Pohdintoja tietoisuudesta, mikä se on?
Tämä on sinällään vaikea kysymys, sillä jos ei ole täysin tieteelle omistautunut, eikä voi yhdistää sitä kautta informaatiota blogin muodossa vakuuttavasti faktatietoon pohjautuen, niin täytyy käyttää soveltavaa filosofiaa, eli antakaa anteeksi jos jokin kohta menee väärin, olen ainakin yrittänyt parhaani.
Yksi aikamme suurista kysymyksistä kuuluu: mitä tietoisuus oikeastaan on? Onko se vain aivojen toimintaa, sähköisiä impulsseja ja biologista energiaa – vai jotakin enemmän?
Urantia-kirja esittää tähän kysymykseen kerroksellisen vastauksen. Sen mukaan todellisuutta ei voi ymmärtää vain yhdestä näkökulmasta, koska olemassaolo rakentuu useista toisiinsa liittyvistä tasoista.
Kolme todellisuuden tasoa
Opetuksen mukaan perustasoja on kolme: aine (tai energia), mieli ja henki.
Aine/energia muodostaa fyysisen maailman. Se on mitattavaa, havaittavaa ja luonnonlakien säätelemää.
Mieli toimii välittävänä tasona. Se ei ole pelkkää energiaa, mutta se toimii energian kautta. Mieli mahdollistaa kokemisen, havainnoinnin ja ajattelun.
Henki on merkityksen ja arvon taso. Se liittyy siihen, miksi asioilla on merkitystä ja miten ihminen voi kokea yhteyden Jumalaan.
Tietoisuus sijoittuu tähän rakenteeseen mielen toiminnoksi. Se ei ole sama asia kuin energia, vaikka se tarvitsee energiaa toimiakseen. Voisimme siis ajatella asiaa niin, että aivot ovat kaikkeuden lukulaite ja aistit on kehitetty havaitsemaan ympäröivää kaikkeutta, sillä me emme varsinaiseti ole kehittämässä tietoisuutta vaan sielua ja sielun kehittämiseen tarvitaan jonkinlainen tietoisuuden taso, jokin joka kehittää sitä ja juuri siinä astuu kuvioihin ihmismieli, se sama mieli joka juuri lukee ja pohtii tätä tekstiä, se on sinun minuus tai minä, se juuri on se olento jota kutsumme ihmiseksi tai mikä muodostaa ihmisyyden, se samainen olento joka kehittyi täällä evolutionaarisessa maailmassa ja sai lahjaksi korkeimmalta olennolta uniikin persoonallisuuden.
Ei nyt lähdetä perkaamaan kuitenkaan sielua sen enempää, mutta sielu on the thing koko tässä yhtälössä, siihen kiteytyy koko elämämme täällä ja sen sielun kanta vanhempina toimii ihmisminuus sekä jumalallinen suuntaaja, sen perustuksena toimii persoonallisuus ja kun sielu vahvistuu sekä kehittyy, se on juurikin se josta on määrä tulla täydellinen, se on se osuus joka jatkaa matkaa, ei sinun ihmismielesi, eikä kehosi vaan se sielu, mutta jotta sielu voisi kehittyä niin sillä täytyy olla kehittynyt mieli ja juuri tästä syystä Urantia-kirjassa mainitaan, että ihmisten tulisi siirtää syrjään yltiöpäinen ”Minäminä” asenne, sillä juurikin se asenne ei kehitä itse sielua, mutta se minuus on kuitenkin tarpeellinen sielun kehittämisessä.
