Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Kvalifioimaton Absoluutti ja Jumaluusabsoluutti yhdistyvät Universaalisessa Absoluutissa. Absoluutit ovat koordinoituneina Perimmäisessä, ehdollistuneina Korkeimmassa sekä ajallis-avaruudellisesti modifioituneina Seitsenkertaisessa Jumalassa. Infiniittistä alemmilla tasoilla on kolme Absoluuttia, mutta infiniittisyydessä ne näyttävät olevan yksi. Paratiisissa on Jumaluuden kolme personoitumaa, mutta Kolminaisuudessa he ovat yksi.
Kokonaisuniversumin merkittävin filosofinen ongelmanasettelu on seuraavanlainen: Oliko Absoluutti (infiniittisyydessä yhdeksi käsitetyt kolme Absoluuttia) olemassa ennen Kolminaisuutta? Ja onko Absoluutti Kolminaisuutta edeltävä? Vai käykö Kolminaisuus Absoluutin edellä?
Onko Kvalifioimaton Absoluutti Kolminaisuudesta riippumaton vahvuusläsnäolo? Merkitseekö Jumaluusabsoluutin läsnäolo samalla Kolminaisuuden rajoittamatonta toimintaa? Ja onko Universaalinen Absoluutti Kolminaisuuden lopullinen funktio, ehkä peräti Kolminaisuuksien Kolminaisuus?
Ensi ajatukselta käsitys Absoluutista kaiken olevaisen – jopa Kolminaisuuden – esi-isänä näyttää ohimenevästi täyttävän johdonmukaisuuden ja filosofisen yhtenäisyyden vaatimukset, mutta Paratiisin-Kolminaisuuden ikuisuuden aktuaalisuus tekee tyhjäksi jokaisen tällaisen päätelmän. Meille opetetaan, ja me uskomme, että Universaalinen Isä ja hänen kolminaisuuskumppaninsa ovat olemuksen ja olemassaolon osalta ikuisia. Ja siitä on sitten tehtävissä vain yksi johdonmukainen filosofinen johtopäätös, joka kuuluu: Absoluutti on maailmankaikkeuden kaikkien älyllisten olentojen kannalta (Kolminaisuuksien) Kolminaisuuden persoonaton ja koordinoitu reaktio kaikkiin avaruuden perus- ja ensiasteisiin tilanteisiin, olivatpa ne maailmankaikkeuden sisäisiä tai sen ulkopuolisia. Suuruniversumin kaikkien älyllisten persoonallisuuksien kannalta Paratiisin-Kolminaisuus pysyy lopullisuudessa, ikuisuudessa, korkeimmuudessa ja perimmäisyydessä sekä henkilökohtaisen ymmärryksen ja luodun olennon käsittämisen käytännön kannalta iäti absoluuttisena.
Tapa, jolla luodut kenties tarkastelevat mielessään tätä ongelmaa, johdattaa heidät siihen lopulliseen väittämään, että Universaalinen MINÄ OLEN on sekä Kolminaisuuden että Absoluutin alkusyy ja kvalifioimaton lähde. Niinpä kun haluamme, että meillä olisi henkilökohtainen käsitys Absoluutista, palaammekin ajatuksiimme ja ihanteisiimme, joita meillä on Paratiisin-Isästä. Kun haluamme helpottaa tämän muutoin persoonattoman Absoluutin ymmärtämistä tai lisätä tietoisuuttamme siitä, palaamme siihen tosiasiaan, että Universaalinen Isä on absoluuttisen persoonallisuuden omaava eksistentiaalinen Isä; Iankaikkinen Poika on Absoluuttinen Persoona, vaikkei hän kokemuksellisesti olekaan Absoluutin personoituma. Sitten me seuraavaksi hahmotamme mielessämme, miten kokemukselliset Kolminaisuudet kulminoituvat Jumaluusabsoluutin kokemuksellisessa personoitumassa, samalla kun käsitämme Universaalisen Absoluutin niin, että tämä koostuu niistä maailmankaikkeuden ja sen ulkopuolisista ilmiöistä, jotka johtuvat korkeimmuuden, perimmäisyyden ja infiniittisyyden yhdistyneiden ja koordinoitujen Jumaluusyhdistymien – Kolminaisuuksien Kolminaisuuden – persoonattomien toimintojen julki tulleesta läsnäolosta.
