Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Helluntain päivästä esitettyihin kertomuksiin tuli alkuaikoina liitetyiksi monia eriskummallisia ja omituisia opetuksia. Tuon päivän, eli päivän, jona uusi opettaja, Totuuden Henki, tuli ihmiskunnan keskuuteen, tapahtumat on myöhempinä aikoina sekoitettu valloilleen päässeen emotionalismin järjettömiin purkauksiin. Mitä tämä vuodatettu Isän ja Pojan henki ensi sijassa tekee, on sitä, että hän antaa ihmisille opetusta Isän osoittaman rakkauden ja Pojan osoittaman armon totuuksista. Nämä ovat ne jumalallisuutta koskevat totuudet, joista ihmiset voivat saada täysimääräisemmän käsityksen kuin mistään muista jumalallisista luonteenpiirteistä. Totuuden Henki huolehtii etupäässä Isän henkiolemuksen ja Pojan moraalisen luonteen tunnetuksi tekemisestä. Lihallisen hahmossa eläessään Luoja-Poika paljasti Jumalan ihmisille; Totuuden Henki puolestaan paljastaa sydämessä Luoja-Pojan ihmisille. Tuottaessaan elämässään ”hengen hedelmiä” ihminen yksinkertaisesti tuo esille Mestarin omassa maisessa elämässään julkituomia ominaisuuksia. Kun Jeesus oli maan päällä, hän eli elämänsä yhtenä persoonallisuutena – Jeesus Nasaretilaisena. ”Uutena opettajana”, ihmisen sisimmässä elävänä henkenä, Mestari on Helluntaista alkaen kyennyt elämään elämäänsä uudelleen jokaisen sellaisen uskovan kokemuksessa, jota totuus opettaa.
Monia ihmiselämän aikana sattuvia tapahtumia on vaikea ymmärtää, niitä on vaikea saada sopusointuun sen ajatuksen kanssa, että elämme universumissa, jossa vallitsee totuus ja jossa voiton korjaa vanhurskaus. Peräti usein tuntuu, että vallalla ovat panettelu, valheet, epärehellisyys ja väärämielisyys – synti. Uskoko lopulta korjaakin voiton pahuudesta, synnistä ja paatumuksesta? Kyllä korjaa. Ja Jeesuksen elämä ja kuolema ovat ikuinen todiste siitä, että hyvyyden totuus ja hengen johdatuksessa olevan luodun usko nostetaan aina kunniaan. Ristillä riippuvaa Jeesusta pilkattiin huomauttamalla: ”Katsotaanpa, tuleeko Jumala vapahtamaan hänet.” Ristiinnaulitsemisen päivänä näytti pimeältä, mutta ylösnousemuksen aamuna oli jo häikäisevän kirkasta, ja Helluntaina oli sitäkin kirkkaampaa ja riemullisempaa. Pessimististä epätoivoa kuvastavat uskonnot koettavat päästä eroon elämän sälyttämistä taakoista, ja mitä ne halajavat, on sammuminen loputtomaan uneen ja lepoon. Ne ovat primitiivisen pelon ja kauhun uskontoja. Jeesuksen uskonto on uusi uskon evankeliumi julistettavaksi kamppailevalle ihmiskunnalle. Tämä uusi uskonto perustuu uskoon, toivoon ja rakkauteen.
Kuolevaisen elämä oli jakanut Jeesukselle kovimmat, julmimmat ja katkerimmat iskunsa, ja tämä mies kohtasi nämä epätoivon antimet uskolla, rohkeudella ja horjumattomalla päättäväisyydellä täyttää Isän tahto. Jeesus kohtasi elämän koko sen kammottavassa todellisuudessa, ja hän pysyi tilanteen herrana – jopa kuolemassa. Hän ei käyttänyt uskontoa vapautuksena elämästä. Jeesuksen uskonto ei etsi pakotietä tästä elämästä, jotta päästäisiin nauttimaan toisessa olotilassa odottavasta autuudesta. Jeesuksen uskonto tarjoaa toisen ja hengellisen olotilan iloa ja rauhaa sen elämän kohottamiseksi ja jalontamiseksi, jota ihmiset nyt lihallisen hahmossaan elävät.
Jos uskonto on oopiumia kansalle, se ei ole Jeesuksen uskonto. Ristillä riippuessaan hän kieltäytyi juomasta turruttavaa rohtoa, ja hänen henkensä, joka vuodatettiin kaiken lihan päälle, on voimallinen, koko maailmaan kohdistuva vaikuttaja, joka johdattaa ihmistä ylöspäin ja kannustaa häntä eteenpäin. Hengellinen etenemisen yllyke on väkevin tässä maailmassa vaikuttava kannustava voima. Totuutta oppiva uskova on ainoa edistyvä ja tarmokas sielu maan päällä.
Helluntain päivänä Jeesuksen uskonto mursi kaikki kansalliset raja-aidat ja rodulliset kahleet. On ikuisesti totta, että ”missä Herran henki on, siellä on vapaus”. Totuuden Hengestä tuli tuona päivänä Mestarin henkilökohtainen lahja jokaiselle kuolevaiselle. Tämä henki annettiin siinä tarkoituksessa, että uskovat saisivat pätevyyden toimia entistäkin tarmokkaampina valtakunnan evankeliumin saarnaajina, mutta he erehtyivät luulemaan, että tämä vuodatetun hengen vastaanottamisen kokemus oli osa sitä uutta evankeliumia, jota he parhaillaan tiedostamattaan muovasivat.
Älkää jättäkö huomiotta sitä tosiasiaa, että Totuuden Henki lahjoitettiin kaikille vilpittömille uskoville, tämä henkilahja ei tullut vain apostolien osalle. Kaikki yläsalissa koolla olleet satakaksikymmentä miestä ja naista saivat uuden opettajan, samoin kuin sen saivat kaikki sydämessään vilpittömät kaikkialla maailmassa. Tämä uusi opettaja annettiin lahjaksi ihmiskunnalle, ja jokainen sielu otti hänet vastaan sen mukaan, missä määrin hän rakasti totuutta ja mikä oli hänen kykynsä ymmärtää ja käsittää hengellisiä realiteetteja. Todellinen uskonto pääsee lopultakin vapauteen pappien ja kaikkien pyhien yhteiskuntaluokkien holhouksesta ja saavuttaa todellisen julkitulonsa yksittäisissä ihmissieluissa.
Jeesuksen uskonto edistää korkeimmantyyppistä ihmisten sivilisaatiota sikäli, että se luo korkeimmantyyppisen hengellisen persoonallisuuden ja julistaa tämän persoonan pyhyyttä.
