Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Henkeen fuusioituneiden kuolevaisten toimialue rajoittuu yleisesti ottaen paikallisuniversumiin, Poikaan fuusioituneet eloonjääneet ovat sidottuja superuniversumiin, Suuntaajaan fuusioituneiden kuolevaisten on määrä tunkeutua universumien universumin läpi. Kuolevaiseen fuusioituneet henget nousevat aina alkuperänsä mukaiselle tasolle; tällaiset henkientiteetit palaavat vääjäämättä sfäärille, jolta ne ovat alun perin lähtöisin.
Henkeen fuusioituneet kuolevaiset ovat peräisin paikallisuniversumista. He eivät tavallisesti nouse synnyintoimipiirinsä rajoja pitemmälle, heidät täyttävän hengen avaruusulottuman rajojen tuolle puolen. Poikaan fuusioituneet ylösnousemukselliset kohoavat niin ikään henkivarustuksensa lähteelle, sillä paljolti niin kuin Luoja-Pojan Totuuden Henki kohdentuu hänen kumppaninaan olevaan Jumalalliseen Hoivaajaan, hänen ”fuusiohenkensä” toteutuu korkeampien universumien Heijastavissa Hengissä. Tällainen henkisuhde Seitsenkertaisen Jumalan paikallis- ja superuniversumitasojen välillä saattaa olla vaikea selitettäväksi, mutta vaikea sitä ei ole havaita, sillä se paljastuu erehtymättömästi Heijastavien Henkien lapsissa, Luoja-Poikien sekonafi-Äänissä. Ajatuksensuuntaaja, joka on peräisin Paratiisin-Isältä, ei koskaan pysähdy, ennen kuin kuolevainen poika seisoo kasvotusten ikuisen Jumalan edessä.
Saattaa näyttää siltä, että yhdistymismenetelmässä ilmenevä mystinen epävakaisuus, jonka johdosta kuolevainen olento joko ei fuusioidu tai ei voikaan ikuisiksi ajoiksi fuusioitua sisäiseen Ajatuksensuuntaajaan, paljastaa, että ylösnousemussuunnitelmassa on vikaa. Poikaan ja Henkeen fuusioituminen tosin näyttävät ikään kuin korvaavan selittämättömiä puutteita paratiisinsaavuttamissuunitelman jossakin yksityiskohdassa. Mutta kaikki tällaiset päätelmät ovat vääriä. Meille opetetaan, että kaikki nämä tapahtumat tulevat esille Maailmankaikkeuden Korkeimpien Hallitsijoiden säätämien kumoamattomien lakien mukaisesti.
Olemme eritelleet tätä ongelmaa ja tulleet siihen epäilyksettömään johtopäätökseen, että kaikkien kuolevaisten sitominen perimmäiseen päämäärään Paratiisissa olisi epäoikeudenmukaista ajallis-avaruudellisia universumeja kohtaan sikäli, että Luoja-Poikien ja Päivien Muinaisten hovit olisivat siinä tapauksessa kokonaan riippuvaisia vain läpikulkumatkalla korkeampiin maailmoihin olevien palveluksista. Ja näyttää todellakin olevan mitä suurimmassa määrin paikallaan, että jokaisen paikallisuniversumin ja jokaisen superuniversumin hallituksen käyttöön annetaan vakinainen ryhmä ylösnousemuskansalaisia; että näiden hallintokoneistojen toimintaa rikastuttavat vakinaisen aseman omaavien, tiettyjen ylevöitettyjen kuolevaisryhmien – abandontereiden ja susatia-olentojen evolutionaaristen täydentäjien – ponnistelut. Onkin aivan ilmeistä, että nykyinen ylösnousemusjärjestys toimittaa ajallisuuden ja avaruuden hallintokoneistoille tehokkaasti juuri tällaisia ylösnousemusolentojen ryhmiä. Ja olemme monesti ihmetelleet: Onko tämä kaikki Kokonaisuniversumin Arkkitehtien kaikenpuolin viisaitten suunnitelmien tarkoituksellinen osa, jonka on määrä antaa Luoja-Poikien ja Päivien Muinaisten käyttöön pysyvää, taivasmatkalaisista koostuvaa väestöä, kehityksen tuloksena syntyneiden kansalaisten luokat, jotka käyvät yhä pätevämmiksi viemään eteenpäin näiden toimipiirien asioita tulevina universumiaikakausina?
Kuolevaisten kohtalossa esiintyvä tämänlaatuinen eroavuus ei millään tavoin osoita, että toinen välttämättä olisi suurenmoisempi tai vähämerkityksisempi kuin toinen, vaan pelkästään sitä, että ne ovat erilaisia. Suuntaajaan fuusioituneilla ylösnousemuksellisilla on todellakin finaliittien suurenmoinen ja ylevä elämänura, joka levittäytyy heidän eteensä ikuisessa tulevaisuudessa, mutta tämä ei merkitse, että heitä pidettäisiin heidän ylösnousemuksellisia veljiään parempina. Mitään suosimista, mitään mielivaltaisuutta, ei kuolevaisten eloonjäämiseen tähtäävän jumalallisen suunnitelman valikoivaan soveltamiseen sisälly.
