Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Äitinsä auttamana Jeesus oli jo oppinut aramean kielen galilealaisen murteen, ja nyt hänen isänsä ryhtyi opettamaan hänelle kreikkaa. Maria puhui kreikkaa vain vähäsen, mutta Joosef puhui sujuvasti sekä arameaa että kreikkaa. Kreikanopintojen oppikirjana käytettiin sitä heprealaiskirjoitusten jäljennöstä – täydellistä lain ja profeettojen laitosta, johon kuuluivat myös psalmit –, jonka he olivat saaneet lahjaksi Egyptistä-lähdön hetkellä. Koko Nasaretissa oli vain kaksi täysimittaista kreikankielisten kirjoitusten kopiota, ja se, että toinen näistä kopioista oli kirvesmiehen perheen hallussa, teki Joosefin kodista paikan, jonne monet etsiytyivät, ja näin Jeesuksella oli varttuessaan tilaisuus tavata miltei loputon määrä hartaita opiskelijoita ja vilpittömiä totuudenetsijöitä. Ennen vuoden loppua Jeesus oli ryhtynyt pitämään huolta tästä arvaamattoman kalliista käsikirjoituksesta, sitten kun hänelle oli hänen kuudentena syntymäpäivänään kerrottu, että pyhän kirjan olivat hänelle lahjoittaneet aleksandrialaiset ystävät ja sukulaiset. Eikä aikaakaan, kun hän jo osasi lukea sitä vaivatta.
Jeesus koki nuoren elämänsä ensimmäisen suuren järkytyksen, kun hän oli vähän vaille kuusivuotias. Pikkumiehestä oli tuntunut siltä, että hänen isänsä – tai ainakin hänen isänsä ja äitinsä yhdessä – tiesi kaiken. Kuvitelkaapa sen vuoksi tämän kyselevän lapsen hämmästystä, kun hän kysyi isältään, mikä oli juuri sattuneen lievän maanjäristyksen syy, ja sai kuulla Joosefin sanovan: ”Poikani, sitä en todellakaan tiedä.” Näin alkoi pitkä ja hämmentävä harhakuvien särkyminen, jonka kuluessa Jeesukselle selvisi, etteivät hänen maiset vanhempansa olleetkaan kaikkiviisaita eivätkä kaiken tietäviä.
Joosefin ensimmäisenä ajatuksena oli kertoa Jeesukselle, että maanjäristyksen oli aiheuttanut Jumala, mutta hetken mietittyään hän päätteli sellaisen vastauksen antavan välittömästi aiheen uusiin ja entistäkin hämmentävämpiin kysymyksiin. Jo Jeesuksen varhaisimpien ikävuosien aikana oli varsin vaikeata vastata hänen fyysisiä ja sosiaalisia ilmiöitä koskeviin kyselyihinsä sanomalla hänelle ajattelemattomasti, että vastuun kantoi milloin Jumala, milloin perkele. Vallalla olleen juutalaisten omaksuman uskomuksen mukaisesti Jeesus oli pitkään taipuvainen hyväksymään opin hyvistä ja pahoista hengistä mentaalisten ja hengellisten ilmiöiden mahdolliseksi selitykseksi, mutta varsin aikaisessa vaiheessa hän alkoi epäillä, tokko tällaiset näkymättömät voimat olisivat vastuussa luonnonmaailman fyysisistä tapahtumista.
Vuoden 1 eKr. alkukesällä, ennen kuin Jeesus oli täyttänyt kuutta vuotta, Sakarias, Elisabet ja heidän poikansa Johannes tulivat käymään Nasaretin perheen luona. Jeesus ja Johannes viihtyivät hyvin yhdessä tämän heidän muistamansa ensimmäisen tapaamisen aikana. Vaikkeivät vierailijat voineetkaan viipyä kuin muutaman päivän, vanhemmat keskustelivat silti monista asioista, myös poikiensa tulevaisuutta koskevista suunnitelmista. Vanhempien käydessä keskustelujaan pojat leikkivät palikoilla hiekkalaatikossa talon katolla ja pitivät hauskaa monella muulla aidon poikamaisella tavalla.
