Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Vähän sen jälkeen kun levittäytyvät kiinalaiset olivat ajaneet punaisen ihmisen meren yli Pohjois-Amerikkaan, he puhdistivat Itä-Aasian jokilaaksot andoniiteista työntämällä nämä Siperiaan pohjoisessa ja Turkestaniin lännessä, jossa nämä pian tulivat kosketuksiin andiittien korkeamman kulttuurin kanssa.
Burmassa ja Indokiinan niemimaalla Intian ja Kiinan kulttuurit sekoittuivat ja yhdistyivät ja tuottivat noiden seutujen toinen toistaan seuranneet sivilisaatiot. Nyt jo kadonnut vihreä rotu on täällä säilynyt suurempana rodullisena ainesosana kuin missään muualla maailmassa.
Monet eri rodut pitivät hallussaan Tyynenmeren saaria. Eteläisiä ja tuolloin nykyistä suurempia saaria asuttivat yleensä kansanheimot, joiden verenperintö sisälsi suuren määrän vihreää ja indigoa. Pohjoisia saaria asuttivat andoniitit ja myöhemmin sellaiset rodut, joihin sisältyi suuri osuus punaista ja keltaista rotuainesta. Japanilaisten esi-isät ajettiin pois mannermaalta vasta vuoden 12000 eKr. tienoilla, jolloin pohjoiskiinalaisten heimojen voimakas etelärannikkoa myötäilevä levittäytyminen ajoi nämä asuinsijoiltaan. Heidän lopullinen maastamuuttonsa ei johtunut niinkään väestöpaineesta kuin erään sellaisen heimopäällikön aloitteesta, jota he alkoivat pitää jumalallisena henkilöhahmona.
Intian ja Levantin kansojen tavoin myös keltaisen ihmisen voitokkaat heimot perustivat varhaisimmat keskuksensa pitkin rannikkoa ja jokivarsille. Rannikon asutuskeskuksille kävi myöhempinä vuosina huonosti, kun yhä laajemmat tulvat ja jokiuomien siirtymiset tekivät alangon kaupungeista asuinkelvottomia.
Kaksikymmentätuhatta vuotta sitten kiinalaisten esi-isät olivat jo perustaneet tusinan verran voimakkaita primitiivisen kulttuurin ja oppineisuuden keskuksia, eritoten Keltaisenjoen ja Jangtsen varrelle. Ja nyt nämä keskukset alkoivat saada vahvistusta siitä, että Sinkiangista ja Tiibetistä saapui tasaisena virtana korkeammantasoisia sekoittumakansoja. Muuttoliike Tiibetistä Jangtsenlaaksoon ei ollut yhtä laajaa kuin pohjoisessa, eivätkä Tiibetin keskukset myöskään olleet yhtä pitkälle edistyneitä kuin Tarimin vesistöalueen keskukset. Mutta kummankin muuttoliikkeen mukana kulkeutui idän jokivarsien yhdyskuntiin tietty määrä andiittiverta.
Muinaisaikojen keltaisen rodun verrattomuus johtui neljästä tärkeästä tekijästä:
1. Geneettinen. Euroopan sinisistä serkuistaan poiketen sekä punainen että keltainen rotu olivat suurelta osin välttyneet sekoittumasta kelvottomiin ihmisen rotukantoihin. Pohjoiskiinalaiset, jotka jo olivat saaneet vahvistusta pienestä määrästä korkeammantasoista punaista ja andonilaista rotuainesta, tulivat kohta saamaan hyödykseen aimo lisäyksen andiittista verenperintöä. Eteläkiinalaisten ei tässä mielessä käynyt yhtä hyvin, ja he olivat pitkään kärsineet siitä, että heihin oli sulautunut vihreää rotua, kun taas myöhemmin heitä entisestäänkin heikensi niiden alemmantasoisten kansanheimojen laumoittainen maahantunkeutuminen, jotka dravida-andiittien invaasio työnsi pois Intiasta. Ja vielä nykyisessäkin Kiinassa vallitsee selvä ero pohjoisten ja eteläisten rotujen välillä.
