Teksti
Tausta
Näytä
Lisäasetukset
Kieli
Urantia Opas
Kysy kirjan sisällöstä. Opas vastaa Book Enginen omien lähdekohtien perusteella ja ohjaa sinut lukemaan ne.
Hei! 🙏
Olen sinun Urantia-oppaasi. Tehtäväni on auttaa sinua löytämään oikeat kohdat Urantia-kirjasta ja ymmärtämään sen opetuksia syvemmin. 😊❤️
Luodun olennon harkitusta ja itsepäisestä valkeuden torjumisesta koituvat omakohtaiset (keskihakuiset) seuraamukset ovat sekä väistämättömiä että yksilökohtaisia, ja ne koskevat vain Jumaluutta ja kyseistä persoonallista olentoa itseään. Tällainen sielua tuhoava paatuneisuuden hedelmien korjaaminen on paatuneen tahdollisen luodun sisäistä sadonkorjuuta.
Mutta näin ei ole synnin ulkoisten seuraamusten laita. Synnin omaksumisesta koituvat ei-omakohtaiset (keskipakoiset) seuraamukset ovat nimittäin sekä väistämättömiä että kollektiivisia, ja ne koskevat jokaista tällaisten tapahtumain vaikutuspiirissä toimivaa luotua.
Kun viisikymmentätuhatta vuotta oli kulunut planeetan hallinnon luhistumisesta, maapallon asiat olivat niin pahasti epäjärjestyksessä ja takapajulla, että ihmisrotu ei ollut päässyt paljonkaan eteenpäin Caligastian saapumisen aikaan kolmesataaviisikymmentätuhatta vuotta aikaisemmin vallinneesta kehityksen yleistilanteesta. Joissakin suhteissa edistystä oli toki tapahtunut, mutta samalla oli muilla tahoilla kärsitty suuria menetyksiä.
Synnin vaikutukset eivät milloinkaan ole pelkästään paikallisia. Universumien hallintosektorit ovat organismin kaltaisia; yhden persoonallisuuden ahdinko tulee pakostakin tietyssä määrin kaikkien kannettavaksi. Synti – joka ilmentää persoonan asennoitumista todellisuuteen – on pakostakin tuova esille luonnostaan sisältämänsä negativistisen satonsa millä tahansa ja kaikilla universumiarvojen toisiinsa liittyvillä tasoilla. Mutta erheellisen ajattelun, pahantekemisen tai synnillisen vehkeilyn täysimääräiset seuraamukset koetaan vain sillä tasolla, jolla ne aktuaalisesti suoritetaan. Universumin lain rikkominen voi olla kohtalokasta fyysisellä alueella vetämättä silti vakavalla tavalla mielen aluetta mukaansa tai vahingoittamatta hengellistä kokemuspiiriä. Synti on täynnä kohtalokkaita seuraamuksia persoonallisuuden eloonjäämisen kannalta, vain silloin kun se on ilmaus siitä, miten olento kaiken kaikkiaan suhtautuu, eli kun se edustaa sitä, mitä mieli haluaa ja mitä sielu tahtoo.
Pahuus ja synti vierittävät seurauksensa aineellisille ja sosiaalisille alueille, ja ne saattavat joskus jopa hidastaa hengellistä edistymistä universumitodellisuuden joillakin tasoilla, mutta milloinkaan jonkun olennon synti ei riistä toiselta olennolta persoonallisuuden eloonjäämisen jumalallisen oikeuden toteutumista. Ikuisen eloonjäämisen voivat vaarantaa vain ja ainoastaan yksilön oman mielen tekemät päätökset ja sielun tekemät valinnat.
