Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Toimitettuaan markkinoille kahden viikon kalansaaliit kahdentoista apostolin rahastonhoitajaksi valittu Juudas Iskariot jakoi heidän varansa kuuteen yhtä suureen osaan, sitten kun niistä oli ensiksi vähennetty varat heistä riippuvaisten perheiden huoltoon. Ja niin he, elokuun puolenvälin maissa vuonna 26 jKr., lähtivät pareittain Andreaksen osoittamille työkentille. Ensimmäiset kaksi viikkoa Jeesus kulki Andreaksen ja Pietarin mukana, toiset kaksi viikkoa Jaakobin ja Johanneksen kanssa, ja niin edelleen muiden parien kanssa heidän valitsemisjärjestyksessään. Näin menetellen hänellä oli tilaisuus kulkea ainakin kerran jokaisen parin mukana, ennen kuin hän kutsui heidät koolle heidän julkisen toimintansa käynnistämistä varten.
Jeesus opetti heitä saarnaamaan syntien anteeksisaamista, joka tapahtuu Jumalaan uskomisen kautta ilman katumusharjoituksia tai uhreja, sekä sitä, että taivaassa oleva Isä rakastaa kaikkia lapsiaan samalla ikuisella rakkaudella. Hän antoi apostoleilleen kehotuksen pidättyä käsittelemästä seuraavia aiheita:
1. Johannes Kastajan toiminta ja hänen vangitsemisensa.
2. Kastetilaisuudessa kuulunut ääni. Jeesus sanoi: ”Vain ne, jotka äänen kuulivat, saavat mainita siitä. Puhukaa vain, mitä olette kuulleet minulta; älkää levittäkö huhuja.”
3. Kaanassa tapahtunut veden muuttuminen viiniksi. Jeesus antoi heille vakavan kehotuksen sanoessaan: ”Älkää yhdellekään ihmiselle kertoko vedestä ja viinistä.”
Kyseiset runsaat viisi kuukautta olivat heille ihanaa aikaa, nämä kuukaudet, joiden aikana he toimivat kalastajina joka toisen kaksiviikkoisjakson ja ansaitsivat sillä sen verran rahaa, että se riitti turvaamaan heidän toimeentulonsa, kun he seuraavat kaksi viikkoa tekivät kentällä lähetystyötä valtakunnan hyväksi.
Tavallinen kansa ihmetteli ja ihasteli Jeesuksen ja hänen apostoleidensa opetusta ja hoivaamista. Rabbit olivat jo kauan opettaneet juutalaisille, etteivät oppimattomat voisi olla hurskaita tai vanhurskaita. Mutta Jeesuksen apostolit olivat sekä hurskaita että vanhurskaita; ja kuitenkin nämä olivat autuaan tietämättömiä lähes kaikesta siitä, mistä rabbien oppineisuus ja tämän maailman viisaus koostuivat.
Jeesus teki apostoleilleen selväksi, mikä ero vallitsi toisaalta juutalaisten opettaman niin kutsuttuja hyviä töitä tekemällä suoritetun katumusharjoituksen ja toisaalta uskon kautta tapahtuvan mielenmuutoksen – uudestisyntymän – välillä, jonka Jeesus vaati valtakuntaanpääsyn hintana. Hän opetti apostoleilleen, että usko oli ainoa edellytys pääsylle Isän valtakuntaan. Johannes oli opettanut heille ”katumusta – pakoa kohta tulevan vihan tieltä”. Jeesus opetti: ”Usko on se avoin ovi, josta astutaan sisälle läsnä olevaan, täydelliseen ja ikuiseen Jumalan rakkauteen.” Jeesus ei puhunut profeetan tavoin, kuten tekee se, joka tulee julistamaan Jumalan sanaa. Hän tuntui puhuvan itsestään henkilönä, jolla on valtaa. Jeesus koetti kääntää heidän mielensä ihmeiden etsiskelystä todellisen ja omakohtaisen kokemuksen löytämiseen tyydytyksestä ja vakuuttuneisuudesta, jotka tuottaa se, että ihmisen sisimmässä on rakkautta ja pelastavaa armoa edustava Jumalan henki.
