Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
”Jumala on henki”. Hän on universaalinen hengellinen läsnäolo. Universaalinen Isä on infiniittinen hengellinen realiteetti; hän on ”suvereeni, ikuinen, kuolematon, näkymätön ja ainoa todellinen Jumala”. Vaikka olettekin ”Jumalan perillisiä”, teidän ei silti pidä ajatella, että Isä on muodoltaan ja fysiikaltaan teidän kaltaisenne siksi, että teidät sanotaan luodun ”hänen kuvakseen”, teidät, joissa asuvat hänen ikuisen läsnäolonsa keskusasuinsijalta matkaan lähetetyt Salaperäiset Opastajat. Henkiolennot ovat todellisia siitä huolimatta, että he ovat ihmissilmin näkymättömiä; vaikkeivät he olekaan lihaa ja verta.
Muinainen tietäjä sanoi: ”Ja katso, hän kulkee vierelläni, enkä minä häntä näe; hän kulkee edelläni, enkä minä silloinkaan häntä havaitse.” Saamme jatkuvasti tarkkailla Jumalan tekoja, saatamme olla sangen tietoisia hänen majesteettisen hallintonsa aineellisista todisteista, mutta harvoin saamme katsella hänen jumalallisuutensa näkyvää ilmentymää, emme edes nähdä hänen valtuutettunsa eli ihmisessä elävän hengen läsnäoloa.
Universaalinen Isä ei ole näkymätön siksi, että hän piilottelisi itseään vähäisiltä luoduiltaan, joiden kiusana ovat materialistiset vaivat ja rajoittuneet hengelliset kyvyt. Tilanne on pikemminkin se, että ”ette voi nähdä kasvojani, sillä yksikään kuolevainen ei voi minua nähdä ja elää”. Yksikään aineellinen ihminen ei voisi katsella Jumalan henkeä ja samalla säilyttää kuolevaisen olemassaolonsa. Jumalallisen persoonan läsnäolon kirkkaus ja hengellinen hohde on mahdoton lähestyttäväksi, jos lähestyjä on henkiolentojen alempiin ryhmiin kuuluva tai joku, joka kuuluu johonkin aineellisten persoonallisuuksien luokkaan. Isän henkilökohtaisen läsnäolon hengellinen valovoima on ”valkeus, jota yksikään kuolevainen ihminen ei voi lähestyä, jota yksikään aineellinen luotu ei ole nähnyt eikä voikaan nähdä.” Mutta ei ole välttämätöntä nähdä Jumalaa lihallisen ruumiin silmin hänet hengellistyneen mielen uskonnäkemyksen kautta tunnistaakseen.
Universaalisen Isän henkimäisyyden jakaa täysin hänen minuutensa kanssa yhtä olemassa olevainen Paratiisin Iankaikkinen Poika. Samalla tavalla, täysin ja varauksetta sekä Isä että Poika jakavat universaalisen ja ikuisen hengen heidän yhteisen persoonallisuutensa suhteen rinnakkaisen Äärettömän Hengen kanssa. Jumalan henki on itsessään ja itsestään absoluuttinen, Pojassa se on kvalifioimaton, Hengessä se on universaalinen, ja heissä kaikissa ja kaikkien heidän kauttansa se on infiniittinen.
Jumala on universaalinen henki; Jumala on yksi ja ainoa universaalinen persoona. Finiittisen luomistuloksen korkein persoonallinen realiteetti on henki; persoonallisen kosmoksen perimmäinen realiteetti on absoniittinen henki. Vain infiniittisyyden tasot ovat absoluuttisia, ja vain sellaisilla tasoilla vallitsee lopullinen ykseys aineen, mielen ja hengen välillä.
