Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Minuutta tarkasteltaessa olisi hyödyllistä muistaa,
1. Että fyysiset järjestelmät ovat alisteisia.
2. Että älylliset järjestelmät ovat rinnasteisia.
3. Että persoonallisuus on ylisteinen.
4. Että sisimmässä asuva hengellinen voima on potentiaalisesti ohjaava.
Kaikissa minuuskäsityksissä tulisi ottaa huomioon, että elämän tosiasia tulee ensiksi, sen arviointi tai tulkinta tulevat jälkeenpäin. Ihmislapsi elää ensin ja vasta myöhemmin hän ajattelee elämistään. Kosmisessa järjestelmässä ymmärrys käy kaukokatseisuuden edellä.
Se universumitosiasia, että Jumalasta tuli ihminen, on ikiajoiksi muuttanut kaikki ihmispersoonallisuuden merkitykset ja muuntanut kaikki sen arvot. Rakkaus – tämän sanan oikeassa merkityksessä – tarkoittaa eheiden persoonallisuuksien keskinäistä arvonantoa, olkoot nämä persoonallisuudet inhimillisiä tai jumalallisia tahi inhimillisiä ja jumalallisia. Minuuden osat voivat toimia lukuisin eri tavoin – ajatella, tuntea, toivoa – mutta vain eheän persoonallisuuden koordinoidut attribuutit kohdentuvat älylliseksi toiminnaksi; ja kaikki nämä avut liittyvät kuolevaismielen hengelliseen varustukseen, kun ihmisolento vilpittömästi ja epäitsekkäästi rakastaa toista olentoa, inhimillistä tai jumalallista.
Kaikki kuolevaisten käsitykset todellisuudesta perustuvat olettamukseen ihmispersoonallisuuden aktuaalisuudesta. Kaikki käsitykset ihmisen yläpuolella olevista realiteeteista perustuvat siihen, minkä kokemuksen ihmispersoonallisuus on saanut tietyistä häneen suhteissa olevien hengellisten entiteettien ja jumalallisten persoonallisuuksien muodostamista kosmisista realiteeteista ja niiden myötä. Ellei persoonallisuutta oteta lukuun, kaikki ihmisen kokemukseen sisältyvä ei-hengellinen on jonkin päämäärän saavuttamiskeino. Kuolevaisen ihmisen jokainen aito suhde toisiin persooniin – inhimillisiin tai jumalallisiin – on jo sinänsä päämäärä. Ja tällainen kumppanuus Jumaluuden persoonallisuuden kanssa on universumiylösnousemuksen ikuinen tavoite.
Se, että ihmisellä on persoonallisuus, yksilöi hänet hengelliseksi olennoksi, sillä minuuden ykseys ja persoonallisuuden minätietoisuus ovat avuja, jotka edustavat aineellisuuden ylittävää maailmaa. Jo se seikka, että kuolevainen materialisti voi kiistää aineellisen yläpuolella olevien realiteettien olemassaolon, osoittaa sinänsä ja itsessään todeksi sen, että hänen ihmismielessään on läsnä ja siellä toimii henkisynteesi ja kosminen tietoisuus.
Aineen ja ajattelun välillä vallitsee suuri kosminen kuilu, ja aineellisen mielen ja hengellisen rakkauden välillä tämä kuilu on mittaamattomasti sitäkin laajempi. Tietoisuutta, saati sitten minätietoisuutta, ei voi selittää millään teorialla mekanistisesta elektronien yhteenliittymisestä tai materialistisista energiailmiöistä.
