Arvioitu lukuaika: 3 minuuttia

Monille meistä kertomus hyvän ja pahan tiedon puusta on tuttu jo varhaislapsuudesta. Se on yksi Raamatun tunnetuimmista tarinoista – mutta samalla myös yksi eniten kysymyksiä herättävistä. Kun tarinaa tarkastelee loogisesti, siihen sisältyy jännite, jota on vaikea sivuuttaa: kaikkitietävä Jumala luo ihmiset, asettaa heidät tilanteeseen, jossa valinta on väistämätön, ja reagoi sitten seuraukseen ikään kuin se olisi yllätys, varsinkin kun kyse on kaikki tietävästä Jumalasta.

Tämä herättää perustavanlaatuisen kysymyksen: onko kertomus tarkoitettu kirjaimelliseksi kuvaukseksi tapahtumista – vai pikemminkin symboliseksi opetukseksi ihmisen moraalisesta kehityksestä?

Urantia-kirja tarjoaa tähän vaihtoehtoisen näkökulman. Sen mukaan “hyvän ja pahan tiedon puu” ei ole ensisijaisesti konkreettinen kasvi, vaan symbolinen ilmaus. Se edustaa kokonaisuutta ihmisen kokemuksista, valinnoista ja moraalisesta kasvusta. Samalla kirjassa tehdään selkeä ero: elämänpuu kuvataan todellisena, mutta tiedon puu kielikuvana.

Symbolinen vaikutus

Raamattu sisältää paljon kirjoituksia jotka ovat olleet vertauskuvauksellisia tai symboolisia kansantaruja ja näitä on sitten pidetty konkreettisina tapahtumina. Urantia-kirjan mukaan “hyvän ja pahantiedon puu” ei ollut fyysinen puu lainkaan. Se on symbolinen nimitys ihmisen moraaliselle kokemukselle.

Kyse on siitä hetkestä, kun ihminen alkaa:

• erottaa hyvän ja pahan
• tehdä tietoisia valintoja
• kantaa vastuuta teoistaan

Tämä “puu” edustaa siis tietoisuuden tasoa, ei kasvitieteellistä ilmiötä.

Kun kertomuksessa puhutaan “hedelmän syömisestä”, sitä ei tule ymmärtää kirjaimellisena tekona, vaan kuvauksena siitä, että ihminen siirtyy kokemukselliseen moraaliseen todellisuuteen – usein ennen kuin hän on siihen täysin valmis.

Toisin sanoen: kyse ei ole tiedon sinänsä kieltämisestä, vaan tiedon väärästä tai ennenaikaisesta käytöstä.

Elämän puu?

Näitä elämän puuksi kutsuttuja hedelmäpuita oli ainakin kaksi kappaletta, ensimmäinen istutettiin jo Caligastianin aikoihin, tätä ensimmäistä käytti hänen hallintonsa eläessään maanpäällä, mutta siitä ei todella hyötynyt muut kuin tietyn olentoluokan olennot, se ei ollut tarkoitettu planeettamme ihmisien käytettäväksi ja tähän kirjakin sanoo yksiselitteisesti että muunmuassa nodiiteille tämän puun antimista ei ollut yhtikäs mitään hyötyä ”Tästä ravintomuodosta ei ollut Urantian tavallisille, evolutionaarisille olennoille mitään hyötyä”.

Tällä puulla oli erityinen tehtävä:

• sen hedelmä toimi eräänlaisena biologisena ylläpitäjänä
• se kompensoi kehon luonnollista rappeutumista
• se mahdollisti pitkän tai jopa määrittelemättömän eliniän tietyille olennoille

Elämänpuuta voisi kuvata analogisesti “elämää ylläpitäväksi energiavarastoksi”, joka vaikutti suoraan fyysiseen olemassaoloon.

Miksi elämänpuu ei toiminut kaikille?

Kertomuksessa mainitaan, että jotkut ihmiset – kuten nodiitit – söivät puun hedelmiä ilman mitään vaikutusta.

Tämä ei ollut sattumaa.

Elämänpuun vaikutus ei ollut universaali, vaan sidottu tietynlaiseen biologiseen rakenteeseen. Vain ne olennot, joilla oli oikeanlainen “varustus”, pystyivät hyödyntämään sen vaikutusta.

Tämä kumoaa yleisen ajatuksen siitä, että kuka tahansa olisi voinut saavuttaa kuolemattomuuden yksinkertaisesti syömällä puun hedelmää.

