Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Ajankohdasta, jolloin ihminen nousee eläimen tasolta – kun hän kykenee tekemään päätöksen Luojan palvomisesta – aina Planeettaprinssin saapumiseen saakka, kuolevaisia tahdollisia luotuja nimitetään alkukantaisiksi eli primitiivisiksi ihmisiksi. Alkukantaisen ihmisen perustyyppejä eli rotuja on kuusi, ja nämä alkuaikojen kansat ilmaantuvat peräjälkeen, spektrin värien järjestyksessä siten, että ensimmäisenä ilmaantuu punainen rotu. Tämän varhaisen elolliskehityksen kestoaika vaihtelee eri maailmoissa suuresti: Urantian ajanlaskutavan mukaan sadastaviidestäkymmenestätuhannesta yli miljoonaan vuotta.
Evolutionaariset värillisrodut – punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen ja indigo – alkavat ilmaantua suunnilleen aikana, jolloin alkukantainen ihminen jo kehittelee yksinkertaista puhekieltä ja alkaa käyttää luovaa mielikuvitusta. Tähän aikaan mennessä ihminen on jo hyvinkin tottunut seisomaan pystyasennossa.
Alkukantaiset ihmiset ovat voimallisia metsästäjiä ja raivoisia taistelijoita. Tämän aikakauden lakina on elinkelpoisimman fyysinen henkiinjääminen; näiden aikojen hallinto on täysin heimokohtaista. Monissa maailmoissa jotkin evolutionaarisista roduista hävitetään näiden alkuaikojen rotutaistelujen tiimellyksessä, kuten kävi Urantialla. Hengissä selvinneet rodut sekoittuvat sittemmin tavallisesti violettiin rotuun, Aatamista polveutuviin kansoihin, jotka on myöhemmin tuotettu planeetan ulkopuolelta.
Myöhemmän sivilisaation valossa tämä alkukantaisen ihmisen aikakausi on pitkä, pimeä ja verinen jakso. Viidakon laki ja aarniometsien moraali sopivat huonosti ilmoitususkontoa ja korkeampaa hengellistä kehitystä edustavien myöhempien tuomiokausien mittapuihin. Normaaleissa maailmoissa ja maailmoissa, jotka eivät ole kokeiluplaneettoja, tämä aikakausi on melko erilainen kuin olivat ne pitkään jatkuneet ja tavattoman raa’at taistelut, jotka Urantialla olivat tälle aikakaudelle tunnusmerkillisiä. Selviydyttyäsi ensimmäisen maailman kokemuksestasi alat ymmärtää, miksi evolutionaarisissa maailmoissa käydään tällainen pitkä ja tuskallinen kamppailu, ja kulkiessasi Paratiisiin johtavaa polkua eteenpäin käsität yhä enemmän näihin kummallisilta vaikuttaviin asioihin kätkeytyvää viisautta. Mutta kaikista ihmisen ilmaantumisen alkuaikoihin liittyvistä koettelemuksista huolimatta primitiivisen ihmisen aikaansaannokset ovat loistava, jopa sankarillinen, luku ajallisuuden ja avaruuden evolutionaarisen maailman aikakirjoissa.
Alkuaikojen evolutionaarinen ihminen ei ole mikään värikäs hahmo. Yleensä nämä alkukantaiset kuolevaiset asuvat luolissa tai kallionkielekkeiden alla. He rakentelevat myös karkeatekoisia majoja suuriin puihin. Ennen kuin he saavuttavat korkean älykkyystason, planeetat ovat toisinaan kookkaammantyyppisten eläinten vallassa. Mutta kuolevaiset oppivat jo tämän aikakauden alkupuolella sytyttämään tulen ja pitämään sen vireillä, ja kekseliään mielikuvituksen lisääntyessä ja työkalujen parantuessa kehittyvä ihminen nujertaa piankin häntä suuremmat ja kömpelömmät eläimet. Varhaiset rodut käyttävät myös laajasti hyväkseen suurempia lentäviä eläimiä. Nämä valtavat linnut kykenevät kantamaan yhden tai kaksi keskikokoista ihmistä yli kahdeksansadan kilometrin pituisen yhtäjaksoisen lennon ajan. Joillakin planeetoilla näistä linnuista on suurta apua, sillä niiden älykkyys on korkealuokkaista, ja usein ne osaavat puhua monta tuon maailman kielten sanaa. Nämä linnut ovat varsin älykkäitä, hyvin tottelevaisia ja uskomattoman lempeitä. Urantialta tällaiset matkustajalinnut ovat jo kauan sitten kuolleet sukupuuttoon, mutta varhaiset esi-isänne käyttivät hyväkseen niiden palveluksia.