2. Sosiaalinen. Keltainen rotu oppi jo varhain, mikä arvo oli sillä, että rauha vallitsee sen keskuudessa. Heidän keskinäinen rauhanomaisuutensa edisti siinä määrin väestönkasvua, että se takasi heidän sivistyksensä leviämisen monien miljoonien keskuuteen. Vuodesta 25000 vuoteen 5000 eKr. Urantian korkein kansanmassojen sivistystaso vallitsi Keski- ja Pohjois-Kiinassa. Keltainen ihminen oli ensimmäinen, joka ylsi rodun sisäiseen solidaarisuuteen. Hän saavutti ensimmäisenä laajamittaisen kulttuurisen, sosiaalisen ja poliittisen sivilisaation.
Vuoden 15000 eKr. kiinalaiset olivat aggressiivisia militaristeja. Liiallinen menneisyyden kunnioittaminen ei ollut vielä heitä heikentänyt, ja lähes kaksitoistamiljoonaisena kansana he muodostivat yhteistä kieltä puhuvan kiinteän kokonaisuuden. Tämän kauden kuluessa heistä kehittyi todellinen kansakunta, joka oli paljon yhtenäisempi ja homogeenisempi kuin ovat olleet heidän poliittiset liittonsa historiallisena aikana.
3. Hengellinen. Andiittivaellusten aikakaudella kiinalaiset kuuluivat maailman hengellisimpiin kansoihin. Kauan jatkunut uskollisuus Singlangtonin julistaman Ainoan Totuuden palvontaa kohtaan piti heidät useampien muiden rotujen edellä. Edistyvän ja pitkälle kehittyneen uskonnon tarjoama kannustin on usein kulttuurikehityksen ratkaiseva tekijä. Siinä, missä Intia riutui, siinä Kiina rynnisti eteenpäin elähdyttävänä virikkeenään uskonto, joka vaali totuutta korkeimpana Jumaluutena.
Tämä totuudenpalvonta kiihotti tutkimaan luonnonlakeja ja ihmiskuntaan sisältyviä potentiaaleja ja ottamaan niistä selvää. Kuusituhatta vuotta sitten eläneet kiinalaiset olivat totuudentavoittelussaan vielä innokkaita ja tarmokkaita oppilaita.
4. Maantieteellinen. Kiinaa suojelevat lännessä vuoret ja idässä Tyynimeri. Vain pohjoisessa on tie auki hyökkääjille, eikä pohjoisessa punaisen ihmisen ajasta siihen, kun andiittien myöhemmät jälkeläiset saapuivat, asunut yhtään hyökkäävää rotua.
Ilman vuoriston asettamia esteitä ja hengellisen kulttuurin myöhempää taantumista keltainen rotu olisi epäilemättä houkutellut puoleensa suurimman osan Turkestanista liikkeelle lähteneistä andiittien vaelluksista, eikä ole epäilystäkään siitä, että se olisi kohta hallinnut maailman sivilisaatiota.
Sometime after driving the red man across to North America, the expanding Chinese cleared the Andonites from the river valleys of eastern Asia, pushing them north into Siberia and west into Turkestan, where they were soon to come in contact with the superior culture of the Andites.
In Burma and the peninsula of Indo-China the cultures of India and China mixed and blended to produce the successive civilizations of those regions. Here the vanished green race has persisted in larger proportion than anywhere else in the world.
Many different races occupied the islands of the Pacific. In general, the southern and then more extensive islands were occupied by peoples carrying a heavy percentage of green and indigo blood. The northern islands were held by Andonites and, later on, by races embracing large proportions of the yellow and red stocks. The ancestors of the Japanese people were not driven off the mainland until 12,000 b.c., when they were dislodged by a powerful southern-coastwise thrust of the northern Chinese tribes. Their final exodus was not so much due to population pressure as to the initiative of a chieftain whom they came to regard as a divine personage.
Like the peoples of India and the Levant, victorious tribes of the yellow man established their earliest centers along the coast and up the rivers. The coastal settlements fared poorly in later years as the increasing floods and the shifting courses of the rivers made the lowland cities untenable.
Twenty thousand years ago the ancestors of the Chinese had built up a dozen strong centers of primitive culture and learning, especially along the Yellow River and the Yangtze. And now these centers began to be reinforced by the arrival of a steady stream of superior blended peoples from Sinkiang and Tibet. The migration from Tibet to the Yangtze valley was not so extensive as in the north, neither were the Tibetan centers so advanced as those of the Tarim basin. But both movements carried a certain amount of Andite blood eastward to the river settlements.