Tavattuaan Johanneksen, joka oli kotoisin Jerusalemin lähettyviltä, Jeesus alkoi osoittaa tavatonta kiinnostusta Israelin historiaa kohtaan ja esittää yksityiskohtaisia kysymyksiä sapattiriittien, synagogasaarnojen ja vähän väliä vietettyjen muistojuhlien merkityksestä. Hänen isänsä selitti hänelle kaikkien näiden juhla-aikojen merkityksen. Ensimmäisenä oli keskitalven juhlavalaistus, joka kesti kahdeksan päivää. Se aloitettiin sytyttämällä yksi kynttilä ensimmäisenä iltana, ja kynttilöiden lukumäärää lisättiin kunakin iltana yhdellä. Tällä haluttiin muistella temppelin vihkimistä sen jälkeen, kun Juudas Makkabealainen oli palauttanut voimaan Mooseksen määräämät palvelusmenot. Seuraavana oli vuorossa alkukevään puurim-juhla, jota vietettiin Esterin ja hänen toimestaan tapahtuneen Israelin vapautumisen muistoksi. Sitten seurasi juhlallinen pääsiäinen, jota aikuiset, mikäli suinkin mahdollista, viettivät Jerusalemissa, kun lapset taas muistivat kotona, ettei koko viikkoon saanut syödä hapatettua leipää. Myöhemmin oli vuorossa uutishedelmien juhla, sadonkorjuujuhla, ja viimeisenä, juhlavimpana kaikista, oli uuden vuoden juhla, sovituksen päivä. Vaikka Jeesuksen nuorelle mielelle jotkin näistä juhlista ja juhlamenoista olivatkin vaikeasti ymmärrettäviä, hän pohdiskeli niitä silti vakavasti ja meni sitten täysin rinnoin mukaan lehtimajanjuhlan iloihin. Se oli koko juutalaiskansan vuotuinen loma-aika, aika, jolloin he muuttivat ulos lehteviin majoihin ja antautuivat ilonpidon ja mielihyvän valtaan.
Tämän vuoden aikana Joosefilla ja Marialla oli vaikeuksia Jeesuksen rukousten suhteen. Hän piti tiukasti kiinni siitä, että hän puhuisi taivaalliselle Isälleen koko lailla niin kuin hänellä oli tapana jutella Joosefille, maiselle isälleen. Tämä poikkeaminen juhlavammista ja kunnioittavammista tavoista pitää yhteyttä Jumaluuteen oli hänen vanhemmistaan, eritoten hänen äidistään, hieman kiusallista, mutta mitään keinoa ei ollut suostutella häntä muuttamaan tapaansa, vaan hänen tapanaan oli lausua rukouksensa juuri niin kuin häntä oli opetettu, minkä jälkeen hän vaatimalla vaati saada ”vähän jutella taivaallisen Isäni kanssa”.
Saman vuoden kesäkuussa Joosef luovutti Nasaretissa sijaitsevan työpajansa veljilleen ja ryhtyi työskentelemään virallisesti rakennusurakoitsijana. Ennen vuoden loppua perheen tulot olivat yli kolminkertaistuneet. Köyhyyden ahdinkoa ei nasaretilaisperhe enää kertaakaan kokenut kuin vasta Joosefin kuoleman jälkeen. Perhe kasvoi kasvamistaan, ja paljon rahaa käytettiin ylimääräiseen opetukseen ja matkusteluun, mutta Joosefin tulot kasvoivat aina samaa tahtia menojen lisääntymisen kanssa.
Muutamat tämän jälkeen seuranneet vuodet Joosef teki paljon töitä Kaanassa, (Galilean) Betlehemissä, Magdalassa, Nainissa, Sepforiissa, Kapernaumissa ja Eendorissa sekä lisäksi paljon rakennustöitä Nasaretissa ja sen lähistöllä. Kun Jaakobista tuli kyllin vanha auttamaan äitiään kotiaskareissa ja nuorempien lasten hoitamisessa, Jeesus oli usein poissa kotoa matkustaessaan isänsä mukana näihin ympäristön kaupunkeihin ja kyliin. Jeesus oli tarkka huomioidentekijä, ja näillä kodin ulkopuolelle suuntautuneilla matkoillaan hän hankki paljon käytännön tietoa. Hän keräsi uutterasti tietoa ihmisestä ja siitä, miten tämä eli maan päällä.
