Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Totaalinen infiniittinen todellisuus ilmenee seitsemässä vaiheessa ja seitsemänä rinnakkaisena Absoluuttina:
1. Ensimmäinen Lähde ja Keskus.
2. Toinen Lähde ja Keskus.
3. Kolmas Lähde ja Keskus.
4. Paratiisin Saari.
5. Jumaluusabsoluutti.
6. Universaalinen Absoluutti.
7. Kvalifioimaton Absoluutti.
Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen ominaisuudessa Jumala on – kvalifioimattomasti – primaarinen suhteessa todellisuuden kokonaisuuteen. Ensimmäinen Lähde ja Keskus on infiniittinen samoin kuin hän on ikuinen, ja sen vuoksi vain tahtotoiminta asettaa hänelle ehtoja ja rajoituksia.
Jumala – Universaalinen Isä – on Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen persoonallisuus, ja siinä ominaisuudessa hän ylläpitää infiniittistä valvontaa merkitseviä persoonallisia suhteita kaikkiin rinnakkaisiin ja alisteisiin lähteisiin ja keskuksiin. Sellainen valvonta on potentiaaliltaan persoonallista ja infiniittistä, vaikkei se mainittujen rinnakkaisten ja alisteisten lähteiden ja keskusten sekä persoonallisuuksien toiminnan täydellisyyden takia koskaan aktuaalisesti saatakaan toimia.
Ensimmäinen Lähde ja Keskus on sen vuoksi primaarinen kaikilla aloilla – olivatpa ne jumalallistuneita tai jumalallistumattomia, persoonallisia tai persoonattomia, aktuaalisia tai potentiaalisia, finiittisiä tai infiniittisiä. Ei ole sellaista olevaista eikä sellaista olentoa, sellaista relatiivisuutta eikä sellaista lopullisuutta, joka olisi olemassa muutoin kuin olemalla joko suoraan tai epäsuorasti suhteessa Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen primaarisuuteen tai siitä riippuvainen.
Ensimmäinen Lähde ja Keskus suhteutuu universumiin seuraavasti:
1. Aineellisten universumien gravitaatiovoimat kerääntyvät yhteen ala-Paratiisin painovoimakeskuksessa. Juuri tästä syystä hänen persoonansa maantieteellinen sijaintipaikka on ikuisiksi ajoiksi määräytynyt absoluuttisessa suhteessa Paratiisin ala- eli materiaalisen tason vahvuus-energiakeskukseen nähden. Mutta Jumaluuden absoluuttinen persoonallisuus on Paratiisin ylä- eli hengellisellä tasolla.
2. Mielen voimat suuntautuvat yhteen Äärettömässä Hengessä, eriytyvä ja erilaistuva kosminen mieli kerääntyy yhteen Seitsemässä Valtiashengessä, Korkeimman faktuaalistuva mieli yhtyy ajallis-avaruudellisena kokemuksena Majestonissa.
3. Universumin henkivoimat kerääntyvät yhteen Iankaikkisessa Pojassa.
4. Jumaluustoiminnan rajattoman kapasiteetin olinpaikka on Jumaluusabsoluutissa.
5. Rajoittamaton kapasiteetti infiniittisyysreagointiin on Kvalifioimattomassa Absoluutissa.
6. Mainitut kaksi Absoluuttia, Kvalifioitu ja Kvalifioimaton, koordinoituvat ja yhdistyvät Universaalisessa Absoluutissa ja sen toimesta.
7. Evolutionaarisen moraalisen olennon tahi minkä tahansa muun moraalisen olennon potentiaalinen persoonallisuus pitää keskiönään Universaalisen Isän persoonallisuutta.
