Ajatteletko ajatteluasi?
Ajattelun tasot ja metakognition voima
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, mitä kävely oikeastaan on?
Teknisesti katsottuna se ei ole muuta kuin hallittua kaatumista eteenpäin – askel toisensa perään, jatkuvaa tasapainon menettämistä ja sen uudelleen saavuttamista. Silti koemme sen luonnollisena, jopa itsestään selvänä.
Entä hengittäminen?
Puhumme ilmaston myrkyistä, saasteista ja kaasujen vaarallisuudesta – mutta samalla hengitämme jatkuvasti kaasua, jota ilman emme voisi elää hetkeäkään. Elämme planeetalla, joka on suurelta osin kiveä ja kaasua, mutta harvoin pysähdymme ihmettelemään tätä perustavaa todellisuutta, että hengitämme kaasua itse, se ei ole vain saaste vaan ehto elämällemme.
Miksi näin on?
Koska suurin osa ajattelustamme tapahtuu automaattisesti. Harvemmin kiinnitämme huomiota asioihin jotka tapahtuvat ilman tarvetta suuremmalle huomiollemme kuten hengittäminen ja näin on usein myös ajattelun suhteen, mutta oletko ajatellut sitä miksi ajattelet tai mitä ajattelet, miksi juuri se tai tuo ajatus tuli mieleesi, mistä se tuli ja mikä johti siihen ajatukseen?
Tiedämmekö oikeasti, mitä tiedämme?
On vanha ajatus:
Mitä älykkäämpi ihminen, sitä enemmän hän ymmärtää, kuinka vähän tietää.
Vastaavasti vähemmän reflektoiva mieli saattaa kokea ymmärtävänsä kaiken – vaikka todellisuudessa ymmärrys on pinnallista.
Tämä ei liity pelkästään tietoon tai koulutukseen. Kyse on jostain syvemmästä.
Kyse on metakognitiosta.
Mitä metakognitio oikeastaan on?
Metakognitio tarkoittaa yksinkertaisesti:
Kykyä ajatella omaa ajatteluaan
Se ei ole pelkkää älykkyyttä.
Se ei ole muistin kapasiteettia.
Se ei ole ongelmanratkaisunopeutta.
Se on kykyä pysähtyä ja huomata:
- mitä ajattelen juuri nyt
- miksi ajattelen näin
- onko tämä ajatus edes totta
- reagoinko automaattisesti vai tietoisesti
Neurotieteen näkökulmasta tämä liittyy erityisesti etuotsalohkoon (prefrontaalinen aivokuori), joka aktivoituu silloin, kun tarkkailemme omaa mieltämme.
Toisin sanoen:
kun alat tarkkailla ajatuksiasi, aivosi kirjaimellisesti siirtyvät eri toimintatilaan.
Suurin ero ei ole älykkyydessä – vaan tietoisuudessa
Usein sanotaan:
“Korkein älykkyyden muoto ei ole älykkyysosamäärä.”
Tämä pitää yllättävän hyvin paikkansa.
Ihminen voi olla erittäin älykäs perinteisessä mielessä, mutta silti täysin reaktiivinen:
- puolustaa uskomuksiaan automaattisesti
- reagoi tunteisiin ilman tietoisuutta
- ei koskaan kyseenalaista omia ajatusmallejaan
- toimii mekaanisesti jo opitun kaavan mukaan
Toinen ihminen taas voi olla keskimääräinen kognitiivisilta kyvyiltään, mutta omaa korkean metakognition:
- huomaa ajatusvinoumansa
- päivittää uskomuksiaan
- keskeyttää tunneperäisiä reaktioita
- tarkkailee itseään reaaliajassa
- kykenee yllättäviin luoviin ratkaisuihin/päätöksiin
Ja juuri tässä tapahtuu todellinen kasvu.
Uskomusten päivittäminen vs. niiden puolustaminen
Yksi keskeinen ero metakognitiivisessa ajattelussa on tämä:
Tarkoitus ei ole olla oikeassa – vaan päästä lähemmäksi totuutta.
Useimmat ihmiset tekevät päinvastoin:
- puolustavat vanhoja uskomuksia
- välttelevät ristiriitaista tietoa
- reagoivat emotionaalisesti haastaviin ajatuksiin
Metakognitio kääntää tämän prosessin:
- huomaat reaktion
- pysäytät sen
- tarkastelet ajatusta objektiivisesti
- päivität käsitystäsi tarvittaessa
Tämä ei ole helppoa.
Mutta se on yksi voimakkaimmista henkilökohtaisen kehityksen työkaluista.
Voiko metakognitiota kehittää?
Kyllä – ja juuri tämä tekee siitä niin kiinnostavan.
Metakognitio ei ole synnynnäinen “lahja”, vaan taito, jota voi harjoittaa.
Yksinkertaisia tapoja aloittaa:
1. Huomaa ajatuksesi
Kun ajatus syntyy, älä samaistu siihen heti.
Kysy: “Onko tämä fakta vai tulkinta?”
2. Tunnista reaktiot
Kun tunnet voimakkaan tunteen, pysähdy hetkeksi.
Kysy: “Miksi reagoin näin?”
3. Kyseenalaista uskomukset
Valitse yksi vahva mielipiteesi ja kysy:
“Entä jos olen väärässä?”
4. Tarkkaile itseäsi reaaliajassa
Kokeile huomata omat ajatusketjusi kesken tilanteen – ei vasta jälkeenpäin.