Puheena olevana vuonna Jeesus edistyi pitkälle väkevien tunteidensa ja voimakkaiden mielenliikkeidensä sovittamisessa perheen keskinäisen yhteistyön ja kotikurin vaatimuksiin. Maria oli rakastava äiti mutta melkoisen ankara kurinpitäjä. Joosefilla oli kuitenkin monissa suhteissa suurempi vaikutusvalta Jeesukseen, sillä hänen tapanaan oli istua pojan viereen ja juurta jaksain selittää todelliset ja pohjimmaiset syyt siihen, miksi oli kaikkien perheenjäsenten viihtyvyyttä ja rauhaa ajatellen välttämätöntä kurin avulla rajoittaa henkilökohtaisia mieltymyksiä. Kun tilanne oli Jeesukselle selitetty, hän toimi aina älyä ja halukkuutta osoittaen vanhempiensa toiveiden ja perheen yhteisten sääntöjen mukaisesti.
Jeesus käytti suuren osan joutilaasta ajastaan, silloin kun hänen äitinsä ei tarvinnut hänen apuaan taloustöissä, päivisin kukkien ja kasvien ja iltaisin tähtien tutkimiseen. Hänessä ilmeni kiusallinen mieltymys maata selällään ja tuijotella ihmetellen taivaan tähtitarhaa vielä kauan sen jälkeen kun oli hänen tavallinen nukkumaanmenoaikansa tässä järjestystä vaalivassa nasaretilaiskodissa.
Already, with his mother’s help, Jesus had mastered the Galilean dialect of the Aramaic tongue; and now his father began teaching him Greek. Mary spoke little Greek, but Joseph was a fluent speaker of both Aramaic and Greek. The textbook for the study of the Greek language was the copy of the Hebrew scriptures—a complete version of the law and the prophets, including the Psalms—which had been presented to them on leaving Egypt. There were only two complete copies of the Scriptures in Greek in all Nazareth, and the possession of one of them by the carpenter’s family made Joseph’s home a much-sought place and enabled Jesus, as he grew up, to meet an almost endless procession of earnest students and sincere truth seekers. Before this year ended, Jesus had assumed custody of this priceless manuscript, having been told on his sixth birthday that the sacred book had been presented to him by Alexandrian friends and relatives. And in a very short time he could read it readily.
The first great shock of Jesus’ young life occurred when he was not quite six years old. It had seemed to the lad that his father—at least his father and mother together—knew everything. Imagine, therefore, the surprise of this inquiring child, when he asked his father the cause of a mild earthquake which had just occurred, to hear Joseph say, “My son, I really do not know.” Thus began that long and disconcerting disillusionment in the course of which Jesus found out that his earthly parents were not all-wise and all-knowing.
Joseph’s first thought was to tell Jesus that the earthquake had been caused by God, but a moment’s reflection admonished him that such an answer would immediately be provocative of further and still more embarrassing inquiries. Even at an early age it was very difficult to answer Jesus’ questions about physical or social phenomena by thoughtlessly telling him that either God or the devil was responsible. In harmony with the prevailing belief of the Jewish people, Jesus was long willing to accept the doctrine of good spirits and evil spirits as the possible explanation of mental and spiritual phenomena, but he very early became doubtful that such unseen influences were responsible for the physical happenings of the natural world.
Before Jesus was six years of age, in the early summer of 1 b.c., Zacharias and Elizabeth and their son John came to visit the Nazareth family. Jesus and John had a happy time during this, their first visit within their memories. Although the visitors could remain only a few days, the parents talked over many things, including the future plans for their sons. While they were thus engaged, the lads played with blocks in the sand on top of the house and in many other ways enjoyed themselves in true boyish fashion.
Having met John, who came from near Jerusalem, Jesus began to evince an unusual interest in the history of Israel and to inquire in great detail as to the meaning of the Sabbath rites, the synagogue sermons, and the recurring feasts of commemoration. His father explained to him the meaning of all these seasons. The first was the midwinter festive illumination, lasting eight days, starting out with one candle the first night and adding one each successive night; this commemorated the dedication of the temple after the restoration of the Mosaic services by Judas Maccabee. Next came the early springtime celebration of Purim, the feast of Esther and Israel’s deliverance through her. Then followed the solemn Passover, which the adults celebrated in Jerusalem whenever possible, while at home the children would remember that no leavened bread was to be eaten for the whole week. Later came the feast of the first-fruits, the harvest ingathering; and last, the most solemn of all, the feast of the new year, the day of atonement. While some of these celebrations and observances were difficult for Jesus’ young mind to understand, he pondered them seriously and then entered fully into the joy of the feast of tabernacles, the annual vacation season of the whole Jewish people, the time when they camped out in leafy booths and gave themselves up to mirth and pleasure.