Jumala Isä on havaittavissa kaikilla tasoilla finiittisestä infiniittiseen, ja vaikka hänen luotunsa Paratiisista aina evolutionaarisiin maailmoihin asti ovat kukin omalla tavallaan tajunneet hänet, vain Iankaikkinen Poika ja Ääretön Henki tuntevat hänet infiniittisyytenä.
Hengellinen persoonallisuus on absoluuttista vain Paratiisissa, ja Absoluutin käsite on kvalifioimaton vain infiniittisyydessä. Jumaluusläsnäolo on absoluuttista vain Paratiisissa, ja niin Jumalaa koskeva paljastus on pakostakin aina osittaista, suhteellista ja vähittäin etenevää siksi, kunnes hänen voimastaan tulee kokemuksellisesti infiniittistä Kvalifioimattoman Absoluutin avaruusvoimavarauksessa, kun taas hänen persoonallisuusilmenemästään tulee kokemuksellisesti infiniittinen Jumaluusabsoluutin julkitulleessa läsnäolossa, ja samalla kun nämä kummatkin infiniittisyyden potentiaalit yhdistyvät realiteetiksi Universaalisessa Absoluutissa.
Mutta infiniittistä alempien tasojen tuolla puolen nämä kolme Absoluuttia ovat yksi, ja sillä keinoin infiniittisyys on jumaluuden tajuamaa siitä riippumatta, saavuttaako mikään muu olemassaolon luokka koskaan itsetajuista tietoisuutta infiniittisyydestä.
Iäisyyteen kuuluva eksistentiaalinen status sisältää itsessään eksistentiaalisen itsetajuisuuden infiniittisyydestä, vaikka saattaakin olla, että tarvitaan vielä toinen iäisyys, jotta koettaisiin infiniittisyyden ikuisuuteen – ikuiseen infiniittisyyteen – luonnostaan sisältyvien kokemuksellisten potentiaalisuuksien tajuaminen.
Ja Jumala Isä on Jumaluuden ja todellisuuden kaikkien ilmenemien persoonallinen lähde kaikille älyllisille luoduille ja henkiolennoille koko universumien universumissa. Persoonallisuuksina teille ei nyt eikä ikuisen tulevaisuuden toisiaan seuraavissa universumikokemuksissa ole merkitystä sillä, kykenettekö Seitsenkertaisen Jumalan saavuttamiseen, käsitättekö Korkeimman Jumalan, löydättekö Perimmäisen Jumalan, vai yritättekö käsittää Absoluuttisen Jumalan käsitettä, koska ikuiseksi tyydytykseksenne huomaatte, että olette jokaisen löytöretken päätökseksi tulleet uusilla kokemuksellisilla tasoilla taas löytäneeksi ikuisen Jumalan – kaikkien universumipersoonallisuuksien Paratiisin-Isän.
Universaalinen Isä on universaalisen ykseyden selitys, sellaisena kuin tämä ykseys on korkeimmalla, jopa perimmäisellä tavalla käsitettävä absoluuttisten arvojen ja merkitysten – kvalifioimattoman Todellisuuden – perimmäisen jälkeen seuraavassa ykseydessä.
Vahvuuden Pääorganisoijat lähtevät avaruuteen panemaan liikkeelle avaruuden energioita, jotta ne alkaisivat reagoida Universaalisen Isän paratiisigravitaation puoleensa vetävään voimaan; ja myöhemmin saapuvat Luoja-Pojat, ja he organisoivat nämä gravitaatioon reagoivat vahvuudet asutetuiksi universumeiksi ja kehittävät niihin älyllisiä olentoja, jotka saavat itselleen Paratiisin-Isän hengen ja jotka sittemmin nousevat Isän tykö tullakseen kaikilta mahdollisilta jumalallisuuden ominaisuuksiltaan hänen kaltaisikseen.