Jo alkuvaiheessa opetuslapset oppivat, että Mestari arvosti syvästi ja kunnioitti myötätuntoisesti jokaista kohtaamaansa ihmistä, ja heihin teki valtavan vaikutuksen tämä yhdenmukainen ja muuttumaton ihmisten huomioon ottaminen, jonka hän soi johdonmukaisesti kaikenlaisille miehille, naisille ja lapsille. Hän saattoi pitää tauon keskellä syvällistä keskustelua vain mennäkseen ulos tielle sanomaan muutaman rohkaisun sanan ohikulkevalle naiselle, jota kuormitti sekä ruumista että sielua rasittava taakka. Hän saattoi keskeyttää apostoliensa kanssa käymänsä vakavan neuvottelun vain jutellakseen tilaisuuteen eksyneen lapsen kanssa. Mikään ei koskaan näyttänyt olevan Jeesukselle yhtä tärkeä kuin se yksittäinen ihminen, joka sattui olemaan hänen välittömässä läheisyydessään. Hän oli mestari ja opettaja, mutta hän oli enemmän – hän oli myös ystävä ja lähimmäinen, ymmärtäväinen toveri.
Vaikka Jeesuksen julkinen opetus koostui pääasiassa vertauksista ja lyhyistä luennoista, apostolejaan hän kuitenkin poikkeuksetta opetti kysymysten ja vastausten avulla. Myöhemmin julkisuudessa pitämiensä luentojen aikana hänellä oli aina tapana pitää tauko vastatakseen vilpittömiin kysymyksiin.
Ensi alkuun tapa, jolla Jeesus kohteli naisia, pöyristytti apostoleja, mutta ennen pitkää he tottuivat siihen. Hän teki heille kaikin puolin selväksi, että naisille myönnettäisiin valtakunnassa yhtäläiset oikeudet miesten kanssa.
After disposing of the fish catches of two weeks, Judas Iscariot, the one chosen to act as treasurer of the twelve, divided the apostolic funds into six equal portions, funds for the care of dependent families having been already provided. And then near the middle of August, in the year a.d. 26, they went forth two and two to the fields of work assigned by Andrew. The first two weeks Jesus went out with Andrew and Peter, the second two weeks with James and John, and so on with the other couples in the order of their choosing. In this way he was able to go out at least once with each couple before he called them together for the beginning of their public ministry.
Jesus taught them to preach the forgiveness of sin through faith in God without penance or sacrifice, and that the Father in heaven loves all his children with the same eternal love. He enjoined his apostles to refrain from discussing:
1. The work and imprisonment of John the Baptist.
2. The voice at the baptism. Said Jesus: “Only those who heard the voice may refer to it. Speak only that which you have heard from me; speak not hearsay.”
3. The turning of the water into wine at Cana. Jesus seriously charged them, saying, “Tell no man about the water and the wine.”
They had wonderful times throughout these five or six months during which they worked as fishermen every alternate two weeks, thereby earning enough money to support themselves in the field for each succeeding two weeks of missionary work for the kingdom.
The common people marveled at the teaching and ministry of Jesus and his apostles. The rabbis had long taught the Jews that the ignorant could not be pious or righteous. But Jesus’ apostles were both pious and righteous; yet they were cheerfully ignorant of much of the learning of the rabbis and the wisdom of the world.
Jesus made plain to his apostles the difference between the repentance of so-called good works as taught by the Jews and the change of mind by faith—the new birth—which he required as the price of admission to the kingdom. He taught his apostles that faith was the only requisite to entering the Father’s kingdom. John had taught them “repentance—to flee from the wrath to come.” Jesus taught, “Faith is the open door for entering into the present, perfect, and eternal love of God.” Jesus did not speak like a prophet, one who comes to declare the word of God. He seemed to speak of himself as one having authority. Jesus sought to divert their minds from miracle seeking to the finding of a real and personal experience in the satisfaction and assurance of the indwelling of God’s spirit of love and saving grace.
The disciples early learned that the Master had a profound respect and sympathetic regard for every human being he met, and they were tremendously impressed by this uniform and unvarying consideration which he so consistently gave to all sorts of men, women, and children. He would pause in the midst of a profound discourse that he might go out in the road to speak good cheer to a passing woman laden with her burden of body and soul. He would interrupt a serious conference with his apostles to fraternize with an intruding child. Nothing ever seemed so important to Jesus as the individual human who chanced to be in his immediate presence. He was master and teacher, but he was more—he was also a friend and neighbor, an understanding comrade.
Though Jesus’ public teaching mainly consisted in parables and short discourses, he invariably taught his apostles by questions and answers. He would always pause to answer sincere questions during his later public discourses.
The apostles were at first shocked by, but early became accustomed to, Jesus’ treatment of women; he made it very clear to them that women were to be accorded equal rights with men in the kingdom.