Universumeissa Jumala Isä on potentiaalisesti aineen, mielen ja hengen ylivalvoja. Vain kaukaisuuksiin ulottuvan persoonallisuuspiirinsä välityksellä Jumala on suoraan tekemisissä tahdollisista luoduista koostuvan laajan luomakunnan persoonallisuuksien kanssa, mutta yhteys häneen on saavutettavissa (Paratiisin ulkopuolella) vain hänen fragmentoimalla ilmaantuneiden entiteettiensä läsnä ollessa. Nämä osaset edustavat ulkona universumeissa olevaa Jumalan tahtoa. Tämä Paratiisihenki, joka asuu ajallisten kuolevaisten mielessä ja vaalii siellä eloonjäävän luodun kuolemattoman sielun kehittymistä, on Universaalisen Isän olemusta ja jumalallisuutta. Mutta tällaisten evolutionaaristen luotujen mieli on peräisin paikallisuniversumeista, ja tällaisen mielen on hankittava itselleen jumalallista täydellisyyttä sillä, että se saavuttaa ne hengellistä tuloksiinpääsyä merkitsevät kokemukselliset muodonmuutokset, jotka ovat väistämätön seuraus siitä, että luotu haluaa täyttää taivaallisen Isän tahdon.
Ihmisen sisäisessä kokemuksessa mieli yhdistyy aineeseen. Sellaiset aineellisuuteen kytkeytyneet mielet eivät voi jäädä eloon ruumiin kuolemassa. Se keino, jolla jäädään eloon, kätkeytyy niihin ihmistahdon mukautumiin ja niihin kuolevaisen mielen muodonmuutoksiin, joiden kautta tällaisesta jumalatietoisesta älyllisestä olennosta tulee asteittain hengen opettama ja lopulta hengen ohjaama. Tämä ihmismielen kehitys yhdistymästä aineen kanssa liitoksi hengen kanssa johtaa siihen, että kuolevaisen olennon mielen potentiaalisesti hengelliset osa-alueet muuntautuvat kuolemattoman sielun morontiarealiteeteiksi. Kuolevainen mieli, joka palvelee ainetta, tulee vääjäämättä käymään yhä aineellisemmaksi, ja tämän seurauksena se tulee lopulta kärsimään persoonallisuuden hävittämisen. Hengelle antautunut mieli käy vääjäämättä yhä hengellisemmäksi ja yltää lopulta ykseyteen eloon jäävän ja opastavan jumalallisen hengen kanssa, ja näin se saavuttaa pelastuksen ja persoonallisuuden olemassaolon ikuisuuden.
Olen tulossa Iankaikkisuudesta ja olen toistuvasti palannut Universaalisen Isän tykö. Tiedän, että Ensimmäinen Lähde ja Keskus, Ikuinen ja Universaalinen Isä, on todellinen ja persoonallinen. Tiedän, että samalla kun suuri Jumala on absoluuttinen, ikuinen ja infiniittinen, on hän myös hyvä, jumalallinen ja laupias. Tiedän tosiksi nämä suuret julistukset: ”Jumala on henki” ja ”Jumala on rakkaus”, ja universumeille nämä molemmat attribuutit paljastuvat täydellisimmin Iankaikkisessa Pojassa.
“God is spirit.” He is a universal spiritual presence. The Universal Father is an infinite spiritual reality; he is “the sovereign, eternal, immortal, invisible, and only true God.” Even though you are “the offspring of God,” you ought not to think that the Father is like yourselves in form and physique because you are said to be created “in his image”—indwelt by Mystery Monitors dispatched from the central abode of his eternal presence. Spirit beings are real, notwithstanding they are invisible to human eyes; even though they have not flesh and blood.
Said the seer of old: “Lo, he goes by me, and I see him not; he passes on also, but I perceive him not.” We may constantly observe the works of God, we may be highly conscious of the material evidences of his majestic conduct, but rarely may we gaze upon the visible manifestation of his divinity, not even to behold the presence of his delegated spirit of human indwelling.
The Universal Father is not invisible because he is hiding himself away from the lowly creatures of materialistic handicaps and limited spiritual endowments. The situation rather is: “You cannot see my face, for no mortal can see me and live.” No material man could behold the spirit God and preserve his mortal existence. The glory and the spiritual brilliance of the divine personality presence is impossible of approach by the lower groups of spirit beings or by any order of material personalities. The spiritual luminosity of the Father’s personal presence is a “light which no mortal man can approach; which no material creature has seen or can see.” But it is not necessary to see God with the eyes of the flesh in order to discern him by the faith-vision of the spiritualized mind.
The spirit nature of the Universal Father is shared fully with his coexistent self, the Eternal Son of Paradise. Both the Father and the Son in like manner share the universal and eternal spirit fully and unreservedly with their conjoint personality co-ordinate, the Infinite Spirit. God’s spirit is, in and of himself, absolute; in the Son it is unqualified, in the Spirit, universal, and in and by all of them, infinite.
