Miksi saimme ilmoituksen kirjana?
Ihmiskunnan hengellinen historia ei ole ollut erityisen valoisa. Uskontojen, ideologioiden ja erilaisten maailmankatsomusten nimissä on käyty sotia, vainottu toisinajattelijoita ja aiheutettu mittaamatonta kärsimystä. Vaikka elämme teknologisesti kehittynyttä aikaa, näyttää siltä, että vanhat jakolinjat eivät ole kadonneet. Ihmiset taistelevat edelleen siitä, kuka on oikeassa, kuka omistaa totuuden ja kenen näkemys Jumalasta on ainoa oikea.
Todellisuudessa suurin osa ihmisistä etsii samaa asiaa – tarkoitusta, totuutta, rakkautta ja yhteyttä johonkin itseään suurempaan. Eri uskonnot ja hengelliset perinteet lähestyvät tätä todellisuutta eri tavoin, mutta usein niiden syvimmät päämäärät ovat hämmästyttävän samanlaisia. Silti ihmisen taipumus korostaa omia näkemyksiään muiden kustannuksella on johtanut loputtomiin jakolinjoihin.
Sama ilmiö näkyy myös uskontojen sisällä. Yksi yhteisö jakautuu useiksi suuntauksiksi, jotka edelleen jakautuvat uusiin ryhmiin. Sen sijaan, että keskityttäisiin siihen, mikä yhdistää, huomio kiinnittyy usein siihen, mikä erottaa. Ihmisen ego haluaa helposti omistaa totuuden sen sijaan, että se etsisi totuutta nöyrästi yhdessä muiden kanssa.
Urantia-kirjan näkökulmasta ihmiskunnan historia on ollut poikkeuksellisen vaikea. Planeettaprinssi Caligastian kapina sekoitti maailman varhaisen kehityksen. Myöhemmin Aatamin ja Eevan tehtävä epäonnistui osittain, ja Makiventa Melkisedek joutui työskentelemään hengellisen valon säilyttämiseksi vaikeissa olosuhteissa. Lopulta itse Luoja-Poika, Jeesus Nasaretilainen, saapui maailmaan elämään ihmisen elämän ja ilmoittamaan Isän rakkauden – ja ihmiskunta ristiinnaulitsi hänet.
Kun tarkastelemme tätä historiaa, herää väistämättä kysymys: miksi viimeisin ilmoitus annettiin kirjana eikä jälleen elävän sanansaattajan kautta?
Ehkä vastaus löytyy juuri ihmiskunnan menneisyydestä. Kautta historian profeettoja on vainottu, hengellisiä opettajia on vastustettu ja jumalallisia sanansaattajia on väärinymmärretty. Ihminen on liian usein korottanut persoonan sanoman yläpuolelle tai hylännyt koko sanoman sanansaattajan vuoksi.
Kirja on erilainen.
Kirja ei vaadi palvontaa. Se ei rakenna ympärilleen persoonakulttia. Se ei pakota ketään uskomaan eikä pyydä seuraajia. Se odottaa hiljaa hyllyssä niitä, jotka haluavat etsiä. Jokainen voi avata sen omassa tahdissaan, pohtia sen opetuksia rauhassa ja hyväksyä tai hylätä sen ilman painostusta.
Urantia-kirjan ilmoitus näyttääkin olevan suunnattu ennen kaikkea yksilön sisäiselle hengelliselle matkalle. Sen tarkoituksena ei ole perustaa uutta uskontoa tai luoda uusia jakolinjoja ihmisten välille, vaan laajentaa ihmisen käsitystä Jumalasta, universumista ja omasta paikastaan osana yhtä suurta ihmisperhettä.
Todellinen hengellinen kehitys ei synny siitä, että ihminen voittaa väittelyn. Se syntyy siitä, että ihminen oppii rakastamaan enemmän, ymmärtämään syvemmin ja näkemään toisissa ihmisissä veljiä ja sisaria riippumatta heidän uskonnostaan, kansallisuudestaan tai maailmankatsomuksestaan.
Nykypäivän fariseukset
Kun luen ihmisten kommentteja facebookissa, instagramissa, tiktokissa tai missä tahansa, siellä on usein ihmisiä valmiina tuomitsemaan heidät jotka eivät ole samaa mieltä, varsinkin kristityillä on jostakin ihmeestä syntynyt sellainen kuva, että heillä olisi ylipäätään vain korkeimman omaava oikeus tuomita ihmisiä, mutta niin nämä sankarimme tekevät.
Samoin tekivät entisaikojen fariseukset, he tuomitsivat Jeesuksen ja hänen seuraajansa, miksikö? No siksi, että he pelkäsivät uutta, eivät hyväksyneet eri ajatuksia eikä mielipiteitä, voisi siis sanoa että Urantia-kirjan edustajana ja ilmoituksesta kertovana koen nykyajan kristityiltä aikaslailla samaa kohtelua kuin itse Jeesus ja hänen seuraajansa kokivat fariseuksien puolelta.
Mitä jos tässä käykin niin, että fariseukset ovat nyt 2000-luvun kristittyjä? Valmiita lähes taistelemaan väkivaltaisesti omien ajatuksiensa ja mielipiteidensä puolesta, mutta ei missään tapauksessa hyväksy hengellistä yhteisöä joka nimenomaan puhuu isän rakkaudesta ja rauhasta, sekä valosta maanpäällä.
Ehkä juuri siksi ilmoitus annettiin tällä kertaa kirjana – ei hallitsemaan ihmisiä, vaan kutsumaan heitä etsimään totuutta vapaasti.