Paratiisin luovien voimien taukoamaton ja laajentuva kulku halki avaruuden näyttää enteilevän Universaalisen Isän gravitaation vaikutusalueen iäti jatkuvaa laajentumista ja sellaisten monituisten älyllisten olentotyyppien loputonta moninkertaistumista, jotka kykenevät rakastamaan Jumalaa ja joita hän voi rakastaa ja jotka tällä tavoin Jumalaa tuntemaan tulevina voivat haluta olla hänen kaltaisiaan, voivat pyrkiä saavuttamaan Paratiisin ja löytämään Jumalan.
Universumien universumi on täysin yhtenäinen. Jumala on voimansa ja persoonallisuutensa puolesta yksi. On olemassa energian kaikkien tasojen ja persoonallisuuden kaikkien osa-alueiden koordinaatio. Filosofisessa ja kokemuksellisessa mielessä, ajatuksissa ja todellisuudessa on kaikkien olevaisten ja olentojen keskiössä Paratiisin-Isä. Jumala on kaikki ja kaikissa, eikä mitään olevaisia tai olentoja ole olemassa ilman häntä.
The Unqualified Absolute and the Deity Absolute are unified in the Universal Absolute. The Absolutes are co-ordinated in the Ultimate, conditioned in the Supreme, and time-space modified in God the Sevenfold. On subinfinite levels there are three Absolutes, but in infinity they appear to be one. On Paradise there are three personalizations of Deity, but in the Trinity they are one.
The major philosophic proposition of the master universe is this: Did the Absolute (the three Absolutes as one in infinity) exist before the Trinity? and is the Absolute ancestral to the Trinity? or is the Trinity antecedent to the Absolute?
Is the Unqualified Absolute a force presence independent of the Trinity? Does the presence of the Deity Absolute connote the unlimited function of the Trinity? and is the Universal Absolute the final function of the Trinity, even a Trinity of Trinities?
On first thought, a concept of the Absolute as ancestor to all things—even the Trinity—seems to afford transitory satisfaction of consistency gratification and philosophic unification, but any such conclusion is invalidated by the actuality of the eternity of the Paradise Trinity. We are taught, and we believe, that the Universal Father and his Trinity associates are eternal in nature and existence. There is, then, but one consistent philosophic conclusion, and that is: The Absolute is, to all universe intelligences, the impersonal and co-ordinate reaction of the Trinity (of Trinities) to all basic and primary space situations, intrauniversal and extrauniversal. To all personality intelligences of the grand universe the Paradise Trinity forever stands in finality, eternity, supremacy, and ultimacy and, for all practical purposes of personal comprehension and creature realization, as absolute.
As creature minds may view this problem, they are led to the final postulate of the Universal I AM as the primal cause and the unqualified source of both the Trinity and the Absolute. When, therefore, we crave to entertain a personal concept of the Absolute, we revert to our ideas and ideals of the Paradise Father. When we desire to facilitate comprehension or to augment consciousness of this otherwise impersonal Absolute, we revert to the fact that the Universal Father is the existential Father of absolute personality; the Eternal Son is the Absolute Person, though not, in the experiential sense, the personalization of the Absolute. And then we go on to envisage the experiential Trinities as culminating in the experiential personalization of the Deity Absolute, while conceiving the Universal Absolute as constituting the universe and the extrauniverse phenomena of the manifest presence of the impersonal activities of the unified and co-ordinated Deity associations of supremacy, ultimacy, and infinity—the Trinity of Trinities.
God the Father is discernible on all levels from the finite to the infinite, and though his creatures from Paradise to the evolutionary worlds have variously perceived him, only the Eternal Son and the Infinite Spirit know him as an infinity.
Spiritual personality is absolute only on Paradise, and the concept of the Absolute is unqualified only in infinity. Deity presence is absolute only on Paradise, and the revelation of God must always be partial, relative, and progressive until his power becomes experientially infinite in the space potency of the Unqualified Absolute, while his personality manifestation becomes experientially infinite in the manifest presence of the Deity Absolute, and while these two potentials of infinity become reality-unified in the Universal Absolute.
