Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Luonnollinen, fyysinen kuolema ei ole kuolevaiselle olennolle väistämättömyys. Valtaosa pitkälle ehtineistä evolutionaarisista olennoista, valon ja elämän viimeisessä vaiheessa olevien maailmojen kansalaisista, ei kuole, vaan heidät otetaan lihallisesta elämästä suoraan morontiaolemassaolon piiriin.
Tämä kokemus translaatiosta, jossa siis siirrytään aineellisesta elämästä morontiatilaan, kokemus kuolemattoman sielun fuusiosta sisimmässä olevan Suuntaajan kanssa, käy yhä tavallisemmaksi, sitä mukaa kun planeetan kehitys etenee. Aluksi vain muutamat kunkin aikakauden kuolevaisista saavuttavat sellaisen hengellisen edistymisen tason, että heidät temmataan taivaaseen, mutta kun Opettaja-Poikien toinen toistaan seuraavista aikakausista koostuva jakso alkaa, sattuu yhä useampia suuntaajafuusioita, ennen kuin näiden edistyvien kuolevaisten yhä pitemmäksi käyvä elämänkaari päättyy. Ja Opettaja-Poikien viimeiseen tehtäväkäyntiin mennessä jo lähimain neljännes näistä suurenmoisista kuolevaisista on saanut vapautuksen luonnollisesta kuolemasta.
Kun ollaan pitemmällä valon ja elämän aikakaudessa, keskiväliolennot tai näiden kumppanit aavistavat sielun ja Suuntaajan yhdistymisen olevan lähestymässä, ja he huomauttavat tästä kohtalonsuojelijoille. Nämä vuorostaan tiedottavat nämä asiat finaliittiryhmälle, jonka toimivallan alaisuudessa tämä kuolevainen mahdollisesti toimii; sitten julkaistaan Planeetan Hallitsijan käsky, jonka mukaan tämä kuolevainen vetäytyy kaikista planetaarisista velvollisuuksista, jättää jäähyväiset synnyinmaailmalleen ja lähtee Planeetan Hallitsijan sisempään temppeliin odottamaan siellä siirtokuljetusta morontiaan, translaatioleimahdusta evoluution aineellisesta toimipiiristä esihengellisen edistymisen morontiatasolle.
Kun tällaisen fuusioehdokkaan perhe, ystävät ja työtoverit ovat kokoontuneet morontiatemppeliin, he asettuvat sen keskuskorokkeen ympärille, jolla fuusioehdokkaat lepäävät, samalla kun he vapaasti keskustelevat paikalle kokoontuneiden ystäviensä kanssa. Heidän väliinsä järjestyy kehäksi taivaallisia persoonallisuuksia suojelemaan aineellisia kuolevaisia niiden energioiden vaikutukselta, joita esiintyy sen ”elämän leimahduksen” hetkellä, joka vapauttaa ylösnousemusehdokkaan aineellisen ruumiin kahleista ja tekee tällaisen evolutionaarisen kuolevaisen hyväksi kaiken, mitä luonnollinen kuolema omalta osaltaan tekee lihallisuudesta sillä keinoin vapautuville.
Avaraan temppeliin saattaa kokoontua useita fuusioehdokkaita yhtä aikaa. Ja miten kaunis onkaan tämä tilaisuus, johon kuolevaiset näin kokoontuvat todistamaan hengellisissä liekeissä tapahtuvaa rakkaittensa ylösnousemusta, ja millaisen vastakohdan se muodostaakaan niille aiemmille aikakausille, jolloin kuolevaisten oli luovutettava poisnukkuneensa maan luonnonvoimien syliin! Ihmisen kehityksen aikaisemmille vaiheille ominaisen itkun ja valituksen tilalla on nyt hurmioitunut ilo ja ylevin innostus, kun nämä Jumalaa tuntevat kuolevaiset lausuvat rakkailleen väliaikaiset jäähyväiset kuluttavan tulen suurenmoisuuden ja korkeuksiin nousevan kirkkauden hengellisten liekkien siirtäessä heidät pois aineellisista yhteyksistään. Valoon ja elämään asettuneissa maailmoissa ”hautajaiset” ovat tilaisuuksia, joissa vallitsee ylin ilo, syvä autuudentunne ja sanoin kuvaamaton toivo.