The superiority of the ancient yellow race was due to four great factors:
1. Genetic. Unlike their blue cousins in Europe, both the red and yellow races had largely escaped mixture with debased human stocks. The northern Chinese, already strengthened by small amounts of the superior red and Andonic strains, were soon to benefit by a considerable influx of Andite blood. The southern Chinese did not fare so well in this regard, and they had long suffered from absorption of the green race, while later on they were to be further weakened by the infiltration of the swarms of inferior peoples crowded out of India by the Dravidian-Andite invasion. And today in China there is a definite difference between the northern and southern races.
2. Social. The yellow race early learned the value of peace among themselves. Their internal peaceableness so contributed to population increase as to insure the spread of their civilization among many millions. From 25,000 to 5000 b.c. the highest mass civilization on Urantia was in central and northern China. The yellow man was first to achieve a racial solidarity—the first to attain a large-scale cultural, social, and political civilization.
The Chinese of 15,000 b.c. were aggressive militarists; they had not been weakened by an overreverence for the past, and numbering less than twelve million, they formed a compact body speaking a common language. During this age they built up a real nation, much more united and homogeneous than their political unions of historic times.
3. Spiritual. During the age of Andite migrations the Chinese were among the more spiritual peoples of earth. Long adherence to the worship of the One Truth proclaimed by Singlangton kept them ahead of most of the other races. The stimulus of a progressive and advanced religion is often a decisive factor in cultural development; as India languished, so China forged ahead under the invigorating stimulus of a religion in which truth was enshrined as the supreme Deity.
This worship of truth was provocative of research and fearless exploration of the laws of nature and the potentials of mankind. The Chinese of even six thousand years ago were still keen students and aggressive in their pursuit of truth.
4. Geographic. China is protected by the mountains to the west and the Pacific to the east. Only in the north is the way open to attack, and from the days of the red man to the coming of the later descendants of the Andites, the north was not occupied by any aggressive race.
And but for the mountain barriers and the later decline in spiritual culture, the yellow race undoubtedly would have attracted to itself the larger part of the Andite migrations from Turkestan and unquestionably would have quickly dominated world civilization.
SuomiEnglish
Vähän sen jälkeen kun levittäytyvät kiinalaiset olivat ajaneet punaisen ihmisen meren yli Pohjois-Amerikkaan, he puhdistivat Itä-Aasian jokilaaksot andoniiteista työntämällä nämä Siperiaan pohjoisessa ja Turkestaniin lännessä, jossa nämä pian tulivat kosketuksiin andiittien korkeamman kulttuurin kanssa.
Sometime after driving the red man across to North America, the expanding Chinese cleared the Andonites from the river valleys of eastern Asia, pushing them north into Siberia and west into Turkestan, where they were soon to come in contact with the superior culture of the Andites.
Burmassa ja Indokiinan niemimaalla Intian ja Kiinan kulttuurit sekoittuivat ja yhdistyivät ja tuottivat noiden seutujen toinen toistaan seuranneet sivilisaatiot. Nyt jo kadonnut vihreä rotu on täällä säilynyt suurempana rodullisena ainesosana kuin missään muualla maailmassa.
In Burma and the peninsula of Indo-China the cultures of India and China mixed and blended to produce the successive civilizations of those regions. Here the vanished green race has persisted in larger proportion than anywhere else in the world.
Monet eri rodut pitivät hallussaan Tyynenmeren saaria. Eteläisiä ja tuolloin nykyistä suurempia saaria asuttivat yleensä kansanheimot, joiden verenperintö sisälsi suuren määrän vihreää ja indigoa. Pohjoisia saaria asuttivat andoniitit ja myöhemmin sellaiset rodut, joihin sisältyi suuri osuus punaista ja keltaista rotuainesta. Japanilaisten esi-isät ajettiin pois mannermaalta vasta vuoden 12000 eKr. tienoilla, jolloin pohjoiskiinalaisten heimojen voimakas etelärannikkoa myötäilevä levittäytyminen ajoi nämä asuinsijoiltaan. Heidän lopullinen maastamuuttonsa ei johtunut niinkään väestöpaineesta kuin erään sellaisen heimopäällikön aloitteesta, jota he alkoivat pitää jumalallisena henkilöhahmona.