TODELLISUUS, sellaisena kuin finiittiset olennot sen käsittävät, on osittainen, suhteellinen ja varjomainen. Suurin mahdollinen evolutionaaristen finiittisten luotujen käsitettävissä oleva jumaluustodellisuuden määrä sisältyy Korkeimpaan Olentoon. On kuitenkin olemassa edeltäviä ja ikuisia realiteetteja, finiittisen yläpuolella olevia realiteetteja, jotka edeltävät tätä evolutionaaristen ajallis-avaruudellisten luotujen Korkeinta Jumaluutta. Pyrkiessämme kuvailemaan universaalisen todellisuuden alkuperää ja luonnetta meidän on pakko, saavuttaaksemme finiittisen mielen tason, turvautua ajallis-avaruudellisen järkeilyn keinoihin. Monet ikuisuudessa yhtaikaa esiintyvät tapahtumat pitää sen vuoksi esittää kohtauksittaisina tapahtumakulkuina.
Esitettynä siten kuin ajallis-avaruudellinen luotu Todellisuuden alkuperää ja erilaistumista tarkastelisi, ikuinen ja infiniittinen MINÄ OLEN toteutti Jumaluuden vapautumisen kvalifioimattoman infiniittisyyden kahleista käyttämällä olemukseensa kuuluvaa ja ikuista vapaata tahtoaan, ja tämä erkaneminen kvalifioimattomasta infiniittisyydestä sai aikaan ensimmäisen absoluuttisen jumalallisuusjännitteen. Tämän infiniittisyyden erilaistumisen aiheuttaman jännitteen purkaa Universaalinen Absoluutti, joka toimii yhdistääkseen ja koordinoidakseen Totaalisen Jumaluuden dynaamisen infiniittisyyden ja Kvalifioimattoman Absoluutin staattisen infiniittisyyden.
Tässä alkuperäisessä toimituksessa teoreettinen MINÄ OLEN saavutti persoonallisuuden todellistumisen sillä, että siitä tuli samanaikaisesti sekä Alkuperäisen Pojan Ikuinen Isä että Paratiisin Saaren Ikuinen Lähde. Pojan isästäeriytymisen kanssa yhtaikaa olemassa olevina ja Paratiisin läsnä ollessa ilmaantuivat Äärettömän Hengen persoona ja Havonan keskusuniversumi. Isän kanssa rinnan olemassa olevan Jumaluuden, eli Iankaikkisen Pojan ja Äärettömän Hengen, ilmaantumisen myötä Isä, persoonallisuuden ominaisuudessa, välttyi muutoin väistämättömältä levittäytymiseltä kaikkialle koko Totaalisen Jumaluuden potentiaalin piiriin. Siitä lähtien Isä täyttää koko Jumaluuden potentiaalin vain Kolminaisuuden puitteissa kummankin tasavertaisen Jumaluutensa kanssa assosioitumalla, samalla kun lisääntyvässä määrin kokemuksellista Jumaluutta aktuaalistuu Korkeimmuuden, Perimmäisyyden ja Absoluuttisuuden jumalallisuustasoilla.
Käsite MINÄ OLEN on filosofinen myönnytys, jonka teemme ihmisen aika- ja avaruussidonnaiselle, finiittiselle mielelle, siksi että on mahdotonta käsittää ikuisuusolemassaolon muotoja: alkamattomia ja päättymättömiä realiteetteja ja keskinäissuhteita. Ajallis-avaruudellisen luodun kannalta katsottuna kaikilla olevaisilla täytyy olla alkuhetki, paitsi AINOALLA AIHEUTTAMATTOMALLA – aikojen takaisella aiheuttajien aiheuttajalla. Siksi käsitteellistämmekin tämän arvotason käsitteeksi MINÄ OLEN, samalla kun opetamme kaikille luoduille, että Iankaikkinen Poika ja Ääretön Henki ovat yhtä ikuisia kuin on MINÄ OLEN, eli toisin sanoen: koskaan ei ole ollut aikaa, jolloin MINÄ OLEN ei olisi ollut Pojan ja – yhdessä Pojan kanssa – Hengen Isä.