Hiljainen etumatka
Metakognitiota kehittävät ihmiset eivät välttämättä näytä erilaisilta ulospäin.
Mutta ajan myötä ero kasvaa.
He:
- tekevät parempia päätöksiä
- oppivat nopeammin
- reagoivat vähemmän impulsiivisesti
- ymmärtävät itseään syvemmin
Ja usein tämä kehitys tapahtuu hiljaa – ilman suurta huomiota.
Oletko ajatellut ajatteluasi?
Kävely ei ole vain kävelyä.
Se on hallittua kaatumista.
Hengittäminen ei ole vain hengittämistä.
Se on jatkuvaa vuorovaikutusta näkymättömän maailman kanssa. (Me hengitämme samaa ilmaa kuin muut ihmiset ja eläimet)
Samalla tavalla ajattelu ei ole vain ajattelua.
Suurin osa siitä tapahtuu automaattisesti –
ellei sitä tietoisesti tarkkailla.
Ja juuri siinä piilee ero.
Ei siinä, kuinka paljon tiedät –
vaan siinä, kuinka tietoinen olet siitä, mitä ajattelet.
Urantia-kirjan huomioita
1. Persoonallisuus: “minä, joka ajattelen”
Kirja opettaa, että ihminen ei ole vain ajatusvirta, vaan persoonallisuus, joka tietää olevansa persoonallisuus ja voi pohtia omaa merkitystään ja arvoaan. Tieto kasvaa ylpeydeksi siitä, että olen persoonallisuus; viisaus on tietoisuutta persoonallisuuden merkityksestä; uskonto on kokemus persoonallisuuden arvosta; ilmoitus vahvistaa persoonallisuuden eloonjäämisen mahdollisuuden .
Tämä merkitsee käytännössä, että:
- mielessä voidaan havaita omia ajatuksia ja motiiveja,
- “minä” voi asettua ikään kuin askeleen sivuun ja tarkastella itseään,
- sama “minä” voi kysyä: miksi ajattelen näin, onko tämä totta, onko tämä hyvää?
Tämä reflektiokyky on Urantia-kirjassa yksi osoitus siitä, että ihmisessä vaikuttaa enemmän kuin pelkkä biologinen aivotoiminta.
2. Mieli ja ajattelun rakenne
Kirja kuvaa, että kaikki inhimillinen ajattelu rakentuu tietyille perusolettamuksille, jotka mielessä oleva “todellisuuden tunnistamisen kyky” hyväksyy, vaikka niitä ei voida lopullisesti todistaa. Tiede esimerkiksi olettaa aineen, liikkeen ja elämän; uskonto puolestaan olettaa mielen, hengen ja universumin (Korkeimman) todellisuuden .
Lisäksi:
- järkeily on tietoisuuden tekemien johtopäätösten käsittelyä kokemuksesta,
- uskominen on hengellisen tietoisuuden paikkansapitävyyden hyväksymistä,
- logiikka on näiden kahden yhdistämistä totuutta etsiväksi synteesiksi, joka perustuu mielen synnynnäiseen kykyyn mieltää olevaisia, merkityksiä ja arvoja .
Juuri tällainen “metataso” – se, että ajattelu voi tarkastella omia lähtökohtiaan ja omia johtopäätöksiään – on sitä, mistä arjessa puhutaan, kun sanotaan: ajattelen ajatteluani.
3. Sisäinen Jumalan läsnäolo ja ajattelun syventyminen
Urantia-kirjan mukaan ihmisessä asuu Ajatuksensuuntaaja, sisäinen jumalallinen henki, joka työskentelee erityisesti siellä, missä ajattelu virtaa vapaana, luovana ja pohdiskelevana. Tällöin Suuntaaja voi “pysäyttää” ja “kääntää” ajatusten virtaa, jotta mielen korkeammat tasot virittyisivät hengellisempiin säveliin.
Kirja sanoo myös, että tietoisuus Suuntaajasta perustuu:
- totuuden älylliseen vastaanottamiseen,
- hyvyyden tajuamiseen, joka ylittää pelkän järjen,
- persoonallisuuden motivaation suuntautumiseen rakkauteen .
Kun siis pohdit omaa ajatteluasi, motiivejasi, arvojasi ja suuntaasi, liikut juuri sillä sisäisellä näyttämöllä, jolla persoonallisuutesi ja sisäinen Jumalan kipinä tekevät yhteistyötä.
4. Mitä tämä kertoo ihmisestä Urantia-kirjan mukaan?
Urantia-kirjan valossa kyky pohtia, että kykenee pohtimaan, merkitsee ainakin seuraavaa:
- se on vahva merkki todellisesta persoonallisuudesta, ei vain automaattisesta mielenmekanismista
- se osoittaa, että ihmismieli kuuluu “kosmiseen mieleen” ja on sukua hengelle, ei vain aineelle
- se on juuri se kyky, joka mahdollistaa moraalisen valinnan, totuuden etsimisen ja palvonnan – siis Jumala-tietoisuuden kasvun tasolta “tiedän ajattelevani” tasolle “tiedän ajattelevani Jumalasta ja koen Jumalan läsnäoloa”.
Kyky ajatella olevansa olemassa, kyky ajatella sitä miksi ajattelee olevansa olemassa on se, joka erottaa ihmisen eläimestä pysyvästi ja selkeästi. Kun ihminen oppii ajattelemaan, hän lähestyy suurempaa tietotulvaa ja ymmärrystä kaikkeiden käsitteistä.