Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Aatami ja Eeva kylläkin lankesivat aineellisen pojan korkeasta tilastaan kuolevaisen ihmisen vähäiseen asemaan. Mutta kysymyksessä ei ollut ihmisen syntiinlankeemus. Ihmisrotu on kohentunut Aatamin ja Eevan rikkomuksen välittömistä seuraamuksista huolimatta. Vaikka jumalallinen suunnitelma violetin rodun antamisesta Urantian kansoille epäonnistui, kuolevaisrodut ovat hyötyneet valtavasti siitä vähäisestäkin annista, jonka Aatami ja hänen jälkeläisensä toivat Urantian roduille.
Mitään ”syntiinlankeemusta” ei ole tapahtunut. Ihmisrodun historia on edistyvän evoluution historiaa, ja maailman kansojen aiempaan biologiseen tilanteeseen verrattuna Aatamin anti jätti ne huomattavasti entistä parempaan kuntoon. Urantian korkeammantasoiset rotuainekset sisältävät nyt perintötekijöitä, jotka juontuvat jopa neljästä eri lähteestä: andoniiteilta, sangikeilta, nodiiteilta ja adamiiteilta.
Aatamia ei tulisi pitää ihmissukukunnan yllä lepäävän minkään kirouksen aiheuttajana. Olkoonkin, ettei hänen onnistunut viedä jumalallista suunnitelmaa eteenpäin; olkoonkin, että hän rikkoi Jumaluuden kanssa tekemänsä sopimuksen; olkoonkin, että hän ja hänen puolisonsa vääjäämättömästi alennettiin luodun olennon statuksen osalta; kaikesta tästä huolimatta se, mitä heillä oli ihmissukukunnalle annettavanaan, teki paljon sivilisaation edistämiseksi Urantialla.
Arvioitaessa Aatamin tehtäväkäynnin tuloksia teidän maailmassanne on oikeudenmukaisuuden nimessä otettava huomioon, missä tilassa planeetta oli. Aatamilla oli edessään jokseenkin toivoton tehtävä, kun hänet kauniin puolisonsa keralla tuotiin Jerusemista tälle pimeälle ja sekasortoiselle planeetalle. Mutta jos he olisivat pitäneet ohjenuoranaan Melkisedekien ja näiden työtovereiden antamia neuvoja ja jos he olisivat olleet kärsivällisempiä, he olisivat lopulta kohdanneet menestystä. Mutta Eeva kuunteli petollista propagandaa henkilökohtaisesta kahlitsemattomuudesta ja planetaarisesta toimintavapaudesta. Hän eksyi kokeilemaan Poikien aineellisen luokan elämänplasmalla salliessaan tämän hänelle uskotun elollismuodon sekoittua liian varhaisessa vaiheessa Elämänkantajien alun perin suunnittelemaan, tuolloin jo sekoittuneeseen luokkaan kuuluneen elämänplasman kanssa. Tämä puolestaan oli aiemmin yhdistynyt niiden jälkeläisiä tuottavien olentojen elämänplasmaan, jotka aikoinaan olivat kuuluneet Planeettaprinssin esikuntaan.
Ette koko Paratiisiin-nousunne aikana voita koskaan mitään sillä, että yritätte kärsimättömästi välttyä säädetyn ja jumalallisen suunnitelman mukaisen tien läpikäymiseltä turvautumalla oikoteihin, omiin keksaisuihin ja muihin konsteihin muuttuaksenne entistä paremmiksi täydellisellä tiellä kohti täydellistymistä ja ikuista täydellisyyttä.
Kaiken kaikkiaan koko Nebadonissa ei luultavasti koskaan ole millään planeetalla tapahtunut masentavampaa viisauden karilleajoa. Mutta se, että näitä harha-askeleita evolutionaaristen universumien asioissa sattuu, ei ole mitään hämmästyttävää. Olemme osa jättiläismäistä luomakuntaa, eikä ole laisinkaan outoa, ettei kaikki suju täydellisesti. Universumiamme ei luotu täydelliseksi. Täydellisyys on ikuinen päämäärämme, se ei ole lähtökohtamme.