But beyond subinfinite levels the three Absolutes are one, and thereby is infinity Deity-realized regardless of whether any other order of existence ever self-realizes consciousness of infinity.
Existential status in eternity implies existential self-consciousness of infinity, even though another eternity may be required to experience self-realization of the experiential potentialities inherent in an infinity eternity—an eternal infinity.
And God the Father is the personal source of all manifestations of Deity and reality to all intelligent creatures and spirit beings throughout all the universe of universes. As personalities, now or in the successive universe experiences of the eternal future, no matter if you achieve the attainment of God the Sevenfold, comprehend God the Supreme, find God the Ultimate, or attempt to grasp the concept of God the Absolute, you will discover to your eternal satisfaction that in the consummation of each adventure you have, on new experiential levels, rediscovered the eternal God—the Paradise Father of all universe personalities.
The Universal Father is the explanation of universal unity as it must be supremely, even ultimately, realized in the postultimate unity of absolute values and meanings—unqualified Reality.
The Master Force Organizers go out into space and mobilize its energies to become gravity responsive to the Paradise pull of the Universal Father; and subsequently there come the Creator Sons, who organize these gravity-responding forces into inhabited universes and therein evolve intelligent creatures who receive unto themselves the spirit of the Paradise Father and subsequently ascend to the Father to become like him in all possible divinity attributes.
The ceaseless and expanding march of the Paradise creative forces through space seems to presage the ever-extending domain of the gravity grasp of the Universal Father and the never-ending multiplication of varied types of intelligent creatures who are able to love God and be loved by him, and who, by thus becoming God-knowing, may choose to be like him, may elect to attain Paradise and find God.
The universe of universes is altogether unified. God is one in power and personality. There is co-ordination of all levels of energy and all phases of personality. Philosophically and experientially, in concept and in reality, all things and beings center in the Paradise Father. God is all and in all, and no things or beings exist without him.
SuomiEnglish
Kvalifioimaton Absoluutti ja Jumaluusabsoluutti yhdistyvät Universaalisessa Absoluutissa. Absoluutit ovat koordinoituneina Perimmäisessä, ehdollistuneina Korkeimmassa sekä ajallis-avaruudellisesti modifioituneina Seitsenkertaisessa Jumalassa. Infiniittistä alemmilla tasoilla on kolme Absoluuttia, mutta infiniittisyydessä ne näyttävät olevan yksi. Paratiisissa on Jumaluuden kolme personoitumaa, mutta Kolminaisuudessa he ovat yksi.
The Unqualified Absolute and the Deity Absolute are unified in the Universal Absolute. The Absolutes are co-ordinated in the Ultimate, conditioned in the Supreme, and time-space modified in God the Sevenfold. On subinfinite levels there are three Absolutes, but in infinity they appear to be one. On Paradise there are three personalizations of Deity, but in the Trinity they are one.
Kokonaisuniversumin merkittävin filosofinen ongelmanasettelu on seuraavanlainen: Oliko Absoluutti (infiniittisyydessä yhdeksi käsitetyt kolme Absoluuttia) olemassa ennen Kolminaisuutta? Ja onko Absoluutti Kolminaisuutta edeltävä? Vai käykö Kolminaisuus Absoluutin edellä?
The major philosophic proposition of the master universe is this: Did the Absolute (the three Absolutes as one in infinity) exist before the Trinity? and is the Absolute ancestral to the Trinity? or is the Trinity antecedent to the Absolute?
Onko Kvalifioimaton Absoluutti Kolminaisuudesta riippumaton vahvuusläsnäolo? Merkitseekö Jumaluusabsoluutin läsnäolo samalla Kolminaisuuden rajoittamatonta toimintaa? Ja onko Universaalinen Absoluutti Kolminaisuuden lopullinen funktio, ehkä peräti Kolminaisuuksien Kolminaisuus?