Kyse ei ollut kielletyn voiman varastamisesta, vaan yhteensopivuuden puutteesta.

Todennäköisesti myös tästä on aikoinaan lähtenyt legenda elämänlähteestä, siitä samasta mitä tietyt tutkimusmatkailijat ovat etsineet kuitenkaan löytämättä.

Ensimmäinen elämän puu

”Prinssin hallituskauden aikana puu kasvoi maasta Isän temppelin pyöreällä keskuspihalla. Kapinan puhjettua Van ja hänen työtoverinsa kasvattivat väliaikaisessa leirissään puun ydinosasta uuden kasvin. Tämä Edentian pensas vietiin sittemmin heidän pakopaikkaansa ylämaalle, jossa se yli sadanviidenkymmenentuhannen vuoden ajan palveli sekä Vania että Amadonia.”

Toinen elämänpuu

”Kun Van työtovereineen valmisteli puutarhaa Aatamia ja Eevaa varten, he istuttivat Edentian puun Eedenin puutarhaan, jossa se taas kerran kasvoi uuden, Isälle omistetun temppelin pyöreällä keskuspihalla. Ja kaksimuotoista fyysistä elämäänsä ylläpitääkseen Aatami ja Eeva nauttivat määräajoin sen hedelmiä.”

Tässä herääkin kysymys, että oliko puita sittenkin kolme? Eli Planeetta prinssin Caligastianin hallinnon aikana, sen jälkeen Vanin väliaikaisen leirin puu sekä Aatamin ja Eevan puutarhaan kasvatettu puu? Kaiketi lähtöisin samasta ydinpuusta kuitenkin.

Superkasvi

”Tämä superkasvi varastoi tiettyjä avaruusenergioita, jotka toimivat vastamyrkkynä eläinhahmoiseen olemassaoloon kuuluvien vanhenemista aiheuttavien tekijöiden suhteen.” Tämä osa on mielenkiintoinen, nimittäin sen vaikutus ihmissukuiselle on mitätön, mutta luoduille kehoille on epäilemättä luomisen yhteydessä asetettu mekanismit jotka tukee tätä entsyymiä ja saa superkasvin toimimaan. Toisaalta herää kysymys, että miksi tälläistä mekanismia ei sitten ole alunperin asennettu luotuihin kehoihin, siihen syy on simppeli, nimittäin osan olikin tarkoitus kuolla ajansaatossa. Osa olennoista oli tarkoitettu pysyviksi tai hyvin pitkän elämän eläväksi olentoryhmäksi kun taas heidän jälkeläisien oli tarkoitus kohentaa ihmiskunnan geenejä.

Huomioitavaa on myös se että Aatami ja Eeva olivat jo ennen saapumistaan puoliaineellisia olentoja, tässä alapuolella olevassa kohdassa mainitaan, että heidät ensin dematerialisoi omassa maailmassaan ja sitten rekonstruoidaan päämäärässään, eli tässä tapauksessa meidän planeetallamme Urantialla. Myös on mainintaa, että kyseinen jälleen rakentaminen sisältää tämän planeetan aineita, meillä ei ole ns ”parempaa ainetta”, kuten eräässä kohdassa kirjassa Paavali mainitsee muistaessaan hänen suuntaajan käyneen mansiomaailmoissa, että ”Siellä heillä on parempaa ainetta” ja tästä voisimme päätellä, että täällä ei ole sitten kuin huonompaa ainetta ja nimenomaan hajoavaa ja siksi niitä omenoiden entsyymeitä tarvittiin?

Ymmärtääkseni Aatamin ja Eevan jälkeläiset omilla geeneillään pystyi myös nauttimaan sekä hyötymään tämän puun antimista, mutta tarkoitus ei ollut se, että he muodostaisivat oman rinnakkaisen rodun maapallolle ihmisten kanssa vaan nimenomaan sekoitetun rodun, joten tuon puun tarkoitus ja oikeus nauttia sen hedelmiä oli rajoitettu. Caligastianin sata oli muunneltuja ja heillä oli kyky hyötyä tuosta puusta, mutta heidän olikin tarkoitus tuottaa jälkeläisiä, tämä on se ”He yhtyivät enkeleihin” kohta raamatusta.

Kannattaa käydä lukemassa nuo yllämainitut luvut, ovat nimittäin todella mielenkiintoisia ja avaa aihepiiriä hyvin!