Jos kysymyksessä olisi mekanistinen universumi, jos Ensimmäinen Suuri Lähde ja Keskus olisi vain voima eikä myös persoonallisuus, jos koko luomistulos olisi vain valtava fyysisen aineen kertymä, jota hallitsevat muuttumattomien energiatoimintojen luonnehtimat täsmälliset lait, silloin saattaisi täydellisyys vallita jopa universumistatuksen epätäydellisyydestä huolimatta. Mitään erimielisyyttä ei silloin olisi, mitään kitkaa ei esiintyisi. Mutta kehittyvässä universumissamme, jossa esiintyy suhteellista täydellisyyttä ja suhteellista epätäydellisyyttä, iloitsemme siitä, että erimielisyys ja väärinkäsitys ovat mahdollisia, sillä sitä kautta tulee todistetuksi, että maailmankaikkeudessa on ja siellä toimii persoonallisuus. Ja jos luomakuntamme on persoonallisuuden hallitsema eksistenssi, silloin voitte olla vakuuttuneita persoonallisuuden eloonjäämisen, edistymisen ja perillepääsyn mahdollisuuksista. Voimme suhtautua luottavaisesti persoonallisuuden kasvuun, kokemukseen ja uusien urien avautumiseen. Miten suurenmoinen onkaan universumi siinä, että se on persoonallinen ja edistyvä, ei pelkästään mekaaninen eikä edes passiivisesti täydellinen!
[Esittänyt Solonia, ”Puutarhan ääni” -serafi.]
Adam and Eve did fall from their high estate of material sonship down to the lowly status of mortal man. But that was not the fall of man. The human race has been uplifted despite the immediate consequences of the Adamic default. Although the divine plan of giving the violet race to the Urantia peoples miscarried, the mortal races have profited enormously from the limited contribution which Adam and his descendants made to the Urantia races.
There has been no “fall of man.” The history of the human race is one of progressive evolution, and the Adamic bestowal left the world peoples greatly improved over their previous biologic condition. The more superior stocks of Urantia now contain inheritance factors derived from as many as four separate sources: Andonite, Sangik, Nodite, and Adamic.
Adam should not be regarded as the cause of a curse on the human race. While he did fail in carrying forward the divine plan, while he did transgress his covenant with Deity, while he and his mate were most certainly degraded in creature status, notwithstanding all this, their contribution to the human race did much to advance civilization on Urantia.
In estimating the results of the Adamic mission on your world, justice demands the recognition of the condition of the planet. Adam was confronted with a well-nigh hopeless task when, with his beautiful mate, he was transported from Jerusem to this dark and confused planet. But had they been guided by the counsel of the Melchizedeks and their associates, and had they been more patient, they would have eventually met with success. But Eve listened to the insidious propaganda of personal liberty and planetary freedom of action. She was led to experiment with the life plasm of the material order of sonship in that she allowed this life trust to become prematurely commingled with that of the then mixed order of the original design of the Life Carriers which had been previously combined with that of the reproducing beings once attached to the staff of the Planetary Prince.
Never, in all your ascent to Paradise, will you gain anything by impatiently attempting to circumvent the established and divine plan by short cuts, personal inventions, or other devices for improving on the way of perfection, to perfection, and for eternal perfection.
All in all, there probably never was a more disheartening miscarriage of wisdom on any planet in all Nebadon. But it is not surprising that these missteps occur in the affairs of the evolutionary universes. We are a part of a gigantic creation, and it is not strange that everything does not work in perfection; our universe was not created in perfection. Perfection is our eternal goal, not our origin.
If this were a mechanistic universe, if the First Great Source and Center were only a force and not also a personality, if all creation were a vast aggregation of physical matter dominated by precise laws characterized by unvarying energy actions, then might perfection obtain, even despite the incompleteness of universe status. There would be no disagreement; there would be no friction. But in our evolving universe of relative perfection and imperfection we rejoice that disagreement and misunderstanding are possible, for thereby is evidenced the fact and the act of personality in the universe. And if our creation is an existence dominated by personality, then can you be assured of the possibilities of personality survival, advancement, and achievement; we can be confident of personality growth, experience, and adventure. What a glorious universe, in that it is personal and progressive, not merely mechanical or even passively perfect!
[Presented by Solonia, the seraphic “voice in the Garden.”]