Is the Unqualified Absolute a force presence independent of the Trinity? Does the presence of the Deity Absolute connote the unlimited function of the Trinity? and is the Universal Absolute the final function of the Trinity, even a Trinity of Trinities?
Ensi ajatukselta käsitys Absoluutista kaiken olevaisen – jopa Kolminaisuuden – esi-isänä näyttää ohimenevästi täyttävän johdonmukaisuuden ja filosofisen yhtenäisyyden vaatimukset, mutta Paratiisin-Kolminaisuuden ikuisuuden aktuaalisuus tekee tyhjäksi jokaisen tällaisen päätelmän. Meille opetetaan, ja me uskomme, että Universaalinen Isä ja hänen kolminaisuuskumppaninsa ovat olemuksen ja olemassaolon osalta ikuisia. Ja siitä on sitten tehtävissä vain yksi johdonmukainen filosofinen johtopäätös, joka kuuluu: Absoluutti on maailmankaikkeuden kaikkien älyllisten olentojen kannalta (Kolminaisuuksien) Kolminaisuuden persoonaton ja koordinoitu reaktio kaikkiin avaruuden perus- ja ensiasteisiin tilanteisiin, olivatpa ne maailmankaikkeuden sisäisiä tai sen ulkopuolisia. Suuruniversumin kaikkien älyllisten persoonallisuuksien kannalta Paratiisin-Kolminaisuus pysyy lopullisuudessa, ikuisuudessa, korkeimmuudessa ja perimmäisyydessä sekä henkilökohtaisen ymmärryksen ja luodun olennon käsittämisen käytännön kannalta iäti absoluuttisena.
On first thought, a concept of the Absolute as ancestor to all things—even the Trinity—seems to afford transitory satisfaction of consistency gratification and philosophic unification, but any such conclusion is invalidated by the actuality of the eternity of the Paradise Trinity. We are taught, and we believe, that the Universal Father and his Trinity associates are eternal in nature and existence. There is, then, but one consistent philosophic conclusion, and that is: The Absolute is, to all universe intelligences, the impersonal and co-ordinate reaction of the Trinity (of Trinities) to all basic and primary space situations, intrauniversal and extrauniversal. To all personality intelligences of the grand universe the Paradise Trinity forever stands in finality, eternity, supremacy, and ultimacy and, for all practical purposes of personal comprehension and creature realization, as absolute.
Tapa, jolla luodut kenties tarkastelevat mielessään tätä ongelmaa, johdattaa heidät siihen lopulliseen väittämään, että Universaalinen MINÄ OLEN on sekä Kolminaisuuden että Absoluutin alkusyy ja kvalifioimaton lähde. Niinpä kun haluamme, että meillä olisi henkilökohtainen käsitys Absoluutista, palaammekin ajatuksiimme ja ihanteisiimme, joita meillä on Paratiisin-Isästä. Kun haluamme helpottaa tämän muutoin persoonattoman Absoluutin ymmärtämistä tai lisätä tietoisuuttamme siitä, palaamme siihen tosiasiaan, että Universaalinen Isä on absoluuttisen persoonallisuuden omaava eksistentiaalinen Isä; Iankaikkinen Poika on Absoluuttinen Persoona, vaikkei hän kokemuksellisesti olekaan Absoluutin personoituma. Sitten me seuraavaksi hahmotamme mielessämme, miten kokemukselliset Kolminaisuudet kulminoituvat Jumaluusabsoluutin kokemuksellisessa personoitumassa, samalla kun käsitämme Universaalisen Absoluutin niin, että tämä koostuu niistä maailmankaikkeuden ja sen ulkopuolisista ilmiöistä, jotka johtuvat korkeimmuuden, perimmäisyyden ja infiniittisyyden yhdistyneiden ja koordinoitujen Jumaluusyhdistymien – Kolminaisuuksien Kolminaisuuden – persoonattomien toimintojen julki tulleesta läsnäolosta.