Helluntaina tapahtunut Totuuden Hengen tuleminen teki mahdolliseksi uskonnon, joka ei ole radikaalinen eikä konservatiivinen; se ei ole vanhaa eikä uutta; sen ei ole määrä olla sen paremmin vanhojen kuin nuortenkaan hallitsema. Jeesuksen maisen elämän tosiasia tarjoaa kiintopisteen, johon ajallisuudessa ankkuroitua, samalla kun Totuuden Hengen lahjoittaminen huolehtii siitä, että uskonto, jota hän eli, ja evankeliumi, jota hän julisti, laajenevat ikuisesti ja kasvavat loputtomasti. Henki opastaa koko totuuteen, sillä hän opettaa laajenevaa ja alati kasvavaa uskontoa, joka edustaa loputonta edistymistä ja jumalallista julkitulemista. Tämä uusi opettaja tulee ikiajat tuomaan totuutta etsivälle uskovalle julki sitä, mikä niin jumalallisella tavalla kietoutui Ihmisen Pojan persoonaan ja olemukseen.
”Uuden opettajan” lahjoittamiseen liittyneet manifestaatiot samoin kuin se, että eri rotuihin ja kansallisuuksiin kuuluvat, Jerusalemiin kerääntyneet ihmiset ottivat vastaan apostolien julistuksen, osoittavat Jeesuksen uskonnon yleismaailmallisuuden. Valtakunnan evankeliumin ei ollut määrä samastua mihinkään erityiseen rotuun, kulttuurin tai kieleen. Tuo Helluntain päivä todisti hengen suurenmoisesta pyrkimyksestä vapauttaa Jeesuksen uskonto syntymälahjaksi saamistaan juutalaisuuden kahleista. Vielä senkin jälkeen kun tämä näyttävä hengen vuodattaminen kaiken lihan päälle oli tapahtunut, apostolit koettivat ensi vaiheessa pakottaa käännynnäisensä suostumaan juutalaisen uskonnon vaatimuksiin. Paavalillakin oli kahnausta jerusalemilaisveljiensä kanssa siksi, että hän ei suostunut pakottamaan gentiilejä noudattamaan näitä juutalaisia tapoja. Mikään ilmoitususkonto ei voi levitä koko maailmaan tehdessään sen vakavan virheen, että siitä tulee jonkin kansallisen kulttuurin läpitunkema, tai että se tulee yhdistetyksi vakiintuneisiin rotukohtaisiin, sosiaalisiin tai taloudellisiin käytäntöihin.
Totuuden Hengen lahjoittaminen oli vapaa kaikista muotoseikoista, seremonioista, pyhistä paikoista ja erityisestä käyttäytymisestä niitten taholta, jotka kokonaisuudessaan ottivat sen ilmentymän vastaan. Kun henki tuli yläsalissa koolla olleiden päälle, he yksinkertaisesti vain istuivat paikallaan ja olivat juuri vaipuneet äänettömään rukoukseen. Henki lahjoitettiin niin maaseudulla kuin kaupungissakin. Hengen vastaanottaakseen apostolien ei tarvinnut vetäytyä muista erilleen syrjäiseen paikkaan vuosia kestävään yksinäiseen mietiskelyyn. Helluntai katkaisee kaikiksi ajoiksi yhteyden hengellisen kokemuksen idean ja sellaisen käsityksen väliltä, jonka mukaan jotkin ympäristöt olisivat erityisen suotuisia.
Helluntain oli hengellisine antimineen tarkoitus irrottaa Mestarin uskonto ikiajoiksi kaikesta sellaisesta, että se olisi riippuvainen fyysisestä voimasta, sillä nyt tämän uuden uskonnon opettajat ovat hengellisin asein varustettuja. Heidän on määrä lähteä valloittamaan maailma ehtymättömällä anteeksiantamuksella, verrattomalla hyvällä tahdolla ja yltäkylläisellä rakkaudella. He ovat varustettuja voittamaan pahan hyvällä, kukistamaan vihan rakkaudella, hävittämään pelon rohkealla ja elävällä totuuteen uskomisella. Jeesus oli seuraajilleen jo opettanut, ettei hänen uskontonsa ollut koskaan passiivista, vaan hänen opetuslastensa oli määrä laupeudentyössään ja rakkauden julkituomisissaan olla aina aktiivisia ja positiivisia. Nämä uskovat eivät suhtautuneet Jahveen enää ”Sotajoukkojen Herrana”. He pitivät ikuista Jumaluutta nyt ”Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalana ja Isänä”. Tämän edistysaskelen he joka tapauksessa ottivat, jos kohta heiltä jossain määrin jäikin käsittämättä totuus siitä, että Jumala on myös jokaisen yksilön hengellinen Isä.
Helluntai varusti kuolevaisen ihmisen kyvyllä antaa anteeksi henkilökohtaiset loukkaukset, olla katkeroitumatta vakavimmankaan epäoikeudenmukaisuuden keskellä, säilyttää tyyneytensä pöyristyttävänkin vaaran edessä ja uhmata vihana ja kiukkuna ilmenevää pahuutta rakkautta ja pitkämielisyyttä osoittavin pelottomin teoin. Urantia on historiansa kuluessa kokenut suurten ja hävittävien sotien tuhoja. Kaikki näihin kauheisiin taisteluihin osallistuneet ovat kärsineet tappion. Oli vain yksi voittaja; oli vain yksi, joka selviytyi näistä katkeriksi käyneistä taisteluista yhä maineikkaampana – ja se oli Jeesus Nasaretilainen ja hänen evankeliuminsa siitä, että paha voitetaan hyvällä. Paremman sivilisaation salaisuus on sidoksissa Mestarin opetuksiin ihmisen veljeydestä, rakkautta ja keskinäistä luottamusta osoittavasta hyvästä tahdosta.
Uskonto oli Helluntaihin saakka tuonut julki vain ihmisen, joka etsii Jumalaa. Helluntain jälkeenkin ihminen etsii yhä Jumalaa, mutta maailman yllä loistaa näkymä, joka kertoo, että Jumalakin etsii, ja hän etsii ihmistä ja tämän löydettyään lähettää henkensä elämään tämän sisimmässä.
Ennen Jeesuksen opetuksia, jotka huipentuivat Helluntaissa, naisilla oli vanhempien uskontojen opinkappaleissa vain vähäinen tai täysin olematon asema. Valtakunnan veljesyhteisössä nainen seisoi Helluntain jälkeen Jumalan edessä tasa-arvoisena miehen kanssa. Niiden sadankahdenkymmenen joukossa, jotka saivat tämän erityisen hengen antimen, oli monta naisopetuslasta, ja heidän osalleen nämä siunaukset tulivat tasapuolisesti miesuskovien kanssa. Enää ei mies voi olettaa, että hänellä olisi yksinoikeus uskonnollisen palvelun toimittamiseen. Fariseus saattoi yhä kiittää Jumalaa siitä, ettei hän ”syntynyt naiseksi, spitaaliseksi eikä muukalaiseksi”, mutta Jeesuksen seuraajien keskuudessa nainen on ikiajoiksi vapautettu kaikesta sukupuoleen perustuvasta uskonnollisesta syrjimisestä. Helluntai hävitti kaiken rodulliseen erillisyyteen, kulttuurieroihin, sosiaaliseen luokkajakoon tai sukupuoliennakkoluuloihin perustuvan uskonnollisen syrjinnän. Ei siis ihme, että nämä uuteen uskontoon uskovat saattoivat huudahtaa: ”Missä Herran henki on, siellä on vapaus.”
