vallitsemaan miestä, jopa silloin kun tämä on pitänyt häntä viheliäisessä orjuudessa.
Woman’s status has always been a social paradox; she has always been a shrewd manager of men; she has always capitalized man’s stronger sex urge for her own interests and to her own advancement. By trading subtly upon her sex charms, she has often been able to exercise dominant power over man, even when held by him in abject slavery.
Muinaisaikojen nainen ei ollut miehelle mikään ystävä, sydänkäpynen, rakastaja tai kumppani, vaan pikemminkin omaisuuserä, palvelija tai orja – ja myöhemmin – liikekumppani, leikkikalu ja synnyttäjä. Kunnollisten ja tyydyttävien sukupuolisuhteiden edellytyksenä on kuitenkin aina ollut se, että nainen on niissä mukana omasta tahdostaan ja suostumuksestaan, ja tämä on aina antanut älykkäille naisille hyvinkin suuren mahdollisuuden vaikuttaa omaan välittömään ja henkilökohtaiseen asemaansa kokonaan siitä riippumatta, mikä heidän sosiaalinen asemansa oli naissukupuolen edustajina. Mutta miehen tuntemaa epäluottamusta ja epäluuloa ei alkuunkaan hälventänyt se, että naiset, pyrkiessään helpottamaan orjan asemaansa, joutuivat kaiken aikaa turvautumaan oveluuteen.
Early woman was not to man a friend, sweetheart, lover, and partner but rather a piece of property, a servant or slave and, later on, an economic partner, plaything, and childbearer. Nonetheless, proper and satisfactory sex relations have always involved the element of choice and co-operation by woman, and this has always given intelligent women considerable influence over their immediate and personal standing, regardless of their social position as a sex. But man’s distrust and suspicion were not helped by the fact that women were all along compelled to resort to shrewdness in the effort to alleviate their bondage.
Sukupuolten on ollut sangen vaikea ymmärtää toisiaan. Miehen mielestä naista oli vaikea ymmärtää, ja hän suhtautui naiseen tavalla, joka oli omituinen sekoitus tietämätöntä epäluottamusta ja pelokasta lumoutumista, ellei hän sitten suhtautunut naiseen epäluuloa ja halveksuntaa tuntien. Monien heimojen ja rotujen perimätiedot sälyttävät vaikeuksien syyn Eevan, Pandoran tai jonkun muun naissukukunnan edustajan niskoille. Nämä kertomukset väänneltiin aina niin, että tilanne saatiin näyttämään siltä kuin nainen olisi saattanut kirouksen miehen päälle. Ja tämä kaikki kuvastaa naista kohtaan entisaikaan yleismaailmallisesti tunnettua epäluottamusta. Niiden syiden joukossa, jotka esitettiin papiston selibaatin tueksi, mainittiin tärkeimpänä naisen alhaisuus. Se seikka, että useimmat noidiksi otaksutut henkilöt olivat naisia, ei ollut omiaan parantamaan tämän sukupuolen ikivanhaa mainetta.
The sexes have had great difficulty in understanding each other. Man found it hard to understand woman, regarding her with a strange mixture of ignorant mistrust and fearful fascination, if not with suspicion and contempt. Many tribal and racial traditions relegate trouble to Eve, Pandora, or some other representative of womankind. These narratives were always distorted so as to make it appear that the woman brought evil upon man; and all this indicates the onetime universal distrust of woman. Among the reasons cited in support of a celibate priesthood, the chief was the baseness of woman. The fact that most supposed witches were women did not improve the olden reputation of the sex.
Miehet ovat kauan aikaa pitäneet naisia omituisina, jopa epänormaaleina. He ovat jopa uskoneet, ettei naisilla ole sielua; siksi naisilta evättiin nimi. Ensimmäinen sukupuoliyhteys naisen kanssa oli varhaisimpina aikoina suunnattoman pelon aihe, ja tavaksi muodostuikin, että neitsyen kohdalla ensimmäisen makaamisen suoritti pappi. Jopa naisen varjoa pidettiin vaarallisena.