Vaikka Suuntaajaan fuusioituneet finaliitit ilmeisesti saavatkin nauttia kaikkein laajimmista palvelumahdollisuuksista, tämän päämäärän saavuttaminen sulkee heiltä automaattisesti mahdollisuuden osallistua jonkin universumin tai superuniversumin loputtoman pitkään kamppailuun sen varhaisemmista ja vakiintumattomammista aikakausista alkaen ja suhteellisen täydellisyyden saavuttamisen myöhempiin ja vakiintuneisiin aikoihin päätyen. Lopullisuuden saavuttajat saavat verratonta ja laaja-alaista kokemusta palvellessaan väliaikaisesti suuruniversumin kaikilla seitsemällä lohkolla, mutta tavallisesti he eivät saa sellaista perinpohjaista tietoa mistään universumista, joka jo nyt on ominaista Nebadonin Täyttymyksen Yhteisöön kuuluville Henkeen fuusioituneille veteraaneille. Näillä yksilöillä on mahdollisuus omin silmin nähdä planetaaristen aikakausien ketju, kun nämä aikakaudet puhkeavat kukkaansa yksi toisensa perään kymmenessä miljoonassa asutussa maailmassa. Ja tällaisten paikallisuniversumin kansalaisten uskollisessa palvelussa kokemus karttuu kokemuksen päälle kunnes ajan täyttyessä kypsyy se korkealaatuinen viisaus, jonka saa aikaan kohdentunut kokemus – arvovaltainen viisaus – ja tämä on itsessään elintärkeä tekijä jokaisen paikallisuniversumin vakiintumisessa.
Sama tilanne, joka vallitsee Henkeen fuusioituneiden kohdalla, vallitsee myös Uversan asukkaan aseman saavuttaneiden, Poikaan fuusioituneiden kuolevaisten kohdalla. Jotkut näistä olennoista ovat peräisin Orvontonin varhaisimmilta aikakausilta, ja he edustavat hitaasti kertyvää joukkoa, jolla on ymmärrystä syventävää viisautta ja joka suorittaa alati laajenevaa palvelua seitsemännen superuniversumin hyvinvoinnin ja lopulta koittavan vakiintumisen hyväksi.
Mikä tulee olemaan näiden paikallis- ja superuniversumin kansalaisten pysyväisyhteisöjen perimmäinen kohtalo, sitä emme tiedä. Mutta on täysin mahdollista, että silloin kun Paratiisin finaliitit ovat raivaamassa jumalallisuuden laajenevia rajamaita ensimmäisen ulkoavaruustason planeettajärjestelmissä, heidän ylösnousemuksellisen, evolutionaarisen kamppailun aikaiset Poikaan ja Henkeen fuusioituneet veljensä ovat omalta osaltaan vastuullisina edistämässä täydellistyneiden superuniversumien kokemuksellisen tasapainon ylläpitämistä, samalla kun he ovat valmiita toivottamaan tervetulleiksi Paratiisiin tulvivan pyhiinvaeltajien virran, pyhiinvaeltajien, jotka tuona kaukaisena ajankohtana mahdollisesti tulvehtivat sisään Orvontonin ja sen sisarluomusten kautta ikään kuin valtavana henkeä etsivänä, näistä nykyisin vielä kartoittamattomista ja asuttamattomista ulkoavaruuden galakseista tulevana vuolaana virtana.
Vaikka Henkeen fuusioituvien enemmistö palvelee pysyvästi paikallisuniversumien kansalaisina, kaikki eivät kuitenkaan tee niin. Jos heidän universumissa suorittamansa hoivaamisen jokin vaihe edellyttäisi heidän henkilökohtaista läsnäoloaan superuniversumissa, näissä kansalaisissa toteutettaisiin sellaisia olemukseen käyviä muutoksia, jotka mahdollistaisivat heidän nousunsa korkeampaan universumiin. Ja sen jälkeen kun Taivaalliset Vartijat saapuvat mukanaan määräys esitellä tällaiset Henkeen fuusioituneet kuolevaiset Päivien Muinaisten hoveissa, heidän näin toteutettu nousunsa olisi peruuttamaton. Heistä tulee superuniversumin suojatteja, jotka palvelevat Taivaallisten Vartijoitten avustajina, ja he palvelevat pysyvästi tässä asemassa niitä muutamia lukuun ottamatta, jotka vuorostaan kutsutaan Paratiisin ja Havonan palvelukseen.
Henkeen fuusioituneiden veljiensä tavoin Poikaan fuusioituneetkaan eivät kulje Havonan läpi eivätkä saavuta Paratiisia, elleivät he ole läpikäyneet tiettyjä modifioivia muodonmuutoksia. Tällaisia muutoksia on hyvistä ja riittävistä syistä tehty muutamiin Poikaan fuusioituneisiin eloonjääneisiin, ja näitä olentoja voi aina silloin tällöin tavata keskusuniversumin seitsemällä kehällä. Näin siis jokin määrä joko Poikaan tai Henkeen fuusioituneista kuolevaisistakin itse asiassa nousee Paratiisiin, saavuttaa päämäärän, joka monin tavoin vastaa Isään fuusioituneita kuolevaisia odottavaa päämäärää.
Isään fuusioituneet kuolevaiset ovat potentiaalisia finaliitteja. Heidän määränpäänsä on Universaalinen Isä, ja hänet he toki saavuttavatkin, mutta nykyisen universumiaikakauden kuluessa finaliitit eivät sinänsä ole päämääränsaavuttajia. He pysyvät viimeistelemättöminä luotuina, kuudennen asteen henkinä, eivätkä he sen vuoksi toimi valoa ja elämää edeltävän statuksen omaavissa evolutionaarisissa maailmoissa.