Kun mieli pyrkii saamaan selvyyden todellisuudesta aina sen perimmäistä erittelyä myöten, aine katoaa aineellisten aistien ulottuvilta, mutta mielelle se voi silti säilyä todellisena. Kun hengellinen ymmärrys pyrkii selvyyteen siitä todellisuudesta, joka jää jäljelle aineen kadottua, ja seuraa sen jälkiä aina perimmäiseen erittelyyn asti, se katoaa mielen ulottuvilta, mutta hengen ymmärrys voi yhäkin tajuta kosmisia realiteetteja ja korkeimpia arvoja, jotka ovat olemukseltaan hengellisiä. Niinpä tiede väistyy filosofian tieltä, kun filosofian puolestaan pitää antautua niiden johtopäätösten edessä, jotka aitoon hengelliseen kokemukseen luontaisesti sisältyvät. Ajattelu antautuu viisauden edessä, ja viisaus katoaa valaistuneeseen ja mietiskelevään palvomiseen.
Tiedettä harjoittaessaan ihmisminä tekee havaintoja aineellisesta maailmasta. Filosofia on havaintojen tekemistä tästä aineelliseen maailmaan kohdistuvasta havainnoinnista. Uskonto, aito hengellinen kokemus, on se, mitä kokemuksellisesti todellistuu siitä kosmisesta realiteetista, että tehdään havaintoja ajallisuuden ja avaruuden energiamateriaalien suhteellisen synteesin havainnoimisesta. Maailmankaikkeutta käsittelevän filosofian rakentaminen yksinomaan materialismin perustalle on sen tosiasian huomiotta jättämistä, että kaikki aineelliset olevaiset käsitetään todellisiksi ensi vaiheessa ihmistietoisuuden kokemuksessa. Havainnoija ei voi olla havainnoinnin kohde; arvioiminen edellyttää tietynasteista nousemista arvioitavan kohteen yläpuolelle.
Ajatteleminen johtaa ajallisuudessa viisauteen, ja viisaus johtaa palvontaan. Palvonta johtaa ikuisuudessa viisauteen, ja viisaus päätyy ajattelun lopullisuuteen.
Kehittyvän minuuden yhdistymisen mahdollisuus kuuluu luonnostaan sen rakennusosina olevien tekijöiden ominaisuuksiin: perusenergioihin, peruskudoksiin, pohjimmaisena vaikuttavaan kemialliseen ylivalvontaan, korkeimpiin ideoihin, korkeimpiin motiiveihin, korkeimpiin tavoitteisiin ja Paratiisin lahjoittamaan jumalalliseen henkeen – ihmisen hengellisen olemuksen minätietoisuuden salaisuuteen.
Kosmisen evoluution tarkoituksena on hengen hallitsevuutta lisäämällä saada aikaan persoonallisuuden yhtenäisyys, lisäämällä tahtoperäistä alttiutta Ajatuksensuuntaajan opetusta ja johdatusta kohtaan. Persoonallisuudelle – sekä ihmis- että ihmisen yläpuolella olevalle persoonallisuudelle – on tunnusomaista sellainen luontainen kosminen ominaisuus, jota voidaan kutsua ”dominanssin kehitykseksi” ja jolla tarkoitetaan sekä oman itsensä että ympäristönsä hallinnan laajenemista.
Taivaaseen nouseva entinen ihmispersoonallisuus käy kahden suuren vaiheen läpi, jotka edustavat yhä suurempaa tahtoperäistä dominanssia itseensä nähden ja universumin puitteissa:
1. Finaliitiksituloa edeltävä eli Jumalaa etsivä kokemus, johon kuuluu itsensätodellistamisen lisääminen identiteetin laajentamisen ja aktuaalistamisen menetelmällä sekä kosmisten ongelmien ratkaisemisella ja tästä johtuvalla universumin osaamisella.
2. Finaliitiksitulon jälkeinen eli Jumalaa ilmoittava kokemus, johon kuuluu itsensätodellistamisen luova laajentaminen paljastamalla kokemuksen Korkeinta Olentoa niille Jumalaa etsiville älyllisille olennoille, jotka eivät vielä ole saavuttaneet jumalankaltaisuuden jumalallisia tasoja.
Taivaasta laskeutuvat persoonallisuudet saavat vastaavansisältöisiä kokemuksia universumeihin suorittamillaan erilaisilla tutkimusretkillä, kun he pyrkivät saavuttamaan entistä laajemman kyvyn Korkeimman, Perimmäisen ja Absoluuttisen Jumaluuden jumalallisen tahdon selville saamiseen ja toimeenpanemiseen.