Ihminen saavuttaa eettisen arvostelukyvyn, moraalisen tahdon, yleensä yhtäaikaisesti ensimmäisen puhekielen ilmaantumisen kanssa. Ihmisen tasolle yllettyään, sitten kun edellä mainittu kuolevaisille ominainen tahtotoiminta on ilmaantunut, nämä olennot alkavat soveltua jumalallisen Suuntaajan tilapäiseksi asuinsijaksi, ja kuoleman jälkeen monet valitaan asianmukaisesti eloonjääneiksi, ja arkkienkelit sinetöivät heidät myöhempää kuolleistanousua ja Henkeen tapahtuvaa fuusioitumista varten. Planeettaprinssien seurassa on aina arkkienkeleitä, ja maailman tuomiokautinen tuomitseminen tapahtuu yhtä aikaa prinssin saapumisen kanssa.
Kaikki Ajatuksensuuntaajan asuttamat kuolevaiset ovat potentiaalisia palvojia; heidät on ”valaistu todellisella valolla” ja heillä on kyky etsiä molemminpuolista yhteyttä jumaluuteen. Primitiivisen ihmisen varhais- eli biologispohjainen uskonto on silti suurelta osin alituista eläimellistä pelkoa, johon yhdistyy tietämättömyydestä johtuva kauhunsekainen kunnioitus ja heimon piirissä kehittynyt taikausko. Taikauskon säilyminen Urantian rotujen keskuudessa on evolutionaariselle kehityksellenne varsin vähän mairittelevaa, eikä se sovi yhteen muutoin loistavien, aineellisen edistyksen alalla ilmenevien saavutustenne kanssa. Mutta tämä varhainen, pelkoon pohjautuva uskonto palvelee hyvin arvokasta päämäärää sikäli, että se hillitsee näiden primitiivisten luotujen kiivasta luonteenlaatua. Se on sivistyksen airut ja maaperä, johon Planeettaprinssi ja hänen hoivaajansa myöhemmin kylvävät ilmoitususkonnon siemenet.
Ennen kuin satatuhatta vuotta on kulunut siitä, kun ihminen oppi kulkemaan pystyasennossa, saapuu tavallisesti Planeettaprinssi, jonka Järjestelmän Hallitsija on lähettänyt saatuaan Elämänkantajilta raportin tahdon toimimisesta tuossa maailmassa, olkoonkin että vasta verrattain harvat yksilöt ovat näin pitkälle kehittyneitä. Primitiiviset kuolevaiset pitävät Planeettaprinssiä ja hänen näkyvää esikuntaansa tavallisesti tervetulleina; itse asiassa he, ellei heitä hillitä, suhtautuvat näihin usein pelonsekaisella kunnioituksella, miltei palvoen.
From the time of man’s emergence from the animal level—when he can choose to worship the Creator—to the arrival of the Planetary Prince, mortal will creatures are called primitive men. There are six basic types or races of primitive men, and these early peoples successively appear in the order of the spectrum colors, beginning with the red. The length of time consumed in this early life evolution varies greatly on the different worlds, ranging from one hundred and fifty thousand years to over one million years of Urantia time.
The evolutionary races of color—red, orange, yellow, green, blue, and indigo—begin to appear about the time that primitive man is developing a simple language and is beginning to exercise the creative imagination. By this time man is well accustomed to standing erect.
Primitive men are mighty hunters and fierce fighters. The law of this age is the physical survival of the fittest; the government of these times is wholly tribal. During the early racial struggles on many worlds some of the evolutionary races are obliterated, as occurred on Urantia. Those who survive are usually subsequently blended with the later imported violet race, the Adamic peoples.
In the light of subsequent civilization, this era of primitive man is a long, dark, and bloody chapter. The ethics of the jungle and the morals of the primeval forests are not in keeping with the standards of later dispensations of revealed religion and higher spiritual development. On normal and nonexperimental worlds this epoch is very different from the prolonged and extraordinarily brutal struggles which characterized this age on Urantia. When you have emerged from your first world experience, you will begin to see why this long and painful struggle on the evolutionary worlds occurs, and as you go forward in the Paradise path, you will increasingly understand the wisdom of these apparently strange doings. But notwithstanding all the vicissitudes of the early ages of human emergence, the performances of primitive man represent a splendid, even a heroic, chapter in the annals of an evolutionary world of time and space.