During this year Joseph and Mary had trouble with Jesus about his prayers. He insisted on talking to his heavenly Father much as he would talk to Joseph, his earthly father. This departure from the more solemn and reverent modes of communication with Deity was a bit disconcerting to his parents, especially to his mother, but there was no persuading him to change; he would say his prayers just as he had been taught, after which he insisted on having “just a little talk with my Father in heaven.”
In June of this year Joseph turned the shop in Nazareth over to his brothers and formally entered upon his work as a builder. Before the year was over, the family income had more than trebled. Never again, until after Joseph’s death, did the Nazareth family feel the pinch of poverty. The family grew larger and larger, and they spent much money on extra education and travel, but always Joseph’s increasing income kept pace with the growing expenses.
The next few years Joseph did considerable work at Cana, Bethlehem (of Galilee), Magdala, Nain, Sepphoris, Capernaum, and Endor, as well as much building in and near Nazareth. As James grew up to be old enough to help his mother with the housework and care of the younger children, Jesus made frequent trips away from home with his father to these surrounding towns and villages. Jesus was a keen observer and gained much practical knowledge from these trips away from home; he was assiduously storing up knowledge regarding man and the way he lived on earth.
This year Jesus made great progress in adjusting his strong feelings and vigorous impulses to the demands of family co-operation and home discipline. Mary was a loving mother but a fairly strict disciplinarian. In many ways, however, Joseph exerted the greater control over Jesus as it was his practice to sit down with the boy and fully explain the real and underlying reasons for the necessity of disciplinary curtailment of personal desires in deference to the welfare and tranquillity of the entire family. When the situation had been explained to Jesus, he was always intelligently and willingly co-operative with parental wishes and family regulations.
Much of his spare time—when his mother did not require his help about the house—was spent studying the flowers and plants by day and the stars by night. He evinced a troublesome penchant for lying on his back and gazing wonderingly up into the starry heavens long after his usual bedtime in this well-ordered Nazareth household.
SuomiEnglish
Äitinsä auttamana Jeesus oli jo oppinut aramean kielen galilealaisen murteen, ja nyt hänen isänsä ryhtyi opettamaan hänelle kreikkaa. Maria puhui kreikkaa vain vähäsen, mutta Joosef puhui sujuvasti sekä arameaa että kreikkaa. Kreikanopintojen oppikirjana käytettiin sitä heprealaiskirjoitusten jäljennöstä – täydellistä lain ja profeettojen laitosta, johon kuuluivat myös psalmit –, jonka he olivat saaneet lahjaksi Egyptistä-lähdön hetkellä. Koko Nasaretissa oli vain kaksi täysimittaista kreikankielisten kirjoitusten kopiota, ja se, että toinen näistä kopioista oli kirvesmiehen perheen hallussa, teki Joosefin kodista paikan, jonne monet etsiytyivät, ja näin Jeesuksella oli varttuessaan tilaisuus tavata miltei loputon määrä hartaita opiskelijoita ja vilpittömiä totuudenetsijöitä. Ennen vuoden loppua Jeesus oli ryhtynyt pitämään huolta tästä arvaamattoman kalliista käsikirjoituksesta, sitten kun hänelle oli hänen kuudentena syntymäpäivänään kerrottu, että pyhän kirjan olivat hänelle lahjoittaneet aleksandrialaiset ystävät ja sukulaiset. Eikä aikaakaan, kun hän jo osasi lukea sitä vaivatta.
Already, with his mother’s help, Jesus had mastered the Galilean dialect of the Aramaic tongue; and now his father began teaching him Greek. Mary spoke little Greek, but Joseph was a fluent speaker of both Aramaic and Greek. The textbook for the study of the Greek language was the copy of the Hebrew scriptures—a complete version of the law and the prophets, including the Psalms—which had been presented to them on leaving Egypt. There were only two complete copies of the Scriptures in Greek in all Nazareth, and the possession of one of them by the carpenter’s family made Joseph’s home a much-sought place and enabled Jesus, as he grew up, to meet an almost endless procession of earnest students and sincere truth seekers. Before this year ended, Jesus had assumed custody of this priceless manuscript, having been told on his sixth birthday that the sacred book had been presented to him by Alexandrian friends and relatives. And in a very short time he could read it readily.