Usko, toivo ja varmuus täyttävät näiden edistyvien kuolevaisten sielun yhä suuremmassa määrin. Tunnelma translaatioalttarin ympärille kerääntyneiden keskuudessa muistuttaa riemuitsevien ystävien ja sukulaisten tunnelmaa, silloin kun nämä kerääntyvät jonkun ryhmänsä jäsenen valmistumistilaisuuteen tai kun he ovat todistamassa jollekulle joukkoonsa kuuluvalle myönnetyn suuren kunnianosoituksen luovuttamista. Olisi selvästikin hyödyllistä, jos vähemmän edistyneet kuolevaiset voisivat oppia suhtautumaan luonnolliseen kuolemaan tavalla, jossa olisi edes rahtunen tätä samaa iloa ja riemullisuutta.
Kuolevaiset läsnäolijat eivät fuusioleimahduksen jälkeen voi nähdä mitään taivaaseen otetuista kumppaneistaan. Tällaiset taivaaseen otetut sielut menevät suuntaajasiirrolla suoraan asianomaisen morontiakoulutusmaailman kuolleistaheräämissaliin. Näitä tapahtumia, joissa on kysymys elävien ihmisolentojen translaatiosta morontiamaailmoihin, valvoo arkkienkeli, joka oli määrättynä tuohon maailmaan sinä päivänä, jona se oli juuri asettunut valoon ja elämään.
Kun maailma on saavuttanut valon ja elämän neljännen vaiheen, yli puolet kuolevaisista poistuu planeetalta siten, että heidät otetaan elävien joukosta. Tällainen kuolemantapausten väheneminen jatkuu jatkumistaan, mutta en tiedä ainoatakaan järjestelmää, jonka asutut maailmat – vaikka ne olisivat asettuneet elämään jo kauan sitten – olisivat täysin vapaita luonnollisesta kuolemasta keinona päästä lihallisuuden kahleista. Ja aina siihen saakka, kunnes tällainen planetaarisen kehityksen korkea taso on yleispätevästi saavutettu, paikallisuniversumin morontiakoulutusmaailmojen on edelleenkin palveltava kehittyvien morontiaetenijöiden opetus- ja kulttuurisfääreinä. Kuoleman eliminoiminen on teoreettisesti mahdollista, mutta havaintojeni mukaan niin ei vielä ole tapahtunut. Tällainen tilanne on kenties saavutettavissa vakiintuneen planetaarisen elämän seitsemännen vaiheen toisiaan seuraavien aikakausien kaukaisuudessa olevien jaksojen aikana.
Vakiintuneiden sfäärien kukoistuksen aikakausina taivaaseen otetut sielut eivät käy mansiomaailmojen läpi. He eivät myöskään viivy opiskelijan ominaisuudessa järjestelmän tai konstellaation morontiamaailmoissa. He eivät läpikäy yhtäkään morontiaelämän varhaisemmista vaiheista. He ovat ainoat ylösnousemuskuolevaiset, jotka näin miltei kokonaan välttävät morontiatilassa tapahtuvan siirtämisen aineellisesta olotilasta puolittaiseen hengen tilaan. Tällaiset Pojan tempaamat kuolevaiset saavat ylösnousemuksellisen elämänvaiheen ensimmäisen kokemuksensa universumipäämajan edistysmaailmojen palvelutehtävissä. Ja näistä Salvingtonin opintomaailmoista he palaavat opettajan asemassa juuri niihin maailmoihin, jotka he ohittivat, ja jatkavat myöhemmin matkaansa sisäänpäin Paratiisia kohti reittiä, joka on asetettu kuolevaisten ylösnousemusta varten.
