Voiko Jumalan läsnäolon kokea konkreettisesti?
Eräässä blogi livessä youtubessa yksi yhteisön jäsen sanoi, että Jumalan rakkaus on nähtävissä myös muiden palvelemisena ja auttamisena, olen tästä myös täysin samaa mieltä, se on nimittäin kokonaisvaltainen tunne, eikä vain tunne että minua rakastetaan vaan tunne jossa haluan sekä tahdon rakastaa myös muita.
Urantia-kirja opettaa, että Jumalan läsnäolon voi todella kokea – mutta kokemus ei tavallisesti ilmene ulkoisina ihmeinä tai näkyinä. Jumala on henki, ja siksi Hänen läheisyytensä koetaan ensisijassa sisäisesti: tietoisuudessa, omassatunnossa ja sielun kasvussa, sekä tahdossa toimia sekä tuntea tarvetta tehdä hyvin.
Tämä näkökulma siirtää huomion pois spektakulaarisista kokemuksista kohti hiljaista, mutta syvää sisäistä muutosta. Jumalan läsnäolo ei useimmiten ilmesty “valoshowna” tai pakottavana äänenä, vaan rauhana, varmuutena ja moraalisena selkeytenä, joka kasvaa ihmisen sisällä ajan myötä.
Se on helpoiten havaittavissa tai ”aistittavissa” kokemuksellisen elämän ja täällä oppimisen ymmärtämisellä, eli sillä että ensiksi voi kokea turhautuneisuutta auttaessaan muita, mutta kun hengellinen herääminen todellakin tapahtuu, se turhautuminen katoaa ja näkee kaiken potentiaalin sekä ilon palvella kanssakulkijaa vapaasti omasta tahdostaan.
Monet Urantia-kirjan lukijat, eli Urantialaiset siis he jotka todella ovat kirjan lukeneet kannesta kanteen ja ottaneet sieltä paljon viisautta ja vaikutteita elämäänsä, ovat sanoneet että se muutti kokonaisen ihmiselämän, niin menneen kuin tulevankin, sekä asenteen nykyelämää kohtaan. Yhteinen tunne näiden asenteiden ja kokemuksien sekä oppien yhteydessä on ollut nimenomaan rakkaus ja tunne siitä, että on päässyt lähemmäs korkeinta olentoa eli Jumalaa.
Voisiko siis sanoa tämän olevan konkreettinen kokemus? Voisiko sanoa, että on aloittanut toimimaan Jumalan tahdossa kun pyrkii tekemään hyvää ja olemaan hyvä?
Miten Jumalan läsnäoloa ei yleensä koeta
Urantia-kirjan mukaan Jumalan toiminta ihmisessä ei normaalisti tapahdu fyysisten aistien kautta. Ei ole tavallista nähdä näkyjä, jonkinlaisia mystisiä selittämättömiä unia tai kuulla ulkoisia ääniä. Jumala ei myöskään pakota ihmistä tai murra hänen vapaata tahtoaan voimakkailla yliluonnollisilla merkeillä.
Koska Jumala on henki, Hänen läsnäolonsa havaitaan mielen ja sielun tasolla. Kokemus on henkilökohtainen, usein hyvin hienovarainen – ja juuri siksi helposti ohitettava, jos odottaa jotakin dramaattista. Siksipä näissä blogeissa painotetaankin rauhallisuutta, hiljaisuutta ja oman sielun sisäistä kuuntelemista, mukaanlukien rukoilu ja hyvät elämäntavat.
Unet olivat muinaisessa ihmisten historiassa tärkeässäkin asemassa, mutta nykytieteen sekä ymmärryksen valossa ne ovat lähinnä aivojen tuottamaa mielikuvitusta, hetki jolloin muistiaineistoa järjestellään ja satumme vain näkemään videoita tuosta kaikesta sen kaikessa sekavuudessaan, on siis hassua alkaa tulkitsemaan omien aivojen konemaista jäsentelyä Jumalan kontaktiksi, sen sijaan olisi parempi keskittyä näiden videoiden taustalla oleviin tunteisiin ja oppia ymmärtämään omaa alitajuntaansa, sitä konetta eli aivoja jotka pyörittävät tätä ihmeellisen upeaa bioprosessorilla varustettua sähkökemiallista konetta eli kehoa.
Ei voi kuitenkaan sanoa, etteikö joskus sielu jonkinlaista kontaktia voisi saada, sillä allekirjoitan itsekkin selvänäköisiä unia, en kuitenkaan sen kummemmin niistä julkisesti puhu, sillä useimmiten ne tuntuvat olevan hyvinkin henkilökohtaista johdatusta sieluni kehityksessä.