Sanaa Infiniittinen käytetään ilmaisemaan sitä täyteyttä, lopullisuutta, jota Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen ensisijaisuus merkitsee. Teoreettinen MINÄ OLEN on luotuperäisen filosofian sisältämän tahdon infiniittisyyden ekstensio, mutta Infiniittinen on aktuaalinen arvotaso, joka edustaa Universaalisen Isän absoluuttisen ja kahlitsemattoman vapaan tahdon todellisen infiniittisyyden ikuisuusintensiota. Tätä käsitettä nimitetään toisinaan Isä-Infiniittiseksi.
Paljon siitä hämmennyksestä, jota kaikkiin eri ryhmiin kuuluvat, ylhäiset ja vaatimattomat, olennot osoittavat pyrkiessään löytämään Isä-Infiniittisen, johtuu heidän käsityskykynsä rajoittuneisuuksista. Universaalisen Isän absoluuttinen ensisijaisuus ei ole ilmeistä infiniittisyyttä alemmilla tasoilla. On sen vuoksi luultavaa, että vain Iankaikkinen Poika ja Ääretön Henki tuntevat Isän infiniittisyytenä. Kaikille muille persoonallisuuksille sellainen käsitys edustaa uskonharjoitusta.
Total, infinite reality is existential in seven phases and as seven co-ordinate Absolutes:
1. The First Source and Center.
2. The Second Source and Center.
3. The Third Source and Center.
4. The Isle of Paradise.
5. The Deity Absolute.
6. The Universal Absolute.
7. The Unqualified Absolute.
God, as the First Source and Center, is primal in relation to total reality—unqualifiedly. The First Source and Center is infinite as well as eternal and is therefore limited or conditioned only by volition.
God—the Universal Father—is the personality of the First Source and Center and as such maintains personal relations of infinite control over all co-ordinate and subordinate sources and centers. Such control is personal and infinite in potential, even though it may never actually function owing to the perfection of the function of such co-ordinate and subordinate sources and centers and personalities.
The First Source and Center is, therefore, primal in all domains: deified or undeified, personal or impersonal, actual or potential, finite or infinite. No thing or being, no relativity or finality, exists except in direct or indirect relation to, and dependence on, the primacy of the First Source and Center.
The First Source and Center is related to the universe as:
1. The gravity forces of the material universes are convergent in the gravity center of nether Paradise. That is just why the geographic location of his person is eternally fixed in absolute relation to the force-energy center of the nether or material plane of Paradise. But the absolute personality of Deity exists on the upper or spiritual plane of Paradise.
2. The mind forces are convergent in the Infinite Spirit; the differential and divergent cosmic mind in the Seven Master Spirits; the factualizing mind of the Supreme as a time-space experience in Majeston.
3. The universe spirit forces are convergent in the Eternal Son.
4. The unlimited capacity for deity action resides in the Deity Absolute.
5. The unlimited capacity for infinity response exists in the Unqualified Absolute.
6. The two Absolutes—Qualified and Unqualified—are co-ordinated and unified in and by the Universal Absolute.
7. The potential personality of an evolutionary moral being or of any other moral being is centered in the personality of the Universal Father.
REALITY, as comprehended by finite beings, is partial, relative, and shadowy. The maximum Deity reality fully comprehensible by evolutionary finite creatures is embraced within the Supreme Being. Nevertheless there are antecedent and eternal realities, superfinite realities, which are ancestral to this Supreme Deity of evolutionary time-space creatures. In attempting to portray the origin and nature of universal reality, we are forced to employ the technique of time-space reasoning in order to reach the level of the finite mind. Therefore must many of the simultaneous events of eternity be presented as sequential transactions.
As a time-space creature would view the origin and differentiation of Reality, the eternal and infinite I AM achieved Deity liberation from the fetters of unqualified infinity through the exercise of inherent and eternal free will, and this divorcement from unqualified infinity produced the first absolute divinity-tension. This tension of infinity differential is resolved by the Universal Absolute, which functions to unify and co-ordinate the dynamic infinity of Total Deity and the static infinity of the Unqualified Absolute.