SuomiEnglish
Toimitettuaan markkinoille kahden viikon kalansaaliit kahdentoista apostolin rahastonhoitajaksi valittu Juudas Iskariot jakoi heidän varansa kuuteen yhtä suureen osaan, sitten kun niistä oli ensiksi vähennetty varat heistä riippuvaisten perheiden huoltoon. Ja niin he, elokuun puolenvälin maissa vuonna 26 jKr., lähtivät pareittain Andreaksen osoittamille työkentille. Ensimmäiset kaksi viikkoa Jeesus kulki Andreaksen ja Pietarin mukana, toiset kaksi viikkoa Jaakobin ja Johanneksen kanssa, ja niin edelleen muiden parien kanssa heidän valitsemisjärjestyksessään. Näin menetellen hänellä oli tilaisuus kulkea ainakin kerran jokaisen parin mukana, ennen kuin hän kutsui heidät koolle heidän julkisen toimintansa käynnistämistä varten.
After disposing of the fish catches of two weeks, Judas Iscariot, the one chosen to act as treasurer of the twelve, divided the apostolic funds into six equal portions, funds for the care of dependent families having been already provided. And then near the middle of August, in the year a.d. 26, they went forth two and two to the fields of work assigned by Andrew. The first two weeks Jesus went out with Andrew and Peter, the second two weeks with James and John, and so on with the other couples in the order of their choosing. In this way he was able to go out at least once with each couple before he called them together for the beginning of their public ministry.
Jeesus opetti heitä saarnaamaan syntien anteeksisaamista, joka tapahtuu Jumalaan uskomisen kautta ilman katumusharjoituksia tai uhreja, sekä sitä, että taivaassa oleva Isä rakastaa kaikkia lapsiaan samalla ikuisella rakkaudella. Hän antoi apostoleilleen kehotuksen pidättyä käsittelemästä seuraavia aiheita:
Jesus taught them to preach the forgiveness of sin through faith in God without penance or sacrifice, and that the Father in heaven loves all his children with the same eternal love. He enjoined his apostles to refrain from discussing:
1. Johannes Kastajan toiminta ja hänen vangitsemisensa.
1. The work and imprisonment of John the Baptist.
2. Kastetilaisuudessa kuulunut ääni. Jeesus sanoi: ”Vain ne, jotka äänen kuulivat, saavat mainita siitä. Puhukaa vain, mitä olette kuulleet minulta; älkää levittäkö huhuja.”
2. The voice at the baptism. Said Jesus: “Only those who heard the voice may refer to it. Speak only that which you have heard from me; speak not hearsay.”
3. Kaanassa tapahtunut veden muuttuminen viiniksi. Jeesus antoi heille vakavan kehotuksen sanoessaan: ”Älkää yhdellekään ihmiselle kertoko vedestä ja viinistä.”
3. The turning of the water into wine at Cana. Jesus seriously charged them, saying, “Tell no man about the water and the wine.”
Kyseiset runsaat viisi kuukautta olivat heille ihanaa aikaa, nämä kuukaudet, joiden aikana he toimivat kalastajina joka toisen kaksiviikkoisjakson ja ansaitsivat sillä sen verran rahaa, että se riitti turvaamaan heidän toimeentulonsa, kun he seuraavat kaksi viikkoa tekivät kentällä lähetystyötä valtakunnan hyväksi.
They had wonderful times throughout these five or six months during which they worked as fishermen every alternate two weeks, thereby earning enough money to support themselves in the field for each succeeding two weeks of missionary work for the kingdom.
Tavallinen kansa ihmetteli ja ihasteli Jeesuksen ja hänen apostoleidensa opetusta ja hoivaamista. Rabbit olivat jo kauan opettaneet juutalaisille, etteivät oppimattomat voisi olla hurskaita tai vanhurskaita. Mutta Jeesuksen apostolit olivat sekä hurskaita että vanhurskaita; ja kuitenkin nämä olivat autuaan tietämättömiä lähes kaikesta siitä, mistä rabbien oppineisuus ja tämän maailman viisaus koostuivat.
The common people marveled at the teaching and ministry of Jesus and his apostles. The rabbis had long taught the Jews that the ignorant could not be pious or righteous. But Jesus’ apostles were both pious and righteous; yet they were cheerfully ignorant of much of the learning of the rabbis and the wisdom of the world.