God is a universal spirit; God is the universal person. The supreme personal reality of the finite creation is spirit; the ultimate reality of the personal cosmos is absonite spirit. Only the levels of infinity are absolute, and only on such levels is there finality of oneness between matter, mind, and spirit.
In the universes God the Father is, in potential, the overcontroller of matter, mind, and spirit. Only by means of his far-flung personality circuit does God deal directly with the personalities of his vast creation of will creatures, but he is contactable (outside of Paradise) only in the presences of his fragmented entities, the will of God abroad in the universes. This Paradise spirit that indwells the minds of the mortals of time and there fosters the evolution of the immortal soul of the surviving creature is of the nature and divinity of the Universal Father. But the minds of such evolutionary creatures originate in the local universes and must gain divine perfection by achieving those experiential transformations of spiritual attainment which are the inevitable result of a creature’s choosing to do the will of the Father in heaven.
In the inner experience of man, mind is joined to matter. Such material-linked minds cannot survive mortal death. The technique of survival is embraced in those adjustments of the human will and those transformations in the mortal mind whereby such a God-conscious intellect gradually becomes spirit taught and eventually spirit led. This evolution of the human mind from matter association to spirit union results in the transmutation of the potentially spirit phases of the mortal mind into the morontia realities of the immortal soul. Mortal mind subservient to matter is destined to become increasingly material and consequently to suffer eventual personality extinction; mind yielded to spirit is destined to become increasingly spiritual and ultimately to achieve oneness with the surviving and guiding divine spirit and in this way to attain survival and eternity of personality existence.
I come forth from the Eternal, and I have repeatedly returned to the presence of the Universal Father. I know of the actuality and personality of the First Source and Center, the Eternal and Universal Father. I know that, while the great God is absolute, eternal, and infinite, he is also good, divine, and gracious. I know the truth of the great declarations: “God is spirit” and “God is love,” and these two attributes are most completely revealed to the universe in the Eternal Son.
SuomiEnglish
”Jumala on henki”. Hän on universaalinen hengellinen läsnäolo. Universaalinen Isä on infiniittinen hengellinen realiteetti; hän on ”suvereeni, ikuinen, kuolematon, näkymätön ja ainoa todellinen Jumala”. Vaikka olettekin ”Jumalan perillisiä”, teidän ei silti pidä ajatella, että Isä on muodoltaan ja fysiikaltaan teidän kaltaisenne siksi, että teidät sanotaan luodun ”hänen kuvakseen”, teidät, joissa asuvat hänen ikuisen läsnäolonsa keskusasuinsijalta matkaan lähetetyt Salaperäiset Opastajat. Henkiolennot ovat todellisia siitä huolimatta, että he ovat ihmissilmin näkymättömiä; vaikkeivät he olekaan lihaa ja verta.
“God is spirit.” He is a universal spiritual presence. The Universal Father is an infinite spiritual reality; he is “the sovereign, eternal, immortal, invisible, and only true God.” Even though you are “the offspring of God,” you ought not to think that the Father is like yourselves in form and physique because you are said to be created “in his image”—indwelt by Mystery Monitors dispatched from the central abode of his eternal presence. Spirit beings are real, notwithstanding they are invisible to human eyes; even though they have not flesh and blood.
Muinainen tietäjä sanoi: ”Ja katso, hän kulkee vierelläni, enkä minä häntä näe; hän kulkee edelläni, enkä minä silloinkaan häntä havaitse.” Saamme jatkuvasti tarkkailla Jumalan tekoja, saatamme olla sangen tietoisia hänen majesteettisen hallintonsa aineellisista todisteista, mutta harvoin saamme katsella hänen jumalallisuutensa näkyvää ilmentymää, emme edes nähdä hänen valtuutettunsa eli ihmisessä elävän hengen läsnäoloa.
Said the seer of old: “Lo, he goes by me, and I see him not; he passes on also, but I perceive him not.” We may constantly observe the works of God, we may be highly conscious of the material evidences of his majestic conduct, but rarely may we gaze upon the visible manifestation of his divinity, not even to behold the presence of his delegated spirit of human indwelling.