As creature minds may view this problem, they are led to the final postulate of the Universal I AM as the primal cause and the unqualified source of both the Trinity and the Absolute. When, therefore, we crave to entertain a personal concept of the Absolute, we revert to our ideas and ideals of the Paradise Father. When we desire to facilitate comprehension or to augment consciousness of this otherwise impersonal Absolute, we revert to the fact that the Universal Father is the existential Father of absolute personality; the Eternal Son is the Absolute Person, though not, in the experiential sense, the personalization of the Absolute. And then we go on to envisage the experiential Trinities as culminating in the experiential personalization of the Deity Absolute, while conceiving the Universal Absolute as constituting the universe and the extrauniverse phenomena of the manifest presence of the impersonal activities of the unified and co-ordinated Deity associations of supremacy, ultimacy, and infinity—the Trinity of Trinities.
Jumala Isä on havaittavissa kaikilla tasoilla finiittisestä infiniittiseen, ja vaikka hänen luotunsa Paratiisista aina evolutionaarisiin maailmoihin asti ovat kukin omalla tavallaan tajunneet hänet, vain Iankaikkinen Poika ja Ääretön Henki tuntevat hänet infiniittisyytenä.
God the Father is discernible on all levels from the finite to the infinite, and though his creatures from Paradise to the evolutionary worlds have variously perceived him, only the Eternal Son and the Infinite Spirit know him as an infinity.
Hengellinen persoonallisuus on absoluuttista vain Paratiisissa, ja Absoluutin käsite on kvalifioimaton vain infiniittisyydessä. Jumaluusläsnäolo on absoluuttista vain Paratiisissa, ja niin Jumalaa koskeva paljastus on pakostakin aina osittaista, suhteellista ja vähittäin etenevää siksi, kunnes hänen voimastaan tulee kokemuksellisesti infiniittistä Kvalifioimattoman Absoluutin avaruusvoimavarauksessa, kun taas hänen persoonallisuusilmenemästään tulee kokemuksellisesti infiniittinen Jumaluusabsoluutin julkitulleessa läsnäolossa, ja samalla kun nämä kummatkin infiniittisyyden potentiaalit yhdistyvät realiteetiksi Universaalisessa Absoluutissa.
Spiritual personality is absolute only on Paradise, and the concept of the Absolute is unqualified only in infinity. Deity presence is absolute only on Paradise, and the revelation of God must always be partial, relative, and progressive until his power becomes experientially infinite in the space potency of the Unqualified Absolute, while his personality manifestation becomes experientially infinite in the manifest presence of the Deity Absolute, and while these two potentials of infinity become reality-unified in the Universal Absolute.
Mutta infiniittistä alempien tasojen tuolla puolen nämä kolme Absoluuttia ovat yksi, ja sillä keinoin infiniittisyys on jumaluuden tajuamaa siitä riippumatta, saavuttaako mikään muu olemassaolon luokka koskaan itsetajuista tietoisuutta infiniittisyydestä.
But beyond subinfinite levels the three Absolutes are one, and thereby is infinity Deity-realized regardless of whether any other order of existence ever self-realizes consciousness of infinity.
Iäisyyteen kuuluva eksistentiaalinen status sisältää itsessään eksistentiaalisen itsetajuisuuden infiniittisyydestä, vaikka saattaakin olla, että tarvitaan vielä toinen iäisyys, jotta koettaisiin infiniittisyyden ikuisuuteen – ikuiseen infiniittisyyteen – luonnostaan sisältyvien kokemuksellisten potentiaalisuuksien tajuaminen.
Existential status in eternity implies existential self-consciousness of infinity, even though another eternity may be required to experience self-realization of the experiential potentialities inherent in an infinity eternity—an eternal infinity.
Ja Jumala Isä on Jumaluuden ja todellisuuden kaikkien ilmenemien persoonallinen lähde kaikille älyllisille luoduille ja henkiolennoille koko universumien universumissa. Persoonallisuuksina teille ei nyt eikä ikuisen tulevaisuuden toisiaan seuraavissa universumikokemuksissa ole merkitystä sillä, kykenettekö Seitsenkertaisen Jumalan saavuttamiseen, käsitättekö Korkeimman Jumalan, löydättekö Perimmäisen Jumalan, vai yritättekö käsittää Absoluuttisen Jumalan käsitettä, koska ikuiseksi tyydytykseksenne huomaatte, että olette jokaisen löytöretken päätökseksi tulleet uusilla kokemuksellisilla tasoilla taas löytäneeksi ikuisen Jumalan – kaikkien universumipersoonallisuuksien Paratiisin-Isän.