SuomiEnglish
Aatami ja Eeva kylläkin lankesivat aineellisen pojan korkeasta tilastaan kuolevaisen ihmisen vähäiseen asemaan. Mutta kysymyksessä ei ollut ihmisen syntiinlankeemus. Ihmisrotu on kohentunut Aatamin ja Eevan rikkomuksen välittömistä seuraamuksista huolimatta. Vaikka jumalallinen suunnitelma violetin rodun antamisesta Urantian kansoille epäonnistui, kuolevaisrodut ovat hyötyneet valtavasti siitä vähäisestäkin annista, jonka Aatami ja hänen jälkeläisensä toivat Urantian roduille.
Adam and Eve did fall from their high estate of material sonship down to the lowly status of mortal man. But that was not the fall of man. The human race has been uplifted despite the immediate consequences of the Adamic default. Although the divine plan of giving the violet race to the Urantia peoples miscarried, the mortal races have profited enormously from the limited contribution which Adam and his descendants made to the Urantia races.
Mitään ”syntiinlankeemusta” ei ole tapahtunut. Ihmisrodun historia on edistyvän evoluution historiaa, ja maailman kansojen aiempaan biologiseen tilanteeseen verrattuna Aatamin anti jätti ne huomattavasti entistä parempaan kuntoon. Urantian korkeammantasoiset rotuainekset sisältävät nyt perintötekijöitä, jotka juontuvat jopa neljästä eri lähteestä: andoniiteilta, sangikeilta, nodiiteilta ja adamiiteilta.
There has been no “fall of man.” The history of the human race is one of progressive evolution, and the Adamic bestowal left the world peoples greatly improved over their previous biologic condition. The more superior stocks of Urantia now contain inheritance factors derived from as many as four separate sources: Andonite, Sangik, Nodite, and Adamic.
Aatamia ei tulisi pitää ihmissukukunnan yllä lepäävän minkään kirouksen aiheuttajana. Olkoonkin, ettei hänen onnistunut viedä jumalallista suunnitelmaa eteenpäin; olkoonkin, että hän rikkoi Jumaluuden kanssa tekemänsä sopimuksen; olkoonkin, että hän ja hänen puolisonsa vääjäämättömästi alennettiin luodun olennon statuksen osalta; kaikesta tästä huolimatta se, mitä heillä oli ihmissukukunnalle annettavanaan, teki paljon sivilisaation edistämiseksi Urantialla.
Adam should not be regarded as the cause of a curse on the human race. While he did fail in carrying forward the divine plan, while he did transgress his covenant with Deity, while he and his mate were most certainly degraded in creature status, notwithstanding all this, their contribution to the human race did much to advance civilization on Urantia.
Arvioitaessa Aatamin tehtäväkäynnin tuloksia teidän maailmassanne on oikeudenmukaisuuden nimessä otettava huomioon, missä tilassa planeetta oli. Aatamilla oli edessään jokseenkin toivoton tehtävä, kun hänet kauniin puolisonsa keralla tuotiin Jerusemista tälle pimeälle ja sekasortoiselle planeetalle. Mutta jos he olisivat pitäneet ohjenuoranaan Melkisedekien ja näiden työtovereiden antamia neuvoja ja jos he olisivat olleet kärsivällisempiä, he olisivat lopulta kohdanneet menestystä. Mutta Eeva kuunteli petollista propagandaa henkilökohtaisesta kahlitsemattomuudesta ja planetaarisesta toimintavapaudesta. Hän eksyi kokeilemaan Poikien aineellisen luokan elämänplasmalla salliessaan tämän hänelle uskotun elollismuodon sekoittua liian varhaisessa vaiheessa Elämänkantajien alun perin suunnittelemaan, tuolloin jo sekoittuneeseen luokkaan kuuluneen elämänplasman kanssa. Tämä puolestaan oli aiemmin yhdistynyt niiden jälkeläisiä tuottavien olentojen elämänplasmaan, jotka aikoinaan olivat kuuluneet Planeettaprinssin esikuntaan.