Jotta tälläinen kehittyvä ihmismieli on saatu aikaiseksi sielunkehittämiseen, on siinä oltu idearikkaita! Kuvittele mitä kaikkea tämä elämä, sekä luonto ja ylipäätään maailma tarjoaa, täällä on ajallisuus, houkutukset, valintoja, tilanteita, valtavasti eri geenejä, eri lähtökohtia, jo pelkästään näin ajateltuna jokaisen elämä on ainutlaatuinen ja siihen yhtälöön kun lyödään vielä uniikki persoonallisuus niin combo on valmis, kenestäkään ei yksinkertaisesti voi tulla identtinen toisen ihmisen kanssa, siihen on niin monia eri variaatioita jo lähtien tämän maailman elämästä ihan sinne jumalalliseen persoonallisuuden lahjoittamiseen saakka.
Jos mietit erilaisia mestareita, he puhuvat usein egosta ja että sille ei saisi antaa liikaa valtaa, koko elämän ei tulisi keskittyä egon kehittymiseen vaan sielun kehittymiseen. Ihmismielellä on tärkeä rooli, se on sielun vanhempi, se pitää koneiston käynnissä ja mielenkiintoa yllä, joutuu elämään ja valitsemaan, sekä osaa kokea eri asioita kuten aikaa, nautintoa, katkeruutta, vihaa, iloa, surua, onnea, rakkautta, se kyllästyy ja vaatii virikkeitä, ikään kuin pakottaa meidät nousemaan ja etenemään, ylipäätään tekemään ja nimenomaan kokemaan yms. yms. Kaikki nämä ovat seikkailulle arvokasta materiaalia kun kehitetään sielua, sillä sielu kehittyy kokemuksista ja valinnoista, ihmismieli on oiva koneiston ohjelmisto tähän hommaan.
Keho sen sijaan on biologinen robotti ja kyllä, käytän tätä ajatusmallia, koska jos henkimuoto ajattomuudessa on normaali olomuoto, niin mehän olemme biomassaan perustuvia koneita joilla on monimutkainen minuus ego ohjelmisto aivoissa ja prosessorikeskus joka pyörittää ohjelmistoa aisteineen kaikkineen, me emme siinä suhteessa ole simulaatiossa vaan koulutuskentällä koulutus koneeseen asennettuja.
Kun mietit että sinulla on tälläinen supertietokone, huippumoderni ohjelmisto, sekä älyttömän hienosti rakennettu evolutionaarisesti rullaava kaikkeus jossa voit taivaltaa, niin tuo kaikki jää tänne kun elämäsi päättyy, koulutus on ohi ja aika aloittaa seuraava, juurikin siksi mestarit sanovat ettei kannata liikaa rakastua itseensä, se olisi nimittäin lähes sama kun näkisit robotti auton joka rakastaisi itseään ja toisi itseään esille ja puhuisi itsestään ja kaikki kulminoituisi vain häneen, vaikka auton sisällä on kuljettaja joka on koko tarinan päänäyttelijä, se joka poistuu autosta ja auto lakkaa olemasta, päänäyttelijä siirtyy uuteen autoon jonka kanssa alkaa toimimaan, eli tässä tapauksessa mansiomaailmoihin uuteen morontiahahmoon ja siinä samalla olitkin rakastunut siihen mikä jäi tänne, siihen olomuotoon joka olikin juuri se karvalakkimalli sinusta.
En tiedä saako tästä selostuksesta selvää, yritän rautalangasta vääntää ajatuksiani tekstiksi ja toisinaan se tuottaa vaikeuksia, vaan tämä on yksi vaikeimmista aihepiireistä yrittää selittää jotakin monimutkaista ja samalla harvinaisen simppeliä tekstin muodossa.
Mitä tiede sanoo tietoisuudesta?
Nykyinen neurotiede osoittaa, että tietoisuus on tiiviisti yhteydessä aivojen toimintaan. Kun aivot ovat aktiiviset, tietoisuus toimii. Kun aivotoiminta vaimenee esimerkiksi syvässä unessa tai anestesiassa, tietoisuus muuttuu tai katoaa.
Tämä ei kuitenkaan vielä ratkaise peruskysymystä:
Onko tietoisuus sama asia kuin aivotoiminta – vai seuraako se siitä?