Aineellinen minä, ihmisen identiteetin ego-entiteetti, on fyysisen elämän aikana riippuvainen aineellisen elämänylläpitimen keskeytymättömästä toiminnasta, siitä energioiden ja älyn epävakaan tasapainon olemassaolon jatkumisesta, jolle Urantialla on annettu nimeksi elämä. Mutta eloonjäämisen arvoinen minuus, joka kykenee nousemaan kuoleman kokemuksen yläpuolelle, kehittyy vain sitä tietä, että saadaan aikaan kehittyvän persoonallisuuden identiteetin olinpaikan potentiaalinen siirtyminen väliaikaisesta elämänylläpitimestä – aineellisesta ruumiista – morontiasielun kestävämpään ja kuolemattomaan olemukseen ja edelleen tasoille, joilla sielusta tulee henkitodellisuuden läpitunkema ja joilla se lopulta saavuttaa henkirealiteetin statuksen. Tämän aktuaalisen siirron aineelliseensitoutuneisuudesta morontiaansamastumiseen saa aikaan ihmisluodun tekemien Jumalaa etsivien päätösten vilpittömyys, sinnikkyys ja järkkymättömyys.
It would be helpful in the study of selfhood to remember:
1. That physical systems are subordinate.
2. That intellectual systems are co-ordinate.
3. That personality is superordinate.
4. That the indwelling spiritual force is potentially directive.
In all concepts of selfhood it should be recognized that the fact of life comes first, its evaluation or interpretation later. The human child first lives and subsequently thinks about his living. In the cosmic economy insight precedes foresight.
The universe fact of God’s becoming man has forever changed all meanings and altered all values of human personality. In the true meaning of the word, love connotes mutual regard of whole personalities, whether human or divine or human and divine. Parts of the self may function in numerous ways—thinking, feeling, wishing—but only the co-ordinated attributes of the whole personality are focused in intelligent action; and all of these powers are associated with the spiritual endowment of the mortal mind when a human being sincerely and unselfishly loves another being, human or divine.
All mortal concepts of reality are based on the assumption of the actuality of human personality; all concepts of superhuman realities are based on the experience of the human personality with and in the cosmic realities of certain associated spiritual entities and divine personalities. Everything nonspiritual in human experience, excepting personality, is a means to an end. Every true relationship of mortal man with other persons—human or divine—is an end in itself. And such fellowship with the personality of Deity is the eternal goal of universe ascension.
The possession of personality identifies man as a spiritual being since the unity of selfhood and the self-consciousness of personality are endowments of the supermaterial world. The very fact that a mortal materialist can deny the existence of supermaterial realities in and of itself demonstrates the presence, and indicates the working, of spirit synthesis and cosmic consciousness in his human mind.
There exists a great cosmic gulf between matter and thought, and this gulf is immeasurably greater between material mind and spiritual love. Consciousness, much less self-consciousness, cannot be explained by any theory of mechanistic electronic association or materialistic energy phenomena.
As mind pursues reality to its ultimate analysis, matter vanishes to the material senses but may still remain real to mind. When spiritual insight pursues that reality which remains after the disappearance of matter and pursues it to an ultimate analysis, it vanishes to mind, but the insight of spirit can still perceive cosmic realities and supreme values of a spiritual nature. Accordingly does science give way to philosophy, while philosophy must surrender to the conclusions inherent in genuine spiritual experience. Thinking surrenders to wisdom, and wisdom is lost in enlightened and reflective worship.
In science the human self observes the material world; philosophy is the observation of this observation of the material world; religion, true spiritual experience, is the experiential realization of the cosmic reality of the observation of the observation of all this relative synthesis of the energy materials of time and space. To build a philosophy of the universe on an exclusive materialism is to ignore the fact that all things material are initially conceived as real in the experience of human consciousness. The observer cannot be the thing observed; evaluation demands some degree of transcendence of the thing which is evaluated.