Jeesuksen äiti ja veli olivat kumpikin näiden sadankahdenkymmenen uskovan joukossa, ja tämän opetuslasten yhteisen ryhmän jäseninä hekin saivat vuodatetun hengen. He eivät saaneet hyvästä lahjasta enempää kuin heidän toverinsakaan. Mitään erityistä lahjaa ei annettu Jeesuksen maisen perheen jäsenille. Helluntai oli merkki erillisten papistojen ja kaikenlaisen pyhiin perheisiin uskomisen päättymisestä.
Ennen Helluntaita apostolit olivat luopuneet Jeesuksen tähden paljosta. He olivat uhranneet kotinsa, perheensä, ystävänsä, maalliset tavaransa ja asemansa. Helluntaina he antoivat itsensä Jumalalle, ja Isä ja Poika vastasivat siihen antamalla itsensä ihmiselle – lähettämällä henkensä elämään ihmisten sisimmässä. Tämä itsensä kadottamisen ja hengen löytämisen kokemus ei ollut mikään tunne-elämän kokemus vaan teko, jossa oli kysymys älyllisestä antautumisesta ja varauksettomasta pyhittäytymisestä.
Helluntai oli kutsu hengelliseen yhtenäisyyteen evankeliumiin uskovien keskuudessa. Kun henki laskeutui opetuslasten päälle Jerusalemissa, tapahtui samoin Filadelfiassa, Aleksandriassa ja kaikissa muissa paikoissa, joissa asui aitoja uskovia. Ja oli kirjaimellisesti totta, että ”uskovaisten suuressa joukossa oli vain yksi sydän ja yksi sielu.” Jeesuksen uskonto on väkevin yhdistävä tekijä, jonka maailma on koskaan tuntenut.
Helluntain tarkoituksena oli vähentää yksilöiden, ryhmien, kansakuntien ja rotujen itsetehostusta. Juuri tämä itsetehostuksen henki lisää niin suuresti jännitystä, että jännitys aika ajoin puhkeaa tuhoisiksi sodiksi. Ihmiskunta voi eheytyä vain hengellisen suhtautumistavan tietä, ja Totuuden Henki on sellainen maailmassa vaikuttava tekijä, joka on universaalinen.
Totuuden Hengen tuleminen puhdistaa ihmissydämen ja johdattaa vastaanottajansa laatimaan elämälle tarkoituksen, joka on avoinna vain sille, mikä on Jumalan tahto, ja sille, mikä on ihmisille hyväksi. Aineellinen itsekkyyden henki on tukahtunut tähän uuteen itsensäunohtamisen hengelliseen antimeen. Helluntai merkitsi silloin ja merkitsee nyt sitä, että historian Jeesuksesta on tullut elävään kokemukseen kuuluva jumalallinen Poika. Kun tästä vuodatetusta hengestä johtuva ilo tietoisesti koetaan ihmiselämässä, se koituu vahvistavaksi lääkkeeksi terveydelle, virkistykseksi mielelle ja ehtymättömäksi energiaksi sielulle.
Rukoilu ei Helluntaina henkeä tuonut, mutta rukoilulla oli suuri merkitys siinä mielessä, että se määritteli yksittäisten uskovain luonteenomaisen vastaanottavaisuuden. Rukous ei saa jumalallista sydäntä liikahtamaan niin, että se myöntyisi hölläkätiseen anteliaisuuteen, mutta peräti usein se kyllä kaivaa ne uomat yhä avarammiksi ja syvemmiksi, joissa jumalalliset antimet voivat sydämiin ja sieluihin virrata, niiden sydämeen ja sieluun, jotka tällä tavoin, vilpittömän rukoilun ja aidon palvonnan kautta, muistavat ylläpitää katkeamatonta yhteyttä Tekijäänsä.
Many queer and strange teachings became associated with the early narratives of the day of Pentecost. In subsequent times the events of this day, on which the Spirit of Truth, the new teacher, came to dwell with mankind, have become confused with the foolish outbreaks of rampant emotionalism. The chief mission of this outpoured spirit of the Father and the Son is to teach men about the truths of the Father’s love and the Son’s mercy. These are the truths of divinity which men can comprehend more fully than all the other divine traits of character. The Spirit of Truth is concerned primarily with the revelation of the Father’s spirit nature and the Son’s moral character. The Creator Son, in the flesh, revealed God to men; the Spirit of Truth, in the heart, reveals the Creator Son to men. When man yields the “fruits of the spirit” in his life, he is simply showing forth the traits which the Master manifested in his own earthly life. When Jesus was on earth, he lived his life as one personality—Jesus of Nazareth. As the indwelling spirit of the “new teacher,” the Master has, since Pentecost, been able to live his life anew in the experience of every truth-taught believer.
Many things which happen in the course of a human life are hard to understand, difficult to reconcile with the idea that this is a universe in which truth prevails and in which righteousness triumphs. It so often appears that slander, lies, dishonesty, and unrighteousness—sin—prevail. Does faith, after all, triumph over evil, sin, and iniquity? It does. And the life and death of Jesus are the eternal proof that the truth of goodness and the faith of the spirit-led creature will always be vindicated. They taunted Jesus on the cross, saying, “Let us see if God will come and deliver him.” It looked dark on that day of the crucifixion, but it was gloriously bright on the resurrection morning; it was still brighter and more joyous on the day of Pentecost. The religions of pessimistic despair seek to obtain release from the burdens of life; they crave extinction in endless slumber and rest. These are the religions of primitive fear and dread. The religion of Jesus is a new gospel of faith to be proclaimed to struggling humanity. This new religion is founded on faith, hope, and love.
To Jesus, mortal life had dealt its hardest, cruelest, and bitterest blows; and this man met these ministrations of despair with faith, courage, and the unswerving determination to do his Father’s will. Jesus met life in all its terrible reality and mastered it—even in death. He did not use religion as a release from life. The religion of Jesus does not seek to escape this life in order to enjoy the waiting bliss of another existence. The religion of Jesus provides the joy and peace of another and spiritual existence to enhance and ennoble the life which men now live in the flesh.
If religion is an opiate to the people, it is not the religion of Jesus. On the cross he refused to drink the deadening drug, and his spirit, poured out upon all flesh, is a mighty world influence which leads man upward and urges him onward. The spiritual forward urge is the most powerful driving force present in this world; the truth-learning believer is the one progressive and aggressive soul on earth.
On the day of Pentecost the religion of Jesus broke all national restrictions and racial fetters. It is forever true, “Where the spirit of the Lord is, there is liberty.” On this day the Spirit of Truth became the personal gift from the Master to every mortal. This spirit was bestowed for the purpose of qualifying believers more effectively to preach the gospel of the kingdom, but they mistook the experience of receiving the outpoured spirit for a part of the new gospel which they were unconsciously formulating.