Kun kuolevaisfinaliitti on Kolminaisuuden syleilemä; kun hänestä tulee Kolminaistettu Poika, vaikkapa Voimallinen Sanansaattaja, silloin tämä finaliitti on saavuttanut määränpään, ainakin nykyistä universumiaikakautta ajatellen. Saattaa olla, etteivät Voimalliset Sanansaattajat eivätkä heidän toverinsa aivan tarkkaan ottaen ole seitsemännen asteen henkiä, mutta joidenkin muiden seikkojen lisäksi Kolminaisuuden syleily antaa heille kaiken, minkä finaliitti on joskus saavuttava seitsemännen asteen henkenä. Sen jälkeen kun Henkeen fuusioituneet tai Poikaan fuusioituneet kuolevaiset on kolminaistettu, he kulkevat Paratiisin-kokemuksen läpi Suuntaajaan fuusioituneiden taivasmatkalaisten mukana, joihin verrattuina he ovat silloin identtisiä kaikissa superuniversumin hallintoon liittyvissä asioissa. Nämä Valikoidut Kolminaistetut Pojat tai Perillepääsyn Kolminaistetut Pojat ovat ainakin tällä haavaa viimeisteltyjä luotuja, toisin kuin finaliitit, jotka nykyisellään ovat viimeistelemättömiä luotuja.
Niinpä loppujen lopuksi olisi tuskin oikein käyttää sanoja ”suurenmoisempi” tai ”vähämerkityksisempi” verrattaessa poikien ylösnousevien luokkien kohtaloita. Kaikille tällaisille Jumalan pojille on yhteistä se, että Jumala on heidän isänsä, ja Jumala rakastaa kutakin luotua poikaansa yhtäläisesti; hän ei pidä toisen taivaaseennousijan päämäärää yhtään sen parempana kuin hän myöskään pitää parempana niitä luotuja, jotka saattavat tällaiset määränpäät saavuttaa. Isä rakastaa jokaista poikaansa, eikä tuo rakkaus ole vähempää kuin totista, pyhää, jumalallista, rajatonta, ikuista ja ainutlaatuista – rakkautta, jota osoitetaan tälle pojalle ja tuolle pojalle yksilöllisesti, henkilökohtaisesti ja yksinomaisesti. Ja tällainen rakkaus saattaa kerta kaikkiaan varjoon kaikki muut tosiasiat. Poikaus on suurenmoisin suhde, joka luodulla voi Luojaan olla.
Kuolevaisina voitte nyt nähdä paikkanne jumalallisten poikien perheessä ja alkaa tuntea velvollisuutta niiden etujen hyväksikäyttämiseen, joita kuolevaisten eloonjäämiseen tähtäävässä Paratiisin suunnitelmassa ja tämän suunnitelman kautta niin auliisti tarjotaan. Tätä suunnitelmaahan on erään lahjoittautuneen Pojan elämänkokemus sangen suuresti laajentanut ja valaissut. Kaikki mahdollisuudet ja kaikki voimat on asetettu käyttöön sen varmistamiseksi, että lopulta saavutatte jumalallisen täydellisyyden päämäärän Paratiisissa.
[Esittänyt Salvingtonin Gabrielin esikuntaan väliaikaisesti kiinnitetty Voimallinen Sanansaattaja.]
Spirit-fused mortals are, generally speaking, confined to a local universe; Son-fused survivors are restricted to a superuniverse; Adjuster-fused mortals are destined to penetrate the universe of universes. The spirits of mortal fusion always ascend to the level of origin; such spirit entities unfailingly return to the sphere of primal source.
Spirit-fused mortals are of the local universe; they do not, ordinarily, ascend beyond the confines of their native realm, beyond the boundaries of the space range of the spirit that pervades them. Son-fused ascenders likewise rise to the source of spirit endowment, for much as the Truth Spirit of a Creator Son focalizes in the associated Divine Minister, so is his “fusion spirit” implemented in the Reflective Spirits of the higher universes. Such spirit relationship between the local and the superuniverse levels of God the Sevenfold may be difficult of explanation but not of discernment, being unmistakably revealed in those children of the Reflective Spirits—the secoraphic Voices of the Creator Sons. The Thought Adjuster, hailing from the Father on Paradise, never stops until the mortal son stands face to face with the eternal God.
The mysterious variable in associative technique whereby a mortal being does not or cannot become eternally fused with the indwelling Thought Adjuster may seem to disclose a flaw in the ascension scheme; Son and Spirit fusion do, superficially, resemble compensations of unexplained failures in some detail of the Paradise-attainment plan; but all such conclusions stand in error; we are taught that all these happenings unfold in obedience to the established laws of the Supreme Universe Rulers.
We have analyzed this problem and have reached the undoubted conclusion that the consignment of all mortals to an ultimate Paradise destiny would be unfair to the time-space universes inasmuch as the courts of the Creator Sons and of the Ancients of Days would then be wholly dependent on the services of those who were in transit to higher realms. And it does seem to be no more than fitting that the local and the superuniverse governments should each be provided with a permanent group of ascendant citizenship; that the functions of these administrations should be enriched by the efforts of certain groups of glorified mortals who are of permanent status, evolutionary complements of the abandonters and of the susatia. Now it is quite obvious that the present ascension scheme effectively provides the time-space administrations with just such groups of ascendant creatures; and we have many times wondered: Does all this represent an intended part of the all-wise plans of the Architects of the Master Universe designed to provide the Creator Sons and the Ancients of Days with a permanent ascendant population? with evolved orders of citizenship that will become increasingly competent to carry forward the affairs of these realms in the universe ages to come?