Jospa vain voisit vierailla pitkälle edenneessä kehitysvaiheessa olevalla planeetalla, käsittäisit pian, mistä syystä tällainen eriytetty ylösnousemuskuolevaisten vastaanotto mansio- ja korkeampiin morontiamaailmoihin on järjestetty. Ymmärtäisit oitis, että tällaisilta suuresti kehittyneiltä sfääreiltä matkaan lähtevät olennot ovat valmiita jatkamaan Paratiisiin-nousuaan paljon ennen Urantian kaltaisesta sekavasta ja takapajuisesta maailmasta saapuvaa keskivertokuolevaista.
Nousivatpa ihmiset morontiamaailmoihin miltä planetaariselta saavutusten tasolta tahansa, seitsemän mansiosfääriä tarjoavat heille yltäkyllin tilaisuuksia saada opettaja-oppilaina kokemusta kaikesta, mikä heiltä jäi heidän synnyinplaneettansa edistyneen statuksen johdosta kokematta.
Universumi soveltaa erehtymättä näitä yhdenvertaistamismenetelmiä, joiden tarkoituksena on varmistaa, ettei yhdeltäkään taivasmatkalaiselta riistetä mitään, mikä on hänen ylösnousemuskokemukselleen välttämätöntä.
Natural, physical death is not a mortal inevitability. The majority of advanced evolutionary beings, citizens on worlds existing in the final era of light and life, do not die; they are translated directly from the life in the flesh to the morontia existence.
This experience of translation from the material life to the morontia state—fusion of the immortal soul with the indwelling Adjuster—increases in frequency commensurate with the evolutionary progress of the planet. At first only a few mortals in each age attain translation levels of spiritual progress, but with the onset of the successive ages of the Teacher Sons, more and more Adjuster fusions occur before the termination of the lengthening lives of these progressing mortals; and by the time of the terminal mission of the Teacher Sons, approximately one quarter of these superb mortals are exempt from natural death.
Farther along in the era of light and life the midway creatures or their associates sense the approaching status of probable soul-Adjuster union and signify this to the destiny guardians, who in turn communicate these matters to the finaliter group under whose jurisdiction this mortal may be functioning; then there is issued the summons of the Planetary Sovereign for such a mortal to resign all planetary duties, bid farewell to the world of his origin, and repair to the inner temple of the Planetary Sovereign, there to await morontia transit, the translation flash, from the material domain of evolution to the morontia level of prespirit progression.
When the family, friends, and working group of such a fusion candidate have forgathered in the morontia temple, they are distributed around the central stage whereon the fusion candidates are resting, meantime freely conversing with their assembled friends. A circle of intervening celestial personalities is arranged to protect the material mortals from the action of the energies manifest at the instant of the “life flash” which delivers the ascension candidate from the bonds of material flesh, thereby doing for such an evolutionary mortal everything that natural death does for those who are thereby delivered from the flesh.
Many fusion candidates may be assembled in the spacious temple at the same time. And what a beautiful occasion when mortals thus forgather to witness the ascension of their loved ones in spiritual flames, and what a contrast to those earlier ages when mortals must commit their dead to the embrace of the terrestrial elements! The scenes of weeping and wailing characteristic of earlier epochs of human evolution are now replaced by ecstatic joy and the sublimest enthusiasm as these God-knowing mortals bid their loved ones a transient farewell as they are removed from their material associations by the spiritual fires of consuming grandeur and ascending glory. On worlds settled in light and life, “funerals” are occasions of supreme joy, profound satisfaction, and inexpressible hope.
The souls of these progressing mortals are increasingly filled with faith, hope, and assurance. The spirit permeating those gathered around the translation shrine resembles that of the joyful friends and relatives who might assemble at a graduating exercise for one of their group, or who might come together to witness the conferring of some great honor upon one of their number. And it would be decidedly helpful if less advanced mortals could only learn to view natural death with something of this same cheerfulness and lightheartedness.
