Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Jeesuksen kahdeskymmenesyhdeksäs vuosi kului kokonaisuudessaan Välimeren maihin suuntautuneen matkan toteuttamiseen. Matkan päätapahtumat, siinä laajuudessa kuin meillä on lupa paljastaa näitä kokemuksia, ovat tätä lukua välittömästi seuraavien kertomusten aiheena.
Koko tämän roomalaiseen maailmaan suuntautuneen matkan ajan Jeesus tunnettiin – monista syistä – Damaskoksen kirjanoppineena. Korintissa ja muissa paluumatkan pysähdyspaikoissa hänet kuitenkin tunnettiin juutalaisena kotiopettajana.
Se oli vaiheikas kausi Jeesuksen elämässä. Tätä matkaa tehdessään hän solmi monia suhteita kanssaihmisiinsä, mutta tämä kokemus on sellainen hänen elämänsä jakso, josta hän ei koskaan kertonut yhdellekään perheensä jäsenelle eikä yhdellekään apostolille. Jeesus eli lihallisen elämänsä ja erkani tästä maailmasta ilman, että kukaan (Betsaidan Sebedeusta lukuun ottamatta) tuli tietämään hänen tehneen tällaisen laajamittaisen matkan. Jotkut hänen ystävistään luulivat hänen palanneen Damaskokseen, toiset luulivat hänen menneen Intiaan. Hänen oman perheensä jäsenet olivat taipuvaisia uskomaan, että hän oli Aleksandriassa, sillä he tiesivät, että häntä oli kerran pyydetty lähtemään sinne apulaishasheniksi.
Kun Jeesus palasi Palestiinaan, hän ei tehnyt mitään muuttaakseen perheensä käsitystä, jonka mukaan hän oli mennyt Jerusalemista Aleksandriaan. Hän antoi heidän olla edelleenkin siinä luulossa, että hän oli koko Palestiinasta-poissaolonsa ajan ollut tuossa oppineisuuden ja kulttuurin kaupungissa. Vain betsaidalainen veneenveistäjä Sebedeus tiesi totuuden näistä asioista, eikä Sebedeus kertonut sitä kenellekään.
Pyrkiessänne pääsemään selville Jeesuksen Urantialla elämän elämän tarkoituksesta teidän tulisi aina muistaa Jeesuksen lahjoittautumisen vaikuttimet. Mikäli mielitte päästä käsitykseen hänen monienkin näennäisesti omituisten tekojensa merkityksestä, teidän tulee nähdä hänen maailmassanne olonsa tarkoitus. Hän varoi johdonmukaisesti luomasta liian kiinnostavaa ja huomiota herättävää omakohtaista elämänuraa. Hän ei halunnut vedota kanssaihmisiinsä epätavallisin tai vastustamattomin keinoin. Hän oli antautunut työhön, jonka tarkoitus oli tuoda hänen kanssaihmistensä tietoon totuus taivaallisesta Isästä, ja samalla hän oli pyhittäytynyt siihen ylevään tehtävään, että hän eläisi kuolevaisen olennon elämänsä maan päällä niin, että hän oli kaiken aikaa saman Paratiisissa olevan Isän tahdon alainen.
Jeesuksen maisen elämän ymmärtämistä auttaa aina myös, jos kaikki tätä jumalallista lahjoittautumista tutkivat kuolevaiset muistavat, että vaikka hän vietti tämän ruumiillistuneena elämänsä elämänvaiheen Urantialla, hän eli sen kuitenkin koko universumiaan varten. Elämään, jonka hän eli lihallisen kuolevaisen hahmossa, liittyy koko Nebadonin universumin jokaisen yksittäisen asutun sfäärin kannalta jotakin erikoista ja innoittavaa. Ja näin on sanottava myös maailmoista, joista on tullut asuttavia vasta hänen Urantialla-oleskelunsa vaiheikkaiden aikojen jälkeen. Ja niin on sanottava myös kaikista maailmoista, joita tahdolliset luodut mahdollisesti asuttavat tämän paikallisuniversumin koko tulevan historian kuluessa.