That mortal destinies do thus vary in no wise proves that one is necessarily greater or lesser than another, merely that they differ. Adjuster-fused ascenders do indeed have a grand and glorious career as finaliters spread out before them in the eternal future, but this does not mean that they are preferred above their ascendant brethren. There is no favoritism, nothing arbitrary, in the selective operation of the divine plan of mortal survival.
While the Adjuster-fused finaliters obviously enjoy the widest service opportunity of all, the attainment of this goal automatically shuts them off from the chance to participate in the agelong struggle of some one universe or superuniverse, from the earlier and less settled epochs to the later and established eras of relative perfection attainment. Finaliters acquire a marvelous and far-flung experience of transient service in all seven segments of the grand universe, but they do not ordinarily acquire that intimate knowledge of any one universe which even now characterizes the Spirit-fused veterans of the Nebadon Corps of Completion. These individuals enjoy an opportunity to witness the ascending processional of the planetary ages as they unfold one by one on ten million inhabited worlds. And in the faithful service of such local universe citizens, experience superimposes upon experience until the fullness of time ripens that high quality of wisdom which is engendered by focalized experience—authoritative wisdom—and this in itself is a vital factor in the settling of any local universe.
As it is with the Spirit fusers, so is it with those Son-fused mortals who have achieved residential status on Uversa. Some of these beings hail from the earliest epochs of Orvonton, and they represent a slowly accumulating body of insight-deepening wisdom which is making ever-augmenting service contributions to the welfare and eventual settlement of the seventh superuniverse.
What the ultimate destiny of these stationary orders of local and of superuniverse citizenship will be we do not know, but it is quite possible that, when the Paradise finaliters are pioneering the expanding frontiers of divinity in the planetary systems of the first outer space level, their Son- and Spirit-fused brethren of the ascendant evolutionary struggle will be acceptably contributing to the maintenance of the experiential equilibrium of the perfected superuniverses while they stand ready to welcome the incoming stream of Paradise pilgrims who may, at that distant day, pour in through Orvonton and its sister creations as a vast spirit-questing torrent from these now uncharted and uninhabited galaxies of outer space.
While the majority of Spirit fusers serve permanently as citizens of the local universes, all do not. If some phase of their universe ministry should require their personal presence in the superuniverse, then would such transformations of being be wrought in these citizens as would enable them to ascend to the higher universe; and upon the arrival of the Celestial Guardians with orders to present such Spirit-fused mortals at the courts of the Ancients of Days, they would so ascend, never to return. They become wards of the superuniverse, serving as assistants to the Celestial Guardians and permanently, save for those few who are in turn summoned to the service of Paradise and Havona.
Like their Spirit-fused brethren, the Son fusers neither traverse Havona nor attain Paradise unless they have undergone certain modifying transformations. For good and sufficient reasons, such changes have been wrought in certain Son-fused survivors, and these beings are to be encountered ever and anon on the seven circuits of the central universe. Thus it is that certain numbers of both the Son- and the Spirit-fused mortals do actually ascend to Paradise, do attain a goal in many ways equal to that which awaits the Father-fused mortals.
Father-fused mortals are potential finaliters; their destination is the Universal Father, and him they do attain, but within the purview of the present universe age, finaliters, as such, are not destiny attainers. They remain unfinished creatures—sixth-stage spirits—and hence nonactive in the evolutionary domains of prelight-and-life status.
When a mortal finaliter is Trinity embraced—becomes a Trinitized Son, such as a Mighty Messenger—then has that finaliter attained destiny, at least for the present universe age. Mighty Messengers and their fellows may not in the exact sense be seventh-stage spirits, but in addition to other things the Trinity embrace endows them with everything which a finaliter will sometime achieve as a seventh-stage spirit. After Spirit-fused or Son-fused mortals are trinitized, they pass through the Paradise experience with the Adjuster-fused ascenders, with whom they are then identical in all matters pertaining to superuniverse administration. These Trinitized Sons of Selection or of Attainment at least for now are finished creatures, in contrast to the finaliters, who are at present unfinished creatures.
Thus, in the final analysis, it would be hardly proper to use the words “greater” or “lesser” in contrasting the destinies of the ascending orders of sonship. Every such son of God shares the fatherhood of God, and God loves each of his creature sons alike; he is no more a respecter of ascendant destinies than is he of the creatures who may attain such destinies. The Father loves each of his sons, and that affection is not less than true, holy, divine, unlimited, eternal, and unique—a love bestowed upon this son and upon that son, individually, personally, and exclusively. And such a love utterly eclipses all other facts. Sonship is the supreme relationship of the creature to the Creator.
As mortals you can now recognize your place in the family of divine sonship and begin to sense the obligation to avail yourselves of the advantages so freely provided in and by the Paradise plan for mortal survival, which plan has been so enhanced and illuminated by the life experience of a bestowal Son. Every facility and all power have been provided for insuring your ultimate attainment of the Paradise goal of divine perfection.
[Presented by a Mighty Messenger temporarily attached to the staff of Gabriel of Salvington.]