In estimating the results of the Adamic mission on your world, justice demands the recognition of the condition of the planet. Adam was confronted with a well-nigh hopeless task when, with his beautiful mate, he was transported from Jerusem to this dark and confused planet. But had they been guided by the counsel of the Melchizedeks and their associates, and had they been more patient, they would have eventually met with success. But Eve listened to the insidious propaganda of personal liberty and planetary freedom of action. She was led to experiment with the life plasm of the material order of sonship in that she allowed this life trust to become prematurely commingled with that of the then mixed order of the original design of the Life Carriers which had been previously combined with that of the reproducing beings once attached to the staff of the Planetary Prince.
Ette koko Paratiisiin-nousunne aikana voita koskaan mitään sillä, että yritätte kärsimättömästi välttyä säädetyn ja jumalallisen suunnitelman mukaisen tien läpikäymiseltä turvautumalla oikoteihin, omiin keksaisuihin ja muihin konsteihin muuttuaksenne entistä paremmiksi täydellisellä tiellä kohti täydellistymistä ja ikuista täydellisyyttä.
Never, in all your ascent to Paradise, will you gain anything by impatiently attempting to circumvent the established and divine plan by short cuts, personal inventions, or other devices for improving on the way of perfection, to perfection, and for eternal perfection.
Kaiken kaikkiaan koko Nebadonissa ei luultavasti koskaan ole millään planeetalla tapahtunut masentavampaa viisauden karilleajoa. Mutta se, että näitä harha-askeleita evolutionaaristen universumien asioissa sattuu, ei ole mitään hämmästyttävää. Olemme osa jättiläismäistä luomakuntaa, eikä ole laisinkaan outoa, ettei kaikki suju täydellisesti. Universumiamme ei luotu täydelliseksi. Täydellisyys on ikuinen päämäärämme, se ei ole lähtökohtamme.
All in all, there probably never was a more disheartening miscarriage of wisdom on any planet in all Nebadon. But it is not surprising that these missteps occur in the affairs of the evolutionary universes. We are a part of a gigantic creation, and it is not strange that everything does not work in perfection; our universe was not created in perfection. Perfection is our eternal goal, not our origin.
Jos kysymyksessä olisi mekanistinen universumi, jos Ensimmäinen Suuri Lähde ja Keskus olisi vain voima eikä myös persoonallisuus, jos koko luomistulos olisi vain valtava fyysisen aineen kertymä, jota hallitsevat muuttumattomien energiatoimintojen luonnehtimat täsmälliset lait, silloin saattaisi täydellisyys vallita jopa universumistatuksen epätäydellisyydestä huolimatta. Mitään erimielisyyttä ei silloin olisi, mitään kitkaa ei esiintyisi. Mutta kehittyvässä universumissamme, jossa esiintyy suhteellista täydellisyyttä ja suhteellista epätäydellisyyttä, iloitsemme siitä, että erimielisyys ja väärinkäsitys ovat mahdollisia, sillä sitä kautta tulee todistetuksi, että maailmankaikkeudessa on ja siellä toimii persoonallisuus. Ja jos luomakuntamme on persoonallisuuden hallitsema eksistenssi, silloin voitte olla vakuuttuneita persoonallisuuden eloonjäämisen, edistymisen ja perillepääsyn mahdollisuuksista. Voimme suhtautua luottavaisesti persoonallisuuden kasvuun, kokemukseen ja uusien urien avautumiseen. Miten suurenmoinen onkaan universumi siinä, että se on persoonallinen ja edistyvä, ei pelkästään mekaaninen eikä edes passiivisesti täydellinen!
If this were a mechanistic universe, if the First Great Source and Center were only a force and not also a personality, if all creation were a vast aggregation of physical matter dominated by precise laws characterized by unvarying energy actions, then might perfection obtain, even despite the incompleteness of universe status. There would be no disagreement; there would be no friction. But in our evolving universe of relative perfection and imperfection we rejoice that disagreement and misunderstanding are possible, for thereby is evidenced the fact and the act of personality in the universe. And if our creation is an existence dominated by personality, then can you be assured of the possibilities of personality survival, advancement, and achievement; we can be confident of personality growth, experience, and adventure. What a glorious universe, in that it is personal and progressive, not merely mechanical or even passively perfect!
[Esittänyt Solonia, ”Puutarhan ääni” -serafi.]
[Presented by Solonia, the seraphic “voice in the Garden.”]