Do not overlook the fact that the Spirit of Truth was bestowed upon all sincere believers; this gift of the spirit did not come only to the apostles. The one hundred and twenty men and women assembled in the upper chamber all received the new teacher, as did all the honest of heart throughout the whole world. This new teacher was bestowed upon mankind, and every soul received him in accordance with the love for truth and the capacity to grasp and comprehend spiritual realities. At last, true religion is delivered from the custody of priests and all sacred classes and finds its real manifestation in the individual souls of men.
The religion of Jesus fosters the highest type of human civilization in that it creates the highest type of spiritual personality and proclaims the sacredness of that person.
The coming of the Spirit of Truth on Pentecost made possible a religion which is neither radical nor conservative; it is neither the old nor the new; it is to be dominated neither by the old nor the young. The fact of Jesus’ earthly life provides a fixed point for the anchor of time, while the bestowal of the Spirit of Truth provides for the everlasting expansion and endless growth of the religion which he lived and the gospel which he proclaimed. The spirit guides into all truth; he is the teacher of an expanding and always-growing religion of endless progress and divine unfolding. This new teacher will be forever unfolding to the truth-seeking believer that which was so divinely folded up in the person and nature of the Son of Man.
The manifestations associated with the bestowal of the “new teacher,” and the reception of the apostles’ preaching by the men of various races and nations gathered together at Jerusalem, indicate the universality of the religion of Jesus. The gospel of the kingdom was to be identified with no particular race, culture, or language. This day of Pentecost witnessed the great effort of the spirit to liberate the religion of Jesus from its inherited Jewish fetters. Even after this demonstration of pouring out the spirit upon all flesh, the apostles at first endeavored to impose the requirements of Judaism upon their converts. Even Paul had trouble with his Jerusalem brethren because he refused to subject the gentiles to these Jewish practices. No revealed religion can spread to all the world when it makes the serious mistake of becoming permeated with some national culture or associated with established racial, social, or economic practices.
The bestowal of the Spirit of Truth was independent of all forms, ceremonies, sacred places, and special behavior by those who received the fullness of its manifestation. When the spirit came upon those assembled in the upper chamber, they were simply sitting there, having just been engaged in silent prayer. The spirit was bestowed in the country as well as in the city. It was not necessary for the apostles to go apart to a lonely place for years of solitary meditation in order to receive the spirit. For all time, Pentecost disassociates the idea of spiritual experience from the notion of especially favorable environments.
Pentecost, with its spiritual endowment, was designed forever to loose the religion of the Master from all dependence upon physical force; the teachers of this new religion are now equipped with spiritual weapons. They are to go out to conquer the world with unfailing forgiveness, matchless good will, and abounding love. They are equipped to overcome evil with good, to vanquish hate by love, to destroy fear with a courageous and living faith in truth. Jesus had already taught his followers that his religion was never passive; always were his disciples to be active and positive in their ministry of mercy and in their manifestations of love. No longer did these believers look upon Yahweh as “the Lord of Hosts.” They now regarded the eternal Deity as the “God and Father of the Lord Jesus Christ.” They made that progress, at least, even if they did in some measure fail fully to grasp the truth that God is also the spiritual Father of every individual.
Pentecost endowed mortal man with the power to forgive personal injuries, to keep sweet in the midst of the gravest injustice, to remain unmoved in the face of appalling danger, and to challenge the evils of hate and anger by the fearless acts of love and forbearance. Urantia has passed through the ravages of great and destructive wars in its history. All participants in these terrible struggles met with defeat. There was but one victor; there was only one who came out of these embittered struggles with an enhanced reputation—that was Jesus of Nazareth and his gospel of overcoming evil with good. The secret of a better civilization is bound up in the Master’s teachings of the brotherhood of man, the good will of love and mutual trust.
Up to Pentecost, religion had revealed only man seeking for God; since Pentecost, man is still searching for God, but there shines out over the world the spectacle of God also seeking for man and sending his spirit to dwell within him when he has found him.
Before the teachings of Jesus which culminated in Pentecost, women had little or no spiritual standing in the tenets of the older religions. After Pentecost, in the brotherhood of the kingdom woman stood before God on an equality with man. Among the one hundred and twenty who received this special visitation of the spirit were many of the women disciples, and they shared these blessings equally with the men believers. No longer can man presume to monopolize the ministry of religious service. The Pharisee might go on thanking God that he was “not born a woman, a leper, or a gentile,” but among the followers of Jesus woman has been forever set free from all religious discriminations based on sex. Pentecost obliterated all religious discrimination founded on racial distinction, cultural differences, social caste, or sex prejudice. No wonder these believers in the new religion would cry out, “Where the spirit of the Lord is, there is liberty.”
Both the mother and brother of Jesus were present among the one hundred and twenty believers, and as members of this common group of disciples, they also received the outpoured spirit. They received no more of the good gift than did their fellows. No special gift was bestowed upon the members of Jesus’ earthly family. Pentecost marked the end of special priesthoods and all belief in sacred families.
Before Pentecost the apostles had given up much for Jesus. They had sacrificed their homes, families, friends, worldly goods, and positions. At Pentecost they gave themselves to God, and the Father and the Son responded by giving themselves to man—sending their spirits to live within men. This experience of losing self and finding the spirit was not one of emotion; it was an act of intelligent self-surrender and unreserved consecration.
Pentecost was the call to spiritual unity among gospel believers. When the spirit descended on the disciples at Jerusalem, the same thing happened in Philadelphia, Alexandria, and at all other places where true believers dwelt. It was literally true that “there was but one heart and soul among the multitude of the believers.” The religion of Jesus is the most powerful unifying influence the world has ever known.
Pentecost was designed to lessen the self-assertiveness of individuals, groups, nations, and races. It is this spirit of self-assertiveness which so increases in tension that it periodically breaks loose in destructive wars. Mankind can be unified only by the spiritual approach, and the Spirit of Truth is a world influence which is universal.
The coming of the Spirit of Truth purifies the human heart and leads the recipient to formulate a life purpose single to the will of God and the welfare of men. The material spirit of selfishness has been swallowed up in this new spiritual bestowal of selflessness. Pentecost, then and now, signifies that the Jesus of history has become the divine Son of living experience. The joy of this outpoured spirit, when it is consciously experienced in human life, is a tonic for health, a stimulus for mind, and an unfailing energy for the soul.
Prayer did not bring the spirit on the day of Pentecost, but it did have much to do with determining the capacity of receptivity which characterized the individual believers. Prayer does not move the divine heart to liberality of bestowal, but it does so often dig out larger and deeper channels wherein the divine bestowals may flow to the hearts and souls of those who thus remember to maintain unbroken communion with their Maker through sincere prayer and true worship.