SuomiEnglish
Henkeen fuusioituneiden kuolevaisten toimialue rajoittuu yleisesti ottaen paikallisuniversumiin, Poikaan fuusioituneet eloonjääneet ovat sidottuja superuniversumiin, Suuntaajaan fuusioituneiden kuolevaisten on määrä tunkeutua universumien universumin läpi. Kuolevaiseen fuusioituneet henget nousevat aina alkuperänsä mukaiselle tasolle; tällaiset henkientiteetit palaavat vääjäämättä sfäärille, jolta ne ovat alun perin lähtöisin.
Spirit-fused mortals are, generally speaking, confined to a local universe; Son-fused survivors are restricted to a superuniverse; Adjuster-fused mortals are destined to penetrate the universe of universes. The spirits of mortal fusion always ascend to the level of origin; such spirit entities unfailingly return to the sphere of primal source.
Henkeen fuusioituneet kuolevaiset ovat peräisin paikallisuniversumista. He eivät tavallisesti nouse synnyintoimipiirinsä rajoja pitemmälle, heidät täyttävän hengen avaruusulottuman rajojen tuolle puolen. Poikaan fuusioituneet ylösnousemukselliset kohoavat niin ikään henkivarustuksensa lähteelle, sillä paljolti niin kuin Luoja-Pojan Totuuden Henki kohdentuu hänen kumppaninaan olevaan Jumalalliseen Hoivaajaan, hänen ”fuusiohenkensä” toteutuu korkeampien universumien Heijastavissa Hengissä. Tällainen henkisuhde Seitsenkertaisen Jumalan paikallis- ja superuniversumitasojen välillä saattaa olla vaikea selitettäväksi, mutta vaikea sitä ei ole havaita, sillä se paljastuu erehtymättömästi Heijastavien Henkien lapsissa, Luoja-Poikien sekonafi-Äänissä. Ajatuksensuuntaaja, joka on peräisin Paratiisin-Isältä, ei koskaan pysähdy, ennen kuin kuolevainen poika seisoo kasvotusten ikuisen Jumalan edessä.
Spirit-fused mortals are of the local universe; they do not, ordinarily, ascend beyond the confines of their native realm, beyond the boundaries of the space range of the spirit that pervades them. Son-fused ascenders likewise rise to the source of spirit endowment, for much as the Truth Spirit of a Creator Son focalizes in the associated Divine Minister, so is his “fusion spirit” implemented in the Reflective Spirits of the higher universes. Such spirit relationship between the local and the superuniverse levels of God the Sevenfold may be difficult of explanation but not of discernment, being unmistakably revealed in those children of the Reflective Spirits—the secoraphic Voices of the Creator Sons. The Thought Adjuster, hailing from the Father on Paradise, never stops until the mortal son stands face to face with the eternal God.
Saattaa näyttää siltä, että yhdistymismenetelmässä ilmenevä mystinen epävakaisuus, jonka johdosta kuolevainen olento joko ei fuusioidu tai ei voikaan ikuisiksi ajoiksi fuusioitua sisäiseen Ajatuksensuuntaajaan, paljastaa, että ylösnousemussuunnitelmassa on vikaa. Poikaan ja Henkeen fuusioituminen tosin näyttävät ikään kuin korvaavan selittämättömiä puutteita paratiisinsaavuttamissuunitelman jossakin yksityiskohdassa. Mutta kaikki tällaiset päätelmät ovat vääriä. Meille opetetaan, että kaikki nämä tapahtumat tulevat esille Maailmankaikkeuden Korkeimpien Hallitsijoiden säätämien kumoamattomien lakien mukaisesti.
The mysterious variable in associative technique whereby a mortal being does not or cannot become eternally fused with the indwelling Thought Adjuster may seem to disclose a flaw in the ascension scheme; Son and Spirit fusion do, superficially, resemble compensations of unexplained failures in some detail of the Paradise-attainment plan; but all such conclusions stand in error; we are taught that all these happenings unfold in obedience to the established laws of the Supreme Universe Rulers.
Olemme eritelleet tätä ongelmaa ja tulleet siihen epäilyksettömään johtopäätökseen, että kaikkien kuolevaisten sitominen perimmäiseen päämäärään Paratiisissa olisi epäoikeudenmukaista ajallis-avaruudellisia universumeja kohtaan sikäli, että Luoja-Poikien ja Päivien Muinaisten hovit olisivat siinä tapauksessa kokonaan riippuvaisia vain läpikulkumatkalla korkeampiin maailmoihin olevien palveluksista. Ja näyttää todellakin olevan mitä suurimmassa määrin paikallaan, että jokaisen paikallisuniversumin ja jokaisen superuniversumin hallituksen käyttöön annetaan vakinainen ryhmä ylösnousemuskansalaisia; että näiden hallintokoneistojen toimintaa rikastuttavat vakinaisen aseman omaavien, tiettyjen ylevöitettyjen kuolevaisryhmien – abandontereiden ja susatia-olentojen evolutionaaristen täydentäjien – ponnistelut. Onkin aivan ilmeistä, että nykyinen ylösnousemusjärjestys toimittaa ajallisuuden ja avaruuden hallintokoneistoille tehokkaasti juuri tällaisia ylösnousemusolentojen ryhmiä. Ja olemme monesti ihmetelleet: Onko tämä kaikki Kokonaisuniversumin Arkkitehtien kaikenpuolin viisaitten suunnitelmien tarkoituksellinen osa, jonka on määrä antaa Luoja-Poikien ja Päivien Muinaisten käyttöön pysyvää, taivasmatkalaisista koostuvaa väestöä, kehityksen tuloksena syntyneiden kansalaisten luokat, jotka käyvät yhä pätevämmiksi viemään eteenpäin näiden toimipiirien asioita tulevina universumiaikakausina?