Mortal observers can see nothing of their translated associates subsequent to the fusion flash. Such translated souls proceed by Adjuster transit direct to the resurrection hall of the appropriate morontia-training world. These transactions concerned with the translation of living human beings to the morontia world are supervised by an archangel who was assigned to such a world on the day when it was first settled in light and life.
By the time a world attains the fourth stage of light and life, more than half the mortals leave the planet by translation from among the living. Such diminishment of death continues on and on, but I know of no system whose inhabited worlds, even though long settled in life, are entirely free from natural death as the technique of escape from the bonds of flesh. And until such a high state of planetary evolution is uniformly attained, the morontia-training worlds of the local universe must continue in service as educational and cultural spheres for the evolving morontia progressors. The elimination of death is theoretically possible, but it has not yet occurred according to my observation. Perhaps such a status may be attained during the faraway stretches of the succeeding epochs of the seventh stage of settled planetary life.
The translated souls of the flowering ages of the settled spheres do not pass through the mansion worlds. Neither do they sojourn, as students, on the morontia worlds of the system or constellation. They do not pass through any of the earlier phases of morontia life. They are the only ascending mortals who so nearly escape the morontia transition from material existence to semispirit status. The initial experience of such Son-seized mortals in the ascension career is in the services of the progression worlds of the universe headquarters. And from these study worlds of Salvington they go back as teachers to the very worlds they passed by, subsequently going on inward to Paradise by the established route of mortal ascension.
Could you but visit a planet in an advanced stage of development, you would quickly grasp the reasons for providing for the differential reception of ascending mortals on the mansion and higher morontia worlds. You would readily understand that beings passing on from such highly evolved spheres are prepared to resume their Paradise ascent far in advance of the average mortal arriving from a disordered and backward world like Urantia.
No matter from what level of planetary attainment human beings may ascend to the morontia worlds, the seven mansion spheres afford them ample opportunity to gain in experience as teacher-students all of everything which they failed to pass through because of the advanced status of their native planets.
The universe is unfailing in the application of these equalizing techniques designed to insure that no ascender shall be deprived of aught which is essential to his ascension experience.
SuomiEnglish
Luonnollinen, fyysinen kuolema ei ole kuolevaiselle olennolle väistämättömyys. Valtaosa pitkälle ehtineistä evolutionaarisista olennoista, valon ja elämän viimeisessä vaiheessa olevien maailmojen kansalaisista, ei kuole, vaan heidät otetaan lihallisesta elämästä suoraan morontiaolemassaolon piiriin.
Natural, physical death is not a mortal inevitability. The majority of advanced evolutionary beings, citizens on worlds existing in the final era of light and life, do not die; they are translated directly from the life in the flesh to the morontia existence.
Tämä kokemus translaatiosta, jossa siis siirrytään aineellisesta elämästä morontiatilaan, kokemus kuolemattoman sielun fuusiosta sisimmässä olevan Suuntaajan kanssa, käy yhä tavallisemmaksi, sitä mukaa kun planeetan kehitys etenee. Aluksi vain muutamat kunkin aikakauden kuolevaisista saavuttavat sellaisen hengellisen edistymisen tason, että heidät temmataan taivaaseen, mutta kun Opettaja-Poikien toinen toistaan seuraavista aikakausista koostuva jakso alkaa, sattuu yhä useampia suuntaajafuusioita, ennen kuin näiden edistyvien kuolevaisten yhä pitemmäksi käyvä elämänkaari päättyy. Ja Opettaja-Poikien viimeiseen tehtäväkäyntiin mennessä jo lähimain neljännes näistä suurenmoisista kuolevaisista on saanut vapautuksen luonnollisesta kuolemasta.
This experience of translation from the material life to the morontia state—fusion of the immortal soul with the indwelling Adjuster—increases in frequency commensurate with the evolutionary progress of the planet. At first only a few mortals in each age attain translation levels of spiritual progress, but with the onset of the successive ages of the Teacher Sons, more and more Adjuster fusions occur before the termination of the lengthening lives of these progressing mortals; and by the time of the terminal mission of the Teacher Sons, approximately one quarter of these superb mortals are exempt from natural death.
