Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
JOS IHMINEN tiedostaisi, että hänen Luojansa – hänen välittömät valvojansa – ollessaan jumalallisia ovat myös finiittisiä, ja että ajallisuuden ja avaruuden Jumala on kehittyvä ja ei-absoluuttinen Jumaluus, ajallisten epäsuhtaisuuksien aiheuttamat epäjohdonmukaisuudet lakkaisivat silloin olemasta syvällisiä uskonnollisia paradokseja. Uskonnollista uskoa ei silloin enää väärinkäytettäisi onnekkaiden tunteman sosiaalisen omahyväisyyden pönkittämiseen sen samalla palvellessa vain stoalaisen alistuneisuudentunteen rohkaisemista sosiaalisen riiston epäonnisissa uhreissa.
Tarkasteltaessa Havonan ihanan täydellisiä sfäärejä on sekä järkevää että loogista uskoa niiden olevan täydellisen, infiniittisen ja absoluuttisen Luojan tekemiä. Mutta tämä sama järkeily ja logiikka pakottaisivat jokaisen rehellisen olennon, joka tarkastelee Urantialla vallitsevia sekasortoa, sen epätäydellisyyksiä ja epäoikeudenmukaisuuksia, päättelemään maailmanne olevan sellaisten Luojien tekemä ja johtama, jotka ovat aliabsoluuttisia, esi-infiniittisiä ja jotakin muuta kuin täydellisiä.
Kokemuksellinen kasvu edellyttää luodun ja Luojan kumppanuutta – Jumalaa ja ihmistä liitossa. Kasvu on kokemuksellisen Jumaluuden tunnusmerkki: Havona ei kasvanut; Havona on ja on aina ollut; se on eksistentiaalinen niin kuin ovat ne iäiset Jumalat, jotka ovat sen lähde. Suuruniversumille kasvu sen sijaan on tunnusomaista.
Kaikkivaltias Korkein on elävä ja kehittyvä Jumaluus, jolla on voimaa ja persoonallisuus. Hänen nykyinen valtakuntansa – suuruniversumi – on sekin kasvava maailma, jossa esiintyy voimaa ja persoonallisuutta. Hän päätyy täydellisyyteen, mutta hänen nykyiseen kokemusmaailmaansa kuuluvat kasvun ja epätäydellisen statuksen elementit.
Korkein Olento toimii ensi sijassa keskusuniversumissa henkipersoonallisuutena; toissijaisesti hän toimii suuruniversumissa Kaikkivaltiaana Jumalana, voiman persoonallisuutena. Korkeimman kolmannen asteen toiminta kokonaisuniversumissa on nyt latenttia niin, että sitä esiintyy vain tuntemattomana mielipotentiaalina. Kukaan ei tiedä, mitä tämä Korkeimman Olennon kolmas kehitysvaihe tarkasti ottaen on paljastava. Jotkut uskovat, että superuniversumien asettuessa valoon ja elämään Korkein alkaa toimia Uversasta käsin suuruniversumin kaikkivaltiaana ja kokemuksellisena hallitsijana, samalla kun hän voimansa puolesta kehittyy ulkouniversumien ylikaikkivaltiaaksi. Toiset spekuloivat, että Korkeimmuuden kolmas vaihe tuo mukanaan Jumaluuden julkitulon kolmannen tason. Mutta kukaan meistä ei asiaa todellisuudessa tiedä.
IF MAN recognized that his Creators—his immediate supervisors—while being divine were also finite, and that the God of time and space was an evolving and nonabsolute Deity, then would the inconsistencies of temporal inequalities cease to be profound religious paradoxes. No longer would religious faith be prostituted to the promotion of social smugness in the fortunate while serving only to encourage stoical resignation in the unfortunate victims of social deprivation.
When viewing the exquisitely perfect spheres of Havona, it is both reasonable and logical to believe they were made by a perfect, infinite, and absolute Creator. But that same reason and logic would compel any honest being, when viewing the turmoil, imperfections, and inequities of Urantia, to conclude that your world had been made by, and was being managed by, Creators who were subabsolute, preinfinite, and other than perfect.
Experiential growth implies creature-Creator partnership—God and man in association. Growth is the earmark of experiential Deity: Havona did not grow; Havona is and always has been; it is existential like the everlasting Gods who are its source. But growth characterizes the grand universe.
The Almighty Supreme is a living and evolving Deity of power and personality. His present domain, the grand universe, is also a growing realm of power and personality. His destiny is perfection, but his present experience encompasses the elements of growth and incomplete status.
The Supreme Being functions primarily in the central universe as a spirit personality; secondarily in the grand universe as God the Almighty, a personality of power. The tertiary function of the Supreme in the master universe is now latent, existing only as an unknown mind potential. No one knows just what this third development of the Supreme Being will disclose. Some believe that, when the superuniverses are settled in light and life, the Supreme will become functional from Uversa as the almighty and experiential sovereign of the grand universe while expanding in power as the superalmighty of the outer universes. Others speculate that the third stage of Supremacy will involve the third level of Deity manifestation. But none of us really know.