Synti hidasti biologista evoluutiota Urantialla varsin vähän, mutta sen se sai aikaan, että kuolevaisrodut eivät päässeet täysin hyötymään Aatamin rotuperimästä. Synti hidastaa älyllistä kehitystä, moraalista kasvua, sosiaalista edistystä ja joukkomittaista hengellisiin tuloksiin pääsemistä suunnattomasti. Mutta se ei estä kenenkään sellaisen yksilön korkeimpiakaan hengellisiä saavutuksia, joka haluaa tuntea Jumalaa ja noudattaa vilpittömästi hänen jumalallista tahtoaan.
Caligastia nousi kapinaan, Aatami ja Eeva rikkoivat sopimuksensa, mutta yksikään sittemmin Urantialle syntynyt kuolevainen ei ole hengellisen kokemuksensa osalta kärsinyt mitään näiden väärinkäytösten takia. Jokainen Caligastian kapinan jälkeen Urantialle syntynyt kuolevainen on jollakin tavoin ajallis-rangaistu, mutta tällaisten sielujen tulevaa hyvinvointia ei ole vähääkään ikuisuus-vaarannettu. Yhtään henkilöä ei koskaan panna kärsimään mistään hengellisessä mielessä elintärkeän puuttumisesta jonkun toisen persoonallisuuden tekemän synnin vuoksi. Synti on moraalisen syyllisyyden tai hengellisten seuraamusten osalta täysin henkilökohtaista siitäkin huolimatta, että sen seuraamukset hallinnollisella, älyllisellä ja sosiaalisella alueella ovat kauaskantoisia.
Vaikka emme voikaan päästä perille siitä viisaudesta, joka sallii tällaiset katastrofit, voimme silti aina havaita näistä paikallisista häiriöistä koituvan siunauksellisen vaikutuksen, kun ne heijastuvat universumiin sen kaikkinaisuudessa.
The personal (centripetal) consequences of the creature’s willful and persistent rejection of light are both inevitable and individual and are of concern only to Deity and to that personal creature. Such a soul-destroying harvest of iniquity is the inner reaping of the iniquitous will creature.
But not so with the external repercussions of sin: The impersonal (centrifugal) consequences of embraced sin are both inevitable and collective, being of concern to every creature functioning within the affect-range of such events.
By fifty thousand years after the collapse of the planetary administration, earthly affairs were so disorganized and retarded that the human race had gained very little over the general evolutionary status existing at the time of Caligastia’s arrival three hundred and fifty thousand years previously. In certain respects progress had been made; in other directions much ground had been lost.
Sin is never purely local in its effects. The administrative sectors of the universes are organismal; the plight of one personality must to a certain extent be shared by all. Sin, being an attitude of the person toward reality, is destined to exhibit its inherent negativistic harvest upon any and all related levels of universe values. But the full consequences of erroneous thinking, evil-doing, or sinful planning are experienced only on the level of actual performance. The transgression of universe law may be fatal in the physical realm without seriously involving the mind or impairing the spiritual experience. Sin is fraught with fatal consequences to personality survival only when it is the attitude of the whole being, when it stands for the choosing of the mind and the willing of the soul.
Evil and sin visit their consequences in material and social realms and may sometimes even retard spiritual progress on certain levels of universe reality, but never does the sin of any being rob another of the realization of the divine right of personality survival. Eternal survival can be jeopardized only by the decisions of the mind and the choice of the soul of the individual himself.
Sin on Urantia did very little to delay biologic evolution, but it did operate to deprive the mortal races of the full benefit of the Adamic inheritance. Sin enormously retards intellectual development, moral growth, social progress, and mass spiritual attainment. But it does not prevent the highest spiritual achievement by any individual who chooses to know God and sincerely do his divine will.
Caligastia rebelled, Adam and Eve did default, but no mortal subsequently born on Urantia has suffered in his personal spiritual experience because of these blunders. Every mortal born on Urantia since Caligastia’s rebellion has been in some manner time-penalized, but the future welfare of such souls has never been in the least eternity-jeopardized. No person is ever made to suffer vital spiritual deprivation because of the sin of another. Sin is wholly personal as to moral guilt or spiritual consequences, notwithstanding its far-flung repercussions in administrative, intellectual, and social domains.