Kun ollaan pitemmällä valon ja elämän aikakaudessa, keskiväliolennot tai näiden kumppanit aavistavat sielun ja Suuntaajan yhdistymisen olevan lähestymässä, ja he huomauttavat tästä kohtalonsuojelijoille. Nämä vuorostaan tiedottavat nämä asiat finaliittiryhmälle, jonka toimivallan alaisuudessa tämä kuolevainen mahdollisesti toimii; sitten julkaistaan Planeetan Hallitsijan käsky, jonka mukaan tämä kuolevainen vetäytyy kaikista planetaarisista velvollisuuksista, jättää jäähyväiset synnyinmaailmalleen ja lähtee Planeetan Hallitsijan sisempään temppeliin odottamaan siellä siirtokuljetusta morontiaan, translaatioleimahdusta evoluution aineellisesta toimipiiristä esihengellisen edistymisen morontiatasolle.
Farther along in the era of light and life the midway creatures or their associates sense the approaching status of probable soul-Adjuster union and signify this to the destiny guardians, who in turn communicate these matters to the finaliter group under whose jurisdiction this mortal may be functioning; then there is issued the summons of the Planetary Sovereign for such a mortal to resign all planetary duties, bid farewell to the world of his origin, and repair to the inner temple of the Planetary Sovereign, there to await morontia transit, the translation flash, from the material domain of evolution to the morontia level of prespirit progression.
Kun tällaisen fuusioehdokkaan perhe, ystävät ja työtoverit ovat kokoontuneet morontiatemppeliin, he asettuvat sen keskuskorokkeen ympärille, jolla fuusioehdokkaat lepäävät, samalla kun he vapaasti keskustelevat paikalle kokoontuneiden ystäviensä kanssa. Heidän väliinsä järjestyy kehäksi taivaallisia persoonallisuuksia suojelemaan aineellisia kuolevaisia niiden energioiden vaikutukselta, joita esiintyy sen ”elämän leimahduksen” hetkellä, joka vapauttaa ylösnousemusehdokkaan aineellisen ruumiin kahleista ja tekee tällaisen evolutionaarisen kuolevaisen hyväksi kaiken, mitä luonnollinen kuolema omalta osaltaan tekee lihallisuudesta sillä keinoin vapautuville.
When the family, friends, and working group of such a fusion candidate have forgathered in the morontia temple, they are distributed around the central stage whereon the fusion candidates are resting, meantime freely conversing with their assembled friends. A circle of intervening celestial personalities is arranged to protect the material mortals from the action of the energies manifest at the instant of the “life flash” which delivers the ascension candidate from the bonds of material flesh, thereby doing for such an evolutionary mortal everything that natural death does for those who are thereby delivered from the flesh.
Avaraan temppeliin saattaa kokoontua useita fuusioehdokkaita yhtä aikaa. Ja miten kaunis onkaan tämä tilaisuus, johon kuolevaiset näin kokoontuvat todistamaan hengellisissä liekeissä tapahtuvaa rakkaittensa ylösnousemusta, ja millaisen vastakohdan se muodostaakaan niille aiemmille aikakausille, jolloin kuolevaisten oli luovutettava poisnukkuneensa maan luonnonvoimien syliin! Ihmisen kehityksen aikaisemmille vaiheille ominaisen itkun ja valituksen tilalla on nyt hurmioitunut ilo ja ylevin innostus, kun nämä Jumalaa tuntevat kuolevaiset lausuvat rakkailleen väliaikaiset jäähyväiset kuluttavan tulen suurenmoisuuden ja korkeuksiin nousevan kirkkauden hengellisten liekkien siirtäessä heidät pois aineellisista yhteyksistään. Valoon ja elämään asettuneissa maailmoissa ”hautajaiset” ovat tilaisuuksia, joissa vallitsee ylin ilo, syvä autuudentunne ja sanoin kuvaamaton toivo.