Universaalinen Isä ei ole näkymätön siksi, että hän piilottelisi itseään vähäisiltä luoduiltaan, joiden kiusana ovat materialistiset vaivat ja rajoittuneet hengelliset kyvyt. Tilanne on pikemminkin se, että ”ette voi nähdä kasvojani, sillä yksikään kuolevainen ei voi minua nähdä ja elää”. Yksikään aineellinen ihminen ei voisi katsella Jumalan henkeä ja samalla säilyttää kuolevaisen olemassaolonsa. Jumalallisen persoonan läsnäolon kirkkaus ja hengellinen hohde on mahdoton lähestyttäväksi, jos lähestyjä on henkiolentojen alempiin ryhmiin kuuluva tai joku, joka kuuluu johonkin aineellisten persoonallisuuksien luokkaan. Isän henkilökohtaisen läsnäolon hengellinen valovoima on ”valkeus, jota yksikään kuolevainen ihminen ei voi lähestyä, jota yksikään aineellinen luotu ei ole nähnyt eikä voikaan nähdä.” Mutta ei ole välttämätöntä nähdä Jumalaa lihallisen ruumiin silmin hänet hengellistyneen mielen uskonnäkemyksen kautta tunnistaakseen.
The Universal Father is not invisible because he is hiding himself away from the lowly creatures of materialistic handicaps and limited spiritual endowments. The situation rather is: “You cannot see my face, for no mortal can see me and live.” No material man could behold the spirit God and preserve his mortal existence. The glory and the spiritual brilliance of the divine personality presence is impossible of approach by the lower groups of spirit beings or by any order of material personalities. The spiritual luminosity of the Father’s personal presence is a “light which no mortal man can approach; which no material creature has seen or can see.” But it is not necessary to see God with the eyes of the flesh in order to discern him by the faith-vision of the spiritualized mind.
Universaalisen Isän henkimäisyyden jakaa täysin hänen minuutensa kanssa yhtä olemassa olevainen Paratiisin Iankaikkinen Poika. Samalla tavalla, täysin ja varauksetta sekä Isä että Poika jakavat universaalisen ja ikuisen hengen heidän yhteisen persoonallisuutensa suhteen rinnakkaisen Äärettömän Hengen kanssa. Jumalan henki on itsessään ja itsestään absoluuttinen, Pojassa se on kvalifioimaton, Hengessä se on universaalinen, ja heissä kaikissa ja kaikkien heidän kauttansa se on infiniittinen.
The spirit nature of the Universal Father is shared fully with his coexistent self, the Eternal Son of Paradise. Both the Father and the Son in like manner share the universal and eternal spirit fully and unreservedly with their conjoint personality co-ordinate, the Infinite Spirit. God’s spirit is, in and of himself, absolute; in the Son it is unqualified, in the Spirit, universal, and in and by all of them, infinite.
Jumala on universaalinen henki; Jumala on yksi ja ainoa universaalinen persoona. Finiittisen luomistuloksen korkein persoonallinen realiteetti on henki; persoonallisen kosmoksen perimmäinen realiteetti on absoniittinen henki. Vain infiniittisyyden tasot ovat absoluuttisia, ja vain sellaisilla tasoilla vallitsee lopullinen ykseys aineen, mielen ja hengen välillä.
God is a universal spirit; God is the universal person. The supreme personal reality of the finite creation is spirit; the ultimate reality of the personal cosmos is absonite spirit. Only the levels of infinity are absolute, and only on such levels is there finality of oneness between matter, mind, and spirit.
Universumeissa Jumala Isä on potentiaalisesti aineen, mielen ja hengen ylivalvoja. Vain kaukaisuuksiin ulottuvan persoonallisuuspiirinsä välityksellä Jumala on suoraan tekemisissä tahdollisista luoduista koostuvan laajan luomakunnan persoonallisuuksien kanssa, mutta yhteys häneen on saavutettavissa (Paratiisin ulkopuolella) vain hänen fragmentoimalla ilmaantuneiden entiteettiensä läsnä ollessa. Nämä osaset edustavat ulkona universumeissa olevaa Jumalan tahtoa. Tämä Paratiisihenki, joka asuu ajallisten kuolevaisten mielessä ja vaalii siellä eloonjäävän luodun kuolemattoman sielun kehittymistä, on Universaalisen Isän olemusta ja jumalallisuutta. Mutta tällaisten evolutionaaristen luotujen mieli on peräisin paikallisuniversumeista, ja tällaisen mielen on hankittava itselleen jumalallista täydellisyyttä sillä, että se saavuttaa ne hengellistä tuloksiinpääsyä merkitsevät kokemukselliset muodonmuutokset, jotka ovat väistämätön seuraus siitä, että luotu haluaa täyttää taivaallisen Isän tahdon.