In this original transaction the theoretical I AM achieved the realization of personality by becoming the Eternal Father of the Original Son simultaneously with becoming the Eternal Source of the Isle of Paradise. Coexistent with the differentiation of the Son from the Father, and in the presence of Paradise, there appeared the person of the Infinite Spirit and the central universe of Havona. With the appearance of coexistent personal Deity, the Eternal Son and the Infinite Spirit, the Father escaped, as a personality, from otherwise inevitable diffusion throughout the potential of Total Deity. Thenceforth it is only in Trinity association with his two Deity equals that the Father fills all Deity potential, while increasingly experiential Deity is being actualized on the divinity levels of Supremacy, Ultimacy, and Absoluteness.
The concept of the I AM is a philosophic concession which we make to the time-bound, space-fettered, finite mind of man, to the impossibility of creature comprehension of eternity existences—nonbeginning, nonending realities and relationships. To the time-space creature, all things must have a beginning save only the ONE UNCAUSED—the primeval cause of causes. Therefore do we conceptualize this philosophic value-level as the I AM, at the same time instructing all creatures that the Eternal Son and the Infinite Spirit are coeternal with the I AM; in other words, that there never was a time when the I AM was not the Father of the Son and, with him, of the Spirit.
The Infinite is used to denote the fullness—the finality—implied by the primacy of the First Source and Center. The theoretical I AM is a creature-philosophic extension of the “infinity of will,” but the Infinite is an actual value-level representing the eternity-intension of the true infinity of the absolute and unfettered free will of the Universal Father. This concept is sometimes designated the Father-Infinite.
Much of the confusion of all orders of beings, high and low, in their efforts to discover the Father-Infinite, is inherent in their limitations of comprehension. The absolute primacy of the Universal Father is not apparent on subinfinite levels; therefore is it probable that only the Eternal Son and the Infinite Spirit truly know the Father as an infinity; to all other personalities such a concept represents the exercise of faith.
SuomiEnglish
Totaalinen infiniittinen todellisuus ilmenee seitsemässä vaiheessa ja seitsemänä rinnakkaisena Absoluuttina:
Total, infinite reality is existential in seven phases and as seven co-ordinate Absolutes:
1. Ensimmäinen Lähde ja Keskus.
1. The First Source and Center.
2. Toinen Lähde ja Keskus.
2. The Second Source and Center.
3. Kolmas Lähde ja Keskus.
3. The Third Source and Center.
4. Paratiisin Saari.
4. The Isle of Paradise.
5. Jumaluusabsoluutti.
5. The Deity Absolute.
6. Universaalinen Absoluutti.
6. The Universal Absolute.
7. Kvalifioimaton Absoluutti.
7. The Unqualified Absolute.
Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen ominaisuudessa Jumala on – kvalifioimattomasti – primaarinen suhteessa todellisuuden kokonaisuuteen. Ensimmäinen Lähde ja Keskus on infiniittinen samoin kuin hän on ikuinen, ja sen vuoksi vain tahtotoiminta asettaa hänelle ehtoja ja rajoituksia.
God, as the First Source and Center, is primal in relation to total reality—unqualifiedly. The First Source and Center is infinite as well as eternal and is therefore limited or conditioned only by volition.
Jumala – Universaalinen Isä – on Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen persoonallisuus, ja siinä ominaisuudessa hän ylläpitää infiniittistä valvontaa merkitseviä persoonallisia suhteita kaikkiin rinnakkaisiin ja alisteisiin lähteisiin ja keskuksiin. Sellainen valvonta on potentiaaliltaan persoonallista ja infiniittistä, vaikkei se mainittujen rinnakkaisten ja alisteisten lähteiden ja keskusten sekä persoonallisuuksien toiminnan täydellisyyden takia koskaan aktuaalisesti saatakaan toimia.