And God the Father is the personal source of all manifestations of Deity and reality to all intelligent creatures and spirit beings throughout all the universe of universes. As personalities, now or in the successive universe experiences of the eternal future, no matter if you achieve the attainment of God the Sevenfold, comprehend God the Supreme, find God the Ultimate, or attempt to grasp the concept of God the Absolute, you will discover to your eternal satisfaction that in the consummation of each adventure you have, on new experiential levels, rediscovered the eternal God—the Paradise Father of all universe personalities.
Universaalinen Isä on universaalisen ykseyden selitys, sellaisena kuin tämä ykseys on korkeimmalla, jopa perimmäisellä tavalla käsitettävä absoluuttisten arvojen ja merkitysten – kvalifioimattoman Todellisuuden – perimmäisen jälkeen seuraavassa ykseydessä.
The Universal Father is the explanation of universal unity as it must be supremely, even ultimately, realized in the postultimate unity of absolute values and meanings—unqualified Reality.
Vahvuuden Pääorganisoijat lähtevät avaruuteen panemaan liikkeelle avaruuden energioita, jotta ne alkaisivat reagoida Universaalisen Isän paratiisigravitaation puoleensa vetävään voimaan; ja myöhemmin saapuvat Luoja-Pojat, ja he organisoivat nämä gravitaatioon reagoivat vahvuudet asutetuiksi universumeiksi ja kehittävät niihin älyllisiä olentoja, jotka saavat itselleen Paratiisin-Isän hengen ja jotka sittemmin nousevat Isän tykö tullakseen kaikilta mahdollisilta jumalallisuuden ominaisuuksiltaan hänen kaltaisikseen.
The Master Force Organizers go out into space and mobilize its energies to become gravity responsive to the Paradise pull of the Universal Father; and subsequently there come the Creator Sons, who organize these gravity-responding forces into inhabited universes and therein evolve intelligent creatures who receive unto themselves the spirit of the Paradise Father and subsequently ascend to the Father to become like him in all possible divinity attributes.
Paratiisin luovien voimien taukoamaton ja laajentuva kulku halki avaruuden näyttää enteilevän Universaalisen Isän gravitaation vaikutusalueen iäti jatkuvaa laajentumista ja sellaisten monituisten älyllisten olentotyyppien loputonta moninkertaistumista, jotka kykenevät rakastamaan Jumalaa ja joita hän voi rakastaa ja jotka tällä tavoin Jumalaa tuntemaan tulevina voivat haluta olla hänen kaltaisiaan, voivat pyrkiä saavuttamaan Paratiisin ja löytämään Jumalan.
The ceaseless and expanding march of the Paradise creative forces through space seems to presage the ever-extending domain of the gravity grasp of the Universal Father and the never-ending multiplication of varied types of intelligent creatures who are able to love God and be loved by him, and who, by thus becoming God-knowing, may choose to be like him, may elect to attain Paradise and find God.
Universumien universumi on täysin yhtenäinen. Jumala on voimansa ja persoonallisuutensa puolesta yksi. On olemassa energian kaikkien tasojen ja persoonallisuuden kaikkien osa-alueiden koordinaatio. Filosofisessa ja kokemuksellisessa mielessä, ajatuksissa ja todellisuudessa on kaikkien olevaisten ja olentojen keskiössä Paratiisin-Isä. Jumala on kaikki ja kaikissa, eikä mitään olevaisia tai olentoja ole olemassa ilman häntä.
The universe of universes is altogether unified. God is one in power and personality. There is co-ordination of all levels of energy and all phases of personality. Philosophically and experientially, in concept and in reality, all things and beings center in the Paradise Father. God is all and in all, and no things or beings exist without him.