Many fusion candidates may be assembled in the spacious temple at the same time. And what a beautiful occasion when mortals thus forgather to witness the ascension of their loved ones in spiritual flames, and what a contrast to those earlier ages when mortals must commit their dead to the embrace of the terrestrial elements! The scenes of weeping and wailing characteristic of earlier epochs of human evolution are now replaced by ecstatic joy and the sublimest enthusiasm as these God-knowing mortals bid their loved ones a transient farewell as they are removed from their material associations by the spiritual fires of consuming grandeur and ascending glory. On worlds settled in light and life, “funerals” are occasions of supreme joy, profound satisfaction, and inexpressible hope.
Usko, toivo ja varmuus täyttävät näiden edistyvien kuolevaisten sielun yhä suuremmassa määrin. Tunnelma translaatioalttarin ympärille kerääntyneiden keskuudessa muistuttaa riemuitsevien ystävien ja sukulaisten tunnelmaa, silloin kun nämä kerääntyvät jonkun ryhmänsä jäsenen valmistumistilaisuuteen tai kun he ovat todistamassa jollekulle joukkoonsa kuuluvalle myönnetyn suuren kunnianosoituksen luovuttamista. Olisi selvästikin hyödyllistä, jos vähemmän edistyneet kuolevaiset voisivat oppia suhtautumaan luonnolliseen kuolemaan tavalla, jossa olisi edes rahtunen tätä samaa iloa ja riemullisuutta.
The souls of these progressing mortals are increasingly filled with faith, hope, and assurance. The spirit permeating those gathered around the translation shrine resembles that of the joyful friends and relatives who might assemble at a graduating exercise for one of their group, or who might come together to witness the conferring of some great honor upon one of their number. And it would be decidedly helpful if less advanced mortals could only learn to view natural death with something of this same cheerfulness and lightheartedness.
Kuolevaiset läsnäolijat eivät fuusioleimahduksen jälkeen voi nähdä mitään taivaaseen otetuista kumppaneistaan. Tällaiset taivaaseen otetut sielut menevät suuntaajasiirrolla suoraan asianomaisen morontiakoulutusmaailman kuolleistaheräämissaliin. Näitä tapahtumia, joissa on kysymys elävien ihmisolentojen translaatiosta morontiamaailmoihin, valvoo arkkienkeli, joka oli määrättynä tuohon maailmaan sinä päivänä, jona se oli juuri asettunut valoon ja elämään.
Mortal observers can see nothing of their translated associates subsequent to the fusion flash. Such translated souls proceed by Adjuster transit direct to the resurrection hall of the appropriate morontia-training world. These transactions concerned with the translation of living human beings to the morontia world are supervised by an archangel who was assigned to such a world on the day when it was first settled in light and life.
Kun maailma on saavuttanut valon ja elämän neljännen vaiheen, yli puolet kuolevaisista poistuu planeetalta siten, että heidät otetaan elävien joukosta. Tällainen kuolemantapausten väheneminen jatkuu jatkumistaan, mutta en tiedä ainoatakaan järjestelmää, jonka asutut maailmat – vaikka ne olisivat asettuneet elämään jo kauan sitten – olisivat täysin vapaita luonnollisesta kuolemasta keinona päästä lihallisuuden kahleista. Ja aina siihen saakka, kunnes tällainen planetaarisen kehityksen korkea taso on yleispätevästi saavutettu, paikallisuniversumin morontiakoulutusmaailmojen on edelleenkin palveltava kehittyvien morontiaetenijöiden opetus- ja kulttuurisfääreinä. Kuoleman eliminoiminen on teoreettisesti mahdollista, mutta havaintojeni mukaan niin ei vielä ole tapahtunut. Tällainen tilanne on kenties saavutettavissa vakiintuneen planetaarisen elämän seitsemännen vaiheen toisiaan seuraavien aikakausien kaukaisuudessa olevien jaksojen aikana.