Jeesus teki apostoleilleen selväksi, mikä ero vallitsi toisaalta juutalaisten opettaman niin kutsuttuja hyviä töitä tekemällä suoritetun katumusharjoituksen ja toisaalta uskon kautta tapahtuvan mielenmuutoksen – uudestisyntymän – välillä, jonka Jeesus vaati valtakuntaanpääsyn hintana. Hän opetti apostoleilleen, että usko oli ainoa edellytys pääsylle Isän valtakuntaan. Johannes oli opettanut heille ”katumusta – pakoa kohta tulevan vihan tieltä”. Jeesus opetti: ”Usko on se avoin ovi, josta astutaan sisälle läsnä olevaan, täydelliseen ja ikuiseen Jumalan rakkauteen.” Jeesus ei puhunut profeetan tavoin, kuten tekee se, joka tulee julistamaan Jumalan sanaa. Hän tuntui puhuvan itsestään henkilönä, jolla on valtaa. Jeesus koetti kääntää heidän mielensä ihmeiden etsiskelystä todellisen ja omakohtaisen kokemuksen löytämiseen tyydytyksestä ja vakuuttuneisuudesta, jotka tuottaa se, että ihmisen sisimmässä on rakkautta ja pelastavaa armoa edustava Jumalan henki.
Jesus made plain to his apostles the difference between the repentance of so-called good works as taught by the Jews and the change of mind by faith—the new birth—which he required as the price of admission to the kingdom. He taught his apostles that faith was the only requisite to entering the Father’s kingdom. John had taught them “repentance—to flee from the wrath to come.” Jesus taught, “Faith is the open door for entering into the present, perfect, and eternal love of God.” Jesus did not speak like a prophet, one who comes to declare the word of God. He seemed to speak of himself as one having authority. Jesus sought to divert their minds from miracle seeking to the finding of a real and personal experience in the satisfaction and assurance of the indwelling of God’s spirit of love and saving grace.
Jo alkuvaiheessa opetuslapset oppivat, että Mestari arvosti syvästi ja kunnioitti myötätuntoisesti jokaista kohtaamaansa ihmistä, ja heihin teki valtavan vaikutuksen tämä yhdenmukainen ja muuttumaton ihmisten huomioon ottaminen, jonka hän soi johdonmukaisesti kaikenlaisille miehille, naisille ja lapsille. Hän saattoi pitää tauon keskellä syvällistä keskustelua vain mennäkseen ulos tielle sanomaan muutaman rohkaisun sanan ohikulkevalle naiselle, jota kuormitti sekä ruumista että sielua rasittava taakka. Hän saattoi keskeyttää apostoliensa kanssa käymänsä vakavan neuvottelun vain jutellakseen tilaisuuteen eksyneen lapsen kanssa. Mikään ei koskaan näyttänyt olevan Jeesukselle yhtä tärkeä kuin se yksittäinen ihminen, joka sattui olemaan hänen välittömässä läheisyydessään. Hän oli mestari ja opettaja, mutta hän oli enemmän – hän oli myös ystävä ja lähimmäinen, ymmärtäväinen toveri.
The disciples early learned that the Master had a profound respect and sympathetic regard for every human being he met, and they were tremendously impressed by this uniform and unvarying consideration which he so consistently gave to all sorts of men, women, and children. He would pause in the midst of a profound discourse that he might go out in the road to speak good cheer to a passing woman laden with her burden of body and soul. He would interrupt a serious conference with his apostles to fraternize with an intruding child. Nothing ever seemed so important to Jesus as the individual human who chanced to be in his immediate presence. He was master and teacher, but he was more—he was also a friend and neighbor, an understanding comrade.
Vaikka Jeesuksen julkinen opetus koostui pääasiassa vertauksista ja lyhyistä luennoista, apostolejaan hän kuitenkin poikkeuksetta opetti kysymysten ja vastausten avulla. Myöhemmin julkisuudessa pitämiensä luentojen aikana hänellä oli aina tapana pitää tauko vastatakseen vilpittömiin kysymyksiin.
Though Jesus’ public teaching mainly consisted in parables and short discourses, he invariably taught his apostles by questions and answers. He would always pause to answer sincere questions during his later public discourses.
Ensi alkuun tapa, jolla Jeesus kohteli naisia, pöyristytti apostoleja, mutta ennen pitkää he tottuivat siihen. Hän teki heille kaikin puolin selväksi, että naisille myönnettäisiin valtakunnassa yhtäläiset oikeudet miesten kanssa.
The apostles were at first shocked by, but early became accustomed to, Jesus’ treatment of women; he made it very clear to them that women were to be accorded equal rights with men in the kingdom.