God—the Universal Father—is the personality of the First Source and Center and as such maintains personal relations of infinite control over all co-ordinate and subordinate sources and centers. Such control is personal and infinite in potential, even though it may never actually function owing to the perfection of the function of such co-ordinate and subordinate sources and centers and personalities.
Ensimmäinen Lähde ja Keskus on sen vuoksi primaarinen kaikilla aloilla – olivatpa ne jumalallistuneita tai jumalallistumattomia, persoonallisia tai persoonattomia, aktuaalisia tai potentiaalisia, finiittisiä tai infiniittisiä. Ei ole sellaista olevaista eikä sellaista olentoa, sellaista relatiivisuutta eikä sellaista lopullisuutta, joka olisi olemassa muutoin kuin olemalla joko suoraan tai epäsuorasti suhteessa Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen primaarisuuteen tai siitä riippuvainen.
The First Source and Center is, therefore, primal in all domains: deified or undeified, personal or impersonal, actual or potential, finite or infinite. No thing or being, no relativity or finality, exists except in direct or indirect relation to, and dependence on, the primacy of the First Source and Center.
Ensimmäinen Lähde ja Keskus suhteutuu universumiin seuraavasti:
The First Source and Center is related to the universe as:
1. Aineellisten universumien gravitaatiovoimat kerääntyvät yhteen ala-Paratiisin painovoimakeskuksessa. Juuri tästä syystä hänen persoonansa maantieteellinen sijaintipaikka on ikuisiksi ajoiksi määräytynyt absoluuttisessa suhteessa Paratiisin ala- eli materiaalisen tason vahvuus-energiakeskukseen nähden. Mutta Jumaluuden absoluuttinen persoonallisuus on Paratiisin ylä- eli hengellisellä tasolla.
1. The gravity forces of the material universes are convergent in the gravity center of nether Paradise. That is just why the geographic location of his person is eternally fixed in absolute relation to the force-energy center of the nether or material plane of Paradise. But the absolute personality of Deity exists on the upper or spiritual plane of Paradise.
2. Mielen voimat suuntautuvat yhteen Äärettömässä Hengessä, eriytyvä ja erilaistuva kosminen mieli kerääntyy yhteen Seitsemässä Valtiashengessä, Korkeimman faktuaalistuva mieli yhtyy ajallis-avaruudellisena kokemuksena Majestonissa.
2. The mind forces are convergent in the Infinite Spirit; the differential and divergent cosmic mind in the Seven Master Spirits; the factualizing mind of the Supreme as a time-space experience in Majeston.
3. Universumin henkivoimat kerääntyvät yhteen Iankaikkisessa Pojassa.
3. The universe spirit forces are convergent in the Eternal Son.
4. Jumaluustoiminnan rajattoman kapasiteetin olinpaikka on Jumaluusabsoluutissa.
4. The unlimited capacity for deity action resides in the Deity Absolute.
5. Rajoittamaton kapasiteetti infiniittisyysreagointiin on Kvalifioimattomassa Absoluutissa.
5. The unlimited capacity for infinity response exists in the Unqualified Absolute.
6. Mainitut kaksi Absoluuttia, Kvalifioitu ja Kvalifioimaton, koordinoituvat ja yhdistyvät Universaalisessa Absoluutissa ja sen toimesta.
6. The two Absolutes—Qualified and Unqualified—are co-ordinated and unified in and by the Universal Absolute.
7. Evolutionaarisen moraalisen olennon tahi minkä tahansa muun moraalisen olennon potentiaalinen persoonallisuus pitää keskiönään Universaalisen Isän persoonallisuutta.
7. The potential personality of an evolutionary moral being or of any other moral being is centered in the personality of the Universal Father.