Early evolutionary man is not a colorful creature. In general, these primitive mortals are cave dwellers or cliff residents. They also build crude huts in the large trees. Before they acquire a high order of intelligence, the planets are sometimes overrun with the larger types of animals. But early in this era mortals learn to kindle and maintain fire, and with the increase of inventive imagination and the improvement in tools, evolving man soon vanquishes the larger and more unwieldy animals. The early races also make extensive use of the larger flying animals. These enormous birds are able to carry one or two average-sized men for a nonstop flight of over five hundred miles. On some planets these birds are of great service since they possess a high order of intelligence, often being able to speak many words of the languages of the realm. These birds are most intelligent, very obedient, and unbelievably affectionate. Such passenger birds have been long extinct on Urantia, but your early ancestors enjoyed their services.
Man’s acquirement of ethical judgment, moral will, is usually coincident with the appearance of early language. Upon attaining the human level, after this emergence of mortal will, these beings become receptive to the temporary indwelling of the divine Adjusters, and upon death many are duly elected as survivors and sealed by the archangels for subsequent resurrection and Spirit fusion. The archangels always accompany the Planetary Princes, and a dispensational adjudication of the realm is simultaneous with the prince’s arrival.
All mortals who are indwelt by Thought Adjusters are potential worshipers; they have been “lighted by the true light,” and they possess capacity for seeking reciprocal contact with divinity. Nevertheless, the early or biologic religion of primitive man is largely a persistence of animal fear coupled with ignorant awe and tribal superstition. The survival of superstition in the Urantia races is hardly complimentary to your evolutionary development nor compatible with your otherwise splendid achievements in material progress. But this early fear religion serves a very valuable purpose in subduing the fiery tempers of these primitive creatures. It is the forerunner of civilization and the soil for the subsequent planting of the seeds of revealed religion by the Planetary Prince and his ministers.
Within one hundred thousand years from the time man acquires erect posture, the Planetary Prince usually arrives, having been dispatched by the System Sovereign upon the report of the Life Carriers that will is functioning, even though comparatively few individuals have thus developed. Primitive mortals usually welcome the Planetary Prince and his visible staff; in fact, they often look upon them with awe and reverence, almost with worshipfulness, if they are not restrained.
SuomiEnglish
Ajankohdasta, jolloin ihminen nousee eläimen tasolta – kun hän kykenee tekemään päätöksen Luojan palvomisesta – aina Planeettaprinssin saapumiseen saakka, kuolevaisia tahdollisia luotuja nimitetään alkukantaisiksi eli primitiivisiksi ihmisiksi. Alkukantaisen ihmisen perustyyppejä eli rotuja on kuusi, ja nämä alkuaikojen kansat ilmaantuvat peräjälkeen, spektrin värien järjestyksessä siten, että ensimmäisenä ilmaantuu punainen rotu. Tämän varhaisen elolliskehityksen kestoaika vaihtelee eri maailmoissa suuresti: Urantian ajanlaskutavan mukaan sadastaviidestäkymmenestätuhannesta yli miljoonaan vuotta.
From the time of man’s emergence from the animal level—when he can choose to worship the Creator—to the arrival of the Planetary Prince, mortal will creatures are called primitive men. There are six basic types or races of primitive men, and these early peoples successively appear in the order of the spectrum colors, beginning with the red. The length of time consumed in this early life evolution varies greatly on the different worlds, ranging from one hundred and fifty thousand years to over one million years of Urantia time.
Evolutionaariset värillisrodut – punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen ja indigo – alkavat ilmaantua suunnilleen aikana, jolloin alkukantainen ihminen jo kehittelee yksinkertaista puhekieltä ja alkaa käyttää luovaa mielikuvitusta. Tähän aikaan mennessä ihminen on jo hyvinkin tottunut seisomaan pystyasennossa.
The evolutionary races of color—red, orange, yellow, green, blue, and indigo—begin to appear about the time that primitive man is developing a simple language and is beginning to exercise the creative imagination. By this time man is well accustomed to standing erect.
Alkukantaiset ihmiset ovat voimallisia metsästäjiä ja raivoisia taistelijoita. Tämän aikakauden lakina on elinkelpoisimman fyysinen henkiinjääminen; näiden aikojen hallinto on täysin heimokohtaista. Monissa maailmoissa jotkin evolutionaarisista roduista hävitetään näiden alkuaikojen rotutaistelujen tiimellyksessä, kuten kävi Urantialla. Hengissä selvinneet rodut sekoittuvat sittemmin tavallisesti violettiin rotuun, Aatamista polveutuviin kansoihin, jotka on myöhemmin tuotettu planeetan ulkopuolelta.