Monet tutkijat myöntävät, että tietoisuuden subjektiivinen luonne on edelleen arvoitus. Voimme mitata aivojen aktiivisuutta, mutta emme voi mitata suoraan kokemuksen laatua – esimerkiksi sitä, miltä tuntuu olla tietoinen.
Urantia-kirjan näkökulmasta tämä ero on merkittävä. Fyysisellä tasolla tietoisuus riippuu energiasta ja biologisesta toiminnasta. Mutta metafyysisesti tietoisuus on mielen ja persoonallisuuden ilmentymä – ei pelkkä energiaprosessi.
Urantia-kirjassa myös on muutamissa kohdissa kerrottu, että esimerkiks kuolemassa me ollaan ikään kuin vaivuttu tiedottomaan uneen tai horrokseen, että kun kuolet niin se tuntuu siltä kun laitat silmät kiinni ja avaat niin oletkin jo uudessa kehossa, vaikka siinä välissä olisi mennyt pitkiäkin aikoja, me vain olemme tiedottomia ja serafien tehtävä on kuljettaa sielumme perille saakka. Tämähän komppaa mielestäni täysin tiedettä, sekä koettua mielen maailmaa.
Tästä voitaisiinkin siis ajatella, että kun olemme morontia kehossa, niin meistä kirjan mukaan luodaan sen näköisiä mitä persoonallisuutemme on, me siis näytämme siltä minkälaisia olemme, voisi kuvitella että myös mieli rakentuu aikaisempien kuin tulevien kokemuksien kiteyttämänä, eli siis uusi mieli ja uusi maailma, tämä uusi mieli on oikeastaan jopa pakollinen, sillä jos mieli laajenee uusien aistien kera, niin nykyinen ihmismieli ohjelmisto ei riittäisi mitenkään käsittämään useita, suurempia ja upeampia asioita tai käsitteitä, se olisi liian vanhentunut ja alkukantainen ohjelmisto.
Kuvittele tilanne niin, että sinulla on vuoden 1990 paras tietokone, sekä 2020 vuoden tehokkain tietokone, yrittäisi ajaa uudella koneella vanhan koneen softaa, tällöin se koneisto olisi aivan liian tehokas ja tehokkuus menisi käytännössä hukkaan softapuolella, jos sen sijaan yrittäisit asentaa 2020 vuoden softaa tai vaikka peliä vuoden 1990 koneeseen, se ei jaksaisi pyörittää sitä mitenkään ja juuri tästä syystä meidän mielenkin on muututtava uudemmaksi kehon muututtua, eli uusi koneisto ja softa = paremmat edellytykset sielun kehitykselle ja kirjan mukaan näitä kehoja tulee satoja sitä mukaan kun kehitymme, eli kun sielu pääsee tietylle tasolle niin ohjelmisto sekä koneisto vaihtuu kehittyneempään.
Se, että olemme nyt tietoisia on vain tämä hetki, seuraavassa maailmassa olemme tietoisempia ja jälleen entistäkin tietoisempia. Se hauska tai ikävä juttu tässä on myös se, että erilaiset päihteet sulkevat osan aivoista ja tällöin tulee kokemus, että emme olisi kovinkaan rajoittuneita vaikka oikeasti nuo päihteet purkaa tai hajoittaa juurikin niitä osia aivoista jotka luovat moniulotteisen käsityskyvyn, kun päihteen alaisena mieli pääsee alueille joihinka ei ole edes tarpeellista päästä. Esimerkiksi oletko kuullut kun alkoholia nauttinut toistaa toistamistaan jotakin asiaa? No ei hän omasta mielestään niin tee, mutta selväpäinen näkee, että hän toistaa ja puhe sammaltaa, vaikka hänen mielestään ei välttämättä ole edes humalassa ja puhuu ihan fiksusti asiasta = rajoituksettomuuden kokemus eli illuusiota, tilanne jossa luulee olevansa tietoisempi kuin koskaan, vaikka oikeasti tietoisuus on supistunut ja monet aivojen osat ovat pois pelistä. Yleensä sitten selvinpäin havahtuu ja tajuaa kuinka hölmö olikaan, sama tulee todennäköisesti käymään myös meille, siis kun siirrymme korkeammalle tasolle ja katsomme tätä elämää, siksipä monet sanovatkin Urantia-kirjan mukaan, ettei ylösnousevia ihmisiä hirveämmin tämä elämä kiinnosta siellä sitten.