In time, thinking leads to wisdom and wisdom leads to worship; in eternity, worship leads to wisdom, and wisdom eventuates in the finality of thought.
The possibility of the unification of the evolving self is inherent in the qualities of its constitutive factors: the basic energies, the master tissues, the fundamental chemical overcontrol, the supreme ideas, the supreme motives, the supreme goals, and the divine spirit of Paradise bestowal—the secret of the self-consciousness of man’s spiritual nature.
The purpose of cosmic evolution is to achieve unity of personality through increasing spirit dominance, volitional response to the teaching and leading of the Thought Adjuster. Personality, both human and superhuman, is characterized by an inherent cosmic quality which may be called “the evolution of dominance,” the expansion of the control of both itself and its environment.
An ascending onetime human personality passes through two great phases of increasing volitional dominance over the self and in the universe:
1. The prefinaliter or God-seeking experience of augmenting the self-realization through a technique of identity expansion and actualization together with cosmic problem solving and consequent universe mastery.
2. The postfinaliter or God-revealing experience of the creative expansion of self-realization through revealing the Supreme Being of experience to the God-seeking intelligences who have not yet attained the divine levels of Godlikeness.
Descending personalities attain analogous experiences through their various universe adventures as they seek for enlarged capacity for ascertaining and executing the divine wills of the Supreme, Ultimate, and Absolute Deities.
The material self, the ego-entity of human identity, is dependent during the physical life on the continuing function of the material life vehicle, on the continued existence of the unbalanced equilibrium of energies and intellect which, on Urantia, has been given the name life. But selfhood of survival value, selfhood that can transcend the experience of death, is only evolved by establishing a potential transfer of the seat of the identity of the evolving personality from the transient life vehicle—the material body—to the more enduring and immortal nature of the morontia soul and on beyond to those levels whereon the soul becomes infused with, and eventually attains the status of, spirit reality. This actual transfer from material association to morontia identification is effected by the sincerity, persistence, and steadfastness of the God-seeking decisions of the human creature.
SuomiEnglish
Minuutta tarkasteltaessa olisi hyödyllistä muistaa,
It would be helpful in the study of selfhood to remember:
1. Että fyysiset järjestelmät ovat alisteisia.
1. That physical systems are subordinate.
2. Että älylliset järjestelmät ovat rinnasteisia.
2. That intellectual systems are co-ordinate.
3. Että persoonallisuus on ylisteinen.
3. That personality is superordinate.
4. Että sisimmässä asuva hengellinen voima on potentiaalisesti ohjaava.
4. That the indwelling spiritual force is potentially directive.
Kaikissa minuuskäsityksissä tulisi ottaa huomioon, että elämän tosiasia tulee ensiksi, sen arviointi tai tulkinta tulevat jälkeenpäin. Ihmislapsi elää ensin ja vasta myöhemmin hän ajattelee elämistään. Kosmisessa järjestelmässä ymmärrys käy kaukokatseisuuden edellä.
In all concepts of selfhood it should be recognized that the fact of life comes first, its evaluation or interpretation later. The human child first lives and subsequently thinks about his living. In the cosmic economy insight precedes foresight.
Se universumitosiasia, että Jumalasta tuli ihminen, on ikiajoiksi muuttanut kaikki ihmispersoonallisuuden merkitykset ja muuntanut kaikki sen arvot. Rakkaus – tämän sanan oikeassa merkityksessä – tarkoittaa eheiden persoonallisuuksien keskinäistä arvonantoa, olkoot nämä persoonallisuudet inhimillisiä tai jumalallisia tahi inhimillisiä ja jumalallisia. Minuuden osat voivat toimia lukuisin eri tavoin – ajatella, tuntea, toivoa – mutta vain eheän persoonallisuuden koordinoidut attribuutit kohdentuvat älylliseksi toiminnaksi; ja kaikki nämä avut liittyvät kuolevaismielen hengelliseen varustukseen, kun ihmisolento vilpittömästi ja epäitsekkäästi rakastaa toista olentoa, inhimillistä tai jumalallista.