SuomiEnglish
Helluntain päivästä esitettyihin kertomuksiin tuli alkuaikoina liitetyiksi monia eriskummallisia ja omituisia opetuksia. Tuon päivän, eli päivän, jona uusi opettaja, Totuuden Henki, tuli ihmiskunnan keskuuteen, tapahtumat on myöhempinä aikoina sekoitettu valloilleen päässeen emotionalismin järjettömiin purkauksiin. Mitä tämä vuodatettu Isän ja Pojan henki ensi sijassa tekee, on sitä, että hän antaa ihmisille opetusta Isän osoittaman rakkauden ja Pojan osoittaman armon totuuksista. Nämä ovat ne jumalallisuutta koskevat totuudet, joista ihmiset voivat saada täysimääräisemmän käsityksen kuin mistään muista jumalallisista luonteenpiirteistä. Totuuden Henki huolehtii etupäässä Isän henkiolemuksen ja Pojan moraalisen luonteen tunnetuksi tekemisestä. Lihallisen hahmossa eläessään Luoja-Poika paljasti Jumalan ihmisille; Totuuden Henki puolestaan paljastaa sydämessä Luoja-Pojan ihmisille. Tuottaessaan elämässään ”hengen hedelmiä” ihminen yksinkertaisesti tuo esille Mestarin omassa maisessa elämässään julkituomia ominaisuuksia. Kun Jeesus oli maan päällä, hän eli elämänsä yhtenä persoonallisuutena – Jeesus Nasaretilaisena. ”Uutena opettajana”, ihmisen sisimmässä elävänä henkenä, Mestari on Helluntaista alkaen kyennyt elämään elämäänsä uudelleen jokaisen sellaisen uskovan kokemuksessa, jota totuus opettaa.
Many queer and strange teachings became associated with the early narratives of the day of Pentecost. In subsequent times the events of this day, on which the Spirit of Truth, the new teacher, came to dwell with mankind, have become confused with the foolish outbreaks of rampant emotionalism. The chief mission of this outpoured spirit of the Father and the Son is to teach men about the truths of the Father’s love and the Son’s mercy. These are the truths of divinity which men can comprehend more fully than all the other divine traits of character. The Spirit of Truth is concerned primarily with the revelation of the Father’s spirit nature and the Son’s moral character. The Creator Son, in the flesh, revealed God to men; the Spirit of Truth, in the heart, reveals the Creator Son to men. When man yields the “fruits of the spirit” in his life, he is simply showing forth the traits which the Master manifested in his own earthly life. When Jesus was on earth, he lived his life as one personality—Jesus of Nazareth. As the indwelling spirit of the “new teacher,” the Master has, since Pentecost, been able to live his life anew in the experience of every truth-taught believer.
Monia ihmiselämän aikana sattuvia tapahtumia on vaikea ymmärtää, niitä on vaikea saada sopusointuun sen ajatuksen kanssa, että elämme universumissa, jossa vallitsee totuus ja jossa voiton korjaa vanhurskaus. Peräti usein tuntuu, että vallalla ovat panettelu, valheet, epärehellisyys ja väärämielisyys – synti. Uskoko lopulta korjaakin voiton pahuudesta, synnistä ja paatumuksesta? Kyllä korjaa. Ja Jeesuksen elämä ja kuolema ovat ikuinen todiste siitä, että hyvyyden totuus ja hengen johdatuksessa olevan luodun usko nostetaan aina kunniaan. Ristillä riippuvaa Jeesusta pilkattiin huomauttamalla: ”Katsotaanpa, tuleeko Jumala vapahtamaan hänet.” Ristiinnaulitsemisen päivänä näytti pimeältä, mutta ylösnousemuksen aamuna oli jo häikäisevän kirkasta, ja Helluntaina oli sitäkin kirkkaampaa ja riemullisempaa. Pessimististä epätoivoa kuvastavat uskonnot koettavat päästä eroon elämän sälyttämistä taakoista, ja mitä ne halajavat, on sammuminen loputtomaan uneen ja lepoon. Ne ovat primitiivisen pelon ja kauhun uskontoja. Jeesuksen uskonto on uusi uskon evankeliumi julistettavaksi kamppailevalle ihmiskunnalle. Tämä uusi uskonto perustuu uskoon, toivoon ja rakkauteen.
Many things which happen in the course of a human life are hard to understand, difficult to reconcile with the idea that this is a universe in which truth prevails and in which righteousness triumphs. It so often appears that slander, lies, dishonesty, and unrighteousness—sin—prevail. Does faith, after all, triumph over evil, sin, and iniquity? It does. And the life and death of Jesus are the eternal proof that the truth of goodness and the faith of the spirit-led creature will always be vindicated. They taunted Jesus on the cross, saying, “Let us see if God will come and deliver him.” It looked dark on that day of the crucifixion, but it was gloriously bright on the resurrection morning; it was still brighter and more joyous on the day of Pentecost. The religions of pessimistic despair seek to obtain release from the burdens of life; they crave extinction in endless slumber and rest. These are the religions of primitive fear and dread. The religion of Jesus is a new gospel of faith to be proclaimed to struggling humanity. This new religion is founded on faith, hope, and love.
Kuolevaisen elämä oli jakanut Jeesukselle kovimmat, julmimmat ja katkerimmat iskunsa, ja tämä mies kohtasi nämä epätoivon antimet uskolla, rohkeudella ja horjumattomalla päättäväisyydellä täyttää Isän tahto. Jeesus kohtasi elämän koko sen kammottavassa todellisuudessa, ja hän pysyi tilanteen herrana – jopa kuolemassa. Hän ei käyttänyt uskontoa vapautuksena elämästä. Jeesuksen uskonto ei etsi pakotietä tästä elämästä, jotta päästäisiin nauttimaan toisessa olotilassa odottavasta autuudesta. Jeesuksen uskonto tarjoaa toisen ja hengellisen olotilan iloa ja rauhaa sen elämän kohottamiseksi ja jalontamiseksi, jota ihmiset nyt lihallisen hahmossaan elävät.
To Jesus, mortal life had dealt its hardest, cruelest, and bitterest blows; and this man met these ministrations of despair with faith, courage, and the unswerving determination to do his Father’s will. Jesus met life in all its terrible reality and mastered it—even in death. He did not use religion as a release from life. The religion of Jesus does not seek to escape this life in order to enjoy the waiting bliss of another existence. The religion of Jesus provides the joy and peace of another and spiritual existence to enhance and ennoble the life which men now live in the flesh.
Jos uskonto on oopiumia kansalle, se ei ole Jeesuksen uskonto. Ristillä riippuessaan hän kieltäytyi juomasta turruttavaa rohtoa, ja hänen henkensä, joka vuodatettiin kaiken lihan päälle, on voimallinen, koko maailmaan kohdistuva vaikuttaja, joka johdattaa ihmistä ylöspäin ja kannustaa häntä eteenpäin. Hengellinen etenemisen yllyke on väkevin tässä maailmassa vaikuttava kannustava voima. Totuutta oppiva uskova on ainoa edistyvä ja tarmokas sielu maan päällä.