While we cannot fathom the wisdom that permits such catastrophes, we can always discern the beneficial outworking of these local disturbances as they are reflected out upon the universe at large.
SuomiEnglish
Luodun olennon harkitusta ja itsepäisestä valkeuden torjumisesta koituvat omakohtaiset (keskihakuiset) seuraamukset ovat sekä väistämättömiä että yksilökohtaisia, ja ne koskevat vain Jumaluutta ja kyseistä persoonallista olentoa itseään. Tällainen sielua tuhoava paatuneisuuden hedelmien korjaaminen on paatuneen tahdollisen luodun sisäistä sadonkorjuuta.
The personal (centripetal) consequences of the creature’s willful and persistent rejection of light are both inevitable and individual and are of concern only to Deity and to that personal creature. Such a soul-destroying harvest of iniquity is the inner reaping of the iniquitous will creature.
Mutta näin ei ole synnin ulkoisten seuraamusten laita. Synnin omaksumisesta koituvat ei-omakohtaiset (keskipakoiset) seuraamukset ovat nimittäin sekä väistämättömiä että kollektiivisia, ja ne koskevat jokaista tällaisten tapahtumain vaikutuspiirissä toimivaa luotua.
But not so with the external repercussions of sin: The impersonal (centrifugal) consequences of embraced sin are both inevitable and collective, being of concern to every creature functioning within the affect-range of such events.
Kun viisikymmentätuhatta vuotta oli kulunut planeetan hallinnon luhistumisesta, maapallon asiat olivat niin pahasti epäjärjestyksessä ja takapajulla, että ihmisrotu ei ollut päässyt paljonkaan eteenpäin Caligastian saapumisen aikaan kolmesataaviisikymmentätuhatta vuotta aikaisemmin vallinneesta kehityksen yleistilanteesta. Joissakin suhteissa edistystä oli toki tapahtunut, mutta samalla oli muilla tahoilla kärsitty suuria menetyksiä.
By fifty thousand years after the collapse of the planetary administration, earthly affairs were so disorganized and retarded that the human race had gained very little over the general evolutionary status existing at the time of Caligastia’s arrival three hundred and fifty thousand years previously. In certain respects progress had been made; in other directions much ground had been lost.
Synnin vaikutukset eivät milloinkaan ole pelkästään paikallisia. Universumien hallintosektorit ovat organismin kaltaisia; yhden persoonallisuuden ahdinko tulee pakostakin tietyssä määrin kaikkien kannettavaksi. Synti – joka ilmentää persoonan asennoitumista todellisuuteen – on pakostakin tuova esille luonnostaan sisältämänsä negativistisen satonsa millä tahansa ja kaikilla universumiarvojen toisiinsa liittyvillä tasoilla. Mutta erheellisen ajattelun, pahantekemisen tai synnillisen vehkeilyn täysimääräiset seuraamukset koetaan vain sillä tasolla, jolla ne aktuaalisesti suoritetaan. Universumin lain rikkominen voi olla kohtalokasta fyysisellä alueella vetämättä silti vakavalla tavalla mielen aluetta mukaansa tai vahingoittamatta hengellistä kokemuspiiriä. Synti on täynnä kohtalokkaita seuraamuksia persoonallisuuden eloonjäämisen kannalta, vain silloin kun se on ilmaus siitä, miten olento kaiken kaikkiaan suhtautuu, eli kun se edustaa sitä, mitä mieli haluaa ja mitä sielu tahtoo.
Sin is never purely local in its effects. The administrative sectors of the universes are organismal; the plight of one personality must to a certain extent be shared by all. Sin, being an attitude of the person toward reality, is destined to exhibit its inherent negativistic harvest upon any and all related levels of universe values. But the full consequences of erroneous thinking, evil-doing, or sinful planning are experienced only on the level of actual performance. The transgression of universe law may be fatal in the physical realm without seriously involving the mind or impairing the spiritual experience. Sin is fraught with fatal consequences to personality survival only when it is the attitude of the whole being, when it stands for the choosing of the mind and the willing of the soul.