Tätä roomalaiseen maailmaan suuntautunutta matkaa tehdessään ja sen mukanaan tuomien kokemusten myötä Ihmisen Poika vei käytännöllisesti katsoen päätökseen suoraan yhteydenpitoon perustuneen koulutuksensa oman aikansa ja sukupolvensa maailman moninaisiin kansoihin tutustumisessa. Nasaretiin-paluuseensa mennessä hän oli matkustamalla tapahtuneen oppimisen välityksellä saanut kutakuinkin selville, miten ihminen eli ja miten hän järjesti olemassaolonsa Urantialla.
Hänen Välimeren eri puolille suuntautuneen matkansa todellinen tarkoitus oli oppia tuntemaan ihmiset. Tällä matkalla hän tuli hyvin läheisiin kosketuksiin satojen ihmissukukunnan edustajien kanssa. Hän kohtasi ja rakasti kaikenlaisia ihmisiä: rikkaita ja köyhiä, ylhäisiä ja alhaisia, mustia ja valkoisia, oppineita ja oppimattomia, sivistyneitä ja sivistymättömiä, eläimellisiä ja hengellisiä, uskonnollisia ja uskonnottomia, moraalisia ja moraalittomia.
Tällä Välimeren-matkalla Jeesus edistyi pitkälle hänelle ihmisenä kuuluneessa tehtävässä saada aineellinen ja kuolevainen mieli hallintaansa, ja hänen sisimmässään asunut Suuntaaja saavutti suurenmoisia tuloksia tämän samaisen ihmisälyn nostamisessa entistä korkeammalle ja sen hengellisessä valloittamisessa. Tämän matkan lopulla Jeesus itse asiassa tiesi, niin varmasti kuin ihminen ylipäätään voi tietää, että hän oli Jumalan Poika, Universaalisen Isän Luoja-Poika. Suuntaaja kykeni yhä paremmin tuomaan Ihmisen Pojan mieleen hämäriä muistikuvia siitä kokemuksesta, joka hänellä oli Paratiisista, kun hän oli jumalallisen Isänsä yhteydessä, ennen kuin hän vielä oli alkanutkaan organisoida ja hoitaa tätä Nebadonin paikallisuniversumia. Näin Suuntaaja vähä vähältä toi Jeesuksen ihmistietoisuuteen nämä välttämättömät muistikuvat hänen aikaisemmasta ja jumalallisesta olemassaolostaan lähes ikuisen menneisyyden eri aikakausina. Viimeinen Suuntaajan esiin tuoma välinäytös hänen ihmisyyttä edeltävästä kokemusmaailmastaan oli hänen jäähyväisneuvottelunsa Salvingtonin Immanuelin kanssa hetkeä ennen kuin hän luopui tietoisesta persoonallisuudestaan astuakseen Urantia-inkarnaatioon. Ja tämä ihmisyyttä edeltävään olemassaoloon liittyvä viimeinen muistikuva kirkastui Jeesuksen tietoisuudessa samana päivänä, jona Johannes kastoi hänet Jordanvirrassa.
The whole of Jesus’ twenty-ninth year was spent finishing up the tour of the Mediterranean world. The main events, as far as we have permission to reveal these experiences, constitute the subjects of the narratives which immediately follow this paper.
Throughout this tour of the Roman world, for many reasons, Jesus was known as the Damascus scribe. At Corinth and other stops on the return trip he was, however, known as the Jewish tutor.
This was an eventful period in Jesus’ life. While on this journey he made many contacts with his fellow men, but this experience is a phase of his life which he never revealed to any member of his family nor to any of the apostles. Jesus lived out his life in the flesh and departed from this world without anyone (save Zebedee of Bethsaida) knowing that he had made this extensive trip. Some of his friends thought he had returned to Damascus; others thought he had gone to India. His own family inclined to the belief that he was in Alexandria, as they knew that he had once been invited to go there for the purpose of becoming an assistant chazan.
When Jesus returned to Palestine, he did nothing to change the opinion of his family that he had gone from Jerusalem to Alexandria; he permitted them to continue in the belief that all the time he had been absent from Palestine had been spent in that city of learning and culture. Only Zebedee the boatbuilder of Bethsaida knew the facts about these matters, and Zebedee told no one.
In all your efforts to decipher the meaning of Jesus’ life on Urantia, you must be mindful of the motivation of the Michael bestowal. If you would comprehend the meaning of many of his apparently strange doings, you must discern the purpose of his sojourn on your world. He was consistently careful not to build up an overattractive and attention-consuming personal career. He wanted to make no unusual or overpowering appeals to his fellow men. He was dedicated to the work of revealing the heavenly Father to his fellow mortals and at the same time was consecrated to the sublime task of living his mortal earth life all the while subject to the will of the same Paradise Father.