Primitive men are mighty hunters and fierce fighters. The law of this age is the physical survival of the fittest; the government of these times is wholly tribal. During the early racial struggles on many worlds some of the evolutionary races are obliterated, as occurred on Urantia. Those who survive are usually subsequently blended with the later imported violet race, the Adamic peoples.
Myöhemmän sivilisaation valossa tämä alkukantaisen ihmisen aikakausi on pitkä, pimeä ja verinen jakso. Viidakon laki ja aarniometsien moraali sopivat huonosti ilmoitususkontoa ja korkeampaa hengellistä kehitystä edustavien myöhempien tuomiokausien mittapuihin. Normaaleissa maailmoissa ja maailmoissa, jotka eivät ole kokeiluplaneettoja, tämä aikakausi on melko erilainen kuin olivat ne pitkään jatkuneet ja tavattoman raa’at taistelut, jotka Urantialla olivat tälle aikakaudelle tunnusmerkillisiä. Selviydyttyäsi ensimmäisen maailman kokemuksestasi alat ymmärtää, miksi evolutionaarisissa maailmoissa käydään tällainen pitkä ja tuskallinen kamppailu, ja kulkiessasi Paratiisiin johtavaa polkua eteenpäin käsität yhä enemmän näihin kummallisilta vaikuttaviin asioihin kätkeytyvää viisautta. Mutta kaikista ihmisen ilmaantumisen alkuaikoihin liittyvistä koettelemuksista huolimatta primitiivisen ihmisen aikaansaannokset ovat loistava, jopa sankarillinen, luku ajallisuuden ja avaruuden evolutionaarisen maailman aikakirjoissa.
In the light of subsequent civilization, this era of primitive man is a long, dark, and bloody chapter. The ethics of the jungle and the morals of the primeval forests are not in keeping with the standards of later dispensations of revealed religion and higher spiritual development. On normal and nonexperimental worlds this epoch is very different from the prolonged and extraordinarily brutal struggles which characterized this age on Urantia. When you have emerged from your first world experience, you will begin to see why this long and painful struggle on the evolutionary worlds occurs, and as you go forward in the Paradise path, you will increasingly understand the wisdom of these apparently strange doings. But notwithstanding all the vicissitudes of the early ages of human emergence, the performances of primitive man represent a splendid, even a heroic, chapter in the annals of an evolutionary world of time and space.
Alkuaikojen evolutionaarinen ihminen ei ole mikään värikäs hahmo. Yleensä nämä alkukantaiset kuolevaiset asuvat luolissa tai kallionkielekkeiden alla. He rakentelevat myös karkeatekoisia majoja suuriin puihin. Ennen kuin he saavuttavat korkean älykkyystason, planeetat ovat toisinaan kookkaammantyyppisten eläinten vallassa. Mutta kuolevaiset oppivat jo tämän aikakauden alkupuolella sytyttämään tulen ja pitämään sen vireillä, ja kekseliään mielikuvituksen lisääntyessä ja työkalujen parantuessa kehittyvä ihminen nujertaa piankin häntä suuremmat ja kömpelömmät eläimet. Varhaiset rodut käyttävät myös laajasti hyväkseen suurempia lentäviä eläimiä. Nämä valtavat linnut kykenevät kantamaan yhden tai kaksi keskikokoista ihmistä yli kahdeksansadan kilometrin pituisen yhtäjaksoisen lennon ajan. Joillakin planeetoilla näistä linnuista on suurta apua, sillä niiden älykkyys on korkealuokkaista, ja usein ne osaavat puhua monta tuon maailman kielten sanaa. Nämä linnut ovat varsin älykkäitä, hyvin tottelevaisia ja uskomattoman lempeitä. Urantialta tällaiset matkustajalinnut ovat jo kauan sitten kuolleet sukupuuttoon, mutta varhaiset esi-isänne käyttivät hyväkseen niiden palveluksia.
Early evolutionary man is not a colorful creature. In general, these primitive mortals are cave dwellers or cliff residents. They also build crude huts in the large trees. Before they acquire a high order of intelligence, the planets are sometimes overrun with the larger types of animals. But early in this era mortals learn to kindle and maintain fire, and with the increase of inventive imagination and the improvement in tools, evolving man soon vanquishes the larger and more unwieldy animals. The early races also make extensive use of the larger flying animals. These enormous birds are able to carry one or two average-sized men for a nonstop flight of over five hundred miles. On some planets these birds are of great service since they possess a high order of intelligence, often being able to speak many words of the languages of the realm. These birds are most intelligent, very obedient, and unbelievably affectionate. Such passenger birds have been long extinct on Urantia, but your early ancestors enjoyed their services.