Jeesus koki nuoren elämänsä ensimmäisen suuren järkytyksen, kun hän oli vähän vaille kuusivuotias. Pikkumiehestä oli tuntunut siltä, että hänen isänsä – tai ainakin hänen isänsä ja äitinsä yhdessä – tiesi kaiken. Kuvitelkaapa sen vuoksi tämän kyselevän lapsen hämmästystä, kun hän kysyi isältään, mikä oli juuri sattuneen lievän maanjäristyksen syy, ja sai kuulla Joosefin sanovan: ”Poikani, sitä en todellakaan tiedä.” Näin alkoi pitkä ja hämmentävä harhakuvien särkyminen, jonka kuluessa Jeesukselle selvisi, etteivät hänen maiset vanhempansa olleetkaan kaikkiviisaita eivätkä kaiken tietäviä.
The first great shock of Jesus’ young life occurred when he was not quite six years old. It had seemed to the lad that his father—at least his father and mother together—knew everything. Imagine, therefore, the surprise of this inquiring child, when he asked his father the cause of a mild earthquake which had just occurred, to hear Joseph say, “My son, I really do not know.” Thus began that long and disconcerting disillusionment in the course of which Jesus found out that his earthly parents were not all-wise and all-knowing.
Joosefin ensimmäisenä ajatuksena oli kertoa Jeesukselle, että maanjäristyksen oli aiheuttanut Jumala, mutta hetken mietittyään hän päätteli sellaisen vastauksen antavan välittömästi aiheen uusiin ja entistäkin hämmentävämpiin kysymyksiin. Jo Jeesuksen varhaisimpien ikävuosien aikana oli varsin vaikeata vastata hänen fyysisiä ja sosiaalisia ilmiöitä koskeviin kyselyihinsä sanomalla hänelle ajattelemattomasti, että vastuun kantoi milloin Jumala, milloin perkele. Vallalla olleen juutalaisten omaksuman uskomuksen mukaisesti Jeesus oli pitkään taipuvainen hyväksymään opin hyvistä ja pahoista hengistä mentaalisten ja hengellisten ilmiöiden mahdolliseksi selitykseksi, mutta varsin aikaisessa vaiheessa hän alkoi epäillä, tokko tällaiset näkymättömät voimat olisivat vastuussa luonnonmaailman fyysisistä tapahtumista.
Joseph’s first thought was to tell Jesus that the earthquake had been caused by God, but a moment’s reflection admonished him that such an answer would immediately be provocative of further and still more embarrassing inquiries. Even at an early age it was very difficult to answer Jesus’ questions about physical or social phenomena by thoughtlessly telling him that either God or the devil was responsible. In harmony with the prevailing belief of the Jewish people, Jesus was long willing to accept the doctrine of good spirits and evil spirits as the possible explanation of mental and spiritual phenomena, but he very early became doubtful that such unseen influences were responsible for the physical happenings of the natural world.
Vuoden 1 eKr. alkukesällä, ennen kuin Jeesus oli täyttänyt kuutta vuotta, Sakarias, Elisabet ja heidän poikansa Johannes tulivat käymään Nasaretin perheen luona. Jeesus ja Johannes viihtyivät hyvin yhdessä tämän heidän muistamansa ensimmäisen tapaamisen aikana. Vaikkeivät vierailijat voineetkaan viipyä kuin muutaman päivän, vanhemmat keskustelivat silti monista asioista, myös poikiensa tulevaisuutta koskevista suunnitelmista. Vanhempien käydessä keskustelujaan pojat leikkivät palikoilla hiekkalaatikossa talon katolla ja pitivät hauskaa monella muulla aidon poikamaisella tavalla.
Before Jesus was six years of age, in the early summer of 1 b.c., Zacharias and Elizabeth and their son John came to visit the Nazareth family. Jesus and John had a happy time during this, their first visit within their memories. Although the visitors could remain only a few days, the parents talked over many things, including the future plans for their sons. While they were thus engaged, the lads played with blocks in the sand on top of the house and in many other ways enjoyed themselves in true boyish fashion.