It will also always be helpful in understanding Jesus’ life on earth if all mortal students of this divine bestowal will remember that, while he lived this life of incarnation on Urantia, he lived it for his entire universe. There was something special and inspiring associated with the life he lived in the flesh of mortal nature for every single inhabited sphere throughout all the universe of Nebadon. The same is also true of all those worlds which have become habitable since the eventful times of his sojourn on Urantia. And it will likewise be equally true of all worlds which may become inhabited by will creatures in all the future history of this local universe.
The Son of Man, during the time and through the experiences of this tour of the Roman world, practically completed his educational contact-training with the diversified peoples of the world of his day and generation. By the time of his return to Nazareth, through the medium of this travel-training he had just about learned how man lived and wrought out his existence on Urantia.
The real purpose of his trip around the Mediterranean basin was to know men. He came very close to hundreds of humankind on this journey. He met and loved all manner of men, rich and poor, high and low, black and white, educated and uneducated, cultured and uncultured, animalistic and spiritual, religious and irreligious, moral and immoral.
On this Mediterranean journey Jesus made great advances in his human task of mastering the material and mortal mind, and his indwelling Adjuster made great progress in the ascension and spiritual conquest of this same human intellect. By the end of this tour Jesus virtually knew—with all human certainty—that he was a Son of God, a Creator Son of the Universal Father. The Adjuster more and more was able to bring up in the mind of the Son of Man shadowy memories of his Paradise experience in association with his divine Father ere he ever came to organize and administer this local universe of Nebadon. Thus did the Adjuster, little by little, bring to Jesus’ human consciousness those necessary memories of his former and divine existence in the various epochs of the well-nigh eternal past. The last episode of his prehuman experience to be brought forth by the Adjuster was his farewell conference with Immanuel of Salvington just before his surrender of conscious personality to embark upon the Urantia incarnation. And this final memory picture of prehuman existence was made clear in Jesus’ consciousness on the very day of his baptism by John in the Jordan.
SuomiEnglish
Jeesuksen kahdeskymmenesyhdeksäs vuosi kului kokonaisuudessaan Välimeren maihin suuntautuneen matkan toteuttamiseen. Matkan päätapahtumat, siinä laajuudessa kuin meillä on lupa paljastaa näitä kokemuksia, ovat tätä lukua välittömästi seuraavien kertomusten aiheena.
The whole of Jesus’ twenty-ninth year was spent finishing up the tour of the Mediterranean world. The main events, as far as we have permission to reveal these experiences, constitute the subjects of the narratives which immediately follow this paper.
Koko tämän roomalaiseen maailmaan suuntautuneen matkan ajan Jeesus tunnettiin – monista syistä – Damaskoksen kirjanoppineena. Korintissa ja muissa paluumatkan pysähdyspaikoissa hänet kuitenkin tunnettiin juutalaisena kotiopettajana.
Throughout this tour of the Roman world, for many reasons, Jesus was known as the Damascus scribe. At Corinth and other stops on the return trip he was, however, known as the Jewish tutor.
Se oli vaiheikas kausi Jeesuksen elämässä. Tätä matkaa tehdessään hän solmi monia suhteita kanssaihmisiinsä, mutta tämä kokemus on sellainen hänen elämänsä jakso, josta hän ei koskaan kertonut yhdellekään perheensä jäsenelle eikä yhdellekään apostolille. Jeesus eli lihallisen elämänsä ja erkani tästä maailmasta ilman, että kukaan (Betsaidan Sebedeusta lukuun ottamatta) tuli tietämään hänen tehneen tällaisen laajamittaisen matkan. Jotkut hänen ystävistään luulivat hänen palanneen Damaskokseen, toiset luulivat hänen menneen Intiaan. Hänen oman perheensä jäsenet olivat taipuvaisia uskomaan, että hän oli Aleksandriassa, sillä he tiesivät, että häntä oli kerran pyydetty lähtemään sinne apulaishasheniksi.