Men have long regarded women as peculiar, even abnormal. They have even believed that women did not have souls; therefore were they denied names. During early times there existed great fear of the first sex relation with a woman; hence it became the custom for a priest to have initial intercourse with a virgin. Even a woman’s shadow was thought to be dangerous.
Yhteen aikaan katsottiin yleisesti, että lapsivuoteus teki naisesta vaarallisen ja epäpuhtaan. Ja monien heimojen tapasäännöt määräsivät, että äidin piti lapsen syntymän jälkeen käydä läpi laajamittaiset puhdistautumisseremoniat. Ellei oteta lukuun niitä ryhmiä, joiden keskuudessa aviomies oli mukana lapsivuoteessa, niin odottavaa äitiä karteltiin, hänet jätettiin omiin hoteisiinsa. Muinaisajan ihmiset karttoivat jopa sellaista, että lapsenpäästö tapahtui sisällä talossa. Vanhoille naisille annettiin vihdoin lupa auttaa äitiä synnytyksessä, ja tästä tavasta sai alkunsa kätilön ammatti. Synnytyspolttojen aikana puhuttiin ja tehtiin joukoittain kaikenlaista hassua, jotta olisi helpotettu lapsenpäästöä. Vastasyntyneen päälle oli vainajahenkien väliintulon estämiseksi tapana pirskottaa pyhää vettä.
Childbearing was once generally looked upon as rendering a woman dangerous and unclean. And many tribal mores decreed that a mother must undergo extensive purification ceremonies subsequent to the birth of a child. Except among those groups where the husband participated in the lying-in, the expectant mother was shunned, left alone. The ancients even avoided having a child born in the house. Finally, the old women were permitted to attend the mother during labor, and this practice gave origin to the profession of midwifery. During labor, scores of foolish things were said and done in an effort to facilitate delivery. It was the custom to sprinkle the newborn with holy water to prevent ghost interference.
Sekoittumattomien heimojen keskuudessa synnytys oli verrattain helppo kestäen vain pari, kolme tuntia. Sekoittuneiden rotujen kohdalla synnytys on harvoin yhtä helppo. Jos nainen kuoli synnytykseen, varsinkin jos se tapahtui hänen synnyttäessään kaksosia, uskottiin hänen syyllistyneen aviorikokseen henkien kanssa. Myöhempinä aikoina pitivät korkeammalle ehtineet heimot synnytykseen kuolemista taivaan tahtona, ja tällaisten äitien katsottiin menehtyneen jaloa asiaa toimittaessaan.
Among the unmixed tribes, childbirth was comparatively easy, occupying only two or three hours; it is seldom so easy among the mixed races. If a woman died in childbirth, especially during the delivery of twins, she was believed to have been guilty of spirit adultery. Later on, the higher tribes looked upon death in childbirth as the will of heaven; such mothers were regarded as having perished in a noble cause.
Niin kutsuttu naisellinen vaatimattomuus pukeutumisen ja persoonansa paljastamisen suhteen perustui kuolettavaan pelkoon siitä, että nainen joutuisi huomion kohteeksi kuukautisten aikana. Jos antoi ulkopuolisen huomata tällaisen tilansa, se oli vakava synti, rikkomus tabua vastaan. Muinaisten tapasääntöjen mukaan jokainen nainen – nuoruudesta hedelmällisen iän loppuun saakka – joutui alistumaan joka kuukausi siihen, että hänet yhden täyden viikon pituiseksi ajaksi eristettiin kokonaan oman perheensä ja yhteisönsä ulkopuolelle. Kaikki, mitä hän kosketti; tuoli, jolla hän istui; vuode, jossa hän lepäsi; kaikki olivat ”saastaisia”. Pitkän aikaa oli tapana, että tyttö jokaisten kuukautisten jälkeen piestiin raa’asti pahan hengen karkottamiseksi hänen ruumiistaan. Mutta kun nainen ohitti hedelmällisen iän, häntä kohdeltiin tavallisesti huomaavaisemmin ja hänelle myönnettiin enemmän oikeuksia ja erivapauksia. Kaiken tämän huomioon ottaen ei ollut kovinkaan outoa, jos naisia halveksittiin. Vielä kreikkalaisetkin pitivät kuukautisvuotoista naista yhtenä kolmesta suuresta saastaisuuden syystä; kaksi muuta olivat sianliha ja valkosipuli.