Tavattuaan Johanneksen, joka oli kotoisin Jerusalemin lähettyviltä, Jeesus alkoi osoittaa tavatonta kiinnostusta Israelin historiaa kohtaan ja esittää yksityiskohtaisia kysymyksiä sapattiriittien, synagogasaarnojen ja vähän väliä vietettyjen muistojuhlien merkityksestä. Hänen isänsä selitti hänelle kaikkien näiden juhla-aikojen merkityksen. Ensimmäisenä oli keskitalven juhlavalaistus, joka kesti kahdeksan päivää. Se aloitettiin sytyttämällä yksi kynttilä ensimmäisenä iltana, ja kynttilöiden lukumäärää lisättiin kunakin iltana yhdellä. Tällä haluttiin muistella temppelin vihkimistä sen jälkeen, kun Juudas Makkabealainen oli palauttanut voimaan Mooseksen määräämät palvelusmenot. Seuraavana oli vuorossa alkukevään puurim-juhla, jota vietettiin Esterin ja hänen toimestaan tapahtuneen Israelin vapautumisen muistoksi. Sitten seurasi juhlallinen pääsiäinen, jota aikuiset, mikäli suinkin mahdollista, viettivät Jerusalemissa, kun lapset taas muistivat kotona, ettei koko viikkoon saanut syödä hapatettua leipää. Myöhemmin oli vuorossa uutishedelmien juhla, sadonkorjuujuhla, ja viimeisenä, juhlavimpana kaikista, oli uuden vuoden juhla, sovituksen päivä. Vaikka Jeesuksen nuorelle mielelle jotkin näistä juhlista ja juhlamenoista olivatkin vaikeasti ymmärrettäviä, hän pohdiskeli niitä silti vakavasti ja meni sitten täysin rinnoin mukaan lehtimajanjuhlan iloihin. Se oli koko juutalaiskansan vuotuinen loma-aika, aika, jolloin he muuttivat ulos lehteviin majoihin ja antautuivat ilonpidon ja mielihyvän valtaan.
Having met John, who came from near Jerusalem, Jesus began to evince an unusual interest in the history of Israel and to inquire in great detail as to the meaning of the Sabbath rites, the synagogue sermons, and the recurring feasts of commemoration. His father explained to him the meaning of all these seasons. The first was the midwinter festive illumination, lasting eight days, starting out with one candle the first night and adding one each successive night; this commemorated the dedication of the temple after the restoration of the Mosaic services by Judas Maccabee. Next came the early springtime celebration of Purim, the feast of Esther and Israel’s deliverance through her. Then followed the solemn Passover, which the adults celebrated in Jerusalem whenever possible, while at home the children would remember that no leavened bread was to be eaten for the whole week. Later came the feast of the first-fruits, the harvest ingathering; and last, the most solemn of all, the feast of the new year, the day of atonement. While some of these celebrations and observances were difficult for Jesus’ young mind to understand, he pondered them seriously and then entered fully into the joy of the feast of tabernacles, the annual vacation season of the whole Jewish people, the time when they camped out in leafy booths and gave themselves up to mirth and pleasure.
Tämän vuoden aikana Joosefilla ja Marialla oli vaikeuksia Jeesuksen rukousten suhteen. Hän piti tiukasti kiinni siitä, että hän puhuisi taivaalliselle Isälleen koko lailla niin kuin hänellä oli tapana jutella Joosefille, maiselle isälleen. Tämä poikkeaminen juhlavammista ja kunnioittavammista tavoista pitää yhteyttä Jumaluuteen oli hänen vanhemmistaan, eritoten hänen äidistään, hieman kiusallista, mutta mitään keinoa ei ollut suostutella häntä muuttamaan tapaansa, vaan hänen tapanaan oli lausua rukouksensa juuri niin kuin häntä oli opetettu, minkä jälkeen hän vaatimalla vaati saada ”vähän jutella taivaallisen Isäni kanssa”.
During this year Joseph and Mary had trouble with Jesus about his prayers. He insisted on talking to his heavenly Father much as he would talk to Joseph, his earthly father. This departure from the more solemn and reverent modes of communication with Deity was a bit disconcerting to his parents, especially to his mother, but there was no persuading him to change; he would say his prayers just as he had been taught, after which he insisted on having “just a little talk with my Father in heaven.”