Kirjassa myös mainitaan se seikka, että jossakin vaiheessa sielumme on niin kehittynyt, että se alkaa muistuttamaan todellista henkeä, eikä välissä kehon sammutus sammuta tietoisuutta, sillon me alamme olemaan lähellä Jumalaa ja todellisuuden olomuotoa, mutta se matka on vielä varsin pitkä!
Miksi tietoisuus ei ole pelkkää energiaa?
Energia on kykyä vaikuttaa tai saada aikaan muutosta. Se on toiminnan mahdollistaja. Mutta energia itsessään ei tiedä mitään. Se ei koe, arvioi eikä tee moraalisia valintoja.
Tietoisuus sen sijaan:
- Havaitsee
- Kokee
- Arvioi
- Valitsee
Urantia-kirjan mukaan mieli käyttää energiaa samalla tavoin kuin muusikko käyttää soitinta. Soitin on välttämätön äänen syntymiselle, mutta musiikki ei ole sama asia kuin puu tai metalli, josta soitin on tehty. Samoin aivot ovat tietoisuuden väline, mutta tietoisuus ei palaudu pelkäksi fysikaaliseksi rakenteeksi.
Hengen merkitys
Urantia-kirja lisää keskusteluun vielä yhden ulottuvuuden: hengen.
Tietoisuus voi olla biologista, mutta ihmisessä on myös kyky etsiä totuutta, kauneutta ja hyvyyttä. On kyky kokea sisäistä johdatusta ja Jumalan läheisyyttä.
Tämä hengellinen ulottuvuus ei ole mitattavissa laboratoriossa, mutta se on monille ihmisille syvästi todellinen kokemus. Urantia-kirjan mukaan henki antaa tietoisuudelle sen korkeimman merkityksen.
Vastakkainasettelun sijaan kokonaiskuva
On helppo ajautua ajatukseen, että on valittava joko tiede tai hengellinen selitys. Urantia-kirjan näkökulmasta tämä on kuitenkin väärä asetelma.
Tiede kuvaa mekanismeja. Se kertoo, miten aivot toimivat.
Hengellinen filosofia pyrkii vastaamaan kysymykseen, miksi tietoisuus on olemassa ja mitä varten se on.
Näin tarkasteltuna tietoisuus ei ole energiaa, mutta se toimii energian avulla. Se ei ole pelkkä biologinen sivutuote, vaan osa laajempaa todellisuuden rakennetta, tarpeellinen osa eli sielun soitin joka värähtelee ja sointi paranee kehittyessä kun melodiana on sielun sinfonia tai sielun syvällinen aaria, jos siis tämän voisi pukea musikaaliseen perspektiiviin.
Päätelmä
Kysymys tietoisuudesta ei ratkea yksinkertaisella määritelmällä.
Urantia-kirjan mukaan:
- Energia on perusta.
- Mieli mahdollistaa kokemuksen.
- Henki antaa kokemukselle merkityksen.
Tämä malli ei sulje pois tieteellistä tutkimusta, vaan asettaa sen laajempaan kehykseen. Tietoisuus on enemmän kuin liike ja sähkö – se on kokemus, identiteetti ja mahdollisuus kasvaa kohti syvempää ymmärrystä. Se on osa suurempaa koulutusta, se on suunniteltu toimimaan juurikin tälläisessä maailmassa meidän eduksi, jos vain olemme kuuliaisia ja hyödynnämme sen kaiken potentiaalin.