Arvioitu lukuaika: 5 minuuttia

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miksi olet juuri tässä elämässä, juuri tässä ajassa ja juuri näiden ihmisten keskellä?

Kaikista niistä ajoista, joihin olisit voinut syntyä, elät juuri nyt. Kaikista maailman ihmisistä olet kohdannut juuri nämä ihmiset. Olet kokenut juuri nämä onnistumiset ja epäonnistumiset, rakastanut juuri näitä ihmisiä, joutunut luopumaan juuri näistä asioista ja päätynyt tekemään juuri ne valinnat, jotka ovat tuoneet sinut tähän hetkeen.

Kun asiaa ajattelee tarpeeksi pitkälle, oman elämän olemassaolo alkaa tuntua lähes käsittämättömältä.

Onko elämä vain sattumaa? Onko elämällä tarkoitus? Miksi olemme täällä?

Urantia-kirja tarjoaa näihin kysymyksiin kiinnostavan näkökulman. Sen mukaan elämämme ei ole arvokas siksi, että olisimme onnistuneet täydellisesti, vaan koska olemme ainutlaatuisia persoonallisuuksia, joilla on kyky kasvaa, valita, rakastaa ja löytää Jumala.

Ja kaiken taustalla on yksi valtava ajatus:

Jumala tuntee sinut henkilökohtaisesti ja rakastaa sinua.

Mitä Jumala ajattelee ihmisestä?

Monelle Jumala merkitsee jotakin valtavaa ja etäistä. Jos maailmankaikkeudessa on Jumala, miksi häntä kiinnostaisi yhden ihmisen pieni elämä?

Miksi Jumalaa kiinnostaisivat minun ajatukseni, pelkoni, ihmissuhteeni, epäonnistumiseni tai se, mitä teen huomenna?

Urantia-kirjan vastaus on lähes päinvastainen.

Sen kuvaama Jumala ei ole vain maailmankaikkeuden kaukainen hallitsija. Hän on Universaalinen Isä, jonka suhde ihmiseen kuvataan henkilökohtaiseksi ja rakastavaksi. Urantia-kirja sanoo Jumalan rakkauden olevan universaalista ja kuvailee sitä isälliseksi hellyydeksi.

Ajatus menee vielä pidemmälle.

Urantia-kirjan mukaan Jumala ei rakasta sinua vain yhtenä ihmisenä miljardien muiden joukossa. Jumalan rakkaus muuttuu henkilökohtaiseksi hänen ihmisessä olevan läsnäolonsa, Ajatuksensuuntaajan, kautta. Kirja kuvailee Suuntaajaa Jumalan osaseksi, joka asuu ihmismielessä ja työskentelee kärsivällisesti ihmisen hengellisen kasvun hyväksi.

Ajattele hetki, mitä tällainen väite tarkoittaa.

Jos Urantia-kirjan kuvaus on totta, Jumalaa ei tarvitse ensin löytää jostakin maailmankaikkeuden kaukaisesta kolkasta.

Jotakin Jumalasta on jo tullut etsimään sinua.

Rakastaako Jumala minua, vaikka olen tehnyt virheitä?

Tämä saattaa olla yksi tärkeimmistä kysymyksistä, joita ihminen voi esittää.

Rakastaako Jumala hyvää versiota minusta vai todellista minua?

Sitä ihmistä, joka on tehnyt virheitä. Joka on joskus satuttanut toisia. Joka on tehnyt typeriä päätöksiä. Joka ei käyttänyt kaikkia mahdollisuuksiaan. Joka ei aina tiedä, mihin on menossa.

Urantia-kirjan kuva Jumalan rakkaudesta on tässä voimakas. Jumalan suhdetta ihmiseen ei kuvata palkintona onnistuneesta elämästä. Jumalan rakkaus edeltää ihmisen täydellisyyttä. Kirja kuvaa Jumalan olevan hyvä myös erehtyviä ihmisiä kohtaan ja korostaa hänen anteeksiantoaan.

Ehkä yksi hengellisen elämän vaikeimmista asioista onkin ymmärtää, ettei Jumala katso sinua samalla tavalla kuin sinä katsot itseäsi.

Me näemme helposti epäonnistumisemme.

Jumala saattaa nähdä myös sen, mitä meistä voi vielä tulla.

Miksi olen syntynyt juuri tähän aikaan?

Ajattele oman elämäsi epätodennäköisyyttä.

Sinun piti syntyä juuri tähän aikaan. Lukemattomien ihmisten piti kohdata toisensa ennen syntymääsi. Historian piti kulkea juuri tähän pisteeseen. Sinun piti kasvaa juuri siinä ympäristössä, jossa kasvoit, ja kohdata juuri ne ihmiset, jotka ovat vaikuttaneet elämäsi kulkuun.