We have analyzed this problem and have reached the undoubted conclusion that the consignment of all mortals to an ultimate Paradise destiny would be unfair to the time-space universes inasmuch as the courts of the Creator Sons and of the Ancients of Days would then be wholly dependent on the services of those who were in transit to higher realms. And it does seem to be no more than fitting that the local and the superuniverse governments should each be provided with a permanent group of ascendant citizenship; that the functions of these administrations should be enriched by the efforts of certain groups of glorified mortals who are of permanent status, evolutionary complements of the abandonters and of the susatia. Now it is quite obvious that the present ascension scheme effectively provides the time-space administrations with just such groups of ascendant creatures; and we have many times wondered: Does all this represent an intended part of the all-wise plans of the Architects of the Master Universe designed to provide the Creator Sons and the Ancients of Days with a permanent ascendant population? with evolved orders of citizenship that will become increasingly competent to carry forward the affairs of these realms in the universe ages to come?
Kuolevaisten kohtalossa esiintyvä tämänlaatuinen eroavuus ei millään tavoin osoita, että toinen välttämättä olisi suurenmoisempi tai vähämerkityksisempi kuin toinen, vaan pelkästään sitä, että ne ovat erilaisia. Suuntaajaan fuusioituneilla ylösnousemuksellisilla on todellakin finaliittien suurenmoinen ja ylevä elämänura, joka levittäytyy heidän eteensä ikuisessa tulevaisuudessa, mutta tämä ei merkitse, että heitä pidettäisiin heidän ylösnousemuksellisia veljiään parempina. Mitään suosimista, mitään mielivaltaisuutta, ei kuolevaisten eloonjäämiseen tähtäävän jumalallisen suunnitelman valikoivaan soveltamiseen sisälly.
That mortal destinies do thus vary in no wise proves that one is necessarily greater or lesser than another, merely that they differ. Adjuster-fused ascenders do indeed have a grand and glorious career as finaliters spread out before them in the eternal future, but this does not mean that they are preferred above their ascendant brethren. There is no favoritism, nothing arbitrary, in the selective operation of the divine plan of mortal survival.
Vaikka Suuntaajaan fuusioituneet finaliitit ilmeisesti saavatkin nauttia kaikkein laajimmista palvelumahdollisuuksista, tämän päämäärän saavuttaminen sulkee heiltä automaattisesti mahdollisuuden osallistua jonkin universumin tai superuniversumin loputtoman pitkään kamppailuun sen varhaisemmista ja vakiintumattomammista aikakausista alkaen ja suhteellisen täydellisyyden saavuttamisen myöhempiin ja vakiintuneisiin aikoihin päätyen. Lopullisuuden saavuttajat saavat verratonta ja laaja-alaista kokemusta palvellessaan väliaikaisesti suuruniversumin kaikilla seitsemällä lohkolla, mutta tavallisesti he eivät saa sellaista perinpohjaista tietoa mistään universumista, joka jo nyt on ominaista Nebadonin Täyttymyksen Yhteisöön kuuluville Henkeen fuusioituneille veteraaneille. Näillä yksilöillä on mahdollisuus omin silmin nähdä planetaaristen aikakausien ketju, kun nämä aikakaudet puhkeavat kukkaansa yksi toisensa perään kymmenessä miljoonassa asutussa maailmassa. Ja tällaisten paikallisuniversumin kansalaisten uskollisessa palvelussa kokemus karttuu kokemuksen päälle kunnes ajan täyttyessä kypsyy se korkealaatuinen viisaus, jonka saa aikaan kohdentunut kokemus – arvovaltainen viisaus – ja tämä on itsessään elintärkeä tekijä jokaisen paikallisuniversumin vakiintumisessa.
While the Adjuster-fused finaliters obviously enjoy the widest service opportunity of all, the attainment of this goal automatically shuts them off from the chance to participate in the agelong struggle of some one universe or superuniverse, from the earlier and less settled epochs to the later and established eras of relative perfection attainment. Finaliters acquire a marvelous and far-flung experience of transient service in all seven segments of the grand universe, but they do not ordinarily acquire that intimate knowledge of any one universe which even now characterizes the Spirit-fused veterans of the Nebadon Corps of Completion. These individuals enjoy an opportunity to witness the ascending processional of the planetary ages as they unfold one by one on ten million inhabited worlds. And in the faithful service of such local universe citizens, experience superimposes upon experience until the fullness of time ripens that high quality of wisdom which is engendered by focalized experience—authoritative wisdom—and this in itself is a vital factor in the settling of any local universe.
Sama tilanne, joka vallitsee Henkeen fuusioituneiden kohdalla, vallitsee myös Uversan asukkaan aseman saavuttaneiden, Poikaan fuusioituneiden kuolevaisten kohdalla. Jotkut näistä olennoista ovat peräisin Orvontonin varhaisimmilta aikakausilta, ja he edustavat hitaasti kertyvää joukkoa, jolla on ymmärrystä syventävää viisautta ja joka suorittaa alati laajenevaa palvelua seitsemännen superuniversumin hyvinvoinnin ja lopulta koittavan vakiintumisen hyväksi.