This was an eventful period in Jesus’ life. While on this journey he made many contacts with his fellow men, but this experience is a phase of his life which he never revealed to any member of his family nor to any of the apostles. Jesus lived out his life in the flesh and departed from this world without anyone (save Zebedee of Bethsaida) knowing that he had made this extensive trip. Some of his friends thought he had returned to Damascus; others thought he had gone to India. His own family inclined to the belief that he was in Alexandria, as they knew that he had once been invited to go there for the purpose of becoming an assistant chazan.
Kun Jeesus palasi Palestiinaan, hän ei tehnyt mitään muuttaakseen perheensä käsitystä, jonka mukaan hän oli mennyt Jerusalemista Aleksandriaan. Hän antoi heidän olla edelleenkin siinä luulossa, että hän oli koko Palestiinasta-poissaolonsa ajan ollut tuossa oppineisuuden ja kulttuurin kaupungissa. Vain betsaidalainen veneenveistäjä Sebedeus tiesi totuuden näistä asioista, eikä Sebedeus kertonut sitä kenellekään.
When Jesus returned to Palestine, he did nothing to change the opinion of his family that he had gone from Jerusalem to Alexandria; he permitted them to continue in the belief that all the time he had been absent from Palestine had been spent in that city of learning and culture. Only Zebedee the boatbuilder of Bethsaida knew the facts about these matters, and Zebedee told no one.
Pyrkiessänne pääsemään selville Jeesuksen Urantialla elämän elämän tarkoituksesta teidän tulisi aina muistaa Jeesuksen lahjoittautumisen vaikuttimet. Mikäli mielitte päästä käsitykseen hänen monienkin näennäisesti omituisten tekojensa merkityksestä, teidän tulee nähdä hänen maailmassanne olonsa tarkoitus. Hän varoi johdonmukaisesti luomasta liian kiinnostavaa ja huomiota herättävää omakohtaista elämänuraa. Hän ei halunnut vedota kanssaihmisiinsä epätavallisin tai vastustamattomin keinoin. Hän oli antautunut työhön, jonka tarkoitus oli tuoda hänen kanssaihmistensä tietoon totuus taivaallisesta Isästä, ja samalla hän oli pyhittäytynyt siihen ylevään tehtävään, että hän eläisi kuolevaisen olennon elämänsä maan päällä niin, että hän oli kaiken aikaa saman Paratiisissa olevan Isän tahdon alainen.
In all your efforts to decipher the meaning of Jesus’ life on Urantia, you must be mindful of the motivation of the Michael bestowal. If you would comprehend the meaning of many of his apparently strange doings, you must discern the purpose of his sojourn on your world. He was consistently careful not to build up an overattractive and attention-consuming personal career. He wanted to make no unusual or overpowering appeals to his fellow men. He was dedicated to the work of revealing the heavenly Father to his fellow mortals and at the same time was consecrated to the sublime task of living his mortal earth life all the while subject to the will of the same Paradise Father.
Jeesuksen maisen elämän ymmärtämistä auttaa aina myös, jos kaikki tätä jumalallista lahjoittautumista tutkivat kuolevaiset muistavat, että vaikka hän vietti tämän ruumiillistuneena elämänsä elämänvaiheen Urantialla, hän eli sen kuitenkin koko universumiaan varten. Elämään, jonka hän eli lihallisen kuolevaisen hahmossa, liittyy koko Nebadonin universumin jokaisen yksittäisen asutun sfäärin kannalta jotakin erikoista ja innoittavaa. Ja näin on sanottava myös maailmoista, joista on tullut asuttavia vasta hänen Urantialla-oleskelunsa vaiheikkaiden aikojen jälkeen. Ja niin on sanottava myös kaikista maailmoista, joita tahdolliset luodut mahdollisesti asuttavat tämän paikallisuniversumin koko tulevan historian kuluessa.
It will also always be helpful in understanding Jesus’ life on earth if all mortal students of this divine bestowal will remember that, while he lived this life of incarnation on Urantia, he lived it for his entire universe. There was something special and inspiring associated with the life he lived in the flesh of mortal nature for every single inhabited sphere throughout all the universe of Nebadon. The same is also true of all those worlds which have become habitable since the eventful times of his sojourn on Urantia. And it will likewise be equally true of all worlds which may become inhabited by will creatures in all the future history of this local universe.