Yhdenkin asian muuttuminen olisi voinut muuttaa kaiken.

Tämän äärellä on houkuttelevaa sanoa, että kaikella tapahtuvalla on jokin ennalta määrätty tarkoitus.

Mutta Urantia-kirja antaa asiasta hienovaraisemman kuvan.

Ihmisellä on vapaa tahto. Persoonallisuudella on todellinen mahdollisuus valita, ja Urantia-kirja pitää tätä valinnanvapautta yhtenä ihmisen suurimmista mahdollisuuksista. Jopa Ajatuksensuuntaajan hengellinen johdatus voidaan hyväksyä tai torjua.

Siksi kaikkea elämässä tapahtuvaa ei tarvitse ajatella Jumalan ennalta järjestämänä tapahtumasarjana.

Sattumaa voi olla.

Ihmiset tekevät huonoja valintoja.

Me itse teemme virheitä.

Elämme keskeneräisessä maailmassa, jossa tapahtuu asioita, joita emme olisi koskaan valinneet.

Silti kaiken tämän keskellä voidaan kysyä aivan toinen kysymys.

Entä jos kysymys ei olekaan ”miksi tämä tapahtui minulle?”

Kun elämässä tapahtuu jotakin vaikeaa, kysymme luonnollisesti:

Miksi juuri minä?

Miksi tämä ihmissuhde päättyi?

Miksi menetin tämän ihmisen?

Miksi epäonnistuin?

Miksi valitsin väärin?

Miksi elämäni ei mennyt niin kuin suunnittelin?

Ehkä kaikkiin näihin kysymyksiin ei ole olemassa vastausta.

Urantia-kirjan näkökulmasta voisi kuitenkin esittää toisen kysymyksen:

Mitä tästä kokemuksesta voi syntyä?

Tämä on aivan eri asia kuin väittää, että kärsimys olisi lähetetty ihmiselle opetukseksi.

Kaiken ei tarvitse tapahtua tarkoituksella, jotta kaikesta voisi syntyä tarkoitusta.

Siinä on valtava ero.

Mitä vastoinkäymiset voivat opettaa?

Ehkä olet joskus tavannut ihmisen, jota et enää haluaisi elämääsi, mutta jota ilman et olisi nykyinen itsesi.

Ehkä olet tehnyt päätöksen, jota kadut edelleen, mutta joka opetti sinulle jotakin, mitä et olisi muuten ymmärtänyt.

Ehkä jokin menetys muutti käsityksesi siitä, mikä elämässä todella merkitsee.

Ehkä epäonnistuminen pakotti sinut suuntaan, johon et olisi koskaan vapaaehtoisesti lähtenyt.

Tämä ei tee pahasta hyvää eikä kärsimyksestä tavoiteltavaa.

Se kertoo jostakin aivan muusta:

ihminen kykenee kasvamaan kokemustensa kautta.

Urantia-kirjan maailmankuvassa kokemuksella on poikkeuksellisen suuri merkitys. Persoonallisuus tekee valintoja, sielu kehittyy ja ihmiselämän hengellisesti arvokkailla kokemuksilla voi olla merkitystä jopa tämän kuolevaisen elämän jälkeen.

Silloin kysymys ”mikä on elämän tarkoitus?” alkaa saada toisenlaisen sävyn.

Ehkä tarkoitus ei ole löytää valmiiksi kirjoitettua käsikirjoitusta.

Ehkä tarkoitukseen kuuluu myös se, mitä päätämme tehdä sillä elämällä, jonka olemme saaneet.

Jumala ei elä elämääsi puolestasi

Jos Jumala rakastaa ihmistä, miksi hän ei sitten estä kaikkia vääriä valintoja?

Urantia-kirjan vastaus liittyy vapaaseen tahtoon.

Ajatuksensuuntaajalla kuvataan olevan ihmisen hengelliselle kehitykselle ihanteellinen suunta, mutta ihmistä ei pakoteta seuraamaan sitä. Ihmisellä säilyy vapaus hyväksyä tai hylätä tämä johdatus.

Tämä tekee ihmiselämästä samaan aikaan sekä pelottavan että suurenmoisen.

Elämä ei ole valmis rata, jota pitkin meidät kuljetetaan.

Me osallistumme siihen, mitä meistä tulee.

Jumala voi johdattaa, mutta ihminen valitsee.

Jumala voi kutsua, mutta ihminen vastaa.

Jumala voi rakastaa, mutta ihmisen täytyy opetella ottamaan rakkaus vastaan ja välittämään sitä edelleen.

Urantia-kirja kuvaakin jumalallista rakkautta dynaamiseksi: Isän rakkaudesta tulee ihmisessä todellista erityisesti silloin, kun se kulkee hänen persoonallisuutensa kautta toisille ihmisille.