Miten läsnäolo voi konkretisoitua elämässä
Vaikka kokemus ei ole fyysinen, se voi olla hyvin todellinen. Urantia-kirjan mukaan Jumalan läsnäolo näkyy vaikutuksina ihmisen elämässä:
- Sisäinen rauha ja luottamus vaikeuksien keskellä.
- Kokemus rakastetuksi tulemisesta – tietoisuus siitä, että elämä ei ole merkityksetöntä.
- Sisäinen johdatus, hiljainen mutta sitkeä kokemus siitä, mikä on oikein.
- Kasvava rakkaus toisia kohtaan ja halu toimia myötätuntoisesti.
- Kiitollisuuden ja palvonnan kaipuu, joka ei perustu pelkoon vaan rakkauteen.
Urantia-kirjan opetuksen mukaan jokaisessa ihmisessä asuu Jumalan henki, niin kutsuttu Ajatuksensuuntaaja. Tämä sisäinen jumalallinen läsnäolo vaikuttaa ihmisen ajatteluun, arvoihin ja päätöksiin – ei pakottaen, vaan kutsuen kohti totuutta, hyvyyttä ja kauneutta, kunnes ihmiselle niistä tulee normaalia arkipäivää, jos vain riittää tahtoa hyväksyä tuo johdatuksellinen opastus.
Käytännöllisiä tapoja avautua kokemukselle
Urantia-kirja ei esitä monimutkaisia rituaaleja, vaan korostaa yksinkertaista, henkilökohtaista suhdetta Jumalaan.
1. Hiljainen rukous
Puhu Jumalalle omin sanoin, kuin läheiselle ystävälle. Rehellisyys on tärkeämpää kuin muodollisuus. Voit pyytää:
“Näytä minulle läsnäolosi tavalla, jonka pystyn ymmärtämään ja kantamaan.”
Kirjassa on mainittu, että sanat ovat loppujenlopuksi merkityksettömiä, motiivi ja tahto sekä tunteet sanojen taustalla on tärkeimpiä, eli puhu vaikka et löytäisi sanoja sillä Isä kyllä ymmärtää sinun sielusi syvimmät kaipuut ilman sanojakin, tärkeintä on muodostaa yhteys.
2. Kuunteleva hiljaisuus
Varaa hetki, jolloin et pyydä mitään. Ole vain läsnä. Usein rauha tai selkeys ei synny heti, vaan hiljalleen – jopa vasta myöhemmin päivän aikana. Kun siltä tuntuu niin pysähdy, jää paikoillesi äläkä pakota vaan anna sen tulla, olet vain kuin et olisikaan ja saatat huomata jotakin.
3. Mielen tarkkailu
Urantia-kirjan mukaan Jumalan läsnäolo näkyy ennen kaikkea persoonan muuttumisena. Katso ajan mittaan:
- Oletko kärsivällisempi?
- Oletko rohkeampi tekemään oikein?
- Lisääntyykö kykysi anteeksiantoon?
- Huomaatko paremmin mikä on oikein ja väärin?
4. Palvelu ja rakkaus
Tietoinen päätös toimia rakkaudella avaa kanavan hengelliselle kokemukselle. Kun ihminen valitsee totuuden ja hyvyyden, hän astuu aktiiviseen yhteistyöhön Jumalan kanssa.
Varoitus hengellisistä harhakuvista
Voimakkaat tunteet eivät automaattisesti tarkoita jumalallista johdatusta. Toisaalta hiljaisuus ei tarkoita Jumalan poissaoloa. Urantia-kirja vertaa hengellistä kasvua usein aamunkoittoon: valo lisääntyy hitaasti mutta varmasti.
Et ole epäonnistunut, jos et koe mitään erityistä. Jumalan läsnäolo syvenee usein vähitellen – arjen valintojen, luottamuksen ja rakkauden kautta. Kuten jo alussa mainittua, kyseessä ei ole valoshow vaan jotakin sitä korkeampaa ja hienosäikeisempää, jotakin mitä ei sanoin voi oikeastaan kuvailla, mutta sen tuntee tai vähintään tunnistaa kun kuulostelee omia tunteitaan ennen ja jälkeen.
Yhteenveto
Urantia-kirjan mukaan Jumalan läsnäolon voi kokea hyvin todellisena, mutta kokemus ilmenee harvoin ulkoisina ilmiöinä. Se konkretisoituu sisäisenä rauhana, moraalisena selkeytenä, kasvavana rakkautena ja muuttuvana luonteena.
Aito hengellinen kokemus ei ole hetkellinen tunne, vaan suunta – jatkuva liike kohti totuutta, hyvyyttä ja rakkautta.
Aihetta käsitellään erityisesti seuraavissa luvuissa:
- Luku 5: Jumalan suhde yksilöön
- Luku 101: Todellisen uskonnon todellisuus
Lisää voit lukea osoitteessa:
https://urantiakirja.fi/urantia-kirja/