Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Poika jakaa Kolminaisuuteen sisältyvän oikeudenmukaisuuden ja vanhurskauden, mutta jättää varjoon nämä jumalallisuuden piirteet äärettömällä Isän rakkauden ja laupeuden personoinnilla. Poika on jumalallisen, universumeille osoitetun rakkauden julkituonti. Niin kuin Jumala on rakkaus, niin on Poika laupeus. Poika ei voi rakastaa enemmän kuin Isä, mutta hän voi osoittaa luoduille armoa tavalla, jossa on jotakin enemmän, sillä hän ei ole Isän tavoin vain alkuperäinen luoja, vaan hän on myös tämän saman Isän Iankaikkinen Poika ja jakaa näin ollen kaikkien muiden Universaalisen Isän Poikien poikauden kokemuksen.
Iankaikkinen Poika on luomakunnan suuri armonjakaja. Laupeus on Pojan hengellisessä luonteessa kaikkein olennaisinta. Iankaikkisen Pojan määräykset, kun ne kulkevat Toisen Lähteen ja Keskuksen henkiyhteyspiirejä eteenpäin, on viritetty laupeuden sointuihin.
Ymmärtääksenne Iankaikkisen Pojan rakkautta teidän on ensin tajuttava sen jumalallinen alkulähde: Isä, joka on rakkaus, ja sitten katseltava tämän äärettömän kiintymyksen esiinpuhkeamista laajalle ulottuvassa Äärettömän Hengen ja hänen hoivaavien persoonallisuuksiensa miltei rajattoman joukon osoittamassa huolenpidossa.
Iankaikkisen Pojan osoittaman huolenpidon tarkoituksena on ilmoittaa rakkauden Jumala universumien universumille. Tämä jumalallinen Poika ei ota tehdäkseen sellaista kunniatonta tehtävää, että hän yrittäisi suostutella laupiasta Isäänsä rakastamaan alhaissyntyisiä luotujaan ja osoittamaan armoa ajallisille väärintekijöille. Miten väärin onkaan luoda kuva Iankaikkisesta Pojasta vetoamassa Universaaliseen Isään, jotta tämä osoittaisi laupeutta vähäpätöisille luoduilleen avaruuden aineellisissa maailmoissa! Sellaiset käsitykset Jumalasta ovat karkeita ja irvokkaita. Teidän tulisi mieluumminkin käsittää, että kaikki Jumalan Poikien armeliaat palvelukset ovat suoranainen paljastus Isän sydämestä, jonka täyttävät universaalinen rakkaus ja loputon myötätunto. Isän rakkaus on Pojan osoittaman armon todellinen ja ikuinen lähde.
Jumala on rakkaus, Poika on armo. Armo on sovellettua rakkautta, Isän rakkautta, joka toimii hänen Iankaikkisen Poikansa persoonassa. Tämän universaalisen Pojan rakkaus on sekin universaalista. Niin ymmärrettynä kuin rakkaus suvullisten olentojen planeetalla ymmärretään, Jumalan rakkaus on verrattavissa enemmänkin isän rakkauteen, kun taas Iankaikkisen Pojan rakkaus on enemmän äidillisen kiintymyksen kaltaista. Karkeita toden totta ovat tällaiset havainnollistukset, mutta käytän niitä siksi, että toivon välittäväni ihmismielelle sen ajatuksen, että Isän ja Pojan rakkauden välillä on eroa – ei jumalallisen sisällön osalta, mutta siinä, millaisena ja miten se ilmenee.
The Son shares the justice and righteousness of the Trinity but overshadows these divinity traits by the infinite personalization of the Father’s love and mercy; the Son is the revelation of divine love to the universes. As God is love, so the Son is mercy. The Son cannot love more than the Father, but he can show mercy to creatures in one additional way, for he not only is a primal creator like the Father, but he is also the Eternal Son of that same Father, thereby sharing in the sonship experience of all other sons of the Universal Father.
The Eternal Son is the great mercy minister to all creation. Mercy is the essence of the Son’s spiritual character. The mandates of the Eternal Son, as they go forth over the spirit circuits of the Second Source and Center, are keyed in tones of mercy.
To comprehend the love of the Eternal Son, you must first perceive its divine source, the Father, who is love, and then behold the unfolding of this infinite affection in the far-flung ministry of the Infinite Spirit and his almost limitless host of ministering personalities.
The ministry of the Eternal Son is devoted to the revelation of the God of love to the universe of universes. This divine Son is not engaged in the ignoble task of trying to persuade his gracious Father to love his lowly creatures and to show mercy to the wrongdoers of time. How wrong to envisage the Eternal Son as appealing to the Universal Father to show mercy to his lowly creatures on the material worlds of space! Such concepts of God are crude and grotesque. Rather should you realize that all the merciful ministrations of the Sons of God are a direct revelation of the Father’s heart of universal love and infinite compassion. The Father’s love is the real and eternal source of the Son’s mercy.
God is love, the Son is mercy. Mercy is applied love, the Father’s love in action in the person of his Eternal Son. The love of this universal Son is likewise universal. As love is comprehended on a sex planet, the love of God is more comparable to the love of a father, while the love of the Eternal Son is more like the affection of a mother. Crude, indeed, are such illustrations, but I employ them in the hope of conveying to the human mind the thought that there is a difference, not in divine content but in quality and technique of expression, between the love of the Father and the love of the Son.