The universe fact of God’s becoming man has forever changed all meanings and altered all values of human personality. In the true meaning of the word, love connotes mutual regard of whole personalities, whether human or divine or human and divine. Parts of the self may function in numerous ways—thinking, feeling, wishing—but only the co-ordinated attributes of the whole personality are focused in intelligent action; and all of these powers are associated with the spiritual endowment of the mortal mind when a human being sincerely and unselfishly loves another being, human or divine.
Kaikki kuolevaisten käsitykset todellisuudesta perustuvat olettamukseen ihmispersoonallisuuden aktuaalisuudesta. Kaikki käsitykset ihmisen yläpuolella olevista realiteeteista perustuvat siihen, minkä kokemuksen ihmispersoonallisuus on saanut tietyistä häneen suhteissa olevien hengellisten entiteettien ja jumalallisten persoonallisuuksien muodostamista kosmisista realiteeteista ja niiden myötä. Ellei persoonallisuutta oteta lukuun, kaikki ihmisen kokemukseen sisältyvä ei-hengellinen on jonkin päämäärän saavuttamiskeino. Kuolevaisen ihmisen jokainen aito suhde toisiin persooniin – inhimillisiin tai jumalallisiin – on jo sinänsä päämäärä. Ja tällainen kumppanuus Jumaluuden persoonallisuuden kanssa on universumiylösnousemuksen ikuinen tavoite.
All mortal concepts of reality are based on the assumption of the actuality of human personality; all concepts of superhuman realities are based on the experience of the human personality with and in the cosmic realities of certain associated spiritual entities and divine personalities. Everything nonspiritual in human experience, excepting personality, is a means to an end. Every true relationship of mortal man with other persons—human or divine—is an end in itself. And such fellowship with the personality of Deity is the eternal goal of universe ascension.
Se, että ihmisellä on persoonallisuus, yksilöi hänet hengelliseksi olennoksi, sillä minuuden ykseys ja persoonallisuuden minätietoisuus ovat avuja, jotka edustavat aineellisuuden ylittävää maailmaa. Jo se seikka, että kuolevainen materialisti voi kiistää aineellisen yläpuolella olevien realiteettien olemassaolon, osoittaa sinänsä ja itsessään todeksi sen, että hänen ihmismielessään on läsnä ja siellä toimii henkisynteesi ja kosminen tietoisuus.
The possession of personality identifies man as a spiritual being since the unity of selfhood and the self-consciousness of personality are endowments of the supermaterial world. The very fact that a mortal materialist can deny the existence of supermaterial realities in and of itself demonstrates the presence, and indicates the working, of spirit synthesis and cosmic consciousness in his human mind.
Aineen ja ajattelun välillä vallitsee suuri kosminen kuilu, ja aineellisen mielen ja hengellisen rakkauden välillä tämä kuilu on mittaamattomasti sitäkin laajempi. Tietoisuutta, saati sitten minätietoisuutta, ei voi selittää millään teorialla mekanistisesta elektronien yhteenliittymisestä tai materialistisista energiailmiöistä.
There exists a great cosmic gulf between matter and thought, and this gulf is immeasurably greater between material mind and spiritual love. Consciousness, much less self-consciousness, cannot be explained by any theory of mechanistic electronic association or materialistic energy phenomena.
Kun mieli pyrkii saamaan selvyyden todellisuudesta aina sen perimmäistä erittelyä myöten, aine katoaa aineellisten aistien ulottuvilta, mutta mielelle se voi silti säilyä todellisena. Kun hengellinen ymmärrys pyrkii selvyyteen siitä todellisuudesta, joka jää jäljelle aineen kadottua, ja seuraa sen jälkiä aina perimmäiseen erittelyyn asti, se katoaa mielen ulottuvilta, mutta hengen ymmärrys voi yhäkin tajuta kosmisia realiteetteja ja korkeimpia arvoja, jotka ovat olemukseltaan hengellisiä. Niinpä tiede väistyy filosofian tieltä, kun filosofian puolestaan pitää antautua niiden johtopäätösten edessä, jotka aitoon hengelliseen kokemukseen luontaisesti sisältyvät. Ajattelu antautuu viisauden edessä, ja viisaus katoaa valaistuneeseen ja mietiskelevään palvomiseen.