Ihminen saavuttaa eettisen arvostelukyvyn, moraalisen tahdon, yleensä yhtäaikaisesti ensimmäisen puhekielen ilmaantumisen kanssa. Ihmisen tasolle yllettyään, sitten kun edellä mainittu kuolevaisille ominainen tahtotoiminta on ilmaantunut, nämä olennot alkavat soveltua jumalallisen Suuntaajan tilapäiseksi asuinsijaksi, ja kuoleman jälkeen monet valitaan asianmukaisesti eloonjääneiksi, ja arkkienkelit sinetöivät heidät myöhempää kuolleistanousua ja Henkeen tapahtuvaa fuusioitumista varten. Planeettaprinssien seurassa on aina arkkienkeleitä, ja maailman tuomiokautinen tuomitseminen tapahtuu yhtä aikaa prinssin saapumisen kanssa.
Man’s acquirement of ethical judgment, moral will, is usually coincident with the appearance of early language. Upon attaining the human level, after this emergence of mortal will, these beings become receptive to the temporary indwelling of the divine Adjusters, and upon death many are duly elected as survivors and sealed by the archangels for subsequent resurrection and Spirit fusion. The archangels always accompany the Planetary Princes, and a dispensational adjudication of the realm is simultaneous with the prince’s arrival.
Kaikki Ajatuksensuuntaajan asuttamat kuolevaiset ovat potentiaalisia palvojia; heidät on ”valaistu todellisella valolla” ja heillä on kyky etsiä molemminpuolista yhteyttä jumaluuteen. Primitiivisen ihmisen varhais- eli biologispohjainen uskonto on silti suurelta osin alituista eläimellistä pelkoa, johon yhdistyy tietämättömyydestä johtuva kauhunsekainen kunnioitus ja heimon piirissä kehittynyt taikausko. Taikauskon säilyminen Urantian rotujen keskuudessa on evolutionaariselle kehityksellenne varsin vähän mairittelevaa, eikä se sovi yhteen muutoin loistavien, aineellisen edistyksen alalla ilmenevien saavutustenne kanssa. Mutta tämä varhainen, pelkoon pohjautuva uskonto palvelee hyvin arvokasta päämäärää sikäli, että se hillitsee näiden primitiivisten luotujen kiivasta luonteenlaatua. Se on sivistyksen airut ja maaperä, johon Planeettaprinssi ja hänen hoivaajansa myöhemmin kylvävät ilmoitususkonnon siemenet.
All mortals who are indwelt by Thought Adjusters are potential worshipers; they have been “lighted by the true light,” and they possess capacity for seeking reciprocal contact with divinity. Nevertheless, the early or biologic religion of primitive man is largely a persistence of animal fear coupled with ignorant awe and tribal superstition. The survival of superstition in the Urantia races is hardly complimentary to your evolutionary development nor compatible with your otherwise splendid achievements in material progress. But this early fear religion serves a very valuable purpose in subduing the fiery tempers of these primitive creatures. It is the forerunner of civilization and the soil for the subsequent planting of the seeds of revealed religion by the Planetary Prince and his ministers.
Ennen kuin satatuhatta vuotta on kulunut siitä, kun ihminen oppi kulkemaan pystyasennossa, saapuu tavallisesti Planeettaprinssi, jonka Järjestelmän Hallitsija on lähettänyt saatuaan Elämänkantajilta raportin tahdon toimimisesta tuossa maailmassa, olkoonkin että vasta verrattain harvat yksilöt ovat näin pitkälle kehittyneitä. Primitiiviset kuolevaiset pitävät Planeettaprinssiä ja hänen näkyvää esikuntaansa tavallisesti tervetulleina; itse asiassa he, ellei heitä hillitä, suhtautuvat näihin usein pelonsekaisella kunnioituksella, miltei palvoen.
Within one hundred thousand years from the time man acquires erect posture, the Planetary Prince usually arrives, having been dispatched by the System Sovereign upon the report of the Life Carriers that will is functioning, even though comparatively few individuals have thus developed. Primitive mortals usually welcome the Planetary Prince and his visible staff; in fact, they often look upon them with awe and reverence, almost with worshipfulness, if they are not restrained.