If religion is an opiate to the people, it is not the religion of Jesus. On the cross he refused to drink the deadening drug, and his spirit, poured out upon all flesh, is a mighty world influence which leads man upward and urges him onward. The spiritual forward urge is the most powerful driving force present in this world; the truth-learning believer is the one progressive and aggressive soul on earth.
Helluntain päivänä Jeesuksen uskonto mursi kaikki kansalliset raja-aidat ja rodulliset kahleet. On ikuisesti totta, että ”missä Herran henki on, siellä on vapaus”. Totuuden Hengestä tuli tuona päivänä Mestarin henkilökohtainen lahja jokaiselle kuolevaiselle. Tämä henki annettiin siinä tarkoituksessa, että uskovat saisivat pätevyyden toimia entistäkin tarmokkaampina valtakunnan evankeliumin saarnaajina, mutta he erehtyivät luulemaan, että tämä vuodatetun hengen vastaanottamisen kokemus oli osa sitä uutta evankeliumia, jota he parhaillaan tiedostamattaan muovasivat.
On the day of Pentecost the religion of Jesus broke all national restrictions and racial fetters. It is forever true, “Where the spirit of the Lord is, there is liberty.” On this day the Spirit of Truth became the personal gift from the Master to every mortal. This spirit was bestowed for the purpose of qualifying believers more effectively to preach the gospel of the kingdom, but they mistook the experience of receiving the outpoured spirit for a part of the new gospel which they were unconsciously formulating.
Älkää jättäkö huomiotta sitä tosiasiaa, että Totuuden Henki lahjoitettiin kaikille vilpittömille uskoville, tämä henkilahja ei tullut vain apostolien osalle. Kaikki yläsalissa koolla olleet satakaksikymmentä miestä ja naista saivat uuden opettajan, samoin kuin sen saivat kaikki sydämessään vilpittömät kaikkialla maailmassa. Tämä uusi opettaja annettiin lahjaksi ihmiskunnalle, ja jokainen sielu otti hänet vastaan sen mukaan, missä määrin hän rakasti totuutta ja mikä oli hänen kykynsä ymmärtää ja käsittää hengellisiä realiteetteja. Todellinen uskonto pääsee lopultakin vapauteen pappien ja kaikkien pyhien yhteiskuntaluokkien holhouksesta ja saavuttaa todellisen julkitulonsa yksittäisissä ihmissieluissa.
Do not overlook the fact that the Spirit of Truth was bestowed upon all sincere believers; this gift of the spirit did not come only to the apostles. The one hundred and twenty men and women assembled in the upper chamber all received the new teacher, as did all the honest of heart throughout the whole world. This new teacher was bestowed upon mankind, and every soul received him in accordance with the love for truth and the capacity to grasp and comprehend spiritual realities. At last, true religion is delivered from the custody of priests and all sacred classes and finds its real manifestation in the individual souls of men.
Jeesuksen uskonto edistää korkeimmantyyppistä ihmisten sivilisaatiota sikäli, että se luo korkeimmantyyppisen hengellisen persoonallisuuden ja julistaa tämän persoonan pyhyyttä.
The religion of Jesus fosters the highest type of human civilization in that it creates the highest type of spiritual personality and proclaims the sacredness of that person.
Helluntaina tapahtunut Totuuden Hengen tuleminen teki mahdolliseksi uskonnon, joka ei ole radikaalinen eikä konservatiivinen; se ei ole vanhaa eikä uutta; sen ei ole määrä olla sen paremmin vanhojen kuin nuortenkaan hallitsema. Jeesuksen maisen elämän tosiasia tarjoaa kiintopisteen, johon ajallisuudessa ankkuroitua, samalla kun Totuuden Hengen lahjoittaminen huolehtii siitä, että uskonto, jota hän eli, ja evankeliumi, jota hän julisti, laajenevat ikuisesti ja kasvavat loputtomasti. Henki opastaa koko totuuteen, sillä hän opettaa laajenevaa ja alati kasvavaa uskontoa, joka edustaa loputonta edistymistä ja jumalallista julkitulemista. Tämä uusi opettaja tulee ikiajat tuomaan totuutta etsivälle uskovalle julki sitä, mikä niin jumalallisella tavalla kietoutui Ihmisen Pojan persoonaan ja olemukseen.
The coming of the Spirit of Truth on Pentecost made possible a religion which is neither radical nor conservative; it is neither the old nor the new; it is to be dominated neither by the old nor the young. The fact of Jesus’ earthly life provides a fixed point for the anchor of time, while the bestowal of the Spirit of Truth provides for the everlasting expansion and endless growth of the religion which he lived and the gospel which he proclaimed. The spirit guides into all truth; he is the teacher of an expanding and always-growing religion of endless progress and divine unfolding. This new teacher will be forever unfolding to the truth-seeking believer that which was so divinely folded up in the person and nature of the Son of Man.
”Uuden opettajan” lahjoittamiseen liittyneet manifestaatiot samoin kuin se, että eri rotuihin ja kansallisuuksiin kuuluvat, Jerusalemiin kerääntyneet ihmiset ottivat vastaan apostolien julistuksen, osoittavat Jeesuksen uskonnon yleismaailmallisuuden. Valtakunnan evankeliumin ei ollut määrä samastua mihinkään erityiseen rotuun, kulttuurin tai kieleen. Tuo Helluntain päivä todisti hengen suurenmoisesta pyrkimyksestä vapauttaa Jeesuksen uskonto syntymälahjaksi saamistaan juutalaisuuden kahleista. Vielä senkin jälkeen kun tämä näyttävä hengen vuodattaminen kaiken lihan päälle oli tapahtunut, apostolit koettivat ensi vaiheessa pakottaa käännynnäisensä suostumaan juutalaisen uskonnon vaatimuksiin. Paavalillakin oli kahnausta jerusalemilaisveljiensä kanssa siksi, että hän ei suostunut pakottamaan gentiilejä noudattamaan näitä juutalaisia tapoja. Mikään ilmoitususkonto ei voi levitä koko maailmaan tehdessään sen vakavan virheen, että siitä tulee jonkin kansallisen kulttuurin läpitunkema, tai että se tulee yhdistetyksi vakiintuneisiin rotukohtaisiin, sosiaalisiin tai taloudellisiin käytäntöihin.
The manifestations associated with the bestowal of the “new teacher,” and the reception of the apostles’ preaching by the men of various races and nations gathered together at Jerusalem, indicate the universality of the religion of Jesus. The gospel of the kingdom was to be identified with no particular race, culture, or language. This day of Pentecost witnessed the great effort of the spirit to liberate the religion of Jesus from its inherited Jewish fetters. Even after this demonstration of pouring out the spirit upon all flesh, the apostles at first endeavored to impose the requirements of Judaism upon their converts. Even Paul had trouble with his Jerusalem brethren because he refused to subject the gentiles to these Jewish practices. No revealed religion can spread to all the world when it makes the serious mistake of becoming permeated with some national culture or associated with established racial, social, or economic practices.