By the time a world attains the fourth stage of light and life, more than half the mortals leave the planet by translation from among the living. Such diminishment of death continues on and on, but I know of no system whose inhabited worlds, even though long settled in life, are entirely free from natural death as the technique of escape from the bonds of flesh. And until such a high state of planetary evolution is uniformly attained, the morontia-training worlds of the local universe must continue in service as educational and cultural spheres for the evolving morontia progressors. The elimination of death is theoretically possible, but it has not yet occurred according to my observation. Perhaps such a status may be attained during the faraway stretches of the succeeding epochs of the seventh stage of settled planetary life.
Vakiintuneiden sfäärien kukoistuksen aikakausina taivaaseen otetut sielut eivät käy mansiomaailmojen läpi. He eivät myöskään viivy opiskelijan ominaisuudessa järjestelmän tai konstellaation morontiamaailmoissa. He eivät läpikäy yhtäkään morontiaelämän varhaisemmista vaiheista. He ovat ainoat ylösnousemuskuolevaiset, jotka näin miltei kokonaan välttävät morontiatilassa tapahtuvan siirtämisen aineellisesta olotilasta puolittaiseen hengen tilaan. Tällaiset Pojan tempaamat kuolevaiset saavat ylösnousemuksellisen elämänvaiheen ensimmäisen kokemuksensa universumipäämajan edistysmaailmojen palvelutehtävissä. Ja näistä Salvingtonin opintomaailmoista he palaavat opettajan asemassa juuri niihin maailmoihin, jotka he ohittivat, ja jatkavat myöhemmin matkaansa sisäänpäin Paratiisia kohti reittiä, joka on asetettu kuolevaisten ylösnousemusta varten.
The translated souls of the flowering ages of the settled spheres do not pass through the mansion worlds. Neither do they sojourn, as students, on the morontia worlds of the system or constellation. They do not pass through any of the earlier phases of morontia life. They are the only ascending mortals who so nearly escape the morontia transition from material existence to semispirit status. The initial experience of such Son-seized mortals in the ascension career is in the services of the progression worlds of the universe headquarters. And from these study worlds of Salvington they go back as teachers to the very worlds they passed by, subsequently going on inward to Paradise by the established route of mortal ascension.
Jospa vain voisit vierailla pitkälle edenneessä kehitysvaiheessa olevalla planeetalla, käsittäisit pian, mistä syystä tällainen eriytetty ylösnousemuskuolevaisten vastaanotto mansio- ja korkeampiin morontiamaailmoihin on järjestetty. Ymmärtäisit oitis, että tällaisilta suuresti kehittyneiltä sfääreiltä matkaan lähtevät olennot ovat valmiita jatkamaan Paratiisiin-nousuaan paljon ennen Urantian kaltaisesta sekavasta ja takapajuisesta maailmasta saapuvaa keskivertokuolevaista.
Could you but visit a planet in an advanced stage of development, you would quickly grasp the reasons for providing for the differential reception of ascending mortals on the mansion and higher morontia worlds. You would readily understand that beings passing on from such highly evolved spheres are prepared to resume their Paradise ascent far in advance of the average mortal arriving from a disordered and backward world like Urantia.
Nousivatpa ihmiset morontiamaailmoihin miltä planetaariselta saavutusten tasolta tahansa, seitsemän mansiosfääriä tarjoavat heille yltäkyllin tilaisuuksia saada opettaja-oppilaina kokemusta kaikesta, mikä heiltä jäi heidän synnyinplaneettansa edistyneen statuksen johdosta kokematta.
No matter from what level of planetary attainment human beings may ascend to the morontia worlds, the seven mansion spheres afford them ample opportunity to gain in experience as teacher-students all of everything which they failed to pass through because of the advanced status of their native planets.
Universumi soveltaa erehtymättä näitä yhdenvertaistamismenetelmiä, joiden tarkoituksena on varmistaa, ettei yhdeltäkään taivasmatkalaiselta riistetä mitään, mikä on hänen ylösnousemuskokemukselleen välttämätöntä.
The universe is unfailing in the application of these equalizing techniques designed to insure that no ascender shall be deprived of aught which is essential to his ascension experience.