As mind pursues reality to its ultimate analysis, matter vanishes to the material senses but may still remain real to mind. When spiritual insight pursues that reality which remains after the disappearance of matter and pursues it to an ultimate analysis, it vanishes to mind, but the insight of spirit can still perceive cosmic realities and supreme values of a spiritual nature. Accordingly does science give way to philosophy, while philosophy must surrender to the conclusions inherent in genuine spiritual experience. Thinking surrenders to wisdom, and wisdom is lost in enlightened and reflective worship.
Tiedettä harjoittaessaan ihmisminä tekee havaintoja aineellisesta maailmasta. Filosofia on havaintojen tekemistä tästä aineelliseen maailmaan kohdistuvasta havainnoinnista. Uskonto, aito hengellinen kokemus, on se, mitä kokemuksellisesti todellistuu siitä kosmisesta realiteetista, että tehdään havaintoja ajallisuuden ja avaruuden energiamateriaalien suhteellisen synteesin havainnoimisesta. Maailmankaikkeutta käsittelevän filosofian rakentaminen yksinomaan materialismin perustalle on sen tosiasian huomiotta jättämistä, että kaikki aineelliset olevaiset käsitetään todellisiksi ensi vaiheessa ihmistietoisuuden kokemuksessa. Havainnoija ei voi olla havainnoinnin kohde; arvioiminen edellyttää tietynasteista nousemista arvioitavan kohteen yläpuolelle.
In science the human self observes the material world; philosophy is the observation of this observation of the material world; religion, true spiritual experience, is the experiential realization of the cosmic reality of the observation of the observation of all this relative synthesis of the energy materials of time and space. To build a philosophy of the universe on an exclusive materialism is to ignore the fact that all things material are initially conceived as real in the experience of human consciousness. The observer cannot be the thing observed; evaluation demands some degree of transcendence of the thing which is evaluated.
Ajatteleminen johtaa ajallisuudessa viisauteen, ja viisaus johtaa palvontaan. Palvonta johtaa ikuisuudessa viisauteen, ja viisaus päätyy ajattelun lopullisuuteen.
In time, thinking leads to wisdom and wisdom leads to worship; in eternity, worship leads to wisdom, and wisdom eventuates in the finality of thought.
Kehittyvän minuuden yhdistymisen mahdollisuus kuuluu luonnostaan sen rakennusosina olevien tekijöiden ominaisuuksiin: perusenergioihin, peruskudoksiin, pohjimmaisena vaikuttavaan kemialliseen ylivalvontaan, korkeimpiin ideoihin, korkeimpiin motiiveihin, korkeimpiin tavoitteisiin ja Paratiisin lahjoittamaan jumalalliseen henkeen – ihmisen hengellisen olemuksen minätietoisuuden salaisuuteen.
The possibility of the unification of the evolving self is inherent in the qualities of its constitutive factors: the basic energies, the master tissues, the fundamental chemical overcontrol, the supreme ideas, the supreme motives, the supreme goals, and the divine spirit of Paradise bestowal—the secret of the self-consciousness of man’s spiritual nature.
Kosmisen evoluution tarkoituksena on hengen hallitsevuutta lisäämällä saada aikaan persoonallisuuden yhtenäisyys, lisäämällä tahtoperäistä alttiutta Ajatuksensuuntaajan opetusta ja johdatusta kohtaan. Persoonallisuudelle – sekä ihmis- että ihmisen yläpuolella olevalle persoonallisuudelle – on tunnusomaista sellainen luontainen kosminen ominaisuus, jota voidaan kutsua ”dominanssin kehitykseksi” ja jolla tarkoitetaan sekä oman itsensä että ympäristönsä hallinnan laajenemista.