Totuuden Hengen lahjoittaminen oli vapaa kaikista muotoseikoista, seremonioista, pyhistä paikoista ja erityisestä käyttäytymisestä niitten taholta, jotka kokonaisuudessaan ottivat sen ilmentymän vastaan. Kun henki tuli yläsalissa koolla olleiden päälle, he yksinkertaisesti vain istuivat paikallaan ja olivat juuri vaipuneet äänettömään rukoukseen. Henki lahjoitettiin niin maaseudulla kuin kaupungissakin. Hengen vastaanottaakseen apostolien ei tarvinnut vetäytyä muista erilleen syrjäiseen paikkaan vuosia kestävään yksinäiseen mietiskelyyn. Helluntai katkaisee kaikiksi ajoiksi yhteyden hengellisen kokemuksen idean ja sellaisen käsityksen väliltä, jonka mukaan jotkin ympäristöt olisivat erityisen suotuisia.
The bestowal of the Spirit of Truth was independent of all forms, ceremonies, sacred places, and special behavior by those who received the fullness of its manifestation. When the spirit came upon those assembled in the upper chamber, they were simply sitting there, having just been engaged in silent prayer. The spirit was bestowed in the country as well as in the city. It was not necessary for the apostles to go apart to a lonely place for years of solitary meditation in order to receive the spirit. For all time, Pentecost disassociates the idea of spiritual experience from the notion of especially favorable environments.
Helluntain oli hengellisine antimineen tarkoitus irrottaa Mestarin uskonto ikiajoiksi kaikesta sellaisesta, että se olisi riippuvainen fyysisestä voimasta, sillä nyt tämän uuden uskonnon opettajat ovat hengellisin asein varustettuja. Heidän on määrä lähteä valloittamaan maailma ehtymättömällä anteeksiantamuksella, verrattomalla hyvällä tahdolla ja yltäkylläisellä rakkaudella. He ovat varustettuja voittamaan pahan hyvällä, kukistamaan vihan rakkaudella, hävittämään pelon rohkealla ja elävällä totuuteen uskomisella. Jeesus oli seuraajilleen jo opettanut, ettei hänen uskontonsa ollut koskaan passiivista, vaan hänen opetuslastensa oli määrä laupeudentyössään ja rakkauden julkituomisissaan olla aina aktiivisia ja positiivisia. Nämä uskovat eivät suhtautuneet Jahveen enää ”Sotajoukkojen Herrana”. He pitivät ikuista Jumaluutta nyt ”Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalana ja Isänä”. Tämän edistysaskelen he joka tapauksessa ottivat, jos kohta heiltä jossain määrin jäikin käsittämättä totuus siitä, että Jumala on myös jokaisen yksilön hengellinen Isä.
Pentecost, with its spiritual endowment, was designed forever to loose the religion of the Master from all dependence upon physical force; the teachers of this new religion are now equipped with spiritual weapons. They are to go out to conquer the world with unfailing forgiveness, matchless good will, and abounding love. They are equipped to overcome evil with good, to vanquish hate by love, to destroy fear with a courageous and living faith in truth. Jesus had already taught his followers that his religion was never passive; always were his disciples to be active and positive in their ministry of mercy and in their manifestations of love. No longer did these believers look upon Yahweh as “the Lord of Hosts.” They now regarded the eternal Deity as the “God and Father of the Lord Jesus Christ.” They made that progress, at least, even if they did in some measure fail fully to grasp the truth that God is also the spiritual Father of every individual.
Helluntai varusti kuolevaisen ihmisen kyvyllä antaa anteeksi henkilökohtaiset loukkaukset, olla katkeroitumatta vakavimmankaan epäoikeudenmukaisuuden keskellä, säilyttää tyyneytensä pöyristyttävänkin vaaran edessä ja uhmata vihana ja kiukkuna ilmenevää pahuutta rakkautta ja pitkämielisyyttä osoittavin pelottomin teoin. Urantia on historiansa kuluessa kokenut suurten ja hävittävien sotien tuhoja. Kaikki näihin kauheisiin taisteluihin osallistuneet ovat kärsineet tappion. Oli vain yksi voittaja; oli vain yksi, joka selviytyi näistä katkeriksi käyneistä taisteluista yhä maineikkaampana – ja se oli Jeesus Nasaretilainen ja hänen evankeliuminsa siitä, että paha voitetaan hyvällä. Paremman sivilisaation salaisuus on sidoksissa Mestarin opetuksiin ihmisen veljeydestä, rakkautta ja keskinäistä luottamusta osoittavasta hyvästä tahdosta.
Pentecost endowed mortal man with the power to forgive personal injuries, to keep sweet in the midst of the gravest injustice, to remain unmoved in the face of appalling danger, and to challenge the evils of hate and anger by the fearless acts of love and forbearance. Urantia has passed through the ravages of great and destructive wars in its history. All participants in these terrible struggles met with defeat. There was but one victor; there was only one who came out of these embittered struggles with an enhanced reputation—that was Jesus of Nazareth and his gospel of overcoming evil with good. The secret of a better civilization is bound up in the Master’s teachings of the brotherhood of man, the good will of love and mutual trust.
Uskonto oli Helluntaihin saakka tuonut julki vain ihmisen, joka etsii Jumalaa. Helluntain jälkeenkin ihminen etsii yhä Jumalaa, mutta maailman yllä loistaa näkymä, joka kertoo, että Jumalakin etsii, ja hän etsii ihmistä ja tämän löydettyään lähettää henkensä elämään tämän sisimmässä.
Up to Pentecost, religion had revealed only man seeking for God; since Pentecost, man is still searching for God, but there shines out over the world the spectacle of God also seeking for man and sending his spirit to dwell within him when he has found him.
Ennen Jeesuksen opetuksia, jotka huipentuivat Helluntaissa, naisilla oli vanhempien uskontojen opinkappaleissa vain vähäinen tai täysin olematon asema. Valtakunnan veljesyhteisössä nainen seisoi Helluntain jälkeen Jumalan edessä tasa-arvoisena miehen kanssa. Niiden sadankahdenkymmenen joukossa, jotka saivat tämän erityisen hengen antimen, oli monta naisopetuslasta, ja heidän osalleen nämä siunaukset tulivat tasapuolisesti miesuskovien kanssa. Enää ei mies voi olettaa, että hänellä olisi yksinoikeus uskonnollisen palvelun toimittamiseen. Fariseus saattoi yhä kiittää Jumalaa siitä, ettei hän ”syntynyt naiseksi, spitaaliseksi eikä muukalaiseksi”, mutta Jeesuksen seuraajien keskuudessa nainen on ikiajoiksi vapautettu kaikesta sukupuoleen perustuvasta uskonnollisesta syrjimisestä. Helluntai hävitti kaiken rodulliseen erillisyyteen, kulttuurieroihin, sosiaaliseen luokkajakoon tai sukupuoliennakkoluuloihin perustuvan uskonnollisen syrjinnän. Ei siis ihme, että nämä uuteen uskontoon uskovat saattoivat huudahtaa: ”Missä Herran henki on, siellä on vapaus.”