TODELLISUUS, sellaisena kuin finiittiset olennot sen käsittävät, on osittainen, suhteellinen ja varjomainen. Suurin mahdollinen evolutionaaristen finiittisten luotujen käsitettävissä oleva jumaluustodellisuuden määrä sisältyy Korkeimpaan Olentoon. On kuitenkin olemassa edeltäviä ja ikuisia realiteetteja, finiittisen yläpuolella olevia realiteetteja, jotka edeltävät tätä evolutionaaristen ajallis-avaruudellisten luotujen Korkeinta Jumaluutta. Pyrkiessämme kuvailemaan universaalisen todellisuuden alkuperää ja luonnetta meidän on pakko, saavuttaaksemme finiittisen mielen tason, turvautua ajallis-avaruudellisen järkeilyn keinoihin. Monet ikuisuudessa yhtaikaa esiintyvät tapahtumat pitää sen vuoksi esittää kohtauksittaisina tapahtumakulkuina.
REALITY, as comprehended by finite beings, is partial, relative, and shadowy. The maximum Deity reality fully comprehensible by evolutionary finite creatures is embraced within the Supreme Being. Nevertheless there are antecedent and eternal realities, superfinite realities, which are ancestral to this Supreme Deity of evolutionary time-space creatures. In attempting to portray the origin and nature of universal reality, we are forced to employ the technique of time-space reasoning in order to reach the level of the finite mind. Therefore must many of the simultaneous events of eternity be presented as sequential transactions.
Esitettynä siten kuin ajallis-avaruudellinen luotu Todellisuuden alkuperää ja erilaistumista tarkastelisi, ikuinen ja infiniittinen MINÄ OLEN toteutti Jumaluuden vapautumisen kvalifioimattoman infiniittisyyden kahleista käyttämällä olemukseensa kuuluvaa ja ikuista vapaata tahtoaan, ja tämä erkaneminen kvalifioimattomasta infiniittisyydestä sai aikaan ensimmäisen absoluuttisen jumalallisuusjännitteen. Tämän infiniittisyyden erilaistumisen aiheuttaman jännitteen purkaa Universaalinen Absoluutti, joka toimii yhdistääkseen ja koordinoidakseen Totaalisen Jumaluuden dynaamisen infiniittisyyden ja Kvalifioimattoman Absoluutin staattisen infiniittisyyden.
As a time-space creature would view the origin and differentiation of Reality, the eternal and infinite I AM achieved Deity liberation from the fetters of unqualified infinity through the exercise of inherent and eternal free will, and this divorcement from unqualified infinity produced the first absolute divinity-tension. This tension of infinity differential is resolved by the Universal Absolute, which functions to unify and co-ordinate the dynamic infinity of Total Deity and the static infinity of the Unqualified Absolute.
Tässä alkuperäisessä toimituksessa teoreettinen MINÄ OLEN saavutti persoonallisuuden todellistumisen sillä, että siitä tuli samanaikaisesti sekä Alkuperäisen Pojan Ikuinen Isä että Paratiisin Saaren Ikuinen Lähde. Pojan isästäeriytymisen kanssa yhtaikaa olemassa olevina ja Paratiisin läsnä ollessa ilmaantuivat Äärettömän Hengen persoona ja Havonan keskusuniversumi. Isän kanssa rinnan olemassa olevan Jumaluuden, eli Iankaikkisen Pojan ja Äärettömän Hengen, ilmaantumisen myötä Isä, persoonallisuuden ominaisuudessa, välttyi muutoin väistämättömältä levittäytymiseltä kaikkialle koko Totaalisen Jumaluuden potentiaalin piiriin. Siitä lähtien Isä täyttää koko Jumaluuden potentiaalin vain Kolminaisuuden puitteissa kummankin tasavertaisen Jumaluutensa kanssa assosioitumalla, samalla kun lisääntyvässä määrin kokemuksellista Jumaluutta aktuaalistuu Korkeimmuuden, Perimmäisyyden ja Absoluuttisuuden jumalallisuustasoilla.