Many different races occupied the islands of the Pacific. In general, the southern and then more extensive islands were occupied by peoples carrying a heavy percentage of green and indigo blood. The northern islands were held by Andonites and, later on, by races embracing large proportions of the yellow and red stocks. The ancestors of the Japanese people were not driven off the mainland until 12,000 b.c., when they were dislodged by a powerful southern-coastwise thrust of the northern Chinese tribes. Their final exodus was not so much due to population pressure as to the initiative of a chieftain whom they came to regard as a divine personage.
Intian ja Levantin kansojen tavoin myös keltaisen ihmisen voitokkaat heimot perustivat varhaisimmat keskuksensa pitkin rannikkoa ja jokivarsille. Rannikon asutuskeskuksille kävi myöhempinä vuosina huonosti, kun yhä laajemmat tulvat ja jokiuomien siirtymiset tekivät alangon kaupungeista asuinkelvottomia.
Like the peoples of India and the Levant, victorious tribes of the yellow man established their earliest centers along the coast and up the rivers. The coastal settlements fared poorly in later years as the increasing floods and the shifting courses of the rivers made the lowland cities untenable.
Kaksikymmentätuhatta vuotta sitten kiinalaisten esi-isät olivat jo perustaneet tusinan verran voimakkaita primitiivisen kulttuurin ja oppineisuuden keskuksia, eritoten Keltaisenjoen ja Jangtsen varrelle. Ja nyt nämä keskukset alkoivat saada vahvistusta siitä, että Sinkiangista ja Tiibetistä saapui tasaisena virtana korkeammantasoisia sekoittumakansoja. Muuttoliike Tiibetistä Jangtsenlaaksoon ei ollut yhtä laajaa kuin pohjoisessa, eivätkä Tiibetin keskukset myöskään olleet yhtä pitkälle edistyneitä kuin Tarimin vesistöalueen keskukset. Mutta kummankin muuttoliikkeen mukana kulkeutui idän jokivarsien yhdyskuntiin tietty määrä andiittiverta.
Twenty thousand years ago the ancestors of the Chinese had built up a dozen strong centers of primitive culture and learning, especially along the Yellow River and the Yangtze. And now these centers began to be reinforced by the arrival of a steady stream of superior blended peoples from Sinkiang and Tibet. The migration from Tibet to the Yangtze valley was not so extensive as in the north, neither were the Tibetan centers so advanced as those of the Tarim basin. But both movements carried a certain amount of Andite blood eastward to the river settlements.
Muinaisaikojen keltaisen rodun verrattomuus johtui neljästä tärkeästä tekijästä:
The superiority of the ancient yellow race was due to four great factors:
1. Geneettinen. Euroopan sinisistä serkuistaan poiketen sekä punainen että keltainen rotu olivat suurelta osin välttyneet sekoittumasta kelvottomiin ihmisen rotukantoihin. Pohjoiskiinalaiset, jotka jo olivat saaneet vahvistusta pienestä määrästä korkeammantasoista punaista ja andonilaista rotuainesta, tulivat kohta saamaan hyödykseen aimo lisäyksen andiittista verenperintöä. Eteläkiinalaisten ei tässä mielessä käynyt yhtä hyvin, ja he olivat pitkään kärsineet siitä, että heihin oli sulautunut vihreää rotua, kun taas myöhemmin heitä entisestäänkin heikensi niiden alemmantasoisten kansanheimojen laumoittainen maahantunkeutuminen, jotka dravida-andiittien invaasio työnsi pois Intiasta. Ja vielä nykyisessäkin Kiinassa vallitsee selvä ero pohjoisten ja eteläisten rotujen välillä.
1. Genetic. Unlike their blue cousins in Europe, both the red and yellow races had largely escaped mixture with debased human stocks. The northern Chinese, already strengthened by small amounts of the superior red and Andonic strains, were soon to benefit by a considerable influx of Andite blood. The southern Chinese did not fare so well in this regard, and they had long suffered from absorption of the green race, while later on they were to be further weakened by the infiltration of the swarms of inferior peoples crowded out of India by the Dravidian-Andite invasion. And today in China there is a definite difference between the northern and southern races.