Before the teachings of Jesus which culminated in Pentecost, women had little or no spiritual standing in the tenets of the older religions. After Pentecost, in the brotherhood of the kingdom woman stood before God on an equality with man. Among the one hundred and twenty who received this special visitation of the spirit were many of the women disciples, and they shared these blessings equally with the men believers. No longer can man presume to monopolize the ministry of religious service. The Pharisee might go on thanking God that he was “not born a woman, a leper, or a gentile,” but among the followers of Jesus woman has been forever set free from all religious discriminations based on sex. Pentecost obliterated all religious discrimination founded on racial distinction, cultural differences, social caste, or sex prejudice. No wonder these believers in the new religion would cry out, “Where the spirit of the Lord is, there is liberty.”
Jeesuksen äiti ja veli olivat kumpikin näiden sadankahdenkymmenen uskovan joukossa, ja tämän opetuslasten yhteisen ryhmän jäseninä hekin saivat vuodatetun hengen. He eivät saaneet hyvästä lahjasta enempää kuin heidän toverinsakaan. Mitään erityistä lahjaa ei annettu Jeesuksen maisen perheen jäsenille. Helluntai oli merkki erillisten papistojen ja kaikenlaisen pyhiin perheisiin uskomisen päättymisestä.
Both the mother and brother of Jesus were present among the one hundred and twenty believers, and as members of this common group of disciples, they also received the outpoured spirit. They received no more of the good gift than did their fellows. No special gift was bestowed upon the members of Jesus’ earthly family. Pentecost marked the end of special priesthoods and all belief in sacred families.
Ennen Helluntaita apostolit olivat luopuneet Jeesuksen tähden paljosta. He olivat uhranneet kotinsa, perheensä, ystävänsä, maalliset tavaransa ja asemansa. Helluntaina he antoivat itsensä Jumalalle, ja Isä ja Poika vastasivat siihen antamalla itsensä ihmiselle – lähettämällä henkensä elämään ihmisten sisimmässä. Tämä itsensä kadottamisen ja hengen löytämisen kokemus ei ollut mikään tunne-elämän kokemus vaan teko, jossa oli kysymys älyllisestä antautumisesta ja varauksettomasta pyhittäytymisestä.
Before Pentecost the apostles had given up much for Jesus. They had sacrificed their homes, families, friends, worldly goods, and positions. At Pentecost they gave themselves to God, and the Father and the Son responded by giving themselves to man—sending their spirits to live within men. This experience of losing self and finding the spirit was not one of emotion; it was an act of intelligent self-surrender and unreserved consecration.
Helluntai oli kutsu hengelliseen yhtenäisyyteen evankeliumiin uskovien keskuudessa. Kun henki laskeutui opetuslasten päälle Jerusalemissa, tapahtui samoin Filadelfiassa, Aleksandriassa ja kaikissa muissa paikoissa, joissa asui aitoja uskovia. Ja oli kirjaimellisesti totta, että ”uskovaisten suuressa joukossa oli vain yksi sydän ja yksi sielu.” Jeesuksen uskonto on väkevin yhdistävä tekijä, jonka maailma on koskaan tuntenut.
Pentecost was the call to spiritual unity among gospel believers. When the spirit descended on the disciples at Jerusalem, the same thing happened in Philadelphia, Alexandria, and at all other places where true believers dwelt. It was literally true that “there was but one heart and soul among the multitude of the believers.” The religion of Jesus is the most powerful unifying influence the world has ever known.
Helluntain tarkoituksena oli vähentää yksilöiden, ryhmien, kansakuntien ja rotujen itsetehostusta. Juuri tämä itsetehostuksen henki lisää niin suuresti jännitystä, että jännitys aika ajoin puhkeaa tuhoisiksi sodiksi. Ihmiskunta voi eheytyä vain hengellisen suhtautumistavan tietä, ja Totuuden Henki on sellainen maailmassa vaikuttava tekijä, joka on universaalinen.
Pentecost was designed to lessen the self-assertiveness of individuals, groups, nations, and races. It is this spirit of self-assertiveness which so increases in tension that it periodically breaks loose in destructive wars. Mankind can be unified only by the spiritual approach, and the Spirit of Truth is a world influence which is universal.
Totuuden Hengen tuleminen puhdistaa ihmissydämen ja johdattaa vastaanottajansa laatimaan elämälle tarkoituksen, joka on avoinna vain sille, mikä on Jumalan tahto, ja sille, mikä on ihmisille hyväksi. Aineellinen itsekkyyden henki on tukahtunut tähän uuteen itsensäunohtamisen hengelliseen antimeen. Helluntai merkitsi silloin ja merkitsee nyt sitä, että historian Jeesuksesta on tullut elävään kokemukseen kuuluva jumalallinen Poika. Kun tästä vuodatetusta hengestä johtuva ilo tietoisesti koetaan ihmiselämässä, se koituu vahvistavaksi lääkkeeksi terveydelle, virkistykseksi mielelle ja ehtymättömäksi energiaksi sielulle.
The coming of the Spirit of Truth purifies the human heart and leads the recipient to formulate a life purpose single to the will of God and the welfare of men. The material spirit of selfishness has been swallowed up in this new spiritual bestowal of selflessness. Pentecost, then and now, signifies that the Jesus of history has become the divine Son of living experience. The joy of this outpoured spirit, when it is consciously experienced in human life, is a tonic for health, a stimulus for mind, and an unfailing energy for the soul.
Rukoilu ei Helluntaina henkeä tuonut, mutta rukoilulla oli suuri merkitys siinä mielessä, että se määritteli yksittäisten uskovain luonteenomaisen vastaanottavaisuuden. Rukous ei saa jumalallista sydäntä liikahtamaan niin, että se myöntyisi hölläkätiseen anteliaisuuteen, mutta peräti usein se kyllä kaivaa ne uomat yhä avarammiksi ja syvemmiksi, joissa jumalalliset antimet voivat sydämiin ja sieluihin virrata, niiden sydämeen ja sieluun, jotka tällä tavoin, vilpittömän rukoilun ja aidon palvonnan kautta, muistavat ylläpitää katkeamatonta yhteyttä Tekijäänsä.
Prayer did not bring the spirit on the day of Pentecost, but it did have much to do with determining the capacity of receptivity which characterized the individual believers. Prayer does not move the divine heart to liberality of bestowal, but it does so often dig out larger and deeper channels wherein the divine bestowals may flow to the hearts and souls of those who thus remember to maintain unbroken communion with their Maker through sincere prayer and true worship.