Saman vuoden kesäkuussa Joosef luovutti Nasaretissa sijaitsevan työpajansa veljilleen ja ryhtyi työskentelemään virallisesti rakennusurakoitsijana. Ennen vuoden loppua perheen tulot olivat yli kolminkertaistuneet. Köyhyyden ahdinkoa ei nasaretilaisperhe enää kertaakaan kokenut kuin vasta Joosefin kuoleman jälkeen. Perhe kasvoi kasvamistaan, ja paljon rahaa käytettiin ylimääräiseen opetukseen ja matkusteluun, mutta Joosefin tulot kasvoivat aina samaa tahtia menojen lisääntymisen kanssa.
In June of this year Joseph turned the shop in Nazareth over to his brothers and formally entered upon his work as a builder. Before the year was over, the family income had more than trebled. Never again, until after Joseph’s death, did the Nazareth family feel the pinch of poverty. The family grew larger and larger, and they spent much money on extra education and travel, but always Joseph’s increasing income kept pace with the growing expenses.
Muutamat tämän jälkeen seuranneet vuodet Joosef teki paljon töitä Kaanassa, (Galilean) Betlehemissä, Magdalassa, Nainissa, Sepforiissa, Kapernaumissa ja Eendorissa sekä lisäksi paljon rakennustöitä Nasaretissa ja sen lähistöllä. Kun Jaakobista tuli kyllin vanha auttamaan äitiään kotiaskareissa ja nuorempien lasten hoitamisessa, Jeesus oli usein poissa kotoa matkustaessaan isänsä mukana näihin ympäristön kaupunkeihin ja kyliin. Jeesus oli tarkka huomioidentekijä, ja näillä kodin ulkopuolelle suuntautuneilla matkoillaan hän hankki paljon käytännön tietoa. Hän keräsi uutterasti tietoa ihmisestä ja siitä, miten tämä eli maan päällä.
The next few years Joseph did considerable work at Cana, Bethlehem (of Galilee), Magdala, Nain, Sepphoris, Capernaum, and Endor, as well as much building in and near Nazareth. As James grew up to be old enough to help his mother with the housework and care of the younger children, Jesus made frequent trips away from home with his father to these surrounding towns and villages. Jesus was a keen observer and gained much practical knowledge from these trips away from home; he was assiduously storing up knowledge regarding man and the way he lived on earth.
Puheena olevana vuonna Jeesus edistyi pitkälle väkevien tunteidensa ja voimakkaiden mielenliikkeidensä sovittamisessa perheen keskinäisen yhteistyön ja kotikurin vaatimuksiin. Maria oli rakastava äiti mutta melkoisen ankara kurinpitäjä. Joosefilla oli kuitenkin monissa suhteissa suurempi vaikutusvalta Jeesukseen, sillä hänen tapanaan oli istua pojan viereen ja juurta jaksain selittää todelliset ja pohjimmaiset syyt siihen, miksi oli kaikkien perheenjäsenten viihtyvyyttä ja rauhaa ajatellen välttämätöntä kurin avulla rajoittaa henkilökohtaisia mieltymyksiä. Kun tilanne oli Jeesukselle selitetty, hän toimi aina älyä ja halukkuutta osoittaen vanhempiensa toiveiden ja perheen yhteisten sääntöjen mukaisesti.
This year Jesus made great progress in adjusting his strong feelings and vigorous impulses to the demands of family co-operation and home discipline. Mary was a loving mother but a fairly strict disciplinarian. In many ways, however, Joseph exerted the greater control over Jesus as it was his practice to sit down with the boy and fully explain the real and underlying reasons for the necessity of disciplinary curtailment of personal desires in deference to the welfare and tranquillity of the entire family. When the situation had been explained to Jesus, he was always intelligently and willingly co-operative with parental wishes and family regulations.
Jeesus käytti suuren osan joutilaasta ajastaan, silloin kun hänen äitinsä ei tarvinnut hänen apuaan taloustöissä, päivisin kukkien ja kasvien ja iltaisin tähtien tutkimiseen. Hänessä ilmeni kiusallinen mieltymys maata selällään ja tuijotella ihmetellen taivaan tähtitarhaa vielä kauan sen jälkeen kun oli hänen tavallinen nukkumaanmenoaikansa tässä järjestystä vaalivassa nasaretilaiskodissa.
Much of his spare time—when his mother did not require his help about the house—was spent studying the flowers and plants by day and the stars by night. He evinced a troublesome penchant for lying on his back and gazing wonderingly up into the starry heavens long after his usual bedtime in this well-ordered Nazareth household.