The so-called modesty of women respecting their clothing and the exposure of the person grew out of the deadly fear of being observed at the time of a menstrual period. To be thus detected was a grievous sin, the violation of a taboo. Under the mores of olden times, every woman, from adolescence to the end of the childbearing period, was subjected to complete family and social quarantine one full week each month. Everything she might touch, sit upon, or lie upon was “defiled.” It was for long the custom to brutally beat a girl after each monthly period in an effort to drive the evil spirit out of her body. But when a woman passed beyond the childbearing age, she was usually treated more considerately, being accorded more rights and privileges. In view of all this it was not strange that women were looked down upon. Even the Greeks held the menstruating woman as one of the three great causes of defilement, the other two being pork and garlic.
Olivatpa nämä muinaiset käsitykset miten järjettömiä hyvänsä, ne saivat silti jotain hyvääkin aikaan sikäli, että ne soivat ylirasittuneille naisille – ainakin kun he olivat vielä nuoria – joka kuukausi yhden viikon verran tervetullutta lepoa ja tilaisuuden hyödylliseen mietiskelyyn. Tällä keinoin he saattoivat hioa älyään tullakseen muun ajan toimeen miespuolisten kumppaniensa kanssa. Tämä naisten eristäminen suojeli myös miehiä liialliselta sukupuolisten halujen tyydyttämiseltä, mikä vaikutti epäsuorasti väestönkasvun rajoittumiseen ja itsehillinnän kasvuun.
However foolish these olden notions were, they did some good since they gave overworked females, at least when young, one week each month for welcome rest and profitable meditation. Thus could they sharpen their wits for dealing with their male associates the rest of the time. This quarantine of women also protected men from over-sex indulgence, thereby indirectly contributing to the restriction of population and to the enhancement of self-control.
Astuttiin aimo askel eteenpäin, kun mieheltä evättiin oikeus mielivaltaiseen vaimonsa tappamiseen. Edistysaskelta merkitsi myös se, että nainen sai omistaa häälahjat. Myöhemmin hän saavutti laillisen oikeuden omaisuuden omistamiseen, hallintaan ja jopa luovuttamiseen, mutta hyvin pitkään häneltä evättiin oikeus hoitaa kirkon tai valtion virkaa. Naista on kohdeltu enemmän tai vähemmän omaisuutena aina kahdennellekymmenennelle Kristuksen jälkeiselle vuosisadalle asti ja vielä sen kuluessakin. Maailmanlaajuisesti hän ei vieläkään ole vapautunut miehen hallitsemasta eristyneisyydestä. Edistyneiden kansojen keskuudessa esiintyvä miehen pyrkimys suojella naista on sekin aina ollut julkilausumatonta miehen ylemmyyden korostamista.
A great advance was made when a man was denied the right to kill his wife at will. Likewise, it was a forward step when a woman could own the wedding gifts. Later, she gained the legal right to own, control, and even dispose of property, but she was long deprived of the right to hold office in either church or state. Woman has always been treated more or less as property, right up to and in the twentieth century after Christ. She has not yet gained world-wide freedom from seclusion under man’s control. Even among advanced peoples, man’s attempt to protect woman has always been a tacit assertion of superiority.
Mutta alkuaikojen naiset eivät säälineet itseään, toisin kuin heidän vasta äskettäin vapautuneet sisarensa ovat taipuvaisia tekemään. He olivat kaikesta huolimatta kokolailla onnellisia ja tyytyväisiä, parempaa tai erilaista elämäntapaa he eivät tohtineet edes kuvitella.
But primitive women did not pity themselves as their more recently liberated sisters are wont to do. They were, after all, fairly happy and contented; they did not dare to envision a better or different mode of existence.