As it is with the Spirit fusers, so is it with those Son-fused mortals who have achieved residential status on Uversa. Some of these beings hail from the earliest epochs of Orvonton, and they represent a slowly accumulating body of insight-deepening wisdom which is making ever-augmenting service contributions to the welfare and eventual settlement of the seventh superuniverse.
Mikä tulee olemaan näiden paikallis- ja superuniversumin kansalaisten pysyväisyhteisöjen perimmäinen kohtalo, sitä emme tiedä. Mutta on täysin mahdollista, että silloin kun Paratiisin finaliitit ovat raivaamassa jumalallisuuden laajenevia rajamaita ensimmäisen ulkoavaruustason planeettajärjestelmissä, heidän ylösnousemuksellisen, evolutionaarisen kamppailun aikaiset Poikaan ja Henkeen fuusioituneet veljensä ovat omalta osaltaan vastuullisina edistämässä täydellistyneiden superuniversumien kokemuksellisen tasapainon ylläpitämistä, samalla kun he ovat valmiita toivottamaan tervetulleiksi Paratiisiin tulvivan pyhiinvaeltajien virran, pyhiinvaeltajien, jotka tuona kaukaisena ajankohtana mahdollisesti tulvehtivat sisään Orvontonin ja sen sisarluomusten kautta ikään kuin valtavana henkeä etsivänä, näistä nykyisin vielä kartoittamattomista ja asuttamattomista ulkoavaruuden galakseista tulevana vuolaana virtana.
What the ultimate destiny of these stationary orders of local and of superuniverse citizenship will be we do not know, but it is quite possible that, when the Paradise finaliters are pioneering the expanding frontiers of divinity in the planetary systems of the first outer space level, their Son- and Spirit-fused brethren of the ascendant evolutionary struggle will be acceptably contributing to the maintenance of the experiential equilibrium of the perfected superuniverses while they stand ready to welcome the incoming stream of Paradise pilgrims who may, at that distant day, pour in through Orvonton and its sister creations as a vast spirit-questing torrent from these now uncharted and uninhabited galaxies of outer space.
Vaikka Henkeen fuusioituvien enemmistö palvelee pysyvästi paikallisuniversumien kansalaisina, kaikki eivät kuitenkaan tee niin. Jos heidän universumissa suorittamansa hoivaamisen jokin vaihe edellyttäisi heidän henkilökohtaista läsnäoloaan superuniversumissa, näissä kansalaisissa toteutettaisiin sellaisia olemukseen käyviä muutoksia, jotka mahdollistaisivat heidän nousunsa korkeampaan universumiin. Ja sen jälkeen kun Taivaalliset Vartijat saapuvat mukanaan määräys esitellä tällaiset Henkeen fuusioituneet kuolevaiset Päivien Muinaisten hoveissa, heidän näin toteutettu nousunsa olisi peruuttamaton. Heistä tulee superuniversumin suojatteja, jotka palvelevat Taivaallisten Vartijoitten avustajina, ja he palvelevat pysyvästi tässä asemassa niitä muutamia lukuun ottamatta, jotka vuorostaan kutsutaan Paratiisin ja Havonan palvelukseen.
While the majority of Spirit fusers serve permanently as citizens of the local universes, all do not. If some phase of their universe ministry should require their personal presence in the superuniverse, then would such transformations of being be wrought in these citizens as would enable them to ascend to the higher universe; and upon the arrival of the Celestial Guardians with orders to present such Spirit-fused mortals at the courts of the Ancients of Days, they would so ascend, never to return. They become wards of the superuniverse, serving as assistants to the Celestial Guardians and permanently, save for those few who are in turn summoned to the service of Paradise and Havona.
Henkeen fuusioituneiden veljiensä tavoin Poikaan fuusioituneetkaan eivät kulje Havonan läpi eivätkä saavuta Paratiisia, elleivät he ole läpikäyneet tiettyjä modifioivia muodonmuutoksia. Tällaisia muutoksia on hyvistä ja riittävistä syistä tehty muutamiin Poikaan fuusioituneisiin eloonjääneisiin, ja näitä olentoja voi aina silloin tällöin tavata keskusuniversumin seitsemällä kehällä. Näin siis jokin määrä joko Poikaan tai Henkeen fuusioituneista kuolevaisistakin itse asiassa nousee Paratiisiin, saavuttaa päämäärän, joka monin tavoin vastaa Isään fuusioituneita kuolevaisia odottavaa päämäärää.
Like their Spirit-fused brethren, the Son fusers neither traverse Havona nor attain Paradise unless they have undergone certain modifying transformations. For good and sufficient reasons, such changes have been wrought in certain Son-fused survivors, and these beings are to be encountered ever and anon on the seven circuits of the central universe. Thus it is that certain numbers of both the Son- and the Spirit-fused mortals do actually ascend to Paradise, do attain a goal in many ways equal to that which awaits the Father-fused mortals.
Isään fuusioituneet kuolevaiset ovat potentiaalisia finaliitteja. Heidän määränpäänsä on Universaalinen Isä, ja hänet he toki saavuttavatkin, mutta nykyisen universumiaikakauden kuluessa finaliitit eivät sinänsä ole päämääränsaavuttajia. He pysyvät viimeistelemättöminä luotuina, kuudennen asteen henkinä, eivätkä he sen vuoksi toimi valoa ja elämää edeltävän statuksen omaavissa evolutionaarisissa maailmoissa.