SuomiEnglish
JOS IHMINEN tiedostaisi, että hänen Luojansa – hänen välittömät valvojansa – ollessaan jumalallisia ovat myös finiittisiä, ja että ajallisuuden ja avaruuden Jumala on kehittyvä ja ei-absoluuttinen Jumaluus, ajallisten epäsuhtaisuuksien aiheuttamat epäjohdonmukaisuudet lakkaisivat silloin olemasta syvällisiä uskonnollisia paradokseja. Uskonnollista uskoa ei silloin enää väärinkäytettäisi onnekkaiden tunteman sosiaalisen omahyväisyyden pönkittämiseen sen samalla palvellessa vain stoalaisen alistuneisuudentunteen rohkaisemista sosiaalisen riiston epäonnisissa uhreissa.
IF MAN recognized that his Creators—his immediate supervisors—while being divine were also finite, and that the God of time and space was an evolving and nonabsolute Deity, then would the inconsistencies of temporal inequalities cease to be profound religious paradoxes. No longer would religious faith be prostituted to the promotion of social smugness in the fortunate while serving only to encourage stoical resignation in the unfortunate victims of social deprivation.
Tarkasteltaessa Havonan ihanan täydellisiä sfäärejä on sekä järkevää että loogista uskoa niiden olevan täydellisen, infiniittisen ja absoluuttisen Luojan tekemiä. Mutta tämä sama järkeily ja logiikka pakottaisivat jokaisen rehellisen olennon, joka tarkastelee Urantialla vallitsevia sekasortoa, sen epätäydellisyyksiä ja epäoikeudenmukaisuuksia, päättelemään maailmanne olevan sellaisten Luojien tekemä ja johtama, jotka ovat aliabsoluuttisia, esi-infiniittisiä ja jotakin muuta kuin täydellisiä.
When viewing the exquisitely perfect spheres of Havona, it is both reasonable and logical to believe they were made by a perfect, infinite, and absolute Creator. But that same reason and logic would compel any honest being, when viewing the turmoil, imperfections, and inequities of Urantia, to conclude that your world had been made by, and was being managed by, Creators who were subabsolute, preinfinite, and other than perfect.
Kokemuksellinen kasvu edellyttää luodun ja Luojan kumppanuutta – Jumalaa ja ihmistä liitossa. Kasvu on kokemuksellisen Jumaluuden tunnusmerkki: Havona ei kasvanut; Havona on ja on aina ollut; se on eksistentiaalinen niin kuin ovat ne iäiset Jumalat, jotka ovat sen lähde. Suuruniversumille kasvu sen sijaan on tunnusomaista.
Experiential growth implies creature-Creator partnership—God and man in association. Growth is the earmark of experiential Deity: Havona did not grow; Havona is and always has been; it is existential like the everlasting Gods who are its source. But growth characterizes the grand universe.
Kaikkivaltias Korkein on elävä ja kehittyvä Jumaluus, jolla on voimaa ja persoonallisuus. Hänen nykyinen valtakuntansa – suuruniversumi – on sekin kasvava maailma, jossa esiintyy voimaa ja persoonallisuutta. Hän päätyy täydellisyyteen, mutta hänen nykyiseen kokemusmaailmaansa kuuluvat kasvun ja epätäydellisen statuksen elementit.
The Almighty Supreme is a living and evolving Deity of power and personality. His present domain, the grand universe, is also a growing realm of power and personality. His destiny is perfection, but his present experience encompasses the elements of growth and incomplete status.
Korkein Olento toimii ensi sijassa keskusuniversumissa henkipersoonallisuutena; toissijaisesti hän toimii suuruniversumissa Kaikkivaltiaana Jumalana, voiman persoonallisuutena. Korkeimman kolmannen asteen toiminta kokonaisuniversumissa on nyt latenttia niin, että sitä esiintyy vain tuntemattomana mielipotentiaalina. Kukaan ei tiedä, mitä tämä Korkeimman Olennon kolmas kehitysvaihe tarkasti ottaen on paljastava. Jotkut uskovat, että superuniversumien asettuessa valoon ja elämään Korkein alkaa toimia Uversasta käsin suuruniversumin kaikkivaltiaana ja kokemuksellisena hallitsijana, samalla kun hän voimansa puolesta kehittyy ulkouniversumien ylikaikkivaltiaaksi. Toiset spekuloivat, että Korkeimmuuden kolmas vaihe tuo mukanaan Jumaluuden julkitulon kolmannen tason. Mutta kukaan meistä ei asiaa todellisuudessa tiedä.
The Supreme Being functions primarily in the central universe as a spirit personality; secondarily in the grand universe as God the Almighty, a personality of power. The tertiary function of the Supreme in the master universe is now latent, existing only as an unknown mind potential. No one knows just what this third development of the Supreme Being will disclose. Some believe that, when the superuniverses are settled in light and life, the Supreme will become functional from Uversa as the almighty and experiential sovereign of the grand universe while expanding in power as the superalmighty of the outer universes. Others speculate that the third stage of Supremacy will involve the third level of Deity manifestation. But none of us really know.