2. Sosiaalinen. Keltainen rotu oppi jo varhain, mikä arvo oli sillä, että rauha vallitsee sen keskuudessa. Heidän keskinäinen rauhanomaisuutensa edisti siinä määrin väestönkasvua, että se takasi heidän sivistyksensä leviämisen monien miljoonien keskuuteen. Vuodesta 25000 vuoteen 5000 eKr. Urantian korkein kansanmassojen sivistystaso vallitsi Keski- ja Pohjois-Kiinassa. Keltainen ihminen oli ensimmäinen, joka ylsi rodun sisäiseen solidaarisuuteen. Hän saavutti ensimmäisenä laajamittaisen kulttuurisen, sosiaalisen ja poliittisen sivilisaation.
2. Social. The yellow race early learned the value of peace among themselves. Their internal peaceableness so contributed to population increase as to insure the spread of their civilization among many millions. From 25,000 to 5000 b.c. the highest mass civilization on Urantia was in central and northern China. The yellow man was first to achieve a racial solidarity—the first to attain a large-scale cultural, social, and political civilization.
Vuoden 15000 eKr. kiinalaiset olivat aggressiivisia militaristeja. Liiallinen menneisyyden kunnioittaminen ei ollut vielä heitä heikentänyt, ja lähes kaksitoistamiljoonaisena kansana he muodostivat yhteistä kieltä puhuvan kiinteän kokonaisuuden. Tämän kauden kuluessa heistä kehittyi todellinen kansakunta, joka oli paljon yhtenäisempi ja homogeenisempi kuin ovat olleet heidän poliittiset liittonsa historiallisena aikana.
The Chinese of 15,000 b.c. were aggressive militarists; they had not been weakened by an overreverence for the past, and numbering less than twelve million, they formed a compact body speaking a common language. During this age they built up a real nation, much more united and homogeneous than their political unions of historic times.
3. Hengellinen. Andiittivaellusten aikakaudella kiinalaiset kuuluivat maailman hengellisimpiin kansoihin. Kauan jatkunut uskollisuus Singlangtonin julistaman Ainoan Totuuden palvontaa kohtaan piti heidät useampien muiden rotujen edellä. Edistyvän ja pitkälle kehittyneen uskonnon tarjoama kannustin on usein kulttuurikehityksen ratkaiseva tekijä. Siinä, missä Intia riutui, siinä Kiina rynnisti eteenpäin elähdyttävänä virikkeenään uskonto, joka vaali totuutta korkeimpana Jumaluutena.
3. Spiritual. During the age of Andite migrations the Chinese were among the more spiritual peoples of earth. Long adherence to the worship of the One Truth proclaimed by Singlangton kept them ahead of most of the other races. The stimulus of a progressive and advanced religion is often a decisive factor in cultural development; as India languished, so China forged ahead under the invigorating stimulus of a religion in which truth was enshrined as the supreme Deity.
Tämä totuudenpalvonta kiihotti tutkimaan luonnonlakeja ja ihmiskuntaan sisältyviä potentiaaleja ja ottamaan niistä selvää. Kuusituhatta vuotta sitten eläneet kiinalaiset olivat totuudentavoittelussaan vielä innokkaita ja tarmokkaita oppilaita.
This worship of truth was provocative of research and fearless exploration of the laws of nature and the potentials of mankind. The Chinese of even six thousand years ago were still keen students and aggressive in their pursuit of truth.
4. Maantieteellinen. Kiinaa suojelevat lännessä vuoret ja idässä Tyynimeri. Vain pohjoisessa on tie auki hyökkääjille, eikä pohjoisessa punaisen ihmisen ajasta siihen, kun andiittien myöhemmät jälkeläiset saapuivat, asunut yhtään hyökkäävää rotua.
4. Geographic. China is protected by the mountains to the west and the Pacific to the east. Only in the north is the way open to attack, and from the days of the red man to the coming of the later descendants of the Andites, the north was not occupied by any aggressive race.
Ilman vuoriston asettamia esteitä ja hengellisen kulttuurin myöhempää taantumista keltainen rotu olisi epäilemättä houkutellut puoleensa suurimman osan Turkestanista liikkeelle lähteneistä andiittien vaelluksista, eikä ole epäilystäkään siitä, että se olisi kohta hallinnut maailman sivilisaatiota.
And but for the mountain barriers and the later decline in spiritual culture, the yellow race undoubtedly would have attracted to itself the larger part of the Andite migrations from Turkestan and unquestionably would have quickly dominated world civilization.