Father-fused mortals are potential finaliters; their destination is the Universal Father, and him they do attain, but within the purview of the present universe age, finaliters, as such, are not destiny attainers. They remain unfinished creatures—sixth-stage spirits—and hence nonactive in the evolutionary domains of prelight-and-life status.
Kun kuolevaisfinaliitti on Kolminaisuuden syleilemä; kun hänestä tulee Kolminaistettu Poika, vaikkapa Voimallinen Sanansaattaja, silloin tämä finaliitti on saavuttanut määränpään, ainakin nykyistä universumiaikakautta ajatellen. Saattaa olla, etteivät Voimalliset Sanansaattajat eivätkä heidän toverinsa aivan tarkkaan ottaen ole seitsemännen asteen henkiä, mutta joidenkin muiden seikkojen lisäksi Kolminaisuuden syleily antaa heille kaiken, minkä finaliitti on joskus saavuttava seitsemännen asteen henkenä. Sen jälkeen kun Henkeen fuusioituneet tai Poikaan fuusioituneet kuolevaiset on kolminaistettu, he kulkevat Paratiisin-kokemuksen läpi Suuntaajaan fuusioituneiden taivasmatkalaisten mukana, joihin verrattuina he ovat silloin identtisiä kaikissa superuniversumin hallintoon liittyvissä asioissa. Nämä Valikoidut Kolminaistetut Pojat tai Perillepääsyn Kolminaistetut Pojat ovat ainakin tällä haavaa viimeisteltyjä luotuja, toisin kuin finaliitit, jotka nykyisellään ovat viimeistelemättömiä luotuja.
When a mortal finaliter is Trinity embraced—becomes a Trinitized Son, such as a Mighty Messenger—then has that finaliter attained destiny, at least for the present universe age. Mighty Messengers and their fellows may not in the exact sense be seventh-stage spirits, but in addition to other things the Trinity embrace endows them with everything which a finaliter will sometime achieve as a seventh-stage spirit. After Spirit-fused or Son-fused mortals are trinitized, they pass through the Paradise experience with the Adjuster-fused ascenders, with whom they are then identical in all matters pertaining to superuniverse administration. These Trinitized Sons of Selection or of Attainment at least for now are finished creatures, in contrast to the finaliters, who are at present unfinished creatures.
Niinpä loppujen lopuksi olisi tuskin oikein käyttää sanoja ”suurenmoisempi” tai ”vähämerkityksisempi” verrattaessa poikien ylösnousevien luokkien kohtaloita. Kaikille tällaisille Jumalan pojille on yhteistä se, että Jumala on heidän isänsä, ja Jumala rakastaa kutakin luotua poikaansa yhtäläisesti; hän ei pidä toisen taivaaseennousijan päämäärää yhtään sen parempana kuin hän myöskään pitää parempana niitä luotuja, jotka saattavat tällaiset määränpäät saavuttaa. Isä rakastaa jokaista poikaansa, eikä tuo rakkaus ole vähempää kuin totista, pyhää, jumalallista, rajatonta, ikuista ja ainutlaatuista – rakkautta, jota osoitetaan tälle pojalle ja tuolle pojalle yksilöllisesti, henkilökohtaisesti ja yksinomaisesti. Ja tällainen rakkaus saattaa kerta kaikkiaan varjoon kaikki muut tosiasiat. Poikaus on suurenmoisin suhde, joka luodulla voi Luojaan olla.
Thus, in the final analysis, it would be hardly proper to use the words “greater” or “lesser” in contrasting the destinies of the ascending orders of sonship. Every such son of God shares the fatherhood of God, and God loves each of his creature sons alike; he is no more a respecter of ascendant destinies than is he of the creatures who may attain such destinies. The Father loves each of his sons, and that affection is not less than true, holy, divine, unlimited, eternal, and unique—a love bestowed upon this son and upon that son, individually, personally, and exclusively. And such a love utterly eclipses all other facts. Sonship is the supreme relationship of the creature to the Creator.
Kuolevaisina voitte nyt nähdä paikkanne jumalallisten poikien perheessä ja alkaa tuntea velvollisuutta niiden etujen hyväksikäyttämiseen, joita kuolevaisten eloonjäämiseen tähtäävässä Paratiisin suunnitelmassa ja tämän suunnitelman kautta niin auliisti tarjotaan. Tätä suunnitelmaahan on erään lahjoittautuneen Pojan elämänkokemus sangen suuresti laajentanut ja valaissut. Kaikki mahdollisuudet ja kaikki voimat on asetettu käyttöön sen varmistamiseksi, että lopulta saavutatte jumalallisen täydellisyyden päämäärän Paratiisissa.
As mortals you can now recognize your place in the family of divine sonship and begin to sense the obligation to avail yourselves of the advantages so freely provided in and by the Paradise plan for mortal survival, which plan has been so enhanced and illuminated by the life experience of a bestowal Son. Every facility and all power have been provided for insuring your ultimate attainment of the Paradise goal of divine perfection.
[Esittänyt Salvingtonin Gabrielin esikuntaan väliaikaisesti kiinnitetty Voimallinen Sanansaattaja.]
[Presented by a Mighty Messenger temporarily attached to the staff of Gabriel of Salvington.]