Entä jos näkisit koko elämäsi uudella tavalla?

Katso hetki taaksepäin.

Ei vain niitä asioita, joista olet ylpeä.

Katso myös niitä vuosia, joita ehkä häpeät.

Vääriä päätöksiä.

Päättyneitä ihmissuhteita.

Menetettyjä mahdollisuuksia.

Ihmisiä, joita kaipaat.

Hetkiä, jolloin et tiennyt mitä tehdä.

Ja lopulta tätä hetkeä.

Kaikki tuo on sinun elämäsi.

Mutta ehkä menneisyyden tärkein kysymys ei ole:

”Miksi kaiken piti mennä näin?”

Ehkä parempi kysymys kuuluu:

”Mitä kaikkea tämä on opettanut minulle?”

Olenko oppinut rakastamaan paremmin?

Olenko oppinut antamaan anteeksi?

Olenko oppinut ymmärtämään muita ihmisiä?

Olenko tullut rehellisemmäksi itselleni?

Olenko oppinut erottamaan sen, mikä elämässä on tärkeää, siitä mikä vain näyttää tärkeältä?

Olenko kaiken kokemani jälkeen lähempänä totuutta, kauneutta ja hyvyyttä?

Jos vastaus edes johonkin näistä on kyllä, kokemuksesi eivät ole olleet merkityksettömiä.

Mitä jos Jumala näkee sinussa enemmän kuin sinä itse?

Ehkä kaikkein kaunein Urantia-kirjan ajatus tässä yhteydessä on Ajatuksensuuntaaja.

Ajatus siitä, että ihmisen sisimmässä oleva Jumalan läsnäolo työskentelee hänen kanssaan kärsivällisesti koko tämän keskeneräisen elämän ajan. Urantia-kirja kuvailee Suuntaajien olevan uskollisia ihmisen hengellisen hyvinvoinnin edistämiselle.

Ajattele sitä silloin, kun seuraavan kerran tunnet epäonnistuneesi.

Sinä näet ehkä vain tämän päivän.

Jumala näkee mahdollisuuden.

Sinä näet virheen.

Jumala näkee persoonan, joka kykenee oppimaan siitä.

Sinä näet keskeneräisyytesi.

Jumala näkee myös suunnan, johon voit kasvaa.

Ehkä Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan on juuri siksi niin vaikea ymmärtää. Meidän rakkautemme on usein sidoksissa siihen, mitä toinen tekee ja millainen hän on.

Urantia-kirjan kuvaama Universaalinen Isä rakastaa lastaan myös siksi, että tämä on hänen lapsensa. Kirja vertaa tätä todellisen isän kiintymykseen lapseensa ja sanoo Isän etsivän ikuisesti lastensa parasta.

Kuinka epätodennäköistä onkaan, että juuri sinä olet tässä?

Ehkä emme koskaan pysty laskemaan sitä.

Kaikkien niiden sattumien, ihmisten, valintojen ja tapahtumien ketjua, jonka seurauksena juuri sinä istut juuri nyt lukemassa näitä sanoja.

Mutta olet tässä.

Elossa.

Tietoisena.

Kykenevänä ajattelemaan omaa olemassaoloasi.

Kykenevänä muuttamaan huomisen valintoja sen perusteella, mitä ymmärrät tänään.

Ja jos Urantia-kirjan maailmankuva pitää paikkansa, et ole kaiken tämän keskellä yksin.

Sisimmässäsi on jotakin Jumalasta, joka kutsuu sinua kohti suurempaa totuutta, kauneutta ja hyvyyttä. Sinulla on vapaa tahto vastata tähän kutsuun. Persoonallisuutesi on todellinen, kokemuksillasi voi olla ikuista arvoa ja Jumalan rakkaus sinua kohtaan on henkilökohtaista.

Ehkä siis elämäsi suurin kysymys ei lopulta olekaan:

”Miksi juuri minä sain juuri tämän elämän?”

Vaan:

”Kun olen kerran saanut tämän elämän, mitä kaikkea voin sen kautta oppia, millaiseksi voin kasvaa ja mitä hyvää voin antaa eteenpäin?”

Ja ehkä joskus, kun katsot koko matkaasi paljon nykyistä kauempaa, ymmärrät asioita, joiden merkitystä et tänään vielä pysty näkemään.

Siihen asti voit tehdä jotakin yksinkertaisempaa.

Elää.

Kokea.

Rakastaa.

Valita.

Oppia.

Ja silloin tällöin pysähtyä ajattelemaan:

Entä jos näkisin itseni edes hetken sillä rakkaudella, jolla Jumala minut näkee?