The purpose of cosmic evolution is to achieve unity of personality through increasing spirit dominance, volitional response to the teaching and leading of the Thought Adjuster. Personality, both human and superhuman, is characterized by an inherent cosmic quality which may be called “the evolution of dominance,” the expansion of the control of both itself and its environment.
Taivaaseen nouseva entinen ihmispersoonallisuus käy kahden suuren vaiheen läpi, jotka edustavat yhä suurempaa tahtoperäistä dominanssia itseensä nähden ja universumin puitteissa:
An ascending onetime human personality passes through two great phases of increasing volitional dominance over the self and in the universe:
1. Finaliitiksituloa edeltävä eli Jumalaa etsivä kokemus, johon kuuluu itsensätodellistamisen lisääminen identiteetin laajentamisen ja aktuaalistamisen menetelmällä sekä kosmisten ongelmien ratkaisemisella ja tästä johtuvalla universumin osaamisella.
1. The prefinaliter or God-seeking experience of augmenting the self-realization through a technique of identity expansion and actualization together with cosmic problem solving and consequent universe mastery.
2. Finaliitiksitulon jälkeinen eli Jumalaa ilmoittava kokemus, johon kuuluu itsensätodellistamisen luova laajentaminen paljastamalla kokemuksen Korkeinta Olentoa niille Jumalaa etsiville älyllisille olennoille, jotka eivät vielä ole saavuttaneet jumalankaltaisuuden jumalallisia tasoja.
2. The postfinaliter or God-revealing experience of the creative expansion of self-realization through revealing the Supreme Being of experience to the God-seeking intelligences who have not yet attained the divine levels of Godlikeness.
Taivaasta laskeutuvat persoonallisuudet saavat vastaavansisältöisiä kokemuksia universumeihin suorittamillaan erilaisilla tutkimusretkillä, kun he pyrkivät saavuttamaan entistä laajemman kyvyn Korkeimman, Perimmäisen ja Absoluuttisen Jumaluuden jumalallisen tahdon selville saamiseen ja toimeenpanemiseen.
Descending personalities attain analogous experiences through their various universe adventures as they seek for enlarged capacity for ascertaining and executing the divine wills of the Supreme, Ultimate, and Absolute Deities.
Aineellinen minä, ihmisen identiteetin ego-entiteetti, on fyysisen elämän aikana riippuvainen aineellisen elämänylläpitimen keskeytymättömästä toiminnasta, siitä energioiden ja älyn epävakaan tasapainon olemassaolon jatkumisesta, jolle Urantialla on annettu nimeksi elämä. Mutta eloonjäämisen arvoinen minuus, joka kykenee nousemaan kuoleman kokemuksen yläpuolelle, kehittyy vain sitä tietä, että saadaan aikaan kehittyvän persoonallisuuden identiteetin olinpaikan potentiaalinen siirtyminen väliaikaisesta elämänylläpitimestä – aineellisesta ruumiista – morontiasielun kestävämpään ja kuolemattomaan olemukseen ja edelleen tasoille, joilla sielusta tulee henkitodellisuuden läpitunkema ja joilla se lopulta saavuttaa henkirealiteetin statuksen. Tämän aktuaalisen siirron aineelliseensitoutuneisuudesta morontiaansamastumiseen saa aikaan ihmisluodun tekemien Jumalaa etsivien päätösten vilpittömyys, sinnikkyys ja järkkymättömyys.
The material self, the ego-entity of human identity, is dependent during the physical life on the continuing function of the material life vehicle, on the continued existence of the unbalanced equilibrium of energies and intellect which, on Urantia, has been given the name life. But selfhood of survival value, selfhood that can transcend the experience of death, is only evolved by establishing a potential transfer of the seat of the identity of the evolving personality from the transient life vehicle—the material body—to the more enduring and immortal nature of the morontia soul and on beyond to those levels whereon the soul becomes infused with, and eventually attains the status of, spirit reality. This actual transfer from material association to morontia identification is effected by the sincerity, persistence, and steadfastness of the God-seeking decisions of the human creature.