In the universes God the Father is, in potential, the overcontroller of matter, mind, and spirit. Only by means of his far-flung personality circuit does God deal directly with the personalities of his vast creation of will creatures, but he is contactable (outside of Paradise) only in the presences of his fragmented entities, the will of God abroad in the universes. This Paradise spirit that indwells the minds of the mortals of time and there fosters the evolution of the immortal soul of the surviving creature is of the nature and divinity of the Universal Father. But the minds of such evolutionary creatures originate in the local universes and must gain divine perfection by achieving those experiential transformations of spiritual attainment which are the inevitable result of a creature’s choosing to do the will of the Father in heaven.
Ihmisen sisäisessä kokemuksessa mieli yhdistyy aineeseen. Sellaiset aineellisuuteen kytkeytyneet mielet eivät voi jäädä eloon ruumiin kuolemassa. Se keino, jolla jäädään eloon, kätkeytyy niihin ihmistahdon mukautumiin ja niihin kuolevaisen mielen muodonmuutoksiin, joiden kautta tällaisesta jumalatietoisesta älyllisestä olennosta tulee asteittain hengen opettama ja lopulta hengen ohjaama. Tämä ihmismielen kehitys yhdistymästä aineen kanssa liitoksi hengen kanssa johtaa siihen, että kuolevaisen olennon mielen potentiaalisesti hengelliset osa-alueet muuntautuvat kuolemattoman sielun morontiarealiteeteiksi. Kuolevainen mieli, joka palvelee ainetta, tulee vääjäämättä käymään yhä aineellisemmaksi, ja tämän seurauksena se tulee lopulta kärsimään persoonallisuuden hävittämisen. Hengelle antautunut mieli käy vääjäämättä yhä hengellisemmäksi ja yltää lopulta ykseyteen eloon jäävän ja opastavan jumalallisen hengen kanssa, ja näin se saavuttaa pelastuksen ja persoonallisuuden olemassaolon ikuisuuden.
In the inner experience of man, mind is joined to matter. Such material-linked minds cannot survive mortal death. The technique of survival is embraced in those adjustments of the human will and those transformations in the mortal mind whereby such a God-conscious intellect gradually becomes spirit taught and eventually spirit led. This evolution of the human mind from matter association to spirit union results in the transmutation of the potentially spirit phases of the mortal mind into the morontia realities of the immortal soul. Mortal mind subservient to matter is destined to become increasingly material and consequently to suffer eventual personality extinction; mind yielded to spirit is destined to become increasingly spiritual and ultimately to achieve oneness with the surviving and guiding divine spirit and in this way to attain survival and eternity of personality existence.
Olen tulossa Iankaikkisuudesta ja olen toistuvasti palannut Universaalisen Isän tykö. Tiedän, että Ensimmäinen Lähde ja Keskus, Ikuinen ja Universaalinen Isä, on todellinen ja persoonallinen. Tiedän, että samalla kun suuri Jumala on absoluuttinen, ikuinen ja infiniittinen, on hän myös hyvä, jumalallinen ja laupias. Tiedän tosiksi nämä suuret julistukset: ”Jumala on henki” ja ”Jumala on rakkaus”, ja universumeille nämä molemmat attribuutit paljastuvat täydellisimmin Iankaikkisessa Pojassa.
I come forth from the Eternal, and I have repeatedly returned to the presence of the Universal Father. I know of the actuality and personality of the First Source and Center, the Eternal and Universal Father. I know that, while the great God is absolute, eternal, and infinite, he is also good, divine, and gracious. I know the truth of the great declarations: “God is spirit” and “God is love,” and these two attributes are most completely revealed to the universe in the Eternal Son.