In this original transaction the theoretical I AM achieved the realization of personality by becoming the Eternal Father of the Original Son simultaneously with becoming the Eternal Source of the Isle of Paradise. Coexistent with the differentiation of the Son from the Father, and in the presence of Paradise, there appeared the person of the Infinite Spirit and the central universe of Havona. With the appearance of coexistent personal Deity, the Eternal Son and the Infinite Spirit, the Father escaped, as a personality, from otherwise inevitable diffusion throughout the potential of Total Deity. Thenceforth it is only in Trinity association with his two Deity equals that the Father fills all Deity potential, while increasingly experiential Deity is being actualized on the divinity levels of Supremacy, Ultimacy, and Absoluteness.
Käsite MINÄ OLEN on filosofinen myönnytys, jonka teemme ihmisen aika- ja avaruussidonnaiselle, finiittiselle mielelle, siksi että on mahdotonta käsittää ikuisuusolemassaolon muotoja: alkamattomia ja päättymättömiä realiteetteja ja keskinäissuhteita. Ajallis-avaruudellisen luodun kannalta katsottuna kaikilla olevaisilla täytyy olla alkuhetki, paitsi AINOALLA AIHEUTTAMATTOMALLA – aikojen takaisella aiheuttajien aiheuttajalla. Siksi käsitteellistämmekin tämän arvotason käsitteeksi MINÄ OLEN, samalla kun opetamme kaikille luoduille, että Iankaikkinen Poika ja Ääretön Henki ovat yhtä ikuisia kuin on MINÄ OLEN, eli toisin sanoen: koskaan ei ole ollut aikaa, jolloin MINÄ OLEN ei olisi ollut Pojan ja – yhdessä Pojan kanssa – Hengen Isä.
The concept of the I AM is a philosophic concession which we make to the time-bound, space-fettered, finite mind of man, to the impossibility of creature comprehension of eternity existences—nonbeginning, nonending realities and relationships. To the time-space creature, all things must have a beginning save only the ONE UNCAUSED—the primeval cause of causes. Therefore do we conceptualize this philosophic value-level as the I AM, at the same time instructing all creatures that the Eternal Son and the Infinite Spirit are coeternal with the I AM; in other words, that there never was a time when the I AM was not the Father of the Son and, with him, of the Spirit.
Sanaa Infiniittinen käytetään ilmaisemaan sitä täyteyttä, lopullisuutta, jota Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen ensisijaisuus merkitsee. Teoreettinen MINÄ OLEN on luotuperäisen filosofian sisältämän tahdon infiniittisyyden ekstensio, mutta Infiniittinen on aktuaalinen arvotaso, joka edustaa Universaalisen Isän absoluuttisen ja kahlitsemattoman vapaan tahdon todellisen infiniittisyyden ikuisuusintensiota. Tätä käsitettä nimitetään toisinaan Isä-Infiniittiseksi.
The Infinite is used to denote the fullness—the finality—implied by the primacy of the First Source and Center. The theoretical I AM is a creature-philosophic extension of the “infinity of will,” but the Infinite is an actual value-level representing the eternity-intension of the true infinity of the absolute and unfettered free will of the Universal Father. This concept is sometimes designated the Father-Infinite.
Paljon siitä hämmennyksestä, jota kaikkiin eri ryhmiin kuuluvat, ylhäiset ja vaatimattomat, olennot osoittavat pyrkiessään löytämään Isä-Infiniittisen, johtuu heidän käsityskykynsä rajoittuneisuuksista. Universaalisen Isän absoluuttinen ensisijaisuus ei ole ilmeistä infiniittisyyttä alemmilla tasoilla. On sen vuoksi luultavaa, että vain Iankaikkinen Poika ja Ääretön Henki tuntevat Isän infiniittisyytenä. Kaikille muille persoonallisuuksille sellainen käsitys edustaa uskonharjoitusta.
Much of the confusion of all orders of beings, high and low, in their efforts to discover the Father-Infinite, is inherent in their limitations of comprehension. The absolute primacy of the Universal Father is not apparent on subinfinite levels; therefore is it probable that only the Eternal Son and the Infinite Spirit truly know the Father as an infinity; to all other personalities such a concept represents the exercise of faith.