SuomiEnglish
Poika jakaa Kolminaisuuteen sisältyvän oikeudenmukaisuuden ja vanhurskauden, mutta jättää varjoon nämä jumalallisuuden piirteet äärettömällä Isän rakkauden ja laupeuden personoinnilla. Poika on jumalallisen, universumeille osoitetun rakkauden julkituonti. Niin kuin Jumala on rakkaus, niin on Poika laupeus. Poika ei voi rakastaa enemmän kuin Isä, mutta hän voi osoittaa luoduille armoa tavalla, jossa on jotakin enemmän, sillä hän ei ole Isän tavoin vain alkuperäinen luoja, vaan hän on myös tämän saman Isän Iankaikkinen Poika ja jakaa näin ollen kaikkien muiden Universaalisen Isän Poikien poikauden kokemuksen.
The Son shares the justice and righteousness of the Trinity but overshadows these divinity traits by the infinite personalization of the Father’s love and mercy; the Son is the revelation of divine love to the universes. As God is love, so the Son is mercy. The Son cannot love more than the Father, but he can show mercy to creatures in one additional way, for he not only is a primal creator like the Father, but he is also the Eternal Son of that same Father, thereby sharing in the sonship experience of all other sons of the Universal Father.
Iankaikkinen Poika on luomakunnan suuri armonjakaja. Laupeus on Pojan hengellisessä luonteessa kaikkein olennaisinta. Iankaikkisen Pojan määräykset, kun ne kulkevat Toisen Lähteen ja Keskuksen henkiyhteyspiirejä eteenpäin, on viritetty laupeuden sointuihin.
The Eternal Son is the great mercy minister to all creation. Mercy is the essence of the Son’s spiritual character. The mandates of the Eternal Son, as they go forth over the spirit circuits of the Second Source and Center, are keyed in tones of mercy.
Ymmärtääksenne Iankaikkisen Pojan rakkautta teidän on ensin tajuttava sen jumalallinen alkulähde: Isä, joka on rakkaus, ja sitten katseltava tämän äärettömän kiintymyksen esiinpuhkeamista laajalle ulottuvassa Äärettömän Hengen ja hänen hoivaavien persoonallisuuksiensa miltei rajattoman joukon osoittamassa huolenpidossa.
To comprehend the love of the Eternal Son, you must first perceive its divine source, the Father, who is love, and then behold the unfolding of this infinite affection in the far-flung ministry of the Infinite Spirit and his almost limitless host of ministering personalities.
Iankaikkisen Pojan osoittaman huolenpidon tarkoituksena on ilmoittaa rakkauden Jumala universumien universumille. Tämä jumalallinen Poika ei ota tehdäkseen sellaista kunniatonta tehtävää, että hän yrittäisi suostutella laupiasta Isäänsä rakastamaan alhaissyntyisiä luotujaan ja osoittamaan armoa ajallisille väärintekijöille. Miten väärin onkaan luoda kuva Iankaikkisesta Pojasta vetoamassa Universaaliseen Isään, jotta tämä osoittaisi laupeutta vähäpätöisille luoduilleen avaruuden aineellisissa maailmoissa! Sellaiset käsitykset Jumalasta ovat karkeita ja irvokkaita. Teidän tulisi mieluumminkin käsittää, että kaikki Jumalan Poikien armeliaat palvelukset ovat suoranainen paljastus Isän sydämestä, jonka täyttävät universaalinen rakkaus ja loputon myötätunto. Isän rakkaus on Pojan osoittaman armon todellinen ja ikuinen lähde.
The ministry of the Eternal Son is devoted to the revelation of the God of love to the universe of universes. This divine Son is not engaged in the ignoble task of trying to persuade his gracious Father to love his lowly creatures and to show mercy to the wrongdoers of time. How wrong to envisage the Eternal Son as appealing to the Universal Father to show mercy to his lowly creatures on the material worlds of space! Such concepts of God are crude and grotesque. Rather should you realize that all the merciful ministrations of the Sons of God are a direct revelation of the Father’s heart of universal love and infinite compassion. The Father’s love is the real and eternal source of the Son’s mercy.
Jumala on rakkaus, Poika on armo. Armo on sovellettua rakkautta, Isän rakkautta, joka toimii hänen Iankaikkisen Poikansa persoonassa. Tämän universaalisen Pojan rakkaus on sekin universaalista. Niin ymmärrettynä kuin rakkaus suvullisten olentojen planeetalla ymmärretään, Jumalan rakkaus on verrattavissa enemmänkin isän rakkauteen, kun taas Iankaikkisen Pojan rakkaus on enemmän äidillisen kiintymyksen kaltaista. Karkeita toden totta ovat tällaiset havainnollistukset, mutta käytän niitä siksi, että toivon välittäväni ihmismielelle sen ajatuksen, että Isän ja Pojan rakkauden välillä on eroa – ei jumalallisen sisällön osalta, mutta siinä, millaisena ja miten se ilmenee.
God is love, the Son is mercy. Mercy is applied love, the Father’s love in action in the person of his Eternal Son. The love of this universal Son is likewise universal. As love is comprehended on a sex planet, the love of God is more comparable to the love of a father, while the love of the Eternal Son is more like the affection of a mother. Crude, indeed, are such illustrations, but I employ them in the hope of conveying to the human mind the thought that there is a difference, not in divine content but in quality and technique of expression, between the love of the Father and the love of the Son.