Tätä roomalaiseen maailmaan suuntautunutta matkaa tehdessään ja sen mukanaan tuomien kokemusten myötä Ihmisen Poika vei käytännöllisesti katsoen päätökseen suoraan yhteydenpitoon perustuneen koulutuksensa oman aikansa ja sukupolvensa maailman moninaisiin kansoihin tutustumisessa. Nasaretiin-paluuseensa mennessä hän oli matkustamalla tapahtuneen oppimisen välityksellä saanut kutakuinkin selville, miten ihminen eli ja miten hän järjesti olemassaolonsa Urantialla.
The Son of Man, during the time and through the experiences of this tour of the Roman world, practically completed his educational contact-training with the diversified peoples of the world of his day and generation. By the time of his return to Nazareth, through the medium of this travel-training he had just about learned how man lived and wrought out his existence on Urantia.
Hänen Välimeren eri puolille suuntautuneen matkansa todellinen tarkoitus oli oppia tuntemaan ihmiset. Tällä matkalla hän tuli hyvin läheisiin kosketuksiin satojen ihmissukukunnan edustajien kanssa. Hän kohtasi ja rakasti kaikenlaisia ihmisiä: rikkaita ja köyhiä, ylhäisiä ja alhaisia, mustia ja valkoisia, oppineita ja oppimattomia, sivistyneitä ja sivistymättömiä, eläimellisiä ja hengellisiä, uskonnollisia ja uskonnottomia, moraalisia ja moraalittomia.
The real purpose of his trip around the Mediterranean basin was to know men. He came very close to hundreds of humankind on this journey. He met and loved all manner of men, rich and poor, high and low, black and white, educated and uneducated, cultured and uncultured, animalistic and spiritual, religious and irreligious, moral and immoral.
Tällä Välimeren-matkalla Jeesus edistyi pitkälle hänelle ihmisenä kuuluneessa tehtävässä saada aineellinen ja kuolevainen mieli hallintaansa, ja hänen sisimmässään asunut Suuntaaja saavutti suurenmoisia tuloksia tämän samaisen ihmisälyn nostamisessa entistä korkeammalle ja sen hengellisessä valloittamisessa. Tämän matkan lopulla Jeesus itse asiassa tiesi, niin varmasti kuin ihminen ylipäätään voi tietää, että hän oli Jumalan Poika, Universaalisen Isän Luoja-Poika. Suuntaaja kykeni yhä paremmin tuomaan Ihmisen Pojan mieleen hämäriä muistikuvia siitä kokemuksesta, joka hänellä oli Paratiisista, kun hän oli jumalallisen Isänsä yhteydessä, ennen kuin hän vielä oli alkanutkaan organisoida ja hoitaa tätä Nebadonin paikallisuniversumia. Näin Suuntaaja vähä vähältä toi Jeesuksen ihmistietoisuuteen nämä välttämättömät muistikuvat hänen aikaisemmasta ja jumalallisesta olemassaolostaan lähes ikuisen menneisyyden eri aikakausina. Viimeinen Suuntaajan esiin tuoma välinäytös hänen ihmisyyttä edeltävästä kokemusmaailmastaan oli hänen jäähyväisneuvottelunsa Salvingtonin Immanuelin kanssa hetkeä ennen kuin hän luopui tietoisesta persoonallisuudestaan astuakseen Urantia-inkarnaatioon. Ja tämä ihmisyyttä edeltävään olemassaoloon liittyvä viimeinen muistikuva kirkastui Jeesuksen tietoisuudessa samana päivänä, jona Johannes kastoi hänet Jordanvirrassa.
On this Mediterranean journey Jesus made great advances in his human task of mastering the material and mortal mind, and his indwelling Adjuster made great progress in the ascension and spiritual conquest of this same human intellect. By the end of this tour Jesus virtually knew—with all human certainty—that he was a Son of God, a Creator Son of the Universal Father. The Adjuster more and more was able to bring up in the mind of the Son of Man shadowy memories of his Paradise experience in association with his divine Father ere he ever came to organize and administer this local universe of Nebadon. Thus did the Adjuster, little by little, bring to Jesus’ human consciousness those necessary memories of his former and divine existence in the various epochs of the well-nigh eternal past. The last episode of his prehuman experience to be brought forth by the Adjuster was his farewell conference with Immanuel of Salvington just before his surrender of conscious personality to embark upon the Urantia incarnation. And this final memory picture of prehuman existence was made clear in Jesus’ consciousness on the very day of his baptism by John in the Jordan.