Pahuus ja synti vierittävät seurauksensa aineellisille ja sosiaalisille alueille, ja ne saattavat joskus jopa hidastaa hengellistä edistymistä universumitodellisuuden joillakin tasoilla, mutta milloinkaan jonkun olennon synti ei riistä toiselta olennolta persoonallisuuden eloonjäämisen jumalallisen oikeuden toteutumista. Ikuisen eloonjäämisen voivat vaarantaa vain ja ainoastaan yksilön oman mielen tekemät päätökset ja sielun tekemät valinnat.
Evil and sin visit their consequences in material and social realms and may sometimes even retard spiritual progress on certain levels of universe reality, but never does the sin of any being rob another of the realization of the divine right of personality survival. Eternal survival can be jeopardized only by the decisions of the mind and the choice of the soul of the individual himself.
Synti hidasti biologista evoluutiota Urantialla varsin vähän, mutta sen se sai aikaan, että kuolevaisrodut eivät päässeet täysin hyötymään Aatamin rotuperimästä. Synti hidastaa älyllistä kehitystä, moraalista kasvua, sosiaalista edistystä ja joukkomittaista hengellisiin tuloksiin pääsemistä suunnattomasti. Mutta se ei estä kenenkään sellaisen yksilön korkeimpiakaan hengellisiä saavutuksia, joka haluaa tuntea Jumalaa ja noudattaa vilpittömästi hänen jumalallista tahtoaan.
Sin on Urantia did very little to delay biologic evolution, but it did operate to deprive the mortal races of the full benefit of the Adamic inheritance. Sin enormously retards intellectual development, moral growth, social progress, and mass spiritual attainment. But it does not prevent the highest spiritual achievement by any individual who chooses to know God and sincerely do his divine will.
Caligastia nousi kapinaan, Aatami ja Eeva rikkoivat sopimuksensa, mutta yksikään sittemmin Urantialle syntynyt kuolevainen ei ole hengellisen kokemuksensa osalta kärsinyt mitään näiden väärinkäytösten takia. Jokainen Caligastian kapinan jälkeen Urantialle syntynyt kuolevainen on jollakin tavoin ajallis-rangaistu, mutta tällaisten sielujen tulevaa hyvinvointia ei ole vähääkään ikuisuus-vaarannettu. Yhtään henkilöä ei koskaan panna kärsimään mistään hengellisessä mielessä elintärkeän puuttumisesta jonkun toisen persoonallisuuden tekemän synnin vuoksi. Synti on moraalisen syyllisyyden tai hengellisten seuraamusten osalta täysin henkilökohtaista siitäkin huolimatta, että sen seuraamukset hallinnollisella, älyllisellä ja sosiaalisella alueella ovat kauaskantoisia.
Caligastia rebelled, Adam and Eve did default, but no mortal subsequently born on Urantia has suffered in his personal spiritual experience because of these blunders. Every mortal born on Urantia since Caligastia’s rebellion has been in some manner time-penalized, but the future welfare of such souls has never been in the least eternity-jeopardized. No person is ever made to suffer vital spiritual deprivation because of the sin of another. Sin is wholly personal as to moral guilt or spiritual consequences, notwithstanding its far-flung repercussions in administrative, intellectual, and social domains.
Vaikka emme voikaan päästä perille siitä viisaudesta, joka sallii tällaiset katastrofit, voimme silti aina havaita näistä paikallisista häiriöistä koituvan siunauksellisen vaikutuksen, kun ne heijastuvat universumiin sen kaikkinaisuudessa.
While we cannot fathom the wisdom that permits such catastrophes, we can always discern the beneficial outworking of these local